Tarinoita

Joillakin ihmisillä on paljon kasveja, joilla on hienot tarinat taustanaan. Minulla on muutama sellainen pioni, joilla on hieno tarina: toinen on puolisoni äidin isoäidin puutarhasta (kukkinut meillä vain kerran). Toinen on puolisoni isän isoäidin istuttama (ei tänä vuonna kuki). Toinen pioneista tulee saamaan siirron ja toinen taas tulee samaan juurenniskansa päältä pois multaa ja muut kasvit (on varmaan liian syvällä). Minun kasveillani on muita tarinoita. Nyt aloittaa kukkimaan keltatörmänkukka, johon ihastuin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhassa yhtenä lämpimän elokuun iltana, kun olin pääkaupungissa koulutusreissulla. Se piti saada pakkomielteisesti ja sain sen sitten joltain pohjoisen taimistolta. Olen yhä ihastunut tähän kasviin. Laitoin sen kahteen paikkaa, toisessa se ei oikein viihdykään, toisessa taas viihtyy siten, että jakotaimia alkaa olla jaossa. Takana kuvassa kukkii pallohortensia Pin Annabelle.

Keltatörmäkukka pääsi kukkapenkkiin, jota tein, kun minulla oli murheita. Nyt se kukkapenkki muistuttaa tuosta kesästä ja myös siitä, että miten kiva oli, kun murheet helpottivat ja oli tilaa istuttaa uusia kasveja kukkapenkkiin. Samassa kukkapenkissä kasvaa monta loppukesän kukkaa, kun se sai myös lastin Mustilan taimipäiviltä ostettuja kasveja, jotka ostettiin ilolla. Siellä kasvaa myös yksi saatu kasvi: Katjalta Päivänpesästä saatu vaaleanpunainen ukonhattu, se vasta aloittelee kukintaa. Sen siirto on ollut monta kertaa mielessä, on ehkä loppukesällä vähän ahtaasti. Nyt sen kukinnan jälkeen voisikin siirtää, sillä sitä alkaa olla sen verran paljon, että en ehkä tapa sitä. Kunhan sataisi vielä sitä vettäkin.

Luppioista kiinnostuin Oravanpesän Katin postauksista. Punaluppio Tanna tässä jo kukkiikin. Hurjan vaikea kuvata selkeästi, jos muita kasveja on lähellä. Ja minulla harva kasvi saa kasvaa omassa yksinäisyydessään. Monilla kasveilla on kavereita seuranaan.

Nämä laventelit ovat talvehtineet vuosia. Niilläkin on tarinoita. Yksi on ostettu perennataimisto Ekmanilta aika lailla oman puutarhainnostuksen alkumetreillä. Ne kasvavat hyvin lähellä savista maata, mutta juuri tuossa kohtaa on vanhan hiekkalaatikon jämät. Alla siis hiekkaa, multaa jonkin verran päällä. Yksi näistä yksilöistä on oma kasvattama: useista siemenistä yksi iti. Se kasvoi ensin toisessa paikkaa, kunnes sen alla oleva muurahaispesä kai alkoi olla liikaa, ja siirsin sen tänne voimaan paremmin. Yksi taas näistä on ostettu tavallisella markettireissulla, kun kaikki purkissa ohikukkineet laventelit olivat ihan heittohinnoin. Kaikki nämä näyttävät ihan olevan samaa lajia. Keväällä leikkaan edellisen vuoden kukkavarret pois ja sitten hetki täytyy niitä risukasoja sietää, kunnes ne alkavat vihertää. Ja kukkivat usein aika kauan.

