Pieni muutos, iso hiki

 Kun tuntuu, että ei oikein keksi hyviä paikkoja uusille kukkapenkeille tälle kesälle, täytyy alkaa ottaa senttejä sieltä ja täältä. Tai onhan minulla yksi jättityömaa edessä, kun yhtä suurta penkkiä alan uudistamaan, mutta siinä meneekin sitten hermot sekä aikaa. Sitä ennen olisi kasveja, jotka pitäisi saada maahan pikkuhiljaa ainakin. Sekä siirtoja odottelevia olisi myös aika paljon. Tänään sanoin kotona, että tulee liian kuuma päivä puurtarhatöihin. Siitä hetken päästä olikin kanttausrauta jo pystyssä.

Laventelit ovat tuossa penkissä saaneet hiekkapohjaa tällä savimaatontilla. Sillä alla on mm. entisen hiekkalaatikon hiekkoja. Nurmikon leikkaaminen on kanttauksesta huolimatta ollut hankalaa, kun nämäkin ovat kallellaan aurinkoa kohti ja aina nurmikko leikatessa joutuu jalalla pitämään laventeleita pois tieltä. Eikä penkin rajaus mennyt ihan samaan linjaan viereisen kivituhka-alueen kanssa. Eli kanttaaan ja nurmea kuormaan. 

Pieneltäkin alueelta tulee yllättävän paljon puutarhajätettä. Tuossa seassa oli myös hiekkapitoista maata, joten se pitää kierrättää tällä tontilla. 

Kivireunus oli jäänyt pitkälti piiloon, sen kaivoin esiin samalla, kun japaninhappomarja Orange Ice otti vesikylpyjä. 

Kivien välistä joutui hieman kaivelemaan rikkaruohojakin. 

Sekä liian paljon levinneitä perennoja tuli taas poistettua. 

Levennys sai muualtakin tontilta muutamia kasveja, jotka muualla ovat olleet varjossa, mutta olisivat aurinkoisen paikan kasveja. Montaa siirtoa ei tarvitse, kun pieni aukko on täynnä. Ei tullut kamalan paljon uutta tilaa, sentään muutama kasvi löysi paikkansa.

Lewisia ei tänä vuonna paljon saanut kukkiaan näkyville, se mm. on siirretty nyt tuonne. Nyt aika rönttösen siperianunikon voisi peittää ehkä nukkapähkämö, ellen siirrä sitä jonnekin muualle. Hellesään hommaksi oli tuokin pieni muutos hieman hikinen. 

Kukkasotkua

 Meillä on takapihalla yhdessä kohtaa aika suurta kukkasotkua näin elokuussa, tuolla tuolien takana.

Kun käy tarpeeksi monta kertaa taimistoilla tai taimimyynnissä loppukesän aikana ja haalii kaikkea loppukesällä kukkivaa ja tilaa ei ole kuin samassa penkissä, niin tulos on se, että yhdessä kohtaa kukkii vähän sitä sun tätä. (Tapani on siis perennojen suhteen ostaa yksi tai maks kaksi taimea ja odottaa sitten niiden mahdollista tuuheutumista.) Nyt alkaa olla aika jo tehdä siirtoja. Syysleimuja on tuolla kukkasotkussa kahta lajia. Toinen saatu kälyltä, tuo vaalea lila. Ja tuo kirkkain täplä ostettu Mustilasta joku vuosi sitten. Se tuuheutuu pikkuhiljaa, kun tuo lila taas tekee aina uusia juuriversoja 20-30 sentin päähän emostaan. Ja on tuolla pari punahattuakin. Kaikki eivät vain vielä kuki.

Onneksi on tulossa vielä yksi uusi istutussuunnitelma, jonne haalean vaaleanpunaiset ukonhatut muuttavat. Nykyinen paikkakin on ollut melko kuiva, joten luulen, että tulevat kunnon maanparannuksen jälkeen kestävät uuden tulevan kukkapenkin puolivarjoisesta paikasta. Ehkä pitää silti jättää yksi taimi tuonne talteen sitä ajatellen, jos uusi paikka onkin vääränlainen.

