torstai 27. kesäkuuta 2013

Ihan lomalla

Juhannuksen jälkeen vasta alkoi tuntua, että on ihan oikeasti ihan oikealla kiireettömällä lomalla. Helteiset säät tosin auttoivat fiilikseen pääsemistä. On lähinnä uitu eri rannoilla.


Kasteltu hyötykasveja.


Kummasteltu penkissä olevaa kaaosta. Välillä pari elämänlankaa ja kotiloa kerätty pois, laiskasti. Kukassa nyt viime vuonna saadut varjoliljat. Kyllä noista pidänkin.


Ihailtu toki myös harjaneilikkaa, joka on tässä pihalla myös uusi juttu.


Odotettu, milloin seuraava pihan entisen omistajan peruja oleva ruusu kukkisi. (ja vasta kuvasta huomattu elämänlangan yritys kuristaa ruusu)


Ja tänään kaatosateessa seurattu, miten veden voima saa valamonruusun lysähtämään. Kops vain, ja melkein taipui oksat parista metristä maahan.


Hikoilu hellitti vähän, kasvit saivat vettä. Muutamassa tunnissa noin 28 milliä vettä ja vielä voi tulla lisää. Onneksi salamat eivät saaneet meillä suurta vahinkoa, sähköt vain olivat ihan hetken pois. Monilla onkin nyt sähkötöntä. Saa nähdä, mikä kaaos tuolla pihalla on huomenna.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lammella

Juhannus meni todella mukavasti, pois kotoa. Tänä vuonna säät suosi. Kotona ei ollut satanut ollenkaan koko matkan aikana, onneksi olivat kasvit vielä hengissä. Kaikki pienetkin sateet ovat hyvin kiertäneet tämän tontin, joten kastelukannu kädessä menee taas hetki.

Nyt kuitenkin luontoa. Tässä pari kuvaa lammenrannalta.

Tervetuloa matkalle.

Kasvit ja vesi tekivät ihanan tunnelman, mutta en tunnistanut tuota kasvia, jota maassa näkyy pitkospuiden vierellä. (muoks. suovehka)



Joskus sitä vain huokailee ihastuksesta maisemien äärellä.


Ja yrittää saada korvan juuressa lenteleviä helikoptereita kuvaan.



Lentäviä sudenkorentoja on todella vaikea kuvata. Onneksi kasvit pysyvät paikoillaan.


Mukavaa kesäkuun loppua!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hyvää juhannusta!

Lomalla en ole yhtään enempää ehtinyt pihahommiin kuin muutenkaan. Ehkä vielä jossain vaiheessa. Työlistaa on tullut. Taas huomasin vähän liian myöhään, että ruusupuska (ehkä joku kurtturuusu, edellisten omistajien jäljiltä) on taas valtaamassa postilaatikon kokonaan. Tämä puska ei hätkähdä, vaikka sitä leikkaisi kuinka.



Postinjakajan vuoksi pitää tarttua pian kättä pidemään ja antaa oksille kyytiä.

Myskimalva on tukematta. Kaatuilee vähän sinne tänne. Tässä peittokurjenpolven päälle.


Arovuokko kukkii ja sillekin olisi parempi paikka tiedossa. Jos saisi siirrettyä vielä jossain vaiheessa tätä vuotta.


Hommia siis on, mutta ensin aion nauttia juhannuksesta, jolloin ei tarvitse miettiä työlistaa.

Hyvää juhannusta ja aurinkoisia päiviä!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Voihan kärhö

Ostin eilen elämäni ensimmäiset itse ostetut kärhöt. Lahjaksi olen pari jo saanut, joista toinen on elinvoimainen, toinen ei. Ostin pari muutakin kasvia. Loman aloituksen kunniaksi.



Niitä tänään istuttelin, juuri parahiksi ennen sadetta sain homman valmiiksi. Ostin vain yhden ylimääräisen kärhön. Ajatuksella, että kyllähän sille on paikka. No, paikka vähän vaihtui, kun aluksi ajateltu ei oikein ollutkaan hyvä.

Ja tässä vaiheessa alkaa homma livetä.

Nimittäin jossain vaiheessa oli ajatus laittaa kukkapenkin takariviin parsaa kasvamaan, kohopenkkiin. Vähän pöhkö paikka ajattelin nyt. Salamana tuli uusi suunnitelma. Parsoille oma laatikko jonnekin muualle. Siihen penkkiin kärhöt, suojaamaan naapurin katseilta. Pari muttaa vain.

