sunnuntai 29. elokuuta 2021

Suorakulmaisesta L:n muotoon

 Monena päivänä olen tehnyt puutarhatöitä elokuussa verrattuna helteisiin kesä-heinäkuussa. Silti on koko ajan sellainen tunne, että mitään en ole tehnyt, koska tekemättömien töiden lista on niin pitkä. Yritän nyt päättää olla niistä stressaamatta tai ainakaan itselle kovin ankara. Vielä on vasta elokuu. Onneksi eilen ja tänään on säätkin tuntuneet elokuulta. Keijuängelmä on kukkinut kauan. Onneksi hankin tämän, sillä heinäkuussa tämä taisi aloittaa kukkimisen. 


Sadetta on tullut elokuussa kesäkuun ja heinäkuunkin puolesta. Ihmeekseni olen sentään tehnyt syyslannoituksen tänä vuonna jo sateiden alettua eli yli kolme tai neljä viikkoa sitten. Lehtokotilot ovat ryömineet piiloistaan ja osa kasveista on aika herkutellun näköisiä. Taimipäivien ostoksia olen istuttanut, osa niitä pääsi vuorenkilpien tilalle. Tällöin alapenkistäni tuli L-muotoinen. Toivon, että tuo nurkkaus on suojaisempi hallalta, joka enemmän aina vierailee takapihalla, metrin alempna kuin yläkerran penkki eli etupihan alue (tuolla keinua ennen). L-osan takaa on raivattava myös tuota vesakkoa. Kaikkea ei vain pysty kerrallaan. 


L:n muotoiseksi kasvaneen penkkien kasvillisuus on tuttuun tapaani taas kohta ihan täyteen ahdettu. Jos minä en täytä niitä täyteen, sitten sormustikukat ehtivät siementää. Tuolla vanhemmassa osassa kasvaa mm. kimikki, jossa on tummat lehdet. Tämä kuulemma ei ole syyskimikki Brunette, oli ostaessa toinen nimilappu. Tämä ei ole ennen kukkaa tehnyt, joten nyt tänä vuonna ehkä näen, mikä tämä voisi olla. Tässä pitäisi olla vaaleanpunainen kukka. Koska tekee kukkavanoja vasta nyt, niin saattaa tämä silti olla Brunette, jos valkoisin kukin kukkii. Etupihan Brunette kärsi kuivuudesta ja lehdisö on jäänyt alle metriseksi, tämä taas on hyvinkin muhkea ja korkea verrattuna kuivuuteen heinkuussa. Hurjan vaikea kuvata yhteen kuvaan.


Pari yksityiskohtaa vastavaloon näyttää tämän väriäkin. Vaikka sen verran tumma tämä on, että joskus sulautuu varjoihin. Toki silmällä erottaa, valokuvissa välillä haastava kuvattava kaukaa.



Kukkavarsia on tulossa monia ja niissäkin on vähän näitä sivukukintoja. Joskus syyskimikki on hallansuojaisilla paikoilla kukkinut vasta jopa lokakuussa. Olisikohan tällä yksilöllä mahdollisuus avata eka nuppu vaikka syyskuussa.


Sysyhohdekukka kukkii. Tämän olen kitkenut aika monta kertaa tontilta. Nyt istutin sen ihan kulkuväylän viereen. Vain sen takia, että muistan, että älä kitke. Kukkii kyllä. Vaikka kestääkin. 

Nämä näkyy toiseksi ylimmän kuvan ihan vasemmassa reunassa. Sen lähellä kasvaa keijuängelmä, luppio Pink Tanna ja tuo kimikki, jonka takana hyvin reikäiseksi syöty lännenkimikki ja jouluruusu niiden edessä. Muutamia angervoja kasvaa niiden seassa, niiden kukinta vain hujahti tänä vuonna ja nyt ne ovat pikkasen isompia kuin luulin. Alla jokin kuva niistä kasveista, kun penkin muokkaus L:n muotoiseksi oli vielä kesken reilu viikko sitten.


L-penkin nurkkaan muutti syyssyrikkä. Jonain päivänä jäin kameran kanssa ihan syyssyrikän viereen, kun amiraaleja lenteli muutama pihalla.


