torstai 23. maaliskuuta 2017

Onneksi on kevät

En ole ikinä ennen puutarhaharrastusta pitänyt maaliskuuta kevätkuukautena (siis Suomessa). Aina maaliskuu on aiemmin ollut yhtä talvessa rämpimistä. Tai ei ihan rämpimistä, mutta tuntunut kuitenkin ikuisuuden pitkältä kummalta vuodenajalta.

Nykyisin pidän maaliskuuta jo kevätkuukautena, jos ilmat sen sallivat. Tänään oli ihana aurinko, vaikka tuuli olikin kolea. Kumisaappaissa takapihalla piti varoa liukkautta. Tarpeeksi en varonut kasattua lunta, vaan sain saappaan uppoamaan sen verran hyvin, että saappaaseen holahti aika kasa lunta.

Takapihalla ei ole suuria puita estämässä lumen satamista, joten kohopenkki alkaa sulaa ensimmäisenä kivien kohdalta.


En ollut ymmärtänyt suojata marjakuusta, joten sitä on jokin talttahammas nakertanut talven aikana ja jättänyt minulle pari papanaa todistusaineistoksi tihutöistä.  Takapihan lumitilanteeseen vaikuttaa myös varjoisuus. Yllä oleva kuva on otettu pari minuuttia alla olevaa kuvaa aiemmin. Alla oleva kuva on etupihalta.


Etupihalle alkaa jo paistaa aurinkokin, joka jouduttaa selvästi lumien sulamista. Keijunkukatkin alkavat jo näyttää muulta kuin kuolleelta kasalta lehtiä.

Vaikka luntakin riittää, on silti jo paljon ihmeteltävää. Meillä on erään räystään alla (liian lähellä) seinää usein koko talven lumetonta. Tähän paistaa aurinko keväisin. Aikaisempi omistaja on tähän laittanut mm. sinivuokkoja ja skilloja. Sinivuokkojen lehdet ovat ihan reppanan näköisiä. Silti ajattelin hieman kurkata, että onko siellä eloa. Ja löysin pari nuppua.

Pikkuinen aavistus sinistä ja ei haittaa, vaikka saapas alkaa sisältä muuttua märäksi ja kylmäksi, kun lumi alkaa sulamaan.


Onneksi meillä on kevät. Osaa iloita taas pienistä asioista.


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viidestä seitsemään

Perjantain jälkeen on lumikellotilanne lisääntynyt viidestä. Perjantaina bongasin ensimmäiset viisi kappaletta, jotka ovat yhteisessä kuvassa kaiken muun realistisen (rikkaruohot, lumi, viime vuoden perennansilput) kanssa.


Toinen paikka, mistä lumet sulavat aika nopeasti, on toisessa etupihan kukkapenkissä keijunkukkien kohdalla. Sinne olen joskus istuttanut pari lumikelloa. Pelkäsin hieman, että keijunkukat ehtivät jyrätä hennot lumikellot alleen, mutta en voinut vastustaa ihania lumikelloja noiden käheiden tummien lehtien kanssa. Sieltä nämäkin lumikellot pinnistävät. Eli lumikelloja on nyt bongattu jo seitsemän suloista kappaletta.


Nyt vain yritän muistella, että minä vuonna olen ollut niin viisas, että olen seuraillut lumien sulamisia kukkapenkeistä keväällä ja vielä muistanut syksyllä, että mihin ne lumikellojen sipulit kannattikaan tökätä. Ja olen sattumalta vielä laittanut näihin paikkoihin aikaisia lumikelloja. Joskus sitä onnistuu myös vahingossa.

Ehkä ensi kuussa en enää raportoi jokaisen kukkivan kohdalla niiden järjestysnumeroita.

Hyvää kevätpäiväntasausta!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kevät tuli

Tulin vain kertomaan pikaisesti, että meillä on sittenkin kevät.

Kukkapenkki on täynnä lunta, ihan vain pikkuinen kohta oli vapaana lumesta. Meinasin taas pökrätä onnesta, kun nämä ihanan sitkeät ja pienet kasvit ovat jo täynnä elinvoimaa.


Luulisi, että lumessa ei mikään kasva, mutta kasvaapa kuitenkin.

Onneksi tosin tätä menoa maata näkyy enemmän.


Ihanaa, maaliskuu on sittenkin kevätkuukausi. Tai ainakin lumikellokuukausi.