Värisävyt eivät saisi riidellä pahasti etualalla olevien kasvien kanssa. Ei taida siis onnistua, kun edessä on leimuavia oranssia, keltaista ja punaista. Kärhöissä on niin paljon sinistä, liilaa, vaaleanpunaista.

Ja äsken vähän googlettelin. Löytyi keltainenkin kärhö ja punaisia ja valkoisia. Eli ongelma ratkaistu. Kauppapaikkakin olisi matkalla huomisille synttäreille.(kyydissä oleville lapsille pitänee hommata jotain palkintoa, jotta kestävät äitiään ja kärhöjä)

Mutta

Niille kärhöille kai pitäisi olla joku tuki. Ja minä en maksa kaaresta omaisuuksia kärhöihinkin voi mennä omaisuus , jos kaaren läpi ei edes kävellä. Kun pitäisi olla se näkösuojakin.

Minä en osaa rakentaa.

Mieheni osaisi.

Mutta pitäisi rakentaa se kärhötuki, uusi viljelyhässäkkä tai laatikko parsoille. Tai saada mies tästä innostumaan. Se on se yksi mutta. Toinen mutta: Mahtua syksyllä kaivamaan väärässä paikassa kasvavat vadelmat muualle (kasvavat parsapenkin ja naapurin orapihlajan välissä ryteikkönä). Sinne menen vaikka ryömien.

Eiköhän tästä jotenkin selvitä.

Huh. Mikä päivä. Suunnitelmia senkun viuhuu vaan. Ei minulle usein käy näin.

(kuvan pusseissa Tarha-alppikärhö " Clematis macropetala Blue Bird", Tarha-alppikärhö Clematis Apina-ryhmän Cecile, Tarha Kellokärhö Clematis x diversifolia Aljonushka ja patjarikkoa ja kurjenmiekkoja ja kurjenpolvea)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Lomalla

Kuukausi lomaa. Aina tulee tähdättyä voimat aika tarkkaan tuon loman aloittamisen suhteen. Oli juuri hyvä aika aloittaa. Tänään ehdin vain vähän kauhistua kaikesta pihalla tapahtuneesta, joka taitaa vaatia vähän työtä. Se ehkä tässä hoituu tai sitten ei loman aikana.




Pakko oli kuitenkin vähän tehdä alennus taimiostoksia, kun kerran lomalla ollaan. Vasta hyötykasveja laitettu maahan. Huomenna ehtii. Tai joskus.


torstai 13. kesäkuuta 2013

Ihan pian

alkaa loma, nimittäin. Aivan olen sen tarpeessa. Univelkainen ja aivot lyövät tyhjää. Ei tosin niin tyhjää, etteikö paria kuvaa jaksaisi ottaa. Lapsia hoitamassa oli kova marjastaja sukulainen, joka iltaisin huvitteli keräämällä pihallamme lehtokotiloita. Ei ihan kukkapenkkejä uskaltanut tonkia, joten siellä niitä kotiloita vielä riittää minunkin lomapuuhiksi. Kuten kaikenlaista rikkaruohoa ja muuta pikkunäpräämistä. Ei ole ihan kyllä  herneetkään vielä kylvetty ym.

Nyt kuitenkin pihalla kukkii vielä vihonviimeiset kaksi kappaletta tulppaania. Ihan alkaa olla värikin haalistumaan päin, mutta sopii hyvin aloittelevan peittokurjenpolven väriin. Tässä tulppaani blue parrot, muka. Jotenkin ei ihan näytä siltä, miltä piti. Taustalla väärässä paikassa olevaa vadelmaakin ja elämänlankaa. No, kunhan on vihreääkin.


Peittokurjenpolvi on näyttävä runsaudessaan, mutta sitä nätimpi minusta on verikurjenpolvi Geranium sanguineum "max Frey" taustanaan Ohotanmaruna. Nämä kaksi ovat tänä keväänä ostettuja.


Sen lisäksi kaipaan selvästi sellaista väriä, joka loistaa kauas. Onneksi keltainen toistuu pihalla sekä keltavaleunikossa ja toisessa kohtaa keltakurjenmiekassa ja ikean tuolissa.




