Vuoden 2023 luetut kirjat

 Vuoden 2023 aikana minulla oli tiiviimpi syksy kuin olin ajatellut. Oli sen verran tekemistä, että oli karsittava paljosta. Joten Helmet-lukuhaasteen kirjaaminen koneelle oli aivan ylivoimaista. Koska kuitenkin osa kirjoista on minulla taulukossa, osa kirjoista löytyy äänikirjapalvelun luetuista ja osa kirjoista lainatuista kirjastokortilta ja osa kirjoista on kotona, saan ehkä kasaan kattavan luettelon luetuista kirjoista. Tämä on ehkä samalla taas paluu aktiivisemmin blogien pariin.

Kirjalista onkin melko pitkä. Jaksan kuunnella ja lukea melko paljon, mutta järjestelmällisyys niiden kirjoittamisesta ylös loppuu, jos ei ole tarpeeksi tilaa ajatella. Onneksi löysin äänikirjat. Luetutkin kirjat ovat tärkeitä, mutta aina niihin en vain pysty keskittymään. Ja tylsiä asioita on minun kivempi tehdä, kun voi kuunnella jotain mielenkiintoista.

Kaikki kirjat eivät välttämättä ole ihan järjestyksessä. Taisi äänikirjasovelluksessa tapahtua jokin päivitys kesken lukuvuoden ja se heitteli hieman kirjoja miten sattuu. Ja osa kirjoista, joita olen ostanut / lainannut kirjastosta, on myös hieman hatarasti muistin varassa, että milloin ne on luettu.

Pooley, Clare: Joka päivä laiturilla viisi

    Luulin tätä ihan kevyeksi hömpäksi. Tässä olikin muutakin sanomaa ja muitakin tarinoita. Pidin.

Ikonen, Veera: Pimeässä syttyy majakka

    Pohjautuu kirjailijan omaan kokemukseen lapsensa menettämisestä. Muutakin traagisuutta on mukana. Pidin.

Strout, Elizabeth: Voi, William!

    Tyyli samanoloinen, kuin aiemmissakin kirjailijan kirjoissa. Pidin.

Baker, Jo; Longbournin talossa

    Palvelusväen näkökulmaa Jane Austinin Ylpeyden ja ennakkoluulon kirjaan. Kirjailijan omasta suvusta löytyy brittipalvelijoita. Odotin ehkä liikaa kirjalta.

Turtshaninoff, Maria: Suomaa

    Ihana kirja. Kertoo erään suon ja suon raivaaman ihmisen ja hänen jälkikasvunsa tarinaa. On saanut kehuja ja en ihmettele. Pidin.

Riel, Ane; Tiima

    Jännä tunnelma kirjassa: muistisairaan ihmisen tarinaa. On saanut palkintoja. En ihmettele. Pidin.

Hämeen-Anttila, Virpi: Kalman kevät

    Jatkaa dekkari-sarjaa 1920 Helsingistä.

Zijian, Chi: Puolikuu

    Paljon kehuttu kirja. Jostain syystä minulle oli hieman haastava jaksaa kahlata. Johtui ehkä siitä vaiheesta, jossa tämän luin/kuuntelin. Yhä kuitenkin tästä jäänyt muistijälki, joten ei sitten ollut turha kirja, koska tämän taisin kuunnella tammi-helmikuussa 2023.

Hämeen-Anttila, Virpi: Juhannusyön painajainen

    Jatkuu yhä sama dekkarisarja. Tämä ei ollut minusta parhain dekkarisarjan kirja.

Higashino, Keigo: Namiyan puodin ihmeet

    Tässä oli kaikkea jännää aikahyppelyä. Monia tarinoita, pysyi kuitenkin hyvin koossa. Oli kiva, että löysin kirjan.

Lempinen, Marja-Leena: Naisten taivas

    Kirja kertoo suomalaisista siirtolaisista Kanadaan 1920-luvulla. Ei elämä silloinkaan ollut niin ruusuista kuin moni kuvitteli.

Kuznjetsova, Jevhenija: Kysykää Mialta

    Ukrainalainen kirjailija. Monia sukupolvia ja monia naisia. 

Hamberg, Emma: Je m'appelle Agneta

    Hauska kirja. Jos pitää Ranskasta, tämä varmasti tekee vielä oman viehätyksensä.

Nesbø, Jo: Verikuu

    Lisää Harry Holea. En enää kuitenkaan muista juonta. Mutta muistan, että sain tällä katki lukujumin, joka liittyi kirjojen lukemiseen (ei kuuntelemiseen).

Hämäläinen, Pilvi: Cinderella

    Olin liian ennakkoluuloinen kirjailijaa kohtaa. Tykkäsin kovasti. Tapahtuu pääsiäisen aikana ja tapahtuu paljon.

