lauantai 16. kesäkuuta 2018

Ei ihan aikataulussa

Kiinanpionit kukkivat jo joidenkin puutarhoissa. Ja meilläkin aloittavat ihan pian. Tätä ei usein tapahdu ennen juhannusta.


Toisaalta taas meidän kirsikkapuu (ei lajikenimeä) on juuri nyt monessa vaiheessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtuu, kun pari kirsikankukkaa avautuu siinä vaiheessa, kun muusta kukinnasta on jo viikkoja.


Onkohan osa kirsikankukista nyt sitten tuolla sitä mieltä, että ei meille kerrottu, milloin pitäisi kukkia?


Lämmintä viikonloppua!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Selviytyjät

H = Haastattelija

K=Kilpailija

Paikka: Puolivarjoinen savipohjainen vanha piha, jossa osa penkeistä perustettu melko hyvin, osa huonosti ja osa jostain siitä väliltä.


Tilanne: Ennätyskuiva kevät ja alkukesä tällä tontilla. Toukokuun 3:n päivän jälkeen satanut yhteensä 4milliä, jotka tulleet kesäkuun alussa peräkkäisinä päivinä.

Ensimmäinen kilpailija: Idänunikko Royal Wedding

H: Mitä olet mieltä tämä vuoden kasvuolosuhteista.
K: Tänä vuonna olen pitänyt siitä, että tämä meidän suku tulee tällä tontilla oikeuksiin. Ei tarvitse varpaiden lillua missään vellissä, vaan on sopivasti tuo ilma kuivattanut kasvuolosuhteet mukavasti. Sain jopa suvun vähän lisääntymäänkin. Tänä vuonna on myös lajikkeemme ollut todella tyytyväinen nettinäkyvyyteen. Sanaa Royal Wedding - on tilastojen mukaan käytetty hakusanana hurjan monta kertaa, harmi vain, että ihmiset unohtavat kirjoittaa oheen, että idänunikko. Saavat kuviin vain jotain Harryja ja Meghaneita. Avaudun kohta ja sitten häikäisen kaikki! Minun pukuni on upea.


Toinen kilpailija: Tuntematon tarhapioni

H: Mitä luulet omasta selviytymisestä tänä vuonna?
K: Ehdottomasti olen kyllä selviytyjä suurella S:llä. Tarvitsen ehdottomasti tästä oman tittelin. Olenhan ollut tällä tontilla ihan vuosikymmeniä ja monia vuosia ihan ilman hoitoa ja porskuttanut vaan kukkimaan ihan tuosta vaan. Joskus minua tuetaan ja joskus ei. Tänä vuonna osaa meistä tuettiin, mutta osa jätettiin tukematta. Ja silti ei tullut sadetta. Usein olen ihan maata myötenkin joutunut kukkimaan todella huolimattomassa hoidossa. Onneksi nyt sentään jotain hoitoa edes yritetään. Olenhan jo sen arvoinen.


Kolmas kilpailija: Keltavaleunikko

H: Mitä mieltä olet omasta asemastasi verrattuna muihin?
K: Minullahan on muihin nähden aivan erityisasema. Osaan tuottaa jälkeläisiä siihen malliin, että vallattaisiin mielellään vaikka isommatkin alueet, jollei tuo tyyppi yrittäisi rajoittaa kypsyviä siemenkotia. Parin vuoden päästä kukittaisiin iloisesti jo naapurinkin pihalla, mutta välillä jälkikasvua vaan katoilee. Onneksi meitä on suuri joukkovoima, ei lopu kukinta ihan heti yhteen päivään.


Neljäs kilpailija: Sinivaleunikko

H: Mitä vastaisit keltavaleunikon mietteisiin?
K: Minä kyllä lähtisin tähän Selviytyjät kilpailuun aivan eri lähtökohdista. Minä olen myös täällä lisääntynyt, mutta en harrasta tuollaista aggressiivista hyökkäystä. Pitää ensin esittää vähän Hard-To-Get-tyyppistä vaikeasti tavoiteltavaa. Ja saavuttaa ensin vähän useampia riemunkiljahduksia. Sen jälkeen on asemat hyvät ja minua aletaan lisäilemään ja kokeilemaan eri penkkeihin ja kuulemma jo haaveillaan sisaruksistani, joilla on hieman eri väritys. Minä en tältä tontilta ensimmäisenä lähde. Tämän hetken karvainen, kiiviä muistuttava ulkonäkö on hämäävää; kun sinisyys tulee esiin, saan paljon ihailua.


Viiden kilpailija: Tähkäesikko

H: Mikä on sinun taktiikkasi tähän selviytyjät-kisaan?
K: Ajattelin olla tällä kerralla sellainen musta hevonen. Muut saavat rauhassa selvitellä välejään ja minä kasvan täällä vähän suojassa ja varjossa hyasintin lehtien varjossa. Sen avulla olen selviytynyt tästä kuivuudesta todella mainiosti. Kasvattajanikin ihan unohti minut ja luuli minun kuolleen. Kun kasvattajani löysi minut hengissä, sain armollisen suuren määrän vettä niskaani ja tunnen olevani hienosti huomioitu ja hyvin vahvana ehdokkaana jatkajissa.


Kuuden kilpailija: Morsiusleinikki

H: Miten olet tämän kauden voinut?
K: Erittäin koville on ottanut tämä kuivuus. Tällä tontilla jotkin rikkasukulaiseni voivat aivan paksusti, säästä huolimatta. Minut on lykätty kuivaan paikkaan  ja näillä vesimäärillä en oikein jaksanut ottaa mitään kasvuspurttiakaan. On tämä mennyt vähillä kasvuilla ja vähillä kukilla ja olen saanut myös hyvin vähän huomioita. Toivoisin jo oikeastaan pientä lepohetkeä, jotta voin sitten ensi kaudella yllättää kaikki muut. Onneksi minut sentään huomioitiin pienellä vesimäärällä, mutta se ei voimia enää tässä vaiheessa palauta.


Seitsemäs kilpailija: Keltakurjenmiekka

H: Olet tänäkin vuonna melko laaja? Miten se sujuu kostean paikan kasvilta?
K: Olen ollut tässä vuosikausia. Olen vallannut tämän puutarhan kosteimman paikan jo vuosia sitten. Sen ansioista olen tässä saanut olla, kun olen tätä massaa kasvattanut. Kukaan ei minua lapiolla saa sorkittua. Täytyy osoittaa oma kestävyytensä myös kuivina aikoina. Minähän kukin, vaikka uhallanikin. Minä kestän olla varpaat märkinä tai kuivina. Olen todellinen sopeutuja ja siten varmasti paras Selviytyjä. Jos minut täältä haluaa pois, tilatkoot kaivurin.


Jos sateettomuus jatkuu, jatkamme seuraavia Selviytyjät- osioita mahdollisesti lisääkin. Luulen, että jonkinlainen Selviytyjät-kamppailu on menossa ympäri maata.

Vaikka tuomaristo tulee valitsemaan Selvityjän, saa meistä myös valita oman suosikkinsa kommenteissa.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Siirtyvä kastelulaite ja kasveja

Aloitin tänään puutarhahommat testaamalla siirtyilevää kastelulaitetta. Tämä koostuu kahdesta osasta: Minä ja kasteluletku. Oli sen verran aurinkoista, että osa taisi haihtua taivaan tuuliin. Yleensä en ikinä kuvaile kukkapenkin takaosasta, nyt tein senkin.


Tänään vettä saivat silti vain taas ne kriittiset paikat. Koska halusin, että vesi menisi aika lailla pikkuhiljaa esim. kärhöjen juurille, laitoin vedenpaineen aika hiljaiselle. Myös sen takia, että vesi vähän ehtisi letkussa lämmetä. Tulokset ovat tällä hetkellä toki aika lailla toiveajattelua, mutta nyt oli pakko jo kokeilla. Samalla oli aikaa kitkeä, kitkin suurempia ja pienempiä rikkoja ja leviäviä perennoja. Kun on pakko vahtia veden lorotusta, tuli samalla parista kohtaa kiskottua ihan kohtuullisia mm. vadelmanjuurakoita pois. (Miksi vadelma kasvaisi parhaiten siellä, missä sitä olisi äärimmäisen hankalaa poimia?)


Yleensä pitäisi kastella aamuvarhain tai illalla. Minulla tuppaa hommat alkavan ja loppuvan vähän miten sattuu. Ei ihan suositusten mukaan.

Lehtosinilatva kasvaa varjoisessa kohtaa puutarhaa. Kasvimaan takana. Minkä paikan itsekin aina joskus unohdan.


Siellä oli tänään paljon kaikkea ihmeteltävää. Ensin ihmettelin kitkemisen määrää, ja totesin, että tänään en täällä kitke. Sen jälkeen ihmettelin viereisen kuusen kasvaneen sen verran liikaa, että kohta taitaa kuusi lähteä. Sekään homma ei alkanut tänään. Sen jälkeen ihmettelin sitä, miten lemmikit, hopeatäpläpeippi ja nurmitädyke ja metsämansikka yhdessä ovatkin aika ilmava ja vaihteleva näky. Niistä sentään yritin ottaa kuvan. Joskus vaan puutarha on koettava, koska kuvaan ei saa kaikkea.


Ihan kuin olisin unohtanut myös etupihan kukkapenkit. Tai vähän omasta halustani ihan kuin olisinkin. Ne ovat nyt siinä vaiheessa, että ei oikein kuki mikään ja vähän kaikki näyttää surkealta. Johtunee osittain kuivuudesta kylläkin. Mutta osa myös siitä, että niissä kasvaa vähän sitä sun tätä. Hajulaukat tai kauniimmin tuoksulaukat ovat kuitenkin aloittamassa kukintaansa etupihalla. Ehkä erottuisivat selkeämmin muista kasveista, jos olisivat vähän erilleen. Mutta tuossa näyttävät nyt viihtyvän, joten olkoot siinä. Jotain muuta runkoa täytyy suunnitella niihinkin penkkeihin.


Päässä kuhisee kaikesta huolimatta listat kaikista asioista, joita voisi uudistaa ja joihin voisi panostaa. On ainakin tekemistä kesän aikana.

Kivipellon Saila yritti tässä jonain päivänä manata sadetta kuivattamalla pyykkejä ulkona. Toinen tapa kutsua sade, on jättää kaikki kasvit tukematta. Tästä huolimatta tänään laitoin kiinanpioneille tukia. Jos tukia ei laita, ovat jotkut pionit kohta pitkin pituuttaan maassa jopa nuppujen painosta. Yritin kuitenkin tehdä kompromissin ja jätin muutaman vankemman pionin tukematta, jos se riittäisi sateen kutsumiseen.

Tämän pionin jakotaimen olen ottanut appiukon mökiltä. Tämän istutusvuosi on kadoksissa, mutta todennäköisesti on vanha kunnon Sarah. On mukava tietää, että tämä pioni jatkaa kukintaansa meidän puutarhassa, koska mökillä sen kohtalosta ei voi olla tulevaisuudessa varma.


Minua kiehtoo toisaalta kaikki perinnekasvit ja samalla toki myös monet uutuudet. Olen kuitenkin nyt iloinen siitä, että näen tämä pelargoni Säkkijärveläisen kukkivan ihan oikeasti. Tämä on minun luonani ollut nyt noin 1,5 vuotta. Ja siis selvinnyt siten hengissäkin, että sain annettua naapurille tästä pistokkaan. Tämän kukkakuvia en vain löytänyt silloin netistä, kun tämän ostin. Joskus pitää ostaa sokkona nimen ja historian vuoksi.

Viime kesänä oli varmasti turhankin viileää ja ehkä kasvatin tätä väärällä tavalla. Nyt kasvi on kasvanut varmaan ruukkunsa täyteen ja on ollut samassa mullassa vähän liiankin kauan. Ja kukkii.


Kukan väri on oikeastaan punainen, mutta terälehden alaosa on valkoinen tai vaalea. Sen vuoksi väritys on kirjavan oloinen.


Sai tämäkin kukka tänään vettä ja veden kanssa jopa vähän ravinteita.

Meille on yöksi luvattu tihkusadetta. Se olisi erittäin tervetullutta. Mutta en oikein voi uskoa, ennen kuin tarkistan aamulla sademittarin.