Tällä hetkellä kirahvinkukka kasvaa myös tuolla. Se on korkea, mutta on terassia matalammalla ja sieltä kurottelee sitten aurinkoa kohti. Nyt se joutuu tänä vuonna kiemurtelemaan taas matalamalla, kun vierellä ollut väinönputki vain kasvattelekin lehtiä leveämmälle. Joten kukka on nyt muiden kasvien seassa. Siinä kukassa on onneksi mukava köllötellä.

Kirahvinkukkaa väriltään muistuttava keltätörmäkukka kasvaa vieressä ja on aika iso puska jo, sekä tehnyt jo siementaimia. Tämä kasvaa myös muualla ja mietin, että pitäisikö se myös siirtää muualle. Ehkä alue rauhoittuu, kun sieltä siirtää pari muuta kasvia. Tämä keltatörmäkukka kukkii kauan, eikä ekoista halloista välttämättä nuukahda ollenkaan. Taustalla hortensia Pink Annabelle sekä valkoinen lilja Pretty Woman ja keltakurjenmiekan lehtiä kaueampana.

Samaa sotkua toisesta suunasta on tuossa alhaalla olevassa kuvassa. Kesäpäivänhattu on turhan keltainen juuri tuonne sekaan. Sekin on istutettu tuonne pienessä hädässä. Sain taimet käteen, ei ollut hyvää paikkaa ja tunkasin ne lähimpään rakoseen. Siellä taitaa kasvaa aika monta uutta poikasta.

Lammikko on tuolla lähellä ja sen lähellä, kosteassa paikassa kasvaa täpläpunalatva. Se on kahden muun leviävän kasvin välissä: keltakurjenmiekan sekä punaimikän. Siellä ne taistelevat tilasta. Keltakurjenmiekkaa aion kyllä kaivaa taas vähemmäksi, kun ilmat muuttuvat sellaiseksi, että pihan savimaata pystyy taas kaivamaan. Viime vuonna punalatva, oregano, timjami ja punahatut olivat vähän väliä perhosten kansoittamia. Meillä oli todella paljon perhosia. Nyt olen pari kertaa nähnyt kaaliperhosia, jonkun sitruunaperhosen, mutta muuten on ollut todella vähän perhosia. Olen aika harmissani siitä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä olen nähnyt ja nyt maksaruohoissa oli onneksi myös mehiläisiäkin. Silti jotain puuttuu.

Lammikkoon en tänä vuonna en ole vaihtanut vesiä. Siellä kasvaa lumme ja lumpeen pitää saada ravinteita. Lammikkoon on tullut vesimittareita. Lammikkoon loikki eräänä päivänä sammakko karkuun minua, kun kitkin läheistä kukkapenkkiä. Ja tänään näin lammen yllä (lammen halkaisija on noin metrin) lentävän sudenkorennon. Lammessa on näkynyt myös todennäköisesti muutama sukeltajakin, jos olen lammen vettä enemmän liikutellut. Mitään eläimistöä en ole lampeen itse tuonut, joten on todella hämmentävää, mistä ne kaikki ovat sinne osanneet tulla. Pieni puro menee meiltä noin 400 metrin päässä ja laskee lampeen, joka on vajaan kilometrin päässä. Sieltä tuskin ne ovat meille hiippailleet.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että luonto vielä toimii, ainakin joiltain osin.

Ja kohta olikin jo kesä

Tänään, ennen töihin lähtöä, otin muutamia kuvia ja päätin, että nyt ne julkaisen jopa samana päivänä, vaikka sään ja ajankohdan takia huomasin myöhemmin, että valoitus ei ihan ole mennyt putkeen. On kuitenkin hienoa, että pystyy pilvisellä säällä, ennen puoli 8 aamulla ottamaan valokuvia, joissa on värit ja valo. Kirsikkapuun kukinta on kestänyt, vaikka välissä olikin yksi aika sateinen päivä. Viikonlopun auringossa kitkin sen alla kivituhkapolkua ja joku kimalainen ehti ehkä yksin pölyttää läpi kaikki tuon kukat. Ahkeraa. Suurempi kukkiva kirsikkapuu on tavallinen hapankirsikka. Ja pienempi tuolla sivussa on yksivartinen suklaakirsikka. Etualalla näkyy yläkerta eli kukkapenkki, joka on ylempänä kuin alakerta eli penkki, joka on noiden portaiden vaseammalla puolella. 

