perjantai 26. lokakuuta 2012

Pakkanen ja lumi

Ensin tuli pieni pakkanen. Takapiha näytti tältä eilen:


Tästä huolimatta terassilla keijunmekko näytti vielä eilen tältä pienestä pakkasesta huolimatta:


Tänään näytti takapihalla jo tältä: 


Ja keijunmekko surkealta:





Hommat jäi vähän niin kuin kesken pihalla. Kuten kesäkukkien kompostiin viskaaminen. Ensi viikolla ehkä ne irtoavat multineen ruukuista, joten taitaa näyttää vielä hetken ihan surkealta. Myös hevoskastanja yllättyi. Ei ehtinyt lehdet kellastua, vaan tänään lähes kaikki lehdet olivat tippuneet suoraan vihreänä maahan. Lintulaudan viritän vielä tänään, kun nyt siinä hevoskastanjassa on tilaa sillekin. Talvi tuli.

Minulle jännittämistä riittää nyt kohopenkkien kunnossa ja siinä, kun ensilumi yllätti tänään kesärenkailla liikkuessani. En tarvitse ollenkaan  sen hurjempaa kokemusta ja toivottavasti tämä jäi ainoaksi tätä laatua.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Toistoa

Toistan itseäni. Nyt on viimeiset sipulit lykätty maahan. Ihan kuin olisin tämän tänne kirjoittanut kerran tai kahdesti, ajatellut jo vähintään kahdesti tai kolmesti. Viimeiset aleostokset saivat vihdoin paikkansa useammasta eri paikasta. Pimenevät illat hieman haittasivat jo näkyvyyttä, mutta toivon, että en samalla muista penkeistä nostanut mitään sipuleita ylös, kun mitään ei osunut lapioon. Etupihan kukkapenkki sai taas hivenen leveyttä. Aikaisemmasta suorakaiteesta, sen jälkeen L:n muotoisesta ja sen jälkeen epämääräisen muotoisesta, tuli nyt tällä kertaa kolmion muotoinen kukkapenkki.  Ennen sipuleiden laittamista paikoilleen, piti taas maata kaivaa ja sitä parantaa.


Tällä kertaa  heittelin sipulit vain maahan, aikaista, keskiaikaista ja myöhäistä herkkää vaaleanpunasävyistä ja liljoja penkin yhteen reunaan. Ja en enää oikein muista mitä penkin muissa reunoissa kasvoikaan. Keväällä sitten näkee. En tiedä, onko tässä tyylissä mitään järkeä. Ja tulenkohan näitä höyrähdyksiäni katumaan sitten keväällä.



Takapiha on meillä hyvin märkä, kuten olen täälläkin maininnut ehkä liiankin usein. Tongin maata myös yhdessä takapihan kohopenkissä, varovasti kylläkin. Kun istustuslapio ei tuonutkaan sipuleita maan pinnalle, aloin jo huolestua, onko tämä märkä syksy voinut mädännyttää sipuleitani kohopenkeissä jo pilalle. Tämä ajatus nyt tuli niin salakavalasti mieleeni, että varmaan tätä pelkään ja mietin nyt koko talven. Vaikka ne sipulit ovat vain kukkasipuleita ja eikä niihin nyt koko omaisuutta mennyt. Olisi vain kurja, etten keväällä näkisi sitä syksyllä tehdyn suunnitelman toteutumista. Tosin se suunnitelma on kaikissa muissa kuin  yhdessä penkissä elänyt ihan koko ajan. Ja tulee varmasti olemaan suuren suuri yllätys minullekin, jos niissä sipuleissa siis tulee olemaan mitään elonmerkkejä keväällä.

Pitääkö nyt näitä kukkia niin vakavasti ottaa? Jos keväällä ei kuki pihalla, niin kukkii ainakin kukkakaupassa.

Tämän viikon piristys tuli postissa. Ja kiitän kovasti Salaisen puutarhan puutarhuria ihanien pioniunikkojen siemenistä. Ensilumi tuli jo Salaisessa puutarhassa, kohta ehkä tännekin.

torstai 18. lokakuuta 2012

Kiirettä ja valon puutetta

Muistilistaan itselle:
Vaikka olisi mikä kukkasipuli-ale, niin yritä seuraavan kerran muistaa realiteetit.

