Peruukkipensas ennen ja nyt

 Helteiden takia puutarhatöiden tekeminen on ollut todella satunnaista. Joinakin päivinä ei sitten pysty tekemään mitään ja joskus taas pystyy tekemään jopa jonkin verran. Luulin, että Suomessa on heinäkuussa myös sellaisia +22 päiviä. Ei oikein ole ollut. Sateita on viimeiseen kolmeen viikko ollut pari kertaa, sen verran vähän, että sadevesi on loppunut ja kastelukannuja täytellään vesijohtovedellä. Rikkaruohoja varten oleva ämpäri on aina jossain. Jonain päivänä se täyttyy oikein monta kertaa, joinan päivinä taas hyvin nihkeästi. Nurmikko kaipaa kipeästi jo leikkuutta, mutta helteellä nurmikon ajaminen ei ensimmäisenä houkuta. Viimeistään illalla hyttysten armeija on runsas, yhä. 

Istuin keinussa joku päivä ja huomasin limenväristen keijunkukkien jääneen kutistuviksi pieniksi lehtikasoiksi sekä hortensia Wim's Redin että tummalehtisen peruukkipensaan alle. Piti siirtää kituvat kasvit muualle. Muistan, kun nämä limenväriset keijunkukat täyttivät vielä vapaata multatilaa. Alla oleva kuva vuodelta 2020. Tummalehtinen peruukkipensas, lime keijunkukka ja hortensia ovat siellä ihan hyvin mahtuvina samassa penkissä.

Koetin päästä samaan paikkaan ottamaan kuvaa, ei ihan onnistunut. Kuva nyt peruukkipensaasta ja hortensiasta. Lännenkimikki on vähän edessä. 

Toisesta suunnasta kuvattuna nykytilanne on myös muuttunut. 

Tuon vielä valkoisena kukkivan syyshortensia Wim's Redin alla tosiaan näkyi keinuun kituvat keijunkukat, jotka helteestä huolimatta saivat toisaalta paikan runsaan veden kera. 

Kukkapenkit näyttivät todella autioilta keskellä kesää vuonna 2020. Kuva alla. Keinu näkyi takapihalle ihan hyvin.  Samoin kivimuuri, joka nykyisin näkyy tuolta paikalta lähinnä keväällä tai alkukesästä. 

Kukkapenkki on leventynyt (katso ensimmäinen kuva). Ja alla kuvaa koetettu ottaa suurin piirtein samasta kohtaa kuin nyt, vaikka rajaus on hieman eri. Koska kasvit ovat niin paljon korkeampia. Lännenkimikki ja syyskimikki Brunette olivat jo alas istutettu vuonna 2020, mutta ne ovat nyt niin paljon suurempia. Lännenkimikkiä jouduin jo jakamaan tänä vuonna. Joinakin vuonna se on ollut ihan reikäinen jonkin ötökän takia. Peruukkipensas on tuolla kaiken seassa.

Peruukkipensaalla on nyt todella paljon vuosikasvua. Onneksi nyt vuosikasvu suuntautuu ylöspäin. Ehkä muuten ei saa tarpeeksi itseään esille. Tämä vuosikasvu on heinäkuussa tapahtunutta ja on noin 30-40 senttistä. 

Saa nähdä, kauan nämä kaikki kasvit vielä mahtuvat tuonne, ja mikä kasvi saa seuraavaaksi siirron. Joskus toki talvi tekee päätöksen puutarhurin puolesta, sillä viime vuonna kupsahti jättiläiskasvi punaluppio Pink Tanna. Sen jälkeläisiä putkahtelee vielä joka paikasta, joten uutta en ihan heti hommaakaan. 

Tämän illan tunnelmat

Elokuu on alkanut. Työt ovat alkaneet. Suomen kesä on alkanut. Tänään puin takin alle jopa neuleen. Ensimmäistä kertaa mietin, että missäköhän hanskani mahtavat olla. 

Jossain päin Suomea on satanut nyt kunnolla. Meillä sateet olivat muutama päivä sitten juuri ja juuri riittävät, mutta ei niistä mitään kunnon varastoa muodostunut, joten tulin sisälle juuri hyötymaan kastelureissulta. Perennat ovat kuitenkin pirteämpiä. Esikoiden lehdet ovat kuivalla etupihalla ryhdistäytyneet siten, että kaukaa näyttävät kauniilta salaattirivistöltä. Nurmikko alkaa kaipaamaan leikkaamista sekä mielessä jo alimmaisen kuvan herttavuorenkilvet tulevat saamaan lähdöt. Samoin mietin kuvassa olevan pihlajan kohtaloa. Se oli saanut mielessäni jo lähtöpassi, teki hyväkäs vain nuo marjat horjuttamaan jo tehtyä päätöstä.

