Elokuun lopun kuulumisia

 Juuri nyt sataa. Eilen ukkosen kera tuli vettä sellainen alle puolituntinen. Meillä on ollut yhä kuivaa, toisin kuin joillain. Kesäkuussa vielä satoi tasaisesti, juhannuksesta alkoi kuivuus. Tämä sade on tärkeä, jotta maa oikeasti kastuisi. Olen ehtinyt istuttaa jo aika monia kasveja kasvukauden aikana ja myös kuivalla säällä. Kuitenkin istutusta odottavia kasveja on hommattuna ja nekin pitäisi saada maahan. Sade auttaa enemmän kuin kastelukannu. Kuvia otin eilen ennen pientä vesisadetta, oli pilvisyyden takia jo vähän hämärää ja joidenkin kuvien tarkennus on vähän sinne päin.

Puutarhassa kukkii vielä, itse asiassa aika paljonkin. Onneksi olen ihastunut monta kertaa loppukesän kukkijoihn niitä nähdessäni ja onneksi esim. punahatuille on nyt alkanut löytyä paikkoja, joissa ne selviävät hengissä. Kitkemisessä voisin taas kunnostautua. Alakuvassa on kaksi ihanaa asiaa: rotkolemmikki on ihan freesinä, vaikka en ole tuonne juuri kasteluvettä uhrannut kuin rotkolemmikin takana kasvavalle syyssyrikälle yhden kerran. Takana oleva koivun kanto ei enää vettä vie, kun itse koivu on pois, joten tuolla on kai tarpeeksi kosteutta. 

Syyssyrikkä 'Ile de Franc' selvisi hengissä talven maassa, ilman suojauksia, ja on tehnyt kukkavarret. Nyt kun sade ja kylmenevät säät alkavat, saa nähdä avautuvatko nuo kaikki pienet kukkaset. Toki iloinen olen tästäkin selviämisestä. Oli harvinaisen pitkä kylmä kevät. Toki lumisuojaus taas oli runsas.

Minun mielikuvissani punaluppio Pink Tanna kasvaa ylöspäin ryhdikkäänä ja sen viereen istutettu syyshohdekukka kukkii siinä nätisti vierellä. Jo kuukausi sitten taisin virittää tukea tuon Pink Tannan ympärille, tuki vain tuntui olevan monta viikkoa myöhässä ja luppio retkottelee minne sattuu, miten haluaa. Punaluppio Pink Tannaan käy aamupäivällä aurinko siinä vaiheessa, kun osa pörriäiskasveista on vielä varjossa, joten siinä on usein aamupäivisin paljon kukkakärpäsiä ja mehiläisiä. 

Joissain penkeissä ei ole niinkään retkottavia kasveja vaan aika tiivistä ja ahdasta. Alakuvassa olevaa penkkiä pitäisi aivan kunnolla myös setviä. Siellä on kasveja, joilla on liikaa elintilaa. Piti tänä syksynä alkaa tuota penkkiä pala kerrallaan purkaa ja istuttaa uudelleen, mutta kuivuuden ja kuumuuden takia en ole siihen hommaan ryhtynyt ja voi olla, että en sitä tänä vuonna aloitakaan. On nimittäin vielä pari muuta hommaa kiireellisempänä, kuten uusien kasvien istutus.

Minulla on vielä kasveja siellä täällä odottamassa hyvää säätä alkaa kaivaa uutta penkkiä hieman haastavaan paikkaan. Taidan aloitella sitä tällä viikolla, jos saan yhden selän jumin auki. Lapaluun vierestä meni lihas jumiin, se avautui ja sitten jumahti uudelleen kauppakassia kärryyn nostaessa. Ei paljon lapion heilutus onnistu juuri tänään. Lisää kasveja tupsahti viikonloppuna. Olin kerrankin ilman kamalaa kiirettä menossa nelostietä ja oli aikaa käydä Tommolan tilalla. Yhden punahatun  ja yhden leimun nimi jäi vahingossa ottamatta ylös. Ostin uuden rotkolemmikin, koska edellisen nimeä en tiedä. Nyt sitten mietin, että ovatkohan nuo samaa lajiketta vai ei. Ostin siis nyt rotkolemmikki 'King Ramsomin', keltalehtisen mätästädyke 'Goldwellin', punaisen purppurasilkkiyrtin, keltakukkaisen, mutta tummalehtisen Päivänsilmän, kellopeipin, esikko 'Kaleidoskopen' sekä rantakukka 'Robert'. Nimettömiä oli kerrottu punahattu ja kerrottu lila syysleimu. Osalle on paikka olemassa, osa saa paikan pienien siirtojen jälkeen ja sitten osa tulee uuteen paikkaan.

On muuten hieno paikka pysähtyä, jos ehtii kiertää siellä näyttelypuutarhassa. Siellä oli mintussa ja jossain vaaleakukkaisessa punalatvassa mm. perhosten ja muiden pörriäisten joukkokokoontumiset sekä monista muistakin kasveista näki, että mitkä houkuttelevan perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä ja mitkä kukkivat vain ihmisten iloksi (toki onhan niitä yöperhosiakin, joita päivällä ei näe). Kuvista voi nähdä perhoset lähinnä kuvia suurentamalla. 

