sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Varoitus heikkohermoisille: lumikuvia vappuaattona

Eilinen raskas lumi hautasi alleen koko pihan, lukuunottamatta räystäiden alusia. Vielä näin vappuaaton aamuna lunta on vähän liikaa.



Samalla loppui syötävä jänöiltä. Lumen alta on kaivattu krookuksia. Kevätkurjenmiekat kai olivat pahoja.





Jouluruusua onneksi ei ole syöty, muuten jo itkisin.


Yritän olla enää tänä keväänä julkaisematta yhtään lumista kuvaa.


Kaikesta tästä huolimatta, mukavaa vappua.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ekoja

Tänään riemastuin, kun kuulin ja näin ensimmäiset pörinät. Kimalaiset olivat heränneet. Pikaisesti näin lentämässä jopa mehiläisen näköisen tyypin. Se oli kuitenkin niin nopea, että en ollut varma asiasta.


Myös ensimmäisen avautuneen esikon kukan näin eilen ja tänään avautuneita kukkia oli kaksi. Vähän aikaa sitten esikot näyttivät vielä aivan kuolleilta ja nyt niissä monissa on paljon uutta kasvustoa. Myös viime vuodelta minulla on jokin kuva kevätkurjenmiekoista ja esikoista kukassa yhtä aikaa. Luulin, että tänä vuonna sellaista en näekään.


Jouluruusu ei ole vielä auki. Sillä on vain yksi nuppu. Epäilen, että tuo yksilö voisi viihtyä jossain paremmassa paikassa, kunhan tietäisin, mikä se parempi paikka on. Tarkennus on osunut vähän kauemmaksi.


Viime vuosina olen tullut jo ihan taitavaksi siinä, että en useinkaan välitä, vaikka tiellä liikkuu ihmisiä, kun minä kuvailen ja pyllistelen ottamassa kuvia. Joskus se kuitenkin vähän saattaa häiritä ja unohdan tarkistaa, että miltä kuva näyttää.

Skillat alkavat olla parhaimmillaan. Pidän niistä varsinkin vastavaloon katsottuna.


Näiden kanssa siis kasvaa myös sinivuokkoja eri sävyissä. Kuten nämä.


Muualla pihalla taas on yksittäisiä sinivuokkoja pitkin nurmikkoa rikkaruohikkoa.


Tiedättekö mikä ihmeellinen voima on auringolla? Tänään nimittäin jo melkein unohdin, että aamulla oli pakkasta ja sen, että eilen satoi lunta.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pientä edistymistä

Tänään on taas ilma lupaillut vähän parempaakin säätä. Kun on osunut hyvin tuulettomaan ja aurinkoiseen paikkaan, on voinut tulla jopa lämmin (toki päällä on ollut hyvä kerros vaatteita). Voi sen hetken huijata itseään sillä, että olisi lämmin. Pieni hyppäys varjoon ja tuuleen saa etsimään hanskoja.

Ihan suojaisimmat paikat tällä pihalla antavat joka vuosi kevään edistymisestä hieman valheellista kuvaa. Kuitenkin niitä kuvia on kaikkein ihanin katsoa. Lämpösäteily liian lähellä seinää saa skillat jo sinertämään (huom. alue on aika kapea ja vaatii tiukkaa rajausta), seassa pinkkejä sinivuokkoja ja pari sinistäkin sinivuokkoa. Vastavalo saa kaiken näyttämään jo tosi keväiseltä.


Näytän aina vain kuvia näistä pienistä väriläikistä. Taustalla oleva sammal antaa pientä ja valheellista kuvaa nurmikon tilasta.


Näissä kasveissa on taas sellaista kontrastia, joka ei ihan nyt omaa silmää miellytä, mutta tässä vaiheessa vuotta ei saa olla liian vaativa.


Silti erilaiset keijunkukat ovat kyllä hyvä tausta monella pienelle kevätkukkijalle. Limeä keijunkukkaa pitää muistaa ostaa.


