Sapokka

Kerran heinäkuussa olimme Kotkassa, aikaa oli sen verran, että ehdimme kiertää Sapokan vesipuistoa. Sää oli kuitenkin pikkasen sateinen, joten puistovierailulle ei ollut paras sää. Silti nyt tammikuisena sumuisen, utuisen, lähes sateisena päivänä  nuokin kesäkuvat ovat täynnä vihreää.

Minusta on hienoa, että osataan luoda jotain kaupunkilaisten iloksi silloin, vaikka ollaan ratkaisemassa jotain luontoon liittyviä ongelmia. Vesiputouksen yksi tarkoitus on hapettaa merenlahtea.

Samoin pidän siitä, että puissa kiemurtelee köynnöshortensioita, polkuja on monia. On pikkuisia patsaita ja on vihreää.

Perennojen ystävänä arvostan, että joka paikassa ei ole kesäkukkia, vaan istutuksissa on perennoja. Ja vielä osassa on nimilaput, jos jää vaivaamaan kasvin nimi.

Vaikka kaikissa kuvissa ei ihan valoa riittänytkään, silti tässä yksi puoliksi tärähtänyt näkymä.

Monessa kaupungissa voisi ottaa Kotkan puistoista mallia.

Tilipäätöstä vuodesta 2016

Kiitos Pikkuiseen puutarhaan tästä tilinpäätös haasteesta.

Palaan vielä haasteen kera viime vuotta summaamaan. Saatan kyllä jo toistaa itseäni.

Mitä unelmia toteutit 2016?

Laajensin kasvimaata laatikoihin. Vielä on tekemistä ja opeteltavaa sen sadon saamisen kanssa.

Yhdistin vihdoin (usean vuoden odottelun jälkeen) kaksi kukkapenkkiä. Joka tässä kuvassa muistuttaa lähinnä mutavelliä. Ensi kesänä ehkä enää ei.

Mitä opit?

Laatikoiden rakentamiseen liittyen käytin ensimmäistä kertaa sirkkeliä. Ja tein sen verran monta toistoa, että väitin oppineeni meidän sirkkelin käytön.

Opin, että laatikoiden kasvualustasta pitää huolehtia todella tarkasti, sillä ne eivät ole samalla tavalla kiinni maassa ja maapohjassa. Lannoitteiden kanssa ei saa toisaalta liioitella, mutta ei myöskään luottaa pelkkään puutarhamultaan.

Mitä murehdit?

Joskus murehdin, joskus ärsyynnyn lehtokotiloista. Asumme siis alueella, jossa on lehtokotilovitsaus.

Etsi kuvasta lehtokotilo.

Mistä nautit?

Joskus tekemisestä. Kitkemisessä pääsin ajoittain sellaiseen ihanaan ajattomaan tilaan, jossa vain tekemisellä on väliä. Joskus mullan kärräykseen jää koukkuun, eikä malta lopettaa, kun samalla asia edistyvät. Useimmiten nautin näkymistä, tuoksuista, luonnon äänistä. Joskus on pakko rientää hakemaan kamera, että saa napattua jonkin kuvan talteen.

Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Pergolan eteneminen. Koska se on kiinni myös puolisostani, haaveilen myös siitä, että sama haave tarttuisi puolisoonikin.
Jos pergola etenee, sitten sen ympäristön kasvien hommaamisessa vasta haaveita riittääkin. Saattaisin saada sellaisen mikroilmaston, että uskaltaisin vihdoin peikonpähkinäpensaan tai magnolian hankintaan.

Toivon näkeväni kukassa puutarhassani jouluruusuja.

Nyt kuitenkin haaveilen kevään alkamisesta. Onneksi muut kiireet alkavat huhtikuussa helpottaa, kun puutarha alkaa kutsua.

Haasta neljä. Olen ollut nyt blogimaailmassa hurjan satunnaisesti (johtuen muista kiireistä, ei blogimaailmasta), joten en ole nyt tietoinen, että kenellä haaste on ollut. Tässä haastetta:

Päivänpesään
Oravankesäpesään
Saaripalstalle
Puutarhaeloa


Ohessa vielä koosteena tämän haasteen kysymykset:

Mitä unelmia toteutit 2016?
Mitä opit?
Mitä murehdit?
Mistä nautit?
Mitä haaveita on vuodelle 2017?
Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.

Tulppaanikupla

Maassa on lunta kaksi senttiä ja kovia pakkasia on luvassa. Ei haittaisi ollenkaan pieni tai suurempi lumisade kasvien suojaksi. Sääolosuhteille ei oikein mitään voi. Pitää vain toivoa ja luottaa, että kasvit säilyvät. Ensimmäisenä mieleen tulivat tulppaanien kohtalot. Joistakin penkeistä viime talvi vei tulppaaneja, vaikka jotkin perennat säilyivät. Ja tämä oli ihan ensimmäinen kerta, kun minulla kävi niin ihan uusien tulppaanien sipuleiden kanssa. Samasta penkistä jopa kestäviä Apeldroon tulppaaneja katosi tai kutistui. Alla olevassa kuvassa näkyy noiden tulppaanien kokoero. Tuossa piti siis kasvaa noin kymmenen punaista tulppaania, taisi kasvaa nuo kaksi vai olisiko jossain ollut joku kutistunut kolmas tulppaani. Koska talvi vei punaisia, tuli pientä muutosta tuon penkin ensi kevään tulppaanivärityksiin. Ainakin toivottavasti.

Eilen katsoin Hollannin 1600-luvun tulppaanikuplasta ohjelman, joka vielä näkyy Areenassa: Tulppaanikupla, joka lähetetään uusintana vielä sunnuntaina 8.1. klo 10 ykköseltä. Mielenkiintoinen ohjelma, mutta pikkuinen huoli taas iski liittyen oman puutarhan tulppaanien vointiin. Olen joskus nähnyt painajaisenkin siitä, että yksikään tulppaani ei noussut talven jälkeen (joka vuosi istutan lisää 100-200 tulppaanin sipulia).

Enää on vaikea kuvitella, miten ihmiset laittaisivat omaisuuksia likoon tulppaanien tai yhden ainoan tulppaanin vuoksi. Sen kyllä taas ymmärrän, että puutarha kokonaisuudessaan voi vielä paljon aikaa ja myös ajoittain aika paljon rahaa.