Neljän tunnin kyykkyjumppa

Jos pidän jostain kohtaa puutarhasta, haluaisin tuijottaa vain sitä. Ja ottaa siitä vain kuvia. Nyt onneksi näiden punahattujen kuvaamiseen tuli uusi syy. Nimittäin tuo taustalla oleva ruska. 

Eilen sain kuitenkin kameran asetukset jotenkin huonosti, joten osa eilen kuvatuista kuvista oli tosi pimeitä. Vasta äsken aloin kameraa tutkimaan ja löysin vian. Eilen oli sen verran tekemistä, että en kyennyt keskittymään kameraan. 

Jumppasin eilen etupihan pienehkön kukkapenkin uudistamisen kanssa.  Aikaa meni jotain 4-5 tunnin välillä. Kukkapenkki on mennyt vuosien saatossa ahtaaseen ja rötyiseen kuntoon. Se on etupihalla, eli aika näkyvällä paikalla. Penkin kunnostamista ovat estäneet pari asiaa. Eli se, että penkin kunnostus on työlästä sekä se, että sopivaa aikaa kukintaa ajatellen ei ole ollenkaan. Tuosta penkistä keväällä sulavat lumet melkein ensimmäisinä, joten siellä on ollut pieniä sipulikukkia vaikka kuinka paljon. Ja myöhäisemmät kasvit ovat olleet lokakuun kukkija syysasteri Patricia Ballard (joka on ollut sellaisessa kohdassa, että ei edes oikein näy). Eilen sitten oli sopiva sää. Sopiva mielentila. Ja sopivassa suhteessa muita hommia, joita välttelin (kasvimaan kunnostus), joten ryhdyin tämän penkin kimppun tarkan kolmen vuoden harkinnan jälkeen. Lähtötilannehan tässä on sotkukasa.

Kun kaikki kasvit sai pois ja suurimman osa helminukkajäkkärän juurenpalasista pois, oli kasvijätettä tullut kottikärryllinen aika pienestä kukkapenkistä. Tuota penkkiä ei vain oikein voi suurentaa, kun kulkuväyliä on monellakin taholla sekä sitten vielä kakkakaivot yhdellä sivulla.

Takaisin laitoin lähes samat kasvit kuin ennenkin. En ostanut yhtään uutta kasvia. Haluaisin tässä vaiheessa toistaa itseäni, että en ostanut yhtään upouutta kasvia tätä penkkiä varten.

Toki siirsin lopulta tähän pari uutta kasvia ja koetin hävittää sekä ruusumalvan että helminukkajäkkärän tästä kokonaan. Molemmilla hävitettävillä kasveilla on kuitenkin hyvin vahva päättäväisyys elinvoiman suhteen, joten en usko, että hävitys on vielä tapahtunut. Kippasin lopun kompostin tyhjennyksen yhteydessä kottikärryllisen kompostimultaa tuonne, muuten en edes lähtenyt parantamaan maata sen enempää. Alla on savipohja. Multa ei näyttänyt mitenkään surkelta. Siirsin tähän toisaalla kasvaneista alastonimmistä osan (ovat tontin vanhaa perua) sekä yhden maksaruohon muualta (jossa sen paikka koko ajan häiritsi).  Osa pioneiden juurakoista meni säpäleiksi. Enkä leikannut nyt niiden varsia, jotta erotin ne toisistaan paremmin. Merkkailen vielä itselleni eri pionit ja leikkaan varmaankin niiden varret parin päivän sisään. Pakko vähän tarkkailla ekan sateen jälkeen, että miten multa painuu vai painuuko. Eli tarvitseeko laittaa lisää multaa joidenkin kasvien päälle.

Samalla oion tiilireunaa ja kanttasin vähän ympäriltä. Yleisilme on vieläkin varmasti monen makuun liian rusas ja sotkuinen. Omiin silmiin se on nyt selkeämpi. En yhtää tiedä, kuinka paljon vanhoja sipuleita tuonne jäi ja kuinka paljon sain niitä pelastettua. Ainakin kasa Lollypop-liljaa on laitettu takaisin, samoin laukkojen sipuleita ja tulppaaneja sekä hyasintteja. Pikkusipuleita löytyi myös ja toivon, että ne kukkivat. Osa sipuleista toki aina hajoaa ja menee rikki tässä käsittelyssä. Alla kuvia tämän kukkapenkin kasveista niiden kukinta-aikaan. Yritin olla talventähtien paikan kanssa varovainen, mutta en mitenkään muista tarkkoja neliösenttejä, joissa nämä kasvavat. Sammal on nyt kuitenkin poistettu, hetkeksi.

Näiden mahdollinen menetys voi myös harmittaa. Mutta olin jo henkisesti varatunut siihen ja hengittänyt syvään ja valmistautunut mahdolliseen muutokseen.

Keväällä kukkivat esikot jaksavat kyllä porskuttaa sekä näitä esikoita minulla on muuallakin. 

