Kukkia ja sirpaleita

Tänään on ollut kaikenlaista säätä täällä päin. Illalla otin muutamia kukkakuvia. Yhä lumikellot jaksavat kukkia. Se onkin ainoa hyvä puoli viileistä säistä. Näiden lumikellojen joukkoon on kaatunut yksi sademittarin pidike.

Kerrotut puistolumikellot ovat samassa kukintavaiheessa kuin pari viikkoa sitten.

Krookuksia on uskaltautunut ihan vähän enemmän pintaan paikoin ja vähän jopa jonain aurinkoisempana iltapäivänä avautumaan.

Krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja kasvaa meidän lämpimässä kukkapenkissä, jossa on ikään kuin lattialämmitys.

Lattialämmityksen virkaa toimittaa kotoisasti kakkakaivo. Tämän lämmön takia tajusin tänään, että penkin eräässä kulmauksessa (juuri siinä on varmasti lämpimintä) on jo kirjopikarililja hyvinkin pitkällä (kun toisessa puolella pihaa on vielä routaa). Tarkennus on tuohon kasviin erittäin hankalaa, varsinkin tuulella.

Mutta olen tulkitsevani, että nuo pienet ruoholta näyttävät alut voisivat olla pikkuisia tulevia kirjopikarililjoja.

Toisessa kukkapenkissä näyttää nyt tulevan todeksi haaveeni nähdä omalla pihalla jouluruusu talvehtimisen jälkeen kukassa.

Aivan ihana nuppu. Yritän nyt olla skarppina, että näen tämä kukassa. Tänään ajoin jo toisesta kukkapenkistä krookuksia haistelevaa jänistä takaa. En tiedä ovatko jouluruusut jänisten ruokalistalla.

Katharine Hodgkin Irikset ovat olleet todella pitkään lähes kukinta valmiina. Jääkylmät yöt ovat pitäneet ne pitkään tiukasti supussa. Mutta tänään lumimyrskyn jälkeen paistoi aurinko ja useampi uskaltautui avautumaan etupihalla. Takapihalla vain yksi ainoa.

Minulta alkoi mennä jo hermot takapihan routaan. Kasvimaata ei pysty työstämään, kun multa on jäässä. Ajattelin sitten kokeilla ikkunalaseja parin kasvimaalaatikon päällä. Siinä ne olivat pari päivää. Tänään aamulla vesisateen takia otin lasit pois. Pari laitoin nojaamaan kiireessä väärään paikkaan. En edes keskellä päivää vielä tajunnut huolestua, vaikka ulkona riehui lumi/räntämyrsky kuin konsanaan talvella. Lähistöllä taas ukkosti, kuten kesällä. Kotiin tullessa näin jo kaukaa, että tuuli oli kaatanut lasit rikki.

Ihan pari kirosanaa meinasi lipsahtaa. Piti vain käydä noukkimaan sirpaleita yksi kerrallaan. Samalla mietin sitä, että jos joskus sen kasvihuoneen haluan, niin pitäisikö kuitenkin hylätä näistä kerätyistä laseista kasvihuoneen valmistus ja suosiolla hommata aikanaan kasveille parhain eli kennolevyllinen. Minun sähläystaidoillani lasinen olisi kyllä vaarallinen kapistus. Vaikka kauniimpi.

Kasvarihaaveet ovat nyt kyllä aika kaukaisia haaveita. Juuri nyt on hankintalistalla kaikkea muutakin.

Toivotan kuitenkin hyvää ja kaunista viikonloppua (ja toivottavasti myös lämmintä).

Sinivuokkojen kukinta kestää meillä kauan, kun aloittavat lämpimältä seinustalta aikaisin ja lopettelevat siellä täällä varjossa myöhemmin.