tiistai 30. joulukuuta 2014

Oikein onnellista uutta vuotta 2015

Arki palannut töiden muodossa eloon ja vapaa-aikaan iskenyt aikamoinen neuloosi. Siis sukkalankojen shoppailuja ja uusien ohjeiden opettelua varovaisesti. Puutarhabloggailu jäänyt vähän nyt taka-alalle. Ihana kuitenkin käydä lukemassa toisten blogeja.

Toivottelen sopivasti aurinkoista puutarhavuotta 2015! Ja onnea ja menestystä noin ylipäätään Sun Lover-tulpaanien myötä!



Nähdään ensi vuonna! Eli ihan kohta.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua! Tämä tonttu jatkaa vielä hetken joululahja- ja paketointipajalla ja siirtyy sitten viettämään joulua pariksi päiväksi.


Palaan linjoille taatusti ennen uutta vuotta, jos vain tietokone ei päätä sitä ennen hajota.

Mukava puutarhavuosi on taas takana. Muistaakseni tein jotain enemmän kuin suunnittelin ja jotain vähemmän kuin suunnittelin etukäteen. Pian pääsee tekemään uusia suunnitelmia. Niitä sitten näkee myöhemmin, mitkä toteutuvat ja mitä eivät. Huippuhetkiä on myös takana, kuten sarja epäonnistumisiakin.

Joulussa on hienoa lasten odotus. Tunnen sitä samaa tunnetta itse myös, mutta nykyisin vähemmän jouluisin. Se odotuksen suuri tunne iskee keväisin, kun pitää sekä aamuisin että päivisin käydä kurkkaamassa, että joko nyt se sipulikukka on noussut maasta tai milloin tulppaanit kukkivat. Paljon on siis odotettavaa edessä. Joulussa on onneksi tietty määrä päiviä, että lasten kärsimättömyys ei ihan leviä käsiin. Keväällä taas ei ikinä voi etukäteen ennustaa, milloin mikäkin kukkii. Siinä harjoitellaan kärsivällisyyttä, ainakin joinakin keväinä.


Kohta alkaa uusi laskenta, lähtölaukaus kevääseen ja kärsimättömään odotukseen.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukuun yllätys

Lumi peitti maan. Kottikärryssä oli vielä lasten lelut. Ja ne suojattu lumikolalla. Laittelin leluja pussiin, kun vahingossa häiritsin samalla perhosta.


En tiedä, missä perhoset tykkäisivät eniten majailla talven yli. Yritin parhaani ja etsin risukasoista jonkinlaisen paikan talvilevolle. Aamulla haaveilin kevästä ja heti törmäsi elonmerkkeihin, kun lähdin ulos.

Muutenhan meidän pihalla oli samaan aikaan lumista.


Hyvää viikonloppua!

Kevään odottamista

Viiden kuukauden kuluttua on huhtikuu. Ja luonnossa taas väriä. Ainakin maanrajassa.



Vaikka kyllä äsken kyllä kiljaisin tyytyväisyydestä, kun puut olivat kauniissa lumikerroksessa. Ainakin hetken.

Pian olen saanut 300 tekstiä aikaiseksi blogiin, jonka aloitin vajaa kolme vuotta sitten. Ensin olin itsekin skeptinen, että jatkuuko puutarhailu ollenkaan alun jälkeen. Saatikka bloggailu. No, ovat jatkuneet ainakin tämän aikaa.