Vanhimmassa näytepuutarhassa oli taas syysvuokolla oikeat bileet. En ole nähnyt vastaavan suurta syysvuokkokasvustoa missään muualla. Joskus olen nähnyt suuren alan syysvuokkoa, mutta tämä oli hyvin laaja.

Jos siis Keski-Suomen reissu suuntaa Leivonmäen ohi tai sen liepeillä, voin suositella paikkaa. Myymälä osuus oli myös hyvin houkutteleva. Olen ylpeä, että ostin vain sen verran kasveja, mitkä mahtuivat yhteen laatikkoon. 

Kukkasotkua

 Meillä on takapihalla yhdessä kohtaa aika suurta kukkasotkua näin elokuussa, tuolla tuolien takana.

Kun käy tarpeeksi monta kertaa taimistoilla tai taimimyynnissä loppukesän aikana ja haalii kaikkea loppukesällä kukkivaa ja tilaa ei ole kuin samassa penkissä, niin tulos on se, että yhdessä kohtaa kukkii vähän sitä sun tätä. (Tapani on siis perennojen suhteen ostaa yksi tai maks kaksi taimea ja odottaa sitten niiden mahdollista tuuheutumista.) Nyt alkaa olla aika jo tehdä siirtoja. Syysleimuja on tuolla kukkasotkussa kahta lajia. Toinen saatu kälyltä, tuo vaalea lila. Ja tuo kirkkain täplä ostettu Mustilasta joku vuosi sitten. Se tuuheutuu pikkuhiljaa, kun tuo lila taas tekee aina uusia juuriversoja 20-30 sentin päähän emostaan. Ja on tuolla pari punahattuakin. Kaikki eivät vain vielä kuki.

Onneksi on tulossa vielä yksi uusi istutussuunnitelma, jonne haalean vaaleanpunaiset ukonhatut muuttavat. Nykyinen paikkakin on ollut melko kuiva, joten luulen, että tulevat kunnon maanparannuksen jälkeen kestävät uuden tulevan kukkapenkin puolivarjoisesta paikasta. Ehkä pitää silti jättää yksi taimi tuonne talteen sitä ajatellen, jos uusi paikka onkin vääränlainen.

Tällä hetkellä kirahvinkukka kasvaa myös tuolla. Se on korkea, mutta on terassia matalammalla ja sieltä kurottelee sitten aurinkoa kohti. Nyt se joutuu tänä vuonna kiemurtelemaan taas matalamalla, kun vierellä ollut väinönputki vain kasvattelekin lehtiä leveämmälle. Joten kukka on nyt muiden kasvien seassa. Siinä kukassa on onneksi mukava köllötellä.

Kirahvinkukkaa väriltään muistuttava keltätörmäkukka kasvaa vieressä ja on aika iso puska jo, sekä tehnyt jo siementaimia. Tämä kasvaa myös muualla ja mietin, että pitäisikö se myös siirtää muualle. Ehkä alue rauhoittuu, kun sieltä siirtää pari muuta kasvia. Tämä keltatörmäkukka kukkii kauan, eikä ekoista halloista välttämättä nuukahda ollenkaan. Taustalla hortensia Pink Annabelle sekä valkoinen lilja Pretty Woman ja keltakurjenmiekan lehtiä kaueampana.

Samaa sotkua toisesta suunasta on tuossa alhaalla olevassa kuvassa. Kesäpäivänhattu on turhan keltainen juuri tuonne sekaan. Sekin on istutettu tuonne pienessä hädässä. Sain taimet käteen, ei ollut hyvää paikkaa ja tunkasin ne lähimpään rakoseen. Siellä taitaa kasvaa aika monta uutta poikasta.

Lammikko on tuolla lähellä ja sen lähellä, kosteassa paikassa kasvaa täpläpunalatva. Se on kahden muun leviävän kasvin välissä: keltakurjenmiekan sekä punaimikän. Siellä ne taistelevat tilasta. Keltakurjenmiekkaa aion kyllä kaivaa taas vähemmäksi, kun ilmat muuttuvat sellaiseksi, että pihan savimaata pystyy taas kaivamaan. Viime vuonna punalatva, oregano, timjami ja punahatut olivat vähän väliä perhosten kansoittamia. Meillä oli todella paljon perhosia. Nyt olen pari kertaa nähnyt kaaliperhosia, jonkun sitruunaperhosen, mutta muuten on ollut todella vähän perhosia. Olen aika harmissani siitä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä olen nähnyt ja nyt maksaruohoissa oli onneksi myös mehiläisiäkin. Silti jotain puuttuu.

