Sunnuntai

Tämä viikonloppu on tuntunut tosi pitkältä, tällä kertaa positiivisella tavalla. Osittain ollut syynä se, että on ollut paljon toisistaan poikkeavaa tekemistä.  Ja toisaalta se, että luulin, että olen koko tämän päivän varattuna. Kun sitten olimmekin jo iltapäivällä kotona ilman sen kummempia suunnitelmia, sain bonuksena päiväunet. Päiväunien jälkeen sain ikään kuin taas uuden päivän. Puutarhassani kukkii tällä hetkellä mm. tulppaani Night Club. Kukkavarressa on 1-4 kukkaa. Näitä pitää hankkia syksyllä lisää. Siro, korkea ja myöhäinen.

Tässä penkissä ei ole parhain multa (tiukahkoa savea pääosin, vain omenapuulla ja kärhölle vaihdettu parempi multa) ja paikka tulppaaneille, joten tässä penkissä lähes kaikki tulppaanit ovat yhden kesän iloja.

Puutarhaan en ladannut mitään tavoitteita tälle viikonlopulle. Joten jokainen kitketty rikkaruoho tai rikkaruohomaisesti käyttäytyvä kitketty perenna on taas parempi kuin ei mitään. Tällä hetkellä kitkeminen onnistuu toisissa paikoissa tosi hyvin, olen saanut monta voikukkaa juurineen pois. Toisissa paikoissa taas jää vain maan päällinen osa käteen. Kanadanvuokon kitkeminen juurineen tuntuu juuri nyt mahdottomalta.

SuperHero tulppaani on kerrottu, mutta ei ole auennut liian auki, tänään on kai ollut jo liian väsyttävää pitää kaikkia varsia suorassa, ovat vähän menneet kumaraan. Ehkä nestejänteys alkaa olla surkeassa kunnossa.

Unelmatädyke kukkii näiden tulppaanien vierellä.

Kaikki eiliset ostokset ovat vielä istuttamatta. Tänään olen kastellut vain niitä jo toukokuussa istutettuja perennoja, jotka näyttivät olevan ihan tikahtumassa kuivuuteen. Himalajanesikko näytti ihan kamalalta, onneksi muutama litra vettä virkisti. Kun on tottunut, että joku paikka puutarhassa on aina toukokuussa kosteahko, on vaikea muistaa kastella uusia perennoja sellaisilla paikoilla.

Eilen ostin
- Arovuokko Anemone Silvestnis 'Polish Star' Leviää samoin kuin tavallinen arovuokko, joten pitää olla tarkkana tämän kanssa. saatan vähän katua Kanadanvuokkoni istutuspaikkaa

- vuorijumaltenkukka (edellinen menehtyi)
- Valkovuokko Green Fingers (täytyy merkata hyvin, koska meillä vaeltaa melkoinen määrä ihan tavallista valkovuokkoa kukkapenkeissäkin).
- Isoritarinkannus
- Hopeasyysvuokko (kaikki syysvuokkoni olen tappanut monilla eri tavoin)
- Kuolanpionin siementaimi (2,5e) (joku merkki pitää laittaa, etten kitkiessä tallo)
-Ruusupionin siementaimi (2,5e) (vielä tarkemmin pitää suojella tallomiselta)
- Jaloängelmä
- Valkoinen esikko, Primula Alpicola 'Alba'

Ostoslistassani on yksi asia, jota en nyt ihan kamalasti mieti, nimittäin ennen ostoksia oli päättänyt, ettei yhtään uutta pionia nyt. Pitäisi sitä ennen kaivaa uusi kukkapenkki. Mutta eihän edullisia siementaimia voi vastustaa. Ja nehän ovat niin pieniäkin.

Marketanpuisto

Puutarhapäivät voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Joskus möyrii maassa naama ja jalat mullassa. Joskus taas on päivän teemana puutarha ja tekee kaikkea muuta. Tänään Marketanpuiston markkinoilta ostin monta taimea ja osallistuin Kotipuutarha-lehden bloggaaja-tapahtumaan.

