Lämmin lokakuu

Tällainen lämmin lokakuu on jännä. On kaunista ruskaa ja lämpöä. Harmillisesti tänään hyvin alkanut puutarhapäivä loppui Auts, auts- hokemiin, kun selkä ilmoitti, että nyt ei tartteis kyykkiä, eikä nostaa lapiota. Toivottavasti saan tämän taas kuntoon ja pääsen laitamaan loputkin sipulit multiin. Onneksi sentään kasvimaa on siten talvikunnossa, että ei ole sen suhteen enää pakko tehdä tänä vuonna mitään. Haluaisin vain sinnekin tehdä viime silauksen, että keväällä kaikki olisi valmista.

Säästän nyt kaikki pois kiskotut tuoksuherneiden köynnökset. Jonain vuonna käytin tuota sotkua seuraavana vuonna katteina tomaateille. Näyttivät ihan oljilta.

Ihan vähän aikaa sitten meidän hevoskastanja oli lähes vihreä, nyt se alkaa olla lähes keltainen. Se ei aina ehdi tehdä näin kaunista ruskaa. Joskus lumi sataa lähes vihreiden lehtien päälle. Nyt hevoskastanja tuo ihan puistomaista tunnelmaa.

Myös hevoskastanjan takana hehkuva tammi on ollut keltainen. Joskus sekin menee vain ruskeaksi.

Osa puista on jo pudottanut lehtensä. Kuten rusokirsikka ja marjatuomipihlajat. Lehdet lentävät tuulessa siihen tahtiin, että nyt on vielä ruskasta nautittava, kun se on mahdollista. Sen jälkeen riittääkin taas haravoitavaa. Ei haittaisi vaikka aloittaisi haravointia heti.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kukkinut suloisin kerrannaisin liloin kukin ja viimeinen kukkavarsi onkin vaalea. Samasta sipulista.

Tänä vuonna syyskimikki availee taas lokakuussa kukkia. Katsotaan, avautuuko kokonaan kaikki nuput.

Terassilla kukkii yhä halloilta tarpeeksi suojassa ollut keijunmekko. Terassilla on ollut jo ajoittain myös lyhdyissä kynttilöitä, kun tuo pimeä kuitenkin tulee turhankin nopeasti. Keijunmekko lähtee vasta, kun paleltuu.

Olen miettinyt verililjapuun talvettamista. En ole kuitenkaan löytänyt ihan varmoja vinkkejä. Onko kukaan saanut verililjapuuta talvetettua? 

Päämäränä juurakoiden istutus

Lokakuun varma kukkija on tähän mennessä ollut syysasteri Patricia Ballard. Se ansaitsisi ympäristön, jossa se uhkaisi hukkua ränsistyvien kasvien lomaan. Joskus nämä ongelmat ratkeavat, kun tulee lisää kukkapenkkitilaa.

Lokakuu toi minulle mukanaan ensin pienen ajatuksen ja inspiraation, joka lähti käyntiin Lidlin pionin juurakoista. Kun sain juurakot, ei niille ollut tilaa penkeissä. Joten jonnekin piti perustaa uusi. Koska kyseessä oli vain juurakot, ei tuntunut järkevältä tehdä mitään kovin suurta. Tämä alue oli nyt mahdollista ottaa työstöön, kun tästä kaadettiin kaksi suurta koivua. Ihan selvästi vuorenkilpien viereen mahtuu pioneja.

Neljä pioninjuurakkoahan mahtuu aika pieneen tilaan, kun vähän poistaa nurmikkoa (tai rikkoja) ja tekee sitten myöhemmin loput suunnitelmat ja poistaa pikkuhiljaa alueelta vuorenkilpiä. Selvä suunnitelma. Ja kiva, että kukkivat pionit sitten joskus tulevat näkymään sekä etupihalle että takapihalle, kun tuosta sitten kukat näkyvät moneen suuntaan.

Koska lähistöllä kasvaa liikaa mitä sattuu puita, on niitä kai samalla vähän raivattava, sillä muuten on kohta taas sama ongelma edessä kuin koivujen kanssa.

Ensin siis puita poikki. Ensin ajattelin ottaa kuusista havujakin talteen, mutta muu projekti taas imaisi.

Otin kerrankin projektin osista kuvia. Osan ihan itseäni varten. Osa näköjään päätyy myös tähän kertomukseen. Maan kuoriminen on usein se vaihe, josta en pidä kovin paljon. Tässä kohtaa ei ole myöskään mahdollista tehdä kohopenkkiä, sillä lumisina talvina on tärkeää päästä kippaamaan ajotien lumia tuonne alas. Ja aina tuon poistomaan kanssa joutuu pähkäilemään, että minne sen tällä kertaa kippaisi maan täytteeksi. Onneksi kohteita tuleville kohopenkeille aina joskus löytyy.

Tänään aamulla otin alhaalla olevan kuvan. Eilen illalla lähes pimeässä istuttelin pionin juurakoita, joista vain yksi oli sellainen, että osasin heti nähdä, missä on juurenniska. Tänään lähtikin jo vähän herttavuorenkilpeä, kun tajusin, että minulla on ollut yhdet syysleimut pitkään huonossa paikassa. Myös muualta kaivelin helmihyasintin sipuleita. Eikä haittaisi löytää jostain vielä vähän alennussipuleita. Ja tulihan alueen nurkkaan vielä (alennus) syyshortensia Wim's Red. Koska multa ei ollut mitään Rodomultaa, haravoin lähellä olleen kuusen neulaset tuon hortensian istutuskuoppaan ja lähettyville ja toivon, että se riittää tähän saumaan.

