Toukokuun vauhti

 Toukokuun vauhti alkoi jo. On tekemistä monella eri elämänalueella ja sen lisäksi puutarha alkaa paahtaa eteenpäin melkoisella kevään innolla. Sunnuntaina alkoi viimeinen veikkaukseni Koska kukkii-haasteesta kukkimaan. Otin kuvan ensimmäisestä sellaisesta kukasta sirotuomipihlajasta, josta yletin ottamaan kuvan. Veikkaisn tämän kukkivan 15.5. Kukkiminen alkoi siis 10.5. Eli meni viidellä päivällä pieleen.

Muuten kävelin tänään sateen jälkeen, pilvisenä iltana puutarhassa ja otin kuvia talteen. Meillä käy sen verran usein peuravieraita, että olen vähän kauhuissani tulevista kasvimenetyksistä. Sateen jälkeen suihkuttelin taas Trico Gardenia ympäri puutarhaa. Se toki voi jonkin pienenkin sateen jälkeen huuhtoa pois. Olen harmissani teidän kaikkien muiden puolesta, joilla on käynyt erilaiset tuholaiset joko eläinten tai kovan talven muodossa, ikäviä tuhoja puutarhassa. Puutarhasta ja sen kasveista voi tulla rakas harrastus ja joskus tietysti myös työ. Pidän itse myös voimakkaista väreistä puutarhassa sekä syvien värien yhdistelmistä. Tässä alakuvassa yksi suosikkiyhdistelmä tällä hetkellä. Sinistä helmiluljaa, taustalla tumman lila matala esikko ja aniliinit palloesikot.

Myös siniset helmihyasintit ja lilat hyasintit ovat myös sähäkkä yhdistelmä.

Monenlaisia värejä löytyy puutarhasta eri paikoista. Vaaleaa lilaa myös esikon muodossa, joku voisi sanoa tätä vaaleanpunaiseksi, mutta minusta tämä on selkeästi vaalea lila.

Jouluruusuja kukkii yhä, vaikka osa onkin jo kukkinut.

Takapihalla alkaa olla myös väriä. Olen vähän tuosta kuvan alaoikealla olevasta risukasasta huolissani. Siinä ovat kasvaneet jo vuosia talvehtineet laventelit. Ne ovat harmillisen elottomana yhä. Täytyy silti vielä odotella ja luovuttaa vasta ensi kuussa, jos mitään eloa ei näy.

Narsisseja on pompsahdellut kukkaan hieman vaivihkaa, kun niiden kukkavarret kasvavat niin ohuina. Vielä on narsisseja nupuilla, joten eivät ihan heti kuihdu.

Takapihan puolella myös on kukkapenkki, joka on todella vihreä. Vihreyttä tekee monet perennat, hurja vuokkomeri ja mm. punaimikän lehdet. Toki kukkia on myös paljon sekä muutamia värikkäitä lehtiä. Tämä ilahduttaa toki tähän aikaan vuodesta. Täytyisi vain löytää aikaa myös kanttaamiseen. 

Tämäkin kevät tulee olemaan täynnä kaikkea. Kasvimaa on vielä ihan hunnigolla, ehkä ehdin jotain sen kanssa tehdä viikonloppuna. Ainakin toivon niin. Liian monena vuonna olen joutunut tekemään kasvimaalla hommia ensimmäisten hyttysten kanssa samaan aikaan ja se vasta on ikävää. Me saatiin vähän sadetta tänään. Suurimmat sateet menivät ehkä noin 10-20 kilometriä pohjoisempana, joten maa tuskin on vielä kovinkaan kostea. 

Hienoa toukokuuta teille kaikille!

Toukokuun puoliväli

 Vähän varkain on tullut taas toukokuun puoliväli. Tuo aika, joka viimeistään saa esiin puutarhan kasvien kanssa onnen pakahduksia. Kaikki alkukevään pienet kukat ovat ihania ja niistä riemuitsen, tämä vaihe vaan saa aikaan vielä enemmän huokailua ja ihastuksia, kun kasvit näkee jo kaukaa. On värejä ja muotoja. Sekä enemmän kaikkea. Kasvien suhteen ei toimi minulla mikään vähemmän on enemmän sanonta. Vaan enemmän on parempi. 

En ole ehtinyt raportoida kukinnasta. Ja nyt tosiaan sitä on jo runsaasti. Ihana löytö oli tänään, että pari kärhöä on näyttänyt elonmerkkiä jopa metrin korkeudesta edellisen vuoden versoja: yksi Hagley Hybrid ja yksi kärhö Warszawska Nike. Molemmat ovat valitettavasti sellaisessa maassa, että eivät kasva mitenkään runsaasti, joten tämä ilahduttaa. Täytyy muistaa tarkistella muitakin kärhöjä. Kyseiset kärhöt majailevat alakuvan taustalla olevassa penkissä, jossa tällä hetkellä kukkii mm. esikoita, joka paikkaan ehtiviä valkouokkoja ja hyasinttejä, helmililjoja. Muutama kirjopikaralilja, yksi yksinäinen narsissi.

