Puutarhainto löytyi

Minulla on ollut tänä kasvukautena joko puutarhainto vähissä tai sitten aikaa liian vähän. Välillä on iskenyt molemmat. Toissasunnuntaina olleet Avoimet puutarhat jo herättelivät puutarhintoa kovasti, Innolle ei vain ollut heti tilaa, kun vietimme lomapäiviä perheen kanssa tai hoidimme muita asioita.  Eilen sunnuntaina puutarhainto sai kuitenkin todella paljon tuulta alleen. Teimme Päivänpesän Katjan kanssa retken Porkkalan kartanoon, jonne olisimme menneet ilman vesisateita jo edellisenä päivänä.

Osallistuimme 5 euron hinnalla opastetulle ruusukierrokselle. Toki myös täällä sade oli aika paljon tehnyt sadetuhoja ja piiskannut kasveja, mutta sama se taitaa olla nyt vähän joka paikassa. Porkkalan kartano on tunnettu vanhoista jättiagaveista, jotka ovat myös aika muhkeissa ruukuissa pihalla. Näistä agaveista itse olen ensimmäisen kerran lukenut alle 10 vuoden sisään jostain puutarhalehdestä ja ne ovat taineet olla noin vuoden sisään myös jossain toisessakin lehdessä. Ne eivät pidä runsaista sateista, eivätkä kestä pakkasta.

Porkkalan kartanossa on keväisin ollut historiakierroksia, nyt osallistuimme ruusukierrokselle. 20-26.7 on kartanoviikot, joista lauantaina 25.7 on Kartanon pihapiiri-tapahtuma, jolloin paikalla on mm. Paula Ritanen-Närhi myös sekä muistaakseni mm. taimimyyntiä. Elokuussa on perennakierroksia ja metsäpuutarhakierroksia, jolloin opas keskittyy näihin aiheisiin. Lähellä on myös Porkkalan kartanon puutarhamyymälä, jossa tänään ymmärsin, että minulla ei edes tontti tuplana riittäisi kaikkiin niihin kasveihin, joita siellä on myynnissä.

Tässä kuvassa kiipeilee Porkkalan oma ruusu villiviiniköynnöksen seassa Porkkalan kartanon seinää pitkin. Kuvassa on aika kovat kontrastit auringonvalon takia, mutta tuolla alhaalla on aavistus ikkunapokasta. Tätä ruusua ei myydä puutarhamyymälässä, ainoastaan kartanosta. Nyt ne ihmiset ovat saaneet oman Porkkalan ruusunsa, jotka ovat tehneet varauksne 2 vuotta sitten.

Ei ole itsestään selvää, että Porkkalan kartanon puutarha on yleisölle auki. Jos ymmärsin oikein, tämä on viiden vuosi mm. opastettuja kierroksia. Kuuden avoinna oleva vuosi on tulossa ensi vuonna, mutta tästä eteenpäin ei vielä ole tietoa. Joten, jos olette Lammilla (Kantahämettä, Hämeenlinnaa) päin, kannattaa tuolla käydä. Sisäänpääsymaksu kierrokselle maksoi vain 5 euroa.

Kartanon puiston alueella on erilaisia kasviryhmiä tai alueita mm. kantopuutarhaa, joka oli varjossa ja siimeksessä, jossa kukki mm. marhanliljoja.

Ja konnanlilja.

 Oli muualla pihamaata mm. valkokukkaisten ja valkovihreiden kasvien alue (huom. Riina Vaahteramäeltä).

Sekä ruusualue tai punaisten kukkien alue ym. Kasvihuone oli myös vanha, vaikka sen ikää en enää muistakaan.

Kasvihuone oli täältä katsottuna matalammalla ja siellä oli ollut lämmitysjärjestelmäkin.

Tämän jälkeen taimimyymälä kierroksella repesi sekä riemu, että kukkaro että lopulta myös vesihanat taivaalta. Minulla on nyt ensimmäinen (ei omajuurinen) Austin-ruusu (Princess Alexandra of Kent) sekä nimetön Marhanlilja (tosin kallis ja pikkuinen). Ja aika monta muutakin kasvia.

