Syksy

Syksy on tosiaan täällä. Sateinen syksy, meillä päin. On tullut sadetta ripsien ja ripotellen. Kaatamalla niin, että peltikaton kumina on kotona se kovin ääni. On jo koettu eka lähes räntäkin. Sekä melkein rakeet. Moni kasvi on jo luovuttanut, kylmien öiden jälkeen. Onneksi kärhö Aljonushka ottaa nyt syksystä kaiken irti, kun nousi vasta paljon muita kärhöjä myöhempään.

Välillä taas ei sada, mutta on niin sumuista, että kosteaa on silti. Joskus toki on paistanut aurinkokin. Tänä syksynä vain on tuntunut aurinkoisellakin säällä jokainen pikkuinenkin pilvenhattara voivan olla sadepilvi. Sen verran pienistä ja viattoman valkoisista pilvenriekaleista on vettä satanut. Jos tällä alueella ei pohjaveden korkeus jo ala nousta, on se aikamoinen ihme. Sateesta huolimatta, olen pitänyt kiinni ulkoiluista, vähintään hyötykävelyjen muodossa.

Vasta eilen pääsin aloittamaan haravoimista. Sähkökäyttöinen ruohonleikkuri ei paljon tällaisiin lehtimattoihin pysty. Sellaiset pienet koivunlehdet ovat minusta suloisen harmittomia, jotka myös silppuuntuvat helposti. Sen sijaan tammi, vaahtera ja tämä hevoskastanja osaavat pudottaa sellaisen kasan lehtiä, että pienen kottikärryn kanssa joskus saattaa vähän tuskastuttaa. Askeleita saa ihan omalla tontilla mukavasti aikaan.

Lehtien keskellä on kanervia, jotka ostin Mustilan puutarhapäiviltä. Selvästi olisi voinut ostaa useamman. Ehkä vielä toisella kertaa. Nämä ovat kukkineet koko ajan sieltä elokuulta alkaen. Nämä tulevat paremmin esiin, kun muu puutarha alkaa olla ruskean eri sävyissä.

Aika moni puu vielä pitää kiinni lehdistään, kaunein ruska kuitenkin on minusta jo mennyt.

Minäkin muuten tein tänä vuonna Lidlistä pionin juurakkohankintoja. Kolme ostin, joista kahdelle oli jopa paikka valmiina. Vain yhdelle jouduin pähkäilemään paikkaa vähän enemmän. Pioni Shirley Temple pääsi etupihan puolelle kubistiseen penkkiin. Tämän pitäisi olla matala ja ryhdikäs pioni. Pääsi paikkaan nähden liian korkeiden syysleimujen paikalle. (Olen kerran jo muka ostanut tämän pionin, oli kuitenkin jotain ihan muuta.) Pioni Coral Sunset pääsi uuteen penkkiin etupihalle myöskin. Keinun lähistölle. Pioni Catharine Fontijn taas sai paikan läheltä terassialuetta. Toivottavasti ne kaikki kasvavat hyvin tulevana kesänä. Ainakin kaikissa oli hyvät silmut. Tosin siinä samalla sohiessani tulin ainakin yhden silmun katkaissuksi. Aina ei tarvitse pelätä eläinten tuhoja puutarhassa, joskus itse on laittaa kasvien kestävyyden koetukselle.

Vielä puutarhahommista olisi jäljellä haravoinnin lisäksi vähän kasvimaahommia. Osa hommista jatkuu sitten keväällä.

Värit luonnossa

Viime viikonloppuna oli lasten kanssa sukuloimassa. Me myös ulkoilimme paljon. Oli nimittäin varmaan tämän syksyn kauneimmat maisemat. Piti vähän tehdä sellaisia intervallikävelyjä. Pysähdyin nimittäin kameran kanssa aina ajoittain ja piti juosta muut kiinni. Keskellä vierasta metsää ei voinut aina jäädä kovin paljon jälkeen, ettei tarvitse ihan arpoa oikeaa polkua.

Tälle pikkusuolle ei ilman kumisaappaita ollut asiaa.

Suo on ihan pienen lammen kupeessa.

Oli myös kaunista ajella pitkin ruskamaisemaa. Tänä viikonloppuna moni puu alkaa olla jo paljas. Osassa on vielä väriä.

Saatan blogimaailmassa hieman hidastua tästä lähtien, sillä muut projektit vievät aikaa. Olen langoilla aina ajoittain, mutta varmasti epäsäännöllisemmin. Täytyy täällä takoa silloin kun rauta on kuuma tai edes lämmin. Muuten en saa tehtyä valmista ennen määräaikaani.

Tavoitteeni ensi vuodelle on: enemmän puutarha-aikaa.

Syyskuun lopun puutarha

Syyskuun lopulla puutarha on vielä hyvinkin värikäs ja ihmeen kukkaisa pakkasöistäkin selviytyneenä. Toki kukkien määrää on pakko suhteuttaa vuodenaikaan. Jostain syystä ilmestyi vielä pieni pussillinen istutettavaa. Syytän alennusmyyntiä. Syysasteri Rudolph Goethe, kukkiva vuokko (nimilapusta en saa oikein selvää), punahattu ja kurjenpolvi Laurence Flatman muuttivat vielä ensin pussissa terassille. Kun oli vähän kiireitä iltaisin. Tähän aikaan istuttamisessa on aina riskinsä, mutta menköön nyt, kun halavalla sai.

