Pionien ja muiden kukkien aika

 Meillä taisi kuolanpioni jo kukkia. Tämä alla oleva on ehkä ruusupionin siementaimi, jonka olen ostanut ikuisuus sitten. Jos täällä on pionitietäjiä, niin otan kyllä tietokorjauksen vastaan, jos tämä onkin jokin muu pioni. Se on ilahduttanut nyt aamu ja iltavalossa monena päivänä. 

Seuraava pioni on jokin kiinanpioni, joka alkoi yllätykseni kukkia jo nyt. Osassa kiinanpioneja on paljon pienemmät nuput ja osa voisi kukkiakin pian.

Tuon pionikuvan taustalla kurkistelikin tämä kullero New Moon, joka on suloisen kerrottu. Tämän taustalla on aika paljon vielä rytökasoja. 

Olen tänään viettänyt koko päivän puutarhassa kanttaamassa. Samalla toki yritin kitkeä sitä mihin ylsin samalla. Kukkapenkkien sisään sukeltamiseen joskus tarvitsee pidemmät vaatteet kuin tänään, jos ei halua naarmuja. Ainakin osassa penkkejä on kaikealaisia rikkkakasveja.

Vihdoin olen saanut tuon portin molemmille puolille kärhöt selviämään hengissä. Toinen puoli on hurjan varjoinen ja toisella puolella on kovat olosuhteet, kun vierestä kolataan lumia. Onneksi nyt näyttää onnistueen nämäkin kokeilut. Varjon puolella on alppikärhöä ja auringon puoleinen kärhö paljastanee lajikkeensä, jos tulee kukkimaan. Valkoinen, korkea akileija kukkii nyt. Tämän siemenen taisin saada silloin kiertävän siemenkirjeen mukana, joten kiitos jollekin teille bloggaajille siemenien keräämisestä ja lähettämisestä. En ole kovin hyvä perennojen siemenkasvatuksien kanssa, joten tämä on sitkeää sorttia.

Vielä on pari viikkoa töitä ennen lomaa. Puutarhassa ja blogien parissa ehtii olla vain ajoittain. Onneksi on välillä näitä kokonaisia puutarhapäiviä. Tänään sellainen tuli tarpeeseen. Mukavaa viikkoa!

Tulppaaneja sittenkin

 Peurat ja home eivät vieneet kaikkia tulppaaneja. Varsinkin keskiaikaiset sekä myöhäiset tulppaanit säästyivät peurojen popsimisilta. Toki peuroja liikkuu täällä yhä, eli kaikki ovat vaarassa. Viimeeksi eilen näin ne marssivan takapihaltam naapureiden pihalle. Täytyy taas käydä suihkuttelemassa kasveja peurakarkotteella eilisen kaatosateen jälkeen. Penkissä, joka näkyy alakuvassa näkyy tulppaaneja. En muistanut, että laitoin tuonne keltaisiakin tulppaaneja joukkoon. Ne ovat olleet ihan piristäviä.

Samassa penkissä kukkii suuri pehko nimetöntä imikkää, jota vähän olen jo jakanut, sillä se kasvaa tuossa erittäin hyvin ja vain hieman toisia kasveja jyräävästi. Tätä imikkää laitoin myös haastavampaan kasvupaikkaan. 

Olen nauttinut kivoista puutarhasäistä ja tulppaaneista, vaikka olenkin puuhaillut viime aikoina tunteja muiden asioiden parissa puutarhassa.

Lapsen palkkasi peräkärryn kanssa ajamaan autoa, jotta saan kasvimaalavoihin pollepotkua. On se kätevää, kun talossa nuorisoa, jolla on kortti ja ajotaitoa. Ja jonka saa helposti palkattua eri tehtäviin. Olisi ehkä vapaaehtoisesti ajanut autoa peräkärryineen, mutta kertoi, että vain rahalla lapioi p..skaa. Ihan ymmärrettävää. Ja mielelläni toki sellaisesta työstä maksan. Kun omat peräkärryajotaidot ovat puutteelliset. Hirmuinen sotku aina jää minun tuohuistani. Tänään täytyy siivoilla jäljet. Pressua tarvitsee siihen, kun lappaa vanhan mullan pois (jotta se ei mene kivituhkalle). Sitten kakat ja maatuvaa tavaraa alle ja multa päälle. Minulla on myös rakeina hevonpeetä sekä kaaankakkaa. Niitä käytän enemmän varastolannoitteena ruukkuihin. Tänä vuonna myös sallin kesäkukkien ja ruukkusystesteemien kanssa antaa lähteä lapasesta. Sehän tarkoittaa sitten armotonta puuhaa näin keväällä. 

