sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Taas haaaveilua

Edellisessä tekstissä yritin itseäni muistuttaa siitä, mikä on tärkeää. Myös itsellä alkavat taas kaikki uudet haaveet nostaa päätään, kun hieman katsoin siemenluetteloa ja hieman tässä katselin kuvia. Minullahan ei enää pitänyt olla yhtään kaunista kukkakuvaa, jota en täällä olisi jo esitellyt.

Löysin kuitenkin jotain. Alankomaista äitini pihalta nappasin kuvan huhtikuun lopulla. Mielestäni tämä kaunis kasvi tässä etualalla on sinililja. Tämän oikeaa värisävyä en ihan nyt muista ja nyt en saa selvää, olisko tämä Rose Queen vai Espanjan vai Englannin sinililja. Vai onko tämä sinililja? Nyt vasta alkoi raksuttaa, että noita haluan meidänkin pihalle jossain vaiheessa. Kasvavat kuvassa kielojen vieressä, osittain varjossa, pienen kalalammikon vieressä. Heillä on melkoisen suomalainen piha, verrattuna moneen viivasuoraan Alankomaalaiseen pikkupihaan, joissa ei näy yhtään lehteäkään väärällä kohdalla. Jotka ovat myös jotenkin tosi uskomattomia siinä pedantissa järjestyksessään.



Ja pitänee myös muistaa kasvattaa kehäkukkia pihalla. Ne ovat loppukesästä kuitenkin varsin kauniita ja niin yksilöllisiä.


Meidän pihallemme johtaa kaksi "autotietä". Toinen näistä on sen verran pitkä pätkä (sen huomaa lumia kolatessa), että sen reunustamista olen välillä pohtinut. Toisaalta siinä kasvaa iloisessa sekamelskassa kaikkea luonnonkasvia kuten metsämansikkaa ja luonnonheiniä. Ehkä annankin sen olla melkoisen luonnontilainen, jos vähän sinne laittaisi enemmin jotain kaunista sekaan. Vähän niin kuin vahingossa. Ehkä pari unikkoa aurinkoisiin kohtiin ja varjoisiin sitten jotain varjopaikan kasvia. Tai sitten jotain muuta. Kumma kyllä tuosta kohdasta pihaa ei ole kuvia. On vain sellaisia, joissa on kuvattu jotain muuta kuin pihaa. En itse tiedä, onko alla oleva kuva pihan varjoisasta kohdasta se ongelmakohta vai ihan hyvä sellaisenaan, ihan kuin tulisi kesämökille. Puut kasvavat meidän ja naapurin pihojen rajalla. Joku kuusista alkaa olla jo turhan korkea. Pitää muistaa kuvata ensi keväänä ja kesällä myös kaikki ongelmakohdat. Voi katsoa, että tapahtuuko niille mitään seuraavina vuosina. Pihatie pitää jossain vaiheessa kuitenkin laittaa paremmaksi, siihen on vaarana jäädä jumiin keväisin ja syksyisin. Ihan kuin kesämökeillä.


Jatkan keväästä haaveilua. Kohtahan se jo alkaa. Ainakin koulujen kevätlukukausi. Siitähän on ihan hetki vain ensimmäisiin siemenkylvöihin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Mennyttä ja tulevaa

Jouluna saimme lahjaksi toisenlaisen lahjan. Kanoja. Ei meille vaan johonkin muuhun maahan, joissa ne kanat ovat hyvin tarpeellisenä lisäelantona ja munat tärkeää ravintoa ja varmasti se tärkeä kanankakka tärkeää köyhän maan lannoitetta.

Kesällä ja syksyllä puutarhainnostuksen hurahtaessa kunnolla nousuun, tajusin samalla, että omaan pihaan voi laittaa rahaa ihan määrämättömän paljon. Voi ostaa maata (multaa, hiekka tms) sadoilla euroilla, puita ja pensaita samoin. Siemeniä kymmenillä euroilla ja taimia ja sipuleita kymmenillä ja sadoilla euroilla. Kattoa ei eurojen kulutukselle tule, jos niin haluaa.

Tämän toisenlaisen lahjan myötä, pitkästä aikaa, tutustuin itsekin taas näihin lahjoihin. Ja ilokseni voi ostaa myös äidille puutarhan tai siemeniä tai matofarmia tai vaikka taimen jollekin. Sekä niitä kotieläimiä.

