sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Sunnuntain aamukierros

Joskus meillä oli pitkän pitkä kukaton aika tulppaanien ja pionien välissä. Nyt asia on vähän korjaantunut.

Meillä kukkii vielä pari viimeistä tulppaania. Ei enää kovin kauniisti, mutta kukkii kuitenkin. Tämän pihan tulppaanien kukintaennätys. Omenapuupenkissä, jossa seuraavat tulevat perennat ovat vasta nupulla, kun revin jo lemmikit sieltä pois.


Samaan aikaan tarhapioni on ollut kukassa nyt viikon, myös sateiden aikana. Viileä sää on pitänyt tätä voimissaan.


Kubistinen penkki on tarkoituksella vähän mustavalkoinen tulppaanien aikaan. Nyt se alkaa olla jotain muuta, vaikka dramaattisesta tunnelmasta on vähän vielä jotain jäljellä, kun viimeiset tummat tulppaanit alkavat hyytyä ja morsiusleinikki kukkii. Kurjenpolvi aloittaa sinisenä.


Pian alkaa tulla lisää värejä, kun ohotanmarunan edessä oleva matala kurjenpolvi Max Frey aloittaa. Esikot ovat lopettaneet. Seassa on vihdoin punapäivänkakkaran nuppuja. Ja pari kärhöäkin kipuaa siellä. Syysleimuja on taustalla ja yksi pioni. Tuolla on kukkinut myös pieniä sipulikukkia, tulppaaneja ja jouluruusuja. Melkein liikaa. Silti tämä penkki tuntuu jotenkin olevan minulla hallinnassa, toisin kuin vierellä oleva penkki, jossa jokin asia tökkii.


Yhdessä varjoisimmassa nurkassa tätä samaa penkkiä on joskus vain isketty rönsytiarella, jonka taidan siirtää muualle rönsyilemään. Keijunkukan viereen on taas ilmestynyt leviävää syysleimua. Eli kasvienvaihtoviikot tulossa. Ilmakin suosii nyt kasvien vaihtamista, kun hellettä ei ole ja sadetta lähes joka päivä.



Sama nurkka toiselta puolelta. Luhtaesikkoa ja kasvussa olevaa Kaupunkilaistytöltä saatua maksaruohoa. Helmililjojen siemenkotia ja kurjenmiekka, jonka nimeä en taaskaan muista. Joskus näitä penkkiä vain täyttää kaikella.


Juhannuksena kitkin (luvalla) ystäväni kukkapenkkiä vuohenputkesta (vaihtelua syömiseen). Se oli erittäin yksinkertaista. Kertaakaan en erehtynyt miettimään, että mitä istuttaisi ja mihinkin, tai pitääkö joku kasvi siirtää. Tai onko kasvi nyt oikean sävyinen johonkin kohtaan. Vuohenputkea vaan irti ja seuraavaan kiinni.

Tänään nimittäin näin omassa puutarhassani hurjasti perennasotkua. Se häiritsee kuvien ottamista. Silmääkin joskus. Joidenkin kasvien taas olisi hyvä vähän vielä runsastua ennen niiden siirtämistä ja alueiden selkiyttämistä. Toisaalta taas tyhjä tila kukkapenkissä saa rikkakasveille liikaa otollista alaa ja siten lisää työtä. Toisaalta taas perennasekamelska ei aina olekaan seuraavana vuonna samanlainen, kun osa kasveista häviää ja osa taas kukkiikin ihan eri aikoihin. Joka tapauksessa siirtoja on tulossa tulevina päivinä.

Esimerkki perennasotkusta toisesta penkistä. Eikä tämä ole pahin.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäpäivän seisauksen kasvit

Kesäpäivän seisaus on tänään. Tarhapioni oli avautunut maanantaina, kun tulin reissulta kotiin. En leikannut sitä sisään, vaikka tiesin, että tulee tiistaina satamaan. Ja se kukka on yhä terälehdissään.


Näissä on vielä yhteensä viisi avautumatta olevaa nuppua.

Samaan aikaan viimeiset tulppaanit pitävät vielä jotenkin kiinni terälehdistään. Näistä osa oli lähes auenneet ihan toukokuun lopussa. Kukassa kesäkuun alusta asti. Kolme viikkoa. Ei mennyt hukkaan syksyinen satsaus.


Ei toki kaikki jaksa enää pitää kiinni terälehdistään. Silti tämä lähentelee vuoden 2015 tulppaanikautta. Silloinkin oli vielä ruttuisia tulppaaneja tähän aikaan.


Onneksi istutin lisää ukkolaukkoja syksyllä. Nyt voin taputtaa itseäni selkään. Tuolla vain kasvaa myös nyt villiintynyt kanadanvuokko kasvusto, josta siis lähti osa kompostiin.


Sen sijaan ilahduin, kun löysin viime vuodelta syysvuokon nostavan päätään. Olen niin tottunut, että meidän pihalla ei syysvuokot toista vuotta näe. Tämä yksilö on tainnut nousta vasta ihan viikon sisään.

Yksi kova leviäjä on keltavaleunikko. Kun muistaisi tätä aina kurittaa säännöllisesti. Kompostiin toki sitä kärräänkin, ja pari taimea aina purkitan halukkaille. Muistan jossain vaiheessa katkoa kukkavarsia, mutta aina joku niistä ehtii kypsyttää joukon siemeniä. On kummallista yhä olla tilanteessa, jossa joutuu kompostiin laittamaan perennoja. Keltavaleunikossa näköjään kiemurtelee elämänlanka/karhunkönnös. Tämän kostean savimaan (takapiha) kutsumaton vieras.


