Ruusuja

 Minun ja ruusujen suhde on ollut vaihteleva. Ensin aika välinpitämätön. Sitten hieman torjuva ja piikikäs. En nimittäin ollenkaan pitänyt tämän tontin piikikkäistä risukasoista pienten lasten äitinä. Yritin siis hankkiutua eroon juhannusruususta, joka oli vallannut itselleen suorastaan neliöitä tilaa alkuperäisen juurakosta joka paikkaan noin metrin kahden säteellä. Sieltä oli epämukavaa kalastella karanneita palloja sen piikkipuskan läpi, kun siellä kasvoi vielä vadelmaa sekä pari irtonaista orapihlajaa. Tällä tontilla on kasvanut myös valamonruusua ja mustialan ruusua ennestään. Monessa paikassa. Mustialanruusu kukkii parhaillaan melko varjoisassa paikassa, joten sille ei tällä tontilla kannata uhrata parasta paikkaa.

Nyt osa ruusuista on kuritettu, ei toki kaikki. Rytökasoja vielä riittää, osassa kukkii ruusuja seassa, siis Valamon ruusua lähinnä. Kiinnostus ruusuihin alkoi uudestaan, kun tajusin, että on muitakin kuin viikon tai kaksi kukkivia piikkipensaita. Nyt jatkuva kukintaiset ruusut kiinnostelevat. Aika paljonkin. Jopa ehkä pakkomielteisesti ajoittain. Niin se mieli muuttuu. Seuraavaksi voisin kuitenkin olla ruusujen ostamisen suhteen harkitsevaisempi. Esim. tämä alla oleva nimetön valkoinen matalaksi jäävä ruusu taitaakin olla naapurikasvien sekaan liian kylmää sävyä sekä liian piilossa. Tämä olisi siis hyvä siirtää muutenkin suurten kasvien seasta paikkaan, jossa se tulee paremmin esiin ja sopii naapurikasvien kanssa. Siirtolistalle siis menee. Ei aina mene putkeen varsinkin, kun hävittää ruusujen nimiä.

Tässä vaiheessa myös voi oppia luopumaan kasveista tai ruusuista, jotka eivät käyttäydy, kuten toivoisi. Jostain syystä ostin ruusu 'Duchesse de Montebellon' ennen uuden ruusu-innostuksen alkamista, joka vuosi sen nuppuja menee hurja määrä ihan ruskeiksi. Se saa siirron muualle tai kokonaan pois, koska on liian hyvällä paikalla tuottaakseen pettymyksen joka vuosi. Täytyy tutkia nyt tarkempaan, että mitä sitä haluaisi ja pitääkö jokin ruusu siirtää. Toissa vuonna ostin kanadalaisia ruusuja, ja nyt en ole varma, että kumpi alemmista on ruusu Lambert Close ja kumpi ruusu Morden Centennial.

Tämä on korkeampi.

Iltavalo saa ruusun näyttämään sinertävämmältä. Tämä on matalampi.

Alla oleva on varmuudella ruusu Harry Edland. 

Sillä on melkoisen pitkät oksat ja tässä näkyy ruusua enemmän. Tässä on melkoisen vaalean laventelin väri, vaikka yläkuvassa näyttääkin enemmän vaaleanpunaiselta.

Silti kai sinertävin ruusu on tämä Rhapsody In Blue, jonka kukat näyttävät välillä aina vähän eri värisiltä riippuen kukan tuoreudesta ja valosta. Tässä runsas kukinta meneillään.

Tässä vaimeampana Lollypop-liljan vierellä. 

Maanpeittoon olen joskus ostanut vaaleanpunaisen ruusun, joka ei kuitenkaan kuki toista kertaa. Tämä on nykyisin nimetön, kun nimi on hukkunut ties milloin. 

Ostin sitten toiseen penkkiin etureunaan kokeiluun myös ruusuja, suhteellisen matalana pysytteleviä: melkein maata myöten menevä ruusu Candy Cover, joka pitäisi olla jatkuva kukintainen. 

Ja Sunrise Sunset, joka on vähän korkeampi ja sen oksat menevät tuolla muiden perennojen lomassa.

Tässä kuvassa ne molemmat alhaalla. Ylempänä näkyy oikealla Rhapsody in Blueta. 

Samassa penkissä on pari Austin ruusua. Tässä vasta nuput vaaleahko Claire Austinista, jonka ekan kukan kukinnan menetin reissatessa. Tämä tulee kukkimaan noiden maanpeiteruusujen takana.

