Toukokuun puoliväli

 Vähän varkain on tullut taas toukokuun puoliväli. Tuo aika, joka viimeistään saa esiin puutarhan kasvien kanssa onnen pakahduksia. Kaikki alkukevään pienet kukat ovat ihania ja niistä riemuitsen, tämä vaihe vaan saa aikaan vielä enemmän huokailua ja ihastuksia, kun kasvit näkee jo kaukaa. On värejä ja muotoja. Sekä enemmän kaikkea. Kasvien suhteen ei toimi minulla mikään vähemmän on enemmän sanonta. Vaan enemmän on parempi. 

En ole ehtinyt raportoida kukinnasta. Ja nyt tosiaan sitä on jo runsaasti. Ihana löytö oli tänään, että pari kärhöä on näyttänyt elonmerkkiä jopa metrin korkeudesta edellisen vuoden versoja: yksi Hagley Hybrid ja yksi kärhö Warszawska Nike. Molemmat ovat valitettavasti sellaisessa maassa, että eivät kasva mitenkään runsaasti, joten tämä ilahduttaa. Täytyy muistaa tarkistella muitakin kärhöjä. Kyseiset kärhöt majailevat alakuvan taustalla olevassa penkissä, jossa tällä hetkellä kukkii mm. esikoita, joka paikkaan ehtiviä valkouokkoja ja hyasinttejä, helmililjoja. Muutama kirjopikaralilja, yksi yksinäinen narsissi.

Hyasintteja, helmihyasintteja, palloesikoita ja muita esikoita on monissa penkeissä. Hyasinttejä pistän maahan joka syksy edes muutaman. Ja nykyisin ne alkavat näyttää jo mukavalta kokonaisuudelta, vaikka niitä on eri värejä eri penkeissä. Vielä muutamia vuosia sitten vähäisempi määrä hyasinttejä eivät aina tuntuneet sopivan muiden kasvien kanssa yhtä hyvin yhteen. Runsaus auttaa. Toki tänä vuonna tulppaanien tykitystä ei ole tulossa. Tulee vain muutamia. Meilläkin ovat peurat käyneet liian monta kertaa tontilla tänä keväänä. Moni tulppaani on menettänyt lehtiä sekä nuppuja. Jänikset tekeävät täällä vahinkoa lähinnä krookuksille, jos keväällä sataa lunta, joka jää maahan vaikka vuorokaudeksi.

Tarhakylmäkukkiakin olen haalinut eri värejä pikkuhiljaa. Ne eivät kaikki kuki samoihin aikoihin. Tässä punainen.

Ja tämä näyttää lohenpunaiselta. Tämä on yläkerran (kukkapenkin nimi) kukkapenkissä tosi keskellä kaikkia muita kevätkukkia. 

Tässä yläkerran penkkiä yhdestä suunnasta, kömmin keinun taakse tätä kuvaa ottaessa.

Ja sama penkin reuna toisesta suunnasta.

Samassa penkissä on myös pikarililjaa, joka saattaisi olla assyrian pikarililja.

Ja taustalla jouluruusu (joka on ostettu siementaimena ihan todella kauan aikaa sitten) ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Sisällä on punaisia pilkkuja.

Vuosien aikana olen ostanut erilaisia helmililjoja, joiden kaikkien nimiä en enää jaksa kaivaa esiin.

Näiden hyasinttien tarina taitaa myös olla melko pitkä. Ovat taineet kukkia jo useampia vuosia.

Imikät ovat myös tällä tontilla hieman varkain laajentuneet ja monipuolistuneet. Alakuvassa tuo pehko melko keskellä kuvaa on imikkää, jolle minulla ei ole nimeä. 

.

Siellä se kukkii valkovuokkojen ja palloesikoiden seassa, ja on myös kimalaisten mieleen. Imikät ovat kosteassa ja multaisessa tai savimaassa aina hyvinvoivia tällä tontilla. Kuivemmassa eivät ole yhtä runsaita. Joten jaoin jo tuotakin imikkäpehkoa, ettei jyrää palloesikoita. Tontilla on aina kohtia, joissa ei oikein kasva mikään hyvin. Tämä kuva on alakerran penkistä, joka on yläkerran penkin alapuolella. Yläkerran penkissä on kohta, jossa on hyvin heikko lumisuoja aina talvella, kun sitä kohtaa joudutaan käyttämään lumien kolaamiseen. Siihen kohtaan en osta uusia kasveja, koska ne voivat menehtyä. Aina voi kokeilla oman tontin kasveista jakopaloja. Jos jossain vaiheessa sekin kohta kukoistaisi kesäisin. 

