Syyskuisia yllätyksiä

 Olin jo valmis hyvästelemään lämmön tältä vuodelta. Työt ovat pitäneet sisällä ne muutamat tämän viikon lämpimät hetket. Mutta eilen ehdin ihanilla lämpöhetkillä kotiin ja näin amiraaleja punahatuissa. Tuntui niin hienolta. 

Kaikki ulkona vietetyt hetken ovat eilen liikuttaneet jostain syystä erityisesti. Vaikka tiedän, että ulkona kukkii vielä kauan, on silti kasvukauden hyvästely aina joskus hieman haikeaa. Eilen tuntui siltä, että ihan vielä ei tarvitse siirtyä yli puolen vuoden paleluun. Pystyy vielä istuskelemaan puutarhassa hetken ja vain seurailla pölyttäjien lentoa. 

Pallohortensia, punahatut ja keltatörmäkukat ovat jaksaneet kukkia kauan. Toki punahatut eivät olleet tänä vuonna mitenkään ajoissa, silti niitä jaksaa onneksi avautua koko ajan lisää. 

On perennoja, jotka kukkivat hetken. Ja sitten välillä yllätyksiä. Tänä vuonna yksi yllätys on ollut kurjenpolvi Wargave Pink. Tässä se kukkii kesäkuun lopussa, taustalla pioni Coral Sunset.

Heinäkuun helteillä sama kurjenpolvi kukkapenkin oikeassa reunassa, jo vyörymässä nurmikolle.

Alhaalla sama kasvi elokuun lopussa, hieman lisää korkeutta kasvaneena. Sen vuoksi vähän kaatuneena ja myös ruskeata löytyy jo joukosta. Joskushan voisi leikata jonkin perennan alas ja odottaa sen uutta nousua. Minä en vain oikein ikinä jaksa tehdä sellaista. Ellei sellainen tapahdu vähän vahingossa. Kuten tämäkin kurjenpolvi on retkahtanut aika lailla nurmikon päälle. Täytyy samalla kertoa tässä omasta laiskuudesta: tekisi aina hirveästi mieli vaan ruohonleikkurilla jyrätä retkottavat kasvit pois alta. En vain sitten raaski. Ja nurmikko ajaessa toisella jalalla koetan pitää kasveja pois leikkurin terän alta ja jotenkin huiskia menemään nurmikkoa sieltä alta pois. Näiden takia koen, että jumpissa tasapainoharjoituksia tarvitsee myös harrastajapuutarhuri. Ei mene yhdellä jalalla kehonhallintaharjoitukset hukkaan. Suosittelen siis tasapainotreenejä, niin ei tupsahtele kumolleen nurmikkoa leikatessa.

Tässä sama kasvi tänään.

Taustalla näkyykin ehkä, että David Austin -ruusu 'Princess Alexandra of Kent' (Ausmerchant) on alkanut kukkia uudestaan. Siinä on hyvin nuppuja, toki jokin elukka tuota ruusua varmasti tykkää syödä. Lehdet ovat reikäiset ja jokin nuppu oli poikki. 

Kukkapenkki, jossa nämä kasvit majailevat on nimeltään Keinupenkki. Kuvasta varmasti arvaa, mistä nimi tulee. Tämä penkki on todella lähellä tontin rajaa, siksi taustalle uhkaa tulla kaikkea muutakin. Toivon, että meidän ja naapurin välinen aita vähän kasvaa ja omat pikkupuskat penkin takana myös tuovat tulevaisuudessa rajausta sille. Ruusu on pinkki pallo keinun vieressä ja sen edessä vihreän ruskea kasa on kurjenpolvea. 

Myös keijuängelmä on kukkinut kauan. Se on korkea. Ja aika ajoin tuulisten säiden jälkeen nostelen sitä pystyyn. Se on muutaman kerran sotkeutunut joihin matalampiin perennoihin ja jäänyt tuulilla jumiin niihin. Ihan kuin minä jään joskus puutarhassa jumiin nutturastani puiden oksiin. Se on sitten ikävää, jäädä päästään jumiin. Keijuängelmääkin aina vapauttelen taas jumeistaan, vaikka se alkaakin olla aika keltainen lehdistään ja voi olla, että ei pian enää kumartelujen jälkeen nouse. Keijuängelmää on vain hurjan haastava kuvata. Elokuun lopulla kukkien vieressä on kuitenkin jo ruskeaa melko paljon. En ole tutkinut, että onko tuolla siemeniä myös. Heinäkuun alkupuolelta kuitenkin tämä avasi ensimmäiset nuppunsa. Ei siis ihan lyhyt tämänkään kukintakausi ole. 