Tärkeitä edistymisen merkkejä ovat sinivaleunikkojen alut. Niitä laskin yhteensä 7 kpl. Tuulettelin jo ilosta. Ja tästä lähti suuruudenhullut suunnitelmat (haaveet) liikkeelle myös esim. valkoisista sinivaleunikoista.



Myös tarhakylmänkukat ovat hengissä, niiden edellisen vuoden jäänteetkin ovat näköjään siivoamatta. No, kohta ehtii. Joku sipulikukka siinä vieressä tekee piippoaan. En yhtään enää muista, että olenko siihen jotain istuttanut viime vuonna, vai oliko siinä jotain jo aikaisemmin.


Olen nähnyt monia pieniä alkuja mm. päivänliljoilta. Silti monia alkuja täytyy jännätä vielä. Onneksi muisti on armollinen ja olen saattanut jotain tärkeää myös unohtaakin.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Mikä kevät muka

Tänään on välillä paistanut aurinko. Välillä ei.


Herneen kokoisia rakeita satanut ajoittain. Ei enää ole kivaa.


Täällä kaivataan jo lämpöä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kukkia ja sirpaleita

Tänään on ollut kaikenlaista säätä täällä päin. Illalla otin muutamia kukkakuvia. Yhä lumikellot jaksavat kukkia. Se onkin ainoa hyvä puoli viileistä säistä. Näiden lumikellojen joukkoon on kaatunut yksi sademittarin pidike.


Kerrotut puistolumikellot ovat samassa kukintavaiheessa kuin pari viikkoa sitten.


Krookuksia on uskaltautunut ihan vähän enemmän pintaan paikoin ja vähän jopa jonain aurinkoisempana iltapäivänä avautumaan.


Krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja kasvaa meidän lämpimässä kukkapenkissä, jossa on ikään kuin lattialämmitys.


Lattialämmityksen virkaa toimittaa kotoisasti kakkakaivo. Tämän lämmön takia tajusin tänään, että penkin eräässä kulmauksessa (juuri siinä on varmasti lämpimintä) on jo kirjopikarililja hyvinkin pitkällä (kun toisessa puolella pihaa on vielä routaa). Tarkennus on tuohon kasviin erittäin hankalaa, varsinkin tuulella.


Mutta olen tulkitsevani, että nuo pienet ruoholta näyttävät alut voisivat olla pikkuisia tulevia kirjopikarililjoja.

Toisessa kukkapenkissä näyttää nyt tulevan todeksi haaveeni nähdä omalla pihalla jouluruusu talvehtimisen jälkeen kukassa.


Aivan ihana nuppu. Yritän nyt olla skarppina, että näen tämä kukassa. Tänään ajoin jo toisesta kukkapenkistä krookuksia haistelevaa jänistä takaa. En tiedä ovatko jouluruusut jänisten ruokalistalla.


Katharine Hodgkin Irikset ovat olleet todella pitkään lähes kukinta valmiina. Jääkylmät yöt ovat pitäneet ne pitkään tiukasti supussa. Mutta tänään lumimyrskyn jälkeen paistoi aurinko ja useampi uskaltautui avautumaan etupihalla. Takapihalla vain yksi ainoa.


Minulta alkoi mennä jo hermot takapihan routaan. Kasvimaata ei pysty työstämään, kun multa on jäässä. Ajattelin sitten kokeilla ikkunalaseja parin kasvimaalaatikon päällä. Siinä ne olivat pari päivää. Tänään aamulla vesisateen takia otin lasit pois. Pari laitoin nojaamaan kiireessä väärään paikkaan. En edes keskellä päivää vielä tajunnut huolestua, vaikka ulkona riehui lumi/räntämyrsky kuin konsanaan talvella. Lähistöllä taas ukkosti, kuten kesällä. Kotiin tullessa näin jo kaukaa, että tuuli oli kaatanut lasit rikki.