Ostin alennuksesta Viherpeukaloilta yhtenä loppukesän reissuna alesta punaisen lumpeen. Tästä tulee kyllä aina mieleen se reissu, ja monet muut puutarha-aiheiset reissut naapurin kanssa. Takakontti on usein ollut täynnä tai melko täynnä kasveja. Nyt tämä pallukka näyttää nupulta. Olen aivan täällä onnenkyynel silmässä, että voisiko se lumme kukkia. Jos ja kun tuo on nuppu, joka tulee kukkimaan, on yksi haave toteutunut. Sellainen, jotka en uskonut käyvän toteen. (Voiko saada jostain palkallista lumpeen tuijottamislomaa? Ai niin, olen nykyisin yrittäjä. Hmm.) Taidan vain laittaa lammikon reunaan tuolin ja käydä tämän äärellä sitten monta kertaa päivässä. Lumpeen lajike pitäisi olla vaaleanpunaisena kukkiva 'Attraction'

Sitten minulla alkaa olla uusia tarinoita. Nämä etualan kasvien kanssa (ruusut ostettu eri kerralla) jäin auton kanssa naapurikuntaan jumiin, kun auton bensapumppu hajosi.

Ja eilen jäin näin kasvien ja lapsen ja matkatavaroiden kanssa jumiin, kun korjattu bensapumppu ei jaksanutkaan toimia kovin montaa sataa kilometriä. Nyt jäimme noin 100km päähän jumiin. Onnekkaasti tutulle huoltoasemalle, palveluiden äärelle. Onnekkaasti Viherpeukaloiden myymälässä käymisen JÄLKEEN. Eilen otti päähän, mutta kun samalla parkkipaikalla todistin myös sairastamista tai matkapahointointia, totesin, että meillä on sentään vain auto-ongelmia. Onneksi lapsi on mopoileva teini. Kun kerroin, että alan olla hermona jo tähän jatkuvasti hajoilevaan autoon, lapsi katsoi minua hetken ja sanoi: Sinusta ei kyllä olisi mopoilijaksi. (Lapsi korjaa omaa tai kavereidensa mopoja harva se viikko, joskus jopa päivittäin.) Pari tuliaiskasvia ei pääsekään nyt tuliaisiksi asti. Ja sukulaisia täytyy nähdä toisena kertana, mutta onpahan näilläkin kasveilla nyt tarinat. Vähän erilaiset, kuin monien muiden kasvien tarinat. Mukana muuten tuolla on yksi punahattu, sen piti mennä tuliaiseksi. Ei omaan puutarhaan. (Minulla oli punahattujen ostokielto, joka on muuten tähän aikaan vuodesta vaikeaa, sillä niitä oli taas paljon myynnissä.)

Yleensä koen olevani melko riippumaton autosta omassa arjessa: töihin pääsen kävellen tai bussilla. Yksi lapsi on omillaan, toinen ei tarvitse enää kuskauksia jne. Mutta loma-aikana, sukuloimassa, isoilla puutarhoilla vieraillessa auto on kyllä kätevä. Haluaisin ajatuksen tasolla olla enemmän ekologinen ja halveksia yksityisautoilua. Käytännössä olen kuitenkin itsekin riippuvainen autosta ja autoilusta. Monet kivat ja suuret puutarhamyymälät ovat haastavien matkojen takana: ei mennä kävellen ta julkisilla Sukulaisten tai joidenkin ystävien luona on helpompi vierailla autolla. Olen ehkä ekaa kertaa elämässäni todella valmis auton vaihtoon. Usein minulle kelpaa korjattu auto ja nihkeilen rahan laittamista kiinni ajoneuvoon, jonka arvo laskee koko ajan ja josta tulee koko ajan kuluja. Mutta nyt: En toivo enää uusia tarinoita, miten olen autolla jumissa jossain erikoisessa paikassa, vaikka kyydissä olisi mikä tahansa kasviaarre. Seuraavan kasviaarteen tarina on toivottavasti tulossa jo tällä viikolla, kun on oman puutarhaseuran puutarhamatka tulossa.

