Peruukkipensas ennen ja nyt

 Helteiden takia puutarhatöiden tekeminen on ollut todella satunnaista. Joinakin päivinä ei sitten pysty tekemään mitään ja joskus taas pystyy tekemään jopa jonkin verran. Luulin, että Suomessa on heinäkuussa myös sellaisia +22 päiviä. Ei oikein ole ollut. Sateita on viimeiseen kolmeen viikko ollut pari kertaa, sen verran vähän, että sadevesi on loppunut ja kastelukannuja täytellään vesijohtovedellä. Rikkaruohoja varten oleva ämpäri on aina jossain. Jonain päivänä se täyttyy oikein monta kertaa, joinan päivinä taas hyvin nihkeästi. Nurmikko kaipaa kipeästi jo leikkuutta, mutta helteellä nurmikon ajaminen ei ensimmäisenä houkuta. Viimeistään illalla hyttysten armeija on runsas, yhä. 

Istuin keinussa joku päivä ja huomasin limenväristen keijunkukkien jääneen kutistuviksi pieniksi lehtikasoiksi sekä hortensia Wim's Redin että tummalehtisen peruukkipensaan alle. Piti siirtää kituvat kasvit muualle. Muistan, kun nämä limenväriset keijunkukat täyttivät vielä vapaata multatilaa. Alla oleva kuva vuodelta 2020. Tummalehtinen peruukkipensas, lime keijunkukka ja hortensia ovat siellä ihan hyvin mahtuvina samassa penkissä.

Koetin päästä samaan paikkaan ottamaan kuvaa, ei ihan onnistunut. Kuva nyt peruukkipensaasta ja hortensiasta. Lännenkimikki on vähän edessä. 

Toisesta suunnasta kuvattuna nykytilanne on myös muuttunut. 

Tuon vielä valkoisena kukkivan syyshortensia Wim's Redin alla tosiaan näkyi keinuun kituvat keijunkukat, jotka helteestä huolimatta saivat toisaalta paikan runsaan veden kera. 

Kukkapenkit näyttivät todella autioilta keskellä kesää vuonna 2020. Kuva alla. Keinu näkyi takapihalle ihan hyvin.  Samoin kivimuuri, joka nykyisin näkyy tuolta paikalta lähinnä keväällä tai alkukesästä. 

Kukkapenkki on leventynyt (katso ensimmäinen kuva). Ja alla kuvaa koetettu ottaa suurin piirtein samasta kohtaa kuin nyt, vaikka rajaus on hieman eri. Koska kasvit ovat niin paljon korkeampia. Lännenkimikki ja syyskimikki Brunette olivat jo alas istutettu vuonna 2020, mutta ne ovat nyt niin paljon suurempia. Lännenkimikkiä jouduin jo jakamaan tänä vuonna. Joinakin vuonna se on ollut ihan reikäinen jonkin ötökän takia. Peruukkipensas on tuolla kaiken seassa.

Peruukkipensaalla on nyt todella paljon vuosikasvua. Onneksi nyt vuosikasvu suuntautuu ylöspäin. Ehkä muuten ei saa tarpeeksi itseään esille. Tämä vuosikasvu on heinäkuussa tapahtunutta ja on noin 30-40 senttistä. 

Saa nähdä, kauan nämä kaikki kasvit vielä mahtuvat tuonne, ja mikä kasvi saa seuraavaaksi siirron. Joskus toki talvi tekee päätöksen puutarhurin puolesta, sillä viime vuonna kupsahti jättiläiskasvi punaluppio Pink Tanna. Sen jälkeläisiä putkahtelee vielä joka paikasta, joten uutta en ihan heti hommaakaan. 

Iltatarinoita

Hyttyset ovat tänä(kin) vuonna aloittaneet vahvasti. Saatoin tänään hyötykasveja kastellessa tappaa yhden kesäkurpitsan, kun hyttysten joukkohyökkäyksen takia kastelukannun kasteluvesi ei suinkaan mennyt juuristolle, vaan käden hallitsemattoman liikkeen takia kastelukannun suusta tuli valtava määrä vettä suoraan kasvin varteen. En voinut jäädä hyttysten takia seuraamaan, että saako se kurpitsa itsensä ylös vai ei. Onneksi niin moni siemen iti, että en jää ilman kurpitsoja, vaikka tuo yksilö olisikin mennyttä. Olen kateellinen puolisolle, jolle ei nouse paukaman paukamaa, vaikka olisi kymmeniä hyttysiä iholla. Minä syön allergialääkkeitä tähän aikaa vuodesta, että en raavi itseäni verille. 

