tiistai 30. joulukuuta 2014

Oikein onnellista uutta vuotta 2015

Arki palannut töiden muodossa eloon ja vapaa-aikaan iskenyt aikamoinen neuloosi. Siis sukkalankojen shoppailuja ja uusien ohjeiden opettelua varovaisesti. Puutarhabloggailu jäänyt vähän nyt taka-alalle. Ihana kuitenkin käydä lukemassa toisten blogeja.

Toivottelen sopivasti aurinkoista puutarhavuotta 2015! Ja onnea ja menestystä noin ylipäätään Sun Lover-tulpaanien myötä!



Nähdään ensi vuonna! Eli ihan kohta.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua! Tämä tonttu jatkaa vielä hetken joululahja- ja paketointipajalla ja siirtyy sitten viettämään joulua pariksi päiväksi.


Palaan linjoille taatusti ennen uutta vuotta, jos vain tietokone ei päätä sitä ennen hajota.

Mukava puutarhavuosi on taas takana. Muistaakseni tein jotain enemmän kuin suunnittelin ja jotain vähemmän kuin suunnittelin etukäteen. Pian pääsee tekemään uusia suunnitelmia. Niitä sitten näkee myöhemmin, mitkä toteutuvat ja mitä eivät. Huippuhetkiä on myös takana, kuten sarja epäonnistumisiakin.

Joulussa on hienoa lasten odotus. Tunnen sitä samaa tunnetta itse myös, mutta nykyisin vähemmän jouluisin. Se odotuksen suuri tunne iskee keväisin, kun pitää sekä aamuisin että päivisin käydä kurkkaamassa, että joko nyt se sipulikukka on noussut maasta tai milloin tulppaanit kukkivat. Paljon on siis odotettavaa edessä. Joulussa on onneksi tietty määrä päiviä, että lasten kärsimättömyys ei ihan leviä käsiin. Keväällä taas ei ikinä voi etukäteen ennustaa, milloin mikäkin kukkii. Siinä harjoitellaan kärsivällisyyttä, ainakin joinakin keväinä.


Kohta alkaa uusi laskenta, lähtölaukaus kevääseen ja kärsimättömään odotukseen.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukuun yllätys

Lumi peitti maan. Kottikärryssä oli vielä lasten lelut. Ja ne suojattu lumikolalla. Laittelin leluja pussiin, kun vahingossa häiritsin samalla perhosta.


En tiedä, missä perhoset tykkäisivät eniten majailla talven yli. Yritin parhaani ja etsin risukasoista jonkinlaisen paikan talvilevolle. Aamulla haaveilin kevästä ja heti törmäsi elonmerkkeihin, kun lähdin ulos.

Muutenhan meidän pihalla oli samaan aikaan lumista.


Hyvää viikonloppua!

Kevään odottamista

Viiden kuukauden kuluttua on huhtikuu. Ja luonnossa taas väriä. Ainakin maanrajassa.



Vaikka kyllä äsken kyllä kiljaisin tyytyväisyydestä, kun puut olivat kauniissa lumikerroksessa. Ainakin hetken.

Pian olen saanut 300 tekstiä aikaiseksi blogiin, jonka aloitin vajaa kolme vuotta sitten. Ensin olin itsekin skeptinen, että jatkuuko puutarhailu ollenkaan alun jälkeen. Saatikka bloggailu. No, ovat jatkuneet ainakin tämän aikaa.

Ensi vuodelle olisi mielessä taas uusia suunnitelmia, mutta ne ovat aluksi ehkä vähän tylsiä toteuttaa ja niihin liittyy aluksi hyvin vähän kasveja. Pihaa pitäisi laittaa kuntoon rakentamisen jälkeen, tilata hiekkaa ja multaa ja kylvää nurmikkoa. Taitaa alkaa lapiohommat. Koska näihin suunnitelmiin ei liity heti uusien kuoppien kaivamisia kasveille, tuntuu ne tosi tylsiltä hommilta.Sitäkin välillä pitää tehdä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukuun tunteita

Olen viime aikoina sahannut tunneskaalalla ahdistuksen ja auttamisesta tulevan hyvän mielen välillä. Aloin jossain vaiheessa huomata, että facebookin kautta jotkut ystäväni kommentoivat sivua Jouluapu. Aloin lukemaan näitä viestejä ja alkanut ymmärtämään taas jotain todella tärkeää. Sivustolla on perheitä, joita voi auttaa. Tarinoita lukiessa, vanhempien pyyntöjä miettiessä olen todennut eläväni aika etuoikeutettua elämää. Voin tarjota tukiverkostoni avulla lapsilleni ja perheelleni ja myös sukulaisilleni yhteisen yltäkylläisen joulun. Omien lapsien kaikki lahjatoiveet eivät toteudu, mutta eivät he suinkaan jää ilman. Lasteni lahjatoiveista kun voi löytyä esim. koira tai vastaavaa, joka nyt on vähän erilainen hankintapäätös kuin pelkkä lahja. Enkä myöskään hanki kolmea 150 euron arvoista legopakettia.