Päivänpesän Katjan kanssa lähdimme matkaan aamulla toisen taimitapahtuman jälkeen ja näimme jo markkinoiden aikana muutamia muita bloggajia.

Tapahtumista saa aina ideoita valtavasti. Joskus ideoiden toteuttamisessa saattaa olla esteitä, jotka voivat joskus liittyä aikaan tai rahaan tai tontin kokoon. Eräs idea liittyi siihen, että tekisin vastaavia leivoksia kotiin, minkä söin tapahtumassa. Totesin kuitenkin, että en pysty mitään tällaista toteuttamaan kotona. Orvokeita voin toki poimia ja ripotella niitä vaikka kakun päälle. Kaikki muu näpertäminen on liian ylivoimaista minulle.

Kekkilä, Rudus ja Tahvoset esittelivät tuotteitaan iltapäivän aikana. Aiheina oli pieni piha. Vaikka oma piha on ehkä kaupunkipihaksi sellainen keskikokoinen, näistä saa aina ideoita, sillä omaakin pihaa voi mielessään jakaa etupihaan, takapihaan, sivupihaan tai muihin alueisiin.

Kekkilä esitteli uusia parvekkeelle tai sisälle sopivia viherkalusteita. Näyttivät varsinkin monenkin kokoisille parvekkeille sopivilta. Aurinko vähän haittasi kuvaamista. (Auringon ulkopuolella taas hyttyset haittasivat olemista.) Ruduksen uusi laatta näkyy tässä samalla.

Tässä Ruduksen uudessa luotokivi-laatassa on myös valesaumoja, joita oli sen verran vaikea erottaa oikeista saumoista, että niitä saumojen reunoja piti vähän tutkia.

Myös bloggaajat näkyivät laatoilla.

Tahvosten uusista Proven Winners - kasveista kuulimme infoa. Mieltäni jäi kovasti mietityttämään pinkki pallohortensia. Kuulemma Suomessa keltaista väriä karsastetaan enemmän kuin muualla maailmassa. Onko syynä pelkästään voikukat vai liian aikaisin tuleva syksy. Joka tapauksessa minusta keltaisen sävyt näyttävät oikein hyvältä, varsinkin tässä Double Play Big Bang -  Angervo - pensaassa, joka kotiutui myös meille. Istuttamista täytyy nyt varmasti vain lykätä, sillä kuivan savimaan työstäminen paremmaksi puutarhamaaksi ei taida tässä kuivuudessa olla nyt mitenkään mahdollista.

Keltainen ei kuitenkaan ole mitenkään ikävä väri, paitsi niissä perusvoikukissa.

Muuten tein päivän aikana monia uusia pieniä ja vähän suuremmaksi kasvavia hankintoja. Ehkä huomenna teen vielä itselleni listaa uusista hankinnoista. Kaikista niistä olen kyllä kovin iloinen.  Istuttamisen aikaa täytyy kuitenkin tarkkaan harkita, sillä perennapenkkien kastelu ei nyt ole mikään suosikkipuuhani näillä säillä.

Täysi toukokuu

Joskus työelämässäni elokuu ja tammikuu olivat täynnä kaikkia uusia alkuja. Niin paljon, että aloin jo itse muistutella itseäni, että niissä kuukausissa ei ole yhtään enempää aikaa kuin muissakaan kuukausissa. Jossain vaiheessa joulukuu oli yhtä rientämistä ja valmistelemista. Useampi joulujuhla samalla viikolla alkoi jo pukata hikeä päälle.

Omenapuu Huvitus kukassa.

Nykyisin toukokuu voi olla kovin kiireinen, minun lähipiirissäni on monia syntymäpäiviä, joista osaa juhlitaan usein ja joitakin harvemmin, mutta yhteensä viimeisiin toukokuihin on osunut useita tärkeitä juhlia. Myös muut aikataulut ovat vieneet minua myös pois kotoa tai pitäneet muussa kiinni täällä kotona. Tänä vuonna kiirettä toi myös lämpö. Kun kevät jää lähes välistä ja kesä on ovella ja päällä, ei pysty vain ajattelemaan järkevästi hallan vaaran uhkaa. Kaikkea on kylvetty ja istutettu. Puutarhatyöt tuntuivat kuukauden puoleenväliin saakka minusta nautinnolliselta.