Hyötymaasta puheenollen. Ihmettelin alkukeväästä, että mikä voikukkameri oikein on kaksi laatikkoani vallannut. Mutta eihän se olekaan mitään voikukkaa, vaan salaattia. Vaikka osa mullasta on muokattu ja myllätty ja uutta multaa lisäilty, on viime vuotinen kukkinut salaatti kylvänyt itsenäisesti siemeniään. Ja nyt sitten salaattia olisi tarjolla vähän kummallisissakin rakosissa. Täytyy varmaan syödä kohta jo ne pois, ennen kuin lehtokotilot tekevät niistä selvää.

Olemme säiden suhteen olleet aivan erilaisissa tunnelmissa kuin viime kesänä. En ole juuri hellettä kokenut. Sadetta ja aurinkoa on ollut täällä, lyhyen keväisen kuivan kauden jälkeen. Tänä vuonna joudun kastelemaan myös yrttilaatikkoani, koska siitä jouduin kaivamaan kaikki kasvit pois ja istuttamaan ne uudestaan. Sinne on laitettu toipumaan myös melkein kuollut laventeli. Laventelit näyttivät kärsineen talvesta kaikki, luulin niiden jo kuolleen. Osa sitten alkoi virota, vaikka yhä näyttävät aika surkeilta, mutta yksi oli sen verran huonossa hapessa, että riivin siitä suoraan kaikki kuolleet pois ja istutin pienen juurakon kera vain ne kohdat, joissa jotain alkoi kasvaa. Olikin useita vuosia pysyneet laventelit hengissä aivan vaivattomasti. Äsken myös huomasin yhden punaherkun alkaneen kuolla yhdeltä puolelta. Täytyy viikonloppuna tutkia tilannetta, kun saan sitä hyttysmyrkkyä. Kyseinen punaherukka kasvaa alla olevan kuvan aivan vasemmassa reunassa, missä toki näkyy hieman vain terveitä oksia. Otin kuvan kukkivasta tuoksumataramatosta. Se on nyt parhaimmillaan, viime vuonna kukki vastaavanlaisesti jo kesäkuun ihan alussa. Tuo punertava pallo on japaninhappomarja Admiration ja nuo laukat ovat Allium Karataviensea. Osa laukoista isommalla pallokukalla, osa pienemmällä. Luulin, että löysin laukoille sopivat paikat, jotta eivät matalina jää muiden kasvien varjoon, mutta ei mennyt ihan niin kuin luulin ja näytti vielä viikko sitten. Ja tästä kuvasta huomaan, missä rikkaruohot pitävät bileitään.

Osa Karataviense laukoista kasvaa samalla suunnalla, enemmän lammikon reunalla. Eri penkeissä, mutta toisiaan lähellä. Kuva on otettu aivan ruohonjuuritasolta (nurmikko taas villiitynyt), jotta naapurin piha ei tulisi kuvan taustaksi. Nämä näyttivät vielä hetki sitten mahtuvan ihan hyvin kasvamaan imikän sekä kellukka Mai Tain vieressä. Pitäisi aina muistaa, että kasvit tuppaavat kasvamaan. Ja nurmikon sekä kukkapenkin välissä on ollut ihan hyvin multatilaa. En vain ehdi ja pysy perässä nyt huoltotoimissa.

Kellukka Mai Tain ostin viime vuonna isona taimena. Syksyllä se oli jo niin iso, että jaoin sitä ja siirtelin ne jakopalat vielä tänä keväänä. Ja ne kukkivat myös nyt. Alkuperäinen näkyy kuvan taustalla oikealla ja yksi jakopala sinivaleunikon kukkavarsien takana lammen reunassa. (Ärysttää, että tuo lammikon muovi paistaa joka paikkaan, en vain ole tarpeeksi innokas peittelemään sitä.) Sinivaleunikko aikoo tänä vuonna juhlia. Tässä yksilössä on oikeasti useampia lehtiryppäitä ja todella monesta lähtee kukkavarsi. Kaksi muualla olevaa sinivaleunikkoa myös aikoo kukkia. Sinivaleunikko asiantuntijat kyllä sanoisivat, että tämä on se jokin toinen sinivaleunikko, joka kukkii näin alkukesästä, se oikea kukkisi heinäkuussa. Sitä heinäkuussa kukkivaa en ole mistään saanut. Olen toki tästäkin erittäin iloinen.

