perjantai 30. toukokuuta 2014

Irenet tänään

Joskus tulppaanirunsaus on nopeasti ohimenevää. Tänään tulppaanipenkki on erinäköinen. Sateessa eilen sitä siistin. Eli katkoin ohikukkineista tulppaneista varsia, tai lähes kaikista. Tulppaaneista siellä kukkii vielä Prinsessa Irenen lisäksi, orange Angelique (joka on tuo hempein) ja räiskyvämpi Orange Monarch taustalla. Se lisäksi esikkoa, pionia ja liljoja tulossa ja muita perennoja. Tosin rikkoja mahtuu sekaan liikaa ja mysteerejä. Taustalle (kuvassa vasemmalle) olen yrittänyt tehdä väliaikaisen suojan uusille kärhöille rikkojen ja kotiloita vastaan (josta lisää toisella kertaa). Vadelmat ja muut kovat leviäjät uhkaavat tuossa penkin takana ja penkissäkin muiden kasvien elintilaa.


Lähikuvassa Orange Monarch


Sen lisäksi en mitenkään muista, että miltä perinneperenna hehkuva rakkaus näyttää taimena, eroaa kuitenkin jalostetummasta palavasta rakkaudesta. Nyt sitten jännityksellä odotan, että valtaako rikat vai perennat penkkiä.

Näiden takana on kosteampi ja varjoisampi kohopenkki, jossa tulppanien uudelleen kasvu on surkeampaa. Mädäntymisprosentti suurempi. Sinne kuitenkin lykkäsin syksyllä Carnaval de Nice. Tässä yksi yksilö avautumassa. Taustalla myös viherraita tulppaaneja viime vuodelta China Town (joka ei läheltä sulata minua). Ja pari henkihieverissä olevaa Queen of Nightiä. 



Toinen nupullaan seuranaan särkynyt sydän ja varjoliljojen alut.


Monia rikkaruohoja tunnistan jo hyvin, tai niitä tämän pihan yleisempiä. Nyt lainasin kuitenkin kasan kirjastosta sekä rikkakasvikirjoja että lastenosastolta myös kasan luonnonkukkakirjoja. En silti tiedä, mikä on ehtinyt kasvaa huomaamattani tämän kokoiseksi. Epäilen vahvasti rikkaruohoa. Tietääkö joku? Näkyvissä akileijanlehdistä vähän tuota kokoakin.


Vaikka kuinka paljon on vielä varastossa tulppaanikuvia. Ehkä ehdin ensi kerralla hempeämpiin tunnelmiin.

Muoks.Alakuvan Rikkaruoho on Pukinparta.

torstai 29. toukokuuta 2014

Keltaista, oranssia, punaista

Tulppaaneissa suosin voimakkaita värejä hempeiden vastapainoksi. Voimakkaita värejä  haluan usein niihin paikkoihin, joista näkyy myös sisältä. Voimakkaat värit näkyvät kauas. Keittiön ikkunasta näkyy nyt Ballerina tulppaania. Aikaisemmin näiden vierellä kasvoi MountHood narsissia, joka tosin on valkoinen, mutta näkyi myös kauas. Siis sisälle. Ne näkyvät vielä vähän noiden tulppujen takana.


Lämmin ilma sai kasvun pyrähtämään sellaista vauhtia, että ei ajoittain ehtinyt edes kasvun mukaan. Toisesta keittiön ikkunasta näkyy myös (vähän huonosta kulmasta) tämä kukkapenkki, joka alkaa olla liian täynnä tulppaaneja. En olisi uskonut, kuinka paljon viime vuotisia tästä nouseekaan.


Sekaan laitetut 20kpl Princes Ireneä jäävät ihan jalkoihin. Ne sopisivat paremmin esikkojen kaveriksi kooltaan.


Tuo penkki alkaa olla jopa minulle liian sekava, liian täynnä tulppaneja. Osan ehdin merkitä erivärisin villanauhoin ennen tulppujen lakastumisia. Tiedän ainakin osa, jotka siirrän sieltä pois. Ei muuten mahdu mitään muuta sekaan.