Jos on kiireinen viikko töissä ja kotona ja pimeä tulee liian aikaisin, voi olla turha kuvitella saavansa sipuleita maahan siinä hötäkässä. Varsinkin, kun sataa aina silloin, jos olisi pieni hetki aikaa valoisaan aikaan. Sateella tuntuu unohtuvan tuo ulosmeneminen.

Jostain syystä viherpeukaloilta tilaamani liljan sipulit haisevat pahalle, vähän haisevat ja osa näyttääkin pitävän sisällään vihertäviä homepilkkuja. Mitenköhän niiden kanssa kannattaa menetellä? Onko pelastettavissa vai vain maahan odottamaan, että mitä tapahtuu. Vielä postissa on yksi paketti toisesta paikasta tulppaaneja.

Kiireisen viikon pelastus  ja ilahdutus ovat olleet myös Saaripalstalta tulleet siemenet. Mieli alkaa askarrella jo kevättä, vaikka onkin Lokakuu ja aika syksyistä ja turhan pimeää.

Postaukseen tuli myös kuvien puute, kun kuvata ei ehdi, siis valoisalla.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Viimeisiä

Pihan viimeisiä kukkijoita on daaliat ja kehäkukat ja myskimalva ja pari vuodenajasta erehtynyttä yksilöä siellä täällä. Ehkä jonain vuonna syksyllä pihallani kukkii jo jotain muutakin.




Viimeiset daaliat ovat ihan raukkoja. Värit jo haaleina. En kuitenkaan ala säilömään mukuloita, kun ei ole niille säilytyspaikkaa. Kuitenkin viimeistään jouluna joku luulee jääkaapissa Daalian mukuloita joksikin uudeksi eksoottiseksi ruuaksi ja pilaa kaiken säilytyksen.

Alennukset ovat alkaneet. Luulin viime viikolla, että kaikki kevät- ja kesäsipulit ovat jo maassa. No, tänään kävin vielä kaivamassa sinne lisää markettireissun jäljiltä. Vielä parissa nettikaupassa olisi ale. Miten pystyn nyt päättämään, että se oli tässä. Vai pitäisikö vielä sortua. Onko jo liian myöhä liljaistutuksille III-vyöhykkeellä? Tietääkö kukaan.

Talvivalkosipulit ovat nyt kohopenkissä. Minulla niitä ei paljon ollutkaan, joten pääsin vähillä näin syksyistutusten suhteen. Kohopenkki tänä syksynä pelastaa tämän istutuksen, mutta jos kesä on kuiva, voi tulla ongelmaa kastelun kanssa. Täytyy nyt kokeilla näin. Kasvimaiden loppuviimeistely tältä vuodelta joko tulee tehtyä tai sitten ei. Osaksi onkin jo tehty. Enemmän tekisi mieli ostaa uusia sipuleita alesta lisää ja kaivaa uutta istutusaluetta uudehkoon penkkiin.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Tunnustus ja haasteita

Sain hienon aurinkoisen tunnustuksen.



Kiitos tunnustuksesta Suvipihan Marietalle!
Tunnustuksen saaneen täytyy vastat seitseämään kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille ja tiedottaa valituille asiasta.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: Ei minulla taida olla lempinumeroa, ehkä 7
Alkoholiton suosikkijuoma: vesi tai vissyvesi
Lempieläin: koira 
Facebook vai Twitter: facebook 
Intohimoni:  vaihtelevat: lukeminen, kukat
Suosikkiviikonpäivä: lauantai, saa syödä karkkia lasten karkkipäivänä ihan avoimesti :)
Suosikkikukka: vaikea sanoa, koska suosikkikasvi taitaa vaihdella nyt ihan koko ajan. Tällä hetkellä tulppaani, koska se on koko kevään suosikkini ja ajatukset ovat nyt olleet kevään kukissa tässä kuussa.