Kirjat ovat myös yksi intohimoni, ja löysin klikkauksen päästä mahdollisuuden ostaa kirjan kirjastoon Keniassa tai Intiassa tai ammatin jollekin naiselle.

Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia. En tee nytkään. Haastan kuitenkin itseni miettimään vuoden 2013 aikana oman pihani kasvihankintoja vähän taloudellisemmalla silmällä ja klikkaamaan joku kerta tai toisenkin kerran myös oman kasvimaan tai vastaavan jollekin äidille siellä kaukana, jolle siemenien hankinta ei ole itsestään selvyys. Joka siten saa lisäruokaa itselleen ja lapsilleen.

Tämän myötä tämän haasteen saa napata mukaansa kuka tahansa lukija. Tai olla nappaamatta. Pakko ei ole, eikä tarkoitus ole muuta kuin tuoda tämä ajatus tännekin ilmoille, jotta en tätä keväthuumassa unohda. Minun ei tarvitse hankkia pihaani uusia arvokkaita asioita aina lisää. Onhan minulla jo paljon.

Toisenlaisia lahjoja on mm näillä sivuilla:

WorldVision
Kirkon ulkomaanapu
Suomen pakolaisapu

Paikkoja on varmasti muitakin.

Varokaa vain tintit. Teidän ruokailupaikallanne voi ensi talvena olla niukempaa.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulu jatkuu

Kuvassa oikeaa joulun tunnelmaa. Ei meillä asetelmat ole koristeita, vaan osa hyvisten linnaketta.


Joulu jatkuu siis näissä leikkisissä tunnelmissa.


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista joulua!!

Oikein rauhallista ja nautinnollista joulua! Tuoksuja talo täysi ja ulkona lumista ja kaunista ja kylmää.



Aamulla alkaa hillitön jännitys, ainakin jälkikasvulla.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Häkeltynyt ilosta

Minulle taisi tulla jo joulu. Postissa olen viikon aikana viettänyt aika paljon aikaa tonttuhommissa. Tänään hain sieltä yhden vallan huikaisevan yllätyksen. Suvipihan Marietta oli todella laittanut hyvän kiertämään. Kirjaa (Safkaa) olin kuolannut kirjakaupassa. Siemenet loistavia ja itse tehdyt käsityöt huippuja. Kiitos. Pitää ostaa talipötkölä linnuille ennen joulua ja kokeilla heti tuota pussukkaa (kuvassa ruskea). Lumihiutaleet pääsivät jo koristeltuun kuuseen. Meidän kuusessa on kaikkea koristetta, jotka sinne päätyvät joka vuosi, osa saatuja, osa tuliaisia, osa marketista.





Samalla olen ihaillut (ja kesää odotellut) arvonnasta voittamaani kylttiä, joka taisi odottaa postilaatikossa päivä tai kaksi sitten. Leikin jo nyt, että olen puutarhassa. Kiitos vielä kerran Tiinalle Pionihulluutta ja puutarhaunelmia - blogiin.


Seuraavan kerran työn ääreen palaan joulun jälkeen. Sitten on jo päivä pidempi (pari minuuttia) ja pari hyasinttiä kukkinut. Ja joulukuusi varmasti jo ihan kalju.

torstai 20. joulukuuta 2012

4 kk kuluttua

Ei tee mieli julkaista lumikuvia, kun maisema on niin samanlainen nyt kuin viikko sitten. Sen sijaan 4 kk:n kuluttua on huhtikuu ja pihalla sinivuokot, jotka edelliseltä omistajalta pihalle jäi:




Nämä vuokot pikkuhiljaa leviävät ja niitä sitten varjelen. Punertavia sinivuokkojakin jo joka vuosi pari enemmän.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Poikkeamat jouluperinteistä

Itse en ole mikään suuri suomalaisen jouluruuan ystävä. Viime aikoina olen tästä oppinut tekemään itsellenkin niitä  herkkuja. Yksi viime vuoden hitti oli munakoiso-sieni-paistos, joka upposi muihinkin hyvin nopeasti.

