Huomista odotellessa

Puutarha alkaa olla sen verran kunnossa, että olemme valmiita aukaisemaan huomenna puutarhan portit ensimmäistä kertaa. Aika kauan meni, ennen kuin tuntui, että minä olen tähän valmis ja aikataulu sopii samalla itselle. Tänään vielä leivotaa, kun kuopus pitää kahviota. On ollutkin aikamoinen ensimmäinen kesälomaviiko: omalta tontilta en ole kovin montaa kertaa ehtinyt poistua kovin kauaksi. Jos tänään ei sade tule kovin kovaa, kukkii huomenna vielä joitain pioneja.

Vakka-taimen kasvattaman ja Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä ostettu Michiganin lilja kukkii. Teki sellaisen hitaan ilmestymisen, huomasin vasta, kun oli nuppu jo paikallaan. Tämä on nimittäin niin yhden jo kukkineen pionin kainalossa, että teki ilmestymisen salaa.

Keittiön ikkunasta otin myös kuvan keinun viereisestä kukkapenkistä, jossa kukkii pari sormustinkukan kera pari ruusua (Mustialan ruusu ei ole kuvassa), jaloritarinkannuksia, harmaakäenkukkaa ja kurjenpolvea sekä keijunkukkien kukkavanatkin ovat kukassa.

Avoimet puutarhat siis huomenna 9.7.2023 klo 12-17. Toivottavasti sää suosii joka kolkkaa Suomessa, että puutarhavierailut olisivat mukavampia. 

Meidät löytää Päijät-Hämeestä, nimellä Pikku Pähkinä. 

Kivaa päivää kaikille, jotka päivään osallistuvat joko vieraana tai puutarhan avaajana. 

Kukkasotkua

 Meillä on takapihalla yhdessä kohtaa aika suurta kukkasotkua näin elokuussa, tuolla tuolien takana.

Kun käy tarpeeksi monta kertaa taimistoilla tai taimimyynnissä loppukesän aikana ja haalii kaikkea loppukesällä kukkivaa ja tilaa ei ole kuin samassa penkissä, niin tulos on se, että yhdessä kohtaa kukkii vähän sitä sun tätä. (Tapani on siis perennojen suhteen ostaa yksi tai maks kaksi taimea ja odottaa sitten niiden mahdollista tuuheutumista.) Nyt alkaa olla aika jo tehdä siirtoja. Syysleimuja on tuolla kukkasotkussa kahta lajia. Toinen saatu kälyltä, tuo vaalea lila. Ja tuo kirkkain täplä ostettu Mustilasta joku vuosi sitten. Se tuuheutuu pikkuhiljaa, kun tuo lila taas tekee aina uusia juuriversoja 20-30 sentin päähän emostaan. Ja on tuolla pari punahattuakin. Kaikki eivät vain vielä kuki.

Onneksi on tulossa vielä yksi uusi istutussuunnitelma, jonne haalean vaaleanpunaiset ukonhatut muuttavat. Nykyinen paikkakin on ollut melko kuiva, joten luulen, että tulevat kunnon maanparannuksen jälkeen kestävät uuden tulevan kukkapenkin puolivarjoisesta paikasta. Ehkä pitää silti jättää yksi taimi tuonne talteen sitä ajatellen, jos uusi paikka onkin vääränlainen.

Tällä hetkellä kirahvinkukka kasvaa myös tuolla. Se on korkea, mutta on terassia matalammalla ja sieltä kurottelee sitten aurinkoa kohti. Nyt se joutuu tänä vuonna kiemurtelemaan taas matalamalla, kun vierellä ollut väinönputki vain kasvattelekin lehtiä leveämmälle. Joten kukka on nyt muiden kasvien seassa. Siinä kukassa on onneksi mukava köllötellä.

Kirahvinkukkaa väriltään muistuttava keltätörmäkukka kasvaa vieressä ja on aika iso puska jo, sekä tehnyt jo siementaimia. Tämä kasvaa myös muualla ja mietin, että pitäisikö se myös siirtää muualle. Ehkä alue rauhoittuu, kun sieltä siirtää pari muuta kasvia. Tämä keltatörmäkukka kukkii kauan, eikä ekoista halloista välttämättä nuukahda ollenkaan. Taustalla hortensia Pink Annabelle sekä valkoinen lilja Pretty Woman ja keltakurjenmiekan lehtiä kaueampana.

