Ekoja

Tänään riemastuin, kun kuulin ja näin ensimmäiset pörinät. Kimalaiset olivat heränneet. Pikaisesti näin lentämässä jopa mehiläisen näköisen tyypin. Se oli kuitenkin niin nopea, että en ollut varma asiasta.

Myös ensimmäisen avautuneen esikon kukan näin eilen ja tänään avautuneita kukkia oli kaksi. Vähän aikaa sitten esikot näyttivät vielä aivan kuolleilta ja nyt niissä monissa on paljon uutta kasvustoa. Myös viime vuodelta minulla on jokin kuva kevätkurjenmiekoista ja esikoista kukassa yhtä aikaa. Luulin, että tänä vuonna sellaista en näekään.

Jouluruusu ei ole vielä auki. Sillä on vain yksi nuppu. Epäilen, että tuo yksilö voisi viihtyä jossain paremmassa paikassa, kunhan tietäisin, mikä se parempi paikka on. Tarkennus on osunut vähän kauemmaksi.

Viime vuosina olen tullut jo ihan taitavaksi siinä, että en useinkaan välitä, vaikka tiellä liikkuu ihmisiä, kun minä kuvailen ja pyllistelen ottamassa kuvia. Joskus se kuitenkin vähän saattaa häiritä ja unohdan tarkistaa, että miltä kuva näyttää.

Skillat alkavat olla parhaimmillaan. Pidän niistä varsinkin vastavaloon katsottuna.

Näiden kanssa siis kasvaa myös sinivuokkoja eri sävyissä. Kuten nämä.

Muualla pihalla taas on yksittäisiä sinivuokkoja pitkin nurmikkoa rikkaruohikkoa.

Tiedättekö mikä ihmeellinen voima on auringolla? Tänään nimittäin jo melkein unohdin, että aamulla oli pakkasta ja sen, että eilen satoi lunta.