Hyasintteja, helmihyasintteja, palloesikoita ja muita esikoita on monissa penkeissä. Hyasinttejä pistän maahan joka syksy edes muutaman. Ja nykyisin ne alkavat näyttää jo mukavalta kokonaisuudelta, vaikka niitä on eri värejä eri penkeissä. Vielä muutamia vuosia sitten vähäisempi määrä hyasinttejä eivät aina tuntuneet sopivan muiden kasvien kanssa yhtä hyvin yhteen. Runsaus auttaa. Toki tänä vuonna tulppaanien tykitystä ei ole tulossa. Tulee vain muutamia. Meilläkin ovat peurat käyneet liian monta kertaa tontilla tänä keväänä. Moni tulppaani on menettänyt lehtiä sekä nuppuja. Jänikset tekeävät täällä vahinkoa lähinnä krookuksille, jos keväällä sataa lunta, joka jää maahan vaikka vuorokaudeksi.

Tarhakylmäkukkiakin olen haalinut eri värejä pikkuhiljaa. Ne eivät kaikki kuki samoihin aikoihin. Tässä punainen.

Ja tämä näyttää lohenpunaiselta. Tämä on yläkerran (kukkapenkin nimi) kukkapenkissä tosi keskellä kaikkia muita kevätkukkia. 

Tässä yläkerran penkkiä yhdestä suunnasta, kömmin keinun taakse tätä kuvaa ottaessa.

Ja sama penkin reuna toisesta suunnasta.

Samassa penkissä on myös pikarililjaa, joka saattaisi olla assyrian pikarililja.

Ja taustalla jouluruusu (joka on ostettu siementaimena ihan todella kauan aikaa sitten) ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Sisällä on punaisia pilkkuja.

Vuosien aikana olen ostanut erilaisia helmililjoja, joiden kaikkien nimiä en enää jaksa kaivaa esiin.

Näiden hyasinttien tarina taitaa myös olla melko pitkä. Ovat taineet kukkia jo useampia vuosia.

Imikät ovat myös tällä tontilla hieman varkain laajentuneet ja monipuolistuneet. Alakuvassa tuo pehko melko keskellä kuvaa on imikkää, jolle minulla ei ole nimeä. 

.

Siellä se kukkii valkovuokkojen ja palloesikoiden seassa, ja on myös kimalaisten mieleen. Imikät ovat kosteassa ja multaisessa tai savimaassa aina hyvinvoivia tällä tontilla. Kuivemmassa eivät ole yhtä runsaita. Joten jaoin jo tuotakin imikkäpehkoa, ettei jyrää palloesikoita. Tontilla on aina kohtia, joissa ei oikein kasva mikään hyvin. Tämä kuva on alakerran penkistä, joka on yläkerran penkin alapuolella. Yläkerran penkissä on kohta, jossa on hyvin heikko lumisuoja aina talvella, kun sitä kohtaa joudutaan käyttämään lumien kolaamiseen. Siihen kohtaan en osta uusia kasveja, koska ne voivat menehtyä. Aina voi kokeilla oman tontin kasveista jakopaloja. Jos jossain vaiheessa sekin kohta kukoistaisi kesäisin. 

Takapihalla on myös muutamat keltaiset narsissit kukassa. Näitä jaoin viime vuonna. Koska nämä eivät ole minulle niin tärkeitä narsisseja, voi niitäkin kokeilla paikoissa, joissa ei kaikki kasvit viihdy.  Ne siirretyt kukkivat tuolla takana. Välissä keltainen lämpäre on keltavuokkoa ja punainen lämpäre esikkoa. Kasvimaa on aivan retuperällä. 

Punaimikkä myös on hyvin kukkainen. Siellä se kukkii suurin korallinpunaisena. Vierellä kirjopikarililjoja, keltavuokkoa ja muita kasveja. Ei mene kaikki sävyt yksiin, mutta sekä keltavuokon että punaimikän siirtämisessä olisi hommaa, joten olkoot noin. 

Kaikkea raportoitavaa olisi vaikka kuinka paljon. Alkaa vain silmät kohta vuotaa vettä, kun väsymys alkaa painaa. Vielä täytyy hakea karaistumassa olevat taimet ulkoa. Joka kevät tätä hommaa aina alkaa vihata. Ei siis puutarhahoitoa, vaan kasvien roudailua. Meillä vain sisällä tulee liian helposti liian plöröjä kasveja, joten pakko roudailla. Tai sitten ottaa paleltumisriskejä kasvien kanssa. Osan kasveista kanssa vähän olin liian rohkea (muutama muratti ja pelargoni) ja paleltumisjälkiä onkin niissä, onneksi ovat sentään elossa.