Alla olevassa kuvassa on yksi sinivaleunikon varsi oikealla. Kullero New Moon kukassa ja taipuneina tulppaanit Carneval de Rio ja ukkolaukkoja. Ja sitten viereltä puskee päälle rytöpaikan puiden oksia. Tämä penkki oli oikeasti aika uusi ihan viime kesänä. Ja sinne sitten istuttelin uusia ostoksia ja niitä sipuleita, kun muuallekaan ei oikein mahtunut. Nyt sitten siellä onkin jänniä yhdistelmiä. (Jännä= en ihan suunnitellut, että nämä kukkisivat samaan aikaan. En ehkä suunnitellut ollenkaan.) Rion karnevaalit on ehkä siirrettävä jonnekin muualle. Sillä hieman sattuu sieluun tuo yhdistelmä.  Varsinkin, kun tulppaanit ovat joutuneet kasvamaan tuolla ahtaudessa ihan mutkalle. 

Muutamia muitakin tulppaaneja on vielä juuri ja juuri pystyssä. Yhdessä penkissä pidän vain todella tummia ja valkoisia tulppaaneja. Hentoisina siellä kasvaa myös morsiusleinikki, joka on tänä vuonna vaihteeksi normaalinen kokoinen (kun on saatu vettä) sekä siellä täällä kukkii jo unelmatädykkeetkin. Tässä penkissä on puun alla myös yksi todella korkaksi kasvanut pioni, jonka yksi varsi on ottanut puiden oksista kuvia ja aikoo kukkia oksistossa. Pikkasen väärän kokoinen kasvi väärään paikkaan istutettu.

Unelmatädyke tässä.

Ja sitten muita tulevia kukkia. Katjalle terveisiä Päivänpesälle, että antamasi valkoisen varjoliljan koko alkaa olla mahtava ja aikoo kukkia tänä vuonna. Alla kuva tämän hetkisestä tilanteesta. Osa marhanliljositakin aikoo kukkia, mutta millään muulla varjoliljalla tai marhanliljalla ei ole samaa kokoa. Valeangervoilla on myös tuuheutta ja kokoa ja taustalla näkyy vähän vaaleankeltaista eli kullero New Moon sekä laukkoja. Tämä valkoinen varjolila kasvaa juuri takapihan puolella, pienen muurin vieressä alakerran penkissä. Koska se on noin korkea se tulee näkymään myös etupihalle, koska kurottelee niin korkealle ja näkyy muurin yli. Korkeuserot on vaikea selittää sanoin, kun kuviin ne saa huonosti.

Sama penkki tuon yläkuvan kastelukannun kohdalta kuvattuna toiseen suuntaan alla 24.5, jossa kuvan aivan vasemmassa reunassa näkyy samaista varjoliljaa, tosin paljon matalampana. Vielä silloin ajattelin jakaa noita palloesikoita pitkin penkkiä, mutta eipä niille olekaan ihan joka paikassa tilaa. Onneksi maltoin mieleni ja nyt tiedä, missä nurkassa ne mahtuvat kukkimaankin ensi keväänä. (Taustalla siis tuo kivimuuri, ja se korkeusero.)

Istutin joskus useita vuosia sitten yhden ruusupionin siementaimen ja ehkä kuolanpionin siementaimen. Nyt olen sitten näiden kanssa pulassa, että kumpi on kumpi. Tässä tämä yksi mysteeripioni muiden kasvien seassa iltavalossa.

Lähempää. Vaikkakin hieman epätarkka kuva. (syytän hyttysiä, häiritsevät kuvaajaa)

Nämä ovat samassa penkissä, joten huomaa, että joitain eroja näissä on. Tässä toisen supussa olevaa kukkaa ja hieman näkyy lehtiäkin.