Minä voin itse höyrähtää kesällä hankkimaan esim. erilaisia pioneja edellisten seuraksi. Ja talous ei silti kaadu (vaikka ehkä heilahtaa) tästä. Voin vähän talvella mennä sekaisin lankojen edessä, eikä se harmita.


Voin olla omasta halustani vähän aikaa lyhennetyllä työajalla. Vaikka se tuntuukin tilipäivänä, se ei heijastu tulevaisuuteen juuri ollenkaan taloudellisesti, vaan enemmin positiivisesti, koska olen ollut opettamassa lastani läksyjen teon rutiiniin. Toki kokonaisuutena talouden takia palaan myös normaaliin työaikaan pian. Olen onnekas, kun voin tämänkin asian vain päättää.

Aikaisempina jouluina olen laittanut rahaa kehitysmaihin eri tarvikkeisiin ja/tai pelastusarmeijalle ja/tai Lionsien ruokakärreihin. Mutta muiden taloudellinen hätä ei ole kuitenkaan juuri tuntunut ja olen ollut oikeasti hävyttömän pihi näissä lahjoituksissani. Nyt lukiessa perheiden tilanteita ja miettiessä, että perheellä ei ole varaa sijoittaa tuohon ja tuohon. Ja lahjaksi jouluksi toivotaan dödöjä tai toppahanskoja, huomaan eläneeni taas pari vuotta jossain kuplassa. Kun mietin, mitä itse saisin kaupasta milläkin summalla omalle perheelle esim. joulua ajatellen, alkaa tajunta laajeta. Menen helposti omien lapsien lahjomisessa tyhmyyksiin. Ostan jotain sellaista, jota he eivät halua tai pyydä. Nyt pari tällaistä lahjaa saa kodin jostain, jossa niistä ollaan innoissaan ja joista ollaan kirjoitettu joulupukille. Menee taatusti parempaan osoitteeseen, kun meille pölyä keräämään. Omat lapseni (ja sukulaislapset ja kummilapset) saavat jotain sellaista, mitä oikeasti haluavat. Pysyttelen toivelistassa (kun joku sukulainen kuitenkin höyrähtää niihin ylimääräisiin kiemuroihin) ja teen maltillisemmin sitä jouluruokaa meille. Jos taas vahingossa liioittelen jouluruoan suhteen, tiedän, mitä kautta löydän sille ruoalle paremman paikan ennen joulua, kuin mitä meidän kompostimme olisi joulun jälkeen.

Pieni herätys on minulle hyväksi. Suunnat elämässä taas järkevämmät. Kiitos tästä Jouluavulle!



lauantai 6. joulukuuta 2014

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää!

Ja yhä kuvat liittyvät kevääseen.

Sinivalkoista.


Ja vähän myös hempeämpää.


Nyt ulkona maailmaa kuorruttuu, ainakin hetkeksi, valkoiseen. Lunta siis sataa.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kevät ja kesä mielessä

Tietokone vähän tökkii, on ollut pakkokin varmuuskopioida kuvia. Samalla kyllä on vaarana unohtaa kopiointi ja jäädä vain tuijottamaan kuvia.

Tänään vuorossa sekamelskan keskeltä Särkyneen sydämen bongaus. Raidallinen punavalkea tulppaani Carnaval de Nice. Tumma Queen of Night. Hieman myös ylemmässä kuvassa pilkistää vihreäraitatulppani China Town.





Kuvat toukokuun lopulta. Eli puolen vuoden takaa. Tätä ehkä odotettavissa taas puolen vuoden kuluttua.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Puoli vuotta

Tasan puoli vuotta sitten otin kuvia. Onneksi, sillä tänään otetut kuvat olivat kovin suttuisia valon vähyyden vuoksi. Ja sen verran erilaisia, että ehkä haluankin enemmän palata toukokuun tunnelmiin.

Narsissi MountHood oli kukassa karviaspuskan vieressä.


On niiden muutaman vihreän karviaispensaan lähellä kyllä tänäänkin jotain valkoista.


Palatakseni kevääseen, oli pihalla kyllä väriäkin. Kuten prinsessa Irene tulppaani esikon vieressä. Ei kovin paljon kokoeroa.