Keittiön ikkunasta näen myös (rakennusvaiheen työmaanpihan lisäksi) omenapuun, jota suojaa tällä hetkellä ikivanhan keinun puoliksi ruosteinen runko. Tämän omenapuun alla kasvaa (rikkaruohojen lisäksi) ahomansikkaa, tulppaani Appledooria ja taustalla lemmikkiä saniaisen välissä. Sen lisäksi viereen yritän saada kärhöjä. Olisi toiveena saada kärhöt jossain vaiheessa kiipeämään omenapuun oksille, kunhan kaikki vielä vähän kasvavat. Kokeilen tänä vuonna saada salkopavuista täytettä kiipeämään noita kärhötukia tai suojia pitkin. Voi olla, että yritys ei onnistu.


Pihalla kasvaa myös keltapunainen esikko, joka on naapurilta ostettu katukirppispäivänä. Osaako joku valaista tämän esikon lajia?


 Esikkokuva on kylmän ja sateisen nykyhetken saldoa, jolloin luulee palanneensa sään puolesta joulukuuhun. Muut kuvat viime viikolta (tai maanantailta), jolloin oli lämmintä tai hellettä.

torstai 22. toukokuuta 2014

Suunnitelmia ja ötököitä

Pihalla ovat kukkien seassa myös kaikenlaiset ötökät mukana. Niitä välillä tulee myös kuviin. Olemme myös keränneet jo niitä lehtokotiloita. Ihan riesahan ne ovat, niille mm. maistunut tänä keväänä Ohotanmaruna. Näinköhän selviää enää uuteen nousuun. Paljon mielummin kuvaa tai julkaisen kuvia muista pienistä ötököistä. Meillä on parhaillaan pieni kirsikkapuu kukassa. Tämä puu on jotain vanhaa kantaa, esiäiti tullut puolison isovanhempien pihalta.


Tuoksuu tai maistuu varmaan hyvältä, koska muurahainenkin sinne oli eksynyt. (näkyy paremmin, kun klikkaa kuvan suuremmaksi).

Tänä kesänä on ensimmäistä kertaa pihalla Spring Green raitatulppaanit. Kauniita. Mutta miten ne nyt jo kukkivat? Luulin näitä myöhäisemmäksi. (mukana hämähäkki)


Jos tänä keväänä muistaisin merkitä kaikki vaaleat tulppaanit nauhoin. Etupihan penkeissä on muuten hempeän romanttisen vaaleanpunasävyistä, seassa vaaleita, mutta keltaiseen vivahtavia tulppaaneja. Taas takapihalla räiskyvässä penkissä on ihan vitivalkoisia tulppaaneja, jotka sopisivat muualle. Myös kokoarviot menivät aika pieleen. Laitoin Princess Ireneä muiden oranssien joukkoon. Mutta tämä jääkin lyhyemmiksi kuin viime vuotiset tulppaanit ja hukkuu niiden jalkoihin. Näistä kuvia sitten myöhemmin. On ollut tekemistä ja kameran kanssa ulkona joko liian kirkkaalla kuvaamassa (jolloin valotus on vähän hankalaa minulle) tai sitten liian pimeällä tai on liian poikki.

Nyt pitää  muistaa tarkistaa, että mikä olikaan maksimimäärä tomattin taimia "minikasvihuoneeseeni". Toivottavasti kirjoitin sen ylös, sillä tällä hetkellä nuo taimet ovat niin pienen raukan oloisia, että tungen niitä muuten liikaa samaan tilaan.

Jos jatkossa muistaisi muitakin asioita tarkistella vähän etukäteen.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Helle

Eilen meni 30 astetta rikki.  Helle tuli nopeasti. Minut ylipuhuttiin uimareissulle, sain jo töihin aiheeseen liittyviä: "Jooko", puheluita. Talviturkki tuli heitettyä.  Pienet järvet lämpivät nopeasti. Pyyhettä ei tarvinnut. Kotona ehdin sitten vähän myöhemmin kuvailla, miten kasvit ovat lähes poksahtaneet auki. Pikaiset kuvat tulppaaneista.


Hempeämpää.


Räiskyvämpää



Ihan pian meillä on myös kirsikkapuu kukassa. Kukkia tulossa reilusti enemmän kuin viime vuonna, joten hallaa en enää tilaa tänne.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Mikä kasvi?