Toisaalla tätä penkkiä on olemassa vanhin Austin-ruusuni: Ruusu Princess Alexandra of Kent. Kukkii maksimissaan polvenkorkeudella. 

Austin-ruusu 'Olivia Rose Austin' on pärjännyt ensimmäisen talven. Ekat kukat ovat jo kukkineet.

Ilahduttavaa on tuo uusien versojen kasvu, heti tulee päähän uusi ruusun nuppu. Eli jossain vaiheessa ruusu kukkii uudestaan. Tämä on toistaiseksi melko matala. 

Hyvin valkoisena kukkii taas David Austin-ruusu 'William and Catherine', joka olisi kai muissa olosuhteissa korkeampikin. Tällä ei ole parasta paikkaa, joten tätä voisi kuvitella siirtävänsä, koska se ei nyt kukoista omalla paikallaan. Vaikka yritänkin miettiä näiden Austinien paikat huolella, tässä vasta oppii omaakin puutarhaa kokeilujen kautta.

Jokin ruusu taisi vielä jäädä esittelemättä. Ja voi olla, että jonkin uuden ruusun vielä tulen hankkimaan. Koetan jatkossa välttää juurivesoja villisti tekeviä yksilöitä.  

Harvemmin kuvissa

Kuvaan aika vähän takapihan varjoisinta penkkiä, jossa on kuitenkin useita kasveja. Osa sinne vain tyrkätty, osa ihan mietitty. Penkissä kasvaa myös ikäviä rikkaruohoja, meille se karhunkierto/elämänlanka on tontin kosteimpien alueiden ongelma. Tämä on koholla oleva penkki, joka jää todella paljon terijoen salavan varjoon. Siellä on kuitenkin maanpeittokasvina hopeatäpläpeippi, jonka hopeainen tuo valoisuutta varjoon. Saniainen on tullut itsekseen, jos muistan oikein. Meillä on tontilla ollut ennestään tuota samaa saniaista useammassa paikassa ja ajoittain joudun sitä parista paikasta jakamaan. Kuunlilja on ihmeen reiätön tänä vuonna, vaikka reikiä siellä on kotiloiden vuoksi. Lehtoängelmät taitavat täällä olla liian vajossa ja elämänlanka niitä vie kumoon. Taustalla näkyy hieman kasvimaalaatikoita, eli tämä alue on kasvimaan jälkeen.

Meillä hyötyviljely on hyvin onnetonta. Koska viime vuosina olen innostunut enemmän käyttämään marjoja, on meillä nyt tämmöinen uusi marjapuu. Marjapensaasta on siis tehty yksivartinen, jolloin ajattelin sen mahtuvan paremmin kukkapenkkiin. Olen hieman varovainen sen lumenkestävyydestä talvella, mutta katsotaan miten käy. Vaaleanpunainen herukka nimeltä Aili on tämä marjapensas, josta tehty puumainen. Hieman vinossa se uhkaa nytkin kasvaa, jouduin sateilla jo tukemaan tätä. Eli en yhtää ole varma, että marjapuu tulee näkemään seuraavaa vuotta. Aluskasveina imikkää, keijunkukkaa ja purppuraorvokkia.

Tätä kapeaa kukkapenkkiä en ole kamalasti esitellyt. Se onkin melko tuore. Tämä kivimuurin edusta vain rikkaruohoittui koko ajan, vaikka mielestäni sitä ajoittain aina kanttalin. Nyt sitten tein suuremmat kanttailut ja laitoin kasveja. Nyt en tiedä, raaskinko heti vai myöhemmin kitkeä kuunliljojen seasta päivänkakkaran alut (yläpuolella kasvava päivänkakkara on hyvin siementänyt). Voisin jopa siirtää nuo kakkaran alut jonnekin toisaalle. Tämänkin pienen ja kapean penkin olisin voinut tehdä jo aikaa sitten, silloin sen rikkaruohojen kimppuun käyminen tuntui vain työläältä, kun jälkikäteen en edes muista, kuinka vähän aikaa lopulta rikkaruohojen läpikäymiseen meni aikaa.

Tuollakin on tuota samaa itsekseen tupsahtanutta saniasta ja toisessa päässä itsekseen tupsahtaneita sormustinkukkia. Kellertävä heinä on hakoneheinä Aureola. Ja alakuvassa ne pienet kuunliljat: Stiletto, Mouse Ears ja CherryBerry. Pienet kuunliljat mahtuvat tuohon, seassa pikkutäplät tosiaan päivänkakkaran alkuja. Toivon tuon olevan tarpeeksi kuivaa kotiloille. Maahumala on sitten riesa täällä, heti valmiina rynnimään uusiin ja vanhoihin penkkeihin.