Toivon, että tulevana syksynä minulla on oikeasti vähän aikaa miettiä värejä. Jos kuitenkin istutan tulppaaneja, voisin muistaa, että kaikki punaisen sävyt yhdessä eivät aina ole kovin kaunista. Noiden tulppaanien joukossa voisi olla vähän vähemmän jotain ja vähän enemmän jotain toista. Toivottavasti jotain jäi mieleen Keukenhofin reissusta. Ainakin inspiraatiokuvia. 

En kuitenkaan ole ottamassa juuri mitään tulppaaneja pois (paitsi pari aika omituista tulppua), sillä niitä kuitenkin taantuu niin suuri osa. Alakuvassa olevat hempukat ovat aika myöhäisiä tulppaaneja. Viileähköjen kevätsäiden ansiosta tulppaanien aika on ollut pitkä. Ihan kuin olisimme meri-ilmaston maassa. Ehtii jopa nähdä omat kevätkukkijat.

Naapurilta saatiin puunrunkoja, jotka nyt odottavat, että saan dominonappulaefektinä tehtyä vähän yhtä ja toista, jotta näm rungot pääsevät rajaamaan kukkapenkkiä. Toki ehkä joudun vaihtamaan suunnitelmaa vielä, koska paikan rikkakasvit ovat mahdottomia. Vuohenputki on kyllä sitkeä, vielä sitkeämpi on karhunkierto, joka pysyy pressujenkin alla hengissä vuodesta toiseen. Rangat ovat oman jakotaimi sinimkämmenen takana. Niiden paikalle pitäisi tulla lisää multaa ja yksi heräteostos alppiruusu. Rotkolemmikin nimi taitaa olla tallessa, mutta en ole vielä jaksanut vertailla kaikki puutarhan uudehkoja rotkolemmikkejä.

Varjohiippa on myös kukkinut mukavan kauan. Tässä on myös kaunis lehdistö, joka ei tullut aiemmin ihan esiin, kun jäi jättikasvien varjoon. Jotain siirsin tämän edestä pois viime vuonna, kunhan muistaisi, että mitä ja minne. 

Sisäinen kovalevyni puutarhapuuhista on ajoittain todella pettävä. Onneksi tiedän, että eivät muutkaan aina muista omia kasvisiirtojaan tai istutuksiaan. Meillä on niin pitkä talvi, että sen aikana unohtuu aika moni asia. 

Mukavaa viikonloppua! Ja oikein ihania valmistujaisia heille, jotka valmistuvat. Ja mukavia juhlia, ketkä juhlimaan pääsevät. 

Sekalaista

 Puutarhassa saisi taas vierähtämään tunteja putkeen. On kuitenkin pakko pitää taukoja, muuten kolottelee liikaa joka paikkaan, kun viime aikoina on ollut taas pieniä kremppoja. Onneksi on vaihtoehtoisia tapoja vietää aikaa, kuten käydä poimimassa leikkokukkatilalta kotiin tulppaaneja, kun ei raaski poimia omia maljakkoon. Onneksi peurojen ja Tulip fire - homeenkin läpi meillä silti tulee tulppaaneja. Joissakin penkeissä näyttää paremmalta kuin toisissa. Peurojen karkoitteeksi olen suihkinut kyllä ahkerasti myös sitä peurakarkote tuoksuakin.

Tänään olen ollut onnellinen kevätsäästä ja mahdollisuudesta puuhailla omassa puutarhassa. Sain paljon tehtyä, vaikka paljon on tekemättä. Sain kuitenkin jakotaimia hyvin purkkeihin, kun niitä myyn noin puolentoista viikon päästä. Kasvimaan kivituhkasta ruukutin ison määrän sormustinkukan taimia. En tiedä haluaako kukaan niitä, kaikkia en vain voinut jättää kasvimaalle. 