Alakerta on ollut tuossa jo hetken, sen lisäosa valmistui viime vuonna. Joten alakerran penkki on nyt vähän L:n muotoinen. Vanhaempaan osaan riitti vanhoja kattotiiliä rajaamaan sitä nurmikosta, uudemman osan rajausta pitänee tehdä kanttaamalla. Sillä ei noiden kattotillien vierestä ole helppo saada siististi nurmikkoa ajettua. Trimmeröinti ei oikein kiinnostaisi. Aina ei istutukset mene ihan nappiin. Nurkassa on narsissit jääneet nousevien isojen laukkojen taakse. En tainut laukkoja istuttaessa edes muistaa, että siellä nurkassa olisi narsissejakin. Palloesikot olivat tosi hyvin esillä hetki sitten, nyt Pink Tanna punaluppio kasvaa vauhdilla siinä vieressä. Tiedän, mihin suuntaan siirtelen sitten esikoita, kun niiden jakamisen aika tulee.

Omasta puutarhasta tulee haastellista jatkossa ottaa kuvia tietyistä kukkapenkeistä, koska ennen taustalla ollut rötyinen orapihlaja-aita on pois ja on liian suorat näkymät muiden pihoille. Olisi ollut ihanaa saada koko puutarha ihan tosi timmiin ennen lauantain juhlia, mutta en nyt vain pysty/kykene kaikkeen. Kuvissa oleva kukkapenkki alkaa olla sellaisessa sekasotkussa (taustalla oleva nurmikko on naapurin), että koko penkin kasvit täytyisi nostaa ylös ja putsata juurakoita toisistaan. Se homma tulee jakautumaan joko kahdelle eri syksylle tai syksyllä kahdelle eri kerralle, sillä penkissä on kasveja ja neliöitä sen verran, että kerralla sitä ei vain pysty tekemään. Kuvaisa ei ole koko penkki. Maahumala on kiivennyt tuonne kasvien sekaan ja sitä revin sieltä joka vuosi pois ihan huolella. Ja olipa huono idea laittaa tuonne suikeroalpia. Toinen riesa lisää.

Nyt en uskalla enää mitään liian leviävää laittaa puutarhaan. Toisen penkin tuoksumatara liikkuu jo nurmikolla. Sitä kitken aika paljon pois kasvukauden aikana. Tykkään siitä kuitenkin enemmän kuin maahumalasta tai suikeroalpista. Toisaalla taas on kasvittaminen osin ihan vaiheessa kantopenkissäni, jossa on todennäköisesti nyt yksi verijapaninvaahtera kuollut, mutta Magnolia Henry Kern on elossa. Tämä penkki sai todella paljon sipulikukkia viime syksynä, joten ihan heti sinne ei tarvitse uusia kaivaakaan. Kantopenkkiä on vaikea kuvata kokonaisuudessaan, koska eri puolilla sitä kasvaa eri kasveja. Olen erityisen iloinen näiden metsätulppaanien (Tulipa Sylvestris) olemuksesta. Alla olevista kuvista toinen otettu tänään pilvisellä säällä ja alempi aurinkoisella säällä pari päivää aiemmin. Taustalla kasvaa mm. amerikan jalkalehti.

Samaisessa penkissä on myös valkoisia narsisseja. Tässä todennäköisesti narsissi Starlight Sensation. Toivon, että valkoinen kesäpikkusydän kukkisi tuossa penkissä jatkossakin. 

Ja vieressa narsissi Thalia, kuvassa toki näyttää vain selkäpuolensa. Thalialle tämä taitaa ollakin liian kuiva paikka. Jos muistaisi, voisi nämä siirtää kosteampaan tai sitten vain katsoa, miten näiden käy. Luulin, että nämä narsissit kukkisivat vähän eri aikaan, mutta nyt on tosi monet sipulikukat kukassa samaan aikaan, sekä aikaiset että myöhäiset. Ja joissain paikoissa osa vasta nostamassa varttaan, kun toisessa penkissä sama lajike jo kukkii.

