Pieniä pilkahduksia

 Viime lauantaina oli nätti päivä ja meidän lämpimimmän kukkapenkin yhden kulman kohdalla oli ihan pikkuruinen sula alue. Tämän innoittamana ajattelin, että ihan vähän siirrän lumilapiolla lunta syrjään ja vähän kädellä sitten autan ja kurkkaan, että joko siellä lämpimämmässä kohdassa jotain jo tapahtuu (kukkapenkillä lattialämmitys viereisen kaivon takia). Lauantaina sitten näkyikin jo hieman keltaista. 

Tässä välissä on sitten aina välillä paistanut aurinko, ollut lumisadetta, sumua, pientä pakkasta. Ja onneksi pääosin plussalla oloa. Tänään samassa kohdassa on jo suorastaan kukkatungosta. Krooksen lehtiäkin näkyy. Ne voisivat vielä hetken uinua, koska jänikset voivat niitä muuten syödä. 

Lähes näiden vieressä on myös yksi lumikello nousemassa, se ei ihan sattunut samaan kuvaan, kun ovat kuitenkin vielä kaikki kovin pieniä. Ja tätä sulaa aluetta on varmasti silti alle neliön verran, suurimmillaan. Kuva tarkentui vähän sinne päin, kun kyykkimisolosuhteet eivät aina ole parhaimmat. 

Virallisesti kevät on nyt alkanut tällä tontilla, vaikka näidenkin päälle tulee varmasti satamaan vielä pari kertaa vähintään lunta. Lumi vain alkaa sulaa yhä nopeammin pois ja aina vähän suuremmalta alueelta. Muualla sitten lunta riittääkin sen verran, että ei ole haluakaan lähteä tonttia kiertäään. Vielä hörppäisi saappaan varsi lunta.

Kuusi kuvaa viime kesästä ja pieniä kuulumisia

Minullahan taitaa olla haaste loppusyksyltä vastaamatta. Olen uinunut puutarhan lailla hiljaiseloa blogimaailamasta. Uinuminen ei ole kuitenkaan ollut kokonaisvaltaista, vaan juuri nytkin vähän päiväunet houkuttelisi, kun tällä viikolla on pieni univaje iskenyt aikaisten herätysten takia. Puutarha tulee kuitenkin aina ajoittain jo mieleen, varsinkin jos aurinko paistaa. Pikkasen olen alkaillut silmäillä ikkunalautaa, että mitäköhän purkkeja siihen mahtuisi taas tänä vuonna esikasvatukseen. Ja mietin jo hieman, että muistinkohan syksyllä laittaa johonkin järkevään paikkaan esikasvatukseen tarkoitettuja tavaroita (veikkaan, että en laittanut mihinkään järkevään paikkaan). 

Lokakuussa Hiidenkiven puutarhassa ja Rikkaruohoelämää haastoivat miettimään kuusi kuvaa-kesästä haasteeseen omat tärkeät kuusi kuvaa. En kovinkaan nopeasti tähän ole vastannut. 

Kesäkuun alussa kukkiva tulppaanit tulppaanit runsaasti myöhäisen kevään vuoksi. Minulle se sopi, koska lapsen lakkiaisiin ei paljon muita koristeita tarvinnut, jotta oli nähtävää myös puutarhassa.

Kesäkuun lopulla taas kukkivat jo osa pioneista. Osalla oli hyvin mätsääviä vieruskavereita. Osa taas ei olleet parhailla paikoilla. Hyvin talven aikana unohtaa, että mitä kasveja sitä on viime kesänä siirrellyt.

Aloitimme myös heinäkuun juhlilla. Aika lämpimillä juhlilla verrattuna kesäkuun alun juhliin. Takapihan olin kuvannut ikkunasta päivää ennen juhlia, mutta en vielä silloin, kun oli katos viritetty ja tuoleja pöytiä lainattu lisää myös muualle pihaa. Kesäkuun juhlissa pihaa pystyi osin käyttämään, mutta heinäkuun juhlissa oli piha todella suuri kodin jatke. 

Juhlien jälkeen on puutarhassa taas vapaus aloittaa kaikenlaisia projekteja. Kuivuus vain teki sen, että ei voinut oikein istuttaa kaikkea mitä halusi tai edes kaivaa kovaa maata. Täytyikin sitten odotella kärsivällisesti.  Lapsi taas odotteli mopokorttia ja sitä varten pihassa pienien portaiden päälle ilmestyi ramppi, jotta mopolla pääsisi paremmin ajamaan pihalla ympyrää. Ramppi on alemman kuva oikeassa alareunassa.

Elokuussa omassakin puutarhassa oli ajoittain kukkarunsautta. Myös perhosia ilmestyi aika myöhään, kun surin jo, että niitä ei ilmesty oikein mistään. Tuoksuvien liljojen paikkaa täytyy aina miettiä, että ei ihan pökerry, jos ovat kovin lähellä istuinryhmiä. Suurikukkaisia liljoja pidän puutarhassa nykyisin harkitusti, kun meillä on monia paikkoja, joissa valo tulee hieman haastavasti, niin kasvitkin alkavat kumarrella välillä valon suuntaan. Näiden valkoisten liljojen paikka on ihan hyvä.

Kesän viimeinen kuva on Tommolan tilalta. Kuun lopulla muutettiin esikoinen uuteen kotiinsa opiskelupaikkakunnalle. Ensimmäinen vierailu hänen luonaan tapahtui pian muuton jälkeen, kun vein vielä muutamia puuttuvia tavaroita. Samalla tein oman puutarhavierailun Tommolan tilalla, koska muuton takia en taas päässyt Mustilan puutarhapäiville. 

Uskoisin, että tulevaan kesään tulee mahtumaan vähemmän yhtä suuria tapahtumia. Ja se on ihan hyvä niin. Puutarhaa voi kyllä harrastaa tulevana kesänä.