Yritin jo hieman näistä lukea, mutta täytyy jatkaa selvittelyä. Vielä olisi vaikka mitä raportoitavaa. Uni kuitenkin kutsuu. Nyt moskovan kaunottaren kaksi avonaista kukkaa ovat täysin auki ja olen niistä kovin iloinen. Ne juuri erottuvat kuvassa. Niissä on kyllä voimakas tuoksu ja kukat ovat muhkeat.

Mukavaa viikonloppua!

Esikoita ja muita

 Minulla menee joskus alkuviikko siten, että en paljon puutarhaan ehdi. Ja tänään vapaapäivänä taas sitten olen ollut ulkona lähes 10 tuntia. Nyt on pakko istua, keho saa huilata. Tänään on maailman mehiläispäivä, sen kunniaksi ensimmäisessä kuvassa kimalainen palloesikossa. Meillä ei juuri mehiläisiä näy. Ainoastaan silloin tällöin yksittäisiä tapauksia. Kimalaisia ja joskus ampiasia näkyy enemmän. Kimalaisille alkaa olla onneksi yhä enemmän pölytettäviä kukassa.

Erilaisia esikoita kukkii jo useita. Samoin hyasintteja. Todella monen lajikenimi on unohtunut tai alunperinkään niitä en ole saanut. Olen esikoita ostanut mm. muilta harrastajilta. Välillä ihan sokkonakin. Alla samoja kasveja eri kohdasta kuvattuna. Kuvass siis vaaleanliloja palloesikoita. Vaaleat hyasintit ehkä jonkin joulun jäänteitä, aikaisia ja pieniä Persian Pearl tulppaaneja. Taustalla liloja Woodstock- hyasintteja. En ollut oikeassa paikassa kameran kanssa silloin, kun tulppaanit olivat auki. Ei vain aina ehdi.  

Samoja tulppaaneja olen kyllä istuttanut muuallekin. Ja niiden värit ovat hyvin samat kuin aniliinin esikon. Olisi pitänyt räpsiä enemmän kuvia, tarkennus on mitä sattuu kirkkaassa auringonpaisteessa. Isohelmililjat ovat aika saman korkuisia kuin Peesian Pearlit. Esikot taustalla ovat vielä pieniä, kun ovat vasta laitettuja jakotaimia. Kun moni on kertonut menettäneensä talven aikana esikkoja, on tullut hätä istuttaa niitä useaempaan paikkaan, alakuvassa ne ovat nyt takapihalla.

Yllä olevia esikoita kasvaa myös etupihalla. Näkyvät hyvin lähellä kulkuväyliä ja myös ohikulkeville ihmisille. Ja kuvassa näkyy myös kasveja, jotka näkyvät tämän postauksen kahdessa ensimmäisessä kuvassa. Ovat tuon laudan takana kukkapenkissä, joka on kauempana kuvassa. 

Tässä ne esikot lähempänä auringonpaisteessa, ja kappas, sielläkin on pari Persian Pearlia ja kuvan oikealla reunassa taas matalampaa tummaa lilaa esikkoa. Etualalla on ihan ruskeana kohta, mihin odotan ohotanmarunaa sekä kurjenpolvi Max Freita. Jos olisi penkonut, ne olisi varmaan jo sieltä löytänyt. Tänään en vain ehtinyt penkoa.

Saman penkin toisessa reunassa on sinisten helmililjoen kaverina liloja tai sinisiä tai sekoitustulppaaneja. Nimet jo unohtuneet.  Viime kesä oli niin kuiva, että tuntuu, että yksikään hyasintti ei ole hävinnyt. Tai sitten en vain enää muista, että mitä hyasintteja pitäisi olla missäkin.

Oikeasti minä en enää oikein muista, mitä kaikkia kasveja minulla on. Välillä lyö kauan tyhjää, kun keväällä ihmettelee, että mikä ihme kasvi tästä on nousemassa. Rikkaruoho vai istutettu kasvi. Tänään yllätyin tosi iloisesti, kun en ollut muistanut, että ostin kai viime vuonna valkoisen tarhakylmäkukan. Olin sen alun kyllä nähnyt, mutta tänään se paljasti värinsä.