Sinikämmen ja imikät ovat olleet tuossa jo vuosia. Ne silti aina ilahduttavat.

 Keväistä viikonloppua!

Uusia ja vanhoja asioita

 Tänä vuonna vappuna meillä kukkii pari vappupalloa. Eli palloesikkoa. Osa niistä ei ole korkeita ja osa vasta aloittelee. Olen monena vuonna ollut kateellinen ykkösvyöhykkeen vappupalloesikoista. Tänä vuonna yksi pinkki yllätti takapihalla. Olenkin löytänyt sieltä lämpimän paikan kukkapenkille.

Tämän lähellä kasvaa ja kukkii imikkä Sissinghurst White, joka on vankistunut sen verran, että se näyttää oikeasti viihtyvän tuolla paikalla.

Etupihan puolella valkoiset palloesikot eivät ole kovin pitkän varren päässä. Kukkivat kiurunkannus Purple Birdin vieressä. Nämä kiurunkannukset eivät ole olleet tässä kauan, mutta aivan kuin olisivat lisääntyneet.

Myös muita imiköitä on jo kukassa. Kuten punaimikkä.

Jokin nimetön ja tällä tontilla pitkään ollut valkotäpläimikkä.

Melkoisen uusi, nimetön valkotäpläimikkä.

Myös vanhoja hyasintteja nousee mukava määrä. Osa vähän harvenee aina ajan mittaan.

Osa esikoista ovat jäämässä keltavuokkojen alle. Esikkoja on helpompi siirtää tässä paikassa.

Sitten ikävä uusi pelko on Tulip Fire niminen kasvitauti. Sitä on monella alkanut olla Suomessa aivan holtittomasti pääsiäisen sateiden jälkeen. Instassa tästä on tullut jo monia kertomuksia vastaan. Viime vuonna meillä nousi tosi vähän tulppaaneja. Syytin silloin säätä. Nyt mietinkin, että onkohan se tauti ollut muutamissa penkeissä, joissa nytkin on paljon vähemmän tulppaanien lehtiä kuin joskus. Toisaalta minulla on vain pari sellaista kasvia, joissa on selkeää ongelmaa. Tässä yksi lehti:

Ja tässä tämmöinen peuran järsimän tulppaanin jämät. Joista en nyt tiedä, mitä tämä muu läikikkyys meinaa. Meillä myös kävi peurat vierailulla, joten sekin voi olla syy vähäisempiin tulppaaneihin.

Minulle keväällä tulppaanit ovat yllättävän tärkeitä. Varmasti siksi, että puutarhaharrastuksen alussa ihastuin tulppaanien kevätiloitteluun kukkapuiden kukkiessa. Onneksi tänä vuonna näin Alankomaiden tulppaanitykitystä siten, että voin vieläkäkin palauttaa silmiini tulppaanirivistöt, tulppaaniympyrät ja tulppaanit muiden sipulikukkien rinnalla. Pakko sujauttaa tännekin taas yksi kuva, eikun kolme.

Vähän kivempi uusi juttu on kokeilu esikasvattaa uudella tavalla kesäkukkia. Saa nähdä, miten tämä esikasvatus etanani toimii. Laitoin kosmoskukkien siemeniä esikasvatukseen riviin. Ensin sanomalehteä lattialle, sen päälle multaa (taimimultaa laitoin suurimmaksi osaksi, vain ihan sinne alhaalle laitoin hieman voimakkaampaa multaa). Sitten siemenet sinne tulevan rullan yläpäähän melko tiheään. Sitten rullailin sanomalehden multineen etanaksi tai spiraalin muotoon. Tuin sen komeuden vanhalla muovisella hillopurkilla. Nyt siellä jo itää, vaikka tein tämän vasta sunnuntaina ja tänään keskiviikkona siellä vihertää jo hieman. 

Katsotaan, miten jatkossa tämän homman kanssa käy, laitanko kosmoskukat suoraan sitten maahan vai koulinko niitä vielä isompiin purkkeihin. Toivoisin säiden suosivat suoraan maahan laittoa, sillä sisätilat alkavat olla aika täynnä taimia. 

Mukavaa vappua!