Tunnustus lähtee minulta seuraaville aurinkoisille blogeille:
(tähän voisi laittaa useankin blogin, niitä on lisää sivupalkissa) On paljon suosittuja blogeja, joilla on aurinkoinen asenne, lukijoita heillä on valmiiksi paljonkin ja ihan syystä. Tähän nyt valikoin lähinnä niitä, joilla lukijoita ei ole vielä sadoissa.
Päärynäpuun varjossa - Eijalla tällä hetkellä surullinen tilanne, mutta aurinkoisuus kuitenkin on läsnä.
 Puutarhakaaos - Cosmos on ei-niin-suunnitelmallinen kasvien kanssa, että se lohduttaa minua, koska olen hieman suurpiirteinen itsekin
Maailman metrossa - ei puutarhablogi, mutta on aina kiva kuulla enemmän maasta, jossa myös osa sukua asuu (maailman metron ja minun välilläni ei ole sukulaissuhdetta)
Puutarhasta keittiöön - Suvin kirjoitukset ovat valoisia.
Savea ja papuja - blogista voi lukea hyötykasvien kasvattamisesta.
Salainen puutarha - uusi tuttavuus minulle.


Haasteena sitten onkin myös pari. Tässä kuva (likaisen ikkunan läpi). Tässä kuva keittiön ikkunasta takapihalle. Liittyen 10 kuvaa kesään. Olen vähän myöhässä tämän kanssa, kun tämän osaltani loppuu, on jo heinäkuu. Hiphei. Takapihalla lapiokin jäänyt nojaamaan ikivanhaan tiiligrilliin, jota ei ole saatu purettua. Ja hommat muutenkin vähän jääneet niille sijoilleen.


Sitten toinen haaste.

Otin vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen blogista Suvipiha.
Tarkoituksena on laittaa hyvä kiertämään sekä sanoin että teoin.

Haasteen säännöt ovat tällaiset:
Laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
Kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
Jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
Jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin

Haaste on kiertänyt mm. neulontablogeissa, joten yllätyspaketeissa on usein ollut jotain omaneulomaa, mutta muutakin omatekemää voi pakettiin laittaa.

Ja voi tietty olla, että ihan omatekemää ei välttämättä synny/ehdi juuri minulta, mutta ainakin itse ajateltua. ;)

Kommentoida voivat toki muutkin kuin haasteeseen vastaavat, mutta mainitsethan kommentissasi, jos et osallistu haasteeseen.

Kohta on lokakuun puoliväli ja ekat pakkasyöt lähestyvät. Tämän sateisen syksyn jälkeen tekee mieli sanoa näin:


Rakkaus lohduttaa kuin aurinko sateen jälkeen.

-William Shakespeare-



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Puikot järjestykseen

Minä pidän neulomisesta. Kausiluontoisesti. Villasukkat ovat ne minun juttuni, joiden tekeminen on ajoittuu eniten juuri syksyyn. Kuten puutarhassa, olen myös neuloessa, hajamielinen. Hävitän puikkoja liian paljon. Varsinkin niitä ihanan kevyitä bambupuikkoja, etsin niitä sitten ympäriinsä. Onneksi serkkuni Elina on tehnyt kauniita puikkojen säilytyspusseja. Ostin itselleni tällaisen ja yllätyin positiivisesti, kuinka monille puikoille näissä onkaan tilaa. Minun kuosini on Pariisi, mutta nettisivuilla on muita kuoseja.






Näitä saa tilata Etsyn kautta Elinan sivuilta http://www.etsy.com/shop/PurpleCatDesigns . Ja tykätä voi myös facebookissa: https://www.facebook.com/PurpleCatDesigns .

Nyt voi kuljettaa puikkoja muuallakin kuin käsilaukussa. On erittäin epämiellyttävää tuikata sukkapuikko laukussa kynnen alle. Pikkuhiljaa alkaa pihahommat jäädä. Viikonlopuksi/alkuviikoksi tänne päin tulossa pari pakkasyötä, jos sääennustukset pitävät paikkansa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Puuhaa

Syksyn kukkasipulit ovat nyt kevättä ja kesää varten istutettu. Huh.

Suunnitelma oli tällainen: Istuta kukkasipulit.

Toteutus oli: Siirrä perennoja, jotka ovat väärissä paikoissa. Tee uusiin paikkoihin tilaa. *  Kärrää multaa. Istuta muutamia sipuleita. * Tee kukkapenkkiin jatketta. Kaiva maata. Siirrä vanhoja sipuleita uusiin paikkoihin. Jaa muita sipuleita. Hoida mustelmia pihatöiden jäljiltä. * Kärrää multaa. Siirrä yrtit pois kukkapenkistä. Sitä ennen vie kompostiin kaikki kesästä jäljelle jääneet rangat ym. Kitke. Kärrää multaa. Tongi rikkaruohoja. Hävitä rikkaruohoja. Jatka samaa listaa. Istuta loput kukkasipulit.