Takaisin esikoihin. Tämän vaalean lilan esikon olen saanut entiseltä työkaveriltani. Tätäkin hieman jo siirsin viime vuonna toiseenkin penkkiin, että se on tallessa parissa paikassa. Viime kesän kuivuus hieman säikäytti, kun tämä penkki voi olla kesäisin tosi kuiva. Tämä Douple Ellen jouluruusu tiputti siemeniään vähän aikaa sitten ja viime vuonna löysin ensimmäiset siementaimet sen läheltä. Tänä vuonna olen toiveikkaasti jo tuijotellut multaa siinä vieressä ja ihan kuin siellä olisi uusia taimia tuloillaan. Täytyy jatkaa tuijottelua.

Aika paljon räväkämmän värinen esikko on tämä, joka on ostetu joltain taimipäiviltä ja oli aika ensimmäisiä esikoita, joita tähän puutarhaan ostin. Sen takia se ollut tärkeä. Väriltään ei niin lemppari. Taustallaan valkoisia hyasintteja aika monen vuoden takaa.

Palloesikoita aina joskus jaan, jos ne alkavat tehdä poikueita viereensä. Tämä rypäs tulee siis seuraavaksi jaetuksi. Jos muistan.

Kukkivia esikoita tulee vielä lisää. Osa palloesikoista vasta virittelee itseään valmiiksi ja luhtaesikko vasta näkyy hieman maasta. Sen sijaan koiranhampaat alkavat jo kukkia. Keltainen kukkii alkuperäisellä paikallaan, siirrettyjä yksilöitä on heräämässä toisalla kukkaan.

Viime vuonna siirsin osan koiranhampaista kantopenkkiini. Siellä olevat valkoiset koiranhampaat yllättivät kukinnallaan, kun en niitä meinannut erottaa. Illalla vastavaloon niistä sai taas oikein hehkuvan kuvan. Vaatii toki kumartelua.

Olisi vaikka mitä raportoitavaa, mutta tähän on pakko tältä kertaa lopettaa. Huomenna menen myymään kasvejani ja niiden jakamisen aloitin jo kai kolme viikko sitten. Mutta en silloin millään pystynyt tekemään kaikkea, sillä nyt vasta osa kasveista on ollut jaettavassa kunnossa. Tänään pesin ruukkuja hieman puhtaammaksi. Kun kasveja jakaa multaisin hanskoin, on purkit aika multaisia. Luultavasti huomenna ruukut eivät näytyä yhtään sen puhtaammilta. Ajattelin, jos 30 purkkia saan kasaan, niin se on jo riittävä määrä. Nyt näitä on enemmän ja silti olisi ollut lisääkin jaettavaa. Ja osa siementaimista vasta on puskenut esiin. Jos näistä saisi muutamat eteenpäin. 

Narsissi ja tulppaanikausi alkaa nyt ihan kunnolla, se on yksi lempikauteni.

Tämän illan tunnelmat

Elokuu on alkanut. Työt ovat alkaneet. Suomen kesä on alkanut. Tänään puin takin alle jopa neuleen. Ensimmäistä kertaa mietin, että missäköhän hanskani mahtavat olla. 

Jossain päin Suomea on satanut nyt kunnolla. Meillä sateet olivat muutama päivä sitten juuri ja juuri riittävät, mutta ei niistä mitään kunnon varastoa muodostunut, joten tulin sisälle juuri hyötymaan kastelureissulta. Perennat ovat kuitenkin pirteämpiä. Esikoiden lehdet ovat kuivalla etupihalla ryhdistäytyneet siten, että kaukaa näyttävät kauniilta salaattirivistöltä. Nurmikko alkaa kaipaamaan leikkaamista sekä mielessä jo alimmaisen kuvan herttavuorenkilvet tulevat saamaan lähdöt. Samoin mietin kuvassa olevan pihlajan kohtaloa. Se oli saanut mielessäni jo lähtöpassi, teki hyväkäs vain nuo marjat horjuttamaan jo tehtyä päätöstä.

Ajattelin pitää pienen tauon blogista, kun aina tässä työn alussa ei voi ottaa itselleen paineita mistään. Tänään kastelukierroksen alussa kasvit vain näyttivät tänään niin kivoilta, joten otin niistä kuvia ja tunkasen ne nyt tänne blogiin. Nyt en edes mieti, että näyttävätkö kuvat enää kivoilta. Pink Tanna on ehkä liian varjossa, sillä kaatuilee mukavasti.