Ja pian alkaa lilja-aika, josta toivon myös hempeitä, että vahvoja värejä. Ja tältä pionilta odotan puhkeamista kukkaan. Tämä on vähän huonona, kai viime vuotiset kaivaukseni eivät oikein olleet ihan parhaita tälle. Ja kuivuus ehkä alkukesästä yhteensä ruskisti tätä. Nyt viileät ilmat antavat odottaa kukkaan puhkeamista. Alan uskoa tämän olevan juhannuspioni, niin usein juhannuksen maissa on kukkinut. Mutta enhän minä näistä oikeasti kyllä mitään tajua. Pari uutta pionia nimittäin maahan laitoin syksyllä. Riemuitsin niiden aluista, kukkia ei vain näy yhdenkään nupun verran. Ehkä sitten ensi vuonna.


Ei mene aina putkeen, mutta onpa hyvä syy hankkia pari uutta. Jos edes joku kukkisi.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kesäkuussa ikkunasta näkyy

Vihreää on!! Ikkunasta näkyy tosiaan vihreää omalla ja naapurin puolella. Tosin tuo yksi puu oikeassa reunassa kärsii ja voi olla juhannukseen mennessä kalju. Joka vuosi sitä syödään pienten elukoiden toimesta. Tämä vuosi voi olla hänen viimeisensä ja sen jälkeen paikalle voisi tulla vaikka terassi ja terassin ympärille sitten pienempiä puita. Siis pienempiä puita ainakin halkaisijaltaan.



Menossa on mukana myös mäkiauto, jota minä en enää suostu ohjaamaan. On enemmän puoliskon ja lasten huvi. Yleensäkin aika moni miesvieras on tuosta innoissaan. Oli itsellään lapsia tai ei. Toki lapsetkin tuosta ovat innoissaan. Ylämäet myös kohottavat kuntoa.

Juuri kukkivaa ei ole tällä hetkellä penkeissä. Tai ainakaan suurissa määrin. Bellikset viihtyvät oranssissa penkissä (oranssi, punainen, keltainen ja valkoinen olisi tässä penkissä niitä haluttuja), kuten violetti esikko, joka sinne päätti ihan itse kylväytyä. Olkoon nyt siellä, kun kerran viihtyy. Koitetaan siirtoa sitten kukkimisen jälkeen. Onneksi oranssissa penkissä on myös keltavaleunikko kukassa. Taustallaan kyllä aniilinvärinen pioni, jonka jakopalan syksyllä vain lykkäsin tuohon väliaikasijoitukseen. Ajatuksella, että kasvaa jos kasvaa. No sehän kasvaa.. Mutta siellä, missä niiden toisten pioneiden pitäisi kukoistaa, ei kukoistusta näy, vaan nupuissa nuukahtamista. Enää yksi tai kaksi kuudesta näyttää elolliselta. Nyyh. Muissa uusissa pioneissa ei ole nuppuja. Näköjään onnistun vain vahingossa.


Viljelylaatikoista toisessa kasvaa yrttejä tai niihin luokiteltavia asioita. Tai hätäsijoituspaikkaa tarvitsevat. En tiedä, tuleeko näiden kaikkien yhteensovittamisesta mitään. Viinisuolaheinä, ruohosipuli, salaatti, timjani, oregano, salvia, pavut(?), tillin alut, tomaatin alku, sitruunamelissa. Voi olla ahtautta myöhemmin.


 Toisessa viljelylaatikossa kasvaa tomaatteja ja basilikoja.



Kumma kyllä. En löytänyt livenä, enkä kuvista kotiloita. Yhtään. Vaikka tänään satoi. En ole laittanut sinisiä rakeita. Mutta laitoin etanansulkumattoa ympärille. Sen täytyy tehota, sillä yleensä joka sateen jälkeen joka paikassa kiipeää kotiloita. Tällä hetkellä ne rouskuttavat laukkojen lehtiä, kun piileskelevät niiden lähellä olevien kurjenpolvien antamassa viileydessä. Kohta ne saavat kyllä maukkaita sinisiä rakeita syötäväkseen.

Sinisessä (sininen, liila, vaaleanpunainen) penkissä laukat vetävät viimeisiä violetteja hetkiään. Mutta siellä alkaa valkoinen myskimalva (haasteellinen kuvattava auringossa) jo kukkia. Nyt jo.  Pian on kurjenpolvien vuoro. Nyt jo.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kovaa vauhtia

Kun tulee pidempi tahti postauksissa, ei oikein enää tiedä, mistä kirjoittaa. Kesä etenee niin kovasti eteenpäin. Kuumuudet alkavat hellittää täällä, ehkä tahti siten hidastuu. Olisi suunnitelmia mielessä. Tehtyjä ja enemmän sitä tekemätöntä työtä ja onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaikkea ei oikein saa laitettua ylös, varsinkaan reaaliaikaan. Laitan sitten pari kuvaa ukkolaukoista viikolta, joiden kukinta alkaa pian jo olla ohi. En ehdi millään mukaan tähän vauhtiin.



