sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Myrskyn jälkeen

Eilinen Valtteri myrsky ei tehnyt meillä päin haittoja. Toki aurauskaluston saapumista omalle kadulle saa varmasti odotella aikansa. Ja toivon, että aurauskalusto on huomiseen mennessä ehtinyt aurata myös jalkakäytävät. Lunta on eilisen ja tämän päivän aikana satanut jotain 15-20sentin väliltä ja lisää sataa, tällä hetkellä jopa aika paljon.


Jatkan kuitenkin hieman sarjaa, mitä on nyt ja mitä oli puoli vuotta sitten. 

Puoli vuotta sitten (30.07.2021) kukki keinun viereisessä penkissä kaunopunahatut. Liljana kukkavarret olivat vielä lehdessä. 



Tänään, lumitöiden jälkeen, samaisen kukkapenkin liljavarsista näkyy vielä vähän. Korkein "keppi" on vartetun syreenin runko. Tuohon ei uskalla enää lunta tyrkätä, ettei syreeni mene mutkalle.


Tämän kuvan taustalla on työvälineitä, joita kesällä käytettiin eli mm. hara, jolla sepelistä kiskottiin pois rikkaruohoja. Valkoista näkyi lähinnä liljoissa.


Nyt työvälineet ovat niitä, joilla raivataan läpi valkoisen lumen jotain väyliä kulkijoille.


Näkymä takapihalla lumitöiden alkuvaiheessa oli tämä. Oli vain pakko tyrkätä lumia kukkapenkin yli. Koska sinne lumia sai kipattua alamäkeen. Ei enää minun vipuvarteni riitä kasaamaan korkeita kasoja kulkuväylien reunalle. 


Aamupäivän lumitöiden jäljet alkavat jo peittyä uuteen lumeen. Onneksi tämä lumentulo osui viikonloppuun, sillä auraamattomilla väylillä on melkoisen työlästä kulkea. Vertailukuvana tässä kuva heinäkuun ekalta päivältä näkymää takapihalle.


Edelliseen postaukseen viitaten, meillä korona, karanteeni ja muu siihen liittyvät hässäkät ovat ohi. Tammikuu oli kuitenkin karanteenista ja koronasta johtuen erilainen. Meidän perheeseen ei jäänyt kenelekään fyysisiä haittoja koronasta. 

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Kuvia puolen vuoden takaa ja tämän hetkinen kupla

Puolen vuoden takaa taas pari kuvaa. Puoli vuotta sitten, 9.7.2021, on vehreä kesäpäivä. Kasvit olivat joko saavuttaneet lakikorkeutensa tai vielä kasvamassa. Paljon siis oli kukkapenkeissä korkeutta.



Nyt olemme perheenä omassa kuplassa. Esikoisella on korona. Onneksi tauti on toistaiseksi ollut flunssan kaltainen. Kuopus aloitti samana yönä oksentamaan, kun esikoisen kurkku kipeytyi. Oli enää kotona yksi kotikoronatesti ja teetin sen esikoisella 1,5vrk:n kuluttua oireiden alkamisesta. Koska esikoinen oli tavannut enemmän ihmisiä. Esikoiselle tuli heti plussa, joka seuraavan päivän testin jälkeen varmentui positiiviseksi tartunnaksi. Esikoinen tiedotti kaikkia kavereitaan, joiden kanssa oli ollut lähiaikoina ja sieltä tuli muutama muukin positiivinen tartunta. Me muut olimme olleet vähäisillä kontakteilla. Ja silti kuopus on koko ajan negatiivnen, vaikka oireet vain lisääntyvät. Uudestaan jonotamme taas testiin pääsyä. Joka täällä on todella, todella hidasta räjähtäneen korontatilanteen takia. Verkkopankkitunnuksettoman lapsen kanssa takaisin soittoa päivystyavusta (ainoa keino saada testiaika) saa odottaa yli vuorokauden. Ja sitten testin saa noin yli vuorokauden päähän. Minä olen hyvin lieväoireinen, sain juuri ennen tätä hässäkkää kolmannen rokotteen ja sain siitä(kin) sivuoireet). Ehkä rokote suojaa tai sitten juuri tätä vastaan kehoni pystyykin suojautumaan. Puolisoni on koko ajan ollut oireeton.


Näin yrittäjänä karanteeni teettää töiden suhteen sellaisia isoja ja pieniä mutkia ja ehkä myös taloudellisia mietintöjä, joita on vain mietittävä. Vaikka pääasia on sillä, että selviäisimme tämän taudin mahdollisimman pienin terveydellisin vaurioin. Kuopuksen vaihteleva vointi on ollut toistaiseksi suurin huoli, onneksi on jo useita tunteja päivässä, jolloin vointi ei ole ollenkaan huono.


Täällä omasta koronakuplasta katsoo maailmaan vähän eri vinkkelistä. Tuntuu hassulta, että joillakin arjessa on toisten ihmisten kohtaamisia. Tai loppuvat lääkkeet hoituvat vain apteekkiin menemällä. Pieniäkin asioita taas osaa arvostaa, kun itse pääsee pois karanteenista. Ja sen kestoahan ei voi vielä tietää, riipppuu tuleeko talouteemme vielä lisää positiivisia vastauksia. Kuplassa on erikoista olla, kun tämä kulpa on vahvempaa eristäytymistä. Onneksi on puhelin. Me kulutamme aikaa kukin tavallamme. Mutta ei ollut yhtään huono asia, että ostin joulun jälkeen yhden 1500 palapelin ja lapselta löytyi edellisen vuoden joululahjaksi saatu korkkaamaton 1500 palapeli. Keskittyminen kirjoihin tai leffoihin on kuitenkin ollut aika huonoa, ehkä taustalla olevan pienen huolen takia. Minulla on kunto pysynyt kuitenkin hyvänä, joten ulkoilemaan olen päässyt.




Terveyttä vuodelle 2022! Ja olette mielessä, jotka olette koronan takia saaneet terveyteen tai talouteen tai molempiin iskuja.