Myöskään tähtiputki ei tule ihan nopeasti tältä tontilta loppumaan. Pieniä alkuja riittää. Mutta siitä en halua luopuakaan.

Akileijoja on tulossa useita lisää kukkaan. Siementaimivarastoa on myös.


Ostin punapäivänkakkaran erääseen penkkiin kai pari vuotta sitten. Siellä se on kitunut. Pian se kukkii ensimmäisen kerran. Toisessa penkissä vastaava on kuolla kupsahtanut aikoja sitten. Nupulla on myös sinivaleunikko, varjoliljoja, värililjoja ja hajulaukkoja. Ruusujen nuppuja en ole edes muistanut tarkistaa.

Arovuokko kukkii, kuten lehtosinilatvakin.


Nimettömät saniaiset ovat hengissä tänäkin vuonna. Siis näillä oli nimet, mutta en saanut niistä enää selvää, kun en heti kirjoittanut niitä ylös. Näitä on vain kovin vaikea kuvata.



Tänä vuonna kasvimaalla ei ole juuri ollut tuholaisia. Niitä tosin vielä voi jostain lennähtää. Lehtikaaleja ei ole maisteltu. Niitä kasvaa valmiina taimina sekä siemenestä kylvettynä. En ehkä saanut tapettua siirrossa myöskään avomaan kurkkuja. Näyttävät toistaiseksi olevan elossa.


Juhannussäät eivät ehkä vaadikaan meillä toppatakkia. Sääennusteet ovat sen verran vaikuttaneet, että en odota mitään suurta kasvupyrähdystäkään.

Oikein mukavaa kesäpäivän seisausta ja sen jälkeistä aikaa.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Hotelli Punkaharju, viikonlopun saldoa. Osa 2.

Hotelli Punkaharjusta voisi tehdä useammankin postauksen. Vaikka ei pitäisi vaaleanpunaisesta, on paikka käymisen arvoinen. Me kävimme tuolla sateella kahvilla.


Hotelli Punkaharju sijaitsee Punkaharjulla. Korvessa. Ainakin kaupunkilaisten mielestä. Sinne pääsee mm. kiertämällä kaunista maisemareittiä. Sateella tai suuremmalla autolla pääsee myös tukevamman oloista reittiä myös. Loppumatka tosin mennään perinteisen mökkitien näköistä tietä pitkin.

Korpi on tässä tapauksessa varmasti se tärkeä asia. Jopa meidän juniori (kohta 10v poika) ihastui tähän rakennukseen ja haluaisi tuonne yöksi. Palvelu oli erinomaista myös tällaiselle satunnaiselle kahvitteluporukalle. Henkilökunta olisi kertonut asioita varmasti enemmänkin, mutta koska en ollut yksin liikkeellä, en voinut jumittaa koko seuruetta tuolla. Seurue odotti minua jo kärsivällisesti, kun sateella koitin kuvailla kasveja.

Kun ovesta astuu sisään on näkymä sisälläkin kaunis.


Kahvin kanssa olevia tarjottavia oli näkyvillä. Lapsi vastusteli sienipiirakkaa nimen takia, mutta söi sen kuitenkin kokonaan, vaikka tarjouduin auttamaan asiassa. Suklaakekseissä oli mukana pakurikääpää.


Otin jostain syystä kuvia myös viherkasveista.


Teekupit ovat omaa mallistoa. Samaa mallistoa oli ravintolan puolella myynnissä  ruskeana kannua ja purkkia. Ei ihan pikkurahan astioita. Mutta arvostan sitä, että jollain erottuu perushuoltoasemista ja erään ruotsalaisen firman astioista.


Toki esillä on myös kaikkea vanhaakin kippoa ja maljakkoa.


Ja luonnonkukkia kimpuissa.

Hassua muuten. Maljakossa nämä ovat luonnonkukkia. Niittyleinikki omassa kukkapenkissä on rikkaruoho. Puna-ailakki on jotain siltä väliltä.

Näkymä terassille.


Näkymä ravintolasalista sisäterasille.


Huomasin kuvaavani viherkasveja aina uudestaan.


Lounge oli kaunis ja kutsuva ja siellä oli vilttejä. Kuva valaisimista.



Ei mikään tusinapaikka.

Vanhoja kuvia oli seinillä ja myös kartta vanhoista hakkuupaikoista.



Sade ja puutarhakuvailu on vähän haastavaa. Juosten ei saa hyviä kuvia.

Hotellin edustalla oli korotettu perennapenkki.


Jossa myös Japaninakileijat olivat sopivasti näkyvillä, ei tarvinnut kyykistellä.


Päädyssä oli ihastuttava kasvari.


Jossa oli myös kasveja.


Toisessa päädyssä rakennuksia taas oli tiilireunuksinen muotopuutarha, jossa yritin sitä juosten kuvaamista. Ei tullut tarkkoja kuvia unikoista eikä kurjenmiekoista. Niitä siellä kuitenkin kukki. Puutarhan penkit varmasti vielä rehevöityvät ajan kanssa.


Tämä olisi siis hyvällä reitillä, jos matkustaa esim. pääkaupunkiseudulta kuutostietä pitkin Joensuuhun tai Savonlinnaan tai pohjoisempaan. Jos haluaa muutakin kuin perushuoltamoita. Kahville pääsee, lounas on vähän tyyriimpi. Lounaaksi tuskin saa muussia ja lihapullia, mutta varmasti jotain maistuvaa. Luulisin, että yön tuolla saa nukkua ilman liikenteen melua.

Viikonlopun kuvasaldosta ensimmäinen osa täällä, Mustilan puupuistosta.

Huom. Ei tämä, eikä edellinenkään ollut maksettu mainos. Pelkästä innostuksesta syntyneet.