Samaa sotkua toisesta suunasta on tuossa alhaalla olevassa kuvassa. Kesäpäivänhattu on turhan keltainen juuri tuonne sekaan. Sekin on istutettu tuonne pienessä hädässä. Sain taimet käteen, ei ollut hyvää paikkaa ja tunkasin ne lähimpään rakoseen. Siellä taitaa kasvaa aika monta uutta poikasta.

Lammikko on tuolla lähellä ja sen lähellä, kosteassa paikassa kasvaa täpläpunalatva. Se on kahden muun leviävän kasvin välissä: keltakurjenmiekan sekä punaimikän. Siellä ne taistelevat tilasta. Keltakurjenmiekkaa aion kyllä kaivaa taas vähemmäksi, kun ilmat muuttuvat sellaiseksi, että pihan savimaata pystyy taas kaivamaan. Viime vuonna punalatva, oregano, timjami ja punahatut olivat vähän väliä perhosten kansoittamia. Meillä oli todella paljon perhosia. Nyt olen pari kertaa nähnyt kaaliperhosia, jonkun sitruunaperhosen, mutta muuten on ollut todella vähän perhosia. Olen aika harmissani siitä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä olen nähnyt ja nyt maksaruohoissa oli onneksi myös mehiläisiäkin. Silti jotain puuttuu.

Lammikkoon en tänä vuonna en ole vaihtanut vesiä. Siellä kasvaa lumme ja lumpeen pitää saada ravinteita. Lammikkoon on tullut vesimittareita. Lammikkoon loikki eräänä päivänä sammakko karkuun minua, kun kitkin läheistä kukkapenkkiä. Ja tänään näin lammen yllä (lammen halkaisija on noin metrin) lentävän sudenkorennon. Lammessa on näkynyt myös todennäköisesti muutama sukeltajakin, jos olen lammen vettä enemmän liikutellut. Mitään eläimistöä en ole lampeen itse tuonut, joten on todella hämmentävää, mistä ne kaikki ovat sinne osanneet tulla. Pieni puro menee meiltä noin 400 metrin päässä ja laskee lampeen, joka on vajaan kilometrin päässä. Sieltä tuskin ne ovat meille hiippailleet.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että luonto vielä toimii, ainakin joiltain osin.

Kaikkea viikon varrelta

Kun kulkee tieltä kotiin ja lähellä etuovea on nykyisin näkymä takapihalle ihan mukava. Mustialan ruusu bloggaa hieman näkymää keinulle. Kukkia kuitenkin näkyy myös edessä. (Yksi suuri kuiva oksa on ruusussa odottanut leikkaamista aika kauan.)

Tämä on kaunis ja tänä vuonna ei ole ollut sateita tätä ruskistamassa. Kurittaa tätä vanhaa puskaa täytyy, muuten se täyttäisi pikku hiljaa koko kukkapenkin. 

Tämän kanssa samassa penkissä kukki aikaisemmin pioni Coral Sunset, nyt tässä kukkii Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent. Se hieman vaihtaa kukkiessaan myös väriään. Alhaalla kuvassa vaalein kukka on kukkinut kaikkein pisimpään. Tuossa näkyvät kaikki 4 avautunutta kukkaa, yksi nuppu vielä on. Ja se on aika hienoa, sillä tämä lähti versomaan ihan nollista keväällä. Tämä sopii nyt hyvin tässä penkissä keijunkukkien (Carnival Marmelade) kukintojen väriin.

Kuten myös aiemmin esiteltyyn espanjankurjenpolveen Wargrave Pinkiin. Ruusu harmikseni ei ole oikein kasvanut korkeutta, niin ei tule ihan yhtä korkealle esiin, joka oli toiveissa. Ehkä jonain vuonna, jos ruusu pysyy yhä hengissä.

Samassa penkissä on hieman tuhdimipiakin värejä nyt, täytyy vain vähän rajailla tämän postauksen pituutta. 

