lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuskukat

Joka kesä on jossain vaiheessa viileää. Aika usein juhannuksen tienoilla. Tämä viileys ja vesisateet ovat saaneet meidän pihan pionit kestämään kauan ja avautumaan hitaasti. Ulkona leijuu paikka paikoin ihanan lempeät tuoksut. Myös sisällä jo pari pionia saavat kesätuoksut sisälle saakka. Minulla on näitä nimettömiä pioneja. Tämä valkoinen on tullut selvästi väärällä nimilapulla. Jos joku osaa veikata tämän nimeä, otan mielläni ehdotuksia vastaan. Tuoksu on mukava, vähän erilainen kuin Sarah Bernhardilla, mutta voimakkuudeltaan aika samoissa. On korkea, helposti metrin korkuinen.


Ja tänään ainakin ollut hyvin suosittu kukka. Suorastaan juhannusruuhkaa ollut.


Myös kälyltäni saatu pionin jakopala on tuntematon. Ollut todennäköisesti hänen pihallaan useita kymmeniä vuosia ennen kuin hän nämä elvytti taas kukkimaan.


Idänunikko Royal Weddingit ovat halkaisijaltaan suuria. Näitä tuuli ja sade riepotteli enemmän kuin pioneja. Tai ehkä kukkivilla pioneilla on paremmat tuet.


Varjoliljat voivat kasvaa myös liian varjossa. Silloin ne selkeästi alkavat kurkottaa kohti valoa ja voivat alkaa kasvaa vinoon. Silti ensimmäinen kukkiva varjolilja kasvaa varjossa ja kuivassa paikassa. Mutta kasvaa vinoon. Muuallakin varjoliljoja kasvaa. Ne voivat jäädä myös muiden suurien perennojen jalkoihin. Vähän voin taas suunnitella siirto-operaatioita. Tämän varjoliljan taustalla kukkii melko korkea jalokurjenpolvi Patricia.


Meillä on tällä viikolla satanut kunnolla. Tiistaina satoi 10mm ja to-pe satoi yhteensä 23mm. Tämä on jo niin luksusta, että voisi kuvitella tehdä kohta perennojen istutuksiakin. Ainakin tuli hetken helpotus luonnolle ja kastelukannutanssille. Myös yrttilaatikkoni sai kerrankin kunnolla vettä. Olen sitä välillä kastellut kunnolla, mutta olen enemmän vettä säästellyt muille hyötykasveille. Ruohosipulit ovat kukkineet jo kauan ja nyt alkaisi olla aika katkoa jostain jo kukkavarret, jos raaskin. Tänäänkin auringossa niissä on ollut kovin paljon kimalaisia. Myös sitruunatimjami kukkii.


Minulla kasvaa tänä vuonna jo 4 kukkivaa sinivaleunikkoa. Yksi niistä on jäänyt muita lyhyemmäksi ehkä kuivuuden takia. Näkyy taustalla, että osa sinivaleunikoista ovat jo pudottaneet ensimmäisten kukkien terälehdet. Onneksi useampia nuppuja on vielä avautumatta.


Kun syksyllä istuttaa kukkasipuleita, en muista aina ottaa huomioon muita perennoja. Tähkäesikko on jäänyt tosiaan hyasintin varjoon. Ja siellä salaa aloittanut rajun kukintansa. Tämä kasvi on minusta yhä todella erikoisen värinen ja erikoinen kukinnaltaan. On vaikea tietää, mitkä kasvit sopivat tämän kanssa yhteen. Joten se voi olla siellä, missä suostuu viihtymään, kun tätä on vaikea saada sävy sävyyn minkään kanssa. Kuivuus on kuitenkin tähän vaikuttanut. Viime vuonna oli selkeästi korkeampi.


Paljon on kaikkea kukkivaa joka puolella jo puutarhaa. Osaa kasveista oikein odottaa, osa tuntuu välillä jäävän vähälle huomiolle. Moni kasvi tarvitsee kuitenkin muitakin kasveja rinnalleen täydentämään omaa kukintaansa.


Hyvää viikonlopun ja juhannuksen jatkoa!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Vanhoja ehdotuksia

Olen ollut lomalla töistä noin viikon. En ole vielä ehtinyt puutarhahommiin, vaikka osan loman alusta olenkin ollut kotona,

On ollut aika paljon kaikkea muuta. Kävimme lasten kanssa yhden futisturnauksen jälkipelinä mökkeilemässä hyvällä säällä. Joten minusta tuntuu, että olen ikään kuin jo juhannuksen viettänyt. Vaikka harvoinhan juhannusta auringossa vietetään. Oli hienoa olla hyvällä säällä järven rannalla. Uida ja saunoa. Ihailla tyyntä järveä ja ihailla kovalla tuulella aaltoja, jotka lahdentyngässä tuuli pystyy tekemään.

Mökiltä tuotu pionin jakotaimi. Todennäköisesti vanha kunnon Sarah Bernhard.
Mökki ei ole oma, vaan puolisoni suvulla ollut 80-90vuotta. Mökki on oikeastaan talo, joka on joskus aiemmin sisältänyt hoidetun puutarhan. 1930-luvulla talo puutarhoineen on ostettu järven rannalta. Rantaa on paljon pienempi kaistale kuin muuta maata. Silloin tämä omistaja opettajapariskunta viljeli koulun työsuhdeasunnon mailla vihanneksia ja "mökillään" jonkin matkan päästä koululta hedelmiä ja marjoja. Ennen kuin minä olen tuohon paikkaan tutustunut, on siellä ollut enemmänkin perennoja, mutta niistä ei ole enää pitkään aikaan ole ollut paljonkaan tallella. Siksi pyysin ja sain luvan ottaa pionistakin jakotaimen mukaan. Kaikki kitkeminen on tuolla puutarhassa nykyisin vähemmän tärkeitä tehtäviä.



Kun suvussa on jonkinlaista hamsteritaipumuksia, ei kaikkea heitetä pois. Vanha istutusehdotus on itse asiassa ollut kehystettynä keittiössä kauan. Nyt otin siitä muutamia pieniä kuvia. Kun vertaa istutusehdotusta ja nykyistä todellisuutta, on niissä eroja. Kyselinkin hieman, että muistaako kukaan, että onko joskus tiet tai polut olleet niillä paikoilla, mitä ehdotuksessa on. Osa nimittäin menee siten, kuten on ehdotettu, osa ei.


Nykyisin myös puut ja pensaat ovat eri tavoin, enemmän limittäin toistensa kanssa. En tosin ole missään nähnyt niin korkeita punaisia viinimarjapuskia kuin tuolla. Osa niistä voikin olla todella vanhoja, osa taas voi olla jonkin toisen istuttamia.


Kuusiaita on istutettu varmasti 30-luvulla ja nyt se on saanut pikkuhiljaa lähtöpasseja. Hyttyset ovat vähentyneet paljon ja myrskyllä ei puiden heiluminen pelota enää ehkä yhtä paljon.  Luulen, että muotopuutarhaa tuolla ei ole ollut ikinä, ainakaan siinä kohdassa, kuin istutussuunnitelmassa. Mutta mistäs minä siitä tiedän, sillä olen kuullut vain tarinoita. Mökin seuraava sukupolvi ei ollut enää niin kiinnostunut perennoista, joten luonto on saanut vallan. Puut ovat paikoin kasvaneet ja varjostavat nykyisin niitä paikkoja, jotka varmasti joskus ovat olleet auringossa.


Tänään kesäpäiväntasaus on mennyt hyvin tavallisessa suomalaisessa juhannussäässä. Auringossa ja tihkun myötä kylmenevässä säässä. Ja olemme lasten kanssa hoitaneet nyt muutamina päivinä monta pakollista hommaa pois alta. Ehkä tässä vielä ehtii omaankin puutarhaankaan keskittyä ennen kuin loma loppuu.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Ei ihan aikataulussa

Kiinanpionit kukkivat jo joidenkin puutarhoissa. Ja meilläkin aloittavat ihan pian. Tätä ei usein tapahdu ennen juhannusta.


Toisaalta taas meidän kirsikkapuu (ei lajikenimeä) on juuri nyt monessa vaiheessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtuu, kun pari kirsikankukkaa avautuu siinä vaiheessa, kun muusta kukinnasta on jo viikkoja.


Onkohan osa kirsikankukista nyt sitten tuolla sitä mieltä, että ei meille kerrottu, milloin pitäisi kukkia?


Lämmintä viikonloppua!