Väriä toivat myös tulppaani Orange Monarch.


Ja tulppaani Sun Lover muhkeudellaan.


Hempeyttä löytyi myös mm. Spring Green, Angelique ja pari muutakin lajia, joita en nyt muista, ja huomaan hukanneeni muistilappunkin.


Ja onneksi silloin paistoi aurinko (vaikka vähän kuvassa läpipalamista, nyt ei ilmiö haittaa yhtään). Oli myös aika lämmin, oikeastaan kuuma ja kävimme uimassakin.


Pitää muistaa ensi keväänä ja kesänä, että valokuvata pitää paljon. Aurinkoisina, pilivisinä ja sateisina päivinä. Varsinkin niinä päivinä, kun kevään valon saa napattua kuviin. Sitä saattaa talvella muuten unohtaa, että miltä se valoisuus näytti ja tuntui.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Vähän kesken

Jäi pikkaisen kesken syystyöt. Ruukut odottavat pihalla yhä pesijää, kun valkoisuus yllätti.


Syysasterikin joutui taipumaan lumen alla.


Vaikka minä olen selvästi myöhässä syystöissä, taitaa osa kasvejakin olla, sillä ruusut eivät olleet vielä ymmärtäneet pudottaa lehtiää, kuten ei karviaisetkaan.


Kummia möykkyjä on lumen alla. Ne ovat kasoja lehtiä, joita ei ole vielä lykätty kottikärryyn. Miten tämä aika taas näin vierähti. Ensi viikolla taas on varmaan mustaa, joten pääsee tekemään ne loput syyshommat.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Värit

Syyspäivänhatulle tämä syys alkaa olla jo liikaa. Ei enää jaksa.


Sen sijaan meksinkonhanhikki jatkaisi vielä, jos säät sallisivat.



Myös keltavaleunikoissa on yksilöitä, jotka ovat nyt nuppuvaiheessa. Eivät kai ole katsoneet kalenteria. Ihan hyvä määrä jäi taas siemenkotiakin kypsymään, vaikka uhosin ottavani ne kaikki pois.



Osa kehäkukista jaksaa jatkaa,



vaikka siemeniäkin on jo kypsytelty kauan ja hartaasti.


Värejä on ympärillä.


Mukavaa viikonloppua!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Lokakuun yllättäjä

Tämän vuoden lokakuun kukkiva yllätys on keijunkukka. Sen hennoista kukista on vain hyvin vaikea ottaa minun taidoillani kuvia.


Syysasteri (Patricia Ballard) myös ilahduttaa, mutta se usein kukkiikin lokakuussa. Tämä sama (minun pihallani uusi) asteri jo kolmatta kertaa täällä. Kun ei juuri muuta kuki.


Moni muu jo lakastuu ja pari pientä puuta on jo lehdettömänä. Tällä kertaa lakastuvat värit vähän käyvät silmiin, mutta taidan olla liian laiska tekemään pionien varsillekaan yhtään mitään.



Osa tulppaaneista yhä istuttamatta. Onneksi muut sain istutettu juuri ennen sadetta, joten säästin kastelun vaivan. Jatkan syksyä eteenpäin laiskasti. Ei uudet projektit jaksa nyt innostaa. Ensi vuonna taas ehkä jotain.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lokakuun kukkivat

Miten se lokakuukin on jo näin pitkällä. Kyllä aika taas kiitää. Meidän piha on aika varjoinen tähän aikaan vuodesta. Syysasterille ei ehkä löytynyt kaikkein valoisin paikka ja yhä pinnistelee kukkiaan auki.


Lähes ainoita kukkivia tässä pihassa. Muutama tsinnia jossain ja jotain muuta pientä. Alastomat immetkin jaksavat vielä kukkia.


Jonkun vastaavan istutin viime vuonna, mutta siitä ei näy nyt merkkiäkään. En tiedä, olenko sen vanhingossa siirtänyt jonnekin vai onko se kupsahtanut. Vielä olisi hommia ulkona, aika menee niin nopeasti, että toivottavasti ehdin jotain suunnitelmistani vielä toteuttaa syksyn aikana. En vieläkään meinaa uskoa, että on jo lokakuu.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Tilauksia ja tuliaisia

Tein tänä vuonna päätöksen sipulikukkien suhteen, en osta lisää tulppaaneja, kun niitä varten pitäisi melkein tehdä oma penkki. Poikkeuksen tein pienien ja aikaisten kohdalla. Olen maahan jo istuttanut pikarililjoja, lumikelloja, krookuksia ja kurjenmiekkoja (mitä lajia Katherine Hodgkin edustaakaan?).