Takapihalla on myös muutamat keltaiset narsissit kukassa. Näitä jaoin viime vuonna. Koska nämä eivät ole minulle niin tärkeitä narsisseja, voi niitäkin kokeilla paikoissa, joissa ei kaikki kasvit viihdy.  Ne siirretyt kukkivat tuolla takana. Välissä keltainen lämpäre on keltavuokkoa ja punainen lämpäre esikkoa. Kasvimaa on aivan retuperällä. 

Punaimikkä myös on hyvin kukkainen. Siellä se kukkii suurin korallinpunaisena. Vierellä kirjopikarililjoja, keltavuokkoa ja muita kasveja. Ei mene kaikki sävyt yksiin, mutta sekä keltavuokon että punaimikän siirtämisessä olisi hommaa, joten olkoot noin. 

Kaikkea raportoitavaa olisi vaikka kuinka paljon. Alkaa vain silmät kohta vuotaa vettä, kun väsymys alkaa painaa. Vielä täytyy hakea karaistumassa olevat taimet ulkoa. Joka kevät tätä hommaa aina alkaa vihata. Ei siis puutarhahoitoa, vaan kasvien roudailua. Meillä vain sisällä tulee liian helposti liian plöröjä kasveja, joten pakko roudailla. Tai sitten ottaa paleltumisriskejä kasvien kanssa. Osan kasveista kanssa vähän olin liian rohkea (muutama muratti ja pelargoni) ja paleltumisjälkiä onkin niissä, onneksi ovat sentään elossa.

Sinikämmen ja imikät ovat olleet tuossa jo vuosia. Ne silti aina ilahduttavat.

 Keväistä viikonloppua!

Uusia ja vanhoja asioita

 Tänä vuonna vappuna meillä kukkii pari vappupalloa. Eli palloesikkoa. Osa niistä ei ole korkeita ja osa vasta aloittelee. Olen monena vuonna ollut kateellinen ykkösvyöhykkeen vappupalloesikoista. Tänä vuonna yksi pinkki yllätti takapihalla. Olenkin löytänyt sieltä lämpimän paikan kukkapenkille.

Tämän lähellä kasvaa ja kukkii imikkä Sissinghurst White, joka on vankistunut sen verran, että se näyttää oikeasti viihtyvän tuolla paikalla.

Etupihan puolella valkoiset palloesikot eivät ole kovin pitkän varren päässä. Kukkivat kiurunkannus Purple Birdin vieressä. Nämä kiurunkannukset eivät ole olleet tässä kauan, mutta aivan kuin olisivat lisääntyneet.

Myös muita imiköitä on jo kukassa. Kuten punaimikkä.

Jokin nimetön ja tällä tontilla pitkään ollut valkotäpläimikkä.

Melkoisen uusi, nimetön valkotäpläimikkä.

Myös vanhoja hyasintteja nousee mukava määrä. Osa vähän harvenee aina ajan mittaan.

Osa esikoista ovat jäämässä keltavuokkojen alle. Esikkoja on helpompi siirtää tässä paikassa.

Sitten ikävä uusi pelko on Tulip Fire niminen kasvitauti. Sitä on monella alkanut olla Suomessa aivan holtittomasti pääsiäisen sateiden jälkeen. Instassa tästä on tullut jo monia kertomuksia vastaan. Viime vuonna meillä nousi tosi vähän tulppaaneja. Syytin silloin säätä. Nyt mietinkin, että onkohan se tauti ollut muutamissa penkeissä, joissa nytkin on paljon vähemmän tulppaanien lehtiä kuin joskus. Toisaalta minulla on vain pari sellaista kasvia, joissa on selkeää ongelmaa. Tässä yksi lehti:

Ja tässä tämmöinen peuran järsimän tulppaanin jämät. Joista en nyt tiedä, mitä tämä muu läikikkyys meinaa. Meillä myös kävi peurat vierailulla, joten sekin voi olla syy vähäisempiin tulppaaneihin.

Minulle keväällä tulppaanit ovat yllättävän tärkeitä. Varmasti siksi, että puutarhaharrastuksen alussa ihastuin tulppaanien kevätiloitteluun kukkapuiden kukkiessa. Onneksi tänä vuonna näin Alankomaiden tulppaanitykitystä siten, että voin vieläkäkin palauttaa silmiini tulppaanirivistöt, tulppaaniympyrät ja tulppaanit muiden sipulikukkien rinnalla. Pakko sujauttaa tännekin taas yksi kuva, eikun kolme.