En oikein tiedä, miten sienipaistokset tehdään oikeaoppisesti. Itse teen näin: Laitan kuivatut suppilot veteen turpoamaan. Pilkon munakoison ja sipulin ja laitan ne voihin/margariiniin/öljyyn paistumaan. Kun munakoisot ovat pehmenneet vähän, heitän turvonneet sienet mukaan. Kun sienistä irtoava vesi alkaa olla haihtunut, maustan suolalla ja mustapippurilla. Kun kaikki vesi on kadonnut, laitan smetanan sekaan. Sekoitan smetanan, en anna enää paistua/kiehua. Ja heti lämpimänä ruokapöytään. Mikrolämmin menettelee lisukkeena (jos seuraavaksi päiväksi yhtään jää). Tai sitten tuo sama seos piirakkapohjan päälle ja piirakka uuniin ja jos haluaa niin, juustoraastetta päälle. Minusta ei ole vaivalloinen tehdä esim. aattona pöytään, kun samalla siinä muitakin ruokia lämmittää ja vahtii uunin ääressä. Tätä teen tänäkin vuonna ja tätä on syöty syksylläkin muutamaan otteeseen. Määriä näille en osaa antaa, pitää vain mennä mutu-tuntumalla.

Toinen elämää helpottava vinkki, jonka siis sain muualta, on piparien teko. Nyt on jo muottien kanssa askarreltu ja tehty jopa piparirasioita. Nyt aletaan ottaa rennosti. Valmis piparitaikina sulamaan. Leikataan taikina neliöiksi tai suorakaiteiksi, pyöritetään pallot 



ja voila - 10 minuutin paistamisen jälkeen tulee uunista piparkakkuisia Hanna-tädin keksejä, jotka kyllä näin joulun alla maistuvat meidän lapsille erittäin hyvin.


Sama taikina, mutta ihan eri keksit. Sama tuoksu ja vähemmän vaivaa.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Asettelua

Ajattelin ensin, että kukka-asetelma on ihan iisiä tehdä itse jouluksi. Saahan marketista ihan edullisesti parit hyasintit. Eka versio olisi ollut miehen mielestä parempi texmex-ravintolan jouluasetelmaksi kaktuksien tilalle.



Piti sitten vielä käväistä lähikukkakaupassa muratin haussa ja pihalla saksimassa kuusta. Ja joulukoristelaatikossa etsimässä kuusen koristeita.





Nyt saa kelvata. Jos kestää joulun on ihan riittävä saavutus. Rahaa ei oikeasti mennyt kuin 11 euroa. Kun muuten kaikki koristekiviä myöten oli kotona valmiina. Helpommin saisi muulla tavoin. Mutta ei tulisi sitten kierrätettyä kaikkea sitä, mitä kotoa jo valmiina löytyy.

torstai 13. joulukuuta 2012

Viiden kuukauden kuluttua

Pihalla on niin valkoista. Kaunista toki. Mieli kuitenkin odottaa jo kevättä. Minään vuonna en aiemmin ole laittanut syksyllä niin montaa uutta sipulia maahan, että minua ihan oikeasti jännittää, mitä maasta nousee keväällä. Pelkään, että mädäntyivät sateiden takia. Jännitän varmasti yhtä paljon kuin lapset joulua. Jännityksen keskellä kaivoin vähän kuvia.

Viisi kuukautta enää tähän.



Pitäisköhän aloittaa keskikesän kukkijoiden suunnittelu jo nyt.Muistaakseni pihalla ei ole kovin monia myöskään heinä- ja elokuun kukkijoita, saatikka syyskukkijoita. Jos se helpottaisi tätä kevään odottamisjännitystä.

Hyötykasviasioiden suunnitelu alkaa olla helpompaa, kun alkaa tietää, mitä siemeniä olisi tarjolla. Jotain tiedänkin, mitä laitan kasvamaan. Jotain tiedän, mitä haluaisin laittaa, jos saisin kotilovitsauksen kuriin.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukuun ikkunahaastekuva

Joudun ottamaan ikkunahaastekuvan päivänvalon vähyydestä johtuen aina vähän sinne päin, suurin piirtein ennen kuun puoliväliä. Tänään näytti pihalla ihan .. joulukuiselta.


Lumitöitä on tehty jo viikon aikana monta kertaa. Kaunista on pihalla muutenkin. Lasten "maja" pajun alla on  kuoruttunut valkoseen. Lumi on vielä kevyttä. Painavana tuo kuorrute on kyllä pajuakin kallistellut vähän liikaa muina talvina.


