Uusi vuosi ja koontia vanhalta vuodelta

Viime vuoden viimeinen päivä meni kunnon räkiksessä (kuten toka vika ja kolmanneksi vika päivä jne). Tämän vuoden ensimmäinen päivä alkoi toiveikkaasti jo paremmassa voinnissa. Tästähän taitaakin tulla mainio vuosi.

Olin koko loppuvuoden 2018 melkoisen kiireinen kaikissa hommissani, joten blogi jäi. Välillä olen käynyt ilman kommentoimista lukemassa toisten blogeja, välillä blogienkin lukeminen on jäänyt.

Tänään oli kummallinen olo: ihan kuin olisi ollut aikaa ja samaan aikaan jopa aivot tuntuvat toimivan. Erikoista ja oikein mukavaa. Vaihtelua jopa. Kun kotitöiden teko saa vielä vähän päässä huippaamaan, on paikallaan oleminen jopa suositeltavaa.

Olemme kulkemassa kevättä ja valoa kohti. Pimein aika kulutettu. Minulla se pimein aika kului tänä vuonna siten, että en oikein edes ymmärtänyt olevan pimeä aika. Koska oli niin paljon tekemistä.

Tulevaa kasvukautta varten minulla on konkreettisia suunnitelmia hyvin vähän, sillä ideat ovat vasta muhimassa. Viime kesänä jouduin ottamaan heti keväällä tiukan talouskurin kasvukauteen. Se selvästi vaikutti ja vei jopa vähän inspiraatiota mennessään. Koska tuleva kasvukausi ei pitäisi olla taloudellisesti niin tiukka, ajattelin jopa säästää tänä keväänä puutarharahaa kevättä ja kesää varten, sillä toiveita on mielessä. Haluan ainakin pihakeinun vihdoinkin.

Palataan kuitenkin vuoteen 2018. Viime kevät alkoi todella pikkuhiljaa meidän tontilla. Maaliskuulta on vain lumikuvia.

Huhtikuussa lumi alkoi tehdä pälvipaikkoja. Kuten aina ennenkin, ero huhtikuun alun ja lopun välillä on kuitenkin varsin suuri. Kuun puolivälissä jouluruusu kukki täydessä kukassa. Se on niin uskomatonta, kuinka jouluruusun kukat ovat vallan suuria kaikkien pienten sipulikukkien kukintojen vierellä.

Toukokuulla kaikki räjähti kukkimaan. Helle ja kuiva kesä alkoi. Silti toukokuun alussa parhaimmat ja "runsaimmat kuvat saa, kun taipuu maan tasaan.

Kun taas toukokuun loppupuolella ei paljon enää tarvitse kumarrella.

Kesäkuussa kuivuus näkyi haaleampana ja vaisumpana kukintana joillakin kasveilla. Laventelillehan tämä sopii, vaikka kovasti pohdinkin, että ovatkohan hengissä. Jos kukaan miettii, laventelille sopivaa kasvupaikkaa, niin allaolevassa kuvaparissa (otettu ihan kesäkuun alussa) on tähän pikkuinen vihje. Ei toki suositeltava.

Eli laventeli ei kärsi allaan olevasta muurahaispesästä. Näköjään. Kuivan kesän takia jouduin vähän häätämään muurahaisia joistain paikoista. Luulen, että muurahaisille oli oikein sopiva kuiva kesä.

Heinäkuussa käytin osan loppulomastani rippijuhlien järjestämiseen. Siistin puutarhaa ja kotia. Lämpöaalto alkoi kunnolla juuri rippijuhlia ennen. Puutarhasta etsittiin varjoisia kohtia.

Ja jätin mm. voileipäkakuista majoneesit pois.

Esikoisen ripille pääsyssä oli paljon itsellekin merkityksellistä. Kasvua ja elämää tuli mietittyä paljon.

Elokuussa kaikki heinäkuussa tehdyt kanttaukset jne olivat hävinneet näkyvistä ja tuli näkyviin jonkinlainen laiskuus puutarhahommiin.

Syyskuussa puutarha alkoi pikkuhiljaa kääntyä lepoon. Ja sumuinen päivä korosti ulkoisestikin puutarhan jäähyväisiä.

Lokakuussa minulle kuitenkin vielä iski inspiraatio. Ja teinkin aika riemulla vanhaa aluetta uuteen uskoon. Tästä on keväällä mukava jatkaa. Jatkamista riittää kyllä kesällekin. Sillä tämä projekti kytkeytyy mielessäni nyt metrejä joka suuntaan (paitsi naapurin tontille). Kun jotain kohennetaan, pitää vierustakin siistiä. Tiedän ainakin tekeväni taistelua juolavehnää vastaan aika lailla.

Tämän projektin myötä toivon meidän pääoven edustan alueen muuttuvan edustuskelpoisemmaksi, koska tämä alue on lähellä meidän pääoveamme. Tällä hetkellä on ihanaa, että kaikkea voi vielä suunnitella.

Minä en vielä kylvä mitään, mutta voin kuvitella, että joillakin alkaa jo pian ensimmäiset siemenet uppoamaan multiin.

Oikein ihanaa puutarhavuotta 2019!

Lämmin lokakuu

Tällainen lämmin lokakuu on jännä. On kaunista ruskaa ja lämpöä. Harmillisesti tänään hyvin alkanut puutarhapäivä loppui Auts, auts- hokemiin, kun selkä ilmoitti, että nyt ei tartteis kyykkiä, eikä nostaa lapiota. Toivottavasti saan tämän taas kuntoon ja pääsen laitamaan loputkin sipulit multiin. Onneksi sentään kasvimaa on siten talvikunnossa, että ei ole sen suhteen enää pakko tehdä tänä vuonna mitään. Haluaisin vain sinnekin tehdä viime silauksen, että keväällä kaikki olisi valmista.

Säästän nyt kaikki pois kiskotut tuoksuherneiden köynnökset. Jonain vuonna käytin tuota sotkua seuraavana vuonna katteina tomaateille. Näyttivät ihan oljilta.

Ihan vähän aikaa sitten meidän hevoskastanja oli lähes vihreä, nyt se alkaa olla lähes keltainen. Se ei aina ehdi tehdä näin kaunista ruskaa. Joskus lumi sataa lähes vihreiden lehtien päälle. Nyt hevoskastanja tuo ihan puistomaista tunnelmaa.

Myös hevoskastanjan takana hehkuva tammi on ollut keltainen. Joskus sekin menee vain ruskeaksi.

Osa puista on jo pudottanut lehtensä. Kuten rusokirsikka ja marjatuomipihlajat. Lehdet lentävät tuulessa siihen tahtiin, että nyt on vielä ruskasta nautittava, kun se on mahdollista. Sen jälkeen riittääkin taas haravoitavaa. Ei haittaisi vaikka aloittaisi haravointia heti.

Syysmyrkkylilja Waterlily on kukkinut suloisin kerrannaisin liloin kukin ja viimeinen kukkavarsi onkin vaalea. Samasta sipulista.

Tänä vuonna syyskimikki availee taas lokakuussa kukkia. Katsotaan, avautuuko kokonaan kaikki nuput.

Terassilla kukkii yhä halloilta tarpeeksi suojassa ollut keijunmekko. Terassilla on ollut jo ajoittain myös lyhdyissä kynttilöitä, kun tuo pimeä kuitenkin tulee turhankin nopeasti. Keijunmekko lähtee vasta, kun paleltuu.

Olen miettinyt verililjapuun talvettamista. En ole kuitenkaan löytänyt ihan varmoja vinkkejä. Onko kukaan saanut verililjapuuta talvetettua? 

Päämäränä juurakoiden istutus

Lokakuun varma kukkija on tähän mennessä ollut syysasteri Patricia Ballard. Se ansaitsisi ympäristön, jossa se uhkaisi hukkua ränsistyvien kasvien lomaan. Joskus nämä ongelmat ratkeavat, kun tulee lisää kukkapenkkitilaa.

Lokakuu toi minulle mukanaan ensin pienen ajatuksen ja inspiraation, joka lähti käyntiin Lidlin pionin juurakoista. Kun sain juurakot, ei niille ollut tilaa penkeissä. Joten jonnekin piti perustaa uusi. Koska kyseessä oli vain juurakot, ei tuntunut järkevältä tehdä mitään kovin suurta. Tämä alue oli nyt mahdollista ottaa työstöön, kun tästä kaadettiin kaksi suurta koivua. Ihan selvästi vuorenkilpien viereen mahtuu pioneja.

