Aikaa on .. vaihtelevasti

On yhtäkkiä aikaa. Odotan tietyn testituloksen saamista, joten kiire loppui kuin seinään. Sain pientä flunssaoiretta, joka on jo lähes ohi, mutta omaolo-sovellus käski testiin. Minähän kävin. Nyt olo on jo sen verran hyvä, että olen päässyt pienesti puutarhahommiin kiinni. Ja testitulos tulee seuraavan 36 tunnin sisällä, kun testituloksen odottelua on takana jo noin 60 tuntia. En siis saa olla lähellä muita ihmisia, mutta onneksi omalla pihalla on tarpeeksi multaa, aiemmin ostettuja kasveja ja kukkasipuleita useampia pusseja. Kauppakassit tilasin kotiin sillä aikaa, kun muu perhe oli koulussa/töissä.  Olen 99% varma, että pian tulee negatiivinen tulos, koska altistumisia en tietääkseni ole kohdannut. Koska aiemmin aikaa ei ole ollut samaan aikaan energian kanssa, pääsi nyt vasta osa kasveista maahan, mitkä olisi ollut tarkoitus istuttaa jo kuukausi sitten. Talvenkestävyys tästä kyllä kärsii. Sillä koetan nyt riskillä istuttaa verijapananinvaahteran ihan ulos. Se tuskin kestää, mutta yhtä varmasti tapan sen, jos sitä yritän talvettaa. Paikka on hyvin suojainen, vaikka ei juuri aurinkoinen. Saa nähdä, miten käy. 

Verkkoja voi alkaa pian jo viritellä puiden ja muiden jänisten herkkupalojen ympärille, muuten talven aikana täällä syödään useampia kasveja. Rusokirsikka hehkuu nyt punaisena. Sitä ei jänikset syö, mutta sen juurella oleva ruusuherukka on kasvanut oikean kasvuspurtin, enkä halua jänisten syövän sitä tulevana talvena. Olisipa nimittäin ihanaa, jos ensi vuonna ruusherukka kukkisi jopa useamman oksan voimin. 

Ostin Mustilan reissulla myös Viherpeukaloiden myymälästä asioita, kuten lähes kukkivia liljoja. Nyt ne Purple Ladyt kukkivat. Ja pääsivät vihdoin ja viimein maahan. Hieman vinossa tosin ovat, ehkä huomenna vielä lisään multaa lisää noidenkin juurelle. Tuo vartettu syreeni ei ole vielä kukkinut. Toivottavasti ensi vuonna. Samassa kukkapenkissa on se Austin-ruusuni sekä mm. syysvuokkokokeiluja sekä monelaisia kokeiluja. Ensin ajattelin, että penkin värimaailma voisi olla vaaleampi, mutta eipä siitä taida mitään tulla. 

Minä niin toivoisin, että joskus vielä puutarhassani olisi liikaa punahattuja. Koska nyt niin ei ole niin kuvaan näitä, mitä minulla on vähän joka kerta, kun kameran kanssa käyn ulkona.

Syysvuokkoja olen istuttanut puutarhaani yhteensä jo kohta kymmenen eri yksilöä. Nyt yksi edellisen vuoden ostoksista on hengissä, mutta en tiedä lajiketta. On nimittäin vähän turhan varjossa, joten pitää nuppujaan supussa. Jos tämä on myös ensi vuonna hengissä, siirrän sen samaan penkkiin, mutta valoisampaan kohtaan.

Tänä vuonna kukkiikin kuukausi sitten ostamani puolikerrottu tarhasyysvuokko Prinz Heinrich. En odota hänen selviävän talvesta. Kuva ei ole ihan terävin, tässä se mätsää Austin ruusuun. 

Syyskimikki Brumette availee nuppujaan. Tässä on useampia kukkavanoja, joista ainakin yksi ehtii kukkaan joko kokonaan tai osittain. Osa kukkavanoista on vielä melkoisen pieniä.

Taitaa enää olla kukkimatta muutama syysmyrkkylilja sekä syysasteri. Kevättä vielä pitää tehdä ja istuttaa myös kukkasipuleita. Ehkä huomenna sekin urakka on jo melkein tehty.  Vielä tosin olisi paljon kaikkea muutakin puutarhahommaa, mutta jokainen varmaan tietää, että jos kaikkea ei voi tehdä, täytyy tehdä valintoja. Nyt pelkään ajan loppuvan kesken, joten valitsen istuttamishommat ensin. 

Muokattu 27.9. Negatiivinen tulos tuli, kuten arvelinkin. Flunssaa on paljon liikkeellä.

Kun kesä palaa hetkeksi

Kesäinen sääilmiö taitaa tehdä joillekin kasveille vielä mahdollisuuden kukkimiseen, kuten syyskimikille. Ehkä muutama nuppu aukeaa viikonloppuun mennessä. Sitä odotellessa esittelen nyt Austin ruusun Alexander of Kentin avautumista. Onneksi mm. Saaripalstan Saila on hehkuttanut Austin ruusuja pitkään, jotta entinen ruusunvihaaja (siis piikkien vihaaja) ostaa ja istuttaa arkoja ja arvokkaita ruusuja puutarhaan. Tässä hän on tänään suloisessa muhkeudessaan. Jännityksellä odotan, miten käy noiden nuppujen.

Punahattuja on siellä täällä. Osa jopa kukkii toista tai kolmatta vuottaan, osa tämän vuoden yrityksiä.

Valkoiset syysleimut ovat oikeasti syysleimuja, kun osa syysleimuista aloittaa joka vuosi kukkimisensa jo heinäkuussa. Syysleimut ovat myös hyvin vihreitä. 

Joissain kasveissa taas on vahvat syysvärit. Kuten Vim´s Redissä. Sen värikkyys on hauskaa seurattavaa. 

Valo on niin paljon muuttunut, että tässä vaiheessa vuotta aina ryhdyn miettimään, että pitäisköhän oikeasti panostaa ihan oikeaan järkkäriin, että valovoimat olisivat vähän paremmat. Joka vuosi myös unohdan sen, kun ei ne ihan halpojakaan ole. Jos taas säästäisi, niin voisihan ensi vuonna tähän aikaan olla ihan hyvä kamera käytössä. Ei nimittäin oikein tarkentuneet valosta huolimatta kunnolla syyskimikin nuput.

Hidastuu

Puutarhatahtini on hidastunut suunnattomasti. Meidän puutarhan lehtokotilotkin ovat nopeampia kuin minä viime aikoina. Syynä tähän on ollut vain hyvin täydet päivät ja illat kaikkea muuta. Toiveissa tosin olisi, että ensi keväänä minulla olisi hieman enemmän aikaa. Onneksi nappasin Mustilan puutarhapäiviltä viime hetken ostoksena pari syysmyrkkyliljan sipulia ja sain ne heti maahan. Nyt nimittäin niistä toinen kukkii. Ja tuo on syvemmän lilan sävyinen kuin tämän pihan aiemmat haalean lilat. Viime vuonna taisin istutella liian kuivia yksilöitä, niistä ei ole vuoteen näkynyt mitään merkkiä.

Austin ruusuni (Prinsessa Alexandra of Kent) majaili ainakin kuukauden purkissa pitkin poikin pihaa. Istutin sen muutama viikko sitten ja näin, että siinä onkin nuppuja. Kukat eivät juuri tänään olleet parhaimmillaan, vaikka ihanaa on nähdä ruusun kukkivan syyskuussa.

Pikkasen tuo viikolla ollut tuuli on myös ripotellut lehtiä ja ruusunkin terälehtiä mullalle. Meillä ei tuuli tehnyt tuhoja, lähimetsässä oli huonokuntoisia puita pari kaatunut. 

Lähes uusista penkeistä yläkerran penkki on nyt saanut mukavan taustan kaadettujen koivujen sienikasvustoista. Siellä on myös tummalehtinen peruukkipensas, matalan vielä kasvava syyshortensia Wim´s Red sekä syysleimua ja punahattua. Kaivoin tuolta jättimäisen sormustinkukan pois ja siihen jääneeseen aukkoon siirsin yhden ruusun, joka ehkä tulee paremmin esiin vasta jonain toisena vuonna. 

Puutarhassa pitäisi vielä kyykkiä ja istuttaa sipuleita. Ja kaivaa paikkoja vielä muutamille jo aiemmin ostetulle kasville. Pitäisi muistaa, että ei ostetaan mitään kasveja, ellei ole paikat olemassa. Sillä nyt alkaa tulla kiire ja aikaa tai kiinnostusta kaivamiseen ei oikein olisi. Jos jollain on ylimääräistä puutarhapöhinää, voisi laittaa tänne tulemaan.