Töiden aloitus tuo aina hieman rytmin hakemista ja muita elämää sekoittavia tekijöitä (kuten myöhempään valvovat teinit ja heidän elonsa), on energiataso kotona aina näin alussa mitä sattuu. Puutarhaprojekteja saatan miettiä, en kuitenkaan vaadi mitään itseltäni. Komeamaksaruohot ja keijunkukat tuovat väriä, sellaisia murrettuja ja syksyisiäkin.

Kun taas liljat revittelevät mahtipontisen muhkeina (ja tuoksuvina).

Eikä värejä nyt puutu muutenkaan.

Kaikkea isompaa ja pienempää tekemistä löytyy puutarhasta. Nyt voisi päättää, että en aloita mitään uutta ennen kuin nurmikko on leikattu ja kesken jääneen lammikon ympärys on siinä kunnossa, että sinne ei jää nurmikon leikkaamisen jälkeen töyhtöjä. Muuten saa puutarha riittää taas hetken sellaisena kuin se on.

Lempipaikka

 Puutarhaan tulee ajoittain lempipaikkoja. Ne voivat vuosien tai vaikka viikkojen myötä vaihdella. Olen nyt ehkä siinä vaiheessa, että keinun ympäristö tuntuu aika lempipaikalta. Meidän piha koostuu etupihasta, joka on päätyy tiehen. Etupihalla kasvaa muutama suurempi puu. Joitain puskia ja pienehköjä kukkapenkkejä. Puutarha ei näytä tiellä päin oikein miltään. Talon ja rajan eteläisempi sivu rajautuu naapurin ja meidän väliseen ryteikköön, jossa kasvaa mitä sattuu puista vanhoihin huonokuntoisiin pensaisiin ja saa olla heinääkin täynnä. Alue on kapea ja meidän tontille johtava toinen tie vie siitä ison osan. Haaveilemme aina joskus, että raivataan se ryteikkö ja kaivuri paikalle ja jokin järkevä aidanne tuohon väliin. Se ei nyt ole kuitenkaan työlistalla. 

Talon ja toisen naapurin väliin jää kaistale tonttia, joka on noin luoteeseen. Meidän etuovi on siellä. Kun muutimme taloon, näkyi sitten etuoveltamme röyhähtänyt Mustialan ruusu sekä pajuangervoa, joka puski ihan mistä sattuu. Naapurin puolella kasvava villi orapihlaja-aita sekä aidan seassa isoja puita mm koivuja. Koivuja on kaadettu jo useita. Ja vuonna 2018 syksyllä aloin siistimään myös tuota aluetta, projektia olen tallentanut lokakuussa 2018 sekä maininta keväällä 2019 sekä heinäkuussa 2019 Nyt tänään etuovesta hieman luoteeseen näkymä on tämä. 

Jos ja kun intoa ja ideaa on, niin keinun alla olisi järkevää olla kiveys tai muu vastaava. Ruohonleikkuu on tylsää, kun keinu on maassa kiinni. Keväällä ja sateella maa voi pehmetä ja keinun jalat voivat upota syvälle.  Kaivuri aikoinaan kaivoi pois pajuangervon, joten sain tarpeeksi syvää kasvualustaa tuohon painuneeseen saviseen maahan. Sen vuoksi tuolla yläkuvasta katsottuna vasemmalla puolella keinua asuu nyt ensimmäinen Austin-ruusuni  Princess Alexandra of Kent. Sen nuppu ei vielä paljasta, mitä sisällä on. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vaivaa suojella ruusunnuppuja kirvoilta ja suihkuttelin vedellä näiden nupuista kirvoja pois parina päivänä putkeen. Tätä ruusua koetteli pupujen hampaat, joten siksi on pieni, silti hengissä. Selvisi hengissä myös ekan talven, vaikka ei ole omajuurinen. On kyllä isketty aika syvälle maahan.

Kun ruusu aukeaa, sen väri hieman muuttuu. Samassa penkin etualalla kukkii kuvassa sumuisesti näkyvä espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. 

