sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Suunnitelmia ja yllätyksiä

En ole kovin suunnitelmallinen ja järjestelmällinen. Lähipiiri voi tämän todistaa. Suurpiirteinen on oikein hyvä sana. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä suunnitelmaa niille ensi kevään kukkijoille. Kirjoitan sitä uskollisesti nyt ylös. Mitään en istuta, ennen kuin nimi on kirjoitettu muistiin, ehkä ostopaikkakin ja suunniteltu, että mihin ne laitan. Toteutus on sitten sellainen, että lähden kaivamaan kuoppaa uusille isoille ja pienille sipuleille. Päätänkin viime hetkillä laittaa (varmuuden vuoksi) pari pikkuista sipulia toiseen paikkaan, jos ne eivät tässä kohdin menestykään. Hieno uusi suunnitelma tuli tehtyä. Sitä ei vain merkitty mihinkään. Ja en minä enää seuraavana päivänä muista, mitä suunnittelin.  Ensi keväänä on sitten yllätyksiä. Ehkä. Jos tajuan niitä etsiä.

Ajattelin eilen lykkästä kaikki ostamani sipulit penkkeihin. Mutta jos on koko sateisen syyskuun vältellyt pihatöitä, on siellä pihalla varsin raskasta työskennellä. Siirtää niitä perennoja, joita on koko kesän miettinyt. Lykätä kottikärryjä savivellissä. Meidän takapihan ongelmallisimpiin paikkaan jää kävellessä jalanjäljet rikkaruohikkoon.



Viime vuonnna vasta lokakuussa sai tällaiset jäljet aikaiseksi. Tänään siis on ryhdyttävän ojan (tai edes pienen puron) kaivuuseen, ettei minun ihanat sipulini mädännyt märkään Kohopenkissä. Siis kohopenkkikiäkin uhkaa kohta vedenpaisumus. Olisin siis tyytyväinen ennätysvähäisen sateista lokakuussa.

Eilen oli siitä kiva ja kummallinen pihapäivä, että meilläpäin näkyi valoilmiö, jota auringoksi kutsutaan. Sain sentään kadun varren puiden lehtiä kuvailtua, kun vahdin poikani pyöräilyjä.


Ja niistä yllätyksistä ja suunnitelmistä sen verran, että itselleni sitten kevääksi tiedoksi:
- olen takapihan penkistä siirrellyt jotain (ehkä pienen koristelaukan/krookuksen) sipuleita myös toiseen penkkiin, siihen vieressä.
- samasta penkissä väärässä paikassa kasvaneita kukkasipuleita(punaisia tulppaaneja) olen näköjään siirtänyt myös viereiseen penkkiin ja yllätyksekseni niitä löytyi myös etupihan penkistä (taas näitä loistoajatuksia)
- eilen olin jo muka siirtänyt kaikki sipulit. Tulin sisälle, siivosin paikat ja käteni jne. Muistin tunnin kuluttua, että siellä on penkissä onkin lisää niitä sipuleita sateen armoilla. Kaivoin ne johonkin.. ehkä ikkunan alle.. Eikä enää hajuakaan, että mitä sipuleita.
- olen myös jakanut narsisseja ikkunan alla olevasta penkistä. Värit ovat varmasti nyt menneet sekaisin. Jos niitä narsisseja ilmestyy myös muualle, niin syytä tätä viikonloppua.

Tästä syystä pidän kovasti tämän puutarhakaaoksen - blogin nimestä, jostain syystä minun suunnitelmani eivät ole kaikkien mielestä varmaan kovin hyvin toteutettuja. Keväällä sitten nähdään, miltä näyttää.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Voihan sade

