tiistai 5. heinäkuuta 2022

Martagon

Minulla on kasvanut vuosia aika varjossa varjoliljoja (Lilium Martagon)sitä tavallisista vanhojen pihojen varjoliljaa. Hieman vaaleampaa 


ja hieman tummempaa. Ne kasvavat valon puutteen takia tosi vinossa. Eli varjolilja voi tykätä varjosta, jos se ei ole syvää varjoa, vaan sellaista, jossa on myös valoläiskiä. Tiedän jo, mihin näitä voisin siirtää.


Valkoisen varjoliljan sain yllätyksenä Katjalta. Se on korkea ja ihana. Viime vuoden keräsi vain voimaa ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa.


Sain myös pakkomielteen muista marhanliljoista, kun aloin nähdä niitä livenä muiden puutarhoissa. Jostain syystä niiden hankkiminen tuntuikin vuonna 2020 jotenkin superhankalalta. Tilasin innoissani eräästä ruotsalaisesta kaupasta useita marhanliljoja, mutta tämä kauppa sitten loppuikin omistajan kuoltua. Keväällä 2021 löysin Mustilasta pari marhanliljan sipulia, sitä perinteistä Claude Shirdeä. Laitoin ne heti maahan, kasvattivat silloin kesällä vain lehtiä. Syksyllä 2021 eli viime syksynä löysin sitten marhanliljoja enemmänkin. Tilasin Suomesta Orange Marmeladen, joka nyt kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä on nyt melko isokokoinen verrattuna siihen, että kukkii ensimmäistä kertaa ja joskus sipuli suurenee vanhetessaan. Tässä illlalla varjossa.


Ja tässä iltavalossa.


Myös nyt puutarhasssani on useaemmassa paikassa sitä Claude Shridea, kun löysin edullisesti sen sipuleita. Luulin, että pussissa on vain 1kpl, joten ostin niitä kolme pussillista. Kun sitten jokaisessa pussissa olikin 2kpl, olikin minulla nyt sitten sipuleita aika lailla. Osa niistä on nyt aika pieniä. Joku on selvästi väärässä paikassa, kun kaatuilee. Siirtoja on nyt sitten tulossa jatkossa. Tässä yksi näistä illalla varjossa.


Ja toinen yksilö muualla illalla valokeilassa.


Nämä luultavasti viihtyessään kasvattavat kokoaan. Osa on luultavasti taas huonoissa paikoissa. 

Ai niin, ostin minä pienen alun jotain nimetöntä marhanliljaa myös Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. Se tulee joskus selviämään, että mitä lajia se mahtaa olla. Se nimittäin kasvattelee vielä kokoaan. 

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Pionit

 Viimeeksi kirjoittaessa olin varma, että pioni, jonka piti olla Coral Sunset, on Coral Sunset. Nyt se ei ollenkaan kuitenkaan muuttunut korallipunaiseksi vaan kermanvalkoiseksi. Alla kuvia.

27.6.



29.06



Tänään aamulla 2.7. Tämä valkaistui jo varmaan pari päivää sitten.


Puutarhassa on useita pioneja kukassa. Osa vielä nupussa. Ja jotkut, kuten yllä, kukinnan lopussa tai kukinta on jo ohi. Samaan aikaan aloittelevat osa ruusuista nuppujensa avautumista. Duchesse de Nemoursin tuin aika myöhään. Osa varsista retkotti maassa. Siksi se kukkii ihan solmulla.


Hassua kerroksellisuutta saa, kun matalan puun alle laittaa pitkän (nimettömän) tuettavan pionin, joka vielä kasvaa tänä kesänä ennätyksellisiin mittoihin. Kuumuus ja kuivuus etupihalla saavat tämän rusotuomipihlajan jo hieman kärsimään.


Olen tänään herännyt aikaisin leipomaan, ettei tarvitse tehdä sitä kuumimpaan aikaan. Meillä huomenna taas juhlitaan. Puutarha on laittanut parastaan kukkien suhteen, joten vaihdoin vain osan huonokuntoisista kesäkukista. Osa  saa olla vähän sinne päin. Koska kukkapenkeissä kukoistaa. Etupihan ensimmäisen kukkapenkin mylläsin lokakuussa. Silti siellä pionit kukkivat aika hyvin, vaikka ovat nämä joskus suurempiakin olleet. Samalla osa juurakoista hajosi, joten tuolla on useampia jakotaimia jatkoa ajatellen, jos alkavat kovasti kasvaa tuuheutta. Taustalla näkyy hieman varjoisen penkin varjoliljojen pullistuvia nuppuja ja muita kasveja.


Osa pioneista on nimettömiä, kuten tämä valkoinen. Osa ei tänä vuonna kuki ja osa saa syksyllä vähän siirtoja. Ensi vuonna ehkä kukkisi muutama sellainenkin pioni, joka tänä vuonna ei kuki. TÄmä valkoinen on ilman nimeä.


Ja tämä tumma. Tummia yksilöitä minulla onkin nimettöminä sen verran, että niitä en ehkä enää tarvitse lisää. Valkoisia ja vaaleitakin minulla on jo monia. Mutta silti pioneista löytyy aina vain uudestaan jokin, jonka vielä voisi haluta, vaikka niitä riittäisi kyllä näistä omista kukkimattomista.


Ehkä hassuimman pionin tittelin saa Bad hair Daytä viettävä Green Lotus. Tuon terälehtiä tekisi mieli vähän laittaa parempaan järjestykseen.


Minä lähden nyt ottamaan piiraan uunista, kauppaan täydennysostoksille sekä kukkakaupasta hakemaan pöytäkoristekimpun. Mukavaa viikonloppua!

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Ensimmäisiä kiinanpioneja ja niiden kavereita

Kiinanpionien aika on alkanut/alkamassa ja menee varmasti näillä lämmöillä myös tiivissä tahdissa. Keinun vieressä on penkki, jossa kasvaa rungollinen syreeni, se Moskovan kaunotar, jonka tosiaan piti olla jotain muuta. Nyt sen kukat ovat jo ohimeneviä. Sen sijaan nyt näkyy väripari tai väritrio, joka oli mielessä minulla silloin joskus, ehkä vuonna 2020 tai 2019. Näin tämän espanjankurjenpolven Wargrave Pinkin ja ajattelin sen kylmästä sävystä, että se voisi sopia jonkin Coral-pionin kanssa. 


En pitkään pitänyt mistään persikan värisistä kasveista (ruskeat ovat kauniita), joten en heti lämmennyt muiden Coral Charm-pioni ihasteluille. Kunnes näin sen livenä. Se olikin ihan kaunis. Ja suuri. Ostin kuitenkin Pioni Coral Sunsetin, joka avasi tänään kukkansa. Ja on tässä jo menossa nukkumaan, kun kuva otettu aika myöhään tänään.


Näiden kanssa samassa penkissä on jännän värisin lehdin Heucera Carnival Marmelade, joka kukkii myös jotenkin samaan sävyisin kukin. Tämäkin on muuten ostettu nimilapun kanssa jostain syys/kevät/kausikukkalajikkeista. Ja minä tungen ne aina perennapenkkeihin.


Minulla on muuten lähes kaikki keijunkukat talvehtineet maassa, osa vain runsastuu. Osa on meinannut jäädä toisten alle tai varjoon, eivätkä kaikki ole täysin pulskistuneetkaan. Muutamia olen jakanutkin, joko omaan puutarhaan tai sitten muille. Minulla alkaa olla erivärisiä keijunkukkia ihan kohtuullinen määrä. Kaikkien lajikkeita ei vain ole tallessa. Viime vuonna kirjoitinkin niistä ja yksi luulemani keijunkukka onkin ollut Tellima. Sitten siihen päälle on vielä haltiankukkia, jotka voin taas iloisesti sekoittaa näihin.  

Takaisin siis tähän hetkeen. Eli tässä kuvassa on keijunkukka Carnival Marmeladen lehdistö, kukka sekä pioni Coral Sunset. Tuonne keijunkukkien lomaan on muuten laitettu yksi lasten kivikokoelma jemmaan. Kun kaikkea ei voi säästää ja iso kasa kiviä sisällä alkaa olla jossain vaiheessa ongelma, on hyvä tallettaa niitä talteen kukkapenkkiin, jos sitten joskus niitä sieltä haluaa kaivaa. Suurin osa on siis aivan tavallisia kiviä, aivan tavallisilta esim. metsäretkiltä. 


Ja samaa penkkiä toisesta näkökulmasta, jossa näkyy myös vasemmassa reunassa kiinanpioni Pecherin ensikukinta. Aika kärsivällinen täytyy usein olla pionien astiataimienkin kanssa, saatikka juurakon tai siementaimen.


Pecher on taas tässä. Avautunut tänään. Tämä ei ole ihan samaa värimaailmaa, mutta eipä se haittaa. Tähän penkkiin on vielä avautumassa yksi pioni, joka saattaa olla siirtelyjeni tuotosta tai sitten muistiinapnoistani löysin tiedon, että olen laittanut tähän pikkuisena ostetun siementaimen, joka on kerätty Bowl of Beautysta. Ostettu muistaakseeni eurolla tai kahdella jonkun taimitapahtuman yhteydessä. Sellainen pieni siementaimi näyttää niin viattoman pieneltä, että ei kohta tajuakaan, että kaikki penkit ovat täynnä pioneja, joille ei ole tapeeksi kasvutilaa. Onneksi on lapio olemassa ja voi aina kaivaa lisää penkkejä.


Tässä penkissä värimaailmaan sopii vielä tuleva Mustialan ruusun kukinta sekä Austin ruusu Princess Alexandra of Kentin kukinta (paleltui maata myöten, mutta 3 nuppua näkyy). Värimaailmaan tulee kuitenkin muutosta, kun vahvempia värejä tulee myöhemmin, kun tummat ritarinkannukset aloittavat.  Tai mahdollisesti jo samaan aikaan. Nyt kehittyy hurjalla hopulla moni perenna. 


Olen alkukesän kirjoittanut blogia vähän harvemmin ja kun alkaa olla kamalasti asiaa, menee kirjoittaessa kamalasti aikaa. Jos tämä onnistuisi näin pilkkoen vähän paremmin.