Jansson, Anna: Menneisyyden paino

    Juoni jo unohtunut. Luen kuitenkin näitä Anna Janssoneita, koska ovat sopivan helppoja dekkareita.

Kanto, Anneli: Haihtuneet

    Anneli Kannon dekkari-sarjan ensimmäinen. Pidän paljon Anneli Kannon kirjoista. Ja niissä on paljon vaihtelua. 

Lahti, Katja: Ei mitään vakavaa

    Avioeron jälkeistä elämää.

McFarlane, Mhairi: Hulluna sinuun

    Näitä kevyempiä kirjoja olen lukenut useampia, tämänkään juonta en nyt ihan muista. Aivojen nollauskirja.

Tola, Joonatan: Hullut, ihanat linnut

    Joonatan Tolan kirjat haluan lukea (en kuunnella). Perheen tarinaa isän kuoleman jälkeen, äidin sairaus keskiössä. Hurja tarina tämäkin. Pidin.

Toivola, Jani: Pantteri ja minä

    Vanhemmuudesta, isyydestä kaunista kerrontaa.

Kanto, Anneli: Saalistetut

    Toinen osa dekkarisarjasta. Luen mielellään myös seuraavan. Päähenkilö ei ole ihan sellainen kuin usein dekkareissa.

Ohlsson, Kristina: Myrskynvartija

    En tämänkään juonta muista, mutta juuri sopivaa aivojen nollausta.

Jonasson, Ragnar: Pimeys

    Jostain luin tästä dekkaristista ja etsin näitä pari kirjaa kirjastosta. Muistan, että oli pikkasen synkähköä kesälukemiseksi.

Jonasson, Ragnar: Saari

    Samaa sarjaa ja samat mietteet.

Ringland, Holly: Alice Hartin kadonneet kukat

    Kukkainen kansi, tarina kuitenkin pikkasen kökkö minun makuuni. Sukutragediaa ja huonosti valittuja puolisoja ja seurustelukumppaneita.

McFadden, Freida: Kotiapulainen

    Tämä yllätti. Ei ihan perusdekkari. Vai voisiko tämä olla edes dekkari, ei ehkä. Pidin.

Seethaler, Robert: Kokonainen elämä

    Lyhyehkö kirja. Sijoittuu Alpeille. Silti löysin jotain yhtymäkohtia myös Suomeen.

Itkonen, Juha: Teoriani perheestä   

    Minusta tässä oli muutamia hyviä kohtia. Hienosti kuvattu myös ihan sitä tavallista elämää. Usein halutaan kuvata draamaa ja tragediaa. 

Rimpelä, Anna: Tilanne päällä, Aino Ritari    

    Aino Ritarilla on tilanne päällä. Hieman sellaista hyväntahtoista sekoilua.

Mörö, Mari: Puutarha äänessä

    Kukkajuttuja. Vaikka pitäisi olla minulle kuin tehty, jäi silti vähän heikko muistijälki.

Sandberg, Riikka: Ørja

    Tässä liikutaan paljon samalla saarella, myös eri vuosina ja vuosikymmeninä.

Latvala, Taina: Torinon enkeli

    Jäi hieman epäselväksi tämä kirja minulle.

Messina, Lynn: Murha paremmissa piireissä

    Dekkarityyppinen kirja. Ei kuitenkaan itselle mikään paras dekkari ja mietinkin, että tulenkohan koskaan lukemaan, jos kirjailija kirjoittaa jatkoa.

Kostet, Jenna: Kuuden Katariinan jäljillä

    Joskus luen elämänkertatyyppisiä kirjoja. Näissä yhdistävänä tekijänä Katariinat, jotka liittyvät Turun linnaan.

Aro, Sari: Nukkuvan jättiläisen laakso

    Jäi heikko muistijälki tästä kirjasta: kuitenkin pitkä matka Suomesta Brasiliaan ja rankkaakin elämää uudessa maassa.

Niskanen, Karoliina: Muamo

    Kertomus äideistä, mummoista, tyttäreistä ja suvun suhteista. Tässä oli runollisuutta romaaninmuodossa. Pidin todella paljon. 

Hadley, Tessa: Vapaa rakkaus

    1960-1970-lukujen elämää, irrottautumista ennakkoon oletetusta. Ja miten lapset tässä otetaan huomioon.    

Vesantola, Satu: Kun isä osti Merenkurkun

    Kertomus siitä, miten isän mielenterveysongelmat heijastuvat lapseen, vaikka lapsi olisi aikuinen. Pidin.

Pystynen, Venla: En voi lakata ajattelemasta kuolemaa

    Mitä vaikutuksia isän itsemurha jättää lapseen.