Kasvimaalla on ollut myös hurjasti oreganoa kasvamassa kivituhkalla. Niitäkin poistelin, vaikka osan jätin paikoilleen. Kivituhka on kamalassa kunnossa siellä. Kaikkea en ehdi millään viikonlopun aikana. Mutta on taas jotain tehty. Kaipaisin useampia kottikärryjä. Yhdet tuntuvat liian vähältä. Nokkakärrytkin voisivat olla hankintalistalla. Ja sellaisia vahvempia puutarhahanskoja, joita en aikaisin keväällä löytänyt. 

Nyt kevät on sekä parhaimmassa vaiheessa, sekä siinä vaiheessa, kun tuntuu, että yhtä aikaapitäisi tehdä sataa asiaa. Nurmikon voisi jo leikata. Kitkeä voisi vaikka kuinka paljon. Samaan aikaan kasvimaakin kaipaa huomioita. Sekä kaikki muukin. Täytyy vaan hokea mantraa, että on vasta kevät. 

Tämä haalean keltainen esikko on ilahduttanut minua. Se on runsastunut kunnolla. On kivaa, että puutarhassa voi pitää kaikkea sellaisiakin värejä, jotka vaatteina päällä eivät sopisi itselle. 

Kevätlumipisara on kaunis. Olen varma, että tähän lähellä olen istuttanut useamman. Vain tämä yksi tässä nousee. Ostin huhtikuussa näitä ruukullisen, istutan ne maahan kukinnan jälkeen. Ehkä sitten saan näitä useamman. Koiranhmpaista keltainen kukkii jo, valkoinen kukkii pian.

Viikonloppua varten kävin multaostoksilla. Onneksi yhdestä paikasta löysin turpeetonta puutarhamultaa. Sitä käytin viime vuonna joihinkin paikkoihin. Nyt täytyy ehkä käydä ostamassa lisää säkkejä, jotta se riittää nyt vähän pidemmäksi aikaa. Aluksi sen rakenne tuntui omituisen karkealta. Nyt koen, että se taitaa olla omaan käyttöön aika hyvä multa. Täytyy vielä kokeilla vähän lisää. 

Kuvassa muuten suurin ja vanhin sinikämmen tällä tontilla. Jalkani näkyy siinä mittakaavana.

Kun kevään perässä ei meinaa pysyä, ei näissä jutuissakaan ole kunnon juonta. Mukavaa viikkoa!

Toukokuun puoliväli

 Vähän varkain on tullut taas toukokuun puoliväli. Tuo aika, joka viimeistään saa esiin puutarhan kasvien kanssa onnen pakahduksia. Kaikki alkukevään pienet kukat ovat ihania ja niistä riemuitsen, tämä vaihe vaan saa aikaan vielä enemmän huokailua ja ihastuksia, kun kasvit näkee jo kaukaa. On värejä ja muotoja. Sekä enemmän kaikkea. Kasvien suhteen ei toimi minulla mikään vähemmän on enemmän sanonta. Vaan enemmän on parempi. 

En ole ehtinyt raportoida kukinnasta. Ja nyt tosiaan sitä on jo runsaasti. Ihana löytö oli tänään, että pari kärhöä on näyttänyt elonmerkkiä jopa metrin korkeudesta edellisen vuoden versoja: yksi Hagley Hybrid ja yksi kärhö Warszawska Nike. Molemmat ovat valitettavasti sellaisessa maassa, että eivät kasva mitenkään runsaasti, joten tämä ilahduttaa. Täytyy muistaa tarkistella muitakin kärhöjä. Kyseiset kärhöt majailevat alakuvan taustalla olevassa penkissä, jossa tällä hetkellä kukkii mm. esikoita, joka paikkaan ehtiviä valkouokkoja ja hyasinttejä, helmililjoja. Muutama kirjopikaralilja, yksi yksinäinen narsissi.