Mukavaa syyskuun jatkoa. Seuraavaksi minä kyttään tontin tammenherkkutattien kehittymistä. Jos ne olisivat pian korjuukokoisia, ennen kuin kukaan vahingossa tallaa niitä.

Keinupenkin uudistusta

 Joskus kestää aikansa ennen kuin ymmärtää puutarhansa parhaita paikkoja tai sellaisia paikkoja, jotka ovat kuin tehtyjä aroille kasveille. Keinupenkiksi nimetty kukkapenkki on keinun vieressä, etuovea vastapäätä. Lähellä naapurin tonttia. Ja samalla jää sekä meidän talon että melkein naapurin talon väliin, jolloin näistä tulee jo hallasuojaa. Samoin melko vieressä on naapurin puolella kasvava orapihlaja-aita ja aidan välissä / vieressä kasvaa puita, jotka tuovat hieman suojaa. Tässä kohtaa oli ihan alussa vain mustialan ruusu ja joka puolelle levittyvä rusopajuangervo. Rusoparjuangervo sai lähtöpassit jo useita vuosia sitten kaivinkoneen kaivamana, silti sen juurivesoja piti kauan myös kaivella pois lähiympäristöstä. Uusi kukkapenkki sitten muodostui rikkaruohottoneen mustialan ruusun kanssa samaan penkkiin. Ja tänä kesänä vihdoin tajusin, että mustialan ruusu tuskin tarvitsee tontin parasta penkkiä kasvaakseen. 

Niinpä yhtenä kuumana elokuisena vapaapäivänä aloin kaivamaan mustialan ruusua pois (sitä kasvaa tällä tontilla myös muualla). Hommaa piti tosiaan tehdä osissa kuumuuden sekä piikkien takia. Osan juurivesoista sai heti myytyä, osan laitoin purkkiin. 

Aloitin aamupäivällä pitkien housujen kanssa, mutta päivä oli sen verran kuuma, että piti olla lyhyissä hihoissa ja lahkeissa, joten kädet olivat sitten naarmuilla jonkin aikaa. Ruusu, sen ympärillä olevat rikkaruohot veivät kyllä yllättävän paljon tilaa. Ja samalla oli hyvä tilaisuus taas hieman kantata penkkiä muutenkin pikkasen kauempaa kuin ennen. Tilaa tuli aivan hurjasti. Sain upotettua tuonne paljon ostettuja ja muualta siirrettyjä kasveja. Alakuvassa vielä muutama heräteostos maksaruoho odottaa paikkaansa. Laatalle haluan laittaa myöhemmin joko lintujen juoma-altaan tai pienen puutarhapatsaan. Pieniä kiviä olen tuonne koettanut laitella hoitoa varten jalansijoiksi. Ja uusi puoli penkistä toki tarvitsee myös kukkasipuleita. 

Piti kuitenkin hieman jumpata kasvien kanssa ennen kuin sain sopivat kasvit tuonne. Tässä alakuvassa penkki  keittiön ikkunasta kuvattuna, kun tuijan oksa on hieman edessä.

Tässä taas kukkapenkki kuvattuna suurin piirtein ulko-oven vierestä. 

Keinupenkin "vanhalla puolella" kukkii nyt syysvuokkoja, kaunopunahttuja, valkoisia syysleimuja ja ennätyskukkija espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. Tämä alakuva on otettu juhannuksen maissa, jolloin sen lohenpunaisia pieniä kukkia näkyy noiden pionien vieressä alhaalla oikealla.

