Sateen monet puolet

Meillä oli pitkään sateetonta. Sateetonta ja hellettä. Tai pari kertaa satoi pari tippaa ohi kulkeneesta pilven riekaleesta ja samalla paistoi aurinko hellelukemissa. Tänään sitten olikin kunnon ukkoskuuro. Paikoin sadevesiviemärit eivät vetäneet ja jouduin miettimään autoillessa reitit uudestaan, etten jää jumiin pikkujokiin, joita joskus katuinakin käytetään. Joka paikassa ei satanut yhtä paljon. Meillä satoi 45mm. Edellisestä sateesta olikin lähes kuukausi, joten luonnolle ja omalle puutarhalle tämä oli hyvä sade. Monelle autolle tai talojen kellareille ei.

Puutarhassa on nyt jotkin kasvit hieman nuokkuvia. Näiden syysleimujen lehdet riippuivat kuivuudesta eilen. Ja nyt sade kasteli nämä muuten riippuviksi.

Jacmanii-kärhökin näyttää alakuloiselta. Ville de Lyon taas kukkii ihan kuin mitään ei olisi satanutkaan.

Jopa tomaattihuone sai paljon vettä, sillä "katto" oli raollaan ja vettä tuli myös sivusta sisään. Tomaattihuoneen multa ei kastu noin perusteellisesti kastelukannulla. Vaikka katolla on pari ikkunaa, silti multa oli ihan tasaisen märkää.

Lehtokotilot pinnistelevät näiden säiden jälkeen esiin. Ja jos huvittaisi, olisi tiedossa juuri nyt hyvää kyykkimistreeniä. Kuitenkin osalta on vain pakko ummistaa silmänsä, muuten kyykin tuolla aamuun saakka samassa hommassa.

Paikallisissa sadekuuroissa on rajuutta ja sitä outoutta, että parin tunnin kuluttua saa on taas jotain ihan muuta. Punatähkistä näkyy, että satanut on. Joistain muista kasveista taas ei erota mitään.

Saa nähdä minkälaisia sateita vielä loppuviikosta tulee. Kumpparit on jo valmiina.

Vähällä huomiolla

Hyötykasvit(kin) ovat olleet tänä vuonna viime aikoina vähän vähemmällä huomiolla. Huomasin eilen, että tomaatit alkavat kasvaa kohta matalan hautomon läpi. Nimittäin ns. kattoluukku, eli ikkuna, on ollut yötä päivää raollaan. Pian pitäisi ehkä latvoa, sillä nyt 10 seuraavan päivän sääennuste ennustaa jo viileneviä säitä.

Ostin naapurilta esikasvatettuja jättiverbenoita keväällä. Nämä taisivatkin olla sitä vähän matalampikasvuista sorttia, koska eivät järin korkeita ole. Joka tapauksessa tämä verbena taitaa olla ihan hyvin juurtunut laatikon nurkkaan, kun kerran haluaa tuoda uutta kasvuaan myös laatikon sivulle. Saa nähdä kehittääkö kukkaakin tuonne.

Viime aikoina kastelua on saanut taas harrastaa, mutta perennoja en enää jaksa kastella sitten millään. Toivon, että suuria menetyksiä ei enää tällä kuivalla jaksolla tule. Ilman katteita hyötykasvit tarvitsevat vettä ja niiden kastelu on saanut nyt olla se joka päiväinen homma. Onneksi kesäkukkien määrä on joka vuosi minulla kohtuullinen.

Lyhyitäkin reissuja varten on täytynyt kasveja kastella hartaudella etukäteen ja silti kovin kuivaa on. Pelargoneja olen alkanut ajoittain upottaa ämpäriin ja annan siellä imeä vettä, jotta ahtaassa ruukussa jaksavat, vaikka olisi vähän aikaa pois. Muilla kasveilla on sentään multatilaa vähän enemmän. Silti kotiin palatessa pelargonienkin multa on kuin suoraan autiomaasta. Kukinta on silti oikein mukavan runsasta, vaikka ovatkin aika huolimattomalla hoidolla noin muuten.

Helteiden aikana kaikkien kasvien hoito on suoritettu aika vasurilla. Moni sisällä oleva kasvi on joutunut ulos. Sisällä ajoittain pakko pitää verhoja kiinni ja osa kasveista riutuu valon puutteesta. Kesällä. No, ulkona sitten saavat lämpöä, valoa ja vettäkin säännöllisemmin kuin sisätiloissa. Kun ilmat kylmenevät, pääsevät viherkasvit taas sisään ja aurinkoakin voi päästää taas sisään.

