tiistai 10. syyskuuta 2019

Ihan nopee homma

Tämän postauksen kuvat ovat otettu lähinnä tänään, sillä tehdessä ei aina ehdi.

Niin olen tykännyt kukkasipuleiden istuttamisesta, että ryhdyin siihen hommaan tänäkin vuonna ajoissa pikkusipuleiden, laukkojen ja narsissien osalta, jotka minulla jo oli kotona. Kun työn jakaa on, se on lopulta aika nopea homma, varsinkin vapaapäivän aikana. Yllättävän suuri muovikassi on täynnä pikkupusseja täynnä pikkusipuleita ja muutama vähän suurempi sipuli. Ja sitten tuumailemaan, että mihin mikäkin voisi sopia. (Pikkasen toki samalla pistin merkille asioita, kuten keltakurjenmiekan repsahtanutta ulkonäköä voisi siistiä.)


Tietysti on ihaninta aloittaa sellaisesta mustan mullan kohdasta, jossa ei tarvitse varoa mitään. Sipuleita maahan. Pieniä sipuleita pienien kasvien lähellä. Riipparaita sai alleen pieniä kasveja, kuten pikkuiset kuunliljat sekä pihaesikoita ja kääpiöpunaluppio Tannan ym. Sen alle upposi mm. krookuksia ja Persian Pearl-tulppaanien sipuleita. Piti vähän hengähtää ja tuumailla kukkimisajankohtia.


Suurempia kasveja vähän suurempien kasvien lähelle. Vaikka taustalla oleva saniainen ei olekaan vielä ukkolaukkojen aikaan noin suuri, on se ryhdikkäämpi ja heleämpi. Joten se sai etualalleen mm. ukkolaukka Purple Sensationeja. Silloin edessä siirrosta retkottavat syysleimut ovat vasta kasvun alussa ja ryhdikkäämpiä.


Äänikirja korville ja istutuslapio käteen. Sinne menee useampia sipuleita. Multaa on kiva kaivaa. Siinä samalla kuitenkin käy jotain. Mallailen isojen laukkojen (Gladiator) sipuleita, eikä niitä ehkä voikaan istuttaa siihen, mihin alun perin ajattelin. Jos suuret laukat nousevat, niiden suuret lehdet voivat peittää alleen sellaisia perennoja, jotka eivät niin varjoisasta pidä. Alan kävellä laukan sipuleiden kanssa ympäri pihaa. Mittelen penkkejä ja melkein lähden jo sisälle etsimään kuvia, että miltä penkit näyttävät toukokuussa ja kesäkuussa. Kun en enää muista. Tiedän vain, että sohvalle ei kannata nyt istahtaa, vaan toimiminen ulkomuistin varassa olisi parempi juttu. Pitää vain vähän raivata täydestä penkistä tilaa. Yllätyn vähän kuinka monta piilossa olevaa kasvia huomaankin.

Kuva otettu tänään, eli raivauksen jälkeen. Ihan kuin tuolla ei olisi ikinä mitään raivattu.
Katselen nykyisiä kasveja, haen ämpärin ja isomman lapion. Täytän kastelukannut. Ei kestä kauan, kun kiikutan ensimmäisen täyden rikkaruohoämpärin pois. Samalla silmä hakeutuu aiemmin kitkettyyn penkkiin, joka näyttääkin ihan mukavalta, kun se on kitketty. (Ja miksi en ostanut tuonne Mustilasta pari saniaista lisää?)


Kitken muitakin penkkejä. Metsämansikka on levinnyt vähän sinne ja tänne. Myös maahumalaa saa koko ajan olla repimässä pois, ettei se saa juuriaan kivien rakoon, joita pitkin se voi kiivetä myös ylöspäin. En suosittele maahumalan ja nurmikon sekoitusta. Siinä samalla löydän perennoja muiden takaa. Mallailen niille uusia paikkoja, joka tarkoittaa toisten perennojen siirtoa tai hävittämistä. Harmittaa vain, että moni kasvi on uudelleen istutuksen jälkeen vähän kumollaan. Ja näyttää ihan kamalan rumalta. Ensi vuonna on sitten taas toisin.