Ja sama kurjenpolvi kukkii yhä, se vain kukkii siellä täällä, eikä sillä tavalla kauniissa kasassa, joten se on monen muun kuvan taustalla. Alhaalla yksi kuva auringonpaisteessa. Kimalaiset piipahtavat tämän kukissa. Alakuvassa taas tänään kuvattu yksi tämän kurjenpolven kukka, toinen ja kolmas kukista ovat sen verran kaukana, että niistä ei ihan saa kuviin sellaista kimpun tuntua.

Korkeita punahattuja tässä on ainakin kolmea erilaista. Vasemmalla pinkit voivat olla Magnusta, oikean puolella oleva pinkki tuntuu olevan jotain toista lajiketta (vuosien varrella on lajikkeet menneet jo vähän sekaisin, että mikä on elossa ja mikä ei). Valkoiset ovat tietääkseni lajiketta Happy White Star. 

Näitä punahattuja matalampia ovat sitten seuraavat. Tästä porukasta hieman korkeammat, vaaleanpunaiset, aloittavat ensimmäisenä kukinnan. Niitä voisi hieman jakaa. Näiden lajikenimeä en jaksanut nyt veikata.

Ja kaikkien matalammat ovat sitten tämä hempeä kerrottu Sunseekers Blush ja kirkas pinkki sitten voisi olla Delicious Candy. Ainakin sellaiset olen viime vuonna ostanut. Nyt tiedän tosin myös pari muuta punahattua, jotka ovat kupsahtaneet, kun äsken etsin kuvista muistijälkiä. Osa tosin tekee lehtiä, ja niistä ei aina muista, että missä on mitäkin.

Vanhojen istutusten taakse tein kuopan Magnolia Henry Kernille, joka on ollut liian varjossa (vaikkakin suojaisessa paikassa), eikä ole juuri kukkinut. Nyt tajusin, että keväällä tämän kukkapenkin taakse paistaa aurinko, silti kasvit ovat hieman naapurin pihlajan oksiston suojassa. Joten kaivoin magnolian pois ja istutin sen nyt puutarhan lähes aurinkoisimpaan paikkaan (vaikka onkin puun lehvästö pohjoisen puolella). Toivon, että se ei kärsinyt siirrosta, koska ei ole nyt ihan kunnollisessa kohopenkissä.

Pieni pensasrivistö on tullut tuon penkin pohjoisseinämälle. Magnolian vieressä on purppuraheisiangervo Lady In Red ja sen vieressä taas saatu pikkujasmike. Jos käy niin, että naapuri laittaa pensasaidan sileäksi, jää tuohon penkkiin hieman suojaa pohjoiselta. Se magnolia on tuo pieni puska syysleimuista oikealle. Sen latvat kärsivät viime talvena, ei kuitenkaan kuollut.

Uuteen osaan kukkapenkkiä meni sitten muita kasveja, kuten keväällä ostettu Austin ruusu Claire Austin, joka asui useamman kuukauden terassilla ruukussa. Kaivoin sen nyt maahan, että se ehtii vielä maassakin juurtua lisää. Siirron aikana siinä oli vielä tuo yksi kukka, joka ei ollut ihan silloin vielä parhaimmillaan ja sitten omien kiireiden takia en ehtinyt nähdä sitä kunnolla pörheänä ennen sadetta, joka irrotti terälehdet. Penkin etuosassa on pari maanpeiteruusua, olen jopa niiden kestävyydestä skeptisempi kuin Austin ruusun kestävyydestä. Maanpeiteruusut Sunrise Sunset ja Candy Cover. Etualalla suhteessa taloon, eli kuvan vaseammassa reunassa (melkein etelään päin) on kangasajuruohoa Macig Carpet sekä maksaruoho Herbstfreude. Vahingossa ostettu (oli edullinen ruokakauppareissulla) Kaukasianmakaruoho Tricolor. Samalla kauppareissulla ostettu toinen maksaruoho Lime Zinger päätyi vanhaan osaan kukkapenkkiä. Joskus mietin, että miksi ihmeessä minä maksaruohoja ostelen niin paljon, kun niille pitää sitten väkisin etsiä aurinkopaikkoja. 