Ei ole vuodet/ tai Suomen kesäsäät) veljeksiä.

Mitkä ehtii kypsäksi?

Tämä vaihe elokuusta alkaa olla kilpajuoksua ajan kanssa pihalla, joka alkaa muuttua viikko viikolta varjoisammaksi. Mitkä ehtivät vielä kypsyä ja ehtiikö kaikki kukkia.

Omena huvitukset ehtivät kyllä kypsyä hyvin. Kuvassa mukana sellainen kaveri, joka pikku ystävineen tekevät tuhoa tällä pihalla mm. papuja rouskuttamalla.

Olen istuttanut yhteen istutuslaatikkoon maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Papuja pitää laittaa ensi vuonna suunnaton määrä enemmän, jotta jotkut tekisivät satoa vähän reippaammin. Toisen laatikon kasvit vähän varjostavat liikaa ja on saattanut olla lannoituksessakin puutteita.

Tulos on kuitenkin se, että maissi kukkii. Mutta ehtiikö mitään kypsäksi saakka. Maissit ovat istutettu ryppäinä, jollaisena ne ostin torilta. Salkopapu kiertyy joissain paikoin maissien ympärille. Sujuisi varmasti paremmin ilman noita pikkukavereitani.

Maisin, kesäkurpitsan ja pavun yhteiskasvatuksesta olen lukenut kirjasta: Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla.

Tomaatteja tulee aina silloin tällöin muutama. Kaikkien kypsyminen on vähän arvoitus, varsinkin Tigerella olisi oikeasti kyllä kasvihuonetomaatti. Yhden Tigerellan olen kyllä jo syönyt. En ole aamuisin noita ravistelut, enkä muutenkaan huolehtinut pölytyksestä. Näiden kypsyminen punaiseksi on vähän epävarmaa minun laatikkovirityksissäni.

Chilejä minulla on kaksi. Toinen kasvaa laatikossa ja ei edes punerra. Toinen ruukussa ja värin vaihtuminen on alkanut, kun oikein tarkasti katsoo. Ruukun voin tuoda vielä sisään. Avomaalta kasvin kaivaminen ei taida olla minun heiniäni. Tämä Arikanda saattaa kypsyä vielä tämän vuoden aikana.

Paprikan kypsyminen voi olla taas turha toive. No, jos on paprikalle allerginen, niin ei satotoiveetkaan olleet kovin korkealla.

Ensi vuodeksi olen jo miettinyt tuota hyötypuolta. Pitää skarpata muutamissa asioissa reippaasti. Sato ei tule olemaan kovin suuren suuri, mutta sen verran satoa tulee, että ensi vuodeksi teen joitakin asioita vähän huolellisemmin jo alusta asti. Tässä juuri mietin, että pitää alkaa etsiä kasvivaloa esikasvatusta ajatellen.

Kuusi neliötä kasvimaata

Kesäkuun alun päivät ovat menneet lujaa kyytiä. Kasvimaani on noin kuusi neliötä lavakauluksissa ja muutamat ruukut myös terassilla. Helteet tekivät kasveista janoisia ja sen lisäksi oli vielä pari hommaa vaiheessa. On täysin luonteeni vastaista sisustaa yhtään mitään, mutta kasvmaalla ja puutarhassa olen alkanut nauttia silmälle mukavilta näkymiltä.

Ilmat kuitenkin viilenivät se verran, että piti yrittää suojella tomaatteja shokilta. Joskus tai aika usein kuitenkin se käytännöllisyys menee visuaalisuuden edelle. Lavakauluksen kahdella sivulla on kiinni lasit. Ja päällä ikkunalaseja, jotka eivät ole kiinni. Kahdella sivulla toimii tuuletus varsin hyvin. Niittasin hetkeksi toiselle sivulle harson ja toisella sivulla harso on osittain vain kiinni, jotta pääsee kastelemaan ja varkaita poistamaan.

Edellinen omistaja jätti meille vanhoja työkaluja. Joista nämä vanhat puuvartiset ovat olleet kaikki olleet aika kamalia käytössä. Vanhaa kuokkaa kun vähän heiluttaa, lähtee ruosteinen kuokka irti.

