Avoimet puutarhat

Avoimet puutarhat ovat kyllä ihana päivä. Siis, jos siihen pääsee osallistumaan. Olen niellyt karvasta kalkkia ehkä kahtena vuonna, kun en ole päässyt puutarhoja kiertämään. Onneksi on usein ollut jotain muita korvaavia puutarhaelämyksiä.

Tänä vuonna naapurini (ihana puutarhaystävä) tuli kyytiin ja lähdimme ensin ajamaan Päivänpesän elämän Katjan ja perheensä Arvilaan. Saimme koko puutarhapäiväksi sateettoman sään, vaikka ennen ja jälkeen vettä taas tulikin. Kuvasin lopulta hyvin vähän, kamera unohtui vähän väliä. Näimme vielä useammassa puutarhassa vanhan työkaverini, joka on tyttärensä kanssa myös puutarhainnokkaita ja saimme vielä päivän päätteeksi kahvikutsun entisen työkaverini puutarhaan (joka on kaunis ja monilajinen puutarha). Yhteensä kävimme siis 7 eri puutarhassa päivän aikana, josta kuvia nyt vain kolmesta.

Katja Arboretumin puut ovat viime vierailun jälkeen kasvaneet paljon. Ja niiden ympärille on tullut uusia istutusalueita, kiviä sekä perennoja.

Monessa paikassa oli kauniita vaaleanpunaisia pioniunikoita. Minulla ei pioniunikot kasva sitten millään samanlaisiksi. Taidan seuraavaksi iskeä omat pioniunikot (tai mitkä tahansa unikot) suoraan hevonkakkaan, jos ne sitten kasvaisivat.

Pidän kovasti Arvilan pihapiiristä ja laajuudesta. Vaikka välillä tuntuu, että omakin piha on liian iso hallittavaksi, on Arvilassa kokoa niin hurjan paljon enemmän ja silti Katja pitää puutarhan todella kauniissa kunnossa. Kukkapenkit ovat isoja, kuten isossa puutarhassa pitää ollakin.

Tämän reissun jälkeen sekä minä että naapurini myös katseltiin ihan eri silmin happomarjojoa. Näitä on Katjalla muutamia eri värejä, mutta myös seuraavassa pihassa näitä oli käytetty taidokkaasti väriä tuomaan ilman kukkia. Tässä kuvassa happomarja Orange Rocket (jota myös tanskalainen puutarhaguru Claus Dalby suosii puutarhassaan). Happomarjoja löytyy niin monen eri värisinä, että niillä saa väriä myös kukattomiin istutuksiin.

Kahdessa puutarhassa myös kuvasin Ranskanruusu Tuscany Superb:tä. Toinen ruusu kasvoi Arvilassa vielä pienempänä ja toinen kasvoi Sirkan pihalla Rosa Mundin vieressä lähes samankokoisena. Tässä kuva Arvilasta. Ihanan intensiivinen syvä väri.

Kalliorinne puutarha sijaistee kallion kupeessa. Kallion rinteeseen omistaja on luonut valtavan hienon pienilmaston myös aremmille kasveille. Minulla ei valitettavasti ole kaikista näistä kauniista tai harvinaisista kasveista kuvia, mutta siellä kasvoi mm. tulppaanipuu suojaamattomana. Myös kellarin talvetustilat tulevat vastaan, joten maahan oli päässyt myös aiemmin talvetetut magnoliat. Yleisnäkymä oli värikäs ja runsas, vaikka omistaja oli kuulemma juuri tapahtuman alkua leikannut sulkaneilikasta lähes kaikki kukat pois häiritsemästä. Muutama pioni silti kukki alapihan puolella, mutta kallioinen rinne oli vähän tämän näköistä kuten alakuvassa.

Kalliorinteessa kulki erilaisia polkuja ja sinne olikin pakko mennä polkuja kiertämään, sillä muuten ei nähnyt kaikkea.

Omistaja myös on kiinnostunut erilaisia lehtimuodoista ja varmasti myös puiden muodoista, sillä ne muodot tulivat monella eri tapaa näkyviin.

Kalliorinteessä näin sunnuntaina ensimmäsistä kertaa hapsuharmaalepän. Toisen kerran näin sen eilen maanantaina Mustilassa myynnissä. Todella erikoinen puu, jota en kuitenkaan ostanut.

Täällä oli myös paljon muita kasveja, joita en ollut ikinä nähnyt. Tai ainakaan ennen en ollut kiinnittänyt niihin huomiota. Tunnistaako joku tätä etualan kasvia tässä alakuvassa?

Tältä pihalta lähdimme suoraan Sirkan pihaan, jossa taas oli paljon kukkivia perennoja. Taas aivan erilainen puutarha. Tässä puutarhassa nurmikko oli lähinnä polut, joita kulkea kukkapenkkien välissä. Omakotitalotontin kokoinen puutarha täynnä kukkivia perennoja, vaikka juuri tässä alakuvassa ei näykään kovin monia kukkivia perennoja.

Pioneja, ruusuja, liljoja, kärhöjä ja kaikkia muitakin kasveja on runsaasti.

Ja marhanliljaa oli pakko taas kuvata.

Neljästä seuraavasta pihasta jäi kuvat ottamatta, kuvien ottaminen vaatii aina erilaista keskittymistä, joten joskus kamera vain unohtuu. Toisten puutarhoista saa kuitenkin aina ideoita.

Eilen teimme perheen kanssa lähiseutumatkan. Matkalla Strömforsin ruukille ohitimme Mustilan ja sain kuin saikin paluumatkalla perheen pysähtymään Mustilaan. Maksoin innokkaasti koko porukan sisäänpääsymaksun. Kuopus (kohta 13v poika) tenttasi minua tästä kohteesta ihan tosissaan ja olin valmistaututnut täysityrmäykseen. Onneksi lapseni sai jo Mustilan Arboterumin kasvimyymälässä naurukohtauksia, koska kasvien nimet olivat osaksi sekä suomeksi että varsinkin latinaksi niin huvittavia. Tämän jälkeen lyhyin kierros puupuistossa oli koko perheen mielestä oikein hyvä.  Vain yhden päähän kopsahti käpy.

Nyt Mustilassa oli paljon esim. puuveistoksia siellä täällä ja löysimme mm jonkin AMK-ihmisen lopputyön puutarhasta, oli tehty erilaisia haltioita metsään. Lapset myös tutkivat yllättävän tarkkaan karttoja metsiemme hyönteisistä, kuulemma hauskin nimeltään oli juhannusturilas. Juniorini mielestä puut ovat tylsiä (yksittäin), mutta metsät ja kivet ovat kivoja. Ja myös Mustilan pehmeät polut olisivat kuulemma ihanteelliset juoksemiseen. Jokainen sai puutarhasta irti siis jotain.

Tein muutamia ostoksia, koska se oli mahdollista. Ostin Päivänpesästä pari vaaleanpunaista ukonhattua. Mustilasta ostin toukoheidinkukan (minulle ihan uusi kasvi), pienen Kirsikkasorvarinpensaan sekä pienen lumihortensian. Nyt on sen verran maa kostea, että pääsen ne istuttamaan helposti, kunhan saisin paikat päätettyä.