Ajattelin pitää pienen tauon blogista, kun aina tässä työn alussa ei voi ottaa itselleen paineita mistään. Tänään kastelukierroksen alussa kasvit vain näyttivät tänään niin kivoilta, joten otin niistä kuvia ja tunkasen ne nyt tänne blogiin. Nyt en edes mieti, että näyttävätkö kuvat enää kivoilta. Pink Tanna on ehkä liian varjossa, sillä kaatuilee mukavasti.

Töiden aloitus tuo aina hieman rytmin hakemista ja muita elämää sekoittavia tekijöitä (kuten myöhempään valvovat teinit ja heidän elonsa), on energiataso kotona aina näin alussa mitä sattuu. Puutarhaprojekteja saatan miettiä, en kuitenkaan vaadi mitään itseltäni. Komeamaksaruohot ja keijunkukat tuovat väriä, sellaisia murrettuja ja syksyisiäkin.

Kun taas liljat revittelevät mahtipontisen muhkeina (ja tuoksuvina).

Eikä värejä nyt puutu muutenkaan.

Kaikkea isompaa ja pienempää tekemistä löytyy puutarhasta. Nyt voisi päättää, että en aloita mitään uutta ennen kuin nurmikko on leikattu ja kesken jääneen lammikon ympärys on siinä kunnossa, että sinne ei jää nurmikon leikkaamisen jälkeen töyhtöjä. Muuten saa puutarha riittää taas hetken sellaisena kuin se on.

Lempipaikka

 Puutarhaan tulee ajoittain lempipaikkoja. Ne voivat vuosien tai vaikka viikkojen myötä vaihdella. Olen nyt ehkä siinä vaiheessa, että keinun ympäristö tuntuu aika lempipaikalta. Meidän piha koostuu etupihasta, joka on päätyy tiehen. Etupihalla kasvaa muutama suurempi puu. Joitain puskia ja pienehköjä kukkapenkkejä. Puutarha ei näytä tiellä päin oikein miltään. Talon ja rajan eteläisempi sivu rajautuu naapurin ja meidän väliseen ryteikköön, jossa kasvaa mitä sattuu puista vanhoihin huonokuntoisiin pensaisiin ja saa olla heinääkin täynnä. Alue on kapea ja meidän tontille johtava toinen tie vie siitä ison osan. Haaveilemme aina joskus, että raivataan se ryteikkö ja kaivuri paikalle ja jokin järkevä aidanne tuohon väliin. Se ei nyt ole kuitenkaan työlistalla. 

Talon ja toisen naapurin väliin jää kaistale tonttia, joka on noin luoteeseen. Meidän etuovi on siellä. Kun muutimme taloon, näkyi sitten etuoveltamme röyhähtänyt Mustialan ruusu sekä pajuangervoa, joka puski ihan mistä sattuu. Naapurin puolella kasvava villi orapihlaja-aita sekä aidan seassa isoja puita mm koivuja. Koivuja on kaadettu jo useita. Ja vuonna 2018 syksyllä aloin siistimään myös tuota aluetta, projektia olen tallentanut lokakuussa 2018 sekä maininta keväällä 2019 sekä heinäkuussa 2019 Nyt tänään etuovesta hieman luoteeseen näkymä on tämä. 

Jos ja kun intoa ja ideaa on, niin keinun alla olisi järkevää olla kiveys tai muu vastaava. Ruohonleikkuu on tylsää, kun keinu on maassa kiinni. Keväällä ja sateella maa voi pehmetä ja keinun jalat voivat upota syvälle.  Kaivuri aikoinaan kaivoi pois pajuangervon, joten sain tarpeeksi syvää kasvualustaa tuohon painuneeseen saviseen maahan. Sen vuoksi tuolla yläkuvasta katsottuna vasemmalla puolella keinua asuu nyt ensimmäinen Austin-ruusuni  Princess Alexandra of Kent. Sen nuppu ei vielä paljasta, mitä sisällä on. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vaivaa suojella ruusunnuppuja kirvoilta ja suihkuttelin vedellä näiden nupuista kirvoja pois parina päivänä putkeen. Tätä ruusua koetteli pupujen hampaat, joten siksi on pieni, silti hengissä. Selvisi hengissä myös ekan talven, vaikka ei ole omajuurinen. On kyllä isketty aika syvälle maahan.