Terras, Antto: Verinen Venäjä

    En yleensä lue True Crime - kirjoja. Tämä oli hyvä poikkeus. Aivan käsittämättömiä tarinoita naapurimaamme oikeuslaitoksestakin tallennettu kirjaan. Suosittelen tätä. En voinut olla nauramatta useammassa kohtaa.

Morton, Kate: Paluu Rivertoniin

    En enää juuri muista, mutta yksi tai kaksi Kate Mortonia mahtuu vuoteen.

Jenkins Reid, Taylor: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

    Tässä oli niitä aviomiehiä ja vähän muutakin.

Keyes, Marian: Rachelin paluu

    Tarinaa, tragediaa, päihderiippuvuutta.

Rytisalo, Minna: Jenny Hill

    Irrottautumista tylsyydestä ja mahdollisuuksia laittaa tuulemaan.

Kjellsdotter, Nilla: Taivaankartano

    En enää juonta muista. Dekkari.

Suomela, Laura: Tulppaanitoiveunia

    En enää muuten muista juonta, mutta jokin asia kasveissa muistaakseni ärsytti. Olisko jotkut kasvit kukkineet väärään aikaan tai jotain vastaavaa.

Jenkins Reid, Taylor: Daisy Jones & The Six

    En taida enää lukea tämän kirjailijan muita kirjoja vähään aikaan. Ei ollut mikään kovin ihmeellinen kirja mielestäni.

Hämeen-Anttila, Virpi: Vapauden vahdit

    Jatkoa samalle dekkarisarjalle.

Ingelman.Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

    Vanhainkodissa tapahtuu ja asukkaat laittavat tuulemaan.

Tuppurainen, Tiina: Elvi ja Ebba

    Rakkaustarinaa, ei niin helppoa ja suoraviivaista.

Bennet, Brit: Äidit

    Erilaisia ratkaisuja ja valintoja. Otsikosta olisin luullut hieman erilaiseksi kirjaksi.

Lyons, Annie: Pommisuojan lukupiiri

    Tapahtuu Lontoossa 30-luvun lopulla. Ei jäänyt kirkasta muistikuvaa.

Ohlsson, Kristina: Jäänmurtaja

    Dekkari. Luen näitä, vaikka en näitä myöhemmin enää meinaa toisistaan erottaa.

Henry, Emily: Rakkautta rivien välissä

    Ennalta arvattavakin hömppäkirja. Pään nollauskirja.

Brent: Katy: Kuinka murhata mies ja päästä pälkähästä

    Kaikenlaisia kostotarinoita. Tämä jäi mieleen.

Jackson, Holly: Kiltin tytön murhaopas

    Selvitellään vanhaa murhaa.

Salminen, Tuuli: Varpu

    Kun elämä muuttuu, miten rakentaa uusi elämä.

Dicker, Joël: Alaska Sandersin tapaus

    Eräänlaista dekkarimaista kerrontaa vanhasta murhasta. Jatkoa kirjalle Totuus Harry Quebertin tapauksesta.

Dicker, Joël: Baltimoren sukuhaaran tragedia

    Saman kirjailin tuotos kuin edellinen ja eräänlaista jatkoa, pureudutaan enemmän päähenkilön suvun tarinaan ja mm. lapsuuteen. Tätä ja edellistä kuunnellessa tein viimeisiä puutarhahommia. Eli näitä olen kuunnellut syys-lokakuussa.

Turpeinen, Iida: Elolliset

    Ihana kirja. Tarina alkaa kaukaa ja tulee kohti nykyhetkeä. Pidin kovasti.

Romppainen, Katariina: Neljäs pyörä

    Monenlaista suhdekiemuraa.

Riikonen, Marika: Yksin, kiitos

    Kirja siitä, miten yksin oleminen ei ole vain kurjuutta vaan voi olla tarpeellista sekä kaivattua.

Ahava, Selja: Ennen kuin mieheni katoaa

    Kahta eri aihetta käsitely samassa kirjassa. En ihan löytänyt kunnolla näiden yhtymäkohtia.

Keegan, Claire: Nämä pienet asiat

    Tätä kuuntelin samalla kuin tein palapeliä joulukuussa. Myös tämän kirjan loppusanat olivat tärkeitä. Tässäkin kirjassa oli joulu tulossa. Tärkeä kirja kertoo, miten Irlannissa katollinen kirkko hoiti ei-toivottuja asioita kaikessa hiljaisuudessa. Lyhyehkö kirja.

Ritvanen, Antti: Hyvää jatkoa, Homo sapiens!

    Psykoterapeutin hommat alkavat kirjassa luisua hieman kaaottiseksi.

Cedervall, Marianne: Varjo yössä

    Dekkari pienestä kylästä Gotlannista. Hevosiakin kirjassa.

