Heinäkuun viimeinen

Kun on pitkään lykännyt ruohonleikkuuta ja sitten se on lykkääntynyt arjen tai sateiden tai muiden syiden takia, on aivan ihana saada ruoho taas leikattua. Vaikka samalla pyytelinkin lähes anteeksi muutamalta kimalaiselta, kun jouduin hätistelemään niitä apilankukista pois. Kun leikkaa pitkän ruohon, jää meillä sinne kuitenkin aina muutamia apilankukkaikin jäljelle ja muutamiin paikkoihin niitä voi aina jättää kimalaisia varten.

Nurmikon leikkuu tuo tuoksuja, mutta myös siisteyttää puutarhaa. Ja joidenkin kukkapenkkien rajat tulevat selvemmin taas esiin. Olisi kunnon kanttausten aika myös, mutta se ei enää ehdi heinäkuun hommiksi.

Mukavaa elokuuta!

Arki

Arki on sellainen jännä juttu, joka voi alkaa, vaikka olisi heinäkuu. Minulla se tarkoittaa sitä, että kesäloma töistä on ohi ja herätyskellon tuomaan rytmiin joutuu taas opettelemaan. Töihin paluu loman jälkeen onnistuu aina välillä tosi sujuvasti ja välillä vähemmän sujuvasti. Tänä vuonna lähdin ekana työpäivänä töihin ilman työavaimia. Ei tullut mieleen, että lukkoon tarvitaan myös oikea avain. Eli loma taisi olla ihan mukavasti rentouttava. Tämän viikon illat toki menee hieman toipuessa rytmin muutoksesta eli sohvapainoitteisesti. Sen verran kävin ulkona, että otin kylmässä säässä kuvia kohdista, jotka nyt miellyttivät silmää. Austin-ruusuni majailee yhä kottikärryissä. Helppo siirrellä tarpeen mukaan eri paikkoihin. Nyt sen kukka alkaa olla auki ja se ihana kerroksellisuus on nyt nähtävissä ihan eri tavalla. Vaikka kukassa näen ripauksen vielä persikkaa, on kukka nyt enemmän vaaleanpunainen. Tuoksu on myös ihana. Taisin rakastua. Jonkun paikan tälle vain voisin kaivaa, koska kottikärry ei voi olla kovin pitkäaikainen paikka ruusulle. Saanko esitellä, Princess Alexandra of Kent. Tämä jaksaa myös kannatella kukkansa. Tämän tiedon kävin myös lukemassa Instasta.

Tänään bongailin ötököitä. Onneksi tähtikatkero onkin myös kimalaisten mieleen.

Hitaasti avautuva törmäkukka sai myös pienen vihreän vieraan. Tässä siis avautuva Scabiosa caucasica 'Perfecta'.

Uusien penkkien yleisnäkymä tulee minulla aina olemaan vähän vajaa ensimmäiset pari vuotta. En ikinä saa uusia penkkejä heti kukitettua kunnolla. Toisaalta näihinkin tehdään ensi vuosina aika monta siirtoa penkkiin ja pois. Tässä pienessä penkin tyngässä on tehty jo korvaavia istutuksia menetettyjen tilalle ja myös siirrelty tuotakin vaaleanpunaista ruusua pariin kertaan. Viimeinen pioni kukkii vielä juuri ja juuri. Koska vapaata multatilaa on ollut tuolla vapaana, on siellä kohta kukkiva kukkimaan aloittava punaluppio Tanna tehnyt 4 pientä poikasta. Niiden lehdet näyttivät pitkään todella paljon apilalta, nyt niiden muodossa alkaa olla luppion soikeaisuutta (onko se edes sana?).  Nyt unohtui luppio kuvata, piti vain kertoa, että tyhjästä tilasta on myös hyötyä. Ruusun taustalla oleva korkea kasvi on vaaleanlila syysleimu, joka on vanhaa kantaa ja leviämisessään ainoa tällä pihalla, jota saa vähän vahtia.

Keinun lähellä kukkapenkki, jonka nimi on yläkerta, alkaa kuitenkin täyttyä. Osa täyttymisestä on ollut ihan valmiiden taimien istuttamista. Osa taas sormustinkukkien sekä unikoiden yllättävistä itämisistä. Osa unikoista kuitenkin on jäänyt melko mataliksi, ei ehkä ole tarpeeksi vahvaa maata tuolla. Huovilan puistosta ostettu sinisävyinen ritarinkannus on avannut kukkansa. Vaaleanpunaisen sävyinen on toisaalla hyvin kiemuraisine kukkavarsineen.