Minulla on uusi Austin-ruusu. Yhä purkissa, kun pitäisi kaivaa ensin uusi penkki. Ja nyt maa on todella kuivaa ja savimaa on silloin liian työlästä kaivuuhommiin. Tämäkin on kuninkaalinen, sillä se on nimeltään William and Catherine. Nyt tsemppasin ja ostin valkoisen ruusun. Olen usein todella paljon värien perään, mutta valkoinen sopii niin moneen paikkaan ja olen usein valkoisista kukista tyytyväinen. Tämän nuput tosin ovat vivahtavat shamppanjaan ja hieman oranssiin. Valkoisista kukista kiinnostuneiden kannttaakin lukea Riina Hifumin Valkoisten kukkien lumo-kirja. 

Tämän ruusun paikka siis on vielä pelkästään mielikuvituksessani. Kukkii meillä muutakin. Viimeisiä pioneja on kukassa. Tämä pioni Lavender Bouquet-pioni näyttää nyt lähes valkoiselta. En ollut kotona sen avautumisen jälkeen parina päivänä, joten en ole varma, oliko tämä haalean vaaleanpunainen juuri avautuessaan. Tämä on siis arpajaisvoitto, jonka tyttäreni voitti jo useita vuosia sitten pioniseuran arpajaisissa. Yhä en löydä tuolla hakusanalla juuri netin syövereistä mitään. Mutta sillä nimellä se annettiin. 

Samassa penkissä ovat auenneet seuraavat liljat varjo ja marhanliljojen lisäksi. Lollypopit kukkivat kaksivärisinä. Taustalla olevan nimettömän. pionin sivunupun kanssa samoissa värisävyissä. Tätä penkkiä mylläsin viime lokakuussa. Joiltain osin kasvu on ollut tänä vuonna nihkeämpää, mutta onhan kasvien juurakoita kovasti ronkittukin viime lokakuussa, kun kaikki kasvit kaivoin ylös. Luulin silti, että kasvu on nihkeämpää tässä penkissä tänä kesänä. 

Viimeisiä pioneja on muitakin. Lunta riitti yhdessä kukkapenkissä todella pitkään, sen ansiosta osa pioneista aloitti selvästi myöhemmin oman kukintansa. Toki nyt alkaa olla kukinnan loppumetreillä. Kuvassa todennäköisesti pionit Wladyslawa (pinkki) ja Krinkled White (valkoinen). 

Viikko sitten oli vielä tädykkeissä kimalaisilla kovat menot ja myös kurjenpolvi Orionissa pörisi. Samassa kuvassa myös tuettuna pioni Duchesse de Nemorous sekä idänunikko Royal Wedding. 

Nyt samassa penkissä tädykkeiden aika alkaa olla ohi. Talvesta kärsineet laventelit ovat osin toipuneet ja aloittavat kukintaa, mutta korkeammalla kukkii taas kurjenpolvi Orion kärhötuessa. Tässä penkissä kärhön juuristolla oli pitkään varjostuksena jättipoimunlehti. Kaivoin sen pois, koska sekin on silmällä pidettäviä kasveja. Toinen kurjenpolvi  (ehkä nyppykurjenpolvi) varjostaa tarpeeksi kärhöä ja saan tänne nyt siirrettyä varjoliljoja liian varjoisasta pois. Jouduin keväällä kajoamaan pioni Do Telliin. Mutta tuolla alakuvassa näkyy silti sen yksi kukka. Siirsin pionin entisen omenapuun rungon lähelle (puput söivät omenapuun) ja uusi omenapuu meni Do Tellin paikalle. Hävitän myöhemmin toisesta penkistä pois myös jättipoimunlehdet. Haluan jotain muuta tilalle.

Tarhavaleunikko on jatkanut kauan kukintaa uusien ja uusien nuppujen ansiosta. Onneksi. Menin nimittäin jotain tutkimaan tämän yksilön juurelta (ja se on aina taitolaji, kun on rinteessä). Kyykkiessä huomasin, että lähellä kasvaneen liljan lehden alapinnalla oli epäilyttävästi liljakukon jättämiä terveisiä. 

Yhden liljakukon listin täältä aiemmin. Se tai sen kaveri oli jo vähän ehtinyt puuhailla. Nyt nuo munat on tuhottu. 