Meilläpäin on satanut ja satanut ja satanut. Heinäkuu rikkoi sade-ennätyksiä. Syyskuu vie toiseksi vetisimmän syyskuun tittelin 50 vuoteen ja piha on ihan litsläts-märkä. Takapihalla pitäisi yksi kohta kaivaa ensi kevättä varten. Koska maa on savinen, olisi se ollut toisaalta järkevää tehdä syksyllä. Mutta vesilätäköiden kaivaminen tuntuu vähän hölmöltä. Onneksi olen tehnyt takapihalle kohopenkkejä. Silti pelkään joidenkin kasvien heittävän henkensä tänä talvena. Meidän pihalla on niin kivasti lätäköitä, että sateella linnut tulevat pihalle kylpemään. Etsi lintu kuvasta. (etualan auton nokka kuuluu polkuautoon)


Vuodenajasta harhautunut lupiini kukkii tien vieressä, lähes ainoana tienvierustan kukkana.

Metsä, siis meidän lähimetsä, on taas putsattu kerran aarteista, sadekuurojen lomassa. Jotenkin pihatyöt eivät nappaa yhtään.. Ja se johtuu ihan tuosta savimaan liukkaudesta. Metsässäkin pysyy paremmin pystyssä.


Ehkä mieli muuttuu huomenna. Saan paketin postista ja sitten on kaikki sipulit saatu ja hommattu. Hyötykasviyhdistys toimi erittäin nopeasti, tilauksen tein perjantai-aamuna ja heti maanantaina sitä yritettiin jo jakaa laatikkoon (johon se ei kyllä mahtunut). Korpikankaalta kesti sen verran kauemmin, etten edes oikein ole varma, että mitäköhän tilailin. Huomenna se selviää. Onneksi lähiposti on lauantaisinkin auki.

Olenkohan ainoa, jolla on hyvät suunnitelmat netin tai kaupan hyllyjen ääressä ja sitten myöhemmin joutuu vähän enemmän miettimään, että mitäköhän sitä tuli suunniteltua.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syysväritystä

Syysvärit alkavat olla pihassa ja  osin pian ovat ohikin.

Sateella tuomipihlaja (siro tai marja-sellainen) erottuu muusta vihreydestä tällä hetkellä hyvin.



Kaksi viikkoa sitten oli vasta yksi pieni oksa keksinyt syksyn tulon.



Selvä syksy, mutta silti yksi herttavuorenkilpi kukkii ja kuukausi sitten kukki sen viereinen kaveri. Kummia tyyppejä. En kovin paljon edes pidä niistä herttavuorenkilvistä. Pikkhiljaa niiden elintila taitaa kaveta meidän pihalla.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Yllätystä

Tässä postauksessa olin varma, että joka vuosi tähän samaan (pihamme rutikuivaan) paikkaan ilmestyy tasan yksi (1kpl) syyskrookusta. Olenko ollut aiemmin sokea, huonomuistinen vai onko tämän kesän runsaat sateet vaikuttaneet jotenkin, kun minun mielestäni ennen ei ole näin montaa krookusta siinä töröttänyt. Vai kaivoinko minä kukkapenkkiä syksyllä tuosta kohdin vai en? Pitäisi ihan kaikki kirjoittaa ylös, ellei oikein keskity miettimään, mitä sillä hetkellä tekee..

Ensin huomasin pienet alut vieressä.


Sitten niistä uusista aluista tulikin tälläisiä ja nyt siellä vielä on alkuja. Koska maa on niin sammaleinen tuosta kohdin, niin epäilen sitä, että olisin tuosta krookuksia kaivanut esiin ja jakanut.


Monesta muusta paikasta olen kaivaessa löytänyt sipuleita ja niitä jakanut kuskanut niiden paikkoja ja sitten unohtanut, että minne laitoin mitäkin.