Otimme kuurosadepäivä riskin ja kävimme vielä Kärkölän Huovilan puistossa. Nyt oli lampien vesi täynnä jotain vesikasvia, joka samensi veden pinnan kovasti. Ja pilvinen ilma teki oman lisänsä lammen veteen.

Silti punertavia lumpeita oli kukassa.

Perenna-alueella pörräsi kimalaisia sekä lenteli perhosia. Tällä kertaa täältä ostin pari ritarinkannusta, joiden väri on aina arvoitus. Nurmikoille oli jätetty myös joitain lämpäreitä niittykukkia kuten päivänkakkaraa kasvamaan.

Kun tulin kotiin, oli pakko saada muutamia kasveja heti maahan. Hyttysten hyökkäys teki kyllä liiasta pyllistelystä lopun suhteellisen nopeasti ja oli pakko päättää jättää seuraavillekin päiville jotain. Tiedän, että pystyn tulevina päivinä vähän taas enemmän keskittymään omaan puutarhaan, ja se tuntuu nyt mukavalta.

Kartano myynnissä

Kävimme perheen kanssa Hollolan Pyhäniemen kartanossa katsomassa Bonk-näyttelyä (ei auki maanantaisin). Pyhäniemen kartanolla on pitkät juuret ja satuin lukemaan heidän sivuiltaan, että kartano on myynnissä. Jos olisin voittanut sen Eurojackpotin 90 miljoona euroa, ei tarvitsisi ostamista edes harkita. Nyt voi jo heti päättää, että ei pysty ostamaan. Koska kartano on myynnissä, ei ole takeita, mitä siellä ensi vuonna tapahtuu.

Kartanon pääovi.

Kartano puutarhasta päin.

Kartanon alakertaan sopii loistavasti Bonk-teokset. Arvokas kartano ja sitten hölynpöly-teokset. Välillä en tiennyt, kumpaa katselen mielummin, näyttelyä vai kartanon kalusteita ja huoneita. Bonkista voi lukea enemmän täältä.

Ja sitten silmät osuvat kartanon kattoon. Ei meillä vain tuollaisia kattolistoja ole.

Kieltämättä kauniille työpöydälle sopi ihan hyvin tämä Bonk-puhelin, vaikka vallan hyödytön kapistushan tuo näyttäisi olevan.

Flyygeli-huoneessakin on menneiden aikojen fiilistä.

Luulin aluksi, että yhteen nurkkapöytään on laitettu oikeat kahvikupit esille.

Kurkistus kahvikupin sisään, huh.

Pari kimppua liljoja riitti täyttämään koko huoneen tuoksulla, jota poikani ei arvostanut ollenkaan.

Muissa kartanon tiloissa oli muiden taitelijoiden töitä. Alakuvassa Satu-Minna Suorajärven teos.

Jostain syystä minua puhutteli näin helteessä tämä Ninni Luhtasaaren teos Hikinen tyyppi.

Näyttely jatkuu toisessa rakennuksessa, jossa on myös kahvila. Teoksia on näytteillä paljon, joten nämä esittelemäni olivat vain pikkuripaus.

Meillä on tapana käydä perheen kanssa vähintään yhdessä kesänäyttelyssä joka kesä. Joskus olemme käyneet useammassakin. Tästä näyttelystä pidin taas todella paljon, koska ei ollut liian yksipuolinen. Oli tarpeeksi hassutteluakin mukana. Ja onhan työ ympäristö aivan ainutlaatuinen. Vielä muutama vuosi sitten pari puutarhuria oli tuolla kesätöissä pistämässä vanhoja perennapenkkejä kuntoon. Nyt kaikesta näkee näin harrastelijakin, että enää siellä ei kyllä ole koko kesää töissä kahta puutarhuria.

Siinä olisi jollekin hyvä projekti. Jos ette ole kartanoa ostamassa, vielä sen saa nähdä näyttelypääsymaksun hinnalla.