Ensi vuodelle olisi mielessä taas uusia suunnitelmia, mutta ne ovat aluksi ehkä vähän tylsiä toteuttaa ja niihin liittyy aluksi hyvin vähän kasveja. Pihaa pitäisi laittaa kuntoon rakentamisen jälkeen, tilata hiekkaa ja multaa ja kylvää nurmikkoa. Taitaa alkaa lapiohommat. Koska näihin suunnitelmiin ei liity heti uusien kuoppien kaivamisia kasveille, tuntuu ne tosi tylsiltä hommilta.Sitäkin välillä pitää tehdä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukuun tunteita

Olen viime aikoina sahannut tunneskaalalla ahdistuksen ja auttamisesta tulevan hyvän mielen välillä. Aloin jossain vaiheessa huomata, että facebookin kautta jotkut ystäväni kommentoivat sivua Jouluapu. Aloin lukemaan näitä viestejä ja alkanut ymmärtämään taas jotain todella tärkeää. Sivustolla on perheitä, joita voi auttaa. Tarinoita lukiessa, vanhempien pyyntöjä miettiessä olen todennut eläväni aika etuoikeutettua elämää. Voin tarjota tukiverkostoni avulla lapsilleni ja perheelleni ja myös sukulaisilleni yhteisen yltäkylläisen joulun. Omien lapsien kaikki lahjatoiveet eivät toteudu, mutta eivät he suinkaan jää ilman. Lasteni lahjatoiveista kun voi löytyä esim. koira tai vastaavaa, joka nyt on vähän erilainen hankintapäätös kuin pelkkä lahja. Enkä myöskään hanki kolmea 150 euron arvoista legopakettia.

Minä voin itse höyrähtää kesällä hankkimaan esim. erilaisia pioneja edellisten seuraksi. Ja talous ei silti kaadu (vaikka ehkä heilahtaa) tästä. Voin vähän talvella mennä sekaisin lankojen edessä, eikä se harmita.


Voin olla omasta halustani vähän aikaa lyhennetyllä työajalla. Vaikka se tuntuukin tilipäivänä, se ei heijastu tulevaisuuteen juuri ollenkaan taloudellisesti, vaan enemmin positiivisesti, koska olen ollut opettamassa lastani läksyjen teon rutiiniin. Toki kokonaisuutena talouden takia palaan myös normaaliin työaikaan pian. Olen onnekas, kun voin tämänkin asian vain päättää.

Aikaisempina jouluina olen laittanut rahaa kehitysmaihin eri tarvikkeisiin ja/tai pelastusarmeijalle ja/tai Lionsien ruokakärreihin. Mutta muiden taloudellinen hätä ei ole kuitenkaan juuri tuntunut ja olen ollut oikeasti hävyttömän pihi näissä lahjoituksissani. Nyt lukiessa perheiden tilanteita ja miettiessä, että perheellä ei ole varaa sijoittaa tuohon ja tuohon. Ja lahjaksi jouluksi toivotaan dödöjä tai toppahanskoja, huomaan eläneeni taas pari vuotta jossain kuplassa. Kun mietin, mitä itse saisin kaupasta milläkin summalla omalle perheelle esim. joulua ajatellen, alkaa tajunta laajeta. Menen helposti omien lapsien lahjomisessa tyhmyyksiin. Ostan jotain sellaista, jota he eivät halua tai pyydä. Nyt pari tällaistä lahjaa saa kodin jostain, jossa niistä ollaan innoissaan ja joista ollaan kirjoitettu joulupukille. Menee taatusti parempaan osoitteeseen, kun meille pölyä keräämään. Omat lapseni (ja sukulaislapset ja kummilapset) saavat jotain sellaista, mitä oikeasti haluavat. Pysyttelen toivelistassa (kun joku sukulainen kuitenkin höyrähtää niihin ylimääräisiin kiemuroihin) ja teen maltillisemmin sitä jouluruokaa meille. Jos taas vahingossa liioittelen jouluruoan suhteen, tiedän, mitä kautta löydän sille ruoalle paremman paikan ennen joulua, kuin mitä meidän kompostimme olisi joulun jälkeen.

Pieni herätys on minulle hyväksi. Suunnat elämässä taas järkevämmät. Kiitos tästä Jouluavulle!



lauantai 6. joulukuuta 2014

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää!

Ja yhä kuvat liittyvät kevääseen.

Sinivalkoista.


Ja vähän myös hempeämpää.


Nyt ulkona maailmaa kuorruttuu, ainakin hetkeksi, valkoiseen. Lunta siis sataa.