Penkki pikkasen kauempaa näyttää vielä hieman työmaalta ja keskeneräiseltä, vaikka eipä sinne enää juuri sipulikukkia kummempaa mahdukaan. Tuonnekin kokeilen nyt yhtä sinivaleunikkoa näiden syyskasvien lisäksi.


Tämä alla oleva kuva taas on otettu keinun edestä. Tässä on metrin ylempänä osa kasveista ja mm. hortensiat, jotka ovat istutettu metrin alemmas, näkyvät myös kuvassa. Nämä näyttävät kovin sekaisilta kuvissa.  Silmä erottelee paremmin, vaikka onhan kukkapenkkini täynnä sitä sun tätä. Alareunassa oranssina ruostekukka. Sen takana on heiman limeä keijunkukkaa ja sen takana tummaa peruukkipensasta. Ja siellä pinkkinä taas vähän kauempana japaninhortensia loistaa. Punahatut ovat samalla tasolla peruukkipensaan ja keinun kanssa, kuten sen vieressä kasvava lila syysleimu, joka vähän huonosti näkyykin tässä kuvassa. Punahattujen korkeuteen (niiden takana) näkyy yllä esitellyn tumman kimikin nuppuja, jotka siis kasvavat metrin alempana kuin punahatut. Nämä kerrokset eivät oikein erotu kuvissa. 


Tänä vuonna peruukkipensas on kasvattanut muutamia uusia lehtiä. On sen verran hidas kasvamaan, että sen voi huoletta pitää varmasti aika kauan kukkapenkissä.  Alakuvassa tähtäilin toiselta puolelta, eli alhaalta ruostekukkaan. Tuossa edessä nyt siis peruukkipensas.


Uusia penkkejä ajatellen sekoilin jo ruokakaupassa ja nyt minulla on taas puoli muovipussillista sipuleita odottamassa istuttamista, vaikka osaan suosikkikauppoihin sipulit ovat vasta tulossa. Eli istuttaminen ja mullassa (tai savessa) möyriminen jatkuu. On muuten ollut ihana tonkia märkää maata kuivan kesän jälkeen. Tein myös aivan ihanan löydön. Jouluruusuni Double Ellen on tehnyt siementaimia. Niitä jo siirtelin pariin penkkiin, ruukutin pari naapurille sekä jätin paikoilleen osan. Jos joku niistä kukkisi sitten joskus. Vaikka viime aikoina olen ostanut yhä suurempiakin kasveja, nämä pienet alut saavat kyllä sykähdyksen aikaiseksi.

Jotkin kasvit saavat jonain vuonna huomioita yllin kyllin ja enemmän. Tänä vuonna olen kuvannut aivan älyttömän monta kertaa alla olevat punahatut. Enkä edes muista, olenko niistä julkaissut jo kuvia riittämämiin vai en. Varmuuden vuoksi vielä yksi kuva.


Mukavaa viikkoa, vikat elokuun päivät ja ensimmäiset syyskuun päivät tulossa.

sunnuntai 22. elokuuta 2021

Taimipäivät

Mustilan taimipäivät olivat eilen. Lähdimme ajoissa ja olimmekin perillä jo ennen tapahtuman virallista alkua. Ehkä hyvä niin, sillä alkoi sataa aika alkuvaiheessa ja osalla matkaseuralaisista ei ollut kaikkia sadevermeitä mukana. Teimme ostoksia hätäisesti (kohta nämä loppuu) ja sateen kirittäessä. Pyörähdimme vielä Viherpeukaloiden myymälässä. On se kumma, että vaikka ajan monta kertaa kesässä todella läheltä tuotakin paikkaa, tarvitsee sinne aina erikseen mennä. Toisaalta usein matkaseurana on lapset tai ajan siihen aikaan, kun myymälä on kiinni tai menossa kiinni. En nimittäin sielläkään ihan viidessä minuutissa pyörähdä. Oma saalis reissun jälkeen mahtui taaskin kottikärryihin.