Osan kevätkukkien kukkasipuleista olen jo hätähousuna laittanut maahan. Nyt olen laittanut tietoja ylös muistikirjaani, johon kirjoittelen penkeille eri koodinimiä. Koodinimet eivät vielä ole kovin järkeviä tai luovia. Ainakaan, jos muille kertoo istuttavansa etupenkkiin tai takapenkkiin kukkia, voi saada vähän kummistuneen katseen. Välipenkki vaatisi räväkkää keltaista ja oranssia ja punaista. Etupenkkiä ehkä koristaa vaaleammat punaiset, aniliinit tai valkoiset (hieman keltaista) ja jotain sinne päin ja takapenkkiin pitäisi tulla sitten lilaa ja siihen sävyyn sopivia kavereita. Katsotaan miten käy ja mitä sitten lumien sulettua alkaa tapahtumaan.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Kukkia kevääksi

Taisin vähän innostua shoppailemaan.. kukkasipuleita. Tämä on minulta harvinaista, mutta nyt taisi ryöpsähtää valloilleen se kaikki kevään ja kesän aikana mietitty ja ihan vähän ylimääräistäkin.. Onneksi tarkistin tämän blogin muistiinpanoista, mitä oli keväällä ja kesällä kaivannut. Tosin osan tarkistin vasta jälkikäteen.. Osan napsutin kotikoneelta, jolloin oli helpompi tarkistaa haaveilunsa. Osan nappasin kaupasta. Kotona noiden ostoksien värimaailma näyttikin vähän yksipuoliselta ja huomasin kaipaavani myös muuta väriä. Yhtäänhän en ole ajatellut, että mihin aikaan noi kukkii ja miten värit sitten sopivat yhteen. Minulla vain tuppaa käydä niin, että teen loistavan suunnitelman, sitten kukat eivät kukikaan siihen aikaan kuin luulin (tai jättävät jopa kukkimatta), joten suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi. Nyt sitten räiskin nämä jotenkin ja toivon parasta. Ja räiskin siemeniä sekaan myös, tosin ne laitan vähemmän räiskyen sen verran suoriin riveihin, että tunnistan toivotun kukan rikkaruohosta, ehkä.



 Vaikka nyt on syksy, ei syksyn pihakukkijat mietitytä niin paljon kuin kevään kukkijat. Keväällä ne oman pihan kukat ovat tärkeämpiä. Onhan pihamme jo ihan märkä ja syksyllä voi siirtyä metsään tai sisälle tai miettimään seuraavaa kevättä. Muutamia syksyn kukkijoita kyllä halajan, mutta ehkä pitää vähän saada vielä ensi kesä kokemusta pihasta. Sen sijaan ajatuksia omenapuista olen pyöritellyt mielessäni ja yhden paikan vähintää jo keksinyt. Sen kunnostaminen pitänee tehdä kokonaan tai alustavasti jo syksyllä. Kaveriomenapuuta myös mietin. Arvon enemmän puiden kokoja sekä omenoiden makuja ja käyttöä. Omenaa toivon, mutta en tuhatta kiloa (en ole supersäilöjä ja pakastinkin on liian pieni). Mietin myös ensi kesän vihannes/juuressatoa. Talvivalkosipuli on tilauksessa jo. Tomaattien kohtalo omalla paikallaan on niin surkea tällä hetkellä, että kuvaa en ole ottanut.. Pitää loput kerätä sisään kypsymään. Tomaatteja kasvatan myös ensi kesänä, mutta vähän järkevämmin laitettuna. Ei tuhatta tainta neliömetrille ja joku tomaattilaji voisi olla ihan hyvin myös ruukussa, liikuteltavassa muodossa.

Opin myös uutta kasveistani, joita keväällä innokkaasti esikasvatin. Luulin, että olen ihan huono kasvattamaan kaunopunahattua. Niin ehkä olenkin. Mutta sen kukan ei olekaan tarkoitus ilmestyä ensimmäisenä vuotena siemenstä kasvaessaan, vaan vasta seuraavana. Hurraa!! Minun pienet alkuni voivat kuitenkin ensi vuonna jopa.. ehkä.. kukkia?? Ja houkutella sitten niitä perhosia pihaan, joita kaipaan kovasti.

Uutta oppii koko ajan, miksiköhän kaikista kasveista ei tule otettua selvää etukäteen? Vaan vasta epäonnistumisen jälkeen???