Laukka Miami kukkii lähellä Tähkäkimikki Pin Spikea. Ostin näköjään vahingossa toisen vastaavan tänä keväänä, vaikka tämä yksilö onkin tässä ollut jo pari vuotta. Se ei ole ehtinyt kukkia kertaakaan. Kerran oli lupaava kukkavana. Jos tämä on taimistolla mennyt sekaisin, sitten tämä on syyskimikki Brunette. Nimittäin vaaleampi tähkäkimikki vierellä on tehnyt jo komeat kukkavanat. Lehdistö tosin sopii Miamin väreihin, olkoot kumpi tahansa.

Ostin viime syksynä Päivänpesän innoittamana pari uutta laukkaa. Vielä näiden Miamien jälkeen odottelen laukka PingPongia kukkivaksi. Ainakin kolme kukkavanaa olen bongannut, vaikka mielestäni sipuleita laitoin enemmänkin maahan. Toki minulla tuppaa taas penkit olemaan joissain paikoissa hieman liiankin taas tiiviitä, sinne helposti joku jää alle. Kiva on kutienkin, että Miamitkin kukkivat nyt. Näillä ei ole tapana olla minulla ihan kovin monivuotisia, joten uusia joudun aina istuttelemaan.

Martagon

Minulla on kasvanut vuosia aika varjossa varjoliljoja (Lilium Martagon)sitä tavallisista vanhojen pihojen varjoliljaa. Hieman vaaleampaa 

ja hieman tummempaa. Ne kasvavat valon puutteen takia tosi vinossa. Eli varjolilja voi tykätä varjosta, jos se ei ole syvää varjoa, vaan sellaista, jossa on myös valoläiskiä. Tiedän jo, mihin näitä voisin siirtää.

Valkoisen varjoliljan sain yllätyksenä Katjalta. Se on korkea ja ihana. Viime vuoden keräsi vain voimaa ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa.

Sain myös pakkomielteen muista marhanliljoista, kun aloin nähdä niitä livenä muiden puutarhoissa. Jostain syystä niiden hankkiminen tuntuikin vuonna 2020 jotenkin superhankalalta. Tilasin innoissani eräästä ruotsalaisesta kaupasta useita marhanliljoja, mutta tämä kauppa sitten loppuikin omistajan kuoltua. Keväällä 2021 löysin Mustilasta pari marhanliljan sipulia, sitä perinteistä Claude Shirdeä. Laitoin ne heti maahan, kasvattivat silloin kesällä vain lehtiä. Syksyllä 2021 eli viime syksynä löysin sitten marhanliljoja enemmänkin. Tilasin Suomesta Orange Marmeladen, joka nyt kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä on nyt melko isokokoinen verrattuna siihen, että kukkii ensimmäistä kertaa ja joskus sipuli suurenee vanhetessaan. Tässä illlalla varjossa.

Ja tässä iltavalossa.

Myös nyt puutarhasssani on useaemmassa paikassa sitä Claude Shridea, kun löysin edullisesti sen sipuleita. Luulin, että pussissa on vain 1kpl, joten ostin niitä kolme pussillista. Kun sitten jokaisessa pussissa olikin 2kpl, olikin minulla nyt sitten sipuleita aika lailla. Osa niistä on nyt aika pieniä. Joku on selvästi väärässä paikassa, kun kaatuilee. Siirtoja on nyt sitten tulossa jatkossa. Tässä yksi näistä illalla varjossa.

Ja toinen yksilö muualla illalla valokeilassa.

Nämä luultavasti viihtyessään kasvattavat kokoaan. Osa on luultavasti taas huonoissa paikoissa. 

Ai niin, ostin minä pienen alun jotain nimetöntä marhanliljaa myös Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. Se tulee joskus selviämään, että mitä lajia se mahtaa olla. Se nimittäin kasvattelee vielä kokoaan. 

Muokattu 7.7: Löysin puutarhasta varjoliljan, joka oikeasti näyttä Orange Marmeladelta. Ja nuo, jota luulin Orange Marmeladeksi, voisivatkin olla Arabian Nightiä tai vastaavaa. Joita en ole mistään ostanut tai tilannut. 