Vesiaiheet ja muut yllätykset

Nyt on taas tapahtunut niin paljon, että ei ehdi raportoida kaikkea mitenkään reaaliajassa blogin puolelle. Kasvit hurahtavat pituutta (sekä toivotut että ei-toivotut) ja alkavat kukkia ja tulevat piiloistaan esiin. Jos keskittyy yhteen asiaan, samaan aikaan muualla tapahtuu jo jotain muuta. Aikaa on rajallinen määrä. Jos keskittyy puutarhahommiin, ei niistä ehdi kirjoittaa.  Se taitaa siis olla kesä. Vaikka osa kukinnasta on vähän niin kuin kevätkukintaa.  Vain pieni osa tulppaaneista on kokonaan kukkineita, paljon tulppaaneja on vielä kukassa. Joskushan kesäkuun alussa kukkii enää harva tulppaani. Nyt tulppaaneissa on myös yllätyksiä, sillä olen niin hyvin unohtanut, mitä syksyllä istutin. Nämä marmoroidun näköiset tulppaanit on istutettu viime syksynä ja silloin taisin miettiä, että nämä pitää olla näkösällä. Ovat lajiketta Triumph Hemisphere- tulppaania.

Taas toisaalla kukkii Spring Green tulppaaneja, joita en nyt edes muista, milloin olen viimeeksi niitä istuttanut. Ja kummallisinta on, että yhdessä penkissä niitä on kolme ihan näin nipussa, toisaalla taas kaksi. Ja minun istutustyylini tulppaaneissahan on, että sekoittelen aina sekoituksen erilaisia tulppaaneja ja heittelen ne ympäri penkkiä ja sitten kaivan ne maahan. En useinkaan laita näin ryhmään tulppaaneja. Joten mietin, että tämä rypäs voi sisältää (ehkä) jopa alkuperäisen tulppaanin sivusipuleista tulleita sipuleita. Tai sitten ei.  Näiden takana näkyvä pitkä varsi on laukan varsi. Ja Spring Greenitkin ovat pitkiä. Kukka ei ole niin iso, mitä joskus on juuri pussista tulleiden mahtavien sipuleiden kanssa.

Tulppaaneita tosiaan kukkii vielä.

Ja vesiaiheet liittyvät noihin kahteen viimeiseen kuvaan. Tuossa kuvassa, jossa on keinu, on myös helpoin vesiaihe ikinä. Ostettu juuri. Ei liritä. Koko ajan saa täyttää. Ei varmasti kestä harakan painoa. 

On kuitenkin heti valmis. Maksoi parikymppiä. Sen taustalla toista vuotta kukkivat Slawa-tulppaanit.

Sen sijaan vuoden kesken ollut Tee-Se-Itse lätäkkö alkaa olla lähes valmis. On ollut hommaa rajata kuvia vuoden ajan siten, että keskeneräinen savikuoppa joko savella tai muoveilla ei paistaisi kaikkiin kuviin. Nyt tähän tee se itse vesiaiheeseen on laitettu jo kiviäkin ympärille, mutta se ei silti ole valmis. Puolison kanssa meillä on erimielisyyksiä, pitääkö altaan ympäriltä hävittää nurmikkoa (tietenkin pitäisi). Kiviä pitää vielä asetella ja miettiä kulkemiset. Kuitenkin mänty on tuonut niin raikkaan keltaisen sävyn joka paikkaan, että kerran jo tyhjensin altaan ja pesin kaikki muovit ja seuraavana päivänä mänty oli laskenut uuden keltaisen siitepölynsä altaaseen. Joko siivoan sen uudelleen tai sitten en. Allas on kaivettu saveen. Tiukkaan saveen. Koska on satanut vettä enemmän kuin savi imee, on myös muovin alla vettä, jota savi ei ole pystynyt imemään. Se on näissä savimaan kuopissa haasteena. Vesi ei kuitenkaan ilman muovia kauan tuossa pysyisi, joten siksi muovi. Näissä kuvissa ei ole stailauksia mukana. Silkkaa projektia ja laiskuutta korjata välineitä välillä pois.

Tämän allasprojektin hinnat: kaivuutyö 0e. Tai pari jäätelöä. Viime keväänä kaivoin kuopan lapseni kanssa. Lapsi piti hommasta. Ehkä syötiin sen jälkeen jäätelöt.

