Pari orkideaa, kaktusta ja perhosta

En ole oikein ikinä oppinut harrastamaan sisäkasveja, koska en ole niiden kanssa hyvä. Meillä kasvavia sisäkasveja onkin ihan erilaista katsella muualla.

Palmitos Parkissa oli oma Orkideahuoneensa (Casa de Orquideas), jossa oli kyllä lasin takana pari matelijaakin. Sadekuurojen takia huone täyttyi ajoittain aika nopeasti, joten kuvailin pikkasen kiireessä.

Puistossa kävijät olivat jättäneet puumerkkejään kaktuksiin.

Kaktuspuutarhassa oli sen verran tiheästi piikkejä, että ne kaktukset olivat ilman nimmareita.

Perhoshuoneessa (Casa de Mariposas) oli perhosruuhkaa, mutta myös ihmisistä ruuhkaa. Oma kamera ja nopeat tilanteet tekivät sen, että osa kuvista oli vähän tärähtäneitä.

Alempaan kuvaan tallentui ihmeen kaupalla myös lentävä perhonen, jonka huomasin vasta koneelta.

Viikko palmujen, meren ja ilman ihmettelyä. Auringon ihmettelyä lähes koko viikon. Lopulta tämä retki riitti minulle, enkä lähtenyt kuljettamaan perhettä Gran Canarian kasvitieteelliseen puutarhaan. Olin päättänyt etukäteen, että en kuvaa mitään koko reissulta blogia varten. Mutta näiden edessä mieli muuttui.

Gran Canarialta löytyy PalmitosPark (aivan kuin tropiikissa),

dyynit (aivan kuin Saharassa)

ja esim. Sioux Park (aivan kuin Villissä Lännessä).

Merimaisemat olivat kuitenkin ihan aitoja Atlantin maisemia päivällä.

Ja illalla.

Sateinen lauantai

Olen ollut pois puutarhamaailmasta noin pari viikkoa. Tänään sateisena lauantaina tuulessa ja sateessa kuvailu oli pikkaisen hankalaa. Syysasteri Patricia Ballard kukkii.

Myös kaunopunahatuista osa näyttää olevan lähes elossa.

Keijunmekko terassilla sen sijaan on selvästi elossa.

Olimme viikon pois maasta ja sinä aikana oli kuulemma satanut ensilumi. Olin ihan tyytyväinen, että en sitä ollut todistamassa (auto oli parkissa kesärenkailla). Ensilumi luultavasti sai hevoskastanjan riisuutumaan ja tiputtamaan kerrankin keltaiset lehtensä maahan.

Haravoitavaa riittäisi rutosi, mutta kotiinpaluun jälkeen olen ollut koulutuksissa ja vettä on satanut. Ei ole oikein ollut säätä ja aikaa haravoinnille.

Jopa osa tuoksuherneistä vielä kukkii jotenkin. Mutta riiputtavat kukkiaan vähän miten sattuu.

Pienet ja suuret väriläikät kyllä piristävät mieltä. Toisaalta taas puutarha on vaipumassa kyllä kohti ruskeaa ja mustaa ja harmaata.

Viikonlopulta

Viikonloppuna oli vain hetki aikaa puutarhalle. Tänä vuonna hevoskastanja saa jopa ruskaa, eikä mene heti ekojen pakkasten puolella ruskeaksi.

Puutarhassa kukkii vielä auringonkukka, tuoksuherneet.

Perennoista löytyy myös kukkijoita. Tässä taas kuva kärhöstä. Jacmanii jaksaa kukkia.

Kasvimaalle on upotettu talvivalkosipulit. Ensi kesänä pitää muistaa kunnon lannoitus.

En vielä raaskinut katkaista tätä myöhään kukkimaan lähtenyttä kehäkukkaa.

Tuskin se enää joulukuussa kukkii.

Mukavaa viikkoa!

Syyshommia

Tänään löysin itseni tekemästä asioita, joiden luulin jo jäävän kesken.  Epämääräisten multapussien pohjia levittelin kasveille. Havumultaakin löytyi.

Lavakauluksista lähtivät paleltuneet ja lähes kaikki muutkin kasvit pois. Lavakauluksiin laittelin kompostista multaa ja sekaan laitoin vähän haravoituja lehtiä. Ehkä ensi kesänä pääsee nopeammin kylvöpuuhiin.

Kasvimaa on ihan oikeasti vinossa, se on hyvin loivassa rinteessä ja myös laatikot ovat laitettu vähän sinne päin. En käyttänyt vatupassia.

Haravoitavaa riittää paljonkin. Haravoinnista en ota niin suuresti stressiä, mutta suuret lehdet kyllä haravoin.