Cedervall, Marianne: Haudataan menneet

    Saman sarjan toinen osa. 

Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa: Väärässä olemisen historia

    Paljon tragediaa mahtuu perheisiin, joissa toista ei osata ottaa huomioon. Tätä kuunnellessa tein mm. Kreetta Järvenpään valokuvasta tehtyä palapeliä.

Perrin, Valerie: Vettä Kukille

    Aloitin tätä varmaan lokakuussa. Oli kuitenkin vielä niin paljon tekemistä, että en uskaltanutkaan aloittaa lukemista, koska tiesin jo alussa, että tätä kirjaa on vaikea jättää kesken. Luin muutaman luvun ja jätin kirjan odottamaan lukemista joululomalle. Ihana kirja. Nautin kovasti. Vaikka ei mikään iloisin kirja.

Ahndoril, Alex: Murhan avain

    Dekkarisarjan ensimmäine    n. Kirjoittajat samoja kuin nimen Lars Kepler takana. Tämä vain ei ole yhtä raakaa. Hieman suljetun tilan / ihmisjoukon murhamysteeriä. Päähenkilöllä omat kriisinsä.

Uusikin lukuvuosi on jo korkattu. Juuri latailin koneella taulukko Helmet-lukuhaasteeseen. Jos vaikka tänä vuonna pystyisin sen täyttämäänkin. 

Vuosi 2020 kirjoina

 Olen saanut mukavia puutarhahaasteita. Pyrin niihin palaamaan vähän myöhemmin. Aloitan kertomalla kirjoista.  Kirjat ovat olleet pitkäikäisin harrastukseni. Joskus minulla on vuosi, jolloin luen hyvin vähän, mutta useampi lukematon vuosi peräkkäin saa minut voimaan huonosti. Pidän hyvän loman merkkinä, että pystyn keskittymään kirjan lukemiseen. Pitkän loman aikana, luettuja kirjoja pitää olla useampia. Kesällä keinu on loistava paikka aloittaa vapaapäivän aamu: aamupala ja kirja. Jokin pöytä vain pitäisi olla vähintään teekupille.

Aloitin vuoden 2020 tekemällä Helmet-lukuhaastetta. Olin juuri vuonna 2019 joulukuussa palauttanut täydennyskoulutukseen liittyen opinnäytetyöni ja olin riemuissani, että vuonna 2020 minulla on aikaa lukea ja harrastaa kaikkea muutakin. Olin löytänyt jo vuonna 2019 äänikirjat, joita olin jo alkanut kuunnella mm. kitkiessä kukkapenkkejä (toki kuulokkeet välillä tippuivat kukkapenkkeihin), kävellessä työmatkoja, tehdessä kotitöitä (juuresten kuorminen ja pilkkominen, riisipuuron keittäminen, vaatteiden viikkaus, pölyjen pyyhkiminen jne), 1000 palan palapeliä tehdessä, neuloessa jotain suhteellisen helppoa. Myös pitkän matkan ajomatkan ilman muita ihmisiä tai vaikka silloin, kun takapenkin urheilijanuorukainen nukkui, saivat ihan uuden innon äänikirjojen myötä. 

Vuonna 2020 valmistuin täydennyskoulutuksestani, aloitin sivutoimisen yrittäjyyden ja tein syksyllä 2020 töitä entiseen työaikaani nähden noin 120-130% työaikaa. Olin syksyllä pikkasen poikki. Ja puutarhan harrastaminen jäi syksyllä lähes kokonaan. 

Silti luin ja kuuntelin ihan todella paljon vuoden aikana kirjoja (yli 80 kirjaa: osa alle 200 sivuisia tai alle 4 tunnin kuunneltuja kirjoja). Myös pitkinä työpäivinä vain harvoin kuljin autolla (auton parkkeeraus on ongelmallista) ja koronan takia välttelin busseja. Pitkien työpäivien istuminen olisi varmasti lamauttanut kehoni, ellen olisi aina niinä päivinä pätkissä kävellyt vähintään tunnin, usein 1,5-2 tuntia erilaisia siirtymiä. Suurimman osan näistäkin tein äänikirjaa kuunnellen. Olen vuonna 2020 lukenut enemmän, mitä haasteessa lukee. 

Olen myös esikuunnellut kirjoja ja sitten olen ostanut niitä lahjaksi sopiville ihmisille, appiukkoni sai lahjaksi Tommi Kinnusen: Ei kertonut katuvansa täksi jouluksi, koska lukee paljon maailmansotiin liittyvää kirjallisuutta. 