Vähän toisaalla samaa penkkiä alkaa nyt näyttää siltä, miltä ei näyttänyt vielä aiemmin. Tummalehtisen peruukkipensaan kontrastikasvitkin alkavat olla parhaimmillaan. Eli siellä on salaatin värinen (eli lime) keijunkukka ja taustalla syyshortensia Wim's Red, joka aloittaa kukinnan pikkuhiljaa valkeilla kukilla.  Nämä pensaat joutuvat olemaan penkissä hieman syrjässä. Paikkavalinta olisi keskeisempi, ellei tarvitsisi ottaa huomioon lumisten talvien lumikolasta aiheutuvia mahdollisia vahinkoja.

Täydet penkit ovat taas vähän vanhempia ja niitä pystyy ja joutuu jo välillä vähän karsimaan, jos on toiveissa siementaimia. Tai on tarkoituksena riipiä toisten kasvien siementaimia vähemmälle. Tässä penkissä on monelle kasville hyvät olosuhteet. Ihan alimmaisena kosteutta pidättävä savi ja multaa päällä 30-50 senttiä. Tässä penkissä ei oikein ikinä mikään jo juurtunut kasvi lurpota, vaikka olisi kuumaa ja kuivaa. Tämä penkki menee varjoon myös suhteellisen aikaisin iltapäivällä, joten haihdunta on myös en takia vähäisempää. Aamupäivän ja keskipäivän aikana tuolla onkin sitten lämmintä aurinkoisella säällä. Tuolla penkissä pyöriessä olen saanut kyllä todella kovan hien päälle joskus aamun aikana, kun muualla pihalla on vielä viileähköä. Tuolla alkaa kukkia angervoja, komeamaksaruohoja, pari pallerolaukkaa. Kärhökaaressa kukkii vasta korkeita kurjenpolvia (jotka eivät kunnolla näy kuvassa) kuten Orion ja Patricia. Kärhöt ovat vasta nupulla ja tuon penkin valkoisissa syysleimuissa ei näy vielä vähään aikaan nuppuja. Sen sijaan suklaakirsikan kirsikat ehtivät mennä lintujen suihin.

Tässä vielä kuva lähempää mm. pallerolaukasta. Tuo valkoinen pallotuijan päällä on pudonneita pionin terälehtiä. Näihin värisävyihin sopisi lisääkin pallerolaukkoja, kunhan saisin istutettua ne siten, että pääsisivät kasvamaan tuolla kaiken lomassa suhteellisen ylöspäin. Komeamaksaruohot sekä punainen punatähkä ovat hyviä pörriäiskasveja tuolla, kunhan kunnolla avautuvat.

Minä valmistaudun huomiseen omaan arkeen, jonka jälkeen pääsen taas pian nauttimaan viikonloppuvapaasta.

Jotain uutta

Olin kotoa pois melkein kolme päivää ja kaksi yötä. Sinä aikana oli avautunut joitain kasveja. Ei ihme, kun lämpötilat olivat olleet päivällä hellelukemisessa. Minulla on etupihalla penkki, joka on pakko pian uudistaa. Toivottavasti tänä syksynä. Siihen olen myös aina joskus vain tyrkännyt kasveja ja unohtanut sitten ne. Nyt en tiedä, onko tämä punainen kärsämö ostettu vai tullut jonkin toisen kasvin kylkiäisenä. Se on joutunut vähän kiemurtelemaan tullaakseen valoon noiden helminukkujäkkäröiden lomitse. Tämän muuten olen meinannut kitkeä jo varmasti yli 10 kertaa. Onneksi nyt maltoin (tai oikeasti olin laiska ja sitten unohdin).

Nyt sitten joudun miettimään ruusumätsäys asioita. Ostin ensimmäisen Austin ruusuni, joka on Princess Alexandra of Kent. Siinä oli pari nuppua, kun sen ostin, mutta ei yhtään kukkaa auki. Ja kooklettaminen ei täsmälleen kertonut kukan väriä. Tässä kukassa on nyt myös sellaisia värisävyjä, jotka eivät olisi olleet ehkä ihan ykkösiä, jos olisin kukinnan nähnyt kaikista, mutta en silti tästä luovu. Minun on luovuttava ajatuksestani, että persikkaa ei tähän puutarhaan tule, sillä nyt kukassa on myös aavistuksia persikasta. Ja tämä kukka kyllä kertoo, että tämän paikka on muutaman muun persikkaan taipuvaisen kasvin luona. Luulen, että tämän väri saattaa kyllä muuttua vielä vaaleanpunaisemmaksi.

Ja tämä suhteellisen vasta maahan kaivettu ruusu Duchesse de Montebello saa sittenkin uuden paikan. Mutta niinhän vain herttuattaret väistyvät prinsessojen tieltä.