Ai niin, haaveilenhan minä syyskukkijasta, syyshortensiasta. Sen paikka ei ole vielä vain minulle valjennut ja ehkä tähän aiheeseen pitäisi perehtyä ennen ostamista, sillä tätä kasvia olen nähnyt niin eri kokoisina, että taitaa olla tärkeä tietää, ostaako pienehkön matalan lajikkeen vai korkeaksi kasvavan leveän puskan. Vai voiko syyshortensiaa kenties juurruttaa oksasta? (vai miksi sitä puutarhakielellä nyt oikein kutsutaankaan, kun leikkaa oksan ja laittaa sen kasvamaan?) Jasmikkeen oksan taidan pyytää ja leikata kaverin pensaasta, koska sekin olisi ihana ja sen kasvattamisen ajan voisin miettiä sen sijoituspaikkaakin. Ja jostain muistan lukeneeni tai kuulleni, että jasmiketta voi lisätä oksasta.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Syyskukkija

Minulla on yksi syyskrookus, vai miksi sitä oikeasti nimitetään. Nyt on sen aika kukkia, usein se on viime vuosina kukkinut vähän myöhempään. Tsa-daa


Monilla on näitä useita. En ole useampia hankkinut enkä ikinä muista tarkastaa, että valmistaako tämä yksilö sivusipuleita. Kun mikään ei ole levinnyt, niin itse kyllä epäilen, että ei. Tuolla se kuitenkin töröttää, voikukkien vierellä. Onneksi muiden blogeista olen saanut vähän vinkkejä, mitkä kasvit voisivat tykätä Suomen syksystä eivätkä hätkähdä kummia ilmoja. Nyt siis mietin jo ensi syksyäkin. Eri asia, mitä tänä vuonna tulee toteutettua.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Metsä alkusyksyllä

Metsässä on rauhoittavaa, varsinkin lähimetsässä, jossa ei ole hirvikärpäsiä.






Lapsen mielestä olisi kätevää asua metsässä, sitten ei olisi metsään pitkä matka. Mutta me asutaan ihan metsän vieressä. Minusta se on parempi niin.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Tunnustus





Kiitos ensimmäisestä tunnustuksestani ikinä Eija Päärynäpuun varjossa-blogista. Olen aivan otettu ja sanaton.

Tämän voi laittaa eteenpäin niille, joilta on saanut tukea ja kannustusta jossain asioissa. Koska blogini on vielä varsin tuore ja vähän on kommentoijia, jää joukko tietysti pieneksi, mutta ei yhtään sen huonommaksi. Eija itse on varsin hyvä tsemppaaja. Samoin annan tunnustuksen eteenpäin
saveajapapua - blogiin sekä
sipulisukka - blogiin
Pienestäkin kommentista tulee usein kiva olo ja blogiin tunteiden purkaminen saa joskus jo olon kääntymään paremmaksi.

Pitänee ihan tässä hämillisenä nyt sitten vetäytyä perhettä paimentamaan.

Syksyn aarteita

Innostuin sienien syömisestä vasta aikuisena ja aikuisikääkin piti elää jonkin verran, ennen kuin innostuin niiden keräämisestä omin kätösin. Nyt lähimetsämme (ennen roudasin sienet paljon kauempaa) on alkanut puskea suppilovahveroa (joka on yksi niistä harvoista tunnistamistani syötävistä sienistä). Eilinen (lapsen mielestä seikkailuretki kera miekan) kääntyi sieniretkeksi. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa jo enemmän astioita mukaan, sillä vauvoja jäi kasvamaan aika lailla.. Elleivät naapurit ehdi ensin.


Takkakausi on avattu. Meidän matalan takan päällä saa osa aarteista kuivua talven varalle.

Ulkona tullut syksy tuntuukin taas kivalta.