Ehkä oikea orange Marmelade:

Ehkä väärä orange Marmelade:

Tämän illan tunnelmat

Elokuu on alkanut. Työt ovat alkaneet. Suomen kesä on alkanut. Tänään puin takin alle jopa neuleen. Ensimmäistä kertaa mietin, että missäköhän hanskani mahtavat olla. 

Jossain päin Suomea on satanut nyt kunnolla. Meillä sateet olivat muutama päivä sitten juuri ja juuri riittävät, mutta ei niistä mitään kunnon varastoa muodostunut, joten tulin sisälle juuri hyötymaan kastelureissulta. Perennat ovat kuitenkin pirteämpiä. Esikoiden lehdet ovat kuivalla etupihalla ryhdistäytyneet siten, että kaukaa näyttävät kauniilta salaattirivistöltä. Nurmikko alkaa kaipaamaan leikkaamista sekä mielessä jo alimmaisen kuvan herttavuorenkilvet tulevat saamaan lähdöt. Samoin mietin kuvassa olevan pihlajan kohtaloa. Se oli saanut mielessäni jo lähtöpassi, teki hyväkäs vain nuo marjat horjuttamaan jo tehtyä päätöstä.

Ajattelin pitää pienen tauon blogista, kun aina tässä työn alussa ei voi ottaa itselleen paineita mistään. Tänään kastelukierroksen alussa kasvit vain näyttivät tänään niin kivoilta, joten otin niistä kuvia ja tunkasen ne nyt tänne blogiin. Nyt en edes mieti, että näyttävätkö kuvat enää kivoilta. Pink Tanna on ehkä liian varjossa, sillä kaatuilee mukavasti.

Töiden aloitus tuo aina hieman rytmin hakemista ja muita elämää sekoittavia tekijöitä (kuten myöhempään valvovat teinit ja heidän elonsa), on energiataso kotona aina näin alussa mitä sattuu. Puutarhaprojekteja saatan miettiä, en kuitenkaan vaadi mitään itseltäni. Komeamaksaruohot ja keijunkukat tuovat väriä, sellaisia murrettuja ja syksyisiäkin.

Kun taas liljat revittelevät mahtipontisen muhkeina (ja tuoksuvina).

Eikä värejä nyt puutu muutenkaan.

Kaikkea isompaa ja pienempää tekemistä löytyy puutarhasta. Nyt voisi päättää, että en aloita mitään uutta ennen kuin nurmikko on leikattu ja kesken jääneen lammikon ympärys on siinä kunnossa, että sinne ei jää nurmikon leikkaamisen jälkeen töyhtöjä. Muuten saa puutarha riittää taas hetken sellaisena kuin se on.

Kaikkea ihanaa

Harmi, kun blogiin ei voi tuoda tuoksuja ja eikä muita tuntoaistin kautta saatuja tunnelmia. Kuviin ei myöskään oikein ei saa tallenttua kuvaa sateesta, minun taidoillani. Onneksi rännistä saa kuvia. Meillä on tänään tullut sadetta. Toinen sade heinäkuulle.  Hyvin harvinaista, että meillä sataa näin harvoin. Koska minulla ei ole sademittaria tällä hetkellä, siis ehjää. On pakko luottaa naapurin sademittariin noin parin sadan metrin päästä ja todeta, että täällä satoi kuitenkin vain 5,5milliä. 

Ruukussa tuo sotku on kelloköynnössotkua keväältä, jota sulloin nippuun sisällä, ennen ulos siirtämistä. Luultavasti tuon sotkun sisällä olisi jokin pitkäksi kasvanut verso, en vain uskaltanut enää ryhtyä sitä sotkua selvittämään. Lankasotkuja on helpompi setviä, kun silloin ei katkaise mitään elävää. Pisimmät ylös päin kasvavat köynnöksen latvat ovat kuitenkin tavoittelemassa kahta metriä ja on se yhden kukan jopa tehnyt ja toinen on aukeamassa. On varmaan vain liian pienessä ruukussa, liian sotkussa sekä saanut varmastikin liian vähän lannoitetta, vaikka teenkin aina kesäkukka viritelmilleni varastolannoituksia multaan. Olen niin laiska aina muistamaan kesän aikana, milloin olen lannoitellut.  Taustalla oleva pinkki puolipallo on pelargoni Burgundy. Päätin aiemmin, että en ryhdy pelakuita kasvattelemaan, keräämään tai säilömään, mutta tämä hyppäsi keväällä suorastaan ostoskoriin. Olen aina heikkoina voimakkaisiin, tummiin väreihin. Värisävy livenä syvempi.