Herttuatar tulee kuitenkin saamaan jonkin ihan hyvän paikan. Minulla on taas pari uutta kasvia odottamassa istutusvuoroa. Välillä ihan ihmetetyttää, että mistä näitä kasveja putkahtelee, kun jääkaappi ei täyty yhtä vaivattomasti.

Kun lähdin reissuun oli minun puussani kärhöistä kukassa vain tumman lila kärhö, joka muistaakseni on Warszawska Nike. Yksi nupuista näytti vaaleammalta ja se olikin nuppu yhä hengissä olevasta Hagley Hybridistä. Nämä molemmat kärhöt ovat aivan liian laihassa ja huonossa maassa, mutta ovat hengissä. Näitä ei myöskään ole istutettu oikeaoppisesti vaan siten, miten kesällä on jaksanut kaivaa.  Tämän istutusvajavuuden takia nämä eivät mitenkään nopeasti tuuheudu. Jos tuuhteutuvat ikinä. Eroa on sellaisiin kärhöihin, jotka ovat saaneet hyvän paikan itselleen.

Tähtikatkero Swertia Perennis kukkii nyt. Väri on jännä, ei oikein erotu kauas, mutta läheltä siinä on ihan kuin hopeaa mukana.

Omenapuupenkissä (kuvasta avautuu penkin nimi) avautui ensimmäinen kärhö Aljonushkan kukka, eka on aina tuollainen pörhelö jostain syystä. Sen seurana kasvaa korkealla kurjenpolvi Orion. Orion on hyvin pitkä (tai leveä ilman tukea) kurjenpolvi ja tarhakellokärhö Aljonushka jää noin kaksimetriseksi. Se myös tarvitsee tuen, sillä se ei osaa napata tuesta kiinni. Huvitus tekee nyt mukavasti omenaa.

Tähtililjani ainoa kukkavarsi ei ole kauniisti suorassa, vaan kenollaan. Joten sen taustalla näkyvät lehdet eivät kuulu tälle kasville.

Parin päivän poissaolon jälkeen puutarha pitää aina tutkia. Silti jotain ehkä taas jäänyt huomaamatta. Vielä on avautumatta paljon erilaisia kukkia.

Vaikutuksia

Olen häkeltynyt vaikuttavasta lukuelämyksestä. Lainasin eilen kirjastosta Maja Lunde: Mehiläisten historia. Täytän Helmet-lukuhaastetta parhaillaan, on tämä kirja vilahdellut monen ihmisen lukulistoilla. Onneksi ymmärsin näistä vinkeistä lainata tämn kirjan. Juuri tänään en pysty aloittamaan uutta kirjaa, mutta huomenna varmasti marssin kirjastoon lainamaan saman kirjailijan toisen kirjan: Sininen. Nämä kirjat keskittyvät fiktiivisesti ilmaston muutoksen teemoihin. Vaikka mehiläisten historia oli 400-sivuinen kirja, sen fontti ei ollut pientä ja myös lukujen rytmitys sellainen, että eri taitolla kirjasta tipahtaisi sivuja pois. Suosittelen tätä kirjaa ilolla kaikille. Puutarhaharrastajille se varmasti avautuu vielä monella muullakin tavalla.

Olen omasta puutarhasta alkanut rakentaa omaa paikkaa. Kasveja, joista minä pidän. Istuskelualueita, joista minä pidän. En halua käyttää torjunta-aineita, enkä ole tarkka (edes kotiloiden takia) puutarhan siisteydestä. Nyt tuon lukukokemuksen jälkeen katson taas yhä enemmän puutarhaa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Onko meillä tarpeeksi kasveja pölyttäjillekin? Toki tätä olen aina miettinyt, silti taimimyymälöissä menen kasvi edellä. Onneksi esim. sormustinkukat miellyttävät sekä minua että pölyttäjiä. Kaikkia kaatuneita sormustinkukkia en ole katkonut pois. Minä näen sormustikukan sisällä sen rakenteen, mutta kimalaiset näkevät jotain muuta ja mönkivät noihin tuohukkaana sisään. Samalla kasvien siemenet voivat saada monenlaisia mutaatioita, kun ovat käyneet monenlaisten sormustinkukkien sisällä ensin.

Meillä pörheltää täällä kimalaisia, joitain mehiläisiä sekä ampiaisia. Tänä vuonna ei olla bongailtu mitään isoa ampiaspesää, silti niitä aina elokuussa tulee iholle, jos ulkona syö jotain. Koska pihamme on puolivarjoisa, ei meillä menesty samalla tavalla kaikki aurinkoisten pihojen kasvit. Silti olen tyytyväinen monien kasvien luona olevasta pörinästä. Toki on myös kasveja, jotka tuntuvat olevan tehty ihmisten iloksi. En ole havainnut esimerkiksi kärhöissä ötökkäkuhinaa. Itse olen ainakin kärhöni istuttanut vain itseäni varten. Tämä tumman lila kärhö on istutettu siten, että kasvaisi siro- tai rusotuomipihlajassa. Tämä yltää juuri alaoksille, koska maa on tässä kuivahko ja laihaa. Ei ollenkaan kärhöille tarkoitettua maata.