Mutta eihän näitä pois heitetä.

Vanhat puuvartiset lapiotkin olivat aika surkeita käytössä, joten nekin ovat nyt hyötykäytössä. Painavia ja lyhyitä ja kumman tuntuisia kädessä. Ehkä noilla lapiolla on kaivattu talon perustuksia.

Toivottavasti kasvimaa näyttää parin kuukauden kuluttua jo rehevämmältä.

Esikasvatusta

Olen viime aikoina miettinyt taimipurkkien keskellä, että mikä ihme tähän esikasvatukseen oikein ajaa. Sattumoisin Kanatarhassa asiaa on pohdittu myös ja siellä syyt ovat selvät.

Tänä vuonna yritän saada muutamia kesäkukkia esikasvatettua enemmän kuin viime vuonna. Siinä syy on taloudellinen. Tulee halvemmaksi ja saa myös läpi kesän jotain kukkaloistoa, kun noiden perennoiden hankinta ja suunnittelu on vähän hitaampaa.

Basilika on hyvää, joten sitä haluan esikasvattaa tästä syystä. Joka vuosi kuitenkin myös sen kukinta meinaa yllättää ja se, että lehtokotilotkin pitävät basilikasta.

Tomaatteja kasvatan nyt kolmatta vuotta. Pidän tomaateista, mutta pihamme (ilman virallista kasvihuonetta) ei todellekaan ole paras mahdollinen paikka tomaattien kasvattamiseen. Pihamme on paljon varjoisampi kuin naapureiden pihat ja sato tulee olemaan satunnainen ja myös ne tietyt kotilot välillä pilaavat myös kypsät tomaatit. Niitä pitää kastella ja hoivata ja tomaattien suhteen on omavaraista kuitenkin vain pari kuukautta. En tajua siis, miksi näen kamalan vaivan sen vuoksi. KAsvatan tomaatin alkuja (ja muitakin) ilman kasvivaloa ahtaissa tiloissa. Lähellä ovea, josta tulee vähän väliä vetoa. Silti on tomaatteja kypsynyt, mutta .. ei millään samoissa mittakaavoissa kuin kasvivaloilla sekä kasvihuoneella.

Minun "kasvihuoneeni" on aika pieni. Sinne ei montaa tomaatin tainta mahdu. Ja eivät myöskään saa kasvaa kovin korkeaksi, sillä kattolasit tulevat muuten vastaan. Tämän vuoksi tomaatteja on myös terassilla, jonne ei mahdu kuin pari kesäkukkaa.

Nyt myös erehdyin ostamaan yhden chilin taimen ja yhden paprikan taimen. En tajua minne ne mahdutan. En tajua, miksi ostin paprikan. Minulla on näet paprika-allergia, jonka vuoksi ei tuo chilikään mitenkään täydellisen sopiva syötävä minulle ole. Toki tässä vaiheessa vuotta ne taimet sai halvalla.

Kai se kasvun ihme on vain koettava. Ja luulla olevansa edes yhden päivän omavarainen.

Mikä teitä muita ajaa esikasvatukseen?

Tomaattiprojekti

Projekti: istuta tomaatit osottautui tänä keväänä aika pitkää suunnittelua vaativaksi. Sain neljä taimea terasille istutettua kuitenkin viime kuussa (5 päivää sitten) ja ihan pian piti laittaa loput viljelylaatikkoon. Ihan pian oli onneksi aika suhteellinen käsite. Tänään oli tarkoitus vain nautiskella helteestä, mutta ei malttanut vain istua, joten aloitin projektini. Ihan helppoa sen luulisi olevan.

Piti kuitenkin kunnostaa multa. Kärrätä sitä.

Sitten tajusin, että ne prkln kotilot pitävät myös tomaateista, joten kokeilin sitten reunustaa viljelylaatikoita etanansulkumuovilla. Ei ole helppoa, rikkaruohojen päälle asetelle, ei. Ja laskin taimeni. Ei taida mahtua kaikki, joten ruukkuja kehiin.

Sitten tuli ne hyttyset. Ja piti huilata sen verran sisällä, että allergialääke tehoaa.

Sitten alkoi jo sylettää koko touhu.

Mutta kun alkuun oli päässyt, oli muka pakko jatkaa.

