Puutarhaa syksyllä

 Blogin päivittäminen on minulla hidasta syksyisin. Syyskuun lopulla oli vielä ihania, melkein lämpimpiä säitä. Silloin otin joitain kuvia keinupenkistä, jolloin mm. syyskrookset (tai mitkä ne lienevätkin oikeasti) olivat kukassa. 

Tässä niistä vielä lähempää kuvaa. Vieressä Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent toisella kukintakierroksella.

Samassa penkissä on muitakin kukkijoita ja Mustilan taimipäiviltä ostin myös ruosteisen kestokukan, joka näytti aivan punahatulta. Se ei ihan tässä kuvassa kunnolla erotu.

Neuloin keinussa auringossa huivia 27.9. 

Sain syyskuussa neuloosin, joka on aika vakava tänä syksynä. Neulotuttaa aika lailla, ideoita on paljon. Tiedän vain, että jossain vaiheessa talvea (viimeistään kevättalvella) tämä neuloosi voi loppua kuin seinään. Sen vuoksi otin ensimmäistä kertaa käyttöön neulevihon, johon merkkailen tietoja ylös sitä mukaan, kun neulon tai seuraan ohjetta. Jotta voin päästä keskeneräisen työn äärelle uudestaan esim. kuukausien tauon jälkeen. 

Tänään sitten kuvailin huivia, enkä tarennut enää istua keinussa. 

Tänään aamulla heräsin massiiviseen vesisateeseen, joka irrotteli puista myös lehtiä. Meillä on silti mahtavia ruskakohtia. Syyshortensia Wim´s Red ja tummalehtinen peruukkipensas ovat nyt yhdessä todella ruskaiset. 

Syyskimikki Brunette on kukkinut jo syyskuusta asti (kun joskus odottelen lokakuussa sen kukintaa vielä). Tässä kuvassa sen kukat eivät ole enää ihan yhtä pörheät ja sen kukkavarret ovat sotkussa ohikukkineiden lännenkimikin kukkavanojen kanssa. Taustalla äskeiset ruskavärit Wim´s Redistä. 

Keinupenkissä kukkii syysvuokkoja.

Näiden nimiä en pysty enää jäljitämään. Tämä on oikeasti korkea versio, on vain retkahtanunt maahan päin jo jonkin aikaa sitten. 

Komeamaksaruoho Herbstfreude aloitti kukinnan elokuussa ja väri on vain parantunut syyskuussa ja lokakuussa. 

Samassa penkissä punahattuja on vielä hyvin kukassa. Samassa kuvassa on myös se rautainen ikikukka. Jos näette sen kukan tuolla yläoikealla. 

Monessa penkissä on yhtä aikaa ihan pirteältä näyttäviä kasveja sekä aika lailla kaikkensa antaneita kasveja. Ei ole enää kesä. Ei sitten millään.

Toisaalla taas on väriä ja muotoja näkyvillä ihan mukavasti. Vielä alakuvan kasvien sekaan olisi tarkoitus istuttaa kukkasipuleita. Niitä on vielä jonkin verran istuttamatta. Tänä vuonna ostin todella maltillisen määrän tulppaanien sipuleita entiseen verrattuna, syynä se ikävä Tulip Fire - tauti. 

Vielä olisi tarkoitus laittaa oman maan ylijäämäpurkki taimia valeistutukseen talveksi ja tehdä muutamia vastaavia puuhia. Sitten alan luovuttaa suosiolla tältä kaudelta puutarhapuuhien suhteen. 

Hidasta

Tulppaanien istuttaminen on todella hidasta. Olen aika vähän niiden kanssa tässä viikon aikana touhunnut, vaikka oli tarkoitus edes muutamia pusseja istuttaa. Tänään oli aamupäivällä aikaa ja lähdin takapihalle muutamien sipulipussien kanssa (pari sipulipussia vielä hyppäsi ostoskoriin ruokakauppareissulla, kun olivat alennuksessa). Ennen takapihalle pääsyä piti tietenkin hakea kamera ja kuvata syyskimikki, joka on avannut muutaman kukan. Tämän piti olla syyskimikki Pink Spike, mutta voi olla Brunettekin. 

Piti myös ihailla jonkun aikaa keltaisena olevaa hevoskastanjaa, jonka väri on nyt hienoimmillaan, kun halla ei ole sitä ruskistanut. 