Joka tapauksessa tuolla on myös pari päivänliljaa, pari muualta siirrettyä kurjenmiekkaa, jotka eivät olleet tarpeeksi auringossa sekä pari kärhöä. Kärhöihin täytyy palata sitten, jos näkee niiden olevan ensi vuonna hengissä. Kärhöjen eteen kaivoin pihalta nimettömän kurjenmiekan varjoksi kärhöjen juurelle. Ja muualta puutarhasta olen myös siirtänyt kukkimattomia punahattuja. Sekä pari muuta kukkimatonta kasvia, joihin voi palata, jos ne ovat seuraavina vuosina hengissä ja kukkivat. 

Syysvuokot, jotka juuri ovat aloittaneet kukkimaan tuolla vanhalla puolella ovat vähän nimeä vailla. Alla oleva voi olla syysvuokko Pamina tai Prinz Heinrich. Molemmat olen ostanut joskus silloin, kun tätä penkkiä on kukitettu. Sen eka auki oleva kukka on hieman vajaa, ja kuvassa menossa illalla suppuun.

Olen näistä syysvuokoista iloinen, enkä uskalla niitä siirrellä mihinkään. Nyt tontilla on neljä syysvuokkoa elossa, kukkimassa tai tekemässä nuppua. Tässä sitten toinen tämän penkin kukkija syysvuokko. Tää voi olla hopeasyysvuokko tai sitten ei.

Tuossa penkissä kukkii oikeasti monenlaisia kasveja. On kiva, että varsinkin keväällä ja loppukesällä/syksyllä siellä on paljon kivoja kasveja, sillä tämän penkin ohi menee myös silloin, kun muualla puutarhassa alkaa viettämään vähemmän aikaa tai muualle puutarhaan ei ehdi. Muutamia muitakin kasveja tuolla penkissä kasvaa, jotta siitä on iloa läpi kasvukauden. 

Tästä tuli pitkä esittely ja silti osa kasveista jäi esittelemättä. Minusta alkaa tuntua kaikkien penkkien kanssa sellaiselta, että ne ovat ihan täynnä vähän kaikkea. Ensi vuonna uudistettu osa näyttää jo vähän luonnettaan ja eiköhän silloin sinne vielä pari pikkuista täytekasvia sujahda. 

Ensimmäisiä kiinanpioneja ja niiden kavereita

Kiinanpionien aika on alkanut/alkamassa ja menee varmasti näillä lämmöillä myös tiivissä tahdissa. Keinun vieressä on penkki, jossa kasvaa rungollinen syreeni, se Moskovan kaunotar, jonka tosiaan piti olla jotain muuta. Nyt sen kukat ovat jo ohimeneviä. Sen sijaan nyt näkyy väripari tai väritrio, joka oli mielessä minulla silloin joskus, ehkä vuonna 2020 tai 2019. Näin tämän espanjankurjenpolven Wargrave Pinkin ja ajattelin sen kylmästä sävystä, että se voisi sopia jonkin Coral-pionin kanssa. 

En pitkään pitänyt mistään persikan värisistä kasveista (ruskeat ovat kauniita), joten en heti lämmennyt muiden Coral Charm-pioni ihasteluille. Kunnes näin sen livenä. Se olikin ihan kaunis. Ja suuri. Ostin kuitenkin Pioni Coral Sunsetin, joka avasi tänään kukkansa. Ja on tässä jo menossa nukkumaan, kun kuva otettu aika myöhään tänään.

Näiden kanssa samassa penkissä on jännän värisin lehdin Heucera Carnival Marmelade, joka kukkii myös jotenkin samaan sävyisin kukin. Tämäkin on muuten ostettu nimilapun kanssa jostain syys/kevät/kausikukkalajikkeista. Ja minä tungen ne aina perennapenkkeihin.

Minulla on muuten lähes kaikki keijunkukat talvehtineet maassa, osa vain runsastuu. Osa on meinannut jäädä toisten alle tai varjoon, eivätkä kaikki ole täysin pulskistuneetkaan. Muutamia olen jakanutkin, joko omaan puutarhaan tai sitten muille. Minulla alkaa olla erivärisiä keijunkukkia ihan kohtuullinen määrä. Kaikkien lajikkeita ei vain ole tallessa. Viime vuonna kirjoitinkin niistä ja yksi luulemani keijunkukka onkin ollut Tellima. Sitten siihen päälle on vielä haltiankukkia, jotka voin taas iloisesti sekoittaa näihin.  