Viiime vuonna samaan aikaan oli myös hyttysiä ihan hyvät määrät. Silloin oli vain niin kylmä, että tuulitakkiin pukeutuminen oli ihan sään mukaista.

Tänään illalla kahdeksalta oli varjossa vielä noin 25 astetta. Mutta sellainen kuhina kävi silmissä ja korvissa ja niskassa, että samainen tuulitakki oli pian päällä, huppu päässä ja silti tikkauksia tuli. Ja tuli hiki ja yhä enemmän hyttysiä.

Saakohan Guinesin ennätystenkirjaan osallistua maailman parhaimpana hyttyshoukuttimina?

Kun on vielä toi taipumus anemiaan, niin en tajua, mitä iloa minusta niille on. Olen kuitenkin auttanut varmasti aika monta uutta hyttyspopulaatiota alkuun.

Ai, niin ne tomaatit. Siellä ovat ja pysyvät.

Ne ovat siis niitä tomaatintaimia ja pari basilikaa, jotka nyt ovat vihdoin ja viimein omilla paikoillaan. Ja toivottavasti pysyvät nämä helteet vielä hetken hengissä kasteluveden avulla. Huomiseksi luvattu +30 astetta. Viereisessä viljelylaatikossa on lähinnä yrttejä ja salaattia, mutta loppui tila kesken, joten yksi taimi päätyi myös yrttien seuraksi ja pari ruukkuihin jne. Ja silti olen antanut pari taimea pois.

Vielä pitäisi kitkeä kukkapenkit elämänlangoista, ettei kaikki vikatkin tulppaanit ja muut kaatuile, kitkeä ja laittaa kuntoon kasvimaat, perata mansikkapenkit. Kuvan tulppaanilla on kaverinaan elämänlanka, jos saatte selvää. Tulppaanin lehdet eivät siis ole muuttuneet. En ole paras esimerkki siitä, miten pihaa hoidetaan.

Joten saatan yrittää parantaa tapani ja huomisen helteelläkin minut saattaa löytää pihalta tai puutarhasta

tai sitten hyttysiä paossa lähimmästä järvestä.

Elokuun puoliväli

Kävin tänään kiertämässä avoimien puutarhojen pihoja. Oli niin kiva kuulla esittelyjä tai jutella kaverin kanssa, että kuvaaminen jäi, vaikka lupa kuvaamiseenkin olisi ollut. Oli kyllä hieno nähdä niin erilaisia pihoja, varmasti sekä tonttiensa että omistajiensa muokkaamia. Itse kävin kiertämässä neljä pihaa ja sain joitain ideoita ja myös joku vanha idea sai vihdoin mielessäni lopullisen silauksen. Kiva tapahtuma sateesta huolimatta. Ravintolapäivän sattuminen samaan päivään kruunasi päivän. Koska SaraGardenissa sai ravintolapäivän kunniaksi myös suuhunsa syötävää ja korville musiikkia. SaraGarden on muulloinkin auki, joten ei tarvitse olla erikoispäivä, kun siellä voi vierailla ruukku-tai kasviostoksilla.

Omalla pihalla kukkiikin jotain (kuvat eiliseltä, aurinkoisena päivänä otetut). Kesäkukkasekoituksesta kukkii osa, osan aluista saatoi kitkeä muka rikkaruohoina pois, joten muistilistaan itselleni, että suosi jatkossa yhtä kasvia yhdessä kohtaa, jotta oppii erottamaan rikat ja ei-rikat.

Lähikuvissa kukat tulevat hienommin esiin kuin pihalla, sillä kauniit, mutta korkeat kehäkukat uhkaavat peittää näiden näkymisen. Aloittelijan moka.

Kasvimaalla alkaa vihdoin ruusupavun kukkien tuoksu olla ihana. Mutta ehtiiköhän enää satoa tulla.

Pelkään myös, että kesäkurpitsasato ei ole niin runsas kuin voisi. Kukat ovat näyttäviä, kunhan niitä kurpitsojakin ehtisi kasvaa. Ja kotilot eivät heti niihin pikkuisiin kaivaisi kolosiaan ja mädännytä alkuja. Kurkku innostui uudestaan kukkimaan. Hassua. Saa nähdä mitä siitä seuraa.