Tai joskus toimin toisinpäin, kuten vuonna 2019 ostin äidilleni ulkomaille lahjaksi Enni Mustosen Paimentytön ja äitini ihastuksen takia kuuntelin sen jälkeen itse. Ja vuonna 2020 ostin sarjan kaikki kirjat hänelle ja lähetin ne hänelle parissa otteessa, sillä koronan takia äitini ei päässyt Suomeen. Jouluna 2020 hän on saanut luettavakseen mm. Suon villin laulun, josta ei ole sarjaa tehty. Mutta luulen, että Rileyn: Seitsämän sisarusta aloittaa seuraavan postitusurakan. Ja mielelläni postitankin hänelle kirjoja, sillä kestää vielä aikansa, ennen kuin matkustamisessa on järkeä.

Luen aina jonkin verran dekkareita sekä hömppää, niitä käytän tietoisesti joskus myös rikkomaan lukujumeja, joita ei kyllä vuonna 2020 ehtinyt edes tulla. Vakavampaan tai tietokirjamaisempaan kirjallisuuteen tarvitsen enemmän aikaa ajatteluun. Runokirjoja luen harvoin, mutta säeromaaneja voisinkin lukea enemmän. 

Saaripalstan Sailan lukuhaastetta kommentoin ja Sailan pyynnöstä lukuhaasteeni on tässä.

Helmet-lukuhaaste 2020

1. Kirja on vanhempi kuin sinä             Jane Austen: Viisasteleva sydän

2. Iloinen kirja                          Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä Anni Saastamoinen: Sirkka

5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella Fran McCourt: Amerikan ihmemaassa

7. Kirjassa rikotaan lakia                  Jo Nesbø: Veitsi

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi Rachel Cusk: Ääriviivat

9. Kirjassa kohdataan pelkoja             Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin.

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

11. Vaihtoehtohistoria              Kari Hotakainen: Tarina

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera Miika Nousiainen: Maaninkavaara

13. Kirjassa eksytään                 Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

14. Urheiluun liittyvä kirja          Echenoz, Jean: Pitkä Juoksu

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö Enni Mustonen: Emännöitsijä

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

17. Tutkijan kirjoittama kirja Rutger Bregman: Hyvän historia- ihmiskunta uudessa valossa

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja Anni Kytömäki: Margarita (polio, raakut)

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja Delia Owens: Suon villi laulu

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta Heidi Köngäs: Mirjami

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja Elena Ferrante: Amalian rakkaus

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä Juhani Aho: Rautatie

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa Enni Mustonen: Pukija

25. Kirjassa ollaan saarella Anna Jansson: Sokea hetki

26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö Hanya Yanagihara: Pieni elämä

27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani Elizabeth Acevedo: Runoilija X

28. Tulevaisuudesta kertova kirja     Maja Lunde: Mehiläisten historia

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva     Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

30. Kirjassa pelastetaan ihminen Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla     Enni Mustonen: Paimentyttö

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos Jussi Adler-Olsen: Aakkostalo

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana     Olli Jalonen: Taivaanpallo

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa Sophie Kinsella: Sitä saa, mitä antaa

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa Pajtim Statovci: Bolla

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu     Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

39. Kirjassa lennetään Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan         Enni Mustonen: Lapsenpiika

42. Kirjassa on isovanhempia          Enni Mustonen: Sotaleski

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja     Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

45. Esikoiskirja Ḗdouard Louis: Ei enää Eddy.

46. Kirjassa on sauna Hanna Velling: Kirjosieppo

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet Enni Mustonen: Ruokarouva, Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmaduunarin tilipäivä

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Heidi Köngäs: Hertta

Tämän vuoden haasteessa oli muutama kirja, joissa oli vähän samankaltainen nainen pääosassa, mietin esim Aspergerin oireyhtymää Lähikaupan naisessa ja Sirkassa. Tai sitten vain tiettyjä odotuksia yhteiskunnalta, joihin eivät kaikki pääse. Molemmat kirjat olivat suositeltavia. Ja voin suositella kirjaa Hyvän historia - Ihmiskunta uudessa valossa. Teki minulle hyvää lukea hyvästä, silloin kun maailmassa tapahtuu paljon ikävää. 

Joitakin kohtia olen tulkinnut omalla tavallani. Ja jos olin jo alkuvuodesta täyttänyt jonkin kohdan, en enää vaihtanut sitä, vaikka loppuvuodesta olisi kohtaan ollut täydellisempi kirja. Luin Enni Mustosen syrjästäkatsojan tarinoita alkuvuodesta ja joihinkin kohtaan olisi yhtä hyvin voinut laittaa Rileyn: Seitsämän sisaruksen kirjasarjasta kirjan. Olen joskus ennenkin lukuhaastetta tehnyt, mutta täsmälukemiset eivät ole kiinnostaneet. Nyt mukavia täsmälukemisia tuli tehtyä. En olisi muuten lukenut esim. Juhani Ahon Rautatietä (aukko sivistyksessä) tai Yanagihara: Pieni elämä olisi yhä kesken. Pieni elämä on loistava ja traaginen kuvaus vakavan traumatisoitumisen laajoista ja pitkäaikaisista vaikutuksista elämään, jolloin luottamus särkyy ja sen korjaaminen ei ehkä ikinä onnistu.  En vain ensimmäisellä lukukerralla päässyt vielä kohtaan, jossa päähenkilön tarina alkaa aueta, siihen taisi mennä vähintään ekat 100 sivua.