Lammikkoon en tänä vuonna en ole vaihtanut vesiä. Siellä kasvaa lumme ja lumpeen pitää saada ravinteita. Lammikkoon on tullut vesimittareita. Lammikkoon loikki eräänä päivänä sammakko karkuun minua, kun kitkin läheistä kukkapenkkiä. Ja tänään näin lammen yllä (lammen halkaisija on noin metrin) lentävän sudenkorennon. Lammessa on näkynyt myös todennäköisesti muutama sukeltajakin, jos olen lammen vettä enemmän liikutellut. Mitään eläimistöä en ole lampeen itse tuonut, joten on todella hämmentävää, mistä ne kaikki ovat sinne osanneet tulla. Pieni puro menee meiltä noin 400 metrin päässä ja laskee lampeen, joka on vajaan kilometrin päässä. Sieltä tuskin ne ovat meille hiippailleet.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että luonto vielä toimii, ainakin joiltain osin.

Vierailuvinkkejä

Kiersin eilen naapurini kanssa Avoimissa puutarhoissa. Ihanaa, että tämä päivä on olemassa. Kiersimme monta hienoa ja toisistaan paljonkin poikkeavaa suurta pihapiiriä/puutarhaa ja yhden kaupunkipihan. Päivä oli kaikkinensa pitkä, sillä aloitimme aika kaukaa ja söimme ensin tuhdisti ja sitten kohti puutarhoja ja välissä pidempiäkin autotaipaleita. Koska en kysynyt lupia kuvien julkaisuun yksityispuutarhoista, esittelen nyt vain pari sellaista puutarhaa, joissa on mahdollisuus vierailla muutenkin. 

Tien 12 varrella Pälkäneellä, lähellä rauniokirkkoa (ja huoltoasema Aapiskukkoa), on Pajuparvi Helena Tiililä. Olimme tuonne suunnitelleen kahvitauon ilman sen kummempia odotuksia muusta kuin viiniköynnöksistä. Puutarhaihmisen mielestä kaikki kahvipaikat voisivat olla samankaltaisia. Kahville tuonne Pajuparveen pääsee vielä lokakuun ensimmäiseen päivään saakka to-la 11-17 ja siellä on niitä viiniköynnöksiäkin myytävnä. Viiniköynnöksiä kasvoi kasvereissa, avomaalla ja avomaalla rakennusten vieressä.

Kasvihuoneissa oli toki vähän muutakin. Kuten pelargoneja.

Kasvoi tuolla muutakin kuin viiniköynnöksiä. Perennoja, yksivuotisia kukkia ja hyötykasveja.

Ja sitten vanhojen tavaroiden ihailijoille oli katseltavana useita museonurkkauksia vanhoissa rakennuksissa. 

Sekä myös Wivi Lönnin ihailijoille oli tällä hetkellä infoa tästä arkkitehdistä.

En olisi tätäkään paikkaa ikinä löytänyt vahingossa, ellen olisi avoimien puutarhojen tietoja tutkinut. Käymme varmasti toistekin ohi ajaessa. 

Toinen vierailuvinkki on Asikkalassa, Viitailassa, sijaitseva Ruusumäki. 

Kuvat avointen puutarhojen sivuilla eivät kerro edes murto-osaa siitä, mitä pihapiirissä (vai puistossa?) on. Ruusumäen omilla nettisivuilla on mm pääsymaksuista yksityisvierailuilla. Kannattaa varata rutkasti aikaa tai sitten se opastettu kierros, sillä tilukset ovat laajat ja muuten voi jäädä huomaamatta vaikka mitä. Ja ruusuja siellä oli paljon, en tajua, miksi en ottanut niistä tarpeeksi kuvia. Onko teillä ikinä sellaista pulmaa, että kärhöille ei ole tarpeeksi korkeita ja tilavia tukia kaupoissa? Tässä olisi vinkki siihen pulmaan.

Ja sitten voi tehdä tuesta vielä tarpeeksi pitkän, ettei tarvitse taas uudelle kärhölle alkaa rakentamaan tukea.

Ja alakuvassa oleva köynnösseinämä on eri kuin ylhäällä oleva.

Vaikka nyt ei ollutkaan pioniaika, mutta enpä ole ikinä nähnyt näitäkään pioneja missään. Eli pionit nimeltä: Moscov, Athens, Madrir, Rome, London ja Kiev.  Pensasruusujen ja pionien kukkiessa paikka on varmasti taas täysin erilainen kuin nyt. 

Perennoja löytyi paljon, vaikka ne eivät ehkä ruusujen määrää voitakaan. Tässä oli ainakin pölyttäjien suosikkeja. Kun laittaa hyvin leviävät kasvit suureen kukkapenkkiin, niin on kyllä näyttävääkin.

Saattaisi pimeällä vähän jännittää tuolla kävellessä, jos ei tietäisi etukäteen, mitä vastaan tulee. 

Kertakaikkisen monipuolinen paikka. Kuvassa etualalla laho/metsäpuutarhaa kanervineen, saniainiseen ja kuunliljoineen ja taustalla kasvamassa tuijista labyrintti tuon kivisen monumentin ympärillä.

Eilinen oli ihan mahtava puutarhapäivä.