Lempipaikan ympärillä

 Joskus käy niin, että jostain paikasta / kasvista tai kukkapenkistä tulee selvästi sen vuoden suosikki. Tämän vuoden suosikki on ehdottomasti keinun ympäristö. Ja johtunee siitä, että olen niin paljon kaivannut kesäisiä keinuhetkiä. Kun on ollut sopivat säät, olen kiireestä mennyt keinuun. Vasta kolme aamuapalaa olen pystynyt aikataulujeni ja säiden takia (syön aika aikaisen aamupalan, kun en osaa nukkua pitkään, vaikka haluaisin). Tästä johtuen olen pienessä univajeessa ollutkin, kun monesta syystä iltoihin on voinut tulla venymistä ja aamulla sitten olen liian herkkä herämään milloin mihinkin. Keinun vierellä ovat avautuneet Coral Sunset pionit, jotka vaihtavat vanhetessaan väriä. Ihan kuin olisi aina uusi kasvi vierellä. Myös sen edessä vieressä pioni Pecher kukkii.

Eilen otetussa kuvassa etualan pari vaaleampaa kukintoa kuuluvat Pecherille ja taka-alan kukinnot Coral Sunsetille. Äsken vesisateessa katsoin, että nyt jo osa Coral Sunsetin kukinnoista ovat muuttuneet aika vaaleiksi. Sivunuppuja on vielä aukeamatta, joten eri värisävyjä on usein samaan aikaan kukassa. Joskus taisi Kivipellon Saila kertoakin, että Coral Sunsetin ja Coral Charmin erot ovat aika pienet, lehdistössä jotain eroa. Kukkien tapa muuttaa väriä on todella samanoloinen.

Tänä vuonna suurin osa sormustinkukista ovat venyneet pituutta. Melkein kaikki yksilöt ovat itse löytäneet paikkansa, joistain paikoista (kuten kasvimaalta) olen ruukuttanut lehtiruusukkeita pois. Yhden jouduin siirtämään, kun oli tehnyt jo kukkavanan. Katson, miten se pärjäilee, niin jatkossa tietää, voiko niitä siirrellän näin rajusti. En itse olisi istuttanut sormustinkukkia juuri ja juuri kukkapenkkiin, lähes kivihtuhkakäytävälle, mutta en nyhtänyt näitäkään pois keväällä. 

Lehtiruusukkeet vain ovat ajoittain niin suuria, että ne voivat peittää muita kasveja, täytyy aina katsoa, että ei mikään aarre tule jyrätyksi. Aina en vain meinaa itsekään muistaa, että mihin olen aarteet istuttanut. 

Avoimet puutarhat lähestyvät. Ja meillä on puutarha auki. En olisi kyllä oikein ehtinyt mitään, ellei tällä viikolla olisi ollut lomaa. Toki osa tästäkin lomasta menee myös muissa kivoissa jutuissa ja puutarhatöitä säätelevät säät. Puutarha on sunnuntaina sitten siinä kunnossa kuin mihin olen ehtinyt sen laittaa. Meillä on puutarhassa toki muitakin kohtia kuin pelkästään keinun ympäristö, vaikka sitä juuri tällä hetkellä eniten vahdin. Vahdin myös tätä penkkiä. Sormustinkukan ja ängelmän lähelllä on ruusuja. Täytyisi kai vaihdella ruusujen paikkoja, sillä jokin herkkis ja matala on toisten takana ja joku hyvin viihtyvät roteva on edessä. Vaikka mielestäni istuttaessa yritin laittaa näitä pituusjärjestyksiin. Nyt lähinnä kauas näkyy sinne sekaan "sujautettu" ängelmä. Kun ei se muuallekaan muka mahtunut. Ja sehän kasvoikin niin hyvällä vimmalla ihan todella hyvin kasvaneen ruusuun kiinni. En tiedä tuliko tuohon kohtaan jokin erityisen hyvä lannoituspaukku sen lisäksi, että laitoin vahingossa kaksi jättiläiskasvia vierekkäin. Jättikasvien siirtoja ei vain ole kiva tehdä keskellä kasvukautta. Myös niiden jakaminen on aina sellainen iso riski.

Syksylle on siis hommia tiedossa. Isojen kasvien suhteen olen vihdoin tulossa järkiini. Ei enää suuria kasveja lisää, ainakaan vähään aikaan. Ensin järkevä paikka niille ennen impulsiivista ostosta. (Olen kyllä näin vannonut ennekin, nyt vain selvät rajat ovat tulleet vastaan). Kaikki penkit ovat aivan täynnä, joko puutarhakasveja tai sitten ei-toivottuja rikkoja ja sitkeitä rikkoja. 

Tervetuloa sunnuntaina Avoimiin puutarhoihin. Meillä on myös jakotaimia myynnissä. Myös muutama korkeampi kasvi, joiden todellisesta koosta näkee sitten esimerkin puutarhassa. Säätiedotus on tällä hetkellä hieman sateisempi kuin toivoisin. Onneksi puutarhaihmiset osaavat usein varustautua säätiloihin pukeutumalla oikein. 