Tänään sain maltillisen tilaukseni kotiin, jossa ei ole tulppaanin tulpaania, vaan tähtilaukkaa, pallerolaukkaa, hyasinttia, espanjansinililjaa.



Onneksi pysyin tulppaanilakossa, sillä sainkin sellaisia tuliaiseksi suoraan Alankomaista. Näköjään Prerium sekä Excelent-lajeja. Näistä ei ole sitten mitään varmuutta, milloin ne Suomen oloissa kukkivat. Ohjeita on monella kielellä. Sain samalla krookusta, kirjopikarililjaa ja lisää lumikelloa. Ja näitä en tilannut.


Jos vaikka viikonloppuna pääsisi vähän taas kuopimaan maata. Nyt pitää päättää, että tekeekö tulpuille oman penkin vai olisiko niille kuitenkin ihan tarpeeksi tilaa noissa entisissäkin paikoissa. Eiköhän 5 pakettia, alle 50 kappaletta ihan hyvin mahdu joukkoon.

Ja voisin ne talvivalkosipulitkin istuttaa, kun kerran ajattelin yrittää uudelleen niiden kasvatusta. Kunhan kesällä muistaisin taas hoitaakin niitä.

torstai 25. syyskuuta 2014

Värejä

Nyt alkaa jo kotipihallakin olla värejä. Valoa sen verran vähän kostean sumuisena (sateen uhka) päivänä, että kaikkea ei saa kuvattua siten kuin haluaisi.

Puut alkavat pikkuhiljaa värittyä.


Leikkaamaton orapihlaja tekee punaisia marjoja.


Koivunlehdet värittävät maata hopeatäpläpeipin vierellä.


Onneksi kylmä rintama väistyi. En vielä halua kaivaa lumilapiota esiin. Tiedän, että jotkut sen jo joutuivatkin tekemään.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Satoa

Sato jäi tänä vuonna vähän epävakaiseksi. Tosin en kamalasti hyötyviljelekään. Sitruunamelissaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, sitä en osaa vain käyttää. Tomaateista ei yksikään punertunut ulkona. Sen sijaan sisällä punertuvista on pari syöty ja nyt vasta alkaa värit muuttuvat. Sekaisin sekä Tigerellaa ja OutdoorGirliä. Onneksi loput vihreät (noin 4-5 litraa) tajusin poimia eilen kylmältä säältä talteen.


Chilit otin sisälle kypsymään pari viikkoa sitten ja vihdoin nekin ovat tässä parin päivän aikana vaihtaneet väriä vihreän kautta oranssiksi, vielä odotan punaista väriä. Laji taisi olla Kekova.


Kekovan takana on paprika. Josta otin sen ainoan tekemänsä sadon talteen pari viikkoa sitten. Olin laiska, enkä heti laittanut kasvia kompostiin, joten kasvi alkoikin kasvaa uudestaan ja kukkimaan.


Lapset toivoisivat, että kasvia ei heitetäkään pois. Minulla ei vain ole kasvivaloa, eikä kokemusta talvikasvatuksesta. Onko kukaan kasvivalon avulla kasvattanut esim. paprikaa talvella? Tällä laholla päällä homma kyllä tuntuu jo etukäteen ihan mahdottomalta tehtävältä.

torstai 18. syyskuuta 2014

Vaihteeksi kukkia

Onneksi vielä jotain kukkii. Alaston impi, syysmyrkkylilja vai syyskrookus. Mikäköhän tämä oikeasti on nimeltään?


Kotilot ehtivät aina vähän maistella näitäkin. Jos totta puhutaan, en ole aiemmin oikein ymmärtänyt näiden hattivateilta näyttävien lehdettömien syyskukkijoiden kauneusarvoa, kun meillä jäävät helposti muiden jalkoihin. Kunnes tänään näin ison alueen täynnä näitä vanhalla pihalla omenapuiden alla. Niiden paikalla keväisin loistaa narsissimeri ja nyt syksyllä oli alue peittynyt lilaan. Piti huokaista ihastuksesta.

Vielä on jotain tulossa kukkaan. Luulin, että syysasteri Patricia Ballard on meidän pihalle ihan liian myöhäinen, mutta nyt on nuppu bongattu. Eli ainakin ehti nuppuvaiheeseen asti. Täytyy ehkä tiirailla aurinkoisempaa paikkaa tällä yksilölle varjoisaksi muuttuvalla pihalla.