Tältä kukkapenkin reuna näytti toukokuussa 2021. Siellä vaaleanlilat palloesikot on säilytetty. Yhtään en tiedä, miten ja missä on kaikki nuo muut pikkusipulit. Aina tehdessä joku sipuli sattuu käteen tai lentää jonnekin. Osan laittaa samoille paikoille. Tai huomaa, että taas on sipuleita mullan pinnalla. Tässä kuvassa myös yksi syy, minkä vuoksi en ole keväällä pystynyt nostamaan tuon penkin kasveja ylös.

Kevään jälkeen tuolla on seuraava näyttävä vaihe melkeinpä pionien aikaan, sillä en ole tuonne ujuttanut uusia tulppaaneja aikoihin, kun olen ajatellut, että penkki pitää uudistaa. Kuolanpionin siirsin pois tuosta penkistä vähän syrjempään, se muuten kasvaa suuremmaksi hujauksessa. Kukinta oli todella lyhyt. Ihme, että ehdin kuvan ottaa.

Tarhapioni on tämän tontin alkuperäisiä. Siis edellisen omistajan peruja. Sitä jo kasvaa muuallakin, joten sen nostamisesta oli helpoin aloittaa. Aina jännään pionien juurakoiden ylös kaivuuta. Kuva on itse asiassa toisesta kukkapenkistä, sillä tästä kukkapenkistä en ole ottanut tarhapionin kukinnan aikana yhtään kuvaa. Tämä on joka vuosi vähän huonosti tuettu. 

Samaan aikaan kukkii kiinanpioneita tuossa penkissä. Välillä toki kukkivat vähän lomittain. Viime kesänä kukki Nora Barlow-akileija samaan aikaan vaaleanpunaisen pionin kanssa (tod.näk Sarah B). Tämä pioni on appiukkoni isänäidin istuttama ollut aikoinaan kesäpaikalle, sieltä olen juurakon palan saanut tuoda kotiin. Kuten kuvasta voi arvata, kitkin myös karhunköynnöksen juurenpalasia pois. Hajulaukka näkyy myös kuvassa. Nyt ei ole mitään tietoa, että missä kaikkialla niiden sipuleita tulee jatkossa olemaan. En millään erota mahdollisen hajulaukan tai ukkolaukan sipuleita toisistaan. 

Tässä kukkii myös saatu nimetön pioni. Kälyni entiseltä pihalta.

Ja tämä uutukainen. Lavander Bouquet, jonka itse asiassa tyttäreni voitti vuonna 2019 Lahden pihapiirimessuilta, Suomen pioniseuran arvonnasta. Kaikkiin tämän penkin pioneihin liittyy siis joku tarina. Lähes kaikki muut puutarhan pionit ovat ostettu, toki muutama jakotaimi on muuallakin. Kuva on hieman epätarkka, mutta tuo vaaleampi pioni. Se tarvitsee ehdottomasti tuen ensi vuodeksi. Jos suostuu siirron jälkeen kukkimaan. 

Tässä penkissä kasvaa Lollypop-liljoja heinäkuussa. 

Sekä vaaleanpunaisinta syysleimua, mitä minulla on.Tämä on aikaisin syysleimu, heinäkuun kukkija.

Vaaleanpunaista harjaneilikkaa on kasvanut myös tämän penkin yhdessä reunassa.

Näiden jälkeen tuleekin liian pitkä kukintatauko penkkiin, jolloin kaikki vain ränsistyy. Siirsin sen vuoksi muualla, liian ahtaalla, olleen punahattu White Swanin tänne. Jos vaikka nyt penkissä olisi sillekin tilaa. Siirsin myös reunukseksi muualta vähän ajuruohoa. Aikaisemmin tässä olleet sammaleimuja puhdistelin sammaleesta ja rikkaruohoista. Saa nähdä, kukkivatko ensi vuonna. 

Tulevia syksyjä sitten toivottavasti jatkossa ilahduttavat maksaruoho Herbstfreude (ainakin näin luulen). Muualta pihalta otetut hattivatit eli alastonimmet eli syysmyrkkikset syysasteri Patricia Ballard. Pikkasen jaoin tähän myös keijunkukka Rachelia, jossa on vaaleanpunaiset kukinnot. Vähän kuin penkin väriteeman mukaisesti. 

Nyt kolottaa alaselän lihaksia sekä takareisiä. Sormissa tuntuu hellältä sekä kasvivarret ovat tehneet eilen töitä. (Olisin voinut toki ottaa tähän letkusta vettä, mutta kannoin takapihalta sitten useita kastelukannullisia vettä, kun kerran sadevettä on.) Äsken kävin vielä ottamassa eilen tehdystä penkistä uuden kuvan, kun kameran asetukset eivät kettuilleet. Ihan hurjan hyvä mieli jäi tästä projektista kuitenkin, vaikka kevään kukkaloisto olisikin hieman vaisumpi kuin ennen. Kannatti jumpata.