Allamuovin hinta: Alle 100e, en enää muista tarkkaan ja muovia on jonkin verran vielä jemmassa.

Kivet 45e, noudettu omalla peräkärryllä. Mies apuna ja ajamassa peräkärryllistä autoa.

 Ympärille tulevat kasvit sitten ovatkin eri budjetissa. Tässä kuva parin päivän takaa. Tuossa puuhatessa myös kasvimaan kivituhkan liian vihreä kunto otti päähän ja rajusti.

Tähän väliin lisää budjetista: Allaskoristeet saatu. Rapu puolisolta romutorilta ja suloinen meditoiva sammakko naapurilta.

Allas ja sen ympräristö vielä vähän muovautuu. Altaaseen siis tulee salaojaa pitkin noin neljäsosa katon sadevedet. Ihan lähelle kasvimaata (joka on siis on aivan retuperällä). Tarkoituksena, että lammikon ylijäämä vesi sitten lorisee sen vieressä valmiiksi kasvavalle keltakurjenmiekalle. Saatan siis joutua vielä vähän kaivamaan ja ohjaamaan vettä oikeaan suuntaan. Eli lapsi saa tulla jossain vaiheessa vielä jäätelöpalkalla lorottelemaan vettä altaaseen, että pääsen tutkimaan veden reittejä pois altaasta. Sateella sen näkisi hyvin myös, mutta sateella märän saven kaivaminen ei oikein innosta. Allasmuovin olisi voinut laskostaa. Koska olen hieman laiskempi, se on vain rutussa. Laskoksista muuten on aika haastavaa saada pois sitä keltaista laataksi muuttunutta siitepölyä. Joten pidän rutut, muutamia kyllä asettelen vielä. Ja selkä ei kiitä siitä hommasta.

Vielä on vaiheessa miettiä, että peitänkö osan muovia vielä kivien väliin ripotelluilla pikkukivillä, hiekalla tai jollain. Vai enkö edes koeta peittää sitä. Kivien määrä tuolla vielä muuttuu. Haavena olisi joko altaasen lumme (ensisijainen) tai jokin lorotin tai suihkulähde (toissijainen). Vielä myös altaaseen vettä tuovan putken voisi naamioida jollain. Odotan myös, että nurmikko/rikkaruohikko altaan ympäriltä hieman kuivahtaa, jotta näen paremmin muotoja. Kun on satanut paljon ja tyhjentää allasta vedestä savimaahan, tulee hieman savilillua. En muista touko-kesäkuun vaihdettä, jolloin alapiha olisi ollut noin märkää. 

Saniainen ja keltakurjenmiekka kasvoivat jo paikallaan ja vesiputken ja märimmän tontin kohdan paikka määritteli altaan. Yhden talven muovi on kestänyt tuota märkää sekä alla että päällä.  

Naapurin kanssa ajelimme sunnuntaina Loviisan avoimiin puutarhoihin ja siellä erilaisia vesiaiheita oli vaikka mitä. Mm. Eija's Gardenissa ja muissa kohteissa. Niihin verrattuna omat vesiviritelmät ovat ihan pikkuruisia räpellyksiä.  Paljon hattua nostan isojen vesiaiheiden rakentelijoille. 

Loppuun kuvat vielä himalajajalkalehden kukinnasta. Aloitti kukinnan jo perjantaina. 

Myös löysinkin ilokseni esikko Victoriana Gold Lace Blackin. Onneksi olin istuttanut sen paikkaan, joka on varmempi esikoille, oli vain jäänyt sipulikukkien varjoon. On paikka, jossa haluaisin sen kasvavan, se ei ole vain ihan esikoille mieleen, joten etsin sille jonkin sopivan kohdan, jossa se myös näkyy paremmmin.

Onneksi on vasta kesäkuun eka, sillä aika paljon olisi puuhaa tällekin viikolle.