En ikinä tiedä, milloin himalajanjalkalehti ponnistaa maasta. Hengissä se on yhä. En vain tiedä, onko sille hyväksi kasvaa maanpeittokasvien seassa vai ei.

Sen jälkeen onkin ollut jo vähän liikaa kaikkea. Liikaa poissaoloa kotoa, liikaa muita valmisteltavia asioita. Olin jo pari päivää sitten aivan univajeinen, enkä tässä valon määrässä saa millään päiväunia otettua.

Ämpäri vesisodan jäljiltä, mäkiauto hurjastelujen jäljiltä. Taustalla punaisena pilkottaa kottikärryt puutarhahoidon jäljiltä. Elämässä tapahtuu, pihalla tapahtuu.

Onneksi nukkuminen onnistuu vanhoin ja uusin kikoin aina jotenkin. Onneksi pystyn rajaamaan. Onneksi muistan, että puutarhasta kuuluu saada onnen pakahtumisen tunteita. Ei riittämättömyyden ja kiukun tunteita. Kun negatiivisuus alkaa pyrkiä ilmoille, on hyvä ottaa pieni etäisyys. Joskus myös siihen rakkaaseen puutarhaan. Ottaa vain kuvia ja tehdä vain pakollinen (eli kasvimaan ja ruukkujen kastelu). Tai ottaa lapsen kanssa erä sulkapalloa. Tai pötkähtää aurinkotuoliin ja vain olla.

Olen pohtinut meidän suomalaista säätä. Meille harrastelijoille tulee sopivia taukoja jo säänkin puolesta puutarhailuun. Itse teen joskus sateellakin puutarhatöitä, en toki kaatosateella, enkä myrskyllä. Liikaa kuumuus, kylmyys tai hyttyset saavat minut ottamaan luovia taukoja.

Kun tänä vuonna toukokuu onkin ollut lähes täydellistä puutarhasäätä, olen huomannut, että pari pientä sadepäivää saisi innon puutarharointiin taas syttymään. Minä tarvitsen sitä, että voi myös ikävöidä puutarhatöitä. Ja luonto kaipaisi nyt vettä. Mutta ei tietenkään monsuunia.

Tulppaani SuperHero. Onneksi istutin tähän penkkiin uusia sipuleita, entisen elinkaari oli tullut tiensä päähän noin kolmen vuoden kukkimisen jälkeen.

Jos meillä olisi aina tällaiset säät, ehkä sitä sitten tottuisi myös siihen, että hyvälläkin säällä voi uppoutua kirjaan tai telkkariin tai blogeihin. Tai vaikka siivoamaan sisätiloja (en nauti siivoamisesta, mutta sotkusta en nauti myöskään). Kaikesta tästä hetkisestä toukokuusta johtuen meillä alkaa sisälle kasaantua kaikenlaisia projekteja. Ei siis mitään yleviä projekteja. Vaan ihan sellaista tavallista, kuten pyykkikasoja, nopeasti sisään kannettuja tavaroita ym. Ja voi vain toivoa, että ei tulisi ihan kamalan paljon yllätysvieraita. Ei siinä muuten mitään, mutta voisi aina sen verran varoittaa, että voisi raivata eteisen kengistä ja vilteistä ja harrastuskamoista vähän väljemmäksi. Ovien viereen kasautuu hyvällä säällä kaikenlaista.

Missä vaiheessa toukokuuta pioni kasvoi korkeita tulppaaneja korkeammaksi?

