Lehtimuotoja

Täytyy itseä varten laittaa samaan postaukseen vähän lehtimuotoja. Joskus jätän omia kasveja nimeämättä kuviin tai puutarhaan ja sitten ihmettelen myöhemmin, että mikä olikaan mikä. Olen huomannut itsestäni hieman kerälijän vikaa kasveissa ja tartun helposti kasveihin, joita minulla ei ole vielä. Meidän tontti on hieman haastava keräillä suuria ja aurinkoa rakastavia kasveja. Kärhöjä olisi paljon, mutta tukien rakentelu olisi myös tarpeellista silloin jne. Joten puolivarjoiseen, savipohjaiseen puutarhaan sopiikin hyvin imikät sekä rotkolemmikit. Ne peittävät maata hienosti viihtyessään ja niissä on kauniita lehtiä. Kun aloitin puutarhaharrastuksen, en edes tajunnut, mitä iloa on lehtiperennoista, kun väriä pitää olla kukissa suuresti, että erottaa kauas. Mutta näin entisen työkaverin pihalla tavallista valkotäpläimikkää ja ihastuin sen lehtiin. Sen jälkeen omassa puutarhassa rakastuin siihen, miten kimalaiset ovat tämän kasvin kukissa keväällä. Tällä ei ole sen kummempaa lajikenimeä. Vierellä vaaleampilehtinen perenna on sinikämmen. Sitä jaoin varovasti viime vuonna, eikä se suuttunut.

Olen myös kokeillut lähteekö kärhö kasvuun näiden seasta. Kärhö kuitenkin tarvitsee juurelleen aina jonkin varjostavan kasvin ja tämä taitaa olla tarpeeksi korkea varjostamaan kärhöä, mutta ei haittaa myöskään kärhöjen kasvua.

Ostin tämän alla olevan valkotäpläimikän ja nimeä sille ei nyt ole. Sen vielä koetan selvittää ostopaikasta. Kukkii samanlaisin kukin kuin ylläoleva, mutta lehti on kapeampi. Eli yhtäaikaa voi olla vierekkäin sinisiä ja punaisia kukkia. Ihanasti alkaa tuuheutua. 

Uusin valkotäpläinen imikkä on rohtoimikkä Pulmonaria officinalis 'Sissinghurst White'. Pitäisi siis kukkia valkoisin kukin. Tämän lehden muoton on vähän noiden kahden yllämainitun välistä. Toivon, että tämä ei ole liian aurinkoisella paikalla. Saa kyllä iltapäivästä iltaan varjoakin.

Punaimikän kukat ovat punaisia ja lehti taas suurehko ja yksivärinen. On viihtynyt aivan mahtavasti. Osa näistä näkyy vain keväällä, koska jäävät tässä vaiheessa vuotta keltakurjenmiekan kaatuilevien lehtien varjoon. Sain tämän jakopalana Loviisasta ja siellä se viihtyi myös tosi monilla paikoilla auringosta varjoon. Kuhina käy käväällä näidenkin kukissa. Harmillisesti myös elämänlankaa kiemurtelee taas tuolla seassa.

Alakuvassa kuvassa näkyy Sissinhurst White, keijunkukka Caramel sekä oikealla ylhäällä punaimikän korkeampaa lehteä. Tuolla välissä kasvaa mm. auringonkukka, kun penkkiin piti saada yksivuotista täytettä täksi vuodeksi. Ja se on muuten kohta 2metrinen. En tiedä, onko keijunkukkia nykyisin kaupoissa enemmän kuin ennen, kun niitä myydään niin paljon kausikasvien joukossa. Kaikki eivät hoksaa kokeilla niitä maassa. Minulla on vuosien aikana kuollut vain pari keijunkukkaa (ja joku kituu), vaikka olen ostanut mitä kummallsempia värejä. Opin kyllä, että tummia ei kannata laittaa kuumiin ja kuiviin paikkoihin kuin omalla riskillä. Vaikka joku on sellaisessakin pärjännyt. Puutarhassa olevien keijunkukkien lajikkeista olen suurimmasta osasta jo aika kuutamolla.