Eilen minulla oli oma retkipäivä, kun vein lapseni ensin yksien sukulaisten huomaan. Jatkoin ensin puutarhamyymäläketjuun, jota meillä päin ei ole. Kävin Muhevaisella. Ostin jättikorkeita valkoisia punahattuja nimeltään Happy White Star, syyssyrikänn nimeltään Ile de France sekä vaaleanpunaisena kukkivan pallohortensia Sweet Annabelle. Näiden korkeiden kasvien lisäksi ostin pienikasvuisen purppurahappomarjan Admirationin tuomaan väriä kukkapenkkiin. Koska menin puutarhaa hoitavan tätini luo kylään tämän reissun jälkeen, vein hänelle samanlaiset punahatut. Kesällä on tietyille ihmistyypeille helppo viedä viemisiä.  Muuten olisin vienyt myös kotoa jakotaimia, ellei maa olisi niin rutikuivaa, että pelkään kasvien kupsahtavan, jos niihin koskee. Tätä pelkoa toki olen käyttänyt pariin vaahteraan, jotka ovat salaa ehtineet kasvaa liian korkeiksi. Niitä kaivoin pois ja toivon, että kuivuus kuihduttaa niiden jäljelle jääneet elämänhalut. 

Eräs melko uusi istutusalue on rinteessä, porrastettu kapein portain. Se viettää pohjoiseen päin. Tästä minulla ei ole oikein kunnon kuviakaan, koska alue on uusi siellä on aukkoja ja sen kuvaaminen ilman oman talon, naapurin talon näkymistä on vaikeaa. Siellä kuitenkin kukkii tällä hetkellä paljon erilaisia kasveja, joitakin tosin vain yksittäisiä, sillä olen tätä kasvittamassa taas pikkuhiljaa. Näköjään monet siellä kasvavista kasveista on istutettu loppukesää ajatellen, vaikka muutamia pionejakin siellä kasvaa. Nyt siellä avasi kukkansa lilja Pretty Woman. Taustalla tuo korkea kapea kasvi on vaaleanpunertava ukonhattu, joka on ostettu viime vuonna avoimista puutarhoista Katjan luota Päivänpesältä. Taustalla kelltaiset ovat kesäpäivänhattua tai syyspäivänhattua, jota toinen naapuri viime kesänä toi, kun olin juuri tuota pengerrystä kasvittamassa.

Samoille huudeille ripottelin myös eräästä puutarhasta ostamiani mm. pioniunikon siemeniä. Aiemmin kukkineet olivat osa niin pieniä, että olivat ehkä tulitikkurasian korkuisia. Ajattelin jo, että en kyllä moisia yritä enää kasvattaa. Kesän edetessä muutama kasvoi jo ihan kelpo kokoiseksi minulle, mutta eilen varmasti avautui pöyhein ja korkein (eli noin polven korkuinen) unikko. Tuosta on otettava siemenet kiertoon. Sen taustalla on erään hortensian kukinto. Muka kirjoitin kaikki viime vuonna ostetut kasvit ylös. Muistan hämärästi kuitenkin jonkin loppukesän taimistoreissun ja sieltä spontaanin hortensiaostoksen. Ja nyt en sitten muista, mikä hortensia tämä mahtaa ollakaan. Kuivuus on varmasti kukinto verottanut. Onneksi mullan alla on ollut kosteampaa savea. Välillä olen läheisestä lammikosta tälle roiskaissut vettä, mutta aika vähän lopulta.

Luulen, että kukinto olisi tässä hortensiassa suurempi, jos olisi satanut vettä. Tämä ei kuitenkaan ole kertaakaan lurpottanut lehtiä.