Ihan pari kirosanaa meinasi lipsahtaa. Piti vain käydä noukkimaan sirpaleita yksi kerrallaan. Samalla mietin sitä, että jos joskus sen kasvihuoneen haluan, niin pitäisikö kuitenkin hylätä näistä kerätyistä laseista kasvihuoneen valmistus ja suosiolla hommata aikanaan kasveille parhain eli kennolevyllinen. Minun sähläystaidoillani lasinen olisi kyllä vaarallinen kapistus. Vaikka kauniimpi.

Kasvarihaaveet ovat nyt kyllä aika kaukaisia haaveita. Juuri nyt on hankintalistalla kaikkea muutakin.

Toivotan kuitenkin hyvää ja kaunista viikonloppua (ja toivottavasti myös lämmintä).


Sinivuokkojen kukinta kestää meillä kauan, kun aloittavat lämpimältä seinustalta aikaisin ja lopettelevat siellä täällä varjossa myöhemmin.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Palelee

Tämän pääsiäisen säät olisivat kuuluneet maaliskuuhun. Kukat värjöttelevät. Välillä saattaa sataa lunta hyvinkin paikallisesti.



Ne kasvit, jotka voivat, eivät edes avaudu.


Kylmässä ilmassa on hyvin ymmärrettävää pitää kukinta niin supussa kuin pystyy.


Vaikka aurinko välillä paistaa, eikä edes sada lunta, on niin jäätävää, että vain kevätkurjenmiekat ovat auki.


Sisällä kasvaa taimivalikoimaa. Vielä on osa esikasvatuksista kylvämättä ja jotain itämättä. Alkaa olla ahdasta, mutta aina niin käy. Välillä käy mielessä jo epätoivoinen ajatus, tuleekohan kesä tänä vuonna.

Alakerran lähes etelään suunnatulla ikkunalla on ruuhkaa. Sitä katsellessa muistaa, että kevät ja kesä on tullut joka ikinen vuosi.


Ihan alavasemmalla näkyy teekasvia. Suuressa ruukussa kasvaa paprika. Paprikaa lähentelee tuoksupelargoni Cola. Muutamia muita pelargoneja on myös mukana ja taustalla muutamia yksivuotisia köynnöksiä. Tomaatin, basilikan ja chilin taimet jäävät piiloon. Noissa on jo jonkinlainen sekasotku. Alkaa olla jo vahtimista, ettei keijumekot lähde kasvamaan solmuun tai kelloköynnökset sotkeudu mihinkään. Ne ovat nyt köytetty kahden tikun väliin. Tuossa on vain kaksi taimea, jotka ovat ostettu valmiina taimina, mutta kotona ne ovat kasvaneet vähintään puoli metriä jo tähän mennessä. Vierellä on pari kilpipiileaa, jotka ovat vasta erotettu emostaan. Loppui aluslautaset kesken.


Näiden kasvien lomassa istahtamisessa tuntuu jo kovasti kevään odotus.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Todellinen puutarhapäivä

Olin päättänyt tänä keväänä jättää kaikki puutarhamessut väliin. Jätin kaikkien blogien arvonnatkin väliin. Mutta .. Ystävä lykkäsi liput kouraan. Pari puhelua ja sain naapurin mukaan. Tänään siis teimme pienen kevätretken. Messujen jälkeen omassa puutarhassa oli vastassa huhtikuinen kukkatykitys (siinä riemussa osa kuvista tärähti ja enää ei valo kunnolla riitä, joten huomenna koetan vielä uusilla kuvilla). Huhtikuinen kukkatykitys on erilainen kuin toukokuinen. Huhtikuussa saatetaan kuvata lähes kaikki kasvit. Ei sentään kaikkia rikkaruohoja.

Eilen putsattu kukkapenkki ja lähes auringossa avautuneet pikkuiset krookukset (vai sahramit?).


Kevätkurjenmiekkoja auki jo kaksi.