Joissain ruusuissa näkee kimalaisia, varsinkin meillä villinä kiemurtelevassa yksinkertaisessa valamonruusussa. Sen sijaan kerrotut ruusut saavat olla aika rauhassa, eikä pioneissakaan juuri näy suuria hyönteisiä. Nämäkin taitavat olla enemmän minun ilokseni kuin hyönteisten.

Täytyy varmaankin löytää tasapainon näiden asioiden välillä. Pidin viime vuonna Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhasta, jossa oli erikseen eri alueita. Siellä oli kasveja, joissa oikein pörisi kaikenlaiset pölyttäjät. Myös siellä oli tietopakettia siitä, mitkä asiat kasveissa pölyttäjiä houkuttavat.

Sitten joskus on aina niitä yllätyskasveja kotipuutarhassa, jotka ovat pölyttäjien mieleen. Minulla kasvaa kurjenpolvi Orion kärhötuen keskellä, muuten se lamoasi tai retkottaisi miten sattuu. Sillä on rento kasvutapa ja aina näkee, kun kimalainen on käynyt kukassa, että kukkavarsi taipuu kuin keinulauta. Ihan samoin kuin kyyhkypari istahtaa kuusen oksalle ja katsojaa jännittää, katkeaako oksa kyyhkyjen painosta.

Isotähtiputket ja keltavaleunikko ovat tällä tontilla jo sellaiset kasvit, joita voi löytyä lähes mistä vain. Siemenet ovat pieniä ja kulkeutuvat helposti mullan mukana tai vaikka omissa vaatteissa paikasta toiseen. Tähtiputkesta pidän kovasti ja ylimääräisille taimillekin löytyy usein ottajat. Tähtiputket ovat myös usein suosittuja pörriäisten kesken.

Keltavaleunikko on jopa vähän rasittava kasvi minusta nykyisin, kun se putkahtelee myös ihan vääristä paikoista esiin. Mutta se aloittaa kukinnan kesäkuussa silloin, kun monet muut kasvit eivät kuki ja tällöin aurinkoisella säällä joka ikinen keltavaleunikko on tärkeä pölyttäjille meidän pihalla. Siksi se rasittava kasvi saa meillä olla ja olen varmistanut sen olemisen täällä päin antamalla sitä jo kahdelle tai kolmelle naapurillekin. Keltavaleunikko menee iltaisin suppuun. Keltavalenikon edessä ovat mm. laventeli sekä erilaisia isomaksaruohoja. Ne tulevat toimeen tuossa paikassa hyvin, vaikka alla oleva multapatja sisältää myös muurahaispesän.

Odotan kovasti törmäkukkien kukintaa tänä vuonna. Viime vuonna hommasin niitä paria eri lajia lisää. Ne ovat taas kaikkien iloksi minun ja hyönteisten.

Muistiinpanoja sateiden välillä

Olen joutunut viime aikoina etsimään kasvieni olinpaikkaa. Ostin viime vuonna vihdoin keijuängelmän. Se on joko kuollut, tallattu tai niin hyvässä jemmassa kasvamassa, että en muista sitä itsekään. Nyt sitten ostin toisen. Tämä yksilö täytyy istuttaa siten, että varmasti muistan, missä se kasvaa. Tästä viisastuneena, teen tästä postauksesta itselleni nyt näistä uusista ostoksista muistikirjan, mihin olen istuttanut ja mitäkin. Viime syksyn ostoksista on osa kasveista jo menehtyneet ja osasta en muista, mitä niille on käynyt. Nyt kuitenkin on kukkinut siellä täällä (näitäkään en muistanut ripotelleeni ympäri puutarhaa) Lidlistä ostettuja laukkoja nimeltään Miami. Näyttää kovasti viinilaukalta, mutta ei kuitenkaan ole se. (Jostain syystä punertavan pionin lehdet jo punertavat tuossa vieressä.) Tämä laukka sopii paremmin näihin täysiin istutuksiin. Jos heiluu jossain vähän yksinään, se ole tarpeeksi näyttävä ja sen kontrastit muihin kasveihin jäävät vajaaksi.

Ne uudet kasvit siis piti laittaa ylös. Tähän pienien ja matalien kasvien nurkkaukseen tuli uusia pieniä kasveja (tuo kuollut pieni puu täytyy uusia).

