sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Varoitus heikkohermoisille: lumikuvia vappuaattona

Eilinen raskas lumi hautasi alleen koko pihan, lukuunottamatta räystäiden alusia. Vielä näin vappuaaton aamuna lunta on vähän liikaa.



Samalla loppui syötävä jänöiltä. Lumen alta on kaivattu krookuksia. Kevätkurjenmiekat kai olivat pahoja.





Jouluruusua onneksi ei ole syöty, muuten jo itkisin.


Yritän olla enää tänä keväänä julkaisematta yhtään lumista kuvaa.


Kaikesta tästä huolimatta, mukavaa vappua.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ekoja

Tänään riemastuin, kun kuulin ja näin ensimmäiset pörinät. Kimalaiset olivat heränneet. Pikaisesti näin lentämässä jopa mehiläisen näköisen tyypin. Se oli kuitenkin niin nopea, että en ollut varma asiasta.


Myös ensimmäisen avautuneen esikon kukan näin eilen ja tänään avautuneita kukkia oli kaksi. Vähän aikaa sitten esikot näyttivät vielä aivan kuolleilta ja nyt niissä monissa on paljon uutta kasvustoa. Myös viime vuodelta minulla on jokin kuva kevätkurjenmiekoista ja esikoista kukassa yhtä aikaa. Luulin, että tänä vuonna sellaista en näekään.


Jouluruusu ei ole vielä auki. Sillä on vain yksi nuppu. Epäilen, että tuo yksilö voisi viihtyä jossain paremmassa paikassa, kunhan tietäisin, mikä se parempi paikka on. Tarkennus on osunut vähän kauemmaksi.


Viime vuosina olen tullut jo ihan taitavaksi siinä, että en useinkaan välitä, vaikka tiellä liikkuu ihmisiä, kun minä kuvailen ja pyllistelen ottamassa kuvia. Joskus se kuitenkin vähän saattaa häiritä ja unohdan tarkistaa, että miltä kuva näyttää.

Skillat alkavat olla parhaimmillaan. Pidän niistä varsinkin vastavaloon katsottuna.


Näiden kanssa siis kasvaa myös sinivuokkoja eri sävyissä. Kuten nämä.


Muualla pihalla taas on yksittäisiä sinivuokkoja pitkin nurmikkoa rikkaruohikkoa.


Tiedättekö mikä ihmeellinen voima on auringolla? Tänään nimittäin jo melkein unohdin, että aamulla oli pakkasta ja sen, että eilen satoi lunta.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pientä edistymistä

Tänään on taas ilma lupaillut vähän parempaakin säätä. Kun on osunut hyvin tuulettomaan ja aurinkoiseen paikkaan, on voinut tulla jopa lämmin (toki päällä on ollut hyvä kerros vaatteita). Voi sen hetken huijata itseään sillä, että olisi lämmin. Pieni hyppäys varjoon ja tuuleen saa etsimään hanskoja.

Ihan suojaisimmat paikat tällä pihalla antavat joka vuosi kevään edistymisestä hieman valheellista kuvaa. Kuitenkin niitä kuvia on kaikkein ihanin katsoa. Lämpösäteily liian lähellä seinää saa skillat jo sinertämään (huom. alue on aika kapea ja vaatii tiukkaa rajausta), seassa pinkkejä sinivuokkoja ja pari sinistäkin sinivuokkoa. Vastavalo saa kaiken näyttämään jo tosi keväiseltä.


Näytän aina vain kuvia näistä pienistä väriläikistä. Taustalla oleva sammal antaa pientä ja valheellista kuvaa nurmikon tilasta.


Näissä kasveissa on taas sellaista kontrastia, joka ei ihan nyt omaa silmää miellytä, mutta tässä vaiheessa vuotta ei saa olla liian vaativa.


Silti erilaiset keijunkukat ovat kyllä hyvä tausta monella pienelle kevätkukkijalle. Limeä keijunkukkaa pitää muistaa ostaa.


Tärkeitä edistymisen merkkejä ovat sinivaleunikkojen alut. Niitä laskin yhteensä 7 kpl. Tuulettelin jo ilosta. Ja tästä lähti suuruudenhullut suunnitelmat (haaveet) liikkeelle myös esim. valkoisista sinivaleunikoista.



Myös tarhakylmänkukat ovat hengissä, niiden edellisen vuoden jäänteetkin ovat näköjään siivoamatta. No, kohta ehtii. Joku sipulikukka siinä vieressä tekee piippoaan. En yhtään enää muista, että olenko siihen jotain istuttanut viime vuonna, vai oliko siinä jotain jo aikaisemmin.


Olen nähnyt monia pieniä alkuja mm. päivänliljoilta. Silti monia alkuja täytyy jännätä vielä. Onneksi muisti on armollinen ja olen saattanut jotain tärkeää myös unohtaakin.