Paljon kuvatun kukkapenkin taakse olen tarkoituksella istuttanut magnolian oikein suojaiseen paikkaan. Se ei sieltä kamalasti tässä vaiheesa näy, mutta eipä sen lehdissä mitään näytettävää olekaan. Keväällä edessä olevat perennat ovat matalia, joten sen kukinta olisi silloin näkyvissä. Sen sijaan istutin penkin takaosaan joskus talven tuloa säikähtäneenä purppuraheisiangervon Lady in Red, joka ei ehkä tule näkymään matalahkona pensaana tuolta sellaisena kontrastina, mitä ajattelin aluksi. Se näkyy lähinnä aikaisemmin keväällä punertavalehtisena kontrastina. 

Piiloon jää myös kameliajasmike Snowball, jonka olen eräänä syksynä saanut kaverilta, jolla tämä oli ruukussa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta talvettaa tätä, eikä istuttaa maahan, joten pyörin tontilla, että mihin sen laittaisin. Tämänkin oli tarkoitus olla kukkapenkin taustakasvi, koska jää noin 1,5 metriseksi. En tiedä, tuleeko se kuitenkaan näkymään kunnolla kukkapenkin takaa. Olkoot vielä siellä, kun en muuta ole keksinyt. 

Molemmat ovat vielä matalia ja aika mataliksi jäävätkin. Toki kasvua pitäisi tulla vielä ainakin puoli metriä molemmille.

Tämä on siis se kukkapenkki, jonka taustakasveina nämä ovat. Magnoliaan en siirrä taustalta (vaikka se ei nyt näykään), muita täytyy vielä mietiskellä. Tämän kukkapenkin olen kuvannut siten, että olen ottanut etuovelta noin kaksi askelta suoraan eteenpäin. Kun muutimme taloon yli 20 vuotta sitten, tuossa kasvoi rusopajuangervo todella villinä sekä mustialan ruusu juurivesoineen. Vasta viime syksynä kaivoin mustialan ruusun pois, kun tajusin, että tontin parhain paikka menee ruusulle, joka pärjää huonommissakin olosuhteissa. Tuo penkki on nyt aika kiva mukaville aarteille, kuten syysvuokoille, aremmille ruusuille ja punahatuille, jotka eivät tällä tontilla joka paikassa menesty. 

Välillä pitää muistaa kuvata kasveja, jotka eivät saa aina niin paljon palstatilaa. Niitä kasveja löytyy kyllä lisääkin.

Järkeä vai ei

Koko kevät ja sen jälkeen kesä, ovat olleet aika täyttä kaikesta. Osin toki siitä, että oli paljon kaikkea talvella, josta palautumiseenkin on mennyt aikaa. Olin ensimmäisen lomaviikon aika lailla puutarhaan laittamassa kuntoon avoimia varten. Ja silloin teen paljon sellaistakin hommaa, mikä ei muuten paljon kiinnostele: alueiden siistiminen ei ole minulle aina se palauttavin homma. Vaikka työnjälki onkin usein positiviinen: kanttaaminen, kitkeminen sekä nurmikon leikkaaminen saa puutarhan kyllä siistiytymään paljon, vaikka vähän jäisikin kitkettävää. Alakuvassa keijunkukkaa, kahta eri imikkää, rotkolemmikkiä, akieleijaa, keltakurjenmiekkaa, esikkoa, pionia ja vähän muutakin.

Yläkuvan vaaleanpunaiset pioninkukat kuuluvat Sea Shellille. Todella suuri kukka, ainakin tänä vuonna. Alla kuva kukasta avoimena.

Avoimien jälkeen olin tosi poikki. Mutta tällä viikolla tuli kokonainen sellainen vapaapäivä, jolloin ei ollut mitään aikatauluja. Minulla alkaa olla tontilla pula hyvistä kukkapenkkipaikoista, joita voi omin voimin tehdä ilman kaivuria. 

Lähtötilanne, matonpuisteluteline ja sen takana ryteikköä.

Olen löytänyt tontilta kaikkein parhaimman paikan aremmille kasveille. Vaikka takapihalta on lähtenyt puutarhaharrastus, on takapiha enemmän hallanarka. Etupihalla on melko pieni alue, joka saa tällä puolivarjon tontilla suhteellisen paljon aurinkoa, on silti hallansuojassa. Sinne sitten silmä osui mattotelineen taakse, missä on naapurin ja meidän rajalla vähän kaikkea ryteikköä parin kolmen metrin alueella.