Viikossa voi maisema muuttua nopeasti. Lumikerro sopii minulle. On valoisampaa ja sisällä vähemmän  hiekkaa.

torstai 6. joulukuuta 2012

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tämän vuoden itsenäisyyspäivänä kesken piparinpaiston tuli mieleen kokeilla piparirasioita. http://www.kinuskikissa.fi/pienet-piparirasiat
Minulta ei ihan vielä suju kunnolla. Tytär muisti, että sinistä koristetöhnääkin on joskus ostettu. Saatiin ensimmäinen kokeiluerä tehtyä. Ja tytär hoiti koristelun ja äiti kaiken säätämisen. (meidän piparirasioista saattaa löytyä hivenen riisiäkin)


Muutenkin itsenäisyyspäivä on oikein tervetullut päivä. Kun kaupat pysyvät kiinni, osaa ottaa rennommin myös kotona. Muistaa käydä ehkä kameran kanssa ulkona ja muistella niitä sukulaisia, joille itsenäinen maa ei ollut itsestäänselvyys.

Omalta pihalta löytyy kaikenlaista. Ihan kuin olisi vähän laskeutunut jo jouluunkin. Joulumieli vähän jo kurkistelee. Olikin jo ollut kadoksissa.




Mukavaa illan jatkoa!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Jäiset koristeet

Kokeilinpa facebookin kautta leviävän kuvan innoittamana täyttää ilmapalloja vedellä kera elintarvikevärien (joita kaapissa on lasten synttäreiden jäljiltä). Pallot olivat päivällä ulkona. Yksi katosi mystisesti, jäljellä olivat vain kissan jäljet. Joku eläin saattaa olla nyt punaiseksi värjääntynyt.

Kun pallot olivat jäässä, otin ne sisään lavuaariin, jossa kuorin pallot jäiden ympäriltä.





Ja kädet saavat iloisen värin sekä täyttäessä että palloja irrottaessa.


Ja pallot vein ulos. Ei menneet ihan kuin ihannekuvassa, mutta vielähän tuota väriä riittää. Ja palloja saa kai jostain lisää. Voisivat ne ihan kirkkaat pallotkin olla kauniita. Kuvan taustalla näkyy yritys tehdä sininen jäälyhty. Siitä tulikin umpinainen, kun pakkasta oli vähän liikaa. Nyt ulkona on jäätymässä vaaleampi versio. Se taitaa olla pakko kipata aamulla.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukuu



Joulukuu tuli kera lumen. Maa on valkoinen. Lapsille riittää hupia ja ketään ei tarvitse pakottaa ulos. Lumitöitä riittää ja pakkasta. Kotona pitää kääriytyä vilttiin.


Joulukalentereita availlaan. Viikonloppuna kello 5.50 voi kuulua korvan juuresta, joko on aamu, joko avataan joulukalenteri. Minun joulukalenterini muistin vasta tänään, joten nyt on kiire hoitaa eilinenkin pois alta.


Sain aivan ihastuttavan tunnustuksen Akileijalta Kolmen kuukauden kukka- ja kakkuterapiasta.


Tunnustusta on tarkoitus antaa blogeille, joilla on alle 272 lukijaa. 

Suositeltavat toimintaohjeet ovat:
Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen Sinulle.
Valitse Sinulle itsellesi mieluisia blogeja, joille tunnustuksen annat.

Tunnustus lähtee eteenpäin:

Muita ihania blogeja on tuossa vieressä sivupalkissa. Olen tunnustuksia antanut aina vähän eri blogeille. Blogin nimeä klikkaamalla pääset blogin sivuille.

Mukavaa joulukuuta! Jotenkin voisin luulla, että kovin bloggailtavaa en joulukuussa löydä, mutta yllätin itseni jo marraskuussakin useammalla postauksella. Tosin piha- ja puutarha-aihe varmasti väistyy, jos näin käy. 

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Marrasmaisema

Tänään on maassa hitunen lunta. Tätä ennusti sääennusteetkin jo pari päivää sitten. Koska valoisan aikaan pääsin olemaan kotona hetken, ikuistin ikkunahaasteeseen välikuvan. Vähän kuin itselle muistiin, että minkälainen se marraskuinen piha on, kun lunta ei ole.


Meidän pihalla on lintujen talviruokinta ollut käynnissä jo hyvän tovin. Usein tässä pyörii myös orava tai useampi. Viime vuonna yhtäaikaa kilpaili usein neljä eri oravaa, joista pari kilpaili aika hurjastikin reviiristä. Tänä vuonna olen bongannut yhden vasta yhden oravan, joka kuitenkin on melkoisen pulskassa kunnossa tässä vaiheessa.