Ja projektiin istuta kukkasipulit-projekti alkoi kai kaksi viikkoa sitten. Ja tänään se on tehty.

(*Tee välillä ruokaa, nuku, hoida lapsia, käy kaupassa, töissä, kuskaa harrastuksiin jälkikasvua. Palaa asiaan parin päivän kuluttua, jos vettä ei sada kovasti.)

Istutin ukkolaukkoja, tuoksulaukkoja(hajulaukkoja), narsisseja, pikarililjoja, kevätkurjenmiekkoja, lumikelloja, kasvitieteellisiä tulppaaneja, suurempia tulppaaneja, liljoja ja jotain muuta, mitä en enää muista. Enemmänkin olisi voinut olla sipuleita, mutta lajeja oli mielestäni riittävästi.

Ehkä. Yhdessä kaupassa olisi nyt jo ale.

Joka tapauksessa, yrtit muuttivat viljelylaatikkoon, jossa kasvoi tomaatteja kesällä. Persilja pöhöttyi mahtavaksi, taitaa raukka talvella menettää henkensä. Muiden kuten ruohosipulin ja oreganon toivon jatkavan kasvua ensi kesänäkin.


Seuraava projekti: Istuta talvivalkosipulit. Huoh.

Onneksi tätä olen jo vähän aloittanut täyttämällä kompostia kaikella sillä, mitä kasvimaalta on voinut kompostiin heittää eli lähes kaiken.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Kiintymystä

Olen huomannut (ihmeekseni), että olen alkanut kiintyä joihinkin kasveihin. Ennenkin olen fanittanut pihan pioneja, mutta nyt mietin jopa verenpisaran talvettamisen kokeilua. Meillä vain on vähän niukasti tilaa. Tämä SarahBlue vain on ollut aika helppo alun kasvattamisen jälkeen.

 Myös pelastin/ostin yhden vikan pelargonin, jossa on kirjavat lehdet ja vaalenpunaiset kukat. Senkin pistokkaan ottoa ensi vuotta varten jo mietin. Saa nähdä jääkö miettimisen asteelle, vai yritänkö niitä talvettaa meillä vähän nihkeissä oloissa. Sisällä on ydintalvella ihan sopivia paikkoja, joissa ei siis ole liian lämmin, mutta sitten lämpötiloissa voi sisällä olla aika lailla vaihtelua. Kokeilu tosin ei maksa mitään. Ja parhaimmassa tapauksessa säästää jotain ensi vuonna.

Lokakuun tuli, ja sen kyllä huomaa pihalla. Tänään ilma oli illalla sateeton (!) ja lämmin(!), outoa. Syyskuussa meillä päin oli kai 8 täysin sateetonta päivää, joten tällainen ilta tuntuu ihan hassulta oikulta. Värit pihalla kyllä muistuttavat, että mikä vuodenaika on menossa.


Kalliokielo on tänä vuonna saatu ja maahan kaivettu. Sen juurelle laitettu muutamia muita juuria/sipuleita. Vieressä oleva keltakurjenmiekka alkaa jo repsahtamaan ja vaipumaan talvilevolle. Etualalle siirretty, puun varjosta, osa punaviinimarjapensasta, joka siirron yhteydessä jakautui kahdeksi, eikä kuollutkaan. Tuota puuraukkaa vaan joka vuosi vaivaa joku ötökkä, joka syö sen puun lehdet reikäiseksi. Se puu on kaunis, mutta ötökkäongelman ei toivoisi leviävän. Kun puuhun on vähän kiintynyt, sen hävittäminenkään ei olisi mukavaa.



Saa nähdä saanko nähdä tuon pihlajan juurelle istutettujen kasvien olevan keväällä elossa.. Sinne olen kuitenkin jotain jo laittanut.


Kuunliljat ovat kasveista se, joka ei vielä ainakaan ole ansainnut suurta kiintymystä. Tämäkin yksilö on vuoden ollut jossain, jos sille tulisi parempi paikka / jos jaksaisin kaivaa penkin sipulikukille ja kuunliljoille talon luomana varjopaikkaan. Jos jaksan ja jos haluan ja jos kotilot eivät syö noiden lehtiä kokonaan.