Tähän penkkiin laitoin myös syksyllä suvikelloa. Ostin sitä kaksi eri pussia. Nyt en tiedä, mikä lajike tämä on. Yhdessä pussissa luki: Leucojum gravetye giant ja toisessa taisi vain olla suvikello. Enkä tietenkään muista, mistä sitä toista pussillista pitäisi osata etsiä. Teen itselleni aina näitä yllätyksiä joka vuosi. Nämä kuitenkin yllättivät niin ihanalla positiivisella tavalla, että vallan herkistyin näiden herkkyyden äärellä. Näiden takana taas pilkottaa ihan vähän vaaleanpunaista.

Ja se vaaleanpunainen on pieni tulppaani Hilde. Nämä pitävät itsensä supussa (viisaasti) sateessa, joten alla oleva kuva on aurinkoiselta hetkeltä. Yksi vain näistä on toistaiseksi avautunut, ainakin melkein.

Tuntuu, että kevät todella mahtui lähinnä vajaaseen kuukauteen ja nyt on monissa puissa jo suuret lehdet. Toisaalta magnoliastani on vaikea vielä tietää, aikooko se kukkia vai tehdä vain lehtiä. Saa jännittää vielä. Huomenna eli ihan kohta on jo kesäkuu. Tänä vuonna toukokuu rullasi ennätysvauhtia. Ja toisaalta olen tehnyt myös niin paljon puutarhahommia, että keho ei ole oikein meinannut pysyä mukana yhtäkkisissä pitkissä puutarhakykkimishommissa. Jossain vaiheessa esittelen vielä lammikon reunuksen, jonka tein pikavauhtia. En ole siihen täysin tyytyväinen, joten se tulee vielä hiotumaan, joten siksi en edes muistanut kuvaa ottaa koko reunuksesta. Piti saada vain osa muoveista piiloon. 

Rytö vai ei

Kun aloitin puutarhainnostuksen vallassa muokkaamaan pihaa, tuli jotain selkeitä hutilyöntejä tehtyä. Yksi tälläinen on kumpu pihalla. Kun aloitin puutarhuroimaan eräänä syksynä, aloitin innolla muokkaamaan takapihan junttasavesta kasvimaata. Tein huolelliset kaivuut ja ajattelin tehdä kunnon lämpöpenkin. Kaivoin pintamaan rikkaruohot pois. Kasailin kaikenlaista risua pohjalle, lehtiä ja kompostia päälle jne. Kunnes siitä tuli sellainen .. kumpu. Innoissani siihen jotain laitoin keväällä kasvamaan. Ja eihän siitä mitään tullut, kun sitten vasta tajusin, että lehtien tullessa puihin, läheinen terijoen salava varjostaa kumpua liikaa.

Kumpu on ollut siis sellainen kummallinen kumpu pihalla. En ole oikein keksinyt siihen kunnollista kasvatettavaa. Nyt se kuitenkin on ollut aina välillä ihan nätti. Se on uinut viime aikoina nurmitädykkeessä. Tuo kumpu on ainoa paikka, jossa nurmitädeyke ei hermostuta minua. Kumpu jää kasvimaan taakse nykyisin.

Kummulle olen ajan saatossa iskenyt kaikenlaista. Siellä kasvaa muutama tulppaanit sitkeästi vuodesta toiseen. Nyt sieltä ehkä pitäisi repiä pois heikkona hetkenä sinne laitettu talvio. Toukuussa kumpu sai uuden kevätatsalean (Rhododendron x fraseri).

Tulput kukkivat silloin, kun kevätatsalea oli (taustalla) vielä nupussa.

Kevätatsalean kukinta oli kyllä värikäs. Se näkyi kauas, vaikka itse atsalea ei vielä kovin suuri olekaan.

Kumpu on nyt kuitenkin melko värikäs. Ja ehkä tämä saa vielä pari pensasta lisää ja pidän tätä muuten puolivillinä. Tai sitten ei. Atsalea ei enää kuki, mutta vihreän eri sävyt tekevät nyt siitä värikkään.