Maja Lundenin ilmastokirjat ovat olleet ajatuksia herättäviä. Mehiläisten historia mahtui hyvin haasteeseen. Sininen taisi jäädä sen ulkopuolelle. Sininen kertoo tulevaisuuden vesipulasta romaanin muodossa. Luin sinisen kesällä ulkona Saimaan rannalla yltäkylläisen veden äärellä. Elämys sekin.

Suomalaisista kirjailijoista löytyy ihan todella paljon loistavia kirjailijoita, joista olen aina vuorotellen innoissani. Luulin, että esim. urheiluun liittyvät kirjat ovat minulle pakkopullaa, niitä tuli luettua vahingossa 3, sillä Varjonykkeilijä liittyi myös urheiluun sekä Maaninkavaara. Miika Nousiaisen Maaninkavaaran luin joulukuussa 2020 ja nauroin aika paljon, vaikka itkeäkin olisi voinut. Vuoden 2020 Finlandia-ehdokkaista luin sekä Kytömäen (voittaja) että Kinnusen kirjat. Molemmat olivat koukuttavia ja erittäin hyviä. Onneksi minun ei tarvitse istua voittajaa valitsemassa missään raadissa, olisi tiukka paikka. Heidi Köngäksen kirjoja aion lukea lisää: Mirjami oli ihana, vaikka Sandraa en tajunnut lukeakaan. 

Kirjallista kohinaa on tuonut Rachel Cusk. Luin tuon ensimmäisen kirjan trilogiasta: Ääriviivat. Ja harkitsen kovasti, että jaksanko edes lukea seuraavaa. Samoin kävi Ferranten kirjoille. Vaikka Napoli-sarjan suorastaan ahmin, olin jättämässä Amalian rakkautta kesken joka viidennellä sivulla. Onneksi luin loppuun.  Hylkäämisen päivät oli helpompi päästä eteenpäin, ja tähän sisältyi niin taitava kuvaus todellisuuden tajun pettämisestä, että harvoin olen lukenut noin uskomatonta tunnelmaa sisältävää kohtausta. Siihen nähden loppu väljähti, vaikka en oliskaan yhtä intensiivistä loppua kestänytkään. Joskus pidän taitavista ja kehutuista kirjoista ja kirjailijoista, joskus en. Valitettavasti esim. Bollasta en pitänyt ollenkaan, vaikka kirjailija on erittäin taitava kirjoittaja.

Kun puutarha nukkuu lumen alla, on kirjoille taas aikaa. Ja työmääräni tipahtaa kohta uuteen normaaliin, joka tarkoittaa joinakin viikkoina paljon enemmän aikaa, mitä syksyllä on ollut.  Tähän elämäni ehkä isoimpaan työmuutokseen eli päätoimiseen yrittäjyyteen on siivittänyt yhtenä tekijänä myös Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjat: Unelmaduunari ja tässä haastessa ollut Unelmaduunarin tilipäivä. 

Uskon, että vuoden 2021-Helmet lukuhaaste tulee tehtyä jollain tavalla. Aloitin sen jo kuuntelemalla/lukemalla (Storytellissä vaihdan välillä äänikirjan e-kirjaksi) Sally Salmisen: Katarina. Olipa ihana kirja. Ja aukko minulla sivistyksessä. Uusin käännös Juha Hurmeen tekemänä on saanut kehuja, enkä ihmettele. Tämä kirja on aikoinaan ollut bestseller. Ja saisi lähteä uudestaan nousuun. Aloitin jo eilen Barack Obaman omaelämänkerran esipuheen verran, sängyssä ilman lukulaseja lukeminen on vain muuttunut niin haastavaksi, että pidempään lukemiseen ei silmäni enää tarkentaneet. Äänikirjana minulla on menossa välipalana hömppää. Sellaista, joka ei pakota lukemaan, mutta joka on helppo laittaa korville, jos pitää tehdä jotain tylsää. Kuten kuoria perunoita. Toisaalta eilen tein jo perunamuuussia. Pitäisiköhän tänään tehdä lasangena, jonka tekemisen aikana on myös hyvää aikaa kuunnella äänikirjoja.