Vähän kivempi uusi juttu on kokeilu esikasvattaa uudella tavalla kesäkukkia. Saa nähdä, miten tämä esikasvatus etanani toimii. Laitoin kosmoskukkien siemeniä esikasvatukseen riviin. Ensin sanomalehteä lattialle, sen päälle multaa (taimimultaa laitoin suurimmaksi osaksi, vain ihan sinne alhaalle laitoin hieman voimakkaampaa multaa). Sitten siemenet sinne tulevan rullan yläpäähän melko tiheään. Sitten rullailin sanomalehden multineen etanaksi tai spiraalin muotoon. Tuin sen komeuden vanhalla muovisella hillopurkilla. Nyt siellä jo itää, vaikka tein tämän vasta sunnuntaina ja tänään keskiviikkona siellä vihertää jo hieman. 

Katsotaan, miten jatkossa tämän homman kanssa käy, laitanko kosmoskukat suoraan sitten maahan vai koulinko niitä vielä isompiin purkkeihin. Toivoisin säiden suosivat suoraan maahan laittoa, sillä sisätilat alkavat olla aika täynnä taimia. 

Mukavaa vappua!

Lehtimuotoja

Täytyy itseä varten laittaa samaan postaukseen vähän lehtimuotoja. Joskus jätän omia kasveja nimeämättä kuviin tai puutarhaan ja sitten ihmettelen myöhemmin, että mikä olikaan mikä. Olen huomannut itsestäni hieman kerälijän vikaa kasveissa ja tartun helposti kasveihin, joita minulla ei ole vielä. Meidän tontti on hieman haastava keräillä suuria ja aurinkoa rakastavia kasveja. Kärhöjä olisi paljon, mutta tukien rakentelu olisi myös tarpeellista silloin jne. Joten puolivarjoiseen, savipohjaiseen puutarhaan sopiikin hyvin imikät sekä rotkolemmikit. Ne peittävät maata hienosti viihtyessään ja niissä on kauniita lehtiä. Kun aloitin puutarhaharrastuksen, en edes tajunnut, mitä iloa on lehtiperennoista, kun väriä pitää olla kukissa suuresti, että erottaa kauas. Mutta näin entisen työkaverin pihalla tavallista valkotäpläimikkää ja ihastuin sen lehtiin. Sen jälkeen omassa puutarhassa rakastuin siihen, miten kimalaiset ovat tämän kasvin kukissa keväällä. Tällä ei ole sen kummempaa lajikenimeä. Vierellä vaaleampilehtinen perenna on sinikämmen. Sitä jaoin varovasti viime vuonna, eikä se suuttunut.

Olen myös kokeillut lähteekö kärhö kasvuun näiden seasta. Kärhö kuitenkin tarvitsee juurelleen aina jonkin varjostavan kasvin ja tämä taitaa olla tarpeeksi korkea varjostamaan kärhöä, mutta ei haittaa myöskään kärhöjen kasvua.

Ostin tämän alla olevan valkotäpläimikän ja nimeä sille ei nyt ole. Sen vielä koetan selvittää ostopaikasta. Kukkii samanlaisin kukin kuin ylläoleva, mutta lehti on kapeampi. Eli yhtäaikaa voi olla vierekkäin sinisiä ja punaisia kukkia. Ihanasti alkaa tuuheutua. 

Uusin valkotäpläinen imikkä on rohtoimikkä Pulmonaria officinalis 'Sissinghurst White'. Pitäisi siis kukkia valkoisin kukin. Tämän lehden muoton on vähän noiden kahden yllämainitun välistä. Toivon, että tämä ei ole liian aurinkoisella paikalla. Saa kyllä iltapäivästä iltaan varjoakin.

Punaimikän kukat ovat punaisia ja lehti taas suurehko ja yksivärinen. On viihtynyt aivan mahtavasti. Osa näistä näkyy vain keväällä, koska jäävät tässä vaiheessa vuotta keltakurjenmiekan kaatuilevien lehtien varjoon. Sain tämän jakopalana Loviisasta ja siellä se viihtyi myös tosi monilla paikoilla auringosta varjoon. Kuhina käy käväällä näidenkin kukissa. Harmillisesti myös elämänlankaa kiemurtelee taas tuolla seassa.