Kitkettävää tuolla on, ja omalla tyylilläni kitken tuota joka vuosi. Ikävin kitkettävä on elämänlanka vai karhunkierto, jonka lehtiä näen tässäkin kuvassa. Kasvien lehdet tekevät tuonne sen kirjavuuden. Seuraavalla kitkentäkierroksella yritän taistella elämänlankaa vastaan ja koetan pikkutalvion kitkeä pois. Hopeatäpläpeippi saa jäädä.

Koska aikoinaan tein kai ihan hyvin perustamistyön, on tuo paikka nykyisin tosi multavaa. Joten taidan iskeä sinne vielä pari muutakin lähes varjoista paikkaa sietävää pensasta. Tuonne onneksi käy ilta-aurinko, joten ihan pimeä paikka se ei ole.

Perennoista tuolla kasvaa lehtosinilatvat sekä myös jokin ängelmä. Se ängelma ei vielä kuki, joten en muista, minkä olen sinne istuttanut. Tämän valkoisen lehtosinilatvan taustalla kukkii takapihan metsäkurjenpolvi, jonka aina kierrän ruohonleikkurilla. Sekin on itsekseen parkkeerannut melkoisen varjoiseen paikkaan, mutta on siellä kasvanut vuosikaudet.

Monta vuotta tämä kumpu oli rytökasa ja mieheni kauhistus. Vieläkin mieheni tätä ihmettelee, mutta nyt ehkä olen keksinyt tällekin kummulle kasvinsa. Taidan vielä kokeilla tänne muutamia esikoita, jotka voisivat keväällä täältä loistaa kauas. Sitä, mitä ei jaksa peitellä, täytyy korostaa.

Kaivattu sade

Kaivattu sade tuli tänään. Vaikka niin monta kertaa sääennuste on sadetta luvannut turhaan, että on ollut vaikea jo luottaa sääennusteisiin. Onneksi sadetta tuli tällä kertaa ensin ripotelle, hitaasti. Pientä taukoa pitäen. Vasta aamupäivän kolmas sade tuli ensin hiljaa ja sen jälkeen sellaisella voimalla, mitä ei voi olla peltikattoisessa talossa kuulematta.

Sadeaamun ensimmäisen työ on varmistaa, että sadevesiastiat ovat oikeilla paikoillaan. Ja ettei pitkän kuivan kauden jälkeen ole jättänyt pihalle kamalasti tavaraa. Tosin osa tavaroista jätin niille sijoilleen. Saatan nimittäin vielä laittaa puutarhavaihteen päälle. Olisi vielä pari istutettavaa odottamassa.

Pihaan rajautuvan metsän koivut ovat alkaneet kellastua. Naapureidenkin pihoissa koivujen lehtien väristä voi päätellä kuivuuden iskevän eri kohtiin pihoissa eri tavoin. Vaikka meidän tontilla kallio ei ole näkyvissä, on monen naapurin pihalla kalliota näkyvissä. On vaikea tietää, onko meidän puutarhan alla kallio kaukana vai lähellä saven alla. Ohuessa savessa tai mullassa ei paljon koivuille ole ollut kosteutta saatavilla.

Tälle päivälle on luvattu sadetta koko päivälle. Käytännössä sadetutka näyttää sadealueiden välille aina parin tunnin taukoja. Harvoin ilahdun sadepäivistä näin paljon kuin nyt. Nyt olen ollut ikkunan äärellä ja ulkona lipan alla aistimassa sadetta. Olen myös tihkusateella käynyt kuvaamassa pihalla. Ihanan raikas ilma.

Vesipisarat peruukkipensaassa

Olen myös alkanut miettiä kasvien siirtoja. Osa maksaruohoista lisääntyy sen verran hyvin, että uudet taimet taitavat saada siirtoa kuiville alueille. Ja kuivilla alueilla kärsivät kasvit toisaalle.

Maksaruohoissa käy näin loppukesästä vielä ihana kuhina.