Mustilasta ostin yllätys jouluruusun siementaimen, jakotaimia parista syysvuokosta: Paminan ja toisen, jonka erityistä lajikenimeä ei ollut lapussa, kun unohdin sen kuvata kuitenkin. Kestäviä pitäisi olla. Aikaisemmin tapoin tälle tontille lukuisan määrän syysvuokkoja. Nyt minulla on ollut jo kaksi talvea kaksi syysvuokkoa hengissä, joista toinen tekee nuppuja, toinen ei. Eli vihdoin on paikkoja, joissa näitä voi kokeilla. Nyt iskin toisen syysvuokon lempeään ilmastoon, mutta vielä mietin, että onko liian varjoinen paikka. Koska tänäänkin on varmasti enemmän tai vähemmän varjoista, en millään pysty tänään tarkkailemaan, että paljonko aurinko nyt oikeasti paistaa tuohon kohtaan. 


Muita ostoksia oli punahatut Yellow Pearl ja Sunseekers Orange. 


Keijunkukka Black Pearl on ehkä tummin keijunkukistani, eilen ostettu. Tarhakullero New Moonin ostin. Joskus se on vuosia sitten kukkinut jo minulla, mutta muut kasvit taisivat silloin jyrätä sen. Ostin myös sinivaleunikon, vaikka tänä vuonna kaksi kukki jo tällä tontilla. Niitä on niin harvoin myynnissä, että en voinut olla ostamatta.


Tarharuostekukka myös hiipi ostoskoriini, se täytyy laittaa hyvin suojaiselle paikalle ja toivoa parasta. Aika suojainen paikka on se, missä minulla kasvaa myös peruukkipensas. Taidan kokeilla peruukkipensaan lähellä. Talvettamisella saatan tappaa kasvin varmemmin.

Viherpeukaloilta ostin Japaninhortensian 'Diamant Rouge', joka ylimmässä kuvassa kukkii hyvin punaisin, korkein kukin. Kukkii saman vuoden versoilla, joten pihalla liikkuvat jänikset eivät ole silloin samanlainen uhka kuin vanhoilla versoilla kukkiville. Ostin myös hurmesilkkiheinän, japaninesikon sekä keltalaajakatajan 'Lime Glow:n'. Ja 40% alennuksesta punaisen lumpeen 'Attraction'. En luota, että lumme olisi ensi vuonna hengissä. Onpahan kokeilu.


Puutarhassa on vielä aukkokohtia, joita ovat valloittaneet mm. metsämansikka. Niihin paikkoihin olen nyt alkanut istuttaa ostoksia tai oman puutarhan jakotaimia tai muita jakotaimia, joita kesän ajan yritin pitää hengissä. Kesällä, kuumalla toimi hyvin pitää purkkeja suuremmissa muoviastioissa, koska kasvit kastuivat kunnolla, kun muovialustan täytti vedellä. Nyt sitten alustojen tyhjennystä täytyy tehdä säännöllisesti, että kasvit eivät huku. 


Eilen mallailin katajan, aiemmin ostamani happomarjan (kuvassa jää ritarinkannuksen lehden taakse), erilaisten keijunkukkien paikkoja. Kuvissa kaikki näyttää jo niin syksyiseltä ja sotkuiselta. Onneksi otin toisaalta kuvia, sillä ehdin jo yön aikana miettiä noidenkin järjestystä uudestaan. Omista keijunkukista saa paljon jakotaimia lisäksi, joten saan maata peittoon rikkakasveilta. 


Toisaalla samassa penkissä kasvaa monia tähän aikaan kukkivia. Osa on juuri ostettu tai saatu Mustilan aikaan. Eli tuohon kohtaan on kerääntynyt kasa syyskukkijoita. Sateiden takia ne ovat aivan kellallaan ja sotkussa toistensa päällä. Tuolla voisi jo nyt tehdä hieman raivausta, vaikka koko penkereen kukkapenkit ovat vasta pari vuotta vanhat ja osin vielä kesken. Vaaleanpunertava on pallohortensia Pink Annabelle, pinkimpänä syysleimu, jonka lajikenimessä on sana Fire. Harmi, että en ottanut siitä kuvaa, kun näin saman kasvin eilen. Nimittäin sen nimeä en ole kirjoittanut nyt ylös. Tuolla on pienenä pisteinä sekä kirahvinkukkaa että keltatörmäkukkaa, jotka molemmat kukkivat kauan. Keltainen taas on naapurilta saatu mahdollinen syyspäivänhattu. Sillä on ollut välillä todella vauhdikkaita terälehtiasentoja. 