Tomaatteja poimin jopa jo kaksi pientä kuorallista kerralla, eivät toki olleet ihan täysin pehmeitä, mutta parempi vähän raakana kuin jättää täysin kypsiä houkuttelemaan niitä kivoja ruskeita kavereita. Kuvassa OutdoorGirl.

Ja tyhmä kysymys.. Onko alla oleva kukka asteri? Ostin pari alkua naapurilta, en kirjoittanut ylös, koska kyllähän minä sen aina muistan. Niin.. Parissa kuukaudessa tuo pään kovalevy kyllä unohtaa kaiken. Muista kirjoittaa jatkossa kaikki muistiin. (Ihan vähän skeptinen toive.)

Pientä satoa

Sadonkorjuu ei ole kovin runsasta. Ja puutarha on saanut olla aika omassa varassaan, kun kastelukin on hoitunut ihan taivaalta. Muutamia tomaatteja vasta napsittu suuhun. Bongaan kuvasta ainakin yhden kotilon kuoren.

Kohopenkissä alkaa vihdoin olla kasvua. Penkissä olleet pensaspavut ovat valottumuuden ja kotiloiden kurittamia. Sieltä tuli yksi keltainen papu ja kolme vihreää. :) Odotan jännityksellä ehtiikö ruusupapu tuottaa satoa. Sen kasvulle on ihan ihme virityksiä. Laiskottanut miettiä parempia. Kesäkurpitsan pari ekaa alkua mädäntyi, toivottavasti seuraavat kasvavat ihan kokonaisiksi. Ja ehkä jopa joku maissikin vähän jo kasvaa. Sadon saaminen tuskin tulee olemaan todennäköistä.

Kohopenkki näytti kesän alussa tältä. Kuva otettu lähempää ja toisesta suunnasta. Onneksi on mihin verrata. Ainakin nykyisin on vihreämpää. Ihan alussa, ja nytkin, on reikäisiä lehtiä niiden pienten kiusankappaleiden tekosia. Mutta ehkä pian on jotain satoa saatavissa.

Sadosta olen kuitenkin tehnyt jo mangoldi+fetapiirakkaa, niistä mangoldeista, joiden kasvu epäonnistui. Ja punajuuri+fetapiiras oli myös hyvää. Oman maan siikli-perunoista on tehty jo pari ruokaa ja parin ruokaa niistä vielä saa. Nyt pitäisi vielä suojella muutamia satoja tuholaisilta.

Tuoreita mausteita

Omasta pihasta tuioreita mausteita ruokaan. Tänään päätyivät pizzan päälle. Kokeilin nostaa talvivalkosipulin. Oli hengissä ja voi hyvin, vaikka mitään itusilmua ei olekaan tullut. Pienihän vielä oli, yksi isompi kynsi, yksi keskikokoinen ja pari pikkuruista. Olkoot muut vielä kasvamassa.

Ehdottomasti jatkossakin talvivalkosipulia pitää kasvattaa. On helppoa. Ja yrttejä pitää saada ja pitää ensi vuonna kasvattaa enemmän basilikaa. Oregano taitaa levitä ihan itsekseen, koska on jo nyt levinnyt.

Omia tomaatteja odotellessa. Yhteen 80 x 120 viljelylaatikkoon ei ehkä kannata jatkossa tunkea 5-6 pensastomaattia ja 5-6 tavan tomaattia. On vähän täyttä. Basilikat kasvavat tuolla joukossa ja niitä onkin jo vaikeampi sieltä löytää.

Kasvua

Kun pihaan ei ole kukaan vuosiin laittanut mitään uutta kasvamaan, ei ole tässä vaiheessa mitään kovin kaunista kukkaloistoakaan. Ainakin pitää selvästi keskittyä, että ne kasvit ja kukat ja muun huomaa. Tällä hetkellä silmäni etsivät ja kitken rikkaruohoja, joita kuvassa vain ihan pienen pieni murto-osa. Niitä saa kiskoa satoja ja satoja. Jotenkin taas ymmärrän, miksi pihan hoito ei aina ole kamalan kivaa. Ja sen kitkemisen vastapainona pitäisi olla jotain, minkä toivookin kasvavan.

Lupiinikin ehti jo yhdessä ryteikköisessä kohdassa kukkaan. Tämä yksilö saa nyt esitellä kauneuttaan, mutta siementää se ei saa. Juuristossa riittää ihan tarpeeksi tuhottavaa muutenkin.