Minulle sopii lukea vakavampaa, helpompaa, pidempää ja lyhyempää kirjallisuutta. Silloin tällöin luen jonkin uuden nuortenkirjan tai jätän jonkin kirjan kesken jatkaakseni sitä sopivammalla hetkellä. Joskus jätän kirjan kesken, enkä enää palaa siihen. Joskus taas luen jonkin kirjan elämäni aikana useamman kerran. Olen lukenut dekkareista Agahta Christiet joskus kaikki kahteen kertaan. Jane Austeneista useammat kahteen kertaan. Samoin John Irvingin tietyt kirjat olen lukenut useampaan kertaan. Haasteeseen en useinkaan saa mukaan puutarhakirjoja, sillä niitä harvoin luen kannesta kanteen. Joskus olen lainannut kirjan kirjastosta ja ekoilla sivuilla tajuan, että olen jo tämän lukenut, mutta unohtanut sekä kirjan nimen että kirjailijan.  Onneksi harvoin teen vastaavia kirjaostoksia.

Hyvää uutta vuotta 2021! 

Muokattu: Huomasin, että listassa olikin yksi kirja kahteen kertaan, joten vaihdoin sinne vielä listaltani kirjan, jolle ei muka aiemmin ollut kohtaa.

Helppo viljelylaatikko tai lavakaulus, ilman pohjaa

Blogissani joka kevät on eniten käyntejä Tee se itse viljelylaatikko-tekstissä. Sinne meneminen voi olla pettymys. Ohjeet eivät ole kovin tarkat. Tässä yrttilaatikkoni viime kesältä. Ihanasti märässä savimaassa kiinni, rikkaruohoja ympärillään. Tämä  viljelylaatikko on vielä käyttökelpoinen ehkä 2-5 vuotta, vaikka tässä 4-5 vuoden aikana lahoamisprosessi on jo alkanut.

Pyysin puolisoltani jo kahden olemassa olevan viljelylaatikon lisäksi useampia. Hän kieltäytyi tekemästä, mutta lupasi opettaa. Nyt motivaatio oli suuri (olen aina inhonnut sahanpurua), joten olin innokas oppimaan. Meillä on rakentamisen tiimoilta olemassa sirkkeli ja akkuporakone.

Kuvat otettu kahtena eri päivänä, vara-akku porakoneesta ei ollut latautunut, joten loppui ekana iltana virta kesken.

Ensin laskin materiaalit. Vain ruuvit ostin kaupasta. Meillä on pihalla ja sisällä puolilämpimässä säilytettyä lautaa edellisistä rakennusprojekteista. Halusin noin 30 senttiä korkeat viljelylaatikot/lavakaulukset. 10 senttistä lautaa siis kolme kerrosta ja 14,5 senttistä lautaa 2 kerrosta. Ruuvien lukumäärä piti myös laskea, ettei homma jää siitä kiinni.

Mies opetti sirkkelöimään. Sahaamallakin onnistuu homma, mutta hitaammin. Tein pinot laudoista, jotta pysyn jotenkin perillä sahattujen lautojen määrästä. Kulmapaloina käytettiin myös puuta. Sahaa millä tavalla tahansa, suosittelen, että tekee ajoittain tarkistusmittauksia.

Ensin mallailin lyhyet sivut. Saa tarkastaa pari kertaa, että varmasti tulee laudat suoraan.

Poratessa lauta voi liikkua, joten tykkäsin ruuvailla laudat ristiin. Eli ensimmäisen laudan oikea alakulma on ruuvattu ensin, sitten saman laudan vasen yläkulma. Sen jälkeen tyyli taas vapaa, kunnes siirtyy seuraavaan lautaan, jossa tein saman jutun.

Kun molemmat lyhyet sivut ovat valmiit, pitääkin asetella sitten ne pidemmät sivut paikoilleen. Minulla oli tässä hetken apurina 8v poika, joka ei kuitenkaan ollut ihan paikoillaan ja tuntui, että pelaamme huojuvaa tornia, joten päätin jatkaa nämä vaiheet ilman apua.

 

Kuvissa kaikki näyttää olevan vinksallaan, tärkeää on itse kokeilla, että sivut ovat melkoisen suorassa ja niin suorassa kulmassa kuin voi vain saada.

Viimeinen sivu on kaikkein haastavin minulle. Eli saada lopulta osumaan kaikki osat suoriin kulmiin. Puu kestää hieman taivutusta, joten sen avulla sain kulmat suoraan. Puussa ei haitanneet minua pienet viat. Nehän tulevat ulos ja siellä kuitenkin elävät.

Ranteeni eivät ole tottuneet akkuporakoneeseen, joten ihan heti en kyennyt tarttumaan lapioon kahden päivän poraamisen jälkeen. Aikaa meni neljän laatikon tekemiseen ekana iltana 2,5 tuntia ja toisena iltana noin 1,5 tuntia. Sahan, vasaran ja naulojen kanssa aikaa olisi mennyt paljon enemmän.