Kun ruusu aukeaa, sen väri hieman muuttuu. Samassa penkin etualalla kukkii kuvassa sumuisesti näkyvä espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. 

Alexandran lähellä vähän toisesta suunnasta on sekä keijunkukka Rachel, tuo tummempi, jossa on vaaleanpunertavat pienet kukat sekä tuo vaaleampilehtinen on Carnival Marmelade. Niiden värien yhteensopimista olen ajoittain aina miettinyt ja jatkan sitä miettimistä.

Tänään Alexandran eka nuppu on vähän saanut parin päivän takaisesta sateesta ruskeaa niskaansa, silti se kukkii vielä ja uudet nuput ovat valmiina.

Samaisessa penkissä suuri ruusu on Mustialan ruusu. Nyt kukassa. Sitä kuritin aika paljon pari vuotta sitten, joka vuosi kiskon pois vähintään pari juurivesaa. Uuden kurituksen se saa taas kukinnan jälkeen, sillä nyt oksat alkavat kaartua vähän liikaa maahan päin. Enkä tähän halua tuhlata tukia.

Nyt mustialanruusu on kauneimmillaan. Siinä käy myös kimalaisten kuhina.

Vaikka tässä penkissä on hempeitä värejä, en vain pysty pysymään yhdessä värissä tai yhdessä linjassa. Ostan kasveja niin paljon kasvi edellä. Olen tyytyväinen, että nämä tummat jaloritarinkannukset Black Knightit viihtyvät. Niiden tummuus viehätti minua. Tämä on yksi aurinkoisin penkki tontilla, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Keinun toisella puolella on kukkapenkki, jossa ennen oli vain vuorenkilpeä. Tämä penkki on yläkerta, sillä sen alapuolella on tietenkin alakerta.  Yläkerran kasvivalinnat olivat osin kesken, mutta sormustinkukat päättivät, että valmista on. Pari pionia kukkii tuolla vielä. Pari pionia on kasvuvaiheessa. Ja on siellä tummalehtinen peruukkipensaskin piilossa. Myös muutamia rikkoja.

Kukkapenkin yli näkee takapihalle, kun vaihtaa vähän katsomiskohtaa.

Takapihalta taas näkee sekä alakerran, että yläkerran että keinun. Alakerran kukkapenkin taakse jää muurikivet, jotka kuitenkin näkyvät hyvin keväällä, kun tuossa kukkii vain narsisseja ja tulppaaneja ja muita matalampia kasveja ja muut kasvit eivät ole vielä kunnon vauhdissa.

Alakertaan taas on tullut ahtautta. Siellä on suuria kasveja. Se saa täyttä aurinkoa vain aamuisin ja sen jälkeen kasvien täytyy kasvaa, jotta saa myöhemmin muiden kasvien takaa aurinkoa. Pieni muuri pitää osan kasvien juurista varjossa myöhemmin päivällä. Mm tummalehtinen kimikki ja muutama jaloangervo ovat viihtyneet ja pörhistyneet. Jouluruusu levittelee lehtiään sekä sormustinkukat ovat valloittaneet paikkoja. Onneksi olen silti osannut istuttaa laukat oikeaan paikkaan. Näiden juurelta vasta revin lemmikkejä pois. Kuvassa on suorastaan ruuhkaa. 

Lähempää laukat, ehkä Miamit, sopivat ihan hyvin tummiin sävyihin. Alakuva otettu illalla. Yläkuva aamulla pilvisellä säällä. Tuossa penkissä on myös keijuängelmä, joka näyttää viihtyvän yllättävän hyvin. On ollut nimittäin aika suuri lumikuorma päällä talvella.

Tuolla kasvaa myös lännenkimikki, joka kuitenkin on saanut reiät lehtiinsä. Täytyy huomenna tutkia, että onko lehtien alapinnoilla ötököitä vai onko syömärit jo menneet muualle.

Tuo keinun alue vielä muotoutuu vielä kasvien myötä. Huomaan aina pohdiskelevani tiettyjä kohtia. Olen kuitenkin niin paljon tyytyväisempi tuohon nykyisin. Ennen menin tuon kohdan läpi vähän kuin silmät kiinni. Ja se oli kuitenkin heti etuoven lähellä. Nyt olen voinut jo välillä istua keinussa ilman kamalaa hyönteishyökkäystä. Toki ajoittain ne tulevat ja tekevät istuskelusta mahdotonta. Aika monta aamupalaa olen ehtinyt lopulta tänäkin kesänä syödä keinussa.

Pioneja ja muita

Meillä on ollut kuuma. 30 astetta on melko paljon, jos sellaista lämpöä on useampana päivänä. Lähelle tai lähes 30 asteeseen on mennyt useana päivänä lähimmän viikon aikana. Onneksi esimerksi torstaina oli vain 24 asetta korkeimmillaan. Keskiviikkona kävi myrsky, mutta meidän tontille sade eikä tuuli tehnyt tuhoja. Vettä ei tullut niin paljon kuin jossain. Lammiko ei täyttynyt kokonaan (täyttyy katon hulevedestä). Tänään sitten ukkokuuro toi vettä reippaammin, joten osa pioneista retkottaa nyt miten sattuu. Kuvat ovat tältä viikolta eri päiviltä.

Kiinanpionien aika on tullut tänä vuonna nopeasti. Ensimmäisinä muhkeina pioneina aloitti röyhelöinen pioni, joka todennäköisesti on Sarah Bernhardt. Tämä on  otettu puolison isän mökkipihalta. Pionin istuttaja on ollut appiukon isoäiti. Joten tätä voi kutsua myös Tyyneksi. Kukkii akileija Nora Barlowin ja tuoksulaukkojen seasssa.  Tummempi pionin nuppu kuuluu nimettömälle pionille. Tämä kuva on jo tiistailta, joten aika repsahtaneita alkavat nämä pionit olla, kun ovat jo kaksi rankkasadetta kokeneet. Akileija on jo kukkinut. 

Vieressä kukkaan tullut kälyltäni saatu pionin jakopala. Tämänkin historia menee todennäköisesti ehkä 1960-luvulle. Toki voi olla myöhemminkin tai aiemminkin istuettu. Asuivat talossa, joka oli 1920-luvulla rakennettu, eikä pionin istuttamisesta tiedetä, löytyivät tontilta pikkuisina lehtinä ja ne juurakot pelastettiin ja kaivettiin oikeaan syvyyteen. Samaa pionia oli siellä useammassa pihassa. Jakopaloja on varmasti ahkerasti harrastettu aina. Pidän tään pehmeästi liukuvärjätystä värityksestä. Keskusta on vaaleampi ulkoterälehtiä, mutta ei niin rajusti kuin joissain muissa pioneissa.

Pioni Do Tell pääsee myös joka vuosi kuviin. Se kasvaa sen verran ahtaassa paikassa sekä on ensimmäisiä kiinanpioneista kukassa, että olen miettinyt sen siirtämistä. Jos pioni kuitenkin kukkii hyvin nykyisellä paikallaan, sen siirtäminen myös mietityttää. Kukat eivät tässä ole identtisiä. Ne ensimmäisinä puhkeavat kukat ovat usein vaaleampia sisältä, seuraavaksi aukeavissa on enemmän punaisia läikkiä sisällä.

Tämä valkoinen, korkea ja nimetön, keltaisilla heteillä, kärsi jo keskiviikon sateista ja osa ruskistui kovasti. Tämä oli siis parhaimmillaan ehkä kaksi päivää. Huomaatteko, miten yhtä vartta pitkin luikertelee elämänlanka? Aluksi ihan viattoman kokoisena ja sitten se kasvaa ihan silmissä. Siis elämänlanka. Ei pioni. 

Muita valkoisia pioneja on Duchesse de Nemours, joka on melko varjossa. Silti kukkii kuvassa oikealla. Taustalla näkyy Do Tell. Edessä seuraavana kukintavuorossa laventelit, jotka eivät kunnossa edes erotu, mutta niille kuuluu vihreät pystyt varret. Sininen on jotain loistotädykettä.

Viime vuonna istutetulla Green Lotuksella on Bad Hair Day. En ole ihan varma, että pidänkö tästä vai en. Minulla alkaa olla joka penkissä pioneja. Yritän olla innostumatta mistään pionista enää ikinä. Jos pioni viihtyy, se alkaa viedä hurjasti tilaa. Ja vieressä saattaa olla myös muita kivoja kasveja. Pionilla on niin lyhyt kukinta-aika, että täytyy jättää tilaa muillekin kasveille. Nämä tosin ovat vain tälläistä ajattelua ja totuus saattaa taas olla ihan toinen, kun jokin taimi sattuu kohdalle.

Jalkavaimo taas on noussut kylvystä hieman notkuen. Oli ilman tukea, kun tuli sade. Eihän sitä röyhelöitään jaksa silloin pitää pystyssä. Pioni Yang fei chu yu on hieman ahtaasti. Vaaleat tippuneet terälehdet ovat Royal Wedding unikon. Taustalla viehättävä ja viheliäinen kanadanvuokko kukassa. Jos vaikka tänä vuonna saisin sitä kuritettua. Jos lomalla ryhtyisin kitkemään kanadavuokon alaa pienemmäksi. 

Aniliinia pionia minulla on useammassa paikassa. Lähes kaikki jakotaimia jostain. Saatu sokkona. En siis näitä vastaavia enää halaja puutarhaan. 

Sormustinkukkia on muuten aika paljon tänä vuonna. Niitä on myös tiedossa ensi vuodeksi, jos sää sallii. Nyt en voi antaa kaikkien puutarhan sormustinkukkien siementää, muuten ei paljon muuta tilaa kukkapenkkeihin jääkään.  Tuossa vieressä kukkivat pionit Krinkled White ja Wladyslawa. 

Kuva on otettu yläkerran penkistä. Koska tuossa alhaalla on toinen penkki, joka on tietysti alakerta. Näiden välillä on kai noin metri korkeuseroa.

Tuossa yläkuvan penkissä on vielä kaksi juurakkoa. Eikun kolme, jotka eivät vielä kuki. Ja kukkimattomia pioneja on muuallakin. Viime vuonnakaan ei yksi aiemmin saatu pioni kukkinut. Syksyllä sitten tein sen juurakon päällä vähän raivausta. Siitä näkyi surkea pieni alku. Otin pois kaikkea muita rikkoja tai muita kasveja ja tasoittelin multaa alemmaksi sen päältä ja kas, nyt se kukkii yhdellä varrella. Tämä saattaa olla puutarhamessuilta voittamani  (siis tyttäreni voittama) Lavender Bouquet. 

Se on tuo vaaleampi, hieman huonosti tarkentunut oikealla kukkiva pioni. Jouduin sitä tukemaan, sillä tuethan aina loppuvat kesken. Kuva otettu tänään auringossa päivällä

Sateen jälkeen sama pioni illalla. Se vielä piti terälehtensä, koska avasi ne tänään. Sen sijaan yläkuvan taaemapana olevat kälyltä saadut pionit jättivät terälehtensä.

Lämpö sisällä jatkuu. Kyselen välillä muilta perheenjäseniltä, että onko heillä kuuma, sillä joskus luulen, että kuumat aallot ovat alkaneet. Mukavaa juhannuksen jatkoa tai ihan tavallista viikonloppua.

Arki

Arki on sellainen jännä juttu, joka voi alkaa, vaikka olisi heinäkuu. Minulla se tarkoittaa sitä, että kesäloma töistä on ohi ja herätyskellon tuomaan rytmiin joutuu taas opettelemaan. Töihin paluu loman jälkeen onnistuu aina välillä tosi sujuvasti ja välillä vähemmän sujuvasti. Tänä vuonna lähdin ekana työpäivänä töihin ilman työavaimia. Ei tullut mieleen, että lukkoon tarvitaan myös oikea avain. Eli loma taisi olla ihan mukavasti rentouttava. Tämän viikon illat toki menee hieman toipuessa rytmin muutoksesta eli sohvapainoitteisesti. Sen verran kävin ulkona, että otin kylmässä säässä kuvia kohdista, jotka nyt miellyttivät silmää. Austin-ruusuni majailee yhä kottikärryissä. Helppo siirrellä tarpeen mukaan eri paikkoihin. Nyt sen kukka alkaa olla auki ja se ihana kerroksellisuus on nyt nähtävissä ihan eri tavalla. Vaikka kukassa näen ripauksen vielä persikkaa, on kukka nyt enemmän vaaleanpunainen. Tuoksu on myös ihana. Taisin rakastua. Jonkun paikan tälle vain voisin kaivaa, koska kottikärry ei voi olla kovin pitkäaikainen paikka ruusulle. Saanko esitellä, Princess Alexandra of Kent. Tämä jaksaa myös kannatella kukkansa. Tämän tiedon kävin myös lukemassa Instasta.

Tänään bongailin ötököitä. Onneksi tähtikatkero onkin myös kimalaisten mieleen.

Hitaasti avautuva törmäkukka sai myös pienen vihreän vieraan. Tässä siis avautuva Scabiosa caucasica 'Perfecta'.

Uusien penkkien yleisnäkymä tulee minulla aina olemaan vähän vajaa ensimmäiset pari vuotta. En ikinä saa uusia penkkejä heti kukitettua kunnolla. Toisaalta näihinkin tehdään ensi vuosina aika monta siirtoa penkkiin ja pois. Tässä pienessä penkin tyngässä on tehty jo korvaavia istutuksia menetettyjen tilalle ja myös siirrelty tuotakin vaaleanpunaista ruusua pariin kertaan. Viimeinen pioni kukkii vielä juuri ja juuri. Koska vapaata multatilaa on ollut tuolla vapaana, on siellä kohta kukkiva kukkimaan aloittava punaluppio Tanna tehnyt 4 pientä poikasta. Niiden lehdet näyttivät pitkään todella paljon apilalta, nyt niiden muodossa alkaa olla luppion soikeaisuutta (onko se edes sana?).  Nyt unohtui luppio kuvata, piti vain kertoa, että tyhjästä tilasta on myös hyötyä. Ruusun taustalla oleva korkea kasvi on vaaleanlila syysleimu, joka on vanhaa kantaa ja leviämisessään ainoa tällä pihalla, jota saa vähän vahtia.

Keinun lähellä kukkapenkki, jonka nimi on yläkerta, alkaa kuitenkin täyttyä. Osa täyttymisestä on ollut ihan valmiiden taimien istuttamista. Osa taas sormustinkukkien sekä unikoiden yllättävistä itämisistä. Osa unikoista kuitenkin on jäänyt melko mataliksi, ei ehkä ole tarpeeksi vahvaa maata tuolla. Huovilan puistosta ostettu sinisävyinen ritarinkannus on avannut kukkansa. Vaaleanpunaisen sävyinen on toisaalla hyvin kiemuraisine kukkavarsineen.

Vähän toisaalla samaa penkkiä alkaa nyt näyttää siltä, miltä ei näyttänyt vielä aiemmin. Tummalehtisen peruukkipensaan kontrastikasvitkin alkavat olla parhaimmillaan. Eli siellä on salaatin värinen (eli lime) keijunkukka ja taustalla syyshortensia Wim's Red, joka aloittaa kukinnan pikkuhiljaa valkeilla kukilla.  Nämä pensaat joutuvat olemaan penkissä hieman syrjässä. Paikkavalinta olisi keskeisempi, ellei tarvitsisi ottaa huomioon lumisten talvien lumikolasta aiheutuvia mahdollisia vahinkoja.

Täydet penkit ovat taas vähän vanhempia ja niitä pystyy ja joutuu jo välillä vähän karsimaan, jos on toiveissa siementaimia. Tai on tarkoituksena riipiä toisten kasvien siementaimia vähemmälle. Tässä penkissä on monelle kasville hyvät olosuhteet. Ihan alimmaisena kosteutta pidättävä savi ja multaa päällä 30-50 senttiä. Tässä penkissä ei oikein ikinä mikään jo juurtunut kasvi lurpota, vaikka olisi kuumaa ja kuivaa. Tämä penkki menee varjoon myös suhteellisen aikaisin iltapäivällä, joten haihdunta on myös en takia vähäisempää. Aamupäivän ja keskipäivän aikana tuolla onkin sitten lämmintä aurinkoisella säällä. Tuolla penkissä pyöriessä olen saanut kyllä todella kovan hien päälle joskus aamun aikana, kun muualla pihalla on vielä viileähköä. Tuolla alkaa kukkia angervoja, komeamaksaruohoja, pari pallerolaukkaa. Kärhökaaressa kukkii vasta korkeita kurjenpolvia (jotka eivät kunnolla näy kuvassa) kuten Orion ja Patricia. Kärhöt ovat vasta nupulla ja tuon penkin valkoisissa syysleimuissa ei näy vielä vähään aikaan nuppuja. Sen sijaan suklaakirsikan kirsikat ehtivät mennä lintujen suihin.

Tässä vielä kuva lähempää mm. pallerolaukasta. Tuo valkoinen pallotuijan päällä on pudonneita pionin terälehtiä. Näihin värisävyihin sopisi lisääkin pallerolaukkoja, kunhan saisin istutettua ne siten, että pääsisivät kasvamaan tuolla kaiken lomassa suhteellisen ylöspäin. Komeamaksaruohot sekä punainen punatähkä ovat hyviä pörriäiskasveja tuolla, kunhan kunnolla avautuvat.

Minä valmistaudun huomiseen omaan arkeen, jonka jälkeen pääsen taas pian nauttimaan viikonloppuvapaasta.

Muistiinpanoja sateiden välillä

Olen joutunut viime aikoina etsimään kasvieni olinpaikkaa. Ostin viime vuonna vihdoin keijuängelmän. Se on joko kuollut, tallattu tai niin hyvässä jemmassa kasvamassa, että en muista sitä itsekään. Nyt sitten ostin toisen. Tämä yksilö täytyy istuttaa siten, että varmasti muistan, missä se kasvaa. Tästä viisastuneena, teen tästä postauksesta itselleni nyt näistä uusista ostoksista muistikirjan, mihin olen istuttanut ja mitäkin. Viime syksyn ostoksista on osa kasveista jo menehtyneet ja osasta en muista, mitä niille on käynyt. Nyt kuitenkin on kukkinut siellä täällä (näitäkään en muistanut ripotelleeni ympäri puutarhaa) Lidlistä ostettuja laukkoja nimeltään Miami. Näyttää kovasti viinilaukalta, mutta ei kuitenkaan ole se. (Jostain syystä punertavan pionin lehdet jo punertavat tuossa vieressä.) Tämä laukka sopii paremmin näihin täysiin istutuksiin. Jos heiluu jossain vähän yksinään, se ole tarpeeksi näyttävä ja sen kontrastit muihin kasveihin jäävät vajaaksi.

Ne uudet kasvit siis piti laittaa ylös. Tähän pienien ja matalien kasvien nurkkaukseen tuli uusia pieniä kasveja (tuo kuollut pieni puu täytyy uusia).

Sinne sujahti mm. maksaruoho , sedum 'Herbstfreude', jonka vaaleanpunainen väri käy takanaan matalana kukkivan nimettömän ruusun kanssa yhteen.

Toiselle sivulle pääsivät taas tähtilewisia, Lewisia 'Little Rasberry' sekä takanaan oleva salvia x Superbra 'Ostfriesland'.

Odotan kovasti, että noiden pienten kasvien lähellä oleva ajuruoho myös kasvaa. Onneksi ajuruohoa on helppo itsekin vähän levitellä. Toisaalla taas on isompien kasvien paikkoja. Viime ja edeltävänä vuonna jatkoin ja tein keinun viereen uusia penkkejä. Yläkertaa, alakertaa sekä keinun toisella puolella olevalle Mustialan ruusun jatkoksi kukkapenkkiä, jossa ennen oli pajuangervoa. Näihin aurinkoisen puolen penkkeihin eli ei alakertaan, on ilmaantunut tosi lyhyessä ajassa todella monta pionia kuten myös terassialueen ympäristöön. Toivon, että en saa vähän aikaan mitään pionipakkomielteitä, sillä vaikka uusia penkkejä on suunnitteilla, on niihinkin jo tulossa vähintään yksi uusi pioni. Vaikka pidänkin pioneistä, ne vievät alussa tosi vähän tilaa, kunnes ovat isoja puskia ja kukkapenkit menevät ahtaiksi.

Menee taas helposti jaaritteluksi, kun piti kirjoittaa ja laittaa muistiin uudet hankinnat. Eli suuria kasveja meni mm. alakertaan. 

Pidän kimikeistä. Ensin ostin syyskimikki Bruneten, joka kasvaa muualla. Se on ihmeen hyvin selvinnut melko laihassa ja kuivassa maassa. Alakertaan istutun viime vuonna tähkäkimikki 'Pinkin', jolla on hyvin samanoloinen lehdistö kuin Brunetella, mutta sen kukkavanan pitäisi olla pinkki ja sen pitäisi kukkia aiemmin. Tämä on minulla vielä juurtumassa toista vuotta, eikä ole vielä kukkinut. Sen viereen istututin uuden Lännenkimikin Actaea 'Rubifolian'. 