Noista ensimmäisessä kuvassa korkein pallo on jättilaukkaa etualalla. Muut ukkolaulla Purple Sensation. Tuossa kohtaa ovat kaikki laukat hyvin korkeita, eroa ei juuri jättilaisellä ole. Paitsi nyt se on kyllä pitkin pituuttaan jo oikeasti. Ei kai kestänyt oikein rankkasadetta. Toisaalla tungin ukkolaukkoja ei-niin-kunnostettuun-maahan syksyllä. Jäivät selkeästi pienemmiksi.

Piha on ollut ihan holtittoman huonolla hoidolla. Saa nähdä korvautuuko tilanne, kun kesäloma alkaa viikon kuluttua. Kunnolla tuli vettä vasta perjantai-lauantai-välisenä yönä, joten ei olisi kyllä sitä ennen huvittanutkaan kasvimaata laittaa kuntoon pölyssä. Sain myös hyvän vision.. Kun on sato korjattu syksyllä, siirrän vadelmia nykyisen pienen kasvimaan paikalle ja kasvimaita enemmän laatikoihin. Vadelmat kasvavat meillä lähes kuin rikkaruohot, vähän väärissä paikoissa.Nyt saavat vielä olla satoon saakka paikoillaan, kun tekevät näkösuojaa naapuriin. Kasvimaiden kastelu on laatikoissa paljon kivempaa, kun ei-aidatuissa kohopenkeissä.

Tänään tajusin, että keltakurjenmiekka kukkii. Sen taustalla oleva kalliokielo alkaa olla kukintansa lopuillaan. Molemmat ansaitsevat tilaa ympärilläään. Ja ovat näyttäviä sellaisenaan.



Kalliokielon alla, silloin kun kielo vasta punki ylös maasta, kasvaa keltavuokkoa ja laitoinpa sinne myös pari sipulinpoikasta kirjopikarililjaa, joista esiin ilmestyi vain pari, jotka eivät olleet kovin elinvoimaisen oloisia ja missasin niiden kuvaukset. Ensi vuonna ehkä tilanne on eri tai sitten ei. Tai olivat kielot jo lähes kukassa, kun viimeiset keltavuokot lopettelivat.

Myös hyötykasvit ovat selvinneet hengissä tästä holtittomasta pihan hoidosta huolimatta (tosin niitä onkin hyvin vähän vielä). Pian kukkii ekat ruohosipulit. Laukkojahan nekin. Yrttilaatikko alkaa pian käydä ahtaaksi. Enkä tiedä, onko joukossa nyt kumppaanuskasveja. Vahingossa yrttilaatikkoon myös meni pari papua ja kuivuudesta huolimatta ne alkoivat versomaan. Tomaattiprojektin myötä samaiseen laatikkoon, vähän toiseen reunaan joutui menemään yksi tomaattikin. Papu ja tomaatti eivät kai oikein pidä toisistaan, mutta jos välillä olevat yrtit auttaisivat sietämään toisiaan.


Ja tulisi satoa. On ihanaa kyllä jo nyt käyttää omia yrttejä, edes pienesti ruokia maustamaan. Kuvassa ruohosipuli, taustalla salaatti ja vieressä vähän timjamia.

Maukasta alkavaa viikkoa!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Tuoksuja

Etupihalla on ollut tuoksuja pitkin kevättä ja alkukesää. Alkaen hyasinteistä toukokuussa. Kuvissa olevat ovat peräisin marketin hyasinttisekoituspussista.


Näiden kanssa yhtä aikaa aloitti narissi Thalia, jonka tuoksu on kuitenkin aika mieto.


Thalian tuoksu jäi selkeästi tuomipihlajan jalkoihin. Tämä kai on marjatuomipihlaja.



Norjanangervo aloitti seuraavana tuoksullaan. Nämä pensaat olivat jo ihan harottavat, leikkasin ne keväällä 12 ihan alas ja tänä keväänä olivat vähemmän  harottavat ja kukinta runsas.


Tämän jälkeen on naapureiden syreenit tuoksuneet voimakkaasti meillekin. Meillä olisi pihalla roskisten välissä yksi syreenin alku. Ollut samassa jamassa ties kuinka kauan. Vähintään 10 vuotta. En tiedä, ovatko edelliset asukkaat yrittäneet päästä siitä eroon ja yksi alku on silti jäänyt, vai mikä sen tarina on. Tälle raukalle yritän kuitenkin löytää paikan pihalta, jotta saan sen jatkamaan tuoksukevättä ja -kesää.