En tunnista, vaikka pitäisi. Ryteikköä (vadelmatkin voivat olla kuin rikkaruohot) raivatessa tuli esiin tälläinen. Lehdet ovat ihan tutut, mutta nyt lyö tyhjää, että mikä kasvi on kyseessä?





Kiitokset, jos joku tietää.
Muoks. Näinkin ja tunnistin tämän. Nimeä en tiedä, mutta kasvaa pensaana lapsen eskarin pihan ja tien välissä. On sen näköisenä ryteikkönä, että tämä kasvi saa poistua.

Juhlaa

Nyt on moninkertaisesti juhlaa. Eilen meillä juhlittiin yhtä aikaa kahta perheenjäsentä. Juuri sopivasti tuli lämmintä. Marjatuomipihlaja pukeutui juhla-asuun ja nyt huumaa tuoksullaan.


Pikkuiset söpöläiset Persian Pearlit uskalsivat kylmän jakson jälkeen avautua kunnolla.



Ja isoimmatkin tulppaanit alkavat pikkuhiljaa, tai tässä tuntien sisällä avautua yhä runsaammin. Lilac Perfection taitaa olla vähän viime vuodesta kutistunut, varjoisessa paikassa eivät kyllä vielä kuki.


Narsisseja kukkii myös. Thalia on pieni, vierelle on eksynyt myös yksi valkovuokko, jonka kanssa mittakaava selviää.




Narsissi MountHoodia myytiin syksyllä siten, että pari sipulia oli juuttunut toisiinsa kiinni ja sitä könttiä pidettiin yhtenä sipulina. Näitä meni pariin paikkaan. Menestystä tuli vain karviaispensaan juurella.



Kaikesta pihamylläkästä huolimatta on viime vuonna laittamani omenapuu yhä hengissä. Se on innostumassa kukkimaan ihan useilla kukilla. Lopulta aika vähän on kasveja kuollut tai tallattu. Ja rakentamisen takia on erikoisesta paikasta nousemassa narsisseja. Ei tosiaan minun istuttamia, vaan entinen tosi varjoinen paikka onkin tänä vuonna aurinkoinen. Entinen omistaja on laittanut kasvamaan sipuleita. Sitten on rakennettu autotalli paikka varjostamaan ja kuuset kasvaneet suuriksi. Nyt kuuset ja talli on pois. Sieltä pitää ottaa syksyllä sipulit talteen, paikka muuttuu kuitenkin uudestaan varjoisaksi uuden autotallin myötä. Jännityksellä odotan, mitä narsisseja putkahtaa esiin. Luultavasti niitä samoja, joiden joukkotuhoa toisessa paikassa harmittelin.

Yrttilaatikossa on vielä ollut aika hiljaista, ruohosipuli kuitenkin kasvaa. Ruohosipulia on jo käytetty useaan satsiin juustokierteitä.  On tosi palkitsevaa saada pihalta jotain ihan ruokaakin tai maustetta. Täytyy kuitenkin taas miettiä, että löytäisinkö uudestaan sisältäni hyötyviljelijän. Tosin tuo kitkeminen ei oikein onnistu. Maa on savista ja aika rajallista. Tosin on noita tomaatteja taas kasvamassa ja niitä jo ulkoilutettukin.

Nyt on selkeästi ulkoilupäivä. Tulppaaneista tulee kuvia lisää pian.

torstai 15. toukokuuta 2014

Mainostauko

Muutama mainos tähän väliin.

Avoimet puutarhat ovat tänä vuonna su 29.6. Avoimista puutarhoista löytyy tietoa esim. heidän omilta nettisivuiltaan, jonne avautuu linkki, kun klikkaa tuon lauseen ensimmäisiä kahta sanaa. Olen itse menossa taas puutarhoja katsomaan. Päivässä ehtii paljon, kun tekee ajoissa reittisuunnitelman ja varaa myös syötävää mukaan. Olen kahtena vuonna käynyt muiden pihoissa ja olen pitänyt kovasti tapahtumasta. Kiitos kaikille oman pihansa avoimeksi laittaville.



Kuva viime vuotisesta käynnistä Villissä pihassa, jossa oli elokuussa hienoja kärhöjä kukassa.

Käsityökortteli on jo käynyt Jyväskylässä. Vielä Tampere, Seinäjoki ja Helsinki on vuorossa. Lisää tietoja Käsityökorttelin sivuilta. Kun haluaa oikeasti kotimaista käsityötä, kannattaa tutustua yrittäjiin, vaikka paikalle ei pääsisikään.

