lauantai 31. joulukuuta 2016

Kukkaisaa uutta vuotta!

Olen joulukuun ajan jo muistellut viime kevättä ja kesää. Eräs toiveeni on nähdä jouluruusuja kukassa omassa puutarhassa ensi keväänä. Kävin kurkkaamassa jouluruusujani ja näin siellä pikkuruisen nupun. Nyt toivon kovasti, että talvi ei tee tuhojaan. Voi olla, että joitakin kasveja joudun myös keväällä siirtelemään.


Muuten puutarha on välillä vähän luminen, jäinen tai lumet sulaneet ja maa paljas. Kun jouluruusun nuppu oli kaivettu lehtien seasta esiin, laitoin lehdet uudestaan nupun suojaksi.


Oikein ihanaa uutta vuotta 2017!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Luukku 24

Hyvää ja rauhallista joulua!



Meillekin tupsahti lehdetön jouluruusu. Toivon kovasti keväältä 2017, että näkisin omassa puutarhassani vihdoin jouluruusujen kukinnan.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Luukku 23

Palaan vielä hetkeksi toukokuun ja kesäkuun kuviin. Näissä kuvissa on jotain sellaista, jota taas odotan uudelta keväältä ja kesältä.

Toukokuussa tulppaanit.




Puiden kukat.



Puiden kukat ja tulppaanit.



Terälehtisade.
 

Kesäkuussa odotin sinivaleunikkoa, kuten ennenkin olen kertonut.



Ja pioneja.



Näitä monia odottaessa on kutkuttava jännitys. Sellainen, jota lapseni nyt kokevat odottaessaan joulua. Olen vähän harmissani siitä, että lahjoja annetaan keskellä talvea. Kuinka hienoa olisikin puutarhaharrastajalle, jos yleinen lahjojen antamisen päivä olisikin kasvukaudella. Kuinka monta ihanaa kasvilahjaa voisi saada.

Minulla oli tuossa kasvukauden ulkopuolella omat pyöreät juhlani ja nyt minua odottaa puolisolta saatu lahjakortti erääseen puutarhaliikkeeseen ja ystävien keräämä summa puutarhurointiin sitten keväällä. On ihanan kutkuttavaa miettiä ja suunnitella näitä ostoksia. Olen selvästi tullut kuulluksi.

torstai 22. joulukuuta 2016

Luukku 22

Loppukesällä oli joskus ihanaa, joskus vähän haikeaa. Kauniita näkymiä on ja uusia kasveja tulee vielä kukkaan, mutta alkukesän kiire ja kiihkeys on ohi. Asioita tapahtuu aivan eri rytmillä.

Elokuussa loistosädekukka.


Elokuussa ja syyskuussa syyshohdekukkia.


Joinain vuosina lokakuussa kukkii syyskimikki.


Näiden lisäksi on muutakin kukintaa sekä ruskaa. Syksylläkin on mukava miettiä kevättä ja piilotella multaan pieniä ja suuria sipuleita.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Luukku 21

Talvipäivänseisaus.

Huomenna on valoisampaa. Kevättä kohti mennään ihan kohta. Jos ette muista, niin

tammikuussa on jo hivenen valoisampaa


helmikuun läpi kahlataan nopeasti, vain neljä viikkoa



sitten onkin jo maaliskuu ja ehkä jossain päin Suomea myös jotain toiveikaista näkyvillä



huhtikuussa saa tehdä jo hommia puutarhassa tai puutarhan eteen



ja toukokuussa kylvetään valossa.



tiistai 20. joulukuuta 2016

Luukku 20

Puutarhan hoito on kuvissa usein kaunista. Mutta puutarhan hoitaminen on joskus vähän muutakin kuin kaunista. Jakotaimien purkitus vie yllättävän paljon aikaa. Sitä ennen on kirjoitettava valmiiksi nimilaput, koska multaisin käsin se on hankalaa. Purkkien pesemistä on aika paljon yhteensä. Tuon määrän purkittamiseen taisi mennä pari tuntia oheistöineen.


Uusien alueiden raivaaminen voi viedä kauan aikaa, kun käsipelillä tekee. Vietin kesälomastani aika monta tuntia tuon alueen parissa.


Myös silloin, kun heinäkuussa oli +14 astetta ja oli tihkusadetta. Oli pakko pitää fleecevuorellisia puutarhahanskoja, ettei sormet jäädy märissä hanskoissa. Taustalla keltakurjenmiekka (jo ohi kukkinut). Minulla on pituutta noin 170cm.


Kamera on joskus ihan lähellä, kun teen puutarhatöitä. Joskus sitä vain ottaa kuvia miettimättä taustoja.