Punahattuja yritän lisätä puutarhaan sekä keväisin että syksyisin ja joskus myös kesällä. Sillä viheläiset lehtokotilot voivat alkukeväästä syödä niiden lehdet ihan perusteellisesti. Lehtokotilot valitettavasti nakertavat näitä myös muulloin. Vaikka näyttäisivätkin kovin pieniltä ja viattomilta elukoilta.

Tänä vuonna/viime syksynä istutettuja kasveja on aika iso kasa joihinkin vuosiin verrattuna. On mielenkiintoista taas nähdä, miltä uudet penkit näyttävät ensi vuonna. Nyt osa kasveista on vaan tungettu penkkiin. Osa syynä se, että tyhjä multatila on liian houkutteleva paikka rikkaruohoille ja toinen syy se, että joistakin kasveista minulla on ehkä visio, mutta siinä vielä hiertää jokin asia. Osa kasveista siis tulee samaan siirtoja melko suurella varmuudella. Punahatut, tummalehtinen peruukkipensas ja syyshortensia Wim's Red saavat varmasti jatkossakin olla lähekkäin, jos peruukkipensas kestää talven. Salaatin vihreänä on tuolla keijunkukka.

Tämä purppurakeijunkukka Rachelin vaaleanpunainen kukka on kukkinut kyllä todella kauan. Lehdistö ei paljon muista tummista purppurakeijunkukista eroa, kukka vaan eri sävyinen.

Ruusut kukkivat myös näiden vierellä. Molemmat ruusut ovat tänä vuonna istutettuja. Ruusu Little Mischief kukkii tällä hetkellä vain yhdellä kukalla, nuppuja kyllä on useampiakin.

Ruusu Mystic Fairy kukkii juuri nyt vähän runsaammin. Nämä ovat lähellä kulkuväylää, että näen nämä myös silloin, kun puutarhaan ei oikein ehdi.

Tänä viikonloppuna en muka ehtinyt puutarhaan. Jämähdin neulomaan. Villasukkia tarvitsee taas lisää, enkä minä ikinä saa neulottua sukkia varastoon. Silti puutarhassa kukinta jatkuu. Keltatörmänkukat jaksavat kukkia yhä, nämä ovat melko uudet taimet, joten näitä on voitu myös taimistolla leikata niin, että kukkivat nyt uudestaan. Olen tästäkin jo postannut vasta äskettäin kuvia, mutta joskus sitä vain toistaa itseään.

Kukkia suurempia väripilkkuja alkavat nyt olla kaikki ruskan värit, mitä puihin alkaa yhä nopeammin tulla. Ruskokirsikka jo leiskuaa.

Sirotuomipihlajat (?) ovat hillitympiä, vaikka niissäkin on värikäs ruska. Lähempänä kameraa oleva sirotuomipihlaja on vähän punertavampi lehdistään, kuin kauempana oleva. Taustalla näkyy ihan vihreänä oleva hevoskastanja.

Hopeasyysvuokko tekee vieläkin nuppuja. Tämä on pitkään jaksanut kukkia, kun ostin tämän jo nuppuisena elokuussa.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kerrottuine kerroksineen on hieno. Jää nyt vain vähän liikaa muiden kasvien väliin. Jos muistaisi, tämän voisi siirtää.

Uusikin Waterlily on istutettu. Sen kukintaa saattaa joutua vielä odottamaan. Toisaalla edellisen asukkaan istuttamat myrkkyliljat tai jotkin syksyllä kukkivat ilostuttavat rikkaruohottuneessa penkissä.

Kohta on jo lokakuu. Lokakuussa meillä on usein kukkinut vielä syysasteri Patricia Ballard ihan täysillä. Tänä vuonna kukinta alkoi jo syyskuussa.

Sen sijaan tummalehtinen syyskimikki Brunette pitää sen verran tiukasti nuppujaan kiinni, että tänä vuonna voi jäädä kukinnot avautumatta. Monena vuonna on edes osa nupuista avautunut vielä lokakuussa ja tuoksu tässä on aivan uskomattoman kesäinen.

Puutarhaan saa ja pitää vielä palata useampaan kertaan. Tulppaanit ovat vielä pussissa. Puita pitää verkottaa ja haravoitavat lehdet ovat suurimmaksi osaksi vielä puissa. Ja onneksi ovatkin. Osassa perennapenkkiä on menossa kukkivien ja kuihtuvien kasvien sekamelska. Ja saa ollakin. Taitaa kuulua vuodenaikaan. Syysleimuilla on yhteensä pitkät kukinnat. Ensimmäiset aloittavat heinäkuussa ja nämä korkeat (nimettömät) valkoiset aloittavat todella myöhään ja jatkavat lokakuuhun saakka. Lähes kaikki syysleimuni ovat nimettömiä, sillä mielelläni ostan näitä aina muilta harrastajilta.

Vielä jotain muutakin pientä tai suurempaa kukkijaa puutarhasta löytyy tähänkin aikaan vuodesta. Onneksi. Silloin, kun aloitin kasvien hommaamisen, oli vaikea miettiä koko kasvukautta. Nykyisin on mukavaa, kun kukinta lähtee heti lumien sulettua lumikelloista ja jatkuu vielä lokakuuhun.