Seuraava projekti taitaakin olla sekä kevätkukkien miettiminen ja ensi kesän suunnittelu. Mutta myös erilaisten syysvärien miettiminen. Niin paljon vielä tehtävää, ennen kuin piha alkaa näyttää jotenkin sinnepäin siltä, mitä mielessäni jo kuvittelen.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Ostoksia

Huomaan, että ilmat vaikuttavat selkeästi omaan mielialaan ja jaksamiseen suhteessa pihaan. Synkkinä, sateisina päivinä oma piha ei tunnu yhtään niin kivalta kuin muiden pihat. Aurinkoisena päivänä näkee omankin pihan mahdollisuudet ihan eri tavoin. Onneksi siis myös aurinko paistaa.

Ensimmäisiä kertoja shoppailin mielialan piristykseksi kasveja viikonloppuna. Olin koulutuksessa työviikon päätteeksi ja ihan raatona myös kassien raahamisesta jne. Eksyin tosiaan ihan vahingossa kukkasipulien äärelle (en vielä tajunnut, että syyssipulit ovat jo kaupoissa) ja pari pussia sai mielen ja kropan jaksamaan loppuillan ja seuraavan päivän. Nyt tietenkin toivon, että etteivät mene pilalle säilyttämisestä sisällä, kunnes isken ne multaan. Ostin tuoksulaukkaa (Nectaroscordum siculum) ja vain yhden jättilaukan (alliun gigantheum) Usein kukkia ei osteta vain yhtä kerrallaan, mutta sipulin hintakaan ei ollut ihan se halvin. Koska kyse oli mielenvirkistyksestä, olisi voinut shoppailu rönsytä käsistä, mutta nyt mielessä oleva lista on niin pitkä ja monta verkkokauppaa koluamatta. Juuri tuli sähköpostiin mainos Isoäidinkasveista talvivalkosipulista. Pitää vielä Hyötykasviyhdistyksen sekä Korpikangas Siemen-Frön tarjonta käydä läpi. Ja suunnittelu on jo pään sisällä käynnissä, että mitä kaikkea voisi tilata ja mihin voisi mahduttaa ja mitä.. Sekä kasvimaalle että perennapenkkeihin.


Terassilla hehkuu pinkkiin ja lilaan vivahtavat sävyt.


Verenpisara Sarah Blue on sinisempi nuorena. Kukat tässä keijunmekon lehteä vasten.


Keijunmekon kukat ovat nuorena kauniin hillittyjä ja enemmän pinkkiin lilahtavia.

Ja vanhempana sitten tummempia, kun tuo muoto muuttuu.


Keijunmekkoa pitänee kasvattaa useammankin. Ihan pienen alun sain pidettyä hengissä ja nyt korkeus on pitkälle kahden metrin. Alkaa tukikepit jo loppua kesken ja pari narua voisi kai viritellä. Kahdesta pienestä alusta tuli ruukkuun täytettä yllättävän paljon. Keijunmekkoa ja verenpisaraa esittelin jo ennenkin, mutta nämä ovat selvästi loppukesän kukkijoista aika upeita ja kestäviä. Kohta tai nyt on kuitenkin jo syksy.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Toisin kävi

Luulin keväällä, että tähän aikaan vuodesta olen esitellyt hienoja sadonkorjuukuvia valtavan hienosta kasvimaan sadosta ja kaikki hmettelisivät, että kuinka hienosti on ekakertalainen saanut kaiken kasvamaan. Ihan niin ei käynyt.

Esittelen sen sijaan kuvan siitä ainoasta freesiasta, joka kasvoi ja jonka heti poimin ja joka nyt näyttää ihan rupuselta. Ei niitäkään tullut kahtakymmentä.


Nyt sen sijaan on kasassa paljon opittua, varsinkin kantapään kautta. Ja paljon uusia suunnitelmia ja kukka-ajatuksia. Pohdin myös eräiden luontokappaleiden tuhoamista, ennen kuin tuhoavat myös ensi kesän kasvimaan sadon. Mietin myös, että mitä ihmeen tekstiä sitä blogiin syytää sitten ensi kuussa tai talvella. Voi siis olla, että puheenaiheet puutarhan puolelta jäävät vähän vähiin tätä menoa ja joko blogi hiljenee tai aiheisiin tulee vaihtelua.