Neljä pioninjuurakkoahan mahtuu aika pieneen tilaan, kun vähän poistaa nurmikkoa (tai rikkoja) ja tekee sitten myöhemmin loput suunnitelmat ja poistaa pikkuhiljaa alueelta vuorenkilpiä. Selvä suunnitelma. Ja kiva, että kukkivat pionit sitten joskus tulevat näkymään sekä etupihalle että takapihalle, kun tuosta sitten kukat näkyvät moneen suuntaan.

Koska lähistöllä kasvaa liikaa mitä sattuu puita, on niitä kai samalla vähän raivattava, sillä muuten on kohta taas sama ongelma edessä kuin koivujen kanssa.

Ensin siis puita poikki. Ensin ajattelin ottaa kuusista havujakin talteen, mutta muu projekti taas imaisi.

Otin kerrankin projektin osista kuvia. Osan ihan itseäni varten. Osa näköjään päätyy myös tähän kertomukseen. Maan kuoriminen on usein se vaihe, josta en pidä kovin paljon. Tässä kohtaa ei ole myöskään mahdollista tehdä kohopenkkiä, sillä lumisina talvina on tärkeää päästä kippaamaan ajotien lumia tuonne alas. Ja aina tuon poistomaan kanssa joutuu pähkäilemään, että minne sen tällä kertaa kippaisi maan täytteeksi. Onneksi kohteita tuleville kohopenkeille aina joskus löytyy.

Tänään aamulla otin alhaalla olevan kuvan. Eilen illalla lähes pimeässä istuttelin pionin juurakoita, joista vain yksi oli sellainen, että osasin heti nähdä, missä on juurenniska. Tänään lähtikin jo vähän herttavuorenkilpeä, kun tajusin, että minulla on ollut yhdet syysleimut pitkään huonossa paikassa. Myös muualta kaivelin helmihyasintin sipuleita. Eikä haittaisi löytää jostain vielä vähän alennussipuleita. Ja tulihan alueen nurkkaan vielä (alennus) syyshortensia Wim's Red. Koska multa ei ollut mitään Rodomultaa, haravoin lähellä olleen kuusen neulaset tuon hortensian istutuskuoppaan ja lähettyville ja toivon, että se riittää tähän saumaan.

Se mikä tässä projektissa on taas se näkymätön osuus, on minun päässäni olevat suunnitelmat, jotka ovat laajentunet nyt vaikka mihin.

Yllä olevasta kuvasta näkyykin, että tästä aukeaa näkymä takapihalle päin. Kuvaa ottaessa seisoin jo melko lähellä talomme etuovea. Etuoven lähellä oleva piha-alue on pitkään ärsyttänyt minua. Kun tonttia on reilut 1100 neliötä, tuppaa näköjään pienemmät, vaikkakin päivittäisessä käytössä olevat alueet jäädä vähän retuperälle. Kuitenkin tuo alue on yhtä suuri kuin monella rivitalon piha. Tämän pienen muutoksen ansioista, sain kerrankin visiota koko etuoven läheisen piha-alueen muutoksista, joita alan toteuttamaan keväällä. Omaa puutarhaa on tosiaan helpompi joskus ajatella huoneina tai ikään kuin minipihoina. Toki tähän ajatukseen kuuluu myös keinu ja sitä saattaisi olla halvempi metsästää näin lokakuussa.

Ihana tuo Wim's Redin syysväri

Seuraavaksi voinkin alkaa laittaa säästölippaaseen hieman euroja, jotta pystyn visioitani toteuttamaan. On joitakin kohtia, joissa voi edetä hitaasti. Sitten on kohtia, joissa voisi edetä hieman ripeämpää tahtia. Keväällä saatan haluta edetä nopeasti. Jotta se olisi mahdollista, olisi aika laittaa kasvimaa kevättä varten kuntoon tänä syksynä. 

Minunhan piti jo laittaa se kasvimaa kuntoon, mutta tuli tuo yksi projekti tähän väliin. Ensi vuodeksi tämän projektin ansioista minulla on nyt hyvää uutta istutusmaastoa, nimittäin pitkään samalla paikalla olleiden (hoitamattomien) herttavuorenkilpien alla maa on sopivan multaisaa luontaisen maatumisien ansioista. Vuorenkilvet pois ja pieni multalisäys vaikka omasta kompostorista ja istutusalue on valmis.