Jossain vaiheessa ymmärrän etsiä niitä suuria laukan sipuleita. En ole vielä niitä istuttanut, mutta  en muista, mihin ne oikein laskin. Onneksi ne löytyy penkin keskeltä askelkiven päältä pienen rikkaruohomytyn vierestä. Muistan taas sen, mitä minun piti tehdä. Laukat maahan ja huomaan, että aika monta sipulipussia on istuttamatta.


Seuraava paljas multamaa odottaa. Mutta eihän ihan vielä voikaan tuonne upottaa sipuleita, vaan olisi hyvä tehdä nyt suunnitellut perennasiirrot, jotta ei tarvitse jo kaivettuja sipuleita kaivaa taas pois. Lapio käteen siis. Ikivihreitä jouluruusuja voi laittaa tummalehtisten kasvien kaveriksi. Pääsevät esille penkistä, jossa eivät kukkineet. Välillä toki teen ruokaa, syön, seurustelen lapsen kanssa. Kuulokkeet lataantuvat silloin. Jatkan hommia äänikirja seuranani, kun alan olla tietoisempi siitä, että minun piti istuttaa ne sipulit. Jotka ovat pusseissaan pitkin pihaa. Ja sadettakin on luvattu muutaman tunnin kuluttua.


Tämäkin jouluruusu on tehnyt kovasti lehtiä, vaikka ei ole kukkia tehnyt.


Pakko kuitenkin istuttaa aiemmin ostetut kasvit, onhan jo syyskuu. Äänikirja jatkaa, mutta puhelin on tippunut löysästä taskusta. Haen perheenjäsenen pihalle, joka soittaa puhelimeeni, jotta löydän luurini kasvien keskeltä (vihreät kuoret eivät helpottaneet löytämistä). Puhelin löytyy ja perheenjäsentä huvittaa. Jatkan taas hommia. Naapuri käy hakemassa kasvin, jonka hänelle jo lupasi keväällä. Sama naapuri tuo muutaman perennan siementaimen ja taas pyörin pihalla kuin väkkärä ja mietin, että minneköhän nämä mahtuikaan, kun piti olla aurinkoinen paikka. Sen paikan löytäminen puolivarjoisella pihalla on aina sellainen pieni haaste. Huomaan samalla kuitenkin, että joskus kannattaa ostaa sika säkissä. Ostin Mustilasta toiselta harrastajalta esikon, jonka väriä hän ei tiennyt. Ostin riskillä ja näköjään hyvä, sillä tämän väristä esikkoa minulla ei pitäisi ollakaan. Ihania nämä syksylläkin kukkimaan erehtyvät esikot. Ja löydän kuitenkin myös uusille kasveille paikan.


Pyörimisen jälkeen huomaan, että yhä osa sipuleista lojuu pitkin pihaa. Yhä. Nyt sitten pakko tehdä tämä loppuun, kun sadepisaroita jo tippuu päähän. Huppu päähän, pikku kumarrus ja pyllistys, ja paljaaseen selkään tippuu vesipisaroista. Ei tunnu kivalta märkä selkä.


Vesisade saa loppujen sipuleiden kaivamiseen sen oikean vauhdin. Eihän yhden pussin multaan upottamiseen mene oikeasti montaa minuuttia. Suuremmat narsissit vaativat vähän syvemmän kuopan, mutta pikkusipulit sujahtavat helposti multaan. Viimeisten sipuleiden istutus sujuu oikein nopeasti. Silti istutusprojekti kesti arviolta 6-10 tuntia, riippuu miten sen laskee. Moni penkki tosin näyttää ennen projektia joko väljemmältä tai vastaavasti olevan enemmän kasvitettu. Penkkeihin on ilmaantunut kraatereita, joihin ei tietysti ole puutarhassa ole valmiiksi multaa. Onneksi minulla on tulossa se toinen ja ehkä kolmaskin sipuleiden istutuspäivä, jota ennen ehkä se multakin on hommattu. Kuvassa näkyvät multapussit ovat havumultaa, joille on kohde jo olemassa.


Viime yönä heräsin kunnon ukkoseen, joka jyrisi kunnolla. Iltapäivällä ei tullut helle, mutta lämmin ja ehdin nähdä vielä perhosenkin. Hyvin säät vaihtelevat näin syyskuun alussa.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Mielihyvää keväästä

Kun puutarhaan tulee yhtäkkiä paljon uusia kukkapenkkejä, näyttää niiden paljas multapinta kovin tyhjältä. Kesällä tai syksyllä tuo paljas multapinta voi tuntua ihan mukavalta, kun voi suunnitella tulevia kasveja ja hahmottaa tilan ja kasvien koot vielä eri lailla. Ja kasvi voi tulla ihan kauniisti esiin tummaa multaa vasten.

"Syysvuokko Pretty Lady Julia" ja multaa
Keväällä se paljas multapinta ottaa vain päähän.

Masentavan paljon multaa keväällä.
En harrasta katteita, kuin erittäin harkitusti. Joissakin tapauksissa jotkin katetut kohdat näyttävät mielestäni hyviltä, mutta ei aina. Myös luonnon omat katteet ovat kauniita, kuten esim. Mustilassa on käytetty käpyjä.

Kävyt katteena Mustilassa
Suurin osa perennoista kasvaa minulla niin sikin sokin ja sotkussa, että moni järjestyksen ihminen pyörtyisi penkkejäni katsoessa. Ja varmaan organisoisi penkkini parempaan järjestykseen ja ripottelisi eri kasviryhmien väliin katteita.


Minä en tee niin. Katteet eivät nimittäin täällä helpota tiettyjen rikkakasvien kanssa ollenkaan, kuten karhunkierron/elämänlangan kanssa. Muovi taas katteiden alla.. Hm. Muovin kanssa olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: sitä on vain kivituhkan alla kulkuväylissä ja kasvimaan kivituhkakohdissa. Jos joskus sen sieltä haluaa pois, on helpompi se itse ottaa tai kertoa vaikka seuraavalle omistajalle, että mitä maan alta löytyy. (Silti muoviahdistus pukkaa joskus päälle.)


Melkein lipsahdin taas harhateille, kuten joskus tuppaa käymään. Piti nimittäin ajatella sitä kevättä ja paljasta multaa. Kevät on vielä kaukana, mutta silti ajatuksissa lähellä.


Keväisin paljas multapinta herättää ensin minussa toiveen. Talvi väistyy. Ihanaa. Seuraavaksi tulee ajatus kasveista. Puutarhaa alkaa katsoa lähes suurennuslasilla ja kulkea kumarassa jokaiselta lumettomalta läntiltä toiselle. Ja silloin ilahtuu niin paljon kaikesta vihreästä.  Tai edes lupauksesta vihreää.


Tämä on se asia, minkä takia jaksan joka ikinen syksy olla innoissaan kukkasipuleista kuin lapsena olin joulusta. On hykerryttävää tehdä haluamis-suunnitelmia. Sen jälkeen voi tehdä uuden järki-suunnitelman. Nämä kaksi suunnitelmaa eroavat toisistaan oleellisesti. Minähän haluaisin vaikka mitä, mutta budjetti riittää kerrallaan aina osaan. Järkisuunnitelmakaan ei ole joidenkin mielestä ollenkaan järjellä tehty, vaikka silloin haluamisista on jo karsittu ihan todella paljon.

Tätä määrää tulppaaneja ei saa kukkimaan, ellei upota multaan syksyllä tosi monta sipulia.
On kasveja, jotka vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä tuuheutuakseen. Minun puutarhassani lumikellot eivät tosiaan tuuheudu parissa vuodessa. Jos niitä ei istuta satoja, on vain oltava kärsivällinen.

Ei näytä vielä tuppaalta.
Tulppaaneista osa vaan taantuu, varsinkin ne sellaiset tosi erikoiset. Osa on myös maaperään liittyvää. Omenapuupenkkini maa on sellaista savea, että siellä taantuu lähes kaikki tulppaanit vuoden tai parin jälkeen. Sen sijaan maa on sopiva kirjopikarililjoille, joita ei kostea savimaa haittaa ollenkaan.


Multavassa kohopenkissä taas moni tulppaani kukkii todellakin useita vuosia. Siinä penkissä taas on keväisin sellainen kasvijätesotku, että pienet ja hennot, aikaiset krookukset, voivat hukkua perennanvarsien sekaan. Penkki alkaa olla parhaimmillaan sitten vähän suurempien kasvien kanssa.


Nyt minulla on uusia penkkejä, joista en tiedä vielä, miten eri sipulikukat tulevat viihtymään. Joten nyt siis kokeillaan. Ihana syy riehaantua ostoksilla. Yksi postilähetys on vielä matkalla, mutta nyt minulla ihan oikeasti pitäisi olla muuten riittävät ostokset, paitsi ne liljat. Onneksi myös keväällä myydään liljoja.


Koska olen oppinut vuosien varrella, että tiettyjen sipulien ja mukuloiden kanssa ei ole vaaraa aikaisesta istutuksesta, laitan osan sipuleista aikaisin maahan. Lumikellot, krookukset, talventähdet ja narsissit ovat niitä, joita aikainen istutus ei haittaa. Narsissit tarvitsevat lämpöä juurtuakseen ja lumikellot ja talventähdet voivat kuivua pusseissa, jos niitä ei istuta aikaisin. Tulppaanit ehtii myöhemminkin.


Minä en pidä kitkemisestä juurikaan, vaikka pääsen joskus kitkemisessä myös ihaniin mindfullness-tiloihin. Mutta sipuleiden kaivaminen maahan on minusta todella kutkuttavaa. Tiedän, että moni muu inhoaa sitä hommaa. Kun istutan sipuleita, istutan kevättä. Se tuntuu ihanalta. Kuvittelen kevättä ja niitä kasveja. Ja saan jännitystä ja mielihyvää monta kertaa: tehdessäni ostoksia, suunnitellessa yhdistelmiä, kaivaessa sipuleita maahan ja sitten keväällä, kun kukkii. Nuorempana sain jännitystä ja mielihyvää esim. Lintsillä. Nykyisin tuhlaan rannekerahat omat puutarhaan (täytyy myöntää, että tuhlaan ehkä useammankin rannekkeen hinnan puutarhaan).


Tämän syksyn ostoksista tein nyt listaa, joista osa siis matkalla. Osin lista on itseäni varten, joten en pahastu, vaikka tätä listaa ei kukaan jaksaisikaan lukea.

Krookukset: (näitä uppoaisi penkkeihin satoja, mutta jatketaan ensi vuonna)
Crocus tommasinianus "Yalta" 20kpl
Crocus "Yellow Mammoth" 25kpl
Crosus chrysanthus "Romance" 50kpl
Crocus "Vanguard" 15kpl
Crocus "Remembrance" 10kpl
Crocus Jeanne D'ark (pidän näiden valkoisten krookusten lilasta viivasta kovin) 10kpl


Kurjenmiekat:
Iris histrioides "George" 12kpl
Iris "Purple Hill" /"Blue Hill " yhteensä 20kpl (ostospaikka Lidl, joten mietin, että onko nämä omia lajikkeita vai onko tämä lila sama kuin tuo George)

Narsissit:
Narcissus poeicus "Green Eyes" 5kpl (pitää olla jotain kasveja nimimerkinkin mukaan)
Narscissus "White Lion" (hurja kynnys on aina keltaisiin narsisseihin, en tajua)

Laukat: (piti alun perin ostaa vain yhteen kohtaan ukkolaukkoja)
Allium Purple Sensation10kpl  (ukkolaukoista pidän tästä eniten)
Allium Sphaerocephalon (nimihirviö tarkoittaa pallerolaukkaa) 15kpl
Allium "Miami " (Lidlistä, näyttää aivan viinilaukalta, mutta en tiedä, että onko) 25kpl
Allium "Gladiator" 2kpl (kuva on näissä pusseissa aina vähän valju, naapurin pihalla nämä teki vaikutuksen)

Tulppaanit:
Tulipa "Persian Pearl" 20kpl
Tulipa sylvestris 6kpl (metsätulppaani)
Tulipa "Danceline" 5kpl
Tulipa "Dream Touch" 5kpl
Tulipa "Holland Beauty" 25kpl
Tulipa "Slawa" 10kpl
Tulipa " Clearwater" 10kpl (istutin näitä vuosi sitten ehkä 60kpl pitkin eri penkkejä, tässä postauksessa kukkivista lisää.)
Tulipa "Night Club" (samassa varressa useampi kukka, taantuivat savipenkissä) 7kpl
Tulipa "Flaming Flag" 10kpl
Tulipa "Exotic Emperor" 10kpl 
Tulipa "Purple Dream" 8kpl
Tulipa "Claudia" 10kpl
Tulipa "White Triumphator" 10kpl
Tulipa "Paul Scherer" 10kpl (yhden penkin tummat taantuvat aika nopeasti)
Tulipa "Lasting Love 8kpl (tumma punainen)
Tulipa "Purple Prince" 10kpl
Tulipa "Negrita" 10kpl
Tulipa "Negrita Double" 8kpl

Aika paljon tuli tänä syksynä lilaa. Katsotaan, miltä tuntuu värimaailma keväällä.

Muut:
Leucojum aestivum (suvikello) 20kpl (jos edes yksi näistä kukkisi)
Eranthis Cilicica (turkin talventähti) 15 kpl (kaikki tuskin itää)
Fritillaria meleagris (kirjopikarililja 20kpl)
Fritillaria Persica (persianpikarililja 1kpl)
Muscari Grape Ice 7kpl (tavallsisia helmililjoja voi siirtää omalla pihalla jo ihan urakalla)
Chionodoxa Forbesii Rosea (pinkki kirjokevättähti)
Colchicum hybrid "Waterlily" 1kpl (syysmyrkkylilja)
Anemone "White Splendour"


Yritän muistaa jatkossa, että sipuleita on nyt oikeasti aika paljon, joten nyt alkaisi olla ihan riittävä määrä sipuleita. Paitsi ne liljat puuttuu.

Nyt ruokakauppareissuilla sitten näpit kurissa ja mieli kirkkaana. Kun on tullut viime aikoina tehtyä niitä muitakin kasvihankintoja.

Kuten tämän kääpiöpunaluppion ja maksaruohon.
Mukavan sipulikasta syyskuuta!

lauantai 31. elokuuta 2019

Heippa, elokuu

Heippa elokuu!

Olit tänä vuonna yllätyksellinen. Aloitit kylmällä ilmalla, jolloin vähän säikytit, että syksy alkaa aikaisin. Pidit täällä meillä päin yllä heinäkuun aloittamaa kuivuutta. Sait meidät tiirailemaan koivujen lehtien tanssia alas keltaisina tai ruskeina.


Teit meille kuitenkin yllätyksen. Tuli vettä ja tuli lämmintä. En enää muista, missä järjestyksessä. Kesävaatteille tuli jatkokäyttöä ja sait puutarhurit iloitsemaan vedestä ja lämmöstä ja täydellisestä istutussäästä.

Osa kärhö Aljonushkasta kasvaa pionin lomassa, näiden värit ovat hämmentävän samankaltaiset, kun pioni on vaihtamassa syysväriin.
Täydellinen istutussää poiki täällä päin lisää ostoksia, lisää kaivuu-urakoita ja laajentuneita kukkapenkkejä. Sekä suunnitelmia sille, mistä keväällä jatketaan. Joku voisi puhua käsistä lähteneistä projekteista, joku taas saattaa vain puhua pienestä mukavasta puutarhainnosta.


Elokuun mahtui myös minulla retki pääkaupunkiseudulle koulutukseen ja siellä yhdelle illalle reilun tunnin retki Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan (sinne ulkopuutarhaan).



 Ja rakastuin keltatörmänkukkaan.


Elokuu sekoitti päätäni niin pahasti, että minulle on nyt tulossa hyvin kalliita keltatörmän kukan taimia melko kaukaakin taimistolta.



Tämän vuoden elokuussa tajusin, että tunnistan jo paljon kasveja aika helposti. Kuten banaanin (kuvassa ruskeassa ruukussa etualalla).


Ja samalla tajusin, että en ehkä ikinä halua, että oma pieni tummalehtinen peruukkipensaani ikinä kukkii. Sillä alakuvassa on peruukkipensaan kukka.


Elokuussa siis ymmärsin, että joskus suomenkielisillä nimillä on syynsä.


Elokuussa tutustuin myös uusiin kasveihin. Puutarhaani muutti kääpiöpunaluppio Tanna ja serkkunsa Pink Tanna (ei vielä istutettuna).

Tämä kuva omasta puutarhastani

Elokuussa Tanna pääsi jo maahan. Saattaa kuitenkin olla, että syyskuussa tai ensi vuonna Tannalle tulee ensimmäinen muutto.

Yhä omasta puutarhastani
Sain tutustua Kaisaniemen kasvitieteellisessä siihen normiversioon punaluppiosta. Ja huokasin tässä vaiheessa helpotuksesta, että en hairahtunut laittamaan pieneen tilaan sitä normaalin pituista punaluppiota. Opetit elokuu minulle, että google voi olla paras kamusi, kun teet ostoksia. Tarkasta kasvin korkeus.

Punaluppio vasemmalla.
Elokuu toi mukanaan myös yhdet yllätykset kukkien auringonkukkien muodossa. En usko, että suvussa kulkeva värisokeus on yhtäkkiä iskenyt silmiini (vai aivoissako se värisokeus asuu), sillä pikkusiemenet keväällä tulivat pussista, jossa luki, että punainen 50cm korkea auringonkukka.


Elokuuhun kuuluvat yllätykset. Joskus yllätykset ovat keltaisia ja korkeita.


Tänä vuonna ymmärsin olla murehtimatta elokuussa syksyä tai talvea. Ymmärsin, että elokuu on hieno kuukausi ja siitä voi saada vielä hienomman, kun valitsee kasveja, jotka rakastavat elokuuta. Kuten maissin.


Tänä vuonna sain kokea elokuussa hienoja hetkiä ja retkiä. Niin mukavia, että otan syyskuun vastaan tyytyväisenä.

Tänä vuonna ostettu tähkäkimikki Pink tekee kukkanuppua!
Sellainen elokuu voi olla. Kuiva ja kylmä. Lämmin ja kostea. Vähän villiinnyttäväkin, kun kerran taimia pitää tilailla ihan hetken hurmiossa. Ja ehkä hengästyttäväkin, kun laskee päässään päiviä ja tunteja siihen, kun hyvät säät istuttamiseen voivat vain alkaa lopahtaa. Myös sellainen elokuu, jolloin voi päättää, että ei se aika maailmasta lopu ja voi jatkaa sitten vähän paremmalla ajalla. Siellä ne odottaa. Projektit. Tulkoot syyskuu tai tulkoot kevät. Ei ne mihinkään katoa.


Kiitos elokuu, ensi vuonna nähdään!

Keltainen on uusi punainen.