Meillä on ollut viikko ilman jälkikasvua. Jälkikasvu aloitti loman mummolassa. Silti ei ole ollut aikaa kirjoittaa ja bloggailla. On ollut matonpesua, uimista, pihahommia, loikoilua ja kaikkea muutakin ohjelmassa töidenteon lisäksi. Nyt konkretisoituu se, että töiden jälkeen ei juuri mitään ehdi ja se, miksi pihalla on vähän villi meno ollutkin. Onneksi lomaani ei ole enää pitkä aika ja sitten ehkä ehtii vähän keskittyä pihaankin.

Suunnitelmia on tulevaisuuden suhteen. Valitettavasti siihen kuuluu pari puun kaatoakin. Toisen syö aina ötökät ja toinen uhkaa kaatua pian väärään suuntaan. Niiden tilalle kyllä mahtuu sitten jotain muuta, kuten ehkä juuri se syreeni. Haluaisin myös jasmikkeen ja syyshortensian ja luumupuun ja jonkun toisen omenapuun ja .. Listaa on.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tomaattiprojekti

Projekti: istuta tomaatit osottautui tänä keväänä aika pitkää suunnittelua vaativaksi. Sain neljä taimea terasille istutettua kuitenkin viime kuussa (5 päivää sitten) ja ihan pian piti laittaa loput viljelylaatikkoon. Ihan pian oli onneksi aika suhteellinen käsite. Tänään oli tarkoitus vain nautiskella helteestä, mutta ei malttanut vain istua, joten aloitin projektini. Ihan helppoa sen luulisi olevan.

Piti kuitenkin kunnostaa multa. Kärrätä sitä.

Sitten tajusin, että ne prkln kotilot pitävät myös tomaateista, joten kokeilin sitten reunustaa viljelylaatikoita etanansulkumuovilla. Ei ole helppoa, rikkaruohojen päälle asetelle, ei. Ja laskin taimeni. Ei taida mahtua kaikki, joten ruukkuja kehiin.



Sitten tuli ne hyttyset. Ja piti huilata sen verran sisällä, että allergialääke tehoaa.

Sitten alkoi jo sylettää koko touhu.

Mutta kun alkuun oli päässyt, oli muka pakko jatkaa.

Viiime vuonna samaan aikaan oli myös hyttysiä ihan hyvät määrät. Silloin oli vain niin kylmä, että tuulitakkiin pukeutuminen oli ihan sään mukaista.

Tänään illalla kahdeksalta oli varjossa vielä noin 25 astetta. Mutta sellainen kuhina kävi silmissä ja korvissa ja niskassa, että samainen tuulitakki oli pian päällä, huppu päässä ja silti tikkauksia tuli. Ja tuli hiki ja yhä enemmän hyttysiä.

Saakohan Guinesin ennätystenkirjaan osallistua maailman parhaimpana hyttyshoukuttimina?

Kun on vielä toi taipumus anemiaan, niin en tajua, mitä iloa minusta niille on. Olen kuitenkin auttanut varmasti aika monta uutta hyttyspopulaatiota alkuun.

Ai, niin ne tomaatit. Siellä ovat ja pysyvät.



Ne ovat siis niitä tomaatintaimia ja pari basilikaa, jotka nyt ovat vihdoin ja viimein omilla paikoillaan. Ja toivottavasti pysyvät nämä helteet vielä hetken hengissä kasteluveden avulla. Huomiseksi luvattu +30 astetta. Viereisessä viljelylaatikossa on lähinnä yrttejä ja salaattia, mutta loppui tila kesken, joten yksi taimi päätyi myös yrttien seuraksi ja pari ruukkuihin jne. Ja silti olen antanut pari taimea pois.

Vielä pitäisi kitkeä kukkapenkit elämänlangoista, ettei kaikki vikatkin tulppaanit ja muut kaatuile, kitkeä ja laittaa kuntoon kasvimaat, perata mansikkapenkit. Kuvan tulppaanilla on kaverinaan elämänlanka, jos saatte selvää. Tulppaanin lehdet eivät siis ole muuttuneet. En ole paras esimerkki siitä, miten pihaa hoidetaan.



Joten saatan yrittää parantaa tapani ja huomisen helteelläkin minut saattaa löytää pihalta tai puutarhasta



tai sitten hyttysiä paossa lähimmästä järvestä.