Alakuvassa kuvassa näkyy Sissinhurst White, keijunkukka Caramel sekä oikealla ylhäällä punaimikän korkeampaa lehteä. Tuolla välissä kasvaa mm. auringonkukka, kun penkkiin piti saada yksivuotista täytettä täksi vuodeksi. Ja se on muuten kohta 2metrinen. En tiedä, onko keijunkukkia nykyisin kaupoissa enemmän kuin ennen, kun niitä myydään niin paljon kausikasvien joukossa. Kaikki eivät hoksaa kokeilla niitä maassa. Minulla on vuosien aikana kuollut vain pari keijunkukkaa (ja joku kituu), vaikka olen ostanut mitä kummallsempia värejä. Opin kyllä, että tummia ei kannata laittaa kuumiin ja kuiviin paikkoihin kuin omalla riskillä. Vaikka joku on sellaisessakin pärjännyt. Puutarhassa olevien keijunkukkien lajikkeista olen suurimmasta osasta jo aika kuutamolla.

Kesti kauan ennen kuin innostuin rotkolemmikeistä. Niiden lehdet vain alkoivat sen ensimmäisen hankinnan jälkeen kiehtoa, kun tuovat hienoja sävyjä lähelle maata. Ja meillä helposti kuunliljat reikääntyvät lehtokotiloiden takia, rotkolemmikit eivät.  Tässä nimetön rotkolemmikki. Jos joku tunnistaa, otan veikkauksia ja tunnistuksia vastaan.

Tässä viime vuonna hankittu rotkolemmikki King's Ramson.

Tässä kaksi uusinta. Vasemmalla puolella Varieagata ja oikealla Silver Hart. Nämä kaksi eroavat toisistaan vierekkäin selvästi. Mutta hopeasävyisten kanssa täytyy tuijotella lehden muotoa tai kuviota todella, että ymmärrän erot. Saatan aina joskus unohtaa jonkin nimen, että oliko se minulla jo vai pitikö se vasta hommata. Varsinkin, jos pääsee aarreaittojen luo. Nämä kaksi ovat ostettu Porista (puutarhaseuran matkalta) Paratiisin taimitarhalta. Katselin sen valikoimaa ensin netistä, sillä muuten en olisi ehkä osannut etsiä näitä, sillä valikoima oli suuri. Osasin myös etsiä jouluruusuja nettikaupan tutkimisen jälkeen ja johdattaa myös muitakin jouluruusujen luo. Koska aika oli rajallinen, niin täytyi miettiä, että mitä kasveja etsii ja mitä voi saada muualtakin.

Minulla on jo niin paljon punaimikkää, että myös tuota tavallista valkotäpläimikkää, että niitä täytyy kokeilla myös kuivaan varjoon. En vain usko, että ne ihan siitä tykkäävät, mutta aina voi kokeilla. Kuiva varjo on nimittäin tällä tontilla ollut yksi vaikeammista paikoista kasvittaa sellaiseksi kuin toivoisin. Kuivaan varjoon olen saanut viihtymään nyt jouluuruusuja, kun ensimmäisenä (ja ehkä toisena) vuonna istutuksesta muistaa kastella kunnolla. Kuunliljat pysyvät kuivassa varjossa ehjempänä, koska kotilot eivät viihdy siellä niin hyvin, mutta eivät ne siellä oikein tuuheudukaan. Esikot sinnittelevät siellä joskus aika henkitoreissaan, mutta keväällä ovat terhakkaana. Keväisin paikka saa vielä valoa, kunnes puiden lehdet tekevät varjon.

Saa nähdä, keräänkö imiköitä ja rotkolemmikkejä kovin kauan tai pitkään. Minulle sopiva keräilykohde on sellainen, jossa ei ole liikaa vaihtoehtoja. Imikät viihtyessään pulskistuvat suhteellisen nopeasti ja sitten niitä voi jakaa jo reippaammin. Viihtyessään jakamisen jälkiä ei välttämättä edes erota parin viikon päästä. Ei kuitenkaan rynni toiselle tontille, vaikka täytyy vähän vahtia, että ei ihan jyrää vieruskasvia, mutta pysyy aisoissa, kun kerran kasvukaudessa vähän asiaan puuttuu. Rotkolemmikkien sielunelämää voin sitten pari seuraavaa vuotta opetella. Olen myös näiden lisäksi hankkinut toki muitakin perennoja. Eli ei kannata ajatella, että minä järkevästi keskittyisin vain yhteen, kahteen tai edes kolmeen kasviin tai asiaan kerrallaan. Mutta jos kerrankin yhteen postaukseen ei rönsyilisi ihan kamalan paljon.