Ja sitten on tietysti vielä toukokuussa Siivouspäivä. Silloin nousee ympäri Suomen kirppiksiä sinne ja tänne. Siivouspäivän linkistä voi lähteä etsimään oman alueensa kirppiksiä. Jos kirppikset ovat omakotitaloalueilla tai kasvien kasvattajilla, on mahdollisuus ostaa myös jakotaimia. Itse olen niin pari kertaa tehnyt.

Mainokset ovat täysin omasta vapaasta tahdosta, ilman taloudellista hyötyä (tiedoksi verottajalle). On paljon muitakin hienoja tapahtumia olemassa, mutta näitä haluan nyt mainostaa muun lomassa.

Tulee aika kiireiset pari päivää. Meillä tehdään juhlavalmisteluja. Tänäkin vuonna kevät kuitenkin etenee aikataulussaan ja pihan marjatuomipihlajat (?) valmistautuvat pian kukintaa. Kukinta ei ehtinytkään mennä ohi, kuten huhtikuussa luulin.


Pian juhlitaan. Sitä ennen huhkitaan.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivänä 2014

Kaunista äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille! Lapsethan äidin tekevät eli ilman lapsia, ei olisi äitejä. Äitienpäiväjuhlallisuuksia ei meillä ole ikinä suurin mitoin, tänä vuonna äitienpäivä (kuten viime yökin) sujuu äitiyden perusasioiden äärellä: hoivatessa vatsatautista lasta. Jostain syystä nämä sairaudet juhlapyhinä jäävät hyvin mieleen. Ei usein negatiivisenakaan, vaan tilanteina, joista kuitenkin selvittiin. Huomaa, ettei se maailmaa kaada, jos suunnitelmat menevät uusiksi (onneksi tauti on lievempää sorttia). Sain valita itse äitienpäiväkukat. Pari kärhöä odottaa istuttajaa, mutta nekin ehtii istuttaa myöhemmin. Mikäs kiire tässä on.

Yöpakkasten loppuminen ja vesisade oli kyllä ihana yhdistelmä. Alkaa onneksi jotain edistystä tapahtua pihalla. Syksyn alesta ostettu kevätkaihonkukka ei ollut ihan kokonaan pökertynyt, toiveissa on tuon leviäminen pikkuhiljaa.



Persian Pearl avautui myös eilen. Olin ihan mykistynyt tästä. Ja kai ihan sekaisin, koska en tajunnut hakea auringon paisteella kameraa, vaan aloin kitkemään. Vasta pilvien tultua auringon eteen, yritin tätä kaunokaista kuvata.



Myös suunnitelman pihan kaaoksen kesyttämiseksi alkavat löytää ajatuksia. Viime vuonna kuva toukokuussa ikkunasta (ikkunahaaste).



Samasta ikkunasta kuva tällä viikolla. Pari projektia kesken, eikä tuossa edes näy se autotallin pohjat, eikä kaikki se muukaan tavaran määrä, mikä on pitkin pihoja. Rakennustelineet seinällä, pari lautaa odottaa vielä paria maalikerrosta syksyn remonttien jäjiltä. Keinut ja hiekkalaatikon kehikot pitkin pihoja jne. Soraa vähän yllättäen joka puolella.


Samalla kun  homma lähti vähän lapasesta, alkaa kuitenkin jotain suunnitelmaa tulla siitä, että mitä pihalle tulee parin seuraavan vuoden aikana tapahtumaan. Pihalle on pitkään ollut toiveissa tehdä jotain, pari tasaista paikkaa mm. ruokapöydille (piha viettää). Nyt on mittanaruja ja muita ja pian aletaan merkkaamaan tasojen linjoja. Kunhan ensin tässä olisi vähän sairasteltu ja valettu autotallin pohjia jne. Onhan tässäkin aikaa, kun on nyt joku suunnitelma, mitä lähteä toteuttamaan.

Oikein kivaa toukokuuta! Tuntuu ihan oikeasti keväältä, kun pakkaset ja pohjoistuuli hellitti.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Jihuu!