Oli ollut ajatuksissa vähän työstää paikkaa, johon istutin aiemmin syksyllä pari perennaostosta, joille ei ollut paikkaa. Tietenkin homma lähti vähän eskaloitumaan laajemmaksi kukkapenkiksi. Puput olivat ehtineet myös juuri siellä takapihalla (en tajua) syömään muutamia perennoja, vaikka perennnat ovat olleet muualla ihan rauhassa.  Tuolla oli syyskuussa kaivettu kapea soiro, johon olin istuttanut yhden pienen syreenin ja muutaman perennan. Nyt tajusin, että sen muotoahan voi muuttaa jatkumaan keltakurjenmiekkaan saakka.

Kuorin pois niin sanottua nurmikkoa. Tätä hidasti keltavuokkojen juurien pelastaminen. Tuolla elelee nyt yksi päivänsilmä, syysleimu ja pari muuta perennaa. Myös jakopala oman puutarha pioni Do Tellista istutin sinne. Jaoin punaimikkää, jotta se tukahduttaisi keltakurjenmiekan kautta tulevat mahdolliset rikat  tai riesat (kuten maahumalan). Punaimikkä tulee jäämään sitten varjoon, kun keltakurjenmiekan lehdet keskellä kesää retkahtavat siihen päälle. Uudelle penkille tuli paikka, kun punaherukka kuoli puoliksi ja se piti napata pois.

Paikka on alakuvassa keltavuokkojen kohdalla ja vuokoista punaherukkaan sekä jatkuu keltavuokoista punaimikkään. Punaimikästä riitti jaettavaa ihan kunnolla, eikä se vähentäminen edes kasvissa näkynyt. On kiva saada laajennettua sen aluetta, koska kimalaiset niin pitävät siitä. Keltavuokot saattavat kärsiä tästä, ehkä ne vuosien päästä ovat taas yhtä runsaana. Vaikka kuvassa keltavuokot näyttävät kukkiva kukkapenkissä, ne kukkivat oikeasti vain nurmikolla.

Uuteen kukkapenkkiin meni nyt kukkasipuleista tulppaaneja kolme pussillista (jäävät varmaan yhden vuoden ihmeeksi savimaan vuoksi), kirjopikarililjoja, pussi krookuksia ja pussi helmililjoja. Sen enempää en ehtinyt pihahommia tehdä, kun oli muuta ohjelmaa ja illalla taas pimeä yllättää. Alennuksesta ostin ensimmäisen pensasmustikan. Ajattelin aluksi, että niitä mahtuu tuohon paikkaan kaksi (ja ostan toisen keväällä), mutta miten se tila aina täyttyykin niin nopeasti jo omilla varastoilla. Ehkä siis kaivan keltakurjenmiekkaa pois, laitan maahan sen kohdalle vähän täytettä ja tungen seuraavan pensasmustikan sitten toisen lähelle.  Näköjään lokakuu on usein minulla yhden kukkapenkin tekemisen tai yhden kukkapenkin uudistamisen kuukausi. Seuraavaksi kyllä olisi sitten vain niiden tulppaanien ja laukkojen istutus (sekä pikku kitkemiset).

Värit luonnossa

Viime viikonloppuna oli lasten kanssa sukuloimassa. Me myös ulkoilimme paljon. Oli nimittäin varmaan tämän syksyn kauneimmat maisemat. Piti vähän tehdä sellaisia intervallikävelyjä. Pysähdyin nimittäin kameran kanssa aina ajoittain ja piti juosta muut kiinni. Keskellä vierasta metsää ei voinut aina jäädä kovin paljon jälkeen, ettei tarvitse ihan arpoa oikeaa polkua.

Tälle pikkusuolle ei ilman kumisaappaita ollut asiaa.

Suo on ihan pienen lammen kupeessa.

Oli myös kaunista ajella pitkin ruskamaisemaa. Tänä viikonloppuna moni puu alkaa olla jo paljas. Osassa on vielä väriä.

Saatan blogimaailmassa hieman hidastua tästä lähtien, sillä muut projektit vievät aikaa. Olen langoilla aina ajoittain, mutta varmasti epäsäännöllisemmin. Täytyy täällä takoa silloin kun rauta on kuuma tai edes lämmin. Muuten en saa tehtyä valmista ennen määräaikaani.

Tavoitteeni ensi vuodelle on: enemmän puutarha-aikaa.