Nämä kuvat ainakin kertovat myös siitä työn tekemisestä, mitä puutarhaan liittyy.

Samoin on monen muun asian kanssa. Ensin suunnittelua ja työn tekemistä ennen kuin on valmista. On kuitenkin mukava tehdä asioita, joista itse pitää. Olen tehnyt "radikaalin" päätöksen. Tänä vuonna jätän viimein meidän joulupöydästä pois kaikki ne perinteiset joulusapuskat (laatikot, rosolli), joiden arvoa minä en ymmärrä, eikä niitä oikein kukaan muukaan syö. Kinkkua minä en ole syönyt vuosikausiin, joten joskus joku jouluvieras tuo sitä mukanaan, jos sitä kerran on pakko jouluna syödä. Onpa oikein vapauttavaa valmistella joulua siten, että saa syödä omia lempiruokia (toki lasten toiveet huomioon ottaen).

Kivipellon Saila joskus kysyi eräästä reseptistä:

Kourallinen tai pari kuivattuja suppilovahveroita murskaksi ja turpoamaan veteen 10-20min.
Pilko sipuli tai pari.
Pilko munakoiso.
Laita kaikki kuumalle paistinpannulle (voita/margariinia kannattaa käyttää)
Kun sipulit ovat sopivia, munakoisot pehmeän näköisiä, lieden voi ottaa päältä tai laittaa pienemmälle.
Mausta suolalla ja mustapippurirouheella (tai käytä jotain omaa maustetta). Tuntuman mukaan. Ei tarvitse käyttää kovin paljon.
Kun pannulla ei enää ala mikään kiehua, lisää smetanaa. Pikkupurkillisesta noin puolet. Tietysti annoksen koon mukaan.

Tämä on ollut meidän joulupöydässä ainakin kolmena vuonna. Loppuu aina lähes ensimmäisenä kesken. Lähinnä aikuisten herkku. Lapset eivät ole innostuneet munakoisosta ja smetanasta.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Luukku 19

Kärhöjen kukinta keskikesällä/loppukesällä on myös yksi sellaisia huippuhetkiä. Tänä vuonna kärhöistä nousi useampia, pari vähän huonolla paikalla kitukasvuisia (toinen ei kukkinut ja toinen kukki niukasti). Yhden alppikärhön katkoin vahingossa.

Minulla on monta uutta kärhöä taas istutettuna. Tänä kesän puutarhassa kukki useampia. Osa kärhöistä on iloisessa sekasotkussa muiden perennojen kanssa. Ja ihan tarkoituksellakin. Tai kiipeävät puuhun.

Kärhö Aljonushka kasvaa maksimissaan kaksi metriseksi. Vaatii tuen, se ei kiinnity samalla tavalla tukien pintaan kuin korkeammat kärhöt. Heinäkuun alussa aloitti kukkimisen kurjenpolvi Orionin kanssa.


Ja jatkaa elokuussa kaunopunahattujen kanssa.


Liljojen kanssa kukkii takana kärhö Jackmanii (tummempi) ja punertavampi kärhö Ville de Lyon.


Ville de Lyon.


Etupihalla kärhö Ernest Markham oli muutaman kukan voimin, tällä kertaa menossa mukana kera syysleimun. Tämän on tarkoitus kasvaa pitkin sirotuomipihlajaa.


Sateessa vähän surkeampi ilmestys.


Kärhö madame Julia Correvon on joutunut sinnittelemään ehkä liian tiukassa ja vähäravinteisessa paikassa, ihan meidän pihan toisen sirotuomipihlajan juuressa.


Lokakuussa kukki vielä Mademe Julia Correvon jollain versolla


ja Jacmanii veti vielä kukkia auki kylmiin ilmoihin saakka lokakuussa.


Ensi vuonna ehkä kukkii joku uusista kärhöistä. Tai sitten ne vain kasvattelevat juuriaan.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Luukku 18

Tämä vuosi oli kasvimaan suhteen taas eräs opiskelukesä. Ehkä ensi vuonna sujuu paremmin. Ainoastaan tomaatteja sai mukavasti pitkin heinä-syyskuuta. Pieniä lajikkeita kasvaa terasilla.


Vähän erikokoisia kasvaa tomaattihuoneessa.


Tomaattihuoneessa toimi viime kesänä varsin hyvin tuuletus. Oli kovin tuulista. Härmää ei näkynyt.


Perunaa tuli sen verran vaatimattomasti, että ensi vuonna harkitsen, että kasvatanko.


Yrttejä kannattaa kasvattaa aina. Niitä on mukava ottaa tarpeen mukaan kasvimaalta. Maissit ovat näyttäviä, joten niiden kasvatus on taas harkinnassa. Ihan vain sen muodon takia.