Tässä uudessa ostoksessa oli kukkavana valmiina, en ikinä raaski leikata näitä pois.

Samaan penkkiin istutin Katjalta saadun valkoisen varjoliljan ja pienet marhanliljan alut, jotka ostin Porkkalasta. Marhanliljat voivat olla mitä väriä vain, mutta niiden sipulit (2kpl) olivat sen verran pienet, että varmasti tässä menee useampia vuosia ennen kuin kukintaa saa odottaa. Samaan penkkiin tuli myös uusin sormustinkukka, joka on oikeasti perenna. Unohdin vain sen nimen, auts. Otin kaikkein tummimman varren. Kukinta on punertava. Täytyy kysyä tämän nimi viimeistään seuraavalla taimistoreissulla.

Perennana kasvava keltasormustinkukka on viime vuotinen ostos Pikkuisesta kasvikeitaasta, joka on ilahduttavasti yhä hengissä. Nämä nyt kasvavat eri penkeissä. En ole vieläkään varma, että ovatko nämä kasvit edes kauniita silmissäni. Joskus vain harvoin myynnissä oleva yksilö on pakko ostaa.

Yläkertaan ei näistä kasveista päässyt nyt mikään muu  kuin yksi Huovilan puistosta ostettu ritarinkannus. Siellä on hurjan paljon sormustinkukan lehtiruusukkeita, joita on pakko karsia vielä lisää. Ehkä sen jälkeen hahmotan tilaa paremmin, koska siellä juuri on niitä pionin alkuja. Vielä kukkii syksyllä 2018 Lidlista ostettu juurakko Wladyslawa.

Yläkerran yli näkee muualle pihalle mm. keinussa istuessa. Tässä penkissä on kuitenkin myös peruukkipensas pienenä (yhä hengissä!). Sekä valtava määrä sormustinkukkien alkuja, joita olen alkanut pikkuhiljaa siirtelemään muualle ja kaivamaan poiskin. 

Keinun toisella puolelle tein viime vuonna uutta penkkiä, kun vihaamani rusopajuangervo sai lähtöpassit. Tiedän, että tuossa penkissä olisi ihan hyvä kuoppa, johon Austin-ruusu mahtuisi. En vain tiedä, mitä muita kasveja siirtäisin tuolta pois ruusun tieltä, sillä olen sinne edeltävänä vuonna jo kaivanut kolme pionia sekä tänä vuonna jo yhden ruusun. Ehkä siirrän pois sen pionin, jonka nimen olen jo hävittänyt. Se ei ehkä silloin ollut mikään kovin tärkeä tai erikoinen. Tuon penkin laitamille, missä oli aukkoja, istututin nyt pari uutta kasvia. Kuvassa penkki näyttää tosin aika sotkulta. Tuon purppuraisen keijunkukan 'Rachel ' (kukkii pinkin kukin) viereen tuli tähtikatkero Swertia Perennis (näyttää sinisiltä kukilta). Ja sen viereen valkoisin kukin kukkiva Noropunatähkä Liatris Spicata 'Floristan White'. 

Tähtikatkero voisi vaikka pian kukkiakin.

Joskus kukat vain erottaa paremmin toisistaan silmillä. Ellei olisi kunnon makro kamerassa. Nyt ehkä kuitenkin itse muistan, minne olen kasvini istuttanut. Tähän samaan penkkiin toisaalle tuli kuitenkin vielä yksi isotähtiputki 'Ruby Cloud', jolla oli aika tumma kukka. Tummempi kuin oma isotähtiputkeni. Toinen ostamistani ritarinkannuksista meni pienien väliin terassialueen viereiseen penkkiin kuten vaaleanpunaiset ukonhatutkin.

Tänään olemme saaneet tänään vain vähän vettä. Nekin tulivat taas, kun olin istuttanut muutamia kasveja. Jostain syystä joka ikisen istutusrupeaman jälkeen on heinäkuussa satanut vettä. Ei aina uskoisi, että parhaat istutussäät tulevat heinäkuussa. Tämä postaus on pitkälti syntynyt muuten sadekuuron jälkeen rannalla, jonne kuopus ja serkkunsa pyysivät päästä. On kesässä jotain todella ihania puolia kasvien lisäksi.