Nyt olen vihdoin lopettanut kevätsipuleiden hamstraamisesta haaveilun ja yritän keskittyä käsitöihin, lukemiseen (sekä työ-että huvikirjoihin) sekä mm. kadonneiden jouluvalojen etsimiseen. Mihin ihmeeseen on voinut kadota kolme settiä jouluvaloja. Voi räkä. Kohta on joulukuu ja olen luvannut virittää jouluvalot.. viime viikonloppuna.



lauantai 24. marraskuuta 2012

Lipsahti

Menin katsomaan paikallisesta kaupasta amarylliksia lahjaksi tai kotiin. Oli siellä amarylliksia, jotka jäivät kauppaan, koska sieltä löytyikin alelaari. Ja jotain lähti kotiin ja jotkut jäivät vielä vähän vaivaamaan mieltä. Kohta tulee taas pakkasia, joten.. Kokeilen laittaa kaikki maahan, vaikka eivät kaikki ehkä näin myöhään enää lähdekään kasvuun. Toivon, että lähtee. Pitikin nähdä ne sipulipussit. Kiusaus on nyt kova. Ei hajuakaan, että ovatko kukkapenkit keväällä autiot vai täydet. Sopivatko värit yhteen vai eivät. Järjen ääni tosin on nyt hyvin vaimea ja tekisi mieli ostaa lisää. Onneksi on tarpeeksi pimeää iltaisin, ei voi enää kaivaa uutta kukkapenkkiä.


Saako tähän ostohimoon jonkin antibioottikuurin tai jotain? Voisi nimittäin tuo joululahjojen hankkiminen olla jo järkevämpää. Uskoisin, että lapseni eivät ilahdu joulupukin paketeista, joiden sisällä olisi pari tulppaanisipulipussia. Minä kyllä ilahtuisin. Ellei maa ole jo lumen peitossa silloin.

torstai 22. marraskuuta 2012

Kuusi kuvaa kesästä

Blogeissa on kiertänyt kuusi kuvaa kesästä haaste. Nappasin tämän mukaani, ilman varsinaista haastamista. Jotenkin on tässä marraskuissessa pimeydessä uskomatonta muistaa, että miten kesä voikin olla valoa täynnä.

Kesämme alkoi kyllä Alankomaista. Vierailumme aikana siellä oli nimittäin kevään ekat lämpimät säät. Suomalaisittain kesäiset säät, koska pystyi olemaan ilman takkia ja pitkähihaista.


Kasvien taimikasvatatus alkoi varhain. Oli ihan kivaa aluksi ja hienoa seurata siemenistä alkavaa kasvua. Kunnes kevät ei millään meinannut kääntyä kesäksi ja taimien ruodaaminen ulos ja sisälle oli vähän .. tylsää ja rasittavaa.


Ihan eri tavoin kuin ennen kuvasin kasveja sekä omalla pihalla.


Että myös muualla, kuten appivanhempien mökillä juhannuksena.


Tänä kesänä sateesta ei ollut puutetta, meilläpäin lähinnä ylitarjontaa. Huvipuistossa käyminen vesisateella on myös vähän erilaista kuin  poutasäällä. Ei tarvitse kyllä silloin jonottaa laitteisiin. Ruohonleikkuu jäi monesti kesken, pyykit saivat toisen tai kolmannen kastelun. Kasvit eivät lisäkastelua juuri kaivanneet.


Meillä kävi myös vieraita ja me kävimme vierailulla. Kuvassa kuningatar Sisi. Äitini kissa. Hollantilainen kuningatar, joka saanut nimensä Itävallan keisarinnan mukaan. Ja mielestäni on aivan nimensä veroinen. Tietää tämän kuninkaalisen nimensä arvon. Ja itsensä arvon. Minulla on kissa-allergia, joten meidän tapaamisemme eivät aina mene sen helpoimman kautta. Tänä kesänä kuitenkin ehdimme nähdä useamman kerran. Tässä alakuvassa kuningatar ei näytä ihan niin ylväältä kuin jossain muissa kuvissa.