Hevoskastanja on yhä lähes vihreä, kun taas koivut ovat jo tyhjinä. Haravoitavana on enemmänkin vaahteran ja tammen lehtiä.

Syyskimikki ihanuus on kukassa. Sen tuoksu tulee ajoittain nenään ja tulee aivan kesäinen fiilis.

Sen lähellä olevan kärhö Madame Julia Correvon kukkii nyt, vaikka piti kukinnassa lähes parin kuukauden tauon. Toki nyt kukat ovat hyvin matalalla, olisiko jokin uusi verso.

Myös syysasteri Patricia Ballard kukkii. Tätä siirsin hieman liian kuivaan aikaan, joten nyt siitä on osa huonossa paikassa, osa paremmassa, mutta ei enää ole kovin runsas.

Punahatut kukkivat omenapuun lomassa. Kaikkialla ei ole ruskaa.

Jossain taas on aikalailla sekasotkua. Osa syyskukkijoista ei saa tarpeeksi valoa, kasvavat vinossa. Vierellä rötyisiä kasvinjämiä. Mutta olkoot. Jokainen tähän aikaan kukkiva on pieni aarre.

Lokakuun alun ihanuus

Tänään on ollut ihana päivä. Auringossa oli todella lämmintä, kun oli pihatöissä. Sain tehtyä puutarhassa kaiken sen, mitä olin laittanut minimitavoitteeksi. Tuosta se ihanuus joskus syntyy.

Pysähdyin välillä ottamaan kuvia. Osan vastavaloon. Yllätyin kaikesta kukinnasta näin lokakuussa.
Auringossa keltavaleunikot kukkivat aivan kuten kesällä.

Kärhö Jacmanii jaksaa aina vain.

Tavoitteena oli korjata satoa. Voin tässä samalla tunnustaa, että minulla olivat tomaatitkin vielä ihan ulkona. Lokakuussa. Ilman kovin kummoista suojaa. Nyt sitten korjasin ne kaikki loput sisälle. Samalla riisuin tomaateilta kodin ja muokkasin tomaattilaatikon maata. Löytyi ihanan pulskia kastematoja. Talikkoa sekä lapiota heiluttaessa tuli hiki. Siis uskomatonta.

Tavoitteena oli tehdä valmiiksi yksi laatikko talvivalkosipulille, laatikkoon tuli mm. kompostimultaa. Sekin tuli tehtyä, vielä en laittanut talvivalkosipuleita maahan. Muut viljelylaatikot saavat vielä porskuttaa, eivät ne enää marraskuussa tuolta näytä. Voi olla, että ovat jo ensi viikonloppuna karmeassa kunnossa.

Toivon silti, että auringonkukka ehtii avautumaan. Maissit olivat tänä vuonna lähinnä koristuksia. Sato ei kyllä ole kypsää.

Tuoksuherneet ovat kukkineet kauan.

Niitä piti tuoda vielä sisällekin. En ole kertaakaan juonut olutta tuosta olutlasista, niitä on meillä kaksi. Sen sijaan maljakkokäytössä lasit ovat olleet ihan kiitettävän ahkerasti.

Kaunopunahatutkin vielä kukkivat.

Pikkasen tyylieroja.

Syyskimikki kukkii melkein. Tuoksu on makeahko. Viime vuonna tämä ehti kukkia, toivottavasti ehtii nytkin. Vaikea saada korkeaa kasvia tarkasti kuvaan kokonaisuudessaan.

Puutarhassa on erilaisia tunnelmia, riippuen valosta ja hetkestä. Alakuva etupihalta.

Hevoskastanjan lehdet kellastuvat todella pikkuhiljaa. Puussa on usein lehdet, kun ensilumi sataa. Joten haravaa saa heiluttaa aika myöhään. Vielä en aloittanut edes haravointia vaan ajelin viimeistä kertaa nurmikon (mutta en kovin tarkasti) ja samalla silppuuntui osa lehdistä. Yhä koivun lehdet tuntuvat minusta hyvin pieneltä riesalta verrattuna tammeen, vaahteraan ja hevoskastanjaan.

Syyskuussa tein niin paljon surutyötä kesän menetykselle, että tämä päivä tuntui ihan bonuskesäpäivältä. Sellaiselta odottamattomalta lottovoitolta. Tuoksut ja jopa pörinä (ehkä yksi kärpänen ja yksi kimalainen) sai minut luulemaan, että olemme kesäkuussa.

Ei ole edes kaikki kasvit kukkineet. Odotan yhä syysasterin Patricia Ballardin avautumista.