Syksy

Syksy on tosiaan täällä. Sateinen syksy, meillä päin. On tullut sadetta ripsien ja ripotellen. Kaatamalla niin, että peltikaton kumina on kotona se kovin ääni. On jo koettu eka lähes räntäkin. Sekä melkein rakeet. Moni kasvi on jo luovuttanut, kylmien öiden jälkeen. Onneksi kärhö Aljonushka ottaa nyt syksystä kaiken irti, kun nousi vasta paljon muita kärhöjä myöhempään.

Välillä taas ei sada, mutta on niin sumuista, että kosteaa on silti. Joskus toki on paistanut aurinkokin. Tänä syksynä vain on tuntunut aurinkoisellakin säällä jokainen pikkuinenkin pilvenhattara voivan olla sadepilvi. Sen verran pienistä ja viattoman valkoisista pilvenriekaleista on vettä satanut. Jos tällä alueella ei pohjaveden korkeus jo ala nousta, on se aikamoinen ihme. Sateesta huolimatta, olen pitänyt kiinni ulkoiluista, vähintään hyötykävelyjen muodossa.

Vasta eilen pääsin aloittamaan haravoimista. Sähkökäyttöinen ruohonleikkuri ei paljon tällaisiin lehtimattoihin pysty. Sellaiset pienet koivunlehdet ovat minusta suloisen harmittomia, jotka myös silppuuntuvat helposti. Sen sijaan tammi, vaahtera ja tämä hevoskastanja osaavat pudottaa sellaisen kasan lehtiä, että pienen kottikärryn kanssa joskus saattaa vähän tuskastuttaa. Askeleita saa ihan omalla tontilla mukavasti aikaan.

Lehtien keskellä on kanervia, jotka ostin Mustilan puutarhapäiviltä. Selvästi olisi voinut ostaa useamman. Ehkä vielä toisella kertaa. Nämä ovat kukkineet koko ajan sieltä elokuulta alkaen. Nämä tulevat paremmin esiin, kun muu puutarha alkaa olla ruskean eri sävyissä.

Aika moni puu vielä pitää kiinni lehdistään, kaunein ruska kuitenkin on minusta jo mennyt.

Minäkin muuten tein tänä vuonna Lidlistä pionin juurakkohankintoja. Kolme ostin, joista kahdelle oli jopa paikka valmiina. Vain yhdelle jouduin pähkäilemään paikkaa vähän enemmän. Pioni Shirley Temple pääsi etupihan puolelle kubistiseen penkkiin. Tämän pitäisi olla matala ja ryhdikäs pioni. Pääsi paikkaan nähden liian korkeiden syysleimujen paikalle. (Olen kerran jo muka ostanut tämän pionin, oli kuitenkin jotain ihan muuta.) Pioni Coral Sunset pääsi uuteen penkkiin etupihalle myöskin. Keinun lähistölle. Pioni Catharine Fontijn taas sai paikan läheltä terassialuetta. Toivottavasti ne kaikki kasvavat hyvin tulevana kesänä. Ainakin kaikissa oli hyvät silmut. Tosin siinä samalla sohiessani tulin ainakin yhden silmun katkaissuksi. Aina ei tarvitse pelätä eläinten tuhoja puutarhassa, joskus itse on laittaa kasvien kestävyyden koetukselle.

Vielä puutarhahommista olisi jäljellä haravoinnin lisäksi vähän kasvimaahommia. Osa hommista jatkuu sitten keväällä.

Värit luonnossa

Viime viikonloppuna oli lasten kanssa sukuloimassa. Me myös ulkoilimme paljon. Oli nimittäin varmaan tämän syksyn kauneimmat maisemat. Piti vähän tehdä sellaisia intervallikävelyjä. Pysähdyin nimittäin kameran kanssa aina ajoittain ja piti juosta muut kiinni. Keskellä vierasta metsää ei voinut aina jäädä kovin paljon jälkeen, ettei tarvitse ihan arpoa oikeaa polkua.

Tälle pikkusuolle ei ilman kumisaappaita ollut asiaa.

Suo on ihan pienen lammen kupeessa.

Oli myös kaunista ajella pitkin ruskamaisemaa. Tänä viikonloppuna moni puu alkaa olla jo paljas. Osassa on vielä väriä.

Saatan blogimaailmassa hieman hidastua tästä lähtien, sillä muut projektit vievät aikaa. Olen langoilla aina ajoittain, mutta varmasti epäsäännöllisemmin. Täytyy täällä takoa silloin kun rauta on kuuma tai edes lämmin. Muuten en saa tehtyä valmista ennen määräaikaani.

Tavoitteeni ensi vuodelle on: enemmän puutarha-aikaa.