Vähän myöhässä

 Koko ajan olen vähän myöhässä puutarhan tapahtumista. Saatikka blogimaailmasta. Tässä nyt kuvia äitienpäivän illalta. Nämä viileät säät jarruttelevat nyt uusien kasvien rajua kasvua, joutuu silti vähän suojaamaan liian aikaisin maahan laitettuja kasveja. Tuuli uhkaa napata harsoista kiinni ja lennättää ne jonnekin. Onneksi suurimmalla osalla kevätkukkijoista on pakkasen suojaa jo omastakin takaa. Alakuvassa kasvaa kantopenkissä narsisseja, joista pienemmät ja puhtaamman vaaleat ovat muistaakseeni Thalia-narsisseja. (Kantopenkissä on siis keskellä penkkiä kanto, joka saa rauhassa lahota siinä ja olla samalla muutamien ötököiden koti.)

Pari syksyä sitten minulla oli enemmän sipulipusseja kuin kukkapenkeissä oli tilaa, joten iskin kantopenkin viereen tiukahkoon savipitoiseen maahan narsisseja. Sai ihan kaivaa niille koloa. Siinä ne nyt kukkivat kai kolmatta kevättä. Maata en yhtään parannellut. Paremmin kasvavat kuin monessa kukkapenkissä. Kun kuihtuvat, kävelen vielä joskus noiden kasvupaikan päältä. Nämä ovat joskus Lidlista ostetut narsissit, joissa taisi lukea Color Changing, mutta ei tarkempaa lajiketta. Näiden keskusta on keltaisempi heti kukan auettua. Hyvin kukkivat. 

Etupihalla pysytään yhä, se on vielä hetken kukkaisempi kuin takapiha. Esikkojen kukinta tuo väriä matalalle. Nuo paksut vaaleansiniset hyasintit eivät paljon pysy pystyssä. Olen ne yhdestä paikasta tuohon siirtänyt, kun silloin rötköttivät kaikkien pienten kasvien päällä. Osa hyasinteistä vanhetessaan ovat jo vähemmän kukkaisia, nämä nyt eivät, vaikka ne sitten pysyisivät ehkä paremmin pystyssä. Ne saattavat olla lajiketta City of Bradford. Ne eivät oikein edes sovi pihani (eli siis minun) värimaailmaan, joten en tiedä luopuisiko noista, vai mihin ne laittaisi, jossa ne voisi makoilla rauhassa. Tarkemmin sanottuna, onhan minulla lähes samanvärisiä helmililjokakin, joista pidän, mutta ehkä vain noiden muu tuhti ja pötköttelevä olemus on vähän hassu.

Muualla etupihan puolella kasvaa myös hempeitä vaaleanpunaisia hyasintteja, joiden nimet olen jo hävittänyt. Valkoiset helmililjat toivottavasti lisääntyvät. Myös yksi vaaleanpunainen hyasintti on kai näistä tekemässä sivusipulia, täytyy se kukkinan jälkeen tarkastaa. Harmi, että näiden istutusvuotta en muista, joten lajikeken nimen etsiminen muuttuu aina silloin hankalaksi. En nimittäin jaksa tehdä istutuskarttoja, ne jäävät aina kesken.

Seuraavassa penkissä on parit eri sävyiset palloesikot ihan vierekkäin. Näitä aion siirtää hieman kauemmaksi toisistaan, jotta niiden värisävyt tulevat paremmin esiin. Molemmat tekevät poikaisia kai kolmannen vuoden kasvamisen jälkeen jo aika mukavastikin. Helmililjat ovat  lisääntyneet paljon, nämä ovat omalta tontilta siirrettyjä. Erikoisemmat helmililjat eivät ole läheskään samanlaisia sivusipuleiden tekijöitä. 

Ja tummahelmililjoja täytyy kohta joissain paikoin jopa alkaa rajoittaa. Onneksi niille löytyy myös aina ottajia. Näiden kahden yhdistelmä tulee nyt taas uudestaan, mutta näistä väreistä tykkään aina.

Pian täytyy tehdä jo ensimmäinen ruohonleikkuu ja kanttauksiakin voisi aloittaa. Mutta piha on taas räjähtänyt. Tai minun purkitusprojektini ovat vähän tiellä. Onneksi suurimmasta osasta noista purkeista pääsee taas eroon kuun lopusssa. Toki vielähän tässä vähän ehtisi jakotaimia purkittaa. Onneksi suurin osa on ehtinyt olla jo purkeissa sen verran pitkään, että ovat ehkä ehtineet juurtuakin. Sama maisema on huomenna tai ylihuomenna jo ihan erilainen, sillä kuvassa risuna näkyvä kirsikka puhkeaa kohta kukkaan kokonaan. Alakuvassa se ei kuki vielä. Nyt on parit kukat auki ja kohta kukkii koko puu. 

Huomenna kuvailen taas lisää, vaikka töissäkin käyn. Kaikkea yllättävää taas kukkii ja on alkamassa tulppaanienkin kukinta täydellä voimalla. Kivaa loppuviikkoa!