Takaisin siis tähän hetkeen. Eli tässä kuvassa on keijunkukka Carnival Marmeladen lehdistö, kukka sekä pioni Coral Sunset. Tuonne keijunkukkien lomaan on muuten laitettu yksi lasten kivikokoelma jemmaan. Kun kaikkea ei voi säästää ja iso kasa kiviä sisällä alkaa olla jossain vaiheessa ongelma, on hyvä tallettaa niitä talteen kukkapenkkiin, jos sitten joskus niitä sieltä haluaa kaivaa. Suurin osa on siis aivan tavallisia kiviä, aivan tavallisilta esim. metsäretkiltä. 

Ja samaa penkkiä toisesta näkökulmasta, jossa näkyy myös vasemmassa reunassa kiinanpioni Pecherin ensikukinta. Aika kärsivällinen täytyy usein olla pionien astiataimienkin kanssa, saatikka juurakon tai siementaimen.

Pecher on taas tässä. Avautunut tänään. Tämä ei ole ihan samaa värimaailmaa, mutta eipä se haittaa. Tähän penkkiin on vielä avautumassa yksi pioni, joka saattaa olla siirtelyjeni tuotosta tai sitten muistiinapnoistani löysin tiedon, että olen laittanut tähän pikkuisena ostetun siementaimen, joka on kerätty Bowl of Beautysta. Ostettu muistaakseeni eurolla tai kahdella jonkun taimitapahtuman yhteydessä. Sellainen pieni siementaimi näyttää niin viattoman pieneltä, että ei kohta tajuakaan, että kaikki penkit ovat täynnä pioneja, joille ei ole tapeeksi kasvutilaa. Onneksi on lapio olemassa ja voi aina kaivaa lisää penkkejä.

Tässä penkissä värimaailmaan sopii vielä tuleva Mustialan ruusun kukinta sekä Austin ruusu Princess Alexandra of Kentin kukinta (paleltui maata myöten, mutta 3 nuppua näkyy). Värimaailmaan tulee kuitenkin muutosta, kun vahvempia värejä tulee myöhemmin, kun tummat ritarinkannukset aloittavat.  Tai mahdollisesti jo samaan aikaan. Nyt kehittyy hurjalla hopulla moni perenna. 

Olen alkukesän kirjoittanut blogia vähän harvemmin ja kun alkaa olla kamalasti asiaa, menee kirjoittaessa kamalasti aikaa. Jos tämä onnistuisi näin pilkkoen vähän paremmin. 

Lempipaikka

 Puutarhaan tulee ajoittain lempipaikkoja. Ne voivat vuosien tai vaikka viikkojen myötä vaihdella. Olen nyt ehkä siinä vaiheessa, että keinun ympäristö tuntuu aika lempipaikalta. Meidän piha koostuu etupihasta, joka on päätyy tiehen. Etupihalla kasvaa muutama suurempi puu. Joitain puskia ja pienehköjä kukkapenkkejä. Puutarha ei näytä tiellä päin oikein miltään. Talon ja rajan eteläisempi sivu rajautuu naapurin ja meidän väliseen ryteikköön, jossa kasvaa mitä sattuu puista vanhoihin huonokuntoisiin pensaisiin ja saa olla heinääkin täynnä. Alue on kapea ja meidän tontille johtava toinen tie vie siitä ison osan. Haaveilemme aina joskus, että raivataan se ryteikkö ja kaivuri paikalle ja jokin järkevä aidanne tuohon väliin. Se ei nyt ole kuitenkaan työlistalla. 

Talon ja toisen naapurin väliin jää kaistale tonttia, joka on noin luoteeseen. Meidän etuovi on siellä. Kun muutimme taloon, näkyi sitten etuoveltamme röyhähtänyt Mustialan ruusu sekä pajuangervoa, joka puski ihan mistä sattuu. Naapurin puolella kasvava villi orapihlaja-aita sekä aidan seassa isoja puita mm koivuja. Koivuja on kaadettu jo useita. Ja vuonna 2018 syksyllä aloin siistimään myös tuota aluetta, projektia olen tallentanut lokakuussa 2018 sekä maininta keväällä 2019 sekä heinäkuussa 2019 Nyt tänään etuovesta hieman luoteeseen näkymä on tämä. 