Eilen istuttelin, tänään jatkan. Sadevarusteet ovat valmiina, vaikka vettä sataisi. 

perjantai 20. elokuuta 2021

Kolmen tonnin tomaatit

 Olen kauan jo katsonut omaln pihan perällä töröttävää terijoen salavaa. Joka vuosi se kallistuu hieman enemmän ja valtaa hassusti vinosti taas vähän enemmän tilaa lähes kasvimaani yllä. Sen suojissa on maja, jota ei ole vuosiin käytetty. Minusta se saisi jo lähteä, ennen kuin romahtaa lumen painosta tai vastaavasta.


Sen tilalle haaveilen kasvarista. Söin tässä yksi päivä pari kypsynyttä tomaattia avomaalta. Taimi on ostettu toiselta harrastajalta ja sen nimi todella unohtunut. Oli sen verran makoisaa ja silmille kaunis tomaatti, että iski aivan käsittämättömän kovan kasvihuonekuume. Minä haluan. Haluan paljon erilaisia ja erivärisiä ja makuisia tomaatteja. Ja ne eivät kyllä avomaalla enää näissä säissä oikein tasaisesti kasva. En tiedä, olisiko kasvihuonekuume näin valtava, jos kaupassa myytäisiin joskus muitakin lajikkeita kuin sitä yhtä ja samaa. Paljon ostan kotimaisia kirsikkatomaatteja myös ja niitä lapsetkin söisivät paljon. Ei nekään kuitenkaan ilmaisia ole. Aloin jo seikkailla netissä, katsella kasvihuoneita. Mietin puun kaatoa. Kaivurin tilaamista. Perustutuksia. Kasvihuoneen hintaa. Sen lisäosia. Kokoamista.

Perhonen heinäkuulta

Tulin äkkiseltään tulokseen, että varmaan kolme tonnia menisi kaikkineen rahaa, jos en ajattele yllärikuluja. Vaikka en ostaisi sitä kasvihuonetta, mitä eniten haluaisin. Meidän savimaalle ei kannata kasvihuonetta pykätä, ellei soraa ole lapattu riittävästi maahan. Terijoen salavan juuria tuskin käsivoimin kaivaisin. Ikkunoita olisi tallessa, jos puoliso haluaisi rakentaa itse kasvarin. Minä en osaa ja puolisolla on muitakin projekteja. Joten sen idean voi jo haudata. Lähellä oleva metsä olisi yksi riski, jos joku puu siellä kaatuisi. Se ongelma on vain ihan joka puolella tätä tonttia. Aina osuisi jonkin puun osa tai latvus, jos kunnon myrsky sattuisi puita kaatelemaan.

Suklaakosmoksessa sitrunaperhonen, heinäkuu

Nyt kun sain haluamisen kirjoitettua ylös, niin katsotaan, mitä tapahtuu. Ainakaan tänä vuonna kasvaria ei tule. Ensi vuosikin on vähän niin ja näin. Toki oikeasti sen haluaisin jo ensi kevääksi. Laitoin kuitenkin jo maukkaan tomaatin siemenenia kuivumaan. Saan ainakin sen sukua jatkettu. 

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Muistoja ja maisemia

 Viimeiset puolitoista vuotta on pienentäneet elinpiiriä. Silti saman tekee toisaalta myös energiatasot. Tarvitsen jo enemmän aikaa vain paikoillaan, kotona. Liian monta reissua lähekkäin saa minut jo ajatuksellisesti uupumaan. Kesäloman aika ei kuitenkaan tunnu lomalta, jos olen vain kotona. Vaikka puutarhassa onkin monia paikkoja ja kasveja, joita voin tuijotella ihan jatkuvasti. Uudestaan ja uudestaan. Kuten punahattuja. Tai syysleimuja.