Alexandran lähellä vähän toisesta suunnasta on sekä keijunkukka Rachel, tuo tummempi, jossa on vaaleanpunertavat pienet kukat sekä tuo vaaleampilehtinen on Carnival Marmelade. Niiden värien yhteensopimista olen ajoittain aina miettinyt ja jatkan sitä miettimistä.

Tänään Alexandran eka nuppu on vähän saanut parin päivän takaisesta sateesta ruskeaa niskaansa, silti se kukkii vielä ja uudet nuput ovat valmiina.

Samaisessa penkissä suuri ruusu on Mustialan ruusu. Nyt kukassa. Sitä kuritin aika paljon pari vuotta sitten, joka vuosi kiskon pois vähintään pari juurivesaa. Uuden kurituksen se saa taas kukinnan jälkeen, sillä nyt oksat alkavat kaartua vähän liikaa maahan päin. Enkä tähän halua tuhlata tukia.

Nyt mustialanruusu on kauneimmillaan. Siinä käy myös kimalaisten kuhina.

Vaikka tässä penkissä on hempeitä värejä, en vain pysty pysymään yhdessä värissä tai yhdessä linjassa. Ostan kasveja niin paljon kasvi edellä. Olen tyytyväinen, että nämä tummat jaloritarinkannukset Black Knightit viihtyvät. Niiden tummuus viehätti minua. Tämä on yksi aurinkoisin penkki tontilla, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Keinun toisella puolella on kukkapenkki, jossa ennen oli vain vuorenkilpeä. Tämä penkki on yläkerta, sillä sen alapuolella on tietenkin alakerta.  Yläkerran kasvivalinnat olivat osin kesken, mutta sormustinkukat päättivät, että valmista on. Pari pionia kukkii tuolla vielä. Pari pionia on kasvuvaiheessa. Ja on siellä tummalehtinen peruukkipensaskin piilossa. Myös muutamia rikkoja.

Kukkapenkin yli näkee takapihalle, kun vaihtaa vähän katsomiskohtaa.

Takapihalta taas näkee sekä alakerran, että yläkerran että keinun. Alakerran kukkapenkin taakse jää muurikivet, jotka kuitenkin näkyvät hyvin keväällä, kun tuossa kukkii vain narsisseja ja tulppaaneja ja muita matalampia kasveja ja muut kasvit eivät ole vielä kunnon vauhdissa.

Alakertaan taas on tullut ahtautta. Siellä on suuria kasveja. Se saa täyttä aurinkoa vain aamuisin ja sen jälkeen kasvien täytyy kasvaa, jotta saa myöhemmin muiden kasvien takaa aurinkoa. Pieni muuri pitää osan kasvien juurista varjossa myöhemmin päivällä. Mm tummalehtinen kimikki ja muutama jaloangervo ovat viihtyneet ja pörhistyneet. Jouluruusu levittelee lehtiään sekä sormustinkukat ovat valloittaneet paikkoja. Onneksi olen silti osannut istuttaa laukat oikeaan paikkaan. Näiden juurelta vasta revin lemmikkejä pois. Kuvassa on suorastaan ruuhkaa. 

Lähempää laukat, ehkä Miamit, sopivat ihan hyvin tummiin sävyihin. Alakuva otettu illalla. Yläkuva aamulla pilvisellä säällä. Tuossa penkissä on myös keijuängelmä, joka näyttää viihtyvän yllättävän hyvin. On ollut nimittäin aika suuri lumikuorma päällä talvella.

Tuolla kasvaa myös lännenkimikki, joka kuitenkin on saanut reiät lehtiinsä. Täytyy huomenna tutkia, että onko lehtien alapinnoilla ötököitä vai onko syömärit jo menneet muualle.

Tuo keinun alue vielä muotoutuu vielä kasvien myötä. Huomaan aina pohdiskelevani tiettyjä kohtia. Olen kuitenkin niin paljon tyytyväisempi tuohon nykyisin. Ennen menin tuon kohdan läpi vähän kuin silmät kiinni. Ja se oli kuitenkin heti etuoven lähellä. Nyt olen voinut jo välillä istua keinussa ilman kamalaa hyönteishyökkäystä. Toki ajoittain ne tulevat ja tekevät istuskelusta mahdotonta. Aika monta aamupalaa olen ehtinyt lopulta tänäkin kesänä syödä keinussa.