Jos ja kun intoa ja ideaa on, niin keinun alla olisi järkevää olla kiveys tai muu vastaava. Ruohonleikkuu on tylsää, kun keinu on maassa kiinni. Keväällä ja sateella maa voi pehmetä ja keinun jalat voivat upota syvälle.  Kaivuri aikoinaan kaivoi pois pajuangervon, joten sain tarpeeksi syvää kasvualustaa tuohon painuneeseen saviseen maahan. Sen vuoksi tuolla yläkuvasta katsottuna vasemmalla puolella keinua asuu nyt ensimmäinen Austin-ruusuni  Princess Alexandra of Kent. Sen nuppu ei vielä paljasta, mitä sisällä on. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vaivaa suojella ruusunnuppuja kirvoilta ja suihkuttelin vedellä näiden nupuista kirvoja pois parina päivänä putkeen. Tätä ruusua koetteli pupujen hampaat, joten siksi on pieni, silti hengissä. Selvisi hengissä myös ekan talven, vaikka ei ole omajuurinen. On kyllä isketty aika syvälle maahan.

Kun ruusu aukeaa, sen väri hieman muuttuu. Samassa penkin etualalla kukkii kuvassa sumuisesti näkyvä espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. 

Alexandran lähellä vähän toisesta suunnasta on sekä keijunkukka Rachel, tuo tummempi, jossa on vaaleanpunertavat pienet kukat sekä tuo vaaleampilehtinen on Carnival Marmelade. Niiden värien yhteensopimista olen ajoittain aina miettinyt ja jatkan sitä miettimistä.

Tänään Alexandran eka nuppu on vähän saanut parin päivän takaisesta sateesta ruskeaa niskaansa, silti se kukkii vielä ja uudet nuput ovat valmiina.

Samaisessa penkissä suuri ruusu on Mustialan ruusu. Nyt kukassa. Sitä kuritin aika paljon pari vuotta sitten, joka vuosi kiskon pois vähintään pari juurivesaa. Uuden kurituksen se saa taas kukinnan jälkeen, sillä nyt oksat alkavat kaartua vähän liikaa maahan päin. Enkä tähän halua tuhlata tukia.

Nyt mustialanruusu on kauneimmillaan. Siinä käy myös kimalaisten kuhina.

Vaikka tässä penkissä on hempeitä värejä, en vain pysty pysymään yhdessä värissä tai yhdessä linjassa. Ostan kasveja niin paljon kasvi edellä. Olen tyytyväinen, että nämä tummat jaloritarinkannukset Black Knightit viihtyvät. Niiden tummuus viehätti minua. Tämä on yksi aurinkoisin penkki tontilla, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Keinun toisella puolella on kukkapenkki, jossa ennen oli vain vuorenkilpeä. Tämä penkki on yläkerta, sillä sen alapuolella on tietenkin alakerta.  Yläkerran kasvivalinnat olivat osin kesken, mutta sormustinkukat päättivät, että valmista on. Pari pionia kukkii tuolla vielä. Pari pionia on kasvuvaiheessa. Ja on siellä tummalehtinen peruukkipensaskin piilossa. Myös muutamia rikkoja.

Kukkapenkin yli näkee takapihalle, kun vaihtaa vähän katsomiskohtaa.

Takapihalta taas näkee sekä alakerran, että yläkerran että keinun. Alakerran kukkapenkin taakse jää muurikivet, jotka kuitenkin näkyvät hyvin keväällä, kun tuossa kukkii vain narsisseja ja tulppaaneja ja muita matalampia kasveja ja muut kasvit eivät ole vielä kunnon vauhdissa.

Alakertaan taas on tullut ahtautta. Siellä on suuria kasveja. Se saa täyttä aurinkoa vain aamuisin ja sen jälkeen kasvien täytyy kasvaa, jotta saa myöhemmin muiden kasvien takaa aurinkoa. Pieni muuri pitää osan kasvien juurista varjossa myöhemmin päivällä. Mm tummalehtinen kimikki ja muutama jaloangervo ovat viihtyneet ja pörhistyneet. Jouluruusu levittelee lehtiään sekä sormustinkukat ovat valloittaneet paikkoja. Onneksi olen silti osannut istuttaa laukat oikeaan paikkaan. Näiden juurelta vasta revin lemmikkejä pois. Kuvassa on suorastaan ruuhkaa. 