Heinäkuussa kävimme useammalla rannalla. Vaikka lähirantakin on kiva, niin jostain syystä teini-ikäiset lapset eivät enää tarvitse äitiä rantavahdiksi. Tai edes oikein mukaan. Tai mielellään äiti voisi jäädä vaikka kotiin, eikä ainakaan näyttäytyä samaan aikaan samalla rannalla, missä on teini-ikäinen kaveriensa kanssa.  Kun mennään kauemmaksi ja spesiaaleille rannoille, kelpaa äitikin reissuun. Kuumaa hiekkaa rannalta on löytynyt tänä vuonna ihan kotimaastakin. Kuva Immalan järven rannalta.



Saimaalla on rantoja vaikka kuinka paljon. Huuhanranta on yksi pisimmistä hiekkarannoista. Sinne kannattaa ottaa eväät mukaan, sillä lähellä ei ole tosiaan jätskikioskia. Sekä kuljettaa omat roskat pois rannalta. Viikonloppuisin kesäkuumalla saattaa osalla rannalla yöpyjistä olla alkoholia mukana, joten siellä voi olla kesäviikonloppuisin illalla vaihtelevaa. Me käytiin pariin otteeseen tuolla rannalla. Kuumalla säällä hiekka oli polttavaa, Saimaa oli yllättävän lämmin ja järvessä ei tarvitse mennä toisen tontille, vaikka rannalla olisi väkeä.


Toinen kerta oli tuulisemmalla säällä, jolloin vesi oli vaihtunut ja viilentynyt. Tuuli teki aaltoja, mutta vedessä pysyi lämpimänä. Nenää joutui rannalla käyttämään, sillä toki satunnaista rannan käyttäjää ärsyttää, vaikka huussi olisi vieressä, on pitänyt silti männyn runkoja pitkin päästellä keltaista nestettä ulos. Ihan joka puun juurelle ei halunnut tavaroitaan laskea. Muuten ranta on kyllä hieno. Alakuvassa näkyy pallonheittäjiä, jos oikein tarkasti katsoo. Aikuinen saa kävellä aika pitkälle, jos haluaa, että jalat eivät yletä pohjaan. Pienille lapsille vain ihan rannassa on sellainen käsipohjasyvyys.


Nuorempi perheen teineistä on koko kesälomansa ajan valittanut koulun läksystä. Kasvion teosta kesäloman aikana. Sellainen suuri ja pohjaton valituksen aihe. Vaikka valitus on ollut mittavaa, on sentään kasvion takia käyty äiti-lapsi-reissulla suolla. Lapsen kesäloman aikana. Karpaloita etsimässä ja löytämässä.


Etukäteen suolle lähteminen tuntui vastenmieliseltä lapselle. Lapsi antoi käyttöön valttikortin, jolla hänet saa raahata viikonloppuna jo aamupäivällä suoretkelle (koska iltapäiväksi oli sadetta luvassa). Automatkalla kävimme keskustelua, miksi kasviota pitää tehdä kesäLOMALLA. 


Tai oikeastaan lapsi esitti yksipuolisia kannanottoja asiaan ja minä olin aiheeseen kyllästyneenä jo aika hiljaa. Ei vain jaksa ihan kaikkea 7 -8 viikkoa käydä samaa keskustelua uusin argumentein. Karpalot kuitenkin löydettiin ja kuvattiin. Yhteenveto: Suolle lähteminen oli tuskaa, suolla oli kuitenkin kivaa. Värejä, tuoksuja, perhosia, korpin raakuntaa. 


Näimme matkalla kyllä pari alle kouluikäisen lapsen uhmakohtausta tai muuta riipaisevan surullista huutokonserttia. Teini vain totesi, että: " Mä niin ymmärrän, noidenkin pitää varmaan tehdä kasviota."


Yritin tehdä itseni kanssa sopimuksen, että vapaapäiviä voisi aloittaa luontoretkillä. Sydän halajaisi, järki pistää vastaan. Järjen ääni ei antanut tähän ihan lupaa. Jos joskus aloittaa vapaapäivät jo sohvan pohjalla, ei aika anna myöten hillua vielä luontoretkilläkin. Ehkä pääsin kompromissiin mielessäni, jolloin joskus ei jäädä sohvalle, vaan lähden luontoretkelle. Sitten toisina päivinä on kai pakko edistää kodin askareita, kaupassa käyntejä ja muita tylsiä velvollisuuksia. Puutarha-aikaa olisi ollut. Mieli ei ole vain mukana. Nyt tosin ajattelin ryhtyä myös puutarhahommiinkin. 