Vajaa kuukausi jouluun ja 7 kk juhannukseen.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tuija

Lapset sairastavat, joten on muka mahdollisuus ottaa kuvia päivänvalon aikaa. Päivänvalo on vaan niin hämärä, että hädin tuskin pokkarilla saa kuvia. Pihallamme kasvaa suuri tuija. Varmaan 40-50 vuotta vanha. Tämä kasvaa talon pohjoispuolella siten, että tuijan ja talon varjossa on osa maasta kokonaan varjossa, osa saa vähän aamuauringosta osasen. Tämän tuijan alustan kasvittaminen on minulla pitkän tähtäimen suunnitelma, sillä tämän tuijan vierestä myös tulemme kotiimme. Hieman olen varjopaikan kasveja jo hommannut. Mutta varovasti, että näen, menestyykö ne vai eivät. Tämä on mm. varjoyrtille ensimmäinen vuosi ja talvi. Jos varjoyrtti menestyy, niin sitten voin  hommata sitä vähän lisää.

Tuija kasvaa vain niin lähellä taloa, että oksia pitää ajoittain karsia, etteivät lyö kattoon tai seiniin. On korkea, ei mikään ihan koristekasvi.

Pihalla alkaa muuten olla aika vähän mitään nähtävää, lintuja riittää ruokkimisen ansiosta. Pidän usein auringonkukan siemeniä tarjolla ja pähkinöitä. Sen lisäksi talipalloja roikkuu omassa telineessään, ettei harakat ja oravat syö kaikki talipalloja heti. Kaupan talipallot ovat joskus hyvin pehmeitä. Joskus taas niin kovia, että murskaan niitä hivenen saappaan alla, jotta linnut saavat niistä irtikin jotain. Lintuja on mukava seurata valoisan aikaa, eli lähinnä viikonloppuisin. Arkenakin pidän huolta, että linnuille on aina syömistä.


Valoa (lunta) odotan jo kovasti, toivottavasti tätä lämmintä kautta ei kovin kauan jatkuisi.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Mietintöjä ensi vuodeksi

Eilisen havuaiheisen suunnitelman jälkeen ryhdyin kunnolla miettimään pihaamme. Etupihalla on pieni (edellisen omistajan istuttama) havupuu, joka on nyt noin 10-12 vuotta tuossa tököttänyt. Ikinä en ole sille mitään tehnyt. Tällä tietämyksellä ei ole hajuakaan, mikä se mahtaa olla. Hieman kaivoin sen juurelta maata pois ja laitoin siihen orvokit (joiden nimeä en nyt muista, mutta ovat perennoja ja  pitävät lievästi happamasta maasta), jotka toisella paikalla jäivät vähän jalkoihin.



Taustalla näkyy naapurin taloa ja kuvassa näkyy haravoimattomuus (tai siis on tuokin kerran haravoitu). Mikäköhän tuon laji mahtaa olla? Toinen, mitä tulen pähkäilemään, on se, että mitä laittaisin sen seuraksi. Jos ei havuja nyt ihan sinne tänne laittaisi, vaan vähän vaikka laajentaisi tuota kohtaa. Etupihalla ei juuri lapset leiki (eli kasvit eivät ole niin vaarassa).

Tämän vieressä on uusi (siis lähes) penkki, jossa pitäisi kasvaa kesällä pionia, liljoja, tulppaaneja jne. Ja tämän vieressä on tie, jota kautta aina tulen kotiin, joten sen takia haluaisinkin etupihalle silmän iloa.

Tämän lähellä säilytämme myös autoa, joka oli viime yönä pihalla lukitsematta. Ja siellähän käytiin. Ja läksi matkaan pari joululahjaa, jotka olin sinne (tyhmä minä) unohtanut lapsilta piiloon. Onneksi taloudellinen menetys oli pieni. Naapuri oli yöllä herännyt, kun heidän pihallansa käytiin, meidän pihamme jälkeen. Naapurin mies juoksi sitten suoraan sängystä hypänneenä perään paljain jaloin pelkissä boksereissa, vaimonsa huutaen nyrkkiä puiden poliisista. Emme siis taidakaan asua rauhallisella lintukotoalueella. Pitkän matkan jaksoi naapuri juosta ja lähti hätäkeskuksen kautta partio perään, mutta sinne katosi varas ja tavarat. Varmaan meidän tavarat oli jo viety aikaisemmin.