Hyasintteja, helmihyasintteja, palloesikoita ja muita esikoita on monissa penkeissä. Hyasinttejä pistän maahan joka syksy edes muutaman. Ja nykyisin ne alkavat näyttää jo mukavalta kokonaisuudelta, vaikka niitä on eri värejä eri penkeissä. Vielä muutamia vuosia sitten vähäisempi määrä hyasinttejä eivät aina tuntuneet sopivan muiden kasvien kanssa yhtä hyvin yhteen. Runsaus auttaa. Toki tänä vuonna tulppaanien tykitystä ei ole tulossa. Tulee vain muutamia. Meilläkin ovat peurat käyneet liian monta kertaa tontilla tänä keväänä. Moni tulppaani on menettänyt lehtiä sekä nuppuja. Jänikset tekeävät täällä vahinkoa lähinnä krookuksille, jos keväällä sataa lunta, joka jää maahan vaikka vuorokaudeksi.

Tarhakylmäkukkiakin olen haalinut eri värejä pikkuhiljaa. Ne eivät kaikki kuki samoihin aikoihin. Tässä punainen.

Ja tämä näyttää lohenpunaiselta. Tämä on yläkerran (kukkapenkin nimi) kukkapenkissä tosi keskellä kaikkia muita kevätkukkia. 

Tässä yläkerran penkkiä yhdestä suunnasta, kömmin keinun taakse tätä kuvaa ottaessa.

Ja sama penkin reuna toisesta suunnasta.

Samassa penkissä on myös pikarililjaa, joka saattaisi olla assyrian pikarililja.

Ja taustalla jouluruusu (joka on ostettu siementaimena ihan todella kauan aikaa sitten) ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Sisällä on punaisia pilkkuja.

Vuosien aikana olen ostanut erilaisia helmililjoja, joiden kaikkien nimiä en enää jaksa kaivaa esiin.

Näiden hyasinttien tarina taitaa myös olla melko pitkä. Ovat taineet kukkia jo useampia vuosia.

Imikät ovat myös tällä tontilla hieman varkain laajentuneet ja monipuolistuneet. Alakuvassa tuo pehko melko keskellä kuvaa on imikkää, jolle minulla ei ole nimeä. 

.

Siellä se kukkii valkovuokkojen ja palloesikoiden seassa, ja on myös kimalaisten mieleen. Imikät ovat kosteassa ja multaisessa tai savimaassa aina hyvinvoivia tällä tontilla. Kuivemmassa eivät ole yhtä runsaita. Joten jaoin jo tuotakin imikkäpehkoa, ettei jyrää palloesikoita. Tontilla on aina kohtia, joissa ei oikein kasva mikään hyvin. Tämä kuva on alakerran penkistä, joka on yläkerran penkin alapuolella. Yläkerran penkissä on kohta, jossa on hyvin heikko lumisuoja aina talvella, kun sitä kohtaa joudutaan käyttämään lumien kolaamiseen. Siihen kohtaan en osta uusia kasveja, koska ne voivat menehtyä. Aina voi kokeilla oman tontin kasveista jakopaloja. Jos jossain vaiheessa sekin kohta kukoistaisi kesäisin. 

Takapihalla on myös muutamat keltaiset narsissit kukassa. Näitä jaoin viime vuonna. Koska nämä eivät ole minulle niin tärkeitä narsisseja, voi niitäkin kokeilla paikoissa, joissa ei kaikki kasvit viihdy.  Ne siirretyt kukkivat tuolla takana. Välissä keltainen lämpäre on keltavuokkoa ja punainen lämpäre esikkoa. Kasvimaa on aivan retuperällä. 

Punaimikkä myös on hyvin kukkainen. Siellä se kukkii suurin korallinpunaisena. Vierellä kirjopikarililjoja, keltavuokkoa ja muita kasveja. Ei mene kaikki sävyt yksiin, mutta sekä keltavuokon että punaimikän siirtämisessä olisi hommaa, joten olkoot noin. 

Kaikkea raportoitavaa olisi vaikka kuinka paljon. Alkaa vain silmät kohta vuotaa vettä, kun väsymys alkaa painaa. Vielä täytyy hakea karaistumassa olevat taimet ulkoa. Joka kevät tätä hommaa aina alkaa vihata. Ei siis puutarhahoitoa, vaan kasvien roudailua. Meillä vain sisällä tulee liian helposti liian plöröjä kasveja, joten pakko roudailla. Tai sitten ottaa paleltumisriskejä kasvien kanssa. Osan kasveista kanssa vähän olin liian rohkea (muutama muratti ja pelargoni) ja paleltumisjälkiä onkin niissä, onneksi ovat sentään elossa.