Sinne sujahti mm. maksaruoho , sedum 'Herbstfreude', jonka vaaleanpunainen väri käy takanaan matalana kukkivan nimettömän ruusun kanssa yhteen.

Toiselle sivulle pääsivät taas tähtilewisia, Lewisia 'Little Rasberry' sekä takanaan oleva salvia x Superbra 'Ostfriesland'.

Odotan kovasti, että noiden pienten kasvien lähellä oleva ajuruoho myös kasvaa. Onneksi ajuruohoa on helppo itsekin vähän levitellä. Toisaalla taas on isompien kasvien paikkoja. Viime ja edeltävänä vuonna jatkoin ja tein keinun viereen uusia penkkejä. Yläkertaa, alakertaa sekä keinun toisella puolella olevalle Mustialan ruusun jatkoksi kukkapenkkiä, jossa ennen oli pajuangervoa. Näihin aurinkoisen puolen penkkeihin eli ei alakertaan, on ilmaantunut tosi lyhyessä ajassa todella monta pionia kuten myös terassialueen ympäristöön. Toivon, että en saa vähän aikaan mitään pionipakkomielteitä, sillä vaikka uusia penkkejä on suunnitteilla, on niihinkin jo tulossa vähintään yksi uusi pioni. Vaikka pidänkin pioneistä, ne vievät alussa tosi vähän tilaa, kunnes ovat isoja puskia ja kukkapenkit menevät ahtaiksi.

Menee taas helposti jaaritteluksi, kun piti kirjoittaa ja laittaa muistiin uudet hankinnat. Eli suuria kasveja meni mm. alakertaan. 

Pidän kimikeistä. Ensin ostin syyskimikki Bruneten, joka kasvaa muualla. Se on ihmeen hyvin selvinnut melko laihassa ja kuivassa maassa. Alakertaan istutun viime vuonna tähkäkimikki 'Pinkin', jolla on hyvin samanoloinen lehdistö kuin Brunetella, mutta sen kukkavanan pitäisi olla pinkki ja sen pitäisi kukkia aiemmin. Tämä on minulla vielä juurtumassa toista vuotta, eikä ole vielä kukkinut. Sen viereen istututin uuden Lännenkimikin Actaea 'Rubifolian'. 

Tässä uudessa ostoksessa oli kukkavana valmiina, en ikinä raaski leikata näitä pois.

Samaan penkkiin istutin Katjalta saadun valkoisen varjoliljan ja pienet marhanliljan alut, jotka ostin Porkkalasta. Marhanliljat voivat olla mitä väriä vain, mutta niiden sipulit (2kpl) olivat sen verran pienet, että varmasti tässä menee useampia vuosia ennen kuin kukintaa saa odottaa. Samaan penkkiin tuli myös uusin sormustinkukka, joka on oikeasti perenna. Unohdin vain sen nimen, auts. Otin kaikkein tummimman varren. Kukinta on punertava. Täytyy kysyä tämän nimi viimeistään seuraavalla taimistoreissulla.

Perennana kasvava keltasormustinkukka on viime vuotinen ostos Pikkuisesta kasvikeitaasta, joka on ilahduttavasti yhä hengissä. Nämä nyt kasvavat eri penkeissä. En ole vieläkään varma, että ovatko nämä kasvit edes kauniita silmissäni. Joskus vain harvoin myynnissä oleva yksilö on pakko ostaa.

Yläkertaan ei näistä kasveista päässyt nyt mikään muu  kuin yksi Huovilan puistosta ostettu ritarinkannus. Siellä on hurjan paljon sormustinkukan lehtiruusukkeita, joita on pakko karsia vielä lisää. Ehkä sen jälkeen hahmotan tilaa paremmin, koska siellä juuri on niitä pionin alkuja. Vielä kukkii syksyllä 2018 Lidlista ostettu juurakko Wladyslawa.

Yläkerran yli näkee muualle pihalle mm. keinussa istuessa. Tässä penkissä on kuitenkin myös peruukkipensas pienenä (yhä hengissä!). Sekä valtava määrä sormustinkukkien alkuja, joita olen alkanut pikkuhiljaa siirtelemään muualle ja kaivamaan poiskin. 

Keinun toisella puolelle tein viime vuonna uutta penkkiä, kun vihaamani rusopajuangervo sai lähtöpassit. Tiedän, että tuossa penkissä olisi ihan hyvä kuoppa, johon Austin-ruusu mahtuisi. En vain tiedä, mitä muita kasveja siirtäisin tuolta pois ruusun tieltä, sillä olen sinne edeltävänä vuonna jo kaivanut kolme pionia sekä tänä vuonna jo yhden ruusun. Ehkä siirrän pois sen pionin, jonka nimen olen jo hävittänyt. Se ei ehkä silloin ollut mikään kovin tärkeä tai erikoinen. Tuon penkin laitamille, missä oli aukkoja, istututin nyt pari uutta kasvia. Kuvassa penkki näyttää tosin aika sotkulta. Tuon purppuraisen keijunkukan 'Rachel ' (kukkii pinkin kukin) viereen tuli tähtikatkero Swertia Perennis (näyttää sinisiltä kukilta). Ja sen viereen valkoisin kukin kukkiva Noropunatähkä Liatris Spicata 'Floristan White'. 