Eniten ihanaahan oli tänään sade. Pari päivää sitten kuivan etupihalla paistoi laskeva aurinko taas kauniisti hevoskastanjan alle. Se oli sinä päivänä ihanaa. Etupihalla alkoivat rusotuomipihlajat kellastaa ja tiputtaa lehtiä jo useita viikkoja sitten. Myös hevoskastanjasta tippuneita ruskeita lehtiä alkoi ilmestyä puun alle. Etupiha on suojaisa paikka syksyn ekoilta halloilta, mutta nyt siellä on vallinnut kuivuus. Olen muutamia arkoja, kivoja kasveja pelastanut kasteluilla. Harmi, että esim. tummakurjenpolvi ei kuivuudesta ole hätkähtänyt. Minä voisin nimittäin jo luopua siitä. Nurmikon tapaista ei ole etupihalta kannattanut leikata, loputkin varret olisivat voineet kuivua. Siellä jokin ristikukkainen rikkakasvi (voikukan keltainen) on kukkinut ja se kasvi onkin ollut vaaleiden perhosten mieleen. Iloa siis ollut rikoistakin. 

Olen saattanut viime aikoina käyttää tunteja perhosten ja kimalaisten seuraamiseen, aivan omalla pihalla. Sen vuoksi syyssyrikänkin ostin. Ehkä seuraavana vuonna ei ole näin paljon perhosia, mutta olisi ihan kiva, että näillä nykyisillä ei olisi näin kovasti ruuhkaa.

Mukavaa viikkoa. Ja toivottavasti moni paikka ja paikkakunta saisi tällä viikolla vielä lisää sateita. Ainakin täällä meillä päin on moni tien vierusta aivan ruskeana. Alhaalla olevassa kuvassa sataa vettä, vaikka sitä ei siitä kuvasta  huomaakaan. Huomenna täytyy katsoa, ovatko liljat enää pystyssä. Ensin ne ovat taipuneet auringon valon mukaan ja tämän päivän sade on niitä painanut matalammaksi. Eipä haittaa, saisi sataa lisää.

Eloa kasveissa

 Tänään, helteisenä päivänä, minulla on ollut auringossa hieman vetämätön olo. Mutta onneksi ei ole ollut kaikilla. Hiidenkiven puutarhasta Minna pisti alulle haasteen kuvata kimalaisia. Meidän pihalla on ollut heinäkuun lopulla ja näin elokuun alussa poutapäivinä ja hetkinä pörinää. Ja nyt myös liihottelevia perhosia. Niitä katsellessa tänään olin onnellinen siitä kaikesta vilkkaudesta. Joitain kuvia otin näistä pölyttäjistä. Syyshortensia Wim's Redin kukat ovat vielä valkoiset ja niissä levähti tänään perhonen, joka on tässä kuvassa joko nousussa tai laskussa. 

Sitruunaperhonen ei mielestäni tänään ollut suoranaisesti meden perässä, vaan levähteli liljoissa. Varmaan sävyt miellyttivät.

Isotähtiputket kukkivat kauan ja niissä käy pölyttäjiä. 

Kurjenpolvista Orion ja Patricia ovat korkeita ja kauan kukkivia. Niissä myös käy pölyttäjiä.

Sormustinkukat ovat kimalaisten vakiokasveja. On ihme, jos sormustinkukissa ei päivän aikana vieraile yhtään kimalaista.

Loppukesästä oreganoissa käy melkoinen kuhina. Siellä näkee paljon kimalaisia, joskus mehiläisiä, kukkakärpäsiä sekä joskus jotain, mitä en tunnista. 

Laventelissa käy pölyttäjät todella pikapyrähdyksillä. Oreganoissa pyöritään ja hyöritään. Laventelin kukissa käydään pikaisesti ja vaihdetaan nopeassa tahdissa kukkaa.

Maksaruohoissa voidaan viipyillä. Voi vaikka kävellä seuraavaan kukkaan, jos ne ovat vierekkäin. Ainakin siitepölyä tulee mukaan.

Kaukasiantörmäkukka Perfectassa käy myös kimalaisia. 

Kaikkia pölyttäjiä ei saa kuviin. Enkä tosiaan tunnista näistä juuri mitään.  

Muokattu 9.8. Nyt kuvakokoja pienensin ja ehkä ne nyt näkyvät paremmin.  Kertokaa toki, jos kuvat ovat vieläkin hassusti.