Ja sivusta sama.

Aamulla tuli idea ja illalla oli yksi alue muutettu kukkapenkiksi. Puolisolta ei tullut kannustavan ihastuneita huudahduksia vaan vähän syyttäväkin lausahdus, että menit sitten kuusen alaoksat leikkaamaan. Onneksi minä osaan itse kehua itseäni hyvästä neronleimauksesta. Luulin, että saan tuonne upotettua syksyllä pioneja, joita minun täytyy pelastaa muista penkeistä. Mutta olikin valmiiksi ihan riittävä määrä muita kasveja, jotka myös vaativat kasvupaikkaa. Nyt voi olla, että osa kasveista on vain hetken tuolla ennen pientä kasvijumppaa.

Raivattu ja maatuvaa ainesta kärrätty.

Viisas olisi tehnyt tämän homman ennen hurjia sateita. Idea tietysti tuli vasta kun aurinko paistoi. Ja nyt joudun sitten kastelemaan tuon penkin kasveja. Onneksi sentään alue ei ole jättisuuri. 

Sivulta sama. Yksi kuoppa näkyy, jossa on ruukku osoittamassa paikkaa. Vanha kompostorikin tuli raivattua esiin kasvillisuuden seasta.

Minulla on Magnolia Henry Kern ollut parissa eri paikassa. Ja luulin, että se heitti henkensä. Se alkoikin tehdä lehtiä yllättävästi väliaikaisessa säilössä, joten sille annan nyt aurinkoisemman, mutta suojaisen uuden mahdollisuuden. Tuonne pääsi myös ruusu Koko Loko. Myös muita rusehtavia kasveja kuten tähkäpipoa Dark Towers ja tähkäsormustinkukkaa kokeilen tuolla. Muualta pelastin myös yhden iiriksen, jonka nimi pitää kaivaa jostain ja lisäilen maanpeitekasveja ja muita pienempiä kasveja myöhemmin. Päällimmäinen multa tuli nyt kaupan pussimullasta. Olen viime aikoina käyttänyt paljon myös turpeetonta multaa,joka on ruoheaa. Lähin paikka, missä sitä myytiin, on tainut myydä varastonsa loppuun, joten oli otettava nyt muuta, jotta sain homman valmiiksi. Alla on sanomalehtiä ja sanomalehtien alla isot kasat vain osin maatunuttu lehtimujua (joka oli sateiden jälkeen lehtikompostorista otettuna aika märkää ja niiden päällä on myös hepanlantaa. Odottelen, että jotain maatumista tapahtuu ja penkki painuu vähän alaspäin. Pääseen sitten syksyllä kanttaamaan reunoja ja viimeistelmään penkkiä. Ruusulle ja magnolialle on kaivettu maahan kuopat. Sekä yhden kuopan kaivoin, kun yritän varmasti taas laittaa maahan yhden japaninvaahteran kasvamaan. Jos en tänä syksynä, niin ensi vuonna. Kuopassa on nyt hieman lahoava halko, jotta muistan missä se on. 

Illalla sama paikka, kun lähtötilanteessa. Huomaa, että tavaroiden pois raivaaminen ei ole ensisijaista minulle.

Seuraavana aamuna tilanne.

Mietin kovasti, että mihin sitä tuon matonpuistelutelineen heivaisi. Meillähän ei edes ole mattoja, mutta petivaatteita on jossain hyvä tuuletella. Joskus ärsyttää, että puutarha on samalla piha, jossa täytyy ottaa huomioon autot ja polkupyörät ja lumenkolausasiat, katolta tippuvat lumimassat sekä muiden ihmisten harrasteet ja kaikki muut toiminnot. Joskus taas olen ihan positiivinen ja pidän näitä asioita arvoituksina, joita voi miettiä ja ratkaista. 

Sama alue kurkistelee tuolla toisen kukkapenkin takana. 

Joka tapauksessa uuden kukkapenkin tekeminen kokonaan saman päivän aikana ideasta valmiiseen, oli todella palauttavaa. Aikataulut eivät painaneet päälle. Nyt tuntuu siltä, että loma alkaakin täyttää tehtäväänsä. Uusia ideoita on muhimassa puutarhalle, nyt taitaa tulla ihan oikea suunnitelma ja melko järjestelmällinenkin ajatus. Ehkä. Etupihalle mahtuisi jokin pieni varjo/lahopuutarhan pätkä. Saisin etupihaakin parempaan kasvikäyttöön.