Tähtikatkero voisi vaikka pian kukkiakin.

Joskus kukat vain erottaa paremmin toisistaan silmillä. Ellei olisi kunnon makro kamerassa. Nyt ehkä kuitenkin itse muistan, minne olen kasvini istuttanut. Tähän samaan penkkiin toisaalle tuli kuitenkin vielä yksi isotähtiputki 'Ruby Cloud', jolla oli aika tumma kukka. Tummempi kuin oma isotähtiputkeni. Toinen ostamistani ritarinkannuksista meni pienien väliin terassialueen viereiseen penkkiin kuten vaaleanpunaiset ukonhatutkin.

Tänään olemme saaneet tänään vain vähän vettä. Nekin tulivat taas, kun olin istuttanut muutamia kasveja. Jostain syystä joka ikisen istutusrupeaman jälkeen on heinäkuussa satanut vettä. Ei aina uskoisi, että parhaat istutussäät tulevat heinäkuussa. Tämä postaus on pitkälti syntynyt muuten sadekuuron jälkeen rannalla, jonne kuopus ja serkkunsa pyysivät päästä. On kesässä jotain todella ihania puolia kasvien lisäksi.

Puutarhainto löytyi

Minulla on ollut tänä kasvukautena joko puutarhainto vähissä tai sitten aikaa liian vähän. Välillä on iskenyt molemmat. Toissasunnuntaina olleet Avoimet puutarhat jo herättelivät puutarhintoa kovasti, Innolle ei vain ollut heti tilaa, kun vietimme lomapäiviä perheen kanssa tai hoidimme muita asioita.  Eilen sunnuntaina puutarhainto sai kuitenkin todella paljon tuulta alleen. Teimme Päivänpesän Katjan kanssa retken Porkkalan kartanoon, jonne olisimme menneet ilman vesisateita jo edellisenä päivänä.

Osallistuimme 5 euron hinnalla opastetulle ruusukierrokselle. Toki myös täällä sade oli aika paljon tehnyt sadetuhoja ja piiskannut kasveja, mutta sama se taitaa olla nyt vähän joka paikassa. Porkkalan kartano on tunnettu vanhoista jättiagaveista, jotka ovat myös aika muhkeissa ruukuissa pihalla. Näistä agaveista itse olen ensimmäisen kerran lukenut alle 10 vuoden sisään jostain puutarhalehdestä ja ne ovat taineet olla noin vuoden sisään myös jossain toisessakin lehdessä. Ne eivät pidä runsaista sateista, eivätkä kestä pakkasta.

Porkkalan kartanossa on keväisin ollut historiakierroksia, nyt osallistuimme ruusukierrokselle. 20-26.7 on kartanoviikot, joista lauantaina 25.7 on Kartanon pihapiiri-tapahtuma, jolloin paikalla on mm. Paula Ritanen-Närhi myös sekä muistaakseni mm. taimimyyntiä. Elokuussa on perennakierroksia ja metsäpuutarhakierroksia, jolloin opas keskittyy näihin aiheisiin. Lähellä on myös Porkkalan kartanon puutarhamyymälä, jossa tänään ymmärsin, että minulla ei edes tontti tuplana riittäisi kaikkiin niihin kasveihin, joita siellä on myynnissä.

Tässä kuvassa kiipeilee Porkkalan oma ruusu villiviiniköynnöksen seassa Porkkalan kartanon seinää pitkin. Kuvassa on aika kovat kontrastit auringonvalon takia, mutta tuolla alhaalla on aavistus ikkunapokasta. Tätä ruusua ei myydä puutarhamyymälässä, ainoastaan kartanosta. Nyt ne ihmiset ovat saaneet oman Porkkalan ruusunsa, jotka ovat tehneet varauksne 2 vuotta sitten.

Ei ole itsestään selvää, että Porkkalan kartanon puutarha on yleisölle auki. Jos ymmärsin oikein, tämä on viiden vuosi mm. opastettuja kierroksia. Kuuden avoinna oleva vuosi on tulossa ensi vuonna, mutta tästä eteenpäin ei vielä ole tietoa. Joten, jos olette Lammilla (Kantahämettä, Hämeenlinnaa) päin, kannattaa tuolla käydä. Sisäänpääsymaksu kierrokselle maksoi vain 5 euroa.