Satuin katsomaan huhtikuun alun kuvia: lunta hurja määrä. En olisi silloin ikinä arvannut, että toukokuussa suustani pääsee sanat: " Saisi sataa vettä." Meillä on ripauttanut vettä niin pikkuriikkisen, että vuorijumaltenkukka on saattanut kuolla kuivuuteen, jos edes olisi muuten ollut tänä keväänä hengissä. Olen harkinnut perennapenkkien kastelua letkulla. Ennenkin olen tätä harkinnut, nyt toteutus alkaa olla jo lähellä. Kasvimaani ja ruukkuni saavat vettä nyt säännöllisesti. Kylvin jo tyhjään kohtaan perennapenkkiä yksivuotisia kasveja, mutta niiden kastelu olisi ollut minulle nyt liian haastavaa (hankala paikka). Rännin alla oleva sadevesitynnyri on käännetty ylösalaisin, kun tarvitsisin sitä joku kerta tasona. Jos sääennusteeseen tulee pisaran kuva, käännän sen salamana taas toisinpäin.

Kuvaaja ei ole yhtä nopea kuin linnut. Sain kuvan pyrstöstä.

Tämä toukokuu on kaikesta huolimatta hellinyt jäseniä, antanut taas toivon kipinän tomaattisadosta avomaalla. Antanut monta hetkeä, jolloin olen ollut onnesta pakahtumaisillani kaiken sen ihanuuden keskellä, mitä puutarhassa ja luonnossa tapahtuu. Tänä toukokuuna on tullut kuvattua niputtain kuvia talven varalle. Nyt bloggaustahti ei millään ole pysynyt kaiken tämän vuodenaikojen etenemisen tahdissa. Onneksi sama taitaa olla muillakin. Aika menee puutarhaa tutkiessa. Tai puutarhatöiden parissa.

Nyt taidan taas muistaa, mikä projekti minulla on kesken tuolla kottareiden luona. 

Ja voi mikä riemu tuli viikonloppuna. Sain ostettua naapurin viherpeukalolta itse kasvatettujen jättiverbenan taimia. Mikä onni.

Postauksen kuvat tältä illalta.

Lämpö ja kasvu

Muutama päivä pois blogista ja paljon asioita ehtii tapahtua puutarhassa, toki nyt vallitsevan lämmön takia. Ei sen takia, että minä olisi ollut puutarhassa ahkera. Meillä toukokuuhun osuu joka vuosi enemmän tai vähemmän juhlia. Kuluneena viikonloppuna on juhlittu kaksia juhlia. Jos laskee mukaan juhlat, joissa kuopus on viime päivinä vieraillut, nousee luku taas suuremmaksi. Omaan puutarhaan ei silloin ehdi oikein puutarhatöihin. Onneksi on puutarhakierrokset. Ja joskus jopa juhlat omassa helteissä puutarhassa, kuten meillä oli. Kukkivat puut puutarhajuhlien aikana kohottaa minun juhlamieltäni valtavasti. Rusokirsikka ei vielä ole parhaimmillaan, mutta nautin kovasti näistä runsastuvista vaaleanpunaisista kukkasista.

Naapureita ja vieraita ovat ihmetyttäneet hyasinttini puutarhassa. Olen itse niin kovin jo tottunut laittamaan joka syksy hyasintteja, että olen unohtanut, että kaikki muut eivät ole niihin tottuneet tai olleet meillä kylässä juuri hyasinttien kukinta-aikaan.

Olin todella huolissani Päivänpesän Katjalta saadun hämyvuokon tilanteesta. Mutta se tupsahti penkkiin ihan yllättäen ja tuntui olevan samantien kukassa. On pakko laittaa tämä erityiseen paikkaan, koska puutarhassa vaeltavat valkovuokot rynnivät joka paikkaan. Hämyvuokkoa suojelen ja valkovuokkoja ei tarvitse varoa.

Narsissi Obdam kukkii kirsikkapuun juurella runsaana ja röyhelöisenä. Olen tätä monena syksynä melkein tilannut. Nyt onneksi sitä istutin, sillä se on hurmaava. Ei mikään vaatimaton kasvi. Raaskin jopa juhliin poimia tätä muutaman maljakkoonkin.

Keltavuokot olen laittanut suoraan nurmikolle. Tai sammalikolle. Ja seuraksi muutaman kirjopikarililjan. Kirjopikarililjat alkavat kukkia pikkuhiljaa. Nämä avaavat kukkansa ehkä huomenna.

