tiistai 24. maaliskuuta 2020

Etärentoutus ja oodi keväälle

Ohjeet tämän postauksen lukemiseen.

1) Ota mukava istumapaikka itsellesi.

2) Lue tämä postaus hitaasti itsellesi joko ääneen tai mielessäsi, kuvittele sopivan rauhallinen ja ehkä jopa unettava ääni

3) Pysähdy jo nyt hetkeksi ja huomioi pulssisi, hengityksesi ja olotilasi.


Koska tämä on luettava postaus, niin pidä silmäsi kuitenkin auki.

Aloitetaan.

On erittäin hienoa ja voimaannuttavaa huomata, että kevätpäiväntasaus on jo ohi. Mikä ihana uutinen puutarhaharrastajalle. Kasvit nauttivat ja niillä paikoin maata, jossa ei ole enää (tai ikinä ollutkaan) lunta, pääsevät kasvit jo heräilemään ja tuomaan lintujen laulun ja pölyn leijailun kanssa sopivaa kevättunnelmaa. Voit kuvitella, mitä aistimuksia havaitset keväällä.

Keskity hetki näköaistiin. Huomaa, mikä valossa sinua viehättää, mikä taas luonnon muissa ilmiössä. Onko pullistuvien silmujen katselu sinusta viehättävää vai aikaisten kukkien lehtien etsiminen maasta. Pidätkö lintujen näkemisestä vai katseletko jotain muuta. Keskity hetkeksi miettimään näköaistin kautta niitä asioita, joista pidät keväästä.

Keskity seuraavaksi kuuloaistiin. Pidätkö kevään äänistä. Mitkä äänistä ovat sinulle tärkeimpiä. Lintujen laulu, soliseva puro, räystäältä tuleva vesi vai haravan ääni. Keskity hetkeksi ja mieti äänimaailmaa, josta pidät keväällä.

Keskity seuraavaksi tuntoaistiin. Miltä multa tuntuu, tai sipaisu lumikelloa, kun kurkkaat sen sisään. Vai pidätkö siitä, että saat pitää ja tuntea käsissä taas puutarhatyökalut. Mieti myös miltä tuntuu kasvoissa, kun on ollut koko keväisen päivän puutarhatöissä.

Keskity hajuaistiin. Poimi muististasi mukavia keväisiä tuoksuja. Tuoksuuko kevät mullalta tai tuokuvilta kasveilta. Vai tuleeko kevät tuoksuna leikatun ruohon myötä. Muistele ja haistele hetki kevään tuoksua.

Keskity seuraavaksi makuaistiin. Miltä maistuu ensimmäiset maistelut tuoreita kasveja. Ovatko ne kenties sisällä kasvatettuja yrittejä vai löytyykö kevään maut ulkoa varhaisista mauista. Miltä maistuu kevät? Onko se sinulle ruohosipuli, joka aloittaa kasvun vai ensimmäiset nokkosletut? Muistele makuja hetki. Niitä makuja, jotka yhdistät kevääseen.

Kun olet nyt päässyt viiden eri aistin kautta mukaan kevääseen, niin tule mukaan pienelle kevätkierrokselle. Sillä tänään ovat meillä sinivuokot avanneet kukkansa lämpimän seinän suojassa. Tänään lämpimän lempeässä ilmassa, tuulen tuiskutellessa pölyä on ollut todellakin kevät.


Lumikelloja putkahtelee eri paikoista. Osa ovat vanhempia.


Osa tuoreempia ja heikosti tarkentuineita. Mutta mitäs pienestä. Tarkennuksesta ei nyt niin kannata murehtia.


Osa ehkä muistuttelee, että voisi vähän viime kauden kasvustoakin jo leikata. Mutta se muistutus on sellainen ystävällinen kutsu. Kutsu nauttimaan kaikilla aisteillä ja lihaksilla puutarhasta.


Vaikka jänikset nauttivatkin kovasti jouluruusujen lehdistä, on ihana huomata, että ne kummallisen näköiset pylpyrät ovatkin nousevia kukkanuppuja. Tässä vaiheessa voi arvostaa näiden aikaisten kukkijoiden viisasta kasvua. Vaalea jouluruusu on ihana.


Punainen jouluruusukin on ihana.



Vaikka moni voisi maassa nähdä pupun papanoita tai vaikka rikkaruohojen esiin tulemista, puutarhaharrastaja näkeekin paljaassa maassa lupaavia kukkien alkuja. Se vasta tuntuukin hyvältä aivan siellä kehon keskipisteessä asti. Elämä jatkuu, kasvit tulevat omia aikojaan. Kasvit ovat kestäneet vaikka mitä, ja kestävät jatkossakin.


Joskus on pilvistä, mutta voi löytää pieniä aurinkoja. Kannattaa hidastaa vauhtia, pysähtyä hetkeen. Joskus vähän kumartuakin. Pienet auringot tuovat valoa, jonka voi aistien kautta seuraavalla sisäänhengityksellä kokea myös sisäisesti. Seuraavalla uloshengityksellä hengitä pois kehon kireyksiä. Ja seuraavalla sisäänhengityksellä ota sisääsi aurinkoa ja sen tuomaa voimaa. Tee näitä hengityksiä muutaman kerran omassa tahdissa.


Pidä hetken aikaa silmät kiinni ja samalla aisti, miltä kehossasi tuntuu nyt.. Huomaa pulssisi, lihaksisto, hengityksen rytmi. Voit myös palata taaksepäin ja huomioida, tapahtuiko muutoksia.Tämä on tietoa sinulle.  Jos haluat saa myös kommentoida kommenttiosioon.

Kiitos etärentoutukseen ja puutarhakierrokseen osallistumisesta.

Kevät.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Tunnelmia

Otin viikko sitten kuvia oman puutarhan kasveista. Lumeton maa, vesisateet, lämpöaallot saivat koko talven ajan päivittelemään talven tilaa. Olihan viime talvi ollut valtavan luminen.

Kuva maaliskuun ensimmäiseltä päivältä. Tämä on esimerkki meidän suurimmistä lumimääristä.
Viikko sitten oli selvää, että maailmalla tapahtuu jo vaikka mitä, korona ei päästä helpolla. Olinkin sen takia toisaalta ihan helpottunut, että minulla ei ollutkaan taloudellisesti mahdollista tehdä huhtikuussa puutarhareissua, jota aiemmin olin jo suunnitellut. (Tai en halunnut laittaa kaikkia rahoja kiinni reissuun, onneksi.)

Lumikellot ja talventähdet 8.3.
Tällä viikolla kalenterimme iltamenot ovat koko perheeltä muuttuneet. Ehdin viimeisen kuukauden aikana pitkästä aikaa käydä useassa kulttuuritapahtumassa, joista olen nyt kovin kiitollinen. Elämyksistä jäi paljon iloa mieleeni.

Vaalea jouluruusu 8.3. Vain yksi kukkavarsi syötynä.
Sain myös pitkän täydennyskoulutusurakan päätökseen juuri, kun Suomeenkin alkoi rantautua rajoituksia. Tämä sekä ajallisesti, taloudellisesti että henkisesti iso ponnistus tuli sittenkin maaliin viimeisillä hetkillä. Ei tarvitse enää myöhemmin täydennellä opiskeluja. Olen tästä hyvin kiitollinen.

Sama jouluruusu tänään. Jo useampi kukkavarsi poikki purtuna. Kukka kuitenkin tuossa maassa retkottaa.
Olen myös erittäin kiitollinen omasta puutarhasta. Minulla on jokin oma harrastus, joka on lähellä ja jossa voi olla myös ilman ulkopuolisia kontakteja.

Jopa minä näen, että nämä kaikki lumikellot eivät ole samaa lajiketta ja nämä ovat laitettu viime syksynä ihan samasta lumikellopussista maahan. 
Olin tehnyt päätöksen talven aikana, että tulevana kesänä en laita tomaatteja kasvamaan (turhauttavaa hommaa avomaalla), ja mietin, laitanko muutenkin viljelylaatikoihin vain kukkia vai jaksanko esikasvatusrumbaa. Nyt parin päivän sisällä ajatukset ovat muuttuneet. Kylvän kohta sittenkin tomaatteja ja yrttejä ja nappasin kaupasta myös pari siemenpussia (entisiäkin on). Ei ole tietoa, kuinka kauaksi aikaa meidän iltamenot loppuvat, joten nythän tässä on aikaa näperrellä. Tomaateissa on jotain lohdullista, vaikka sato-odotukset pyrinkin pitämään vain unelmina.

Sentään 2018 avomaallakin kypsyi tomaatteja.
Ja kieltämättä minulla on huolta tämän hetkisestä tilanteesta (yksi vanhemmistani asuu ulkomailla ja toinen yrittää päästä parhaillaan ulkomaan lomareissulta takaisin kotiin). Ja tätä huolta tekee kummasti vähemmäksi se, että on jotain tekemistä.

Takapiha 1.3., satunnainen lumisade.
Vaikka omissa viljelylaatikoissa ei omavaraisuutta voi tavoitella, tuo minulle lohtua, että voin kasvattaa jotain itse. Uskon, että meiltä suomalaisilta ei ruoka lopu (eikä vessapaperi). Ruoka vain voi joiltain osin yksinkertaistua, koska niin monessa maassa on erilaisia rajoituksia. Onneksi myös meillä on myös paljon kotimaista ruokatuotantoa.

Takapiha tänään, tämän talven norminäkymä.
Kun lapsilta yhtäkkiä loppuu lähes kaikki aktiviteetti, meidän aikuisten seura kelpaa taas eri tavalla. Tästä poikkeustilanteesta toivon, että on myös hyötyä tartuttaa jotain kasvikiinnostusta meidän junioriinkin, joka sai juuri koulusta läksyksi tarkkailla herneeversojen kasvua. Vihdoin hänelle tuli koulusta kasveihin liittyvä kasvattamistehtävä.

Talventähtikin melkein auki 8.3. 
Tämä poikkeustilanne tulee taas rauhoittumaan jossain vaiheessa. Tämä kuitenkin jättää jälkensä. Osa jäljistä tulevat olemaan todella ikäviä (terveys ja talous), eikä niitä kukaan halua. Olen itse samalla kuitenkin huomannut omien ajatusten liikkuvan monissa eri tasoissa. Aivoni tekevät omaa kriisityötään. Arvoni saavat selkeämpiä linjauksia. Toivon, että kiltteys, kunnioitus ja empatia toisia ihmisiä ja maapalloa kohtaan tulevat jatkossa olemaan vahvempia voimavaroja meille kaikille.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Totaalinen yllätys

Nyt on kalenterin mukaan helmikuu. Sää ei kyllä noudata tätä kalenteria täällä meidän kakkosvyöhykkeellä. Vesisade on taas kerran sulattamassa ne kaikki lumet, jotka vielä jotenkin olivat kukkapenkeissä. Maa on osin kuitenkin jäässä. Mutta meillä on puutarhassa pari paikkaa, jotka eivät jäädy aina samalla tavalla, ja näihin olen laittanut sekä lumikelloja että viime vuonna myös talventähtiä. (Likakaivon läheisyys pitää lämmistystä yllä yhdessä penkissä) Jouluruusu on sellaisessa kukkapenkissä, joka kyllä jäätyy. Jouluruusu oli tässä samassa vaiheessa jo silloin viime vuoden puolella. Nuput valmiina.


Saaripalstalla (ykkösvyöhykkeellä) on ollut lumikelloista havaintoja. Ajattelin tänään vesisateessa kuitenkin pyörähtää katsomassa ne lämpimät penkit. Ja mitä ihmettä minä näinkään (kuvat kärsineet huonosta valaistuksesta). En melkein uskonut silmiäni. Sillä lumikelloja. En tiedä, saatteko selvää, mutta kuvassa on peräti kolme lumikelloa. Eivät kovin lähekkäin toki.


Ja tässä samassa penkissä myös talventähtikin on puskemassa maasta. Toisessa penkissä, joka ei edes ole kukkapenkki, vaan puun alunen talon pohjoispuolella (sulaa lumet usein nopeasti silti), nämä ovat jo hivenen suurempina, mutta kuvat olivat niin suttuisia, että en varmaan saa valokuvia ihan heti niistä.


Olen hämmästynyt, iloinen ja huolestunut samaan aikaan. Yhdestä uudesta penkistä näin jo krookuksen lehtiä. Unohdin laittaa verkkoa ympärille, sillä ne taitavat olla jotain aikaisia kasvitieteellisiä krookuksia ja ne voivat mennä muuten täällä majailevan ristihuulen ravinnoksi.

Jatkan täällä äimistelyä.