Lähempää laukat, ehkä Miamit, sopivat ihan hyvin tummiin sävyihin. Alakuva otettu illalla. Yläkuva aamulla pilvisellä säällä. Tuossa penkissä on myös keijuängelmä, joka näyttää viihtyvän yllättävän hyvin. On ollut nimittäin aika suuri lumikuorma päällä talvella.

Tuolla kasvaa myös lännenkimikki, joka kuitenkin on saanut reiät lehtiinsä. Täytyy huomenna tutkia, että onko lehtien alapinnoilla ötököitä vai onko syömärit jo menneet muualle.

Tuo keinun alue vielä muotoutuu vielä kasvien myötä. Huomaan aina pohdiskelevani tiettyjä kohtia. Olen kuitenkin niin paljon tyytyväisempi tuohon nykyisin. Ennen menin tuon kohdan läpi vähän kuin silmät kiinni. Ja se oli kuitenkin heti etuoven lähellä. Nyt olen voinut jo välillä istua keinussa ilman kamalaa hyönteishyökkäystä. Toki ajoittain ne tulevat ja tekevät istuskelusta mahdotonta. Aika monta aamupalaa olen ehtinyt lopulta tänäkin kesänä syödä keinussa.

Paras aika vuodesta?

 Usein olen pitänyt toukokuuta, ja varsinkin toukokuun loppupuolta puutarhassa lähes kauneimpana aikana, kun sipulikukat kukkivat vihdoin kaiken ruskean ajan jälkeen ja nurmikko viheriöi. Viime viikon torstaina oli vielä helle. Perjantaina lähdimme mökille, mutta säätietojen mukaan silloin alkoi tässä meidän yllä tulla jo pieniä sateita. Ajattelin, että onpa hyvä, että vasta istutetut kasvit saavat lisä  kastelua. 

No, nyt ajattelen, että ne vesihanat oisi sieltä pilvistä laittaa jo kiinni. Kiitos vain tästä kastelusta, mutta nyt olisi jo ihan tarpeeksi kosteaa. Nyt on uudet ja vanhat kasvit kasteltu niin perusteellisesti, että taitaa vesi vähän valua jo maapallon läpi toiselle puoliskollekin.  Olisi ihan kiva vaikka istuskella joskus taas pihalla ilman, että pylly kastuu. Alakuvassa näkyy kukkapenkkiä, joka on myös tuossa yläkuvan alalaidassa. Koska vain oli tihkusadetta, niin jäin tänään pihalle vanhassa toppatakissa ja paksuissa fleecellä topatuissa puutarhahanskoissa kitkemään ja kanttailemaan. Kanttausjäljet eivät vain näytä oikein miltään, kun ruohoa ei pääse tosiaankaan leikkaamaan. 

Osa puutarhan kukinnasta on mennyt vain vilkaisulla, koska olen välillä vain kömpinyt sisään sateen keskeltä. Vaikka välillä taiteilen kuvia sateellakin sateenvarjon kanssa, ei kaatosateessa kuvaaminen sentään kiinnosta. Joka vuosi on meillä ollut hapankirsikoita riittämiin, nyt ne kirsikan kukat yrittävät avata sateiden välissä kukkiaan, mutta eihän tuolla sateessa pölyttäjät viihdy. 

Alakuvassa on penkkejä, joista näkyy myös pihan korkeuseroja. Tuo kivinen "muuri" on pohjoiseen päin, joten alhaalla täytyy lähellä muuria olla varjossakin viihtyviä kasveja ja etureuna jo saa valoa enemmän. Taas ylhäällä olevan penkin kauimmaiset kohdat saavat paljonkin valoa ja edessä oleva reunaa varjostaa talo sekä tuija.