Jossain toisissa paikoissa osa kirjopikarililjoista jo kukkii. Tässä yksi kappale valkotäpläimikän takana. Himalajan esikon istutin itse vasta (vasemmalla), mutta sinikämmen on jo kukassa, vaikka vasta oli puskemassa maan pinnalle. Kuvaan melkein pitäisi kirjoitta, mikä kasvi on mikäkin.

Tulppaanirintamalla nuput pullistuvat, osa jo aukeaa. Varret ovat lyhyempiä kuin joskus joissain lajeissa. Kaikki kosteus maasta on jo haihtunut, joten tulppaanien varret kasva välttämättä yhtä korkeiksi, kuin joinakin vuosina. En kuitenkaan valita.

Keltainen koiranhammas kukkii. Taustana yksi monesta valkovuokkesiintymästä. Täytyy muistaa tarkkailla, että näkyykö valkoisissa koiranhampaissa mitään kukkavarren kaltaista.

Omenapuupenkkini ei oikein ole kaunis aikaisin keväällä. Se herää eloon usein joka vuosi pikkasen muita penkkejä myöhempään. Myöskään maa ei ole kaikissa sen osissa paras mahdollinen, savea on paikoin paranneltu. Osin savea on myös kuorittu pois. Tämä on lähes ainoa penkki, joka ei ole joka suuntaan koholla, vaan osin jopa alamäessä. Tässä sipulikukkien menestyminen ei ole ollenkaan varmaa. Isohelmililjat ovat tässä ensimmäistä vuotta. Taustalla näkyy avautuneita narsisseja. Nämä narsissit ovat edellisen omistajan istuttamia, osa näistä koki joukkokuoleman eräänä takatalvikeväänä.

Varmasti paljon puutarha-asiaa jää taaskin kertomatta ja esittelemättä. Olen kuitenkin nauttinut näistä lämpimistä päivistä. Nyt jo rikkoutuu viime kesän hellepäiväennätykset. Toppavaatteitakin on pesty, ei optimisesti ensi talvea varten, vaan varautuen taas kerran viileään juhannukseen.

Toisella silmäyksellä

Puutarhaan lähtiessä pitäisi aina olla puutarhahanskat takataskussa. Kun kumartuu nappaamaan vaahteran alkua kukkapenkistä, huomaakin kumartuessa vieressä voikukan alun tai muun rikkaruohon, jonka nyppäiseminen tarkoittaa jo sormien työntämistä multaan. Kun on matkalla oikeasti töihin tai ruokakauppaan, seuraa multaisista sormista sisäreissu ja käsien pesu. Pitäisi muutenkin olla kumartumatta, kun toisella ja kolmannella silmäyksellä näkee vielä jotain ja aikaa alkaa kulua ja töihin pitäisi jo mennä tai oikeammin kohta jo olla.

Toinenkin silmäys tarvitaan joskus, jotta muistaa, että minähän sain vuosi sitten vaalean lila esikon entisen työkaverini puutarhasta. Ja istutinkin sen esikon tuohon. Taustalla tummempi lila esikko ja luulin tämän toisenkin olevan samaa lajia.

Saattaa mennä myös ohi kukkanuppujen pullistuminen. Tuijottelin rusokirsikan lehtien puhkeamista hieman surullisena. Kauniit punertavat lehden alut, mutta nuppuja ei näy. Mietin jo, että olenko valinnut paikan ihan huonosti. Kunnes silmäni alkoivatkin huomata vaaleanpunaisia pieniä nuppuja. Laskin niitä jo enemmän mitä viime vuonna. Huh. Pakko oli samalla reissulla mennä katsomaan siro tai rusotuomipihlajoitani. Ja sielläkin oli kukkanuput jo lupaavissa asemissa.