Kartanon puiston alueella on erilaisia kasviryhmiä tai alueita mm. kantopuutarhaa, joka oli varjossa ja siimeksessä, jossa kukki mm. marhanliljoja.

Ja konnanlilja.

 Oli muualla pihamaata mm. valkokukkaisten ja valkovihreiden kasvien alue (huom. Riina Vaahteramäeltä).

Sekä ruusualue tai punaisten kukkien alue ym. Kasvihuone oli myös vanha, vaikka sen ikää en enää muistakaan.

Kasvihuone oli täältä katsottuna matalammalla ja siellä oli ollut lämmitysjärjestelmäkin.

Tämän jälkeen taimimyymälä kierroksella repesi sekä riemu, että kukkaro että lopulta myös vesihanat taivaalta. Minulla on nyt ensimmäinen (ei omajuurinen) Austin-ruusu (Princess Alexandra of Kent) sekä nimetön Marhanlilja (tosin kallis ja pikkuinen). Ja aika monta muutakin kasvia.

Otimme kuurosadepäivä riskin ja kävimme vielä Kärkölän Huovilan puistossa. Nyt oli lampien vesi täynnä jotain vesikasvia, joka samensi veden pinnan kovasti. Ja pilvinen ilma teki oman lisänsä lammen veteen.

Silti punertavia lumpeita oli kukassa.

Perenna-alueella pörräsi kimalaisia sekä lenteli perhosia. Tällä kertaa täältä ostin pari ritarinkannusta, joiden väri on aina arvoitus. Nurmikoille oli jätetty myös joitain lämpäreitä niittykukkia kuten päivänkakkaraa kasvamaan.

Kun tulin kotiin, oli pakko saada muutamia kasveja heti maahan. Hyttysten hyökkäys teki kyllä liiasta pyllistelystä lopun suhteellisen nopeasti ja oli pakko päättää jättää seuraavillekin päiville jotain. Tiedän, että pystyn tulevina päivinä vähän taas enemmän keskittymään omaan puutarhaan, ja se tuntuu nyt mukavalta.

Avoimet puutarhat

Avoimet puutarhat ovat kyllä ihana päivä. Siis, jos siihen pääsee osallistumaan. Olen niellyt karvasta kalkkia ehkä kahtena vuonna, kun en ole päässyt puutarhoja kiertämään. Onneksi on usein ollut jotain muita korvaavia puutarhaelämyksiä.

Tänä vuonna naapurini (ihana puutarhaystävä) tuli kyytiin ja lähdimme ensin ajamaan Päivänpesän elämän Katjan ja perheensä Arvilaan. Saimme koko puutarhapäiväksi sateettoman sään, vaikka ennen ja jälkeen vettä taas tulikin. Kuvasin lopulta hyvin vähän, kamera unohtui vähän väliä. Näimme vielä useammassa puutarhassa vanhan työkaverini, joka on tyttärensä kanssa myös puutarhainnokkaita ja saimme vielä päivän päätteeksi kahvikutsun entisen työkaverini puutarhaan (joka on kaunis ja monilajinen puutarha). Yhteensä kävimme siis 7 eri puutarhassa päivän aikana, josta kuvia nyt vain kolmesta.

Katja Arboretumin puut ovat viime vierailun jälkeen kasvaneet paljon. Ja niiden ympärille on tullut uusia istutusalueita, kiviä sekä perennoja.

Monessa paikassa oli kauniita vaaleanpunaisia pioniunikoita. Minulla ei pioniunikot kasva sitten millään samanlaisiksi. Taidan seuraavaksi iskeä omat pioniunikot (tai mitkä tahansa unikot) suoraan hevonkakkaan, jos ne sitten kasvaisivat.

Pidän kovasti Arvilan pihapiiristä ja laajuudesta. Vaikka välillä tuntuu, että omakin piha on liian iso hallittavaksi, on Arvilassa kokoa niin hurjan paljon enemmän ja silti Katja pitää puutarhan todella kauniissa kunnossa. Kukkapenkit ovat isoja, kuten isossa puutarhassa pitää ollakin.

Tämän reissun jälkeen sekä minä että naapurini myös katseltiin ihan eri silmin happomarjojoa. Näitä on Katjalla muutamia eri värejä, mutta myös seuraavassa pihassa näitä oli käytetty taidokkaasti väriä tuomaan ilman kukkia. Tässä kuvassa happomarja Orange Rocket (jota myös tanskalainen puutarhaguru Claus Dalby suosii puutarhassaan). Happomarjoja löytyy niin monen eri värisinä, että niillä saa väriä myös kukattomiin istutuksiin.