Mitä olisinkaan kärsinyt, jos uutukaisesta kukkapenkistä olisi varastettu sinne jemmatut kukkasipulit. Olisin kyllä surrut (ja menettänyt taloudellisesti) enemmän kuin viime öisen varkauden tiimoilta. Nyt kaupasta saa uudet, eikä lahjojen saajat ehtineet pettyä, kun eivät tästä tiedä. Ja onneksi mitään ei rikottu. Ei autoa, eikä kukkapenkkiä, eikä ihmisiä. Pitääköhän sitten alkaa laittaa ensi kesänä pihakalusteitakin (jos siis hommaa uudempia) ketjuilla yöksi kiinni.

Pieni asia, mutta hieman kyllä järkytti turvallisuuden tunnetta. Päivä on muuten ollut hyvinkin touhukas. Läksyjä (oman ja lapsen) ja viikon ruokien laittoa, siivoamista.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Haaveita kesästä

Muistiinpanoja itselle vuodeksi 2013. Kerää siemeniä tästä unikosta isän pihalta.


Ilman kuvaakin tämä pitäisi olla ihan helppo muistaa, koska siellä ei muita unikoita kasva.

Marraskuu tuntuu blogissa ja huomaa sen muutenkin. Pimeä on töihin lähtiessä ja töistä tullessa. Vielä olisi haravoitavaakin pihalla. Aina valoisalla on tuntunut olevan muita kiireitä, jos sää olisi haravointia suosinut.

Olen lukenut muiden blogeista, miten mahtavia määriä sipulikukkia ovat istuttaneet. Nyt iski kateus.  Muista siis ensi syksynä tavoitella jotain tälläistä. Tulppaanimerta. Tosin kuva on otettu Alankomaissa Eftelingin puistossa 1.5.2012, jossa on ehkä pari puutarhuria vakkaristi töissä.


Tänä vuonna tein tosin oman ennätyksen. Kaivoin maahan / istutin syksyn aikana ehkä noin 40 eri lajia pihallemme, eri aikaan kukkivia sipulikukkia ja myös muutamia juurakoita. Näiden lisäksi kesän aikana pihaan on vaivihkaa tullut vähintää 10-20 eri perennaa. Saatuna tai ostettuna. Toivon totisesti, että piha näyttää keväällä ja kesällä täydemmältä ja värikkäämmältä kuin viime vuonna.

Tästä johtuen, siis värien hakemisesta, on alkanut tulla myös mieleen myös käyttää vihreää: havuja ja heiniäkin ehkä joskus mahdollisesti pihalla. Ihan sen takia, että näin syksyllä piha alkaa muuten muistuttaa mutavelliä. Ei savinen harmaanruskea ole kovin ihana väri. Vihreä olisi kauniimpi. Tässä siis riittää projektia vielä monelle vuodelle.

Ihmettelen myös sitä, että kovin pahasti ei ole kyllästyminen tähän iskenyt. Sellainen kun on minulla tapana. Ensin innostua jostain ja sitten lopettaa jossain vaiheessa kuin seinään. Sitä odotellessa ehkä ehdin tuota pihaa laittaa kauniimmaksi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Marraskuun haaastekuva

Marraskuu näyttää meidän ikkunasta, ihan marraskuulta. Lokakuuhun verrattuna piha on erilainen. Ikkunat kyllä ovat yhä pesemättä, joten jokin asia ei muutu.


Pihasta ei löydä paljon bloggailtavaa. Vaikka piha on levolla, niin tekemistä on silti, tosin ei juuri pihaan liittyvää. Mielelläni lasken jo kuukausia ensimmäisiin siementilauksiin sekä ensimmäisiin kevätkukkiin. Sisäkukkien kasvattaminen on minulle vähän vierasta ja vaikeaa. Meille kelpuutankin kasveja, jotka eivät tarvitse säännöllistä kosteutta tai kovin samana pysyvää sisälämpötilaa.

Vaikka tiedän, että minulla on peukalo keskellä kämmentä, varsinkin sisäkukkien suhteen. Silti ihan vähän ja salaa haaveilen välillä sisäpuutarhasta. Avoimissa puutarhoissa kävin ihailemassa mm. tällaisiä kasveja yksityisen ihmisen talvipuutarhassa / sisäkasvihuoneessa. Onneksi tätä haavetta voi toteuttaa muiden kasvatustulosten ihailulla. Marraskuun piristykseksi ja mukavan isänpäivän toivotukseksi: