perjantai 18. kesäkuuta 2021

Yllättäjiä

 Joka vuosi jokin yllättää minut. Yllätys voi olla positiivinen tai negatiivinen. Nyt puutarharintamalla on jo tapahtunut pari yllätystä. Viime vuonna, loppukesällä ostin japaninvaahteran edullisesti. Tämä Acer Palmatum "Atropurpateum" ilahdutti minua jo muutenkin. Otin riskin ja laitoin sen maahan talveksi. Sitten suojasin sen liian myöhään jäniksiltä. Viimeisen suojauksen sai lyhyt tikku. Keväällä katselimme naapurin kanssa, että siinä tikussa on pari punertavaa lehden alun näköistä. Mitään ei vain kuulunut. Eilen huomasin, että tikku oli saanut lehdet. Opetus: Älä koskaan kisko tikkuja pois maasta, ennen kuin olet ihan varma, että tikku on kupsahtanut. Tikku on kyllä hyvin pieni. Ja ehdin ostaa uudenkin japaninvaahteran. Tiedän, mitä suojaan ensi talvena paremmin.


Harvinaisten kasvien penkki on etupihalla, siellä kasvaa nyt myös magnolia. Halla ei sinne iske heti. Metsämansikka ei ole kovin harvinainen ja se tuonne on itse menossa maanpeittokasviksi. 


Poissaoleva yllätys on sormustinkukka, joka oli perenna ja joka on kadonnut. Sillä ei ollut nimeä ja se oli juuri sellainen ruman kaunis kasvi, jota en olisi edes muutamaa vuotta sitten noteerannut kasviksi. Keltasormustinkukka sen sijaan tekee jo useita varsia, olisi syksyllä valmis jaettavaksi. Kunhan nyt kukkisi ensin. Olen nyt tyytyväinen, että moni kasvi, joita olen hankkinut vain yhden, tekee pikkuhiljaa toisia ja kolmansia alkuja.  Hitaassti myös saa tuuheutta.


Kävin sukulaisreissulla, matkan varrella, taimistolla. Sinne minulla oli lahjakortti. Etsin hyvältä taimistolta keijunkukka Hansia. Ei löytynyt. (Tosin löytyi paljon muuta.) Kälyn pihalla näin Hansin kukkavarsia aivan mahdottoman paljon ja käly muistutti, että eikös ollut puhetta, että jaetaan tätä sinulle tänä vuonna. Sellainen muisti minulla. Kälyni ei tiennyt kasvin nimeä, oli saanut sen äidiltään. Ja minä sain sitä nyt. Osa jakopaloista pääsi maahan, osa on purkissa vahvistumassa. Pari jakopalaa meni myös jo naapurille. Ja sellaisen kasvirunsauden kanssa meinasin silti piheillä, kunnes oikeasti päätin lykätä pari kunnon juurakkopalaa maahan. Kaikkea ei tarvitse aina pilkkoa pikkuisiksi. 


Muuten puutarhassa on samojen rikkakasvien juhlat kuten ennenkin. Eniten ehkä ärsyttää karhunköynnös/elämänlanka, joka ehtii vedellä kasveja vinoon tai kumoon kiireisemmän viikon aikana. Yksi noista alakuvan jättilaukoista oli elämänlangan kiskomassa kasvamassa jo vinoon. Keltavaleunikko yllättäävää vain sillä, että mistä kaikista paikoista sitä alkaakin löytyä tältä tontilta. 


Kesälomaani on vielä aikaa. Olen tehnyt töiden ohessa jo tylsiä juttuja, kuten kasvimaan ympäristön kivituhkan siivouksen. Tälläinen reippaus yllättää minut. 


Joillakin juhannusruusu on varma kukkija. Meillä ei. Yritin joskus hävittää juhannusruusun tontilta pois. Siis noin 10 vuotta sitten. Pitäisi tietää, että juhannusruusua ei hävitetä. Se jättää aina pienen muiston itsestään. Olen antanut tämän muiston kasvaa sen jälkeen rauhassa. Mutta jänikset parturoivat sen joka ikinen vuosi. Jänöillä taitaa olla teflonia suussa, kun piikit eivät haittaa. Nyt tänä vuonna tämä matalaksi syöty ruusu sai lumesta sen verran suojaa, että jotkin versot ovat kehittäneet kukkanuppuja. Ja siis ruusu kukkii nyt. Sen luokattoman huonossa paikassa, mutta tiedä, että en tuota ruusua saa kaivettua pois ellei kaivuri ole apuna. Joten olkoot.


Aina harvinaisin kasvi ei ole se suurin yllättäjä.

22 kommenttia:

  1. Yllätykset, ne positiiviset, ovat yksi puutarhuroinnin suola.
    Olipa onni, ettet repinyt japaninvaahteran piiskaa ylös maasta. Maltti oli tässäkin asiassa valttia. 👍👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti on valttia. Onneksi nykyisin ensin odottaa tai vielä kokeilee jotain ennen luovuttamista.
      Positiiviset yllätykset ovat todella ihania.

      Poista
  2. Maltti kannattaa säilyttää, joskus jo kuolleeksi luultu kasvi voi herätä henkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei ensimmäinen silmäys kerro koko totuutta. Onneksi nykyisin malttaa jo odottaa.

      Poista
  3. Onpa yllätyksiä kerrakseen! On tosi harmi, että japaninvaahterat maistuvat monille - ainakin jäniksille ja peuroille. Mielellään sitä katselisi tuuheita ja kauniita japaninvaahteroita. Mutta joka tapauksessa oli hyvä ja kiinnostava uutinen, että se talvehti onnistuneesti!
    Minullakin oli monivuotinen sormustinkukka, tai piti olla, mutta se hävisi. Minusta sen sivussa oli vielä lehtiruusuke joskus aikaisin keväällä. Tänään kyllä kastelin sen kohdan, jos siinä vielä henki pihiseekin. Olen tosi sitkeä odottelija, saatan odottaa pari vuottakin.
    Joskus odottelu todellakin kannattaa. Tänä vuonna nousi yksi lilja, jota viime vuonna etsin ja jo hävinneeksi julistin. Nyt siinä on varsi ja kukkanuput.
    Auts elämänlankaa, se on viheliäinen. Siinäkin muuten rikkaruoho, vuohenputken ohella, jota minulla ei ole ja tästä olen ylen onnellinen.
    Tsemppiä loman odotteluun! Upeaa ahkeruutta tuo käytävien putsaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japaninvaahteran talvehtiminen oli kyllä superhienoa. Kaikki vuodet toki eivät ole samanlaisia, tämä kuitenkin antaa uskoa.
      Kaikist rikkaruohoista, joita itselllä ei ole, saa olla onnellinen. Joka tontilla tuntuu olevan omat vitsauksensa. Vuohenputki on tällä tontilla olemassa, ei kuitenkaan jokaisessa paikassa. Elämänlanka ei onneksi viihdy kovin kuivassa, joten sen kanssa ei tarvitse taistella joka ikisessä penkissä. Täytyy vielä tarkkailla sormustinkukan paikkaa.

      Poista
  4. Olipa yllätyksiä. Kasvimaasi näyttää siistiltä ja on varmasti ilo, että ehdit tehdä siivouksen ennen lomaa. Minäkin uurastin eilisen samassa puuhassa, miten kaikenlaista kasvaakin siellä, missä ei pitäisi kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan hyvä, että ennen lomaa saa tylsiäkin hommia tehtyä. Ylläpitotöitä riittää vaikka kuinka joka tapauksessa. Kivituhkassa kasvoi mm oreganoa ja ruohosipulia rikkaruohojen lisäksi

      Poista
  5. Kiva yllätys. Japaninvaahterat ovat sen verran kalliitakin, ettei niitä joka vuosi raaski uusia istuttaa. Brittiohjelmissa ihailen isoiksi kasvaneita japaninvaahteroita, meillä ne taitavat jäädä aina varsin matalliksi.
    Juhannusruususta on tosiaan vaikea päästä eroon. Anna kasvaa. Jospa jänikset jossain vaiheessa kyllästyisivät sen napostelemiseen.
    Näillä helteillä rikkaruoho- ja muut huoltotyöt ovat aika rankkoja. Toisaalta on mukavaa, kun kasvimaakäytäviä ei enää lomallasi tarvitse putsata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein kasvimaan kivituhkan kitkemistä useassa osassa, myös hellepäivän aikana.
      Japaninvaahteran hengissä säilyminen oli ihme. Paikka on nyt sitten tarpeeksi hyvä ja suojainen.

      Poista
  6. Minunkin japaninvaahterani semi-kuoli, eli ei sitten kuollutkaan. Pitää minunkin esitellä se tässä joku kerta.

    VastaaPoista
  7. Mukava yllätys tupsahti. Minullekin ilmestyi jotain salviaa ja en muista sellaista kasvattaneeni tai ostaneeni. On saattanut tulla pieni taimi tai juurenpala fb:stä ostamani kasvin mukana, koska kasvaa sen vieressä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurenpaloista tulee joskus mukaviakin yllätyksiä. Ei aina ikäviä.

      Poista
  8. Puutarhaharrastus tuo tosiaan monenlaisia yllätyksiä vuosien varrella:) Onneksi osa niistä on tosi positiivisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiiviset yllätykset ovat mukavia. Onneksi niitäkin on.

      Poista
  9. Kiva kuulla, että japaninvaahtera selvisi talvesta. Puutarhurin palkkioita ovat iloiset ylläykset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japaninvaahtera oli todella mukava yllätys. Onneksi joskus joku selviää.

      Poista
  10. Olipa iloinen yllätys! Kaikista mitkä jänöjen jäljiltä heräävät henkiin, saa olla tyytyväinen. Japaninvaahteratkin kun ovat niin ihania, niin sitä suuremmalla syyllä. Minäkin olin keväällä jo monta kertaa luovuttamassa minikokoisen kevätatsalean taimen kanssa. Odotus palkittiin, sillä aivan kuivettuneen näköisestä tikusta ilmestyi vaivihkaa ensin silmu ja jonkun ajan päästä pari pikkiriikkistä lehteä. Sillä on edelleen jänisverkko, jotta kukaan (=lapset ja isäntä) ei vain tuhoaisi sitä. Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sitkeä pikkukepukka. Täytyy olla onnellinen sen selviytymisestä.

      Poista