Kuva poutasäältä

Osa kärhöistä on myös laitettu oikeaan paikkaan kasvamaan, joten ne viihtyvät. Osa kituu liian kuivassa. Toisaalta kärhöille ei ole kamalasti vielä hyviä uusia paikkoja, joten kituvien kärhöjen siirto ei ole vielä ajankohtainen. Näköjään Jackmanii viihtyy erittäin hyvin ja on elinvoimainen kummassakin kärhötuessa. Toisen jacmaniin tilalle haluaisin ehkä jonkin toisen kärhön, mutta tuosta sekasotkusta on enää vaikea erottaa, mistä mikäkin kärhö lähtee. Aikoinaan nimittäin suuremman kärhötuen juureen istutin monta pientä kärhöä. Sellaisia marketin alennusmyynnin euron raaskuja. Jotkit ovat kuolleet, jotkin eivät.

Olen jo istunut muutaman hetken lukemassa ja tutustumassa sipulikukkien tarjontaan. Lista olisi pitkä kaikesta, mitä haluaisin. Täytyy ehkä ensin pohtia budjetti ja alkaa sen jälkeen tehdä armottomampaa raakkausta tunteen ja järjen välillä. Onneksi kaikkia sipuleja ei tarvitse tänä syksynä saada. Harvoin ne tuntuvat maailmasta loppuvan kesken.

Prioriteetteja

Kivisen Vilma kommentoi edelliseen postauksen: " Ei naisella voi olla koskaan liikaa kukkapenkkejä." Kiitos Vilma tästä kommentista. Nauroin tälle ääneen. Varmaan liika on vasta sitten, kun kukkapenkit menevät jo naapurin puolelle.

Minulla on selvästi liian vähän kukkapenkkejä. Ihan selvästi. Naisella pitäisi olla kukkapenkkejä enemmän. Ehdottomasti. Joka tarkoitukseen sopivat. Varjoon ja aurinkoon. Alkukesään ja loppukesään ja ehdottomasti keskikesään ja keski-ikään.

Pitää olla joku penkki, jota pitää uudistaa.

Ja joku, joka on niin varjossa ja liian vähämultainen ja kuiva kevään jälkeen, että mikään ei meinaa oikein kasvaa. Mutta onneksi on olemassa kimikkejä.

Pitää olla hassun muotoinen kukkapenkki, joka on tehty puun alle.

Ja niin pitkä tai leveä, mikä ei mahdu kuviin.

Sekä kukkapenkki tai useampi, mitä voi kiertää joka suunnalta, joka kuvissa hukkuu helposti taustaansa, mutta livenä ihan kelpo penkki.

Ja ihan uusi kukkapenkki yläkerrassa, joka on ihan vaiheessa.

Ja toinen uusi kukkapenkki, jossa kuitenkin on jotain vanhaa.

Ja se kukkapenkki alakerrassa, joka on vielä pressun alla. Jonka ympäristö kaipaa vielä ankaraa raivaamista.

Aina mahtuu myös niitä kummallisuuksia, jotka eivät ole oikein kukkapenkkejä, mutta eivät nurmikkoakaan ja joka kaipaisi vähän ankaraa kitkemistä.

Ja kummallisia puun alusia, joita ei muista kitkeä.

Olen ylihuomenna menossa juhliin. Samoissa juhlakengissä, joissa olen ollut aika monet juhlat. Jotka eivät enää ole hyvät. Osittain siksi, kun jalassa tapahtuu muutoksia. Mutta kun. Yksien halpojen juhlakenkien hinnalla saa ostettua esim. multaa tai kasveja tai vaikka portin puutarhaan tietämättä, että minne ja miksi se portti tulee lopulta. Eihän tätä voinut jättää ostamatta.

Että semmosta. On ehkä prioriteetit tältä harrastajalta hukassa, mutta minkäs teet. Voisi muuten ehkä sovittaa sen juhlamekon. On nimittäin sellainen tuntuma, että se ei ehkä istu yhtä hyvin kuin viime vuonna. Asiaa olisi voinut miettiä vähän aiemminkin. Ei millään huvittaisi ostaa mitään uutta mekkoa. Hirveän työlästä. Ei ollut kuitenkaan yhtään työlästä pikkasen piipahtaa taimia katsomassa tänään.

On tiedossa ainakin tekemistä, vaikka joutuisi menemään juhliin hieman epäsopivissa kengissä.