Lupiinin kitkeminen vuosien ajan on kuitenkin tuottanut sen verran tulosta, että sain niistä melkosen vähän kasvimaalle viherlannoitetta talvivalkosipuleille. Kaarinalla on juttu lupiineista täällä.

Tomaattini ovat olleet omassa pedissään ulkona nyt viikon ja edistystä on nähtävissä. Kyllä on hienoa!! Koska tomaatinkasvatus on minulle ihan uutta, saattaa nämä raakileet kyllä kasvaa varkaasta, joten voi olla sato lyhytkin.

Pihallamme on minulle taas myös mysteereitä tällä hetkellä kukassa. Kuten tämä pensaan oloinen töröttävä riuku, jossa on kyllä kauniit kukat, mutta ilman lehtiä näyttää vain harottavalta kepiltä. Tietääkö kukaan kasvia?

Toinen mysteeri on kivikkokasvi? Tai siis luulen, ettei ole rikkaruoho vaan edellisen omistajan istuttama. Sattumalta huomasin nämä siniset kukat, niihin piti melkein kompastua. Toki he elelevät myös ehkä rikkaruohojenkin keskellä.

Kohta pioni alkaa kukkia. Lähteeköhän murkut sitten muille maille. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla ja kuvassa näkyy pari murkkua.

Tee se itse viljelylaatikko

Vihdoin on tomaatit pedissään. Halusin tomaateille viljelylaatikot, koska en nyt jaksanut enää maata kaivaa ja pihalla vielä multaa riittää.

Mieheni avustuksella ostin raakalautaa, josta mieheni teki hetkessä 120x80 pituiset laatikot. Laatikot sen verran vaaleana  paistoivat nurmikosta, että niille piti tehdä jotain.

Koska minun käsissäni ei pysy naulat eikä vasarat, enkä ole akkuporakonetta käyttänyt kai kertaakaan, jäi minun tee-se-itse (D-I-Y)-projektikseni värjätä noi jollain. Puutarhaperjantain jaksossa joku aika sitten, tyypit värjäsivät terassiaan kahvin ja mullan sekoituksella. Joten minä päätin kokeilla samaa. Kahvit vaan tönikkään ja multaa sekaan. Harmi, että ekana iltana myöhään tajusin kahvia olevan enää hivenen. Pensseli käteen ja kokeilemaan.

Ehkä pensselistä kannattaa sitä multaa vähän varoilla ja kokeilla sivellä vain sillä liemellä.

Sivuilla kuivunut kahvi ja päällä ihan tuore. En siis tähän kauniiseen ulkoasuun tällä kertaa (milloinkohan panostaisin) panostanut. Vaan siihen, etteivät laudat hohkaa vaaleina.

Myös lautojen sisäpuolta sudin sieltä kehikkojen yläreunasta. Ero tuoreen kahvin ja raakalaudan välillä on kuitenkin olemassa. Päälle sudin pellavaöljyn.

Ja laatikot näyttävät jo vähän erilaisilta. Se seos tarttuu aika paljon raskaammin kaikkiin oksakohtiin. Alle sanomalehtiä, päälle risuja ja multaa ja väliin kanankakkaa ja vähän lehtikompostoria ja pari kastematoa.

Ja sitten tomaatteja ja basilikaa.

Toivottavasti reppanatomaatit pärjäävät nyt ulkona, vielä ilman suojia. Maahan meni Outdoor Girl ja Hundreds and Thousands. Siemenet ostettu hyötykasviyhdistykseltä ja istutettu maaliskuussa. Esikasvatettu koko kevät sisällä ja roudattu sisään-ulos-sisään-ulos, kyllästymiseen asti. Jotkut tuet vielä tomaateille rakennetaan, kunhan hieman Outdoorit nostavat päätänsä ylös. Kasvatin itse myös basilikaa, jossa onkin hieman aniksen makua. Tästä en niin pidäkään, mutta onneksi muualta saa sitä perusbasilikaa. Meni kuitenkin maahan myös omat tuotokset.

Kiva homma, mutta nuo ärsyttävät hyttyset tikkasivat niin paljon, että seuraavaksi on pakko muistaa hyödyntää vain niitä viileitä säitä iltaisella, että pystyy olemaan huppu päässä ja haarniskan sisällä.

Muokattu 15.4.2016 linkki uusiin ohjeisiin, tästä.