Ylempään penkkiin olisi voinut tulppaaneja upottaa enemmänkin. Näköjään viime vuodelta ei juuri kuki yksikään tulppaani. Eli taitaa maa kuitenkin olla vähän liian savista. Tässä kohtaa oli aiemmin pitkä rivi herttavuorenkilpiä. Koska niiden alla maa oli sen verran rikaton, en alkanut vaihtamaan maata multaisempaan. Kohopenkkiä tuohon ei voinut tehdä lumisten talvien lumikolausten takia. Hyvä, että ei tehtykään, sillä muuten olisi ollut viime talvena vaikeuksia jo saada lumia minnekään. Koivun kantoja vasten näkyy hieman peruukkipensaan kaljuja oksia. Helmililjat ovat siirretty toisesta kukkapenkistä (kirjoitin ensin vahingossa kuppapenkistä), jossa jäivät liian taustalle. Eikä siellä toisessakaan kukkapenkissä vielä ilman helmililjoja olla.  Tässä penkissä on myös useampia pioneja. Ajatuksena tietysti olisi, että kukinta näkyisi sekä etupihalle että takapihalle. Täytyy myöhemmin miettiä vielä tarkemmin kasvivalintoja. Ihan älyttömän paljon taitaa olla myös sormustinkukan alkuja tuolla. Muutama iso sormustinkukka kasvoi tuossa penkissä viime vuonna.

Viime vuonna ostin Amerikan jalkalehden. Sen löysin nousemassa aika hassun näköisenä. Nyt on jo avannut lehtiä. Toisaalla pitäisi olla tavallisempi jalkalehti, ellen ole sitä vahingossa vahingoittanut muita kasveja siirrellessä.  Tuolla on myös nyt istutettuna tämän vuoden hankintana tarhavarjohiippa, joka on ehtinyt jo kukkiakin. Toivottavasti viihtyvät tuossa pikkukummulla, joka on aika varjoinen paikka. Ajoittain voi olla myös kuivakka. 

Kummulle vastaistutettu magnolia 'George Henry Kern' tekee nuppuja. Luulin aluksi, että siellä on tekeillä vain yksi nuppu, mutta paljastuikin, että kaksi muutakin nuppua siellä kehittyy.

Luulen, että sateiden takia voi kukinta olla vähemmän näyttävä. En ole enää varma, että mitkä narsissit tuossa kummun kupeessa kukkivat. Usein ostan valkoisia tai vaaleansävyisiä narsisseja. En osaa ostaa keltaisia tai kovin värikkäitä narsisseja.  Näidenkin torviosa oli keltaisempi heti avautumisen jälkeen.

Tulppaanit viihtyvät meillä useamman vuoden kunnon multaisessa kohopenkissä. Siellä alkaisi olla kukintaa, jos kukat pysyisivät pystyssä, sataisi vähemmän ja olisi hieman enemmän lämpöä. Säälle ei mitään voi, joten katsotaan, miten päin kukat pysyvät pystyssä. Nuo ylemmän kuvan narsissitkin olivat yhtenä päivänä lähes maata myöten kaatosateessa. Ihmeellisesti ne nousivat. Toisin kuin muutamat hyasintit, jotka eivät saa vartaan enää nostettua.

Alakuvassa eräät hyasintit uuden 'Fire Hill' kääpiömantelini edessä. Hädin tuskin pystyssä.

Vertailuna tänään illalla otettu kuva (eri kuvakulmasta), viikon sateiden jälkeen. Hyasintit ovat todella vaakatasossa.(Taustalla on naapurin pihaa, sitä ei vain saa rajattua näkyvistä pois.)

Puutarhassa kukkii vaikka mitä muutakin. Vielä viimeisenä kuva valkoisista kirjopikarililjoista kera tulppaanien ja narsissien. Kirjopikarililjoja kukkii monessa paikassa tällä tontilla. Suurin osa on tummia. Kun löysin vain valkoisia sisältävän pussin niin olen pitänyt näitä erikseen muista. Tämä penkki on kostea ja savipohjainen. Hyvä kirjopikarililjoille. Mutta tulppaanit tuppaavat taantumaan. Se maapohja, mikä sopii yhdelle kasville, ei välttämättä sovi toisille.

Vaikka sataa pikkasen liikaa, niin saattaa tämä silti olla paras aika vuodesta.