Se mikä tässä projektissa on taas se näkymätön osuus, on minun päässäni olevat suunnitelmat, jotka ovat laajentunet nyt vaikka mihin.

Yllä olevasta kuvasta näkyykin, että tästä aukeaa näkymä takapihalle päin. Kuvaa ottaessa seisoin jo melko lähellä talomme etuovea. Etuoven lähellä oleva piha-alue on pitkään ärsyttänyt minua. Kun tonttia on reilut 1100 neliötä, tuppaa näköjään pienemmät, vaikkakin päivittäisessä käytössä olevat alueet jäädä vähän retuperälle. Kuitenkin tuo alue on yhtä suuri kuin monella rivitalon piha. Tämän pienen muutoksen ansioista, sain kerrankin visiota koko etuoven läheisen piha-alueen muutoksista, joita alan toteuttamaan keväällä. Omaa puutarhaa on tosiaan helpompi joskus ajatella huoneina tai ikään kuin minipihoina. Toki tähän ajatukseen kuuluu myös keinu ja sitä saattaisi olla halvempi metsästää näin lokakuussa.

Ihana tuo Wim's Redin syysväri

Seuraavaksi voinkin alkaa laittaa säästölippaaseen hieman euroja, jotta pystyn visioitani toteuttamaan. On joitakin kohtia, joissa voi edetä hitaasti. Sitten on kohtia, joissa voisi edetä hieman ripeämpää tahtia. Keväällä saatan haluta edetä nopeasti. Jotta se olisi mahdollista, olisi aika laittaa kasvimaa kevättä varten kuntoon tänä syksynä. 

Minunhan piti jo laittaa se kasvimaa kuntoon, mutta tuli tuo yksi projekti tähän väliin. Ensi vuodeksi tämän projektin ansioista minulla on nyt hyvää uutta istutusmaastoa, nimittäin pitkään samalla paikalla olleiden (hoitamattomien) herttavuorenkilpien alla maa on sopivan multaisaa luontaisen maatumisien ansioista. Vuorenkilvet pois ja pieni multalisäys vaikka omasta kompostorista ja istutusalue on valmis.

Lokakuun inspiraatio

Kummallista, että lokakuu tuo mukanaan puutarhainspiraation. Syy ei ole edes puutarhan viimeisten kukkijoiden, vaikka kauniita nämä myrkkyliljat ovatkin. Kuvassa syysmyrkkylilja Waterlily. Kerrottu kaunotar, jonka kukinta näköjään runsastuu vuosien myötä.

Ulkona on ollut kaunista. Tänään olen nauttinut ulkona väreistä. Rusokirsikka pistää nyt parastaan.

Rusokirsikka ei ole ihan keskeisellä paikalla tällä pihalla. Joten toinen rusokirsikka on vakavasti suunnitteilla enemmän etupihan puolelle.

Tänä vuonna minun ei pitänyt missään nimessä tehdä yhtään mitään uutta puutarhassa. Mutta poikkeus tuntuu vahvistavan säännön. Tuleeko teille mieleen sellaisia matalia perennoja, jotka eivät häiriinny, vaikka maa olisi pakkasella välillä paljas? Tarvitsen jonkin perennan paikkaan, josta joskus kolataan lunta talvella. Kyseissä paikassa mm. juolavehnä on viihtynyt ilman ongelmia, mutta nyt voisin jo koettaa jotain perennaa. Kuvassa siis paikka portaiden vierellä herttavuorenkilven vieressä. Ei ole kovin aurinkoinen paikka. Aurinko paistaa enemmän noille vuorenkilville. Herttavuorenkilven päältäkin on usein kolattu, koska en niistä suuremmin pidä. Siitä huolimatta rehottavat joka vuosi. Herttavuorenkilpiä tulen pikkuhiljaa tuosta paikasta riipimään pois. En ole varma vielä, että millä aikataululla. Nyt vuorenkilvet piilottavat alleen pienen kivimuurin.

Tämän uuden innon sai aikaan muutama pionin juurakko, jotka eilen ostin läheisestä saksalaisesta kauppaketjun myymälästä. Sieltä tarttui mukaan neljä juurakkoa: pioni Krinkled White, pioni Mme Emilie Debathene, Pioni Wladyslawa ja pioni Dancing Butterfly. Tänään piti jo hakea multaa ja samalla ostin yhden syyshortensia Wim's Redin puoleen hintaan. Nyt jo mietin myös krookuksia ja tulppaaneja ja mietin, että pitäisikö vähän kurkata muitakin alennusperennoja.

Olen siis tänään aloittanut jo projektin. Ensin kaatui kaikenlaista risukko ja muuta pientä puuta. Ja sitten piti miettiä ja suunnitella ja vähän jo kaivaa. Ja välillä tuijottelin oravaa. Ihmettelin, että miten nuo pikkueläimet osaavatkin väistellä orapihlajan piikkejä.

Tänään taas unohdin tulevan talven, vaikka olenkin hieman potenut etukäteisahdistusta pimeydestä. Aurinko tuli iltapäivällä näkyviin ja toi esiin taas upean väriloiston. Tai sitten olinkin oikeasti kaivanut jotain puutarhaprojektia. Se viritti jo vaikka mitä suunnitelmia myös ensi kevättä ajatellen.

Nyt on mukavaa, kun on jotain, mitä suunnitella.