Kesäkurpitsaa pitää ensi vuonna laittaa siten, että ei jää niin varjoon. Ja katetta täytyy ensi vuonna kokeilla. Kukista ehdoton ihanuus on tuoksuherne.


lauantai 17. joulukuuta 2016

Luukku 17

Tarvitsen puutarhaan kasveja, jotka näkyvät kauas. Monella on inhokkivärinsä puutarhaan. Niin minullakin. Minä en pidä persikan väristä. Joten tässä puutarhasta löytyy myös värejä, jotka näkyvät useamman metrin päähän. Jotkin oranssit saattavat lähestyä myös persikan väriä. Oranssi näkyy kauas.


Myös keltainen hohtaa. Tämä keltakurjenmiekkapuska on hyvin vanha ja sen verran suuri, että en edes kuvitelle kykeneväni ikinä tekemään tuolle mitään jakamisia ilman kaivinkonetta.


Keltavaleunikko on ahkera kukkija ja siemenestä hyvin ahkera leviäjä.


Ja punainen keltaisen kanssa tai erikseen näkyy myös vähän kauemmaksi.


Sopivasti auringon säteet puiden lomasta ja keltainen väri hohtaa. Keltaisten liljojen takan on liloja kärhön kukkia. Ne eivät kyllä millään oikein erotu tuon väri-ilotulituksen rinnalla.


Kaatumisen (reilu viikko sitten) seuraukset eivät ole vielä lakanneet, joten jostain pitää karsia. Ja se on kuvien etsiminen. Nyt on ollut monia kuvia käytössä, jotka on blogissa olleet jo aiemmin.

Kaikesta huolimatta pirteää viikonloppua!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Luukku 16

Minulla on ollut pitkään lähinnä vihasuhde tämän puutarhan alkuperäisiin pensasruusuihin. Siis niihin, jotka leviävät vallattomasti ja pistävät mukavasti piikeillään käsiin tai pahaan aavistamattoman kitkijän takalistoon.



Viime vuonna hankin jo toisen ruusun itse tähän puutarhaan. Eli suunta on ehkä muuttumassa.

Silti puutarhassa on joitain edellisen omistajan istuttamia ruusuisia kohtia, joiden raivaamista silloin tällöin ajattelen.

En ole varma, onko postinjakaja ollut innoissaan postilaatikosta, jonka ympärille valamonruusu pyrkii joka vuosi. Siinä nimittäin on myös aikamoinen määrä pörriäisiä. Ja liian piikikäs keksintö, on istuttaa valamonruusu orapihlaja-aidan sisään. En ole siitä itse vastuussa, mutta joka vuosi sitä kiroilen, paitsi kukinta-aikaan. Ja valamonruusu kasvaa meillä myös kolmannessa paikkaa. Ihan lähellä taka-pihan tietä, suorastaan raivaamattomassa ryteikössä. Joskus ehkä näytän kuvan vielä siitä ryteiköstä, mutta nyt näytän vain tarkkaan rajatun kuvan ruususta.



torstai 15. joulukuuta 2016

Luukku 15

Kiinanpioneista pitävät monet. Mutta eivät kuulemma kaikki. Tästä luukusta avautuu meidän pihan kiinanpioneja. Osa on nimettömiä ja tiedän, että jollain lajikkeella on ollut väärä nimi jo ostettaessa.

Se vaihe, kun pionit ovat avautumassa on jotenkin ihana ja juhlallinen. On käsittämätöntä, miten se pionin kukka oikein on siihen nuppuun mahtunut. Tämän valkoisen lajikenimi on hakusessa, sillä siinä on selvästi ollut väärä nimilappu.




Suuria jakotaimia olen myös saanut ilman nimilappua. Tummaa, joka taisi vähän kärsiä viime talvesta, sillä edeltävästi kukki useamman kukan voimin.


Kälyltä saatu kaksivärinen pioni, jonka alkuperä voi olla useamman vuosikymmenen takia.


Sekä omia istutuksia, kukintaan meni istutuksesta vuosi tai pari. Vuokkokukkainen pioni Do Tell.


Ja tumma pioni Karl Rosenfield etualalla, ei ole vielä niin kerrannainen kuin voisi olla. Taustalla DoTell.


Pari muuta pionia piti välivuotta (tai ovat väärissä paikoissa). Ensi vuonna saattaa taas jokin uusi pioni päästä maahan. Viime vuonna olen istuttanut esim. Jalkavaimo nousee kylvystä eli 'Yang Fei Chu Yu'  sekä Mustan meren aallot. Niiden kukintaa en vielä odota vuodelle 2017, jos sitten vuonna 2018.