Pintakäsittelykin on mietinnässä. Yhdessä laatikossa on ylijäämä räystäslaudat. Jo valmiiksi maalattu valkoinen sivu jäi ulkopuolelle. Valkoinen ei ole vain lempparini viljelylaatikoissa.

Valmiita viljelylaatikoita/lavakauluksia myy mm. Kekkilä (kauniit kulmat) ja Biltema (vähemmän kauniit kulmaraudat). Minun versioissani puu kulmissa vie vähän tilaa kasveilta, mutta se ei minua haittaa.

Tässä vaiheessa voin vielä todeta, että onneksi en halunnut viisikulmaisia laatikoita tai epäsymmetrisen muotoisia laatikoita. Neljä suoraa kulmaa on paljon helpompaa.

Seuraavaksi sitten perustan paremmin kasvimaani. Haluan hyödyntää kasvimaani paikan alustan savimaan kosteutta, mutta en halua, että lavakaulukseni uivat vedessä. Oppia voi ottaa viisailta, kuten Saila Roution: Puutarha laatikoissa - kirjasta.

Lopullinen suunnitelma vielä elää, mutta pääsen varmasti tässä johonkin lopputulokseen piakkoin.

Tiedon lähteitä

Kun syksyllä päätin vihdoin tehdä jotain pihalla ja multasormea alkoi syyhyttämään, niin kerrankin perehdyin paremmin myös kirjallisuuteen. Sain erinomaisen kirjavinkin blogista Pientä elämään etsimässä. Muihin blogissa viitaattuihin kirjoihin ei vielä ollut oikein kokemuksesta tullutta kaikupohjaa, jotta niitä olisin voinut käyttää hyödykseni. Lainasin kirjastosta kirjan Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla. Tätä kirjaa olen lukenut vähintään 3 kertaa ja tuntuu, että on minulle sopivaa luettavaa. Varsinkin taulukot hyvistä ja huonoista naapureista ovat helpottavia ja kirjassa on ihan selkeät kasvatus ja hoito-ohjeet.

Kirjan lisäksi lainasin kirjastosta kai puoli metriä kaikkia muitakin kirjoja liittyen myös pihan rakentamiseen, kompostointiin, kukkiin, perennoihin, yrtteihin jne. Mutta tämä on paras, minulle. Tiiviissä paketissa on sen verran asiaa, että luulen joutuvani myös ostamaan itselleni tuon kirjan, kun tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.

Vaikka tenttisin nyt tuon kirjan kolmen lukukerran jälkeen, en silti taitaisi päästä läpi. Kun sitä kokemuspohjaa on vielä niin niukasti, ei oikein vielä jää kaikki päähänkään. Ja olen maailman huonoin tunnistamaan esim. rikkaruohoja ja hyötykasveja toisistaan..

Sain myös lahjatilauksena Koti Puutarha-lehden, josta yritän kuvien ja tekstien avulla napata vinkkejä ja painaa mieleen hyviä, ehkä myöhemmin, tarvittavia tietoja. Onneksi sain tuon lahjaksi, sillä en jotenkin tullut ajatelleeksi, että lehdistähän yleensä löytyy myös ajankohtaan sopivia vinkkejä.

Talven aikana olen suunnitellut vähintään kolme tai neljä erilaista suunnitelmaa kesän hyötykasveista. Suunnitelmat olivat aika realistiset. Siementilaus sitten ei niinkään, sillä ymppäsin siihen kaikkien niiden erilaisten suunnitelmien kasvit. Mutta onneksi mies lupasi rakentaa viljelylaatikkoja/ruutuja muutaman, jotta saan hyödynnettyä pihalla myös paikkoja, joita ei syksyllä vielä kunnostettu. Multaa niihin riittää vielä syksyn kuormasta. Ja myös lapset saavat kasvattaa laatikoissa jotain.

Tiedonlähteenä käytän nyt blogeja, joissa muistutellaan kaikista tärkeistä asioista, kuten kylvöajankohdista tai annetaan selkeitä ohjeita myös aloittelijoille. Varmasti paljon muitakin blogeja on, mutta tässä pari:

Kaarina neuvoo kuvien avulla siemenien kylvössä.
Sarilla on kaikkea kasveihin liittyvää blogissaan paljon.
Juuri löysin minulle uuden tuttavuuden, jossa heti löytyi hyvä vinkki, miten saa ahtaat esikasvatustilat realisoitumaan.
Ja luomupuutarhurin vinkkejäkin löytyy.
Myös toisten suunnitelmat omiin puutarhoihinsa ovat kiinnostavia.