Kahdessa puutarhassa myös kuvasin Ranskanruusu Tuscany Superb:tä. Toinen ruusu kasvoi Arvilassa vielä pienempänä ja toinen kasvoi Sirkan pihalla Rosa Mundin vieressä lähes samankokoisena. Tässä kuva Arvilasta. Ihanan intensiivinen syvä väri.

Kalliorinne puutarha sijaistee kallion kupeessa. Kallion rinteeseen omistaja on luonut valtavan hienon pienilmaston myös aremmille kasveille. Minulla ei valitettavasti ole kaikista näistä kauniista tai harvinaisista kasveista kuvia, mutta siellä kasvoi mm. tulppaanipuu suojaamattomana. Myös kellarin talvetustilat tulevat vastaan, joten maahan oli päässyt myös aiemmin talvetetut magnoliat. Yleisnäkymä oli värikäs ja runsas, vaikka omistaja oli kuulemma juuri tapahtuman alkua leikannut sulkaneilikasta lähes kaikki kukat pois häiritsemästä. Muutama pioni silti kukki alapihan puolella, mutta kallioinen rinne oli vähän tämän näköistä kuten alakuvassa.

Kalliorinteessa kulki erilaisia polkuja ja sinne olikin pakko mennä polkuja kiertämään, sillä muuten ei nähnyt kaikkea.

Omistaja myös on kiinnostunut erilaisia lehtimuodoista ja varmasti myös puiden muodoista, sillä ne muodot tulivat monella eri tapaa näkyviin.

Kalliorinteessä näin sunnuntaina ensimmäsistä kertaa hapsuharmaalepän. Toisen kerran näin sen eilen maanantaina Mustilassa myynnissä. Todella erikoinen puu, jota en kuitenkaan ostanut.

Täällä oli myös paljon muita kasveja, joita en ollut ikinä nähnyt. Tai ainakaan ennen en ollut kiinnittänyt niihin huomiota. Tunnistaako joku tätä etualan kasvia tässä alakuvassa?

Tältä pihalta lähdimme suoraan Sirkan pihaan, jossa taas oli paljon kukkivia perennoja. Taas aivan erilainen puutarha. Tässä puutarhassa nurmikko oli lähinnä polut, joita kulkea kukkapenkkien välissä. Omakotitalotontin kokoinen puutarha täynnä kukkivia perennoja, vaikka juuri tässä alakuvassa ei näykään kovin monia kukkivia perennoja.

Pioneja, ruusuja, liljoja, kärhöjä ja kaikkia muitakin kasveja on runsaasti.

Ja marhanliljaa oli pakko taas kuvata.

Neljästä seuraavasta pihasta jäi kuvat ottamatta, kuvien ottaminen vaatii aina erilaista keskittymistä, joten joskus kamera vain unohtuu. Toisten puutarhoista saa kuitenkin aina ideoita.

Eilen teimme perheen kanssa lähiseutumatkan. Matkalla Strömforsin ruukille ohitimme Mustilan ja sain kuin saikin paluumatkalla perheen pysähtymään Mustilaan. Maksoin innokkaasti koko porukan sisäänpääsymaksun. Kuopus (kohta 13v poika) tenttasi minua tästä kohteesta ihan tosissaan ja olin valmistaututnut täysityrmäykseen. Onneksi lapseni sai jo Mustilan Arboterumin kasvimyymälässä naurukohtauksia, koska kasvien nimet olivat osaksi sekä suomeksi että varsinkin latinaksi niin huvittavia. Tämän jälkeen lyhyin kierros puupuistossa oli koko perheen mielestä oikein hyvä.  Vain yhden päähän kopsahti käpy.

Nyt Mustilassa oli paljon esim. puuveistoksia siellä täällä ja löysimme mm jonkin AMK-ihmisen lopputyön puutarhasta, oli tehty erilaisia haltioita metsään. Lapset myös tutkivat yllättävän tarkkaan karttoja metsiemme hyönteisistä, kuulemma hauskin nimeltään oli juhannusturilas. Juniorini mielestä puut ovat tylsiä (yksittäin), mutta metsät ja kivet ovat kivoja. Ja myös Mustilan pehmeät polut olisivat kuulemma ihanteelliset juoksemiseen. Jokainen sai puutarhasta irti siis jotain.

Tein muutamia ostoksia, koska se oli mahdollista. Ostin Päivänpesästä pari vaaleanpunaista ukonhattua. Mustilasta ostin toukoheidinkukan (minulle ihan uusi kasvi), pienen Kirsikkasorvarinpensaan sekä pienen lumihortensian. Nyt on sen verran maa kostea, että pääsen ne istuttamaan helposti, kunhan saisin paikat päätettyä.