Heinäkuun lopun tunnelmia

 Lämmintä on ollut myös heinäkuussa. Tänään on selvästi vähän vähemmän asteita ja meillä on aamusta myös tihkusadetta. Heinäkuussa on ollut paljon puutarhaa. Olen käynyt monissa puutarhoissa puutarhaseuran kanssa sekä yhdellä putarhamatkalla (jossa olin matkanjärjestäjänä puutarhaseuran kautta). Säätä ei voi valita, niin puutarhareissulla oli kyllä kova hiki. Silti olin oikein tyytyväinen reissuun. Alakuvassa kukkii syysleimu Blue Paradise, joka on ostettu sellaiseselta taimistoreissulta, josta ei pitänyt ostaa yhtään syysleimua lisää. Tämän vieressä (ei kuvassa) on vasta aloittelemassa kukkimaan korkeampi syysleimu 'Sherbet Blend', joka on hommattu samalla reissulla. Tältä reissulta ostin vain pienehköjä kasveja, paitsi pari päivänliljaa. Alan oppia. Ehkä.

Kotona minulla alkavat olla kukkapenkit aika täynnä. Osa penkeistä jo odottelee raivausta, jossa osa kasveista on tarkoitus hävittää, kuten vieraslajilistalla oleva jättipoimunlehti (klik). Raivauksista tosin tulee aina paljon jakotaimia ja kasveja, jotka kasvavat väärässä paikassa, mutta joille ei ole vielä sitä oikeaa paikkaa. Mustilan taimipäivät ovat elokuun loppupuolella. Teen sinne hyvin järkevää ja maltillista listaa. Alakuvan penkistä olen raivannut vasta etureunaa. Taakse olisi mentävä ja tälle kukkapenkille tehtävä suuria muutoksia. Penkki on suuri, joten se tulee olemaan pitkä prosessi. Aika monta purkkia maksaruohokin purkitin, jotta sain kulkuväylää kitkemiseen edes esiin.

 

Koska kukkapenkit ovat täynnä ja monta siirtoa odottavaa kasvia on jo, täytyy alkaa ottaa käyttöön niitä haastavia paikkoja tai muuten alkaa raivata rytökasoja. Siellä on sitten taas hyvä motivaatio kamalaan raivaukseen, jos saa uutta istutustilaa. Siihen nähden, että en tehnyt puutarhalle juuri mitään alkukesästä, on nyt heinäkuussa taas tullut kaikenlaisia puutarhainspiraatioita. Osa inspiraatioista vain joutuu odottamaan. Eilen kokeilin etupihan savimaata hieman kanttausraudalla. Se oli niin kivikovaa, että ei sitä pysty työstämään käsipelin kuin vasta syksyllä. Tähän etureunaan olisi tarkoitus tulla pari jatkuvakukintaista maanpeiteruusua. Penkissä on pari ruusua jo viihtynyt, mutta kukintaa tai muuta mielenkiintoista ei ole minusta tässä tarpeeksi. Nytkin siellä vain juroo kasveja. 

Meillä kasvaa talon vieressä, kaikkein pohjoisemmassa nurkassa jättikokoinen tuija. Sen alusta on ollut vuosia rikkaruohottunut. Nyt kaivoin pienen muurin vierestä rikkaruohoja pois kottikärryllisen ja kanttasin muurin vieren, joka on haastava leikata siististiä ruohonleikkurilla. Sinne sitten aloin iskemään myös osan tämän vuoden ostoksia. Paikka saa aamupäiväauringon kesäisin. Siellä on nyt matalaksi jääviä kuunliljoja: hostat Stiletto sekä Cherry Berry. Muualta siirsin yhden pikkuisen Hosta 'Blue Mouse Earsin', kun se vähän joka paikassa jää muiden kasvien peittoon. Myös keltakirjava hakoneheinä 'Aureola' sai tuolta aurinkoisimman paikan, valmiiksi kasvavan saniaisen viereltä. Päivänkakkara pehko tuolla on kasvanut hyvin niukassa maassa jo valmiiksi, sitä en poista sieltä. Täytyy ehkä tuo muu rikkaruohikko peittää sanomalehdillä ja kattaa ohuella kerroksella joko kuorikatetta tai jotain muuta ennen kuin rikkaruohot vaeltavat takaisin. 

Kutsun alakuvassa olevaa kukkapaljoutta perennaniitykseni. Niittykukkia tuolla ei ole, mutta kukkapilviä kyllä. Kovasti tämä aina ilahduttaa, vaikka on vahingossa tullut tehtyä. Samaan aikaan kukkivat mm. lila syysleimu, keltatörmäkukka, kirahvinkukka, tänä vuonna vihdoin sinipiikkiputki, vaaleanpunainen ukonhattu sekä taustalla vaaleanpunainen pallohortensia Pink Annabelle. Loistavana keltaisena jokin kaksivuotinen hattukukka. Myös punahattuja kasvaa tuolla sekä pinkkinä, että uuttuutena haalean keltainen, sekä pian avautuu pari näyttävää puuliljaa Pretty Woman. Vielä sinne avautuu yksi melko pinkki syysleimu sekä kirahvinkukkia ja keltatörmäkukkia lisää. Olen paljon saanut tuolta keltatörmäkukan ja kirahvinