sunnuntai 28. elokuuta 2016

Tänään auringossa

Eilisen myrskytuulen jälkeen oli muutamia kasveja vähän kellallaan. Kuten maissit ja auringonkukat ja joitakin muitakin korkeita kasveja. Maissit ja auringonkukat piti viritellä vähän uusin tukien varassa edes jotenkin pystyn. Tuoksuherneetkin olivat vähän heiluneet. Onneksi suuria puita ei kaatunut pihalla.


Koin olevani eilen ja tänään auringossa vähän kuin kärpänen, joka lämmittelee auringossa. Puutarhahommia tehdessä otin auringossa kuvia vähän sieltä ja täältä samasta kohdassa seisoessa. Aurinko häikäisi pahasti silmiä, joten tarkennus oli vähän sattumaa.


Yritin tehdä hommia vähän se mukaan, mihin aurinko osuu ja ladata taas vähän auringon voimaa itseenikin.


Loistosädekukka Burgunder lamoaa maata pitkin. Ei oikein jaksa pysyä pystyssä.


Syyshohdekukka Rubinzwerg kasvaa onneksi taas puutarhassa. Tämän lehdet näyttävät alkukesältä liian samalta kuin maitohorsman. Olen ihan jossain vaiheessa saattanut tätä kitkeäkin.


Minulla on taas parikin erilaista projektia kesken eri puolilla pihaa. Nurmikko on ajamatta ja kaikenlaista tekemättä. Miten tässä taas näin kävi. Tuntuu, että kohta loppuu kasvukauden aika kesken, ei ole myöskään lomaa, aika on senkin takia tiukilla. Ennen kasvukauden loppua tosin saattaa loppua energiat.

Jalassa on nyt sellainen vaikeasti paraneva rakko, että saappaita ei oikein kärsi pitää jalassa, joten osa noista hommista joutuu vain odottamaan. Pitää tehdä asioita, joita vielä kykenee tekemään muissa kengissä eli crocseissa. Käytännössä jalat ovat siis kauniin mustat tai harmaat tai kirjavat. Sopivasti sävy sävyyn sormien kanssa. Lähes kaikissa kesämallin puutarhahanskoissa alkaa taas olla kynsien kohdalla reiät.

lauantai 20. elokuuta 2016

Mitkä ehtii kypsäksi?

Tämä vaihe elokuusta alkaa olla kilpajuoksua ajan kanssa pihalla, joka alkaa muuttua viikko viikolta varjoisammaksi. Mitkä ehtivät vielä kypsyä ja ehtiikö kaikki kukkia.

Omena huvitukset ehtivät kyllä kypsyä hyvin. Kuvassa mukana sellainen kaveri, joka pikku ystävineen tekevät tuhoa tällä pihalla mm. papuja rouskuttamalla.


Olen istuttanut yhteen istutuslaatikkoon maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Papuja pitää laittaa ensi vuonna suunnaton määrä enemmän, jotta jotkut tekisivät satoa vähän reippaammin. Toisen laatikon kasvit vähän varjostavat liikaa ja on saattanut olla lannoituksessakin puutteita.


Tulos on kuitenkin se, että maissi kukkii. Mutta ehtiikö mitään kypsäksi saakka. Maissit ovat istutettu ryppäinä, jollaisena ne ostin torilta. Salkopapu kiertyy joissain paikoin maissien ympärille. Sujuisi varmasti paremmin ilman noita pikkukavereitani.


Maisin, kesäkurpitsan ja pavun yhteiskasvatuksesta olen lukenut kirjasta: Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla.

Tomaatteja tulee aina silloin tällöin muutama. Kaikkien kypsyminen on vähän arvoitus, varsinkin Tigerella olisi oikeasti kyllä kasvihuonetomaatti. Yhden Tigerellan olen kyllä jo syönyt. En ole aamuisin noita ravistelut, enkä muutenkaan huolehtinut pölytyksestä. Näiden kypsyminen punaiseksi on vähän epävarmaa minun laatikkovirityksissäni.


Chilejä minulla on kaksi. Toinen kasvaa laatikossa ja ei edes punerra. Toinen ruukussa ja värin vaihtuminen on alkanut, kun oikein tarkasti katsoo. Ruukun voin tuoda vielä sisään. Avomaalta kasvin kaivaminen ei taida olla minun heiniäni. Tämä Arikanda saattaa kypsyä vielä tämän vuoden aikana.