Sinikämmen ja imikät ovat olleet tuossa jo vuosia. Ne silti aina ilahduttavat.

 Keväistä viikonloppua!

Uusia ja vanhoja asioita

 Tänä vuonna vappuna meillä kukkii pari vappupalloa. Eli palloesikkoa. Osa niistä ei ole korkeita ja osa vasta aloittelee. Olen monena vuonna ollut kateellinen ykkösvyöhykkeen vappupalloesikoista. Tänä vuonna yksi pinkki yllätti takapihalla. Olenkin löytänyt sieltä lämpimän paikan kukkapenkille.

Tämän lähellä kasvaa ja kukkii imikkä Sissinghurst White, joka on vankistunut sen verran, että se näyttää oikeasti viihtyvän tuolla paikalla.

Etupihan puolella valkoiset palloesikot eivät ole kovin pitkän varren päässä. Kukkivat kiurunkannus Purple Birdin vieressä. Nämä kiurunkannukset eivät ole olleet tässä kauan, mutta aivan kuin olisivat lisääntyneet.

Myös muita imiköitä on jo kukassa. Kuten punaimikkä.

Jokin nimetön ja tällä tontilla pitkään ollut valkotäpläimikkä.

Melkoisen uusi, nimetön valkotäpläimikkä.

Myös vanhoja hyasintteja nousee mukava määrä. Osa vähän harvenee aina ajan mittaan.

Osa esikoista ovat jäämässä keltavuokkojen alle. Esikkoja on helpompi siirtää tässä paikassa.

Sitten ikävä uusi pelko on Tulip Fire niminen kasvitauti. Sitä on monella alkanut olla Suomessa aivan holtittomasti pääsiäisen sateiden jälkeen. Instassa tästä on tullut jo monia kertomuksia vastaan. Viime vuonna meillä nousi tosi vähän tulppaaneja. Syytin silloin säätä. Nyt mietinkin, että onkohan se tauti ollut muutamissa penkeissä, joissa nytkin on paljon vähemmän tulppaanien lehtiä kuin joskus. Toisaalta minulla on vain pari sellaista kasvia, joissa on selkeää ongelmaa. Tässä yksi lehti:

Ja tässä tämmöinen peuran järsimän tulppaanin jämät. Joista en nyt tiedä, mitä tämä muu läikikkyys meinaa. Meillä myös kävi peurat vierailulla, joten sekin voi olla syy vähäisempiin tulppaaneihin.

Minulle keväällä tulppaanit ovat yllättävän tärkeitä. Varmasti siksi, että puutarhaharrastuksen alussa ihastuin tulppaanien kevätiloitteluun kukkapuiden kukkiessa. Onneksi tänä vuonna näin Alankomaiden tulppaanitykitystä siten, että voin vieläkäkin palauttaa silmiini tulppaanirivistöt, tulppaaniympyrät ja tulppaanit muiden sipulikukkien rinnalla. Pakko sujauttaa tännekin taas yksi kuva, eikun kolme.

Vähän kivempi uusi juttu on kokeilu esikasvattaa uudella tavalla kesäkukkia. Saa nähdä, miten tämä esikasvatus etanani toimii. Laitoin kosmoskukkien siemeniä esikasvatukseen riviin. Ensin sanomalehteä lattialle, sen päälle multaa (taimimultaa laitoin suurimmaksi osaksi, vain ihan sinne alhaalle laitoin hieman voimakkaampaa multaa). Sitten siemenet sinne tulevan rullan yläpäähän melko tiheään. Sitten rullailin sanomalehden multineen etanaksi tai spiraalin muotoon. Tuin sen komeuden vanhalla muovisella hillopurkilla. Nyt siellä jo itää, vaikka tein tämän vasta sunnuntaina ja tänään keskiviikkona siellä vihertää jo hieman. 

Katsotaan, miten jatkossa tämän homman kanssa käy, laitanko kosmoskukat suoraan sitten maahan vai koulinko niitä vielä isompiin purkkeihin. Toivoisin säiden suosivat suoraan maahan laittoa, sillä sisätilat alkavat olla aika täynnä taimia. 

Mukavaa vappua!