Kesti kauan ennen kuin innostuin rotkolemmikeistä. Niiden lehdet vain alkoivat sen ensimmäisen hankinnan jälkeen kiehtoa, kun tuovat hienoja sävyjä lähelle maata. Ja meillä helposti kuunliljat reikääntyvät lehtokotiloiden takia, rotkolemmikit eivät.  Tässä nimetön rotkolemmikki. Jos joku tunnistaa, otan veikkauksia ja tunnistuksia vastaan.

Tässä viime vuonna hankittu rotkolemmikki King's Ramson.

Tässä kaksi uusinta. Vasemmalla puolella Varieagata ja oikealla Silver Hart. Nämä kaksi eroavat toisistaan vierekkäin selvästi. Mutta hopeasävyisten kanssa täytyy tuijotella lehden muotoa tai kuviota todella, että ymmärrän erot. Saatan aina joskus unohtaa jonkin nimen, että oliko se minulla jo vai pitikö se vasta hommata. Varsinkin, jos pääsee aarreaittojen luo. Nämä kaksi ovat ostettu Porista (puutarhaseuran matkalta) Paratiisin taimitarhalta. Katselin sen valikoimaa ensin netistä, sillä muuten en olisi ehkä osannut etsiä näitä, sillä valikoima oli suuri. Osasin myös etsiä jouluruusuja nettikaupan tutkimisen jälkeen ja johdattaa myös muitakin jouluruusujen luo. Koska aika oli rajallinen, niin täytyi miettiä, että mitä kasveja etsii ja mitä voi saada muualtakin.

Minulla on jo niin paljon punaimikkää, että myös tuota tavallista valkotäpläimikkää, että niitä täytyy kokeilla myös kuivaan varjoon. En vain usko, että ne ihan siitä tykkäävät, mutta aina voi kokeilla. Kuiva varjo on nimittäin tällä tontilla ollut yksi vaikeammista paikoista kasvittaa sellaiseksi kuin toivoisin. Kuivaan varjoon olen saanut viihtymään nyt jouluuruusuja, kun ensimmäisenä (ja ehkä toisena) vuonna istutuksesta muistaa kastella kunnolla. Kuunliljat pysyvät kuivassa varjossa ehjempänä, koska kotilot eivät viihdy siellä niin hyvin, mutta eivät ne siellä oikein tuuheudukaan. Esikot sinnittelevät siellä joskus aika henkitoreissaan, mutta keväällä ovat terhakkaana. Keväisin paikka saa vielä valoa, kunnes puiden lehdet tekevät varjon.

Saa nähdä, keräänkö imiköitä ja rotkolemmikkejä kovin kauan tai pitkään. Minulle sopiva keräilykohde on sellainen, jossa ei ole liikaa vaihtoehtoja. Imikät viihtyessään pulskistuvat suhteellisen nopeasti ja sitten niitä voi jakaa jo reippaammin. Viihtyessään jakamisen jälkiä ei välttämättä edes erota parin viikon päästä. Ei kuitenkaan rynni toiselle tontille, vaikka täytyy vähän vahtia, että ei ihan jyrää vieruskasvia, mutta pysyy aisoissa, kun kerran kasvukaudessa vähän asiaan puuttuu. Rotkolemmikkien sielunelämää voin sitten pari seuraavaa vuotta opetella. Olen myös näiden lisäksi hankkinut toki muitakin perennoja. Eli ei kannata ajatella, että minä järkevästi keskittyisin vain yhteen, kahteen tai edes kolmeen kasviin tai asiaan kerrallaan. Mutta jos kerrankin yhteen postaukseen ei rönsyilisi ihan kamalan paljon.