Muutamia syysleimuja on vielä kukassa, kuten joitain muitakin harvoja kasveja, jotka ovat kukkineet loppukesästä asti. Sen sijaan uusintakierroksella on nimetön esikko, joka kukki keväällä, huilasi kesän ja aloitti kukintansa uudestaan elokuussa. Ihan kuin se oikein olisi piristynyt tässä viime päivinä.


Olen tosi huono ostamaan kausikukkia. Kuitenkin tässäkin teen poikkeuksen. Olen ostanut keijunmekon pieniä taimia joskus maaliskuussa parilla eurolla ja koittanut saada ne säilymään hengissä. Tänäkin vuonna kesäkuun kylminä ilmoina ihmettelin, että miksi laitan aikaani sellaisten hitaasti kasvien rääpäleiden hengissä pitämiseen. Kunnes tulee loppukesä ja alkusyksy ja köynnös alkaa huidella kolmessa metrissä. Silloin taas kiittelen itseäni. Avomaalla en näitä kyllä muista kastella ja lannoittaa, joten vain terassin ruukussa ne saavat vettäkin.



Väriä löytyy muutenkin. Vasta oikeastaan tänä vuonna olen alkanut miettiä kasveja myös lehtien värityksen suhteen. Nyt on sitten kahta keijunkukkaakin pihalla, jotka selvästi ovat eri lajia. Ensimmäisen hankkimani nimi on jossain kai ylhäällä. Tämä toinen on jakopala, jonka nimeä en tiedä, selkeästi väritys kuitenkin erilainen kuin ekassa hankinnassani. Vielä tekee hyvän kontrastin vihreän kanssa.


Tänään aloitettu varautuminen ensi viikon viileneviin säihin. Ostettu lisää pipoja ja muita vastaavia tarvikkeita. Pipon hankinnassakin oli tärkeää se, että pysyy hyvin päässä, ettei lapiohommissa pipo heilu tai tukka tule silmille. ;)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Toivesarja

Aku Ankan nro 38, vuonna 2014 (tänään ilmestyneessä) on toivesarja vuodelta 1958, sivulla 15. Aku Ankka vähän höyrähtää kasveihin. Vuosikymmeniä välissä ja tarina kuulostaa tutulta. Kuvaa voi klikata suuremmaksi.


Nauratti aika lailla. Tosin myös vähän pelotti, että mitä tulee käymään harrastuksen takia. Tätä ennen ehdin jo manailla, että eilen pihalta napatut kuvat olivat niin epäedullisia ja huonolaatuisia, että niitä ei viitsi ehkä itselläänkään säilyttää, saati näyttää kenellekään. Ehkä tämä sarjakuva asetti taas oikeisiin mittasuhteisiin asiat. Ei aina tarvitsisi mennä äärimmäisyyksiin.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kaneloitu kuusi

Ostin jo kesäkuun lopulla kartiovalkokuusen. Ja istutin sen vasta nyt, syyskuussa. Onneksi otin sen potistaan päivänvalossa ja huomasin, että toisesta kukkapenkistä karkoitetut muurahaiset olivat löytäneetkin sopivan kuivan kodin. Kuusi on kesän aikana ollut monta kertaa pääsemäisillään maahan ja on ajoittain ollut upotettuna veteen, mutta jossain vaiheessa ovat muurahaisryökäleet ehtineet paikalle.




Muurahaiset saivat päällensä kanelia ja ripottelin sitä myös muualle juurakkoon ja myös kohtaan, johon aioin istuttaa kuusen. En kamalan kauan jaksanut odottaa muurahaisten siirtymistä muualle (muuten olisi homma jäänyt taas päiväkausiksi kesken). Odottelin kuitenkin jonkin aikaa, että muurahaiset ymmärtäisivät siirtää pesänsä toisaalle. Aika hyvin se kanelin tuoksu jäi leijumaan ilmaan. Tai nenään. Sellaista jouluisen mausteista tuoksua kuusen ympärillä.

Jostain syystä myös korvamato iski. Ja piti kuunnella kanelisydämiä. Tai siis Evan ja Manun Cinnamon Hearts  -laulua.

Onneksi kuitenkin vielä on syksy, eikä joulu, ja sain nauttia viikonlopun retkeilyillä kauniista maisemista ja lämpimästä ilmasta.


Ja pääsin kaivamaan anopin pihalta taas perinnepionin juurakon, jonka puoliskoni äidinäidinäiti istutti noin 1950-luvulla pihallensa. Siirrettiin sen paikkaa anopin pihalla parempaan paikkaan ja sain mukaani siitä lohjenneen palasen. Toivottavasti se menestyy ja saan joskus jaettua sitä eteenpäin.