Pioneja ja muita

Meillä on ollut kuuma. 30 astetta on melko paljon, jos sellaista lämpöä on useampana päivänä. Lähelle tai lähes 30 asteeseen on mennyt useana päivänä lähimmän viikon aikana. Onneksi esimerksi torstaina oli vain 24 asetta korkeimmillaan. Keskiviikkona kävi myrsky, mutta meidän tontille sade eikä tuuli tehnyt tuhoja. Vettä ei tullut niin paljon kuin jossain. Lammiko ei täyttynyt kokonaan (täyttyy katon hulevedestä). Tänään sitten ukkokuuro toi vettä reippaammin, joten osa pioneista retkottaa nyt miten sattuu. Kuvat ovat tältä viikolta eri päiviltä.

Kiinanpionien aika on tullut tänä vuonna nopeasti. Ensimmäisinä muhkeina pioneina aloitti röyhelöinen pioni, joka todennäköisesti on Sarah Bernhardt. Tämä on  otettu puolison isän mökkipihalta. Pionin istuttaja on ollut appiukon isoäiti. Joten tätä voi kutsua myös Tyyneksi. Kukkii akileija Nora Barlowin ja tuoksulaukkojen seasssa.  Tummempi pionin nuppu kuuluu nimettömälle pionille. Tämä kuva on jo tiistailta, joten aika repsahtaneita alkavat nämä pionit olla, kun ovat jo kaksi rankkasadetta kokeneet. Akileija on jo kukkinut. 

Vieressä kukkaan tullut kälyltäni saatu pionin jakopala. Tämänkin historia menee todennäköisesti ehkä 1960-luvulle. Toki voi olla myöhemminkin tai aiemminkin istuettu. Asuivat talossa, joka oli 1920-luvulla rakennettu, eikä pionin istuttamisesta tiedetä, löytyivät tontilta pikkuisina lehtinä ja ne juurakot pelastettiin ja kaivettiin oikeaan syvyyteen. Samaa pionia oli siellä useammassa pihassa. Jakopaloja on varmasti ahkerasti harrastettu aina. Pidän tään pehmeästi liukuvärjätystä värityksestä. Keskusta on vaaleampi ulkoterälehtiä, mutta ei niin rajusti kuin joissain muissa pioneissa.

Pioni Do Tell pääsee myös joka vuosi kuviin. Se kasvaa sen verran ahtaassa paikassa sekä on ensimmäisiä kiinanpioneista kukassa, että olen miettinyt sen siirtämistä. Jos pioni kuitenkin kukkii hyvin nykyisellä paikallaan, sen siirtäminen myös mietityttää. Kukat eivät tässä ole identtisiä. Ne ensimmäisinä puhkeavat kukat ovat usein vaaleampia sisältä, seuraavaksi aukeavissa on enemmän punaisia läikkiä sisällä.

Tämä valkoinen, korkea ja nimetön, keltaisilla heteillä, kärsi jo keskiviikon sateista ja osa ruskistui kovasti. Tämä oli siis parhaimmillaan ehkä kaksi päivää. Huomaatteko, miten yhtä vartta pitkin luikertelee elämänlanka? Aluksi ihan viattoman kokoisena ja sitten se kasvaa ihan silmissä. Siis elämänlanka. Ei pioni. 

Muita valkoisia pioneja on Duchesse de Nemours, joka on melko varjossa. Silti kukkii kuvassa oikealla. Taustalla näkyy Do Tell. Edessä seuraavana kukintavuorossa laventelit, jotka eivät kunnossa edes erotu, mutta niille kuuluu vihreät pystyt varret. Sininen on jotain loistotädykettä.

Viime vuonna istutetulla Green Lotuksella on Bad Hair Day. En ole ihan varma, että pidänkö tästä vai en. Minulla alkaa olla joka penkissä pioneja. Yritän olla innostumatta mistään pionista enää ikinä. Jos pioni viihtyy, se alkaa viedä hurjasti tilaa. Ja vieressä saattaa olla myös muita kivoja kasveja. Pionilla on niin lyhyt kukinta-aika, että täytyy jättää tilaa muillekin kasveille. Nämä tosin ovat vain tälläistä ajattelua ja totuus saattaa taas olla ihan toinen, kun jokin taimi sattuu kohdalle.

Jalkavaimo taas on noussut kylvystä hieman notkuen. Oli ilman tukea, kun tuli sade. Eihän sitä röyhelöitään jaksa silloin pitää pystyssä. Pioni Yang fei chu yu on hieman ahtaasti. Vaaleat tippuneet terälehdet ovat Royal Wedding unikon. Taustalla viehättävä ja viheliäinen kanadanvuokko kukassa. Jos vaikka tänä vuonna saisin sitä kuritettua. Jos lomalla ryhtyisin kitkemään kanadavuokon alaa pienemmäksi. 

Aniliinia pionia minulla on useammassa paikassa. Lähes kaikki jakotaimia jostain. Saatu sokkona. En siis näitä vastaavia enää halaja puutarhaan. 

Sormustinkukkia on muuten aika paljon tänä vuonna. Niitä on myös tiedossa ensi vuodeksi, jos sää sallii. Nyt en voi antaa kaikkien puutarhan sormustinkukkien siementää, muuten ei paljon muuta tilaa kukkapenkkeihin jääkään.  Tuossa vieressä kukkivat pionit Krinkled White ja Wladyslawa. 

Kuva on otettu yläkerran penkistä. Koska tuossa alhaalla on toinen penkki, joka on tietysti alakerta. Näiden välillä on kai noin metri korkeuseroa.

Tuossa yläkuvan penkissä on vielä kaksi juurakkoa. Eikun kolme, jotka eivät vielä kuki. Ja kukkimattomia pioneja on muuallakin. Viime vuonnakaan ei yksi aiemmin saatu pioni kukkinut. Syksyllä sitten tein sen juurakon päällä vähän raivausta. Siitä näkyi surkea pieni alku. Otin pois kaikkea muita rikkoja tai muita kasveja ja tasoittelin multaa alemmaksi sen päältä ja kas, nyt se kukkii yhdellä varrella. Tämä saattaa olla puutarhamessuilta voittamani  (siis tyttäreni voittama) Lavender Bouquet. 

Se on tuo vaaleampi, hieman huonosti tarkentunut oikealla kukkiva pioni. Jouduin sitä tukemaan, sillä tuethan aina loppuvat kesken. Kuva otettu tänään auringossa päivällä

Sateen jälkeen sama pioni illalla. Se vielä piti terälehtensä, koska avasi ne tänään. Sen sijaan yläkuvan taaemapana olevat kälyltä saadut pionit jättivät terälehtensä.

Lämpö sisällä jatkuu. Kyselen välillä muilta perheenjäseniltä, että onko heillä kuuma, sillä joskus luulen, että kuumat aallot ovat alkaneet. Mukavaa juhannuksen jatkoa tai ihan tavallista viikonloppua.