Kaukaa ylhäältä kuvattuna penkki ei näytä ihan näin värikkäältä. Alaviistosta otettu kuva epäonnistui.


Krookukset ovat auki osittain myös toisessa lämpimässä kohdassa. Useissa paikoissa on taas hyvin heikon näköistä krookusten suhteen.


Sinivuokkoja on avautunut nyt ryppäinä.


Nämä punaiset ovat suloisia.


Ja väreinä on minusta ihania yhdistelmiä. Toki pitää aika tarkasti katsoa tai kumarrella.


Ai niin. Kävin minä niillä kevätmessuillakin Helsingissä.





Kuvaaminen jäi vähälle. Ostoksia tein. Pari perennaa. Mutta myös kummasti jotain pelargonejakin hyppäsi mukaan. Ja minähän olen kertonut suureen ääneen, että en kerää pelargoneja. Nyt kuitenkin valkkasin muutaman, jotka matkustivat ihan kotiin saakka. Sain talven yli pari tuoksupelargonia säilymään hengissä. Enempää en anna itselleni lupaa näihin hamstrauksiin, sillä ikkunalaudat ovat kohta täynnä, eikä edes kaikkia esikasvatuksia ole vielä kylvetty.

Tila tulee loppumaan toukokuussa kesken, kuten joka vuosi. Onneksi sentään kesällä on pari kuukautta, kun ei tarvitse sisätiloja täyttää ruukuilla.

Kahtena päivänä peräkkäin pihahommia. Ehkä huomennakin vielä ehdin. Aika huippua.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kauden alku

Tänään aloitin puutarhakauden omassa puutarhassani. Tulin hyvin tietoiseksi keskittymiskyvyn ongelmista, kun olisi tehnyt mieli säntäillä joka paikkaan yhtä aikaa. Oli pakko päättää keskittyä etupihan kukkapenkkeihin. Tämä oli hyvä valinta, sillä etupiha on ollut kauan lumeton, takapiha ei. Tulee selvästi esiin kaikki mikroilmastot. Tai ehkä meidän takapiha sijaitsee eri kaupungissa.

Silppusin kolmesta penkistä perennanjätteitä pienemmäksi ja otin suurimpia lehtikasoja niistä pois (aina syksyllä laitan penkkeihin lehtiä). Osa sai jäädä maatumaan. Yhden sammaleen uhkaaman penkin kitkin. Sulaa oli siinä penkissä. Vieressä oleva kakkakaivo todennäköisesti sulattaa sen penkin kaikkein aikaisin, penkillä on oma lattialämmitys. Kalkitsin pari kukkapenkkiä ja pistin päälle ohuen kerroksen multaa sellaisesta pussista, joka oli valmiina viime syksystä.

Ehdin tänään jo olla vyöhykekade, kun kävin katsomassa Saaripalstan kurjenmiekkojen kukintaa. Mutta taas oma puutarha yllätti.

Uskomattominta oli oikeasti nähdä, miten silmissä tapahtui kukkapenkissä muutoksia. Näin kitkennän ja silppuamisen alussa, että kevätkurjenmiekka onkin jo lähtövalmiina kukkimaan.


Vähän ajan kuluttua olin kalkitsemassa ja levittämässä multaa ja en voinut uskoa silmiäni. Sama tai viereinen kevätkurjenmiekka oli uskaltautunut lähes auki.  Kerrankin tein hommat niin hitaasti ja varovaisesti, että ehdin nähdä tämän muutoksen. Alemmassa kuvassa siis multaa on jo lisäilty, siksi ympäristö näyttä erilaiselta.


Kerrankin myös keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan onnistui. Ja nyt tuntuu heti paremmalta, kun kaksi penkkiä on siinä kunnossa, että niihin minun ei tarvitse vähään aikaan puuttua.

Hommia kyllä riittää taas koko kasvukaudeksi, sillä aika monta muuta juttua odottaa. Onneksi tekeminen maistuu taas mukavalta.