Nyt se aarre, ainoa kirjopikarililja, uskalsi avautua. Toiveissa on siis, että nämä kuitenkin voisivat menestyä. Olen tämän sukulaisia koittanut istuttaa, mutta varmaan liian kuivaan paikkaan. Nyt sitten seuraavaksi tiedän, mihin kirjopikarililjoja kannattaa laittaa.


Kevät etenee hitaasti, vaikka kaikkein lämpimimmällä paikalla onkin vehreää.


Syksyllä heidät siirretään vähän kauemmaksi talosta. Penkistä pilkottaa parsaakin, ei vielä korjuukuntoista, mutta kuitenkin. Tänä vuonna siis pitänee ostaa lisää parsaa.

Aamuista päätellen yöt ovat vielä pelästyttäneet kasveja (ja ihmisiä). Pakkasyöt voisivat loppua. Tietäisi paremmin, että mitkä kasvit ovat hengissä ja mitkä ovat ihan oikeasti pelästyneet hengiltä.


Kohta toivottavasti yöpakkaset loppuvat.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Viileä toukokuu

Vähän sellainen pikku pettymys tämä toukokuun alku. Kuten itseasiassa aika usein. Kaikkina näinä neljänä päivänä on satanut räntää ja lähes lunta. Myös pelkäämäni raekuuro kävi. Onneksi ei vahingoittanut mitään. Saisi sataa kuitenkin ihan vettä sen verran, että pölyt haihtuisivat ja kasvit saisivat vettä juurilleen. Tästä kaikesta valituksesta huolimatta joku kasvi uskaltaa vähän avautuakin pihalla.

Jostain syystä tämä kevät (tai talvi) on ollut monille tämän pihan narsisseille rankka. Yksi tällainen vain kukkii, muut ovat kadonneet. Näitä ollut pihalla jo ennen meitä, joten yritän tämän yksilön saada talteen. Kaverinaan on ollut Appledoor tulppaani, joka on isoista tulppaneista ensimmäisiä taas kerran.


Ja kylmyydestä huolimatta on ehkä auki huomenna tai ylihuomenna.


Sain pihalleni kuitenkin kirjokevättähteä. Onpa mukavaa. Hitaasti avautuu nämäkin. Eivät taida nauttia yökylmyydestä, eivätkä päiväkylmyydestä.


Myös viileämmässä paikassa pikkutulppaanit ovat auenneet. Nämä ovat suloisia, samassa varressa usein kolme kukkaa.


Minun aikani menee todella paljon jossain muualla kuin pihalla. Työ, lapset ja kotihommat vievät aika paljon aikaa ja lapset vaativat tietysti myös vain läsnäoloa. Kun puoliso tekee pihalla koko ajan jotain, jonkun on tehtävä muuta.


Puoliso ei tee kiskoja, eikä minulle jätti-isoa viljelylaatikkoa, vaan tuohon valetaan perustukset autotallille. Se, mitä noista laudoista jää jäljelle, varmaan käytän kyllä jonkinkin muihin omiin rakennelmiin. Tuolla pihalla olisi minullekin hommaa. Saisin nyt oikein ryhtyä kunnon suunnitteluhommiin, soran kärräykseen ym. Aikaa arjessa ja viikonlopussa vain on rajallisesti. Mutta ensi viikolla olen loma(tettuna)lla ja silloin oletan, että voin vähän edesauttaa myös omia pihahommia lasten ollessa koulussa/eskarissa.

Miten te muut raivaatte aikaa pihatöille? Vai mitkä muut asiat pihatöiden kanssa kilpailevat? (Pihatyö on vähän laajempi käsite minulle kuin puutarhatyöt. On nimittäin tuolla halkosavottaakin.)

Minulla kilpailee samasta ajasta perhe ja peruskotihommat, lukeminen, kaverit/ystävät/sukulaiset, harrastuskuskaukset, (työ) ja muut satunnaiset menot. Ja se, että jos puoliso tekee jotain muuta ja on siinä kiinni, on toisen vanhemman oltava valmis lopettamaan omat hommat just siihen ja silloin. Usein minä olen se, joka joustaa ja lopettaa just siihen tekemisen. Ja siitä syystä olenkin nyt etsiskellyt paria pihatyövälinettä ympäri pihaa.. Sentään kottikärryjä en ole kauaksi aikaa hukannut.