Ensi vilkaisulla tulppaaneissa nuput lisääntyvät. Toisella vilkaisulla näkee jo joidenkin tulevan värin. Kolmannella vilkaisulla tajuaa (kuvassa takana), että ensimmäisen kerran tässä asuessa kielot ovat alkaneet vaeltaa. Olemme asuneet tässä kodissa noin 14 vuotta. Talon kulmalla on kasvanut muutamia kieloja. Nyt ne ovat alkaneet vaeltaa jo paikaltaan kauemmaksi. Olen pitkään miettinyt tuon penkin kaivamista ylös rikkaruohojen vuoksi. Ehkä nyt olisi (tai syksyllä tai ensi keväänä) sen penkin työstämisen aika. Kieloista pidän, mutta niiden vaeltaminen ei ole ihan toivottavaa joka paikkaan.

Joskus ensisilmäys näyttää kalutun marjakuusen (pupun papanat vieressä), tyhjiä kohtia ja kukattomuutta.

Toinen silmäys paljastaa, että valkotäpläimikkä on alkanut kukkimaan. Yläkuvassa on myös toiveita kirjopikarililjojen kukinnasta, sinikämmenen kasvusta sekä paljon muusta. Valtavasti ukkolaukkojen siementaimia, varjoliljojen alkuja ja muuta.

Hapankirsikkapuun juurelle halusin kukintaa, joka kestäisi. Muistiinpanoni kertoivat, että istutin 10 narsissin sipulia tuohon. Muistikuvani mukaan, minulla oli hankaluutta saada niitä mahtumaan, kun osassa narsissien sipuleista oli tuplat mukana. Nyt näyttääkin siltä, että tulen saamaan tulpakukinnankin. Siellä seassa sinnittelevät viimeiset kevätkurjenmiekat.

Ensi silmäyksellä katse hakeutuu kukkiviin kasveihin, kuten kuvan palloesikoihin. Vasta toisella katsomisella näen, että myös tämä edessä oleva  esikko (vaaleammat, sahalaitaiset lehdet) on tekemässä nuppuja. Ihanaa nähdä se pian kukassa, tässä on dramaattiset värit. Monella esikollani ei ole nimeä, niitä olen saanut paljon jakopaloina muilta. Tämän edessä olevan esikon sukulaisia kasvaa mm. vyöhykkeellä 5, kun me asumme vyöhykkeellä 2.

Olen joinakin päivinä pyörinyt puutarhassa kuin pyörre. Olen aloittamassa yhtä hommaa, huomaan keskeneräisen ja jatkan kolmannesta. Saattaa käydä jopa niinkin onnellisesti, että teen yhtenä iltana ne kaikki keskeneräiset hommat valmiiksi ja pari sellaistakin, jota olisin suunnitellut seuraavalle päivälle. Tai sitten jatkan kaikkea vähän, eikä mikään tule valmiiksi. Tai teen ilman tavoitteita ja hommia valmistuu siinä ohessa. On myös ollut päiviä, jolloin olen ollut muiden puutarhapäivien (ja muun elämän väsyttämä), ja päätän pitää välipäivän. En kuitenkaan muista viime toukokuulta tällaista nautintoa. Tämän hetken korkeapaine, aurinko ja lämpö ovat ravinneet mieltäni ja antanut taas sellaista puhtia puutarhurointiin, että ilo ja onni keväästä ovat olleet vahvasti läsnä.

Vauhtia

Toissapäivänä huomasin, että etupihan lämpimimmän penkin krookukset ovat kukintansa kukkineet. Iski melkein haikeus. Samalla ehdin ajatella, että penkki on pitkään vain vihreä. Tulppaanien ja laukkojen lehdet ovat voimakkaassa kasvussa, mutta tuskin kukkivat vielä.

Eilen sitten tajusinkin hyasinttien nousevan urakalla ja esikkojen kukkien avautuvan supernopeasti. Kuvissa tumma lila hyasintti Woodstock.

Palloesikot ovat kerrankin penkin reunassa.

Tätä tumman lilaa esikkoa minulla on paljon ja se kukkii aina runsaasti. Olen sitä pysynyt jakamaankin paljon. Taustalla kukkii vielä hetken toisen penkin vaaleat krookukset. Ehkä huomenna nekin ovat jo kukkineet tämän kevään kukinnat.