Paprikan kypsyminen voi olla taas turha toive. No, jos on paprikalle allerginen, niin ei satotoiveetkaan olleet kovin korkealla.


Ensi vuodeksi olen jo miettinyt tuota hyötypuolta. Pitää skarpata muutamissa asioissa reippaasti. Sato ei tule olemaan kovin suuren suuri, mutta sen verran satoa tulee, että ensi vuodeksi teen joitakin asioita vähän huolellisemmin jo alusta asti. Tässä juuri mietin, että pitää alkaa etsiä kasvivaloa esikasvatusta ajatellen.

maanantai 15. elokuuta 2016

Kaivataan kasvivinkkejä ruusujen seuraksi

Olen varovaisesti alkanut innostua ruusuista. Vaikka niillä on niitä piikkejä, joiden pureutuminen nahkaan on vahvasti mielessä.

Tällä pihalla kasvoi jo muuttohetkellä vaaleanpunaista kerrottua ruusua kahdessa paikassa, jota ei haittaa kasvaa vaikka koivujen lähellä.




Valamonruusua kasvaa kolmessa eri paikassa, joissa missään en ole hoitanut niitä mitenkään (ei lannoitusta, kastelua, eikä edes alustan kitkemistä). Se ruusu vasta on sitkeä. Tämä kuvassa oleva on saanut olla ryteikön seassa ihan rauhassa. Valoa sentään saa jossain vaiheessa päivää. Ainakin hetken.


Tuossa menee meidän takapihan tie. Tie rajautuu ryteikköön, joka on meidän ja naapurin rajalla ja kasvaa vaikka mitä vesakkoa. (Sen uudistaminen ja ryhdistäminen on to-do-listalla kyllä, mutta tarvitsee aikaa ja sopivaa mielenhallintaa. Ja ehkä kaivuria ja sen vuoksi sitä mielenhallintaa ja rahaa.)

Ja nämä molemmathan leviäisivät aika mukavasti. En tiedä, mitä edellinen omistaja on kasvattanut näiden seurana, olen joskus kitkenyt vain noiden vaaleanpunaisten ruusujen alustoja. Niitäkin laiskasti.

Tässä puutarhassa kasvaa myös kerrottu juhannusruusu, jonka tarina on pitkä. Sitä yritin tappaa vuonna 2011, kun aloitin raivaamaan ryteikköä pihalta, jossa kasvoi sekaisin juhannusruusua, irrallisia puiksi kasvanutta orapihlajaa ja vadelmaa ja maitohorsmaa. Silloin sen juhannusruusun alkuperäinen paikka oli risuttunut kuolleita oksia täynnä oleva paikka ja ruusu kasvoi sen ympärillä kehämäisesti noin metrin päässä tätä alkuperäistä paikkaa. En päässyt kaikesta kitkemisestä huolimatta eroon juhannusruususta ja nyt olen päättänyt, että se saa jäädä tänne pihalle, kunhan keksin paikan, jossa pääsen estämään ylläkerrotun tapahtumasarjan toistumista.

Ja olen viime vuonna ostanut yhden ruusun. John Cabotin. Se pääsi ehkä huonoon paikkaan, ei kasvanut vielä kovin suureksi. On liian juurakkoinen paikka. Saatan sitä siirrellä vielä syksyllä.


Sen lisäksi ostin tänä vuonna Lappeenrannasta blogitapaamisessa Kanadan ruusu Mundin. Tässä ainoa ja yksi kuva siitä ruukussa, osa kukista jo lakastumassa. Vasta tänään sain tämän yksilön istutettua.


Yritän nyt välttää ruusupuskien alustojen heinittymisen. Mundi on istutettu paikkaan, josta on kuusi kaadettu ja paikka on muuttunut valoisammaksi. Tämä paikka olisi pian heinittynyt, ellei siihen keksi jotain. Vaikka nykyisin myös jopa saatan kitkeä ihan mielelläni, ottaisin vastaan kasveja, joita muut kasvattavat ruusujen kavereina tai maanpeittokasveina ruusujen lähellä tai juurella.

Mitkä olisivat hyviä kasveja ja mitä kannattaa välttää? Olen nimittäin alkanut haaveilemaan myös muista ruusuista. Tänään googlailin jo kovasti britti Austinin Davidin jalostamia ruusuja. Jotka siis oikeasti tunnetaan David Austin - ruusuina.