Ja kiitos universumille siitä, että sateita on saatu. Nyt muistuttaisin, että sadehanan voi myös sulkea. Vaikka vain ihan pariksi päiväksi. 

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Keijunkukkia

 Keijunkukat ovat olleet melko kestäviä kasveja puutarhassa. Vain yhden olen kokonaan menettänyt ja nyt minulla on vielä kaksi ruukuissa, joiden talvenkestävyydestä en ole ollenkaan varma. Keijunkukat ovat paljolti oheistkasveja omassa puutarhassa. Sopivia kasveja reunoihin tai tuomaan värikontrasteja. Osassa se itse kukkaosa on melko mitätön, toisissa taas ei. Otin jokaisesta eri lajikkeesta yhden lehden. Vertailun vuoksi niissä on värieroja aika paljon sekä toki myös kokoeroja.  Vaikka alarivin toinen vasemmalta sekä toinen oikealta näyttävät melko samoilta kasveilta, on niiden lehdissä pieniä eroja ja kukissa on enemmän eroja.


Olen aika laiska katkomaan ohikukkineita varsia mistään kasveistä. Tässä lime keijunkukka heinäkuussa. Silloin aloitti jo taustalla Wim´s Red- hortensia tekemään kukkiaan ja tumma peruukkipensas kasvaa kuvan oikeassa reunassa.


Samaa penkkiä vähän kauempaa tänään illalla. Lime keijunkukkaa ei oikein näy pionien lehtien takaa. Kanto kuitenkin näkyy. Ja vielä hetken on ruukussa tuo tummin lila keijunkukka. Se on hätkähdyttävän värinen, eikä sen talvenkestosta ole vielä kokemusta. Kuvassa se on tuo tumma möykky kuvan oikeassa alareunassa.

Tänään puutarha ei ole illalla sateen jälkeen mitään muuta kuin läpimärän näköinen ja se tuntuukin nyt ihan hyvältä. Pääsee hommiin. Tummempi alakuvassa Rachel ja vaaleampi on myös marmelaadi (ks edellinen postaus), eli Heucera Carnival Marmelade. Tähän penkkiin siis on pakko kai istuttaa erilaisia marmelaadin nimisiä kasveja, koska siellä on jo punahattu Marmelade.


Toisaalla todella tiiviisti kasvaa paria eri keijunkukkaa. Se vihreä kukkii aikaisin ja siementää aika lailla. Siitä on aina jossain vaiheessa pakko kukkia kukkavarret, ovat todella rumat. Tummempi tuo kontrastia. Tuolla seassa kaivattaisiin taas maahumalan kitkemistä. Siinä vasta yksi riesa kasviksi. Soluttautuu, kiipeää ja tunkee kaikkiin väleihin. Nättinä ruukussa saattaa olla ihan kiva, vanhalla pihalla aivan mahdoton.


Ruukussa kasvaa yksi punainen yksilö. Samanlaisen olen kerran jo saanut tukahdetettua muiden kasvien joukkoon. Koska penkeistäni saattaa tulla ajan kanssa tosi ruuhkaisia, niin ehkä tämä saa ensin kasvupaikan väljemmiltä vesiltä. Jos vaikka ei tikahtuisi muiden alle heti. Kuvassa näkyy stailaamattomuus, ruohosipuleiden siemenvaihe sekä lehtokotiloiden esiinmarssi. 


Joidenkin keijunkukkissa lehtien väri ei ole aina se erikoisin. Sellaisen sain kälyltäni. Sen sijaan tässä kasvissa on aika mahtavan pitkään kukkiva kukkavana. Se ei taidakaan olla Hans, vaikka aluksi niin luulin. Nyt siitä näkyy vain vihreitä lehtiä. Lehtien vihreä arvo voi kuitenkin tulla esiin, kun vierellä on tummaa maksaruohoa.


Eräs tummalehtinen keijunkukka, jossa on vaaleat kukinnot kasvaa vihreiden kurjenpolvien vieressä. Keväisin samassa penkissä kasvaa usein tummia tulppaaneja. Joko Paul Schereria tai vastaavia.


Nyt näkyy tosiaan myös kuihtuneita kukintoja mm. kurjenpolvessa. Joku on laiskotellut. Pari viikonloppua on ollut täynnä taas muuta ohjelmaa, joten puutarha ei oikein ole kutsunut. 

perjantai 6. elokuuta 2021

Erään marmelaadin kehitys

 Ostin viime elokuussa Mustilan taimipäiviltä valtavan korkean punahatun: Echinacea Marmeladen. Se oli jopa vähän kummallinen kerrottuine keskustoineen. Vaikka oranssi väri ei ehkä sopinut niihin kukkapenkkeihin, joissa punahatut ovat viime aikoina selviytyneet hengissä, niin sorruin siihen. Heinäkuussa sitten oranssi punahattu aloitti avasi terälehtensä tämän näköisenä. Kuva otettu 23.7.


Jossain vaiheessa tajusin, että punahatun kehityshän jatkuu ja 3.8 kuvattuna punahattu olikin jo tosi kerrannainen. Kyseessä on sama yksilö, vaikka väri näyttää ihan erilaiselta.


Ja tänään aamulla kuvasin punahatun aamulla auringossa.

Meillä siis saattaa selviytyä myös erikoisemmat punahatut. Ja nyt ymmärrän, miksi kukassa oleva punahattu (erikoisempi) ei ehkä kuki kotona enää niin kauan. Tälläkin yksilöllä kerrannaisuuden tekeminen kesti noin pari viikkoa. Jotta marmelaadeja tulisi lisää, olen tilannut marhanlilja Orange Marmeladen. 

tiistai 3. elokuuta 2021

Tämän illan tunnelmat

Elokuu on alkanut. Työt ovat alkaneet. Suomen kesä on alkanut. Tänään puin takin alle jopa neuleen. Ensimmäistä kertaa mietin, että missäköhän hanskani mahtavat olla. 


Jossain päin Suomea on satanut nyt kunnolla. Meillä sateet olivat muutama päivä sitten juuri ja juuri riittävät, mutta ei niistä mitään kunnon varastoa muodostunut, joten tulin sisälle juuri hyötymaan kastelureissulta. Perennat ovat kuitenkin pirteämpiä. Esikoiden lehdet ovat kuivalla etupihalla ryhdistäytyneet siten, että kaukaa näyttävät kauniilta salaattirivistöltä. Nurmikko alkaa kaipaamaan leikkaamista sekä mielessä jo alimmaisen kuvan herttavuorenkilvet tulevat saamaan lähdöt. Samoin mietin kuvassa olevan pihlajan kohtaloa. Se oli saanut mielessäni jo lähtöpassi, teki hyväkäs vain nuo marjat horjuttamaan jo tehtyä päätöstä.



Ajattelin pitää pienen tauon blogista, kun aina tässä työn alussa ei voi ottaa itselleen paineita mistään. Tänään kastelukierroksen alussa kasvit vain näyttivät tänään niin kivoilta, joten otin niistä kuvia ja tunkasen ne nyt tänne blogiin. Nyt en edes mieti, että näyttävätkö kuvat enää kivoilta. Pink Tanna on ehkä liian varjossa, sillä kaatuilee mukavasti.


Töiden aloitus tuo aina hieman rytmin hakemista ja muita elämää sekoittavia tekijöitä (kuten myöhempään valvovat teinit ja heidän elonsa), on energiataso kotona aina näin alussa mitä sattuu. Puutarhaprojekteja saatan miettiä, en kuitenkaan vaadi mitään itseltäni. Komeamaksaruohot ja keijunkukat tuovat väriä, sellaisia murrettuja ja syksyisiäkin.



Kun taas liljat revittelevät mahtipontisen muhkeina (ja tuoksuvina).


Eikä värejä nyt puutu muutenkaan.


Kaikkea isompaa ja pienempää tekemistä löytyy puutarhasta. Nyt voisi päättää, että en aloita mitään uutta ennen kuin nurmikko on leikattu ja kesken jääneen lammikon ympärys on siinä kunnossa, että sinne ei jää nurmikon leikkaamisen jälkeen töyhtöjä. Muuten saa puutarha riittää taas hetken sellaisena kuin se on.