Pidän kovasti näiden valkoisten krookusten (Jeanne D'arc) koosta sekä noista liloista viiruista.

Myös toisaalla hyasintit puskevat maasta. Tässä pienten narsissien viereltä puskee hyasintti Aiolos. En syksyllä tajunnutkaan tämän laittaneen näitä kasvamaan mm. näin narsissien viereen. Kuvasta taas muistan, että mullan levitys jäi kesken tuohon penkkiin.

Joka päivä tapahtuu puutarhassa jotain. Kiitos siitä korkeapaineelle. Tuntuu, että joku paine on tässä itsellekin. Työpäivän jälkeen tunnit loppuvat kesken. Ei aina edes tiedä, että mitä tekisi ensimmäisenä puutarhassa.

Pieni nuuhkaisu skillojen tuoksua saa onneksi usein hötkyilyn rauhoittumaan.

Puutarhapäivä

Kevät kirii selvästi nyt menetettyä aikaa kiinni. Vasta luin Sametti Hortensian Pikkuisesta Puutarhasta ykkösvyöhykkeeltä valkovuokkojen kukinnasta. Ja nyt se kukinta on täälläkin. Seuraavat kaksi viikkoa kukkii siellä täällä omallakin pihalla valkovuokot yksittäisinä tai ryppäinä.

Puutarhatöissä on vappuna ja vapun jälkeen mennyt tunti jos toinenkin. Ja myös ennen vappuakin ehdin jo tehdä puutarhahommia. Nyt on ihanaa olla puutarhatöissä, kun ehtii ja pystyy. Tänään sain siivoiltua kasvimaan. Vappuaattona sain juuri ja juuri ruohosipulista salaattiin. Nyt ruohosipuli on kasvanut jo hurjasti. Se on lähes ainoa vihreä kasvimaalla. Vaikka oreganokin on hyvässä kasvussa.

Luulin kadottaneeni valkosipulit. Onneksi olivatkin tallessa. Kaikki eivät olleet vain vielä puskeneet maan pinnalle. Kylvösuunnitelma on hieman vielä mietinnässä. Samoin kesäkukat vielä hommaamatta. 

Päivällä valo alkaa olla auringossa jo niin kova, että ei meinaa nähdä, mitä kuvaa. Tässä kuitenkin ensimmäinen tulppaani. En vain ymmärrä, missä sen kaverit ovat. Harvoin nimittäin kylvän vain yhden sipulin yhtä lajia. Nyt en muista, voisiko tämä olla jotain vanhoja, henkiin heränneitä, sipuleita. Vai onko tämä viime syksyn juttuja. Onneksi muualle on laitettu pieniä ja suuria sipuleita.

Iltaisin valo saa minut melkein pökertymään onnesta. Väriä alkaa olla kukkapenkeissä. 

Seuraavassa hetkessä tajusin, että missä ovat minun ja lasten kevät/kesävaatteet. Kaapissa vai kaupassa. 

Ensimmäiset narsissit ovat kukkineet pikkuisina jo muutaman päivän. Penkki on tuossa vielä ihan siivoamatta. Tänään penkin siivous jo eteni melko paljon, mutta huomiseksi riittää vielä vähintään tunnin tai kahden homma. 

Tänään on muuten ollut Kansainvälinen Puutarhatöissä Alastomana Päivä. (Sosiaalisessa mediassa #WNGD) Hivenen kylmä nakuilla tänään puutarhatöissä, jostain syystä puolisoni mielestä ihan huippupäivä.

Lapsi alkoi googlettaa muita kansainvälisiä päiviä. Keskiviikkona aiomme juhlia Kadonneiden sukkien muistopäivää. Ja kirjoitin jo marraskuun ensimmäiselle päivällä ylös kalenteriin: Mies tekee päivällisen- päivän. Lapsi taas haluaa ehdottomasti lokakuussa juhlia Suklaakuppikakkupäivää. Meille tuli nyt siis kerralla iso kasa uusia juhlapäiviä. Näistä taidetaan valita valikoimaan vain ne hauskimmat.

Minä voisin keväällä viettää monta kertaa päivää Ilahdun kasvien heräämisestä. Alakuvassa sinikämmen ponnistelee maan pinnalle. Tämän kasvuvauhti on keväällä hurja. Nyt vastaa herää ja kukkii touko-kesäkuussa.

Mukavaa toukokuisen viikonlopun jatkoa!

Vapun puutarha

Vappuaaton kaunis sää meni vain osittain puutarhassa, koska keskityimme vieraiden kanssa hyvin pitkälle ruokailuun. Otin kuvia kuitenkin aurinkoisella säällä.

Osa viime syksyn kevätkurjenmiekoista ovat vasta avautuneet, kun toiset alkavat olla pian jo kukintansa lopuilla. Selvästi on eroja, missä penkissä on lämpimämpää ja missä taas kasvu alkaa hitaasti. Talventähtiä pitää siirtää paikkaan, jossa ne tulevat aikaisemmin esiin. Tai ainakin laittaa uusia talventähtiä kasvamaan ensimmäiseen pälvipaikkaan.

Nyt tulppaanien ja laukkojen kasvu on kovaa. Niiden varjoon alkaa jäädä kaikki pienemmän kasvit, jotka niiden takana kasvavat.

Pinkit sinivuokot ovat olleet nyt yli vuoden tällä paikalla ja nyt ne alkavat vahvistua selvästi. Tähän näitä siirtelin meidän ns nurmikolta, jossa ne jäivät aina jalkojen ja ruohonleikkurin alle.

Skillat alkavat olla kukintavalmiina. Ne tuovat kerralla tuoksua ja ihanaa vehreyttä. Olen pikku hiljaa näitä koettanut siirrellä muuallekin, sillä nämä eivät nyt kasva kovin optimaalisella paikalla. Vähän kerrallaan muistan aina näitä siirrellä.

Eilen ystäväni huomasi ensimmäisen pienin tulppaanin nupun. Itse en edes olisi nuppua huomannut. Kasvaa penkissä, jota tänään olen vasta alkanut siivoamaan ja sen takia menee helposti kaikki vielä ohi. Varovainen saa nyt olla siivotessa. En myöskään ole syksyn istutuksia kirjannut kovin tarkasti, puutarha järjestää nyt kaikenlaisia yllätyksiä. Toisaalta en sitten ehkä osaa kaivata jotain sellaista, jonka talvi on vienyt, kun en edes muista sellaisia kasveja istuttaneeni.

Tänään olen lähinnä kiskonut pois kukkapenkin ja naapurin orapihlaja-aidan välistä vadelmia. Ja kaivanut niiden juurakoita. Ja karsinut niitä piikikkäitä orapihlaja-aidan tursakkeita, joiden piikkien kanssa menee hermot. Nyt ehkä laittaisin tämän kukkapenkin vähän toiseen paikkaan, mutta sitä alkaa olla jo aika vaikea siirtää.

Tiedän taas mitä teen, jos kaipaan liikuntaa, ulkoilua tai ylipäätään puutarhatöitä. Tuon penkin siistiminen on sellaista ikiliikkujan homma.

On siellä paljon kasvejakin tulossa. Tällä hetkellä siellä on uudet ja vanhat vielä sekaisin. Saapahan jollain tavalla lumikellon ja maksaruohon samaan kuvaan.

Mutta myös pionit puskevat esiin, kuten monet muutkin perennat. Kun vain muistaisi, että mitä missäkin pitäisi kasvaa.

Puutarhakartan tekeminen olisi erittäin järkevä teko. Toinen järkevä teko olisi opetella kaikki perennat tuntemaan jo pienestä alusta. Kumpaakaan en usko tekeväni kovinkaan nopeasti. Joten nyt keväällä taas täytyy uudestaan tutustua omiin penkkeihin ja luottaa siihen, että pikkuhiljaa taas asiat muistuu mieleen.

Onneksi tunnen erittäin hyvin voikukan. Niitä sain jo puoli ämpärillistä kitkettyä kivikon seasta ja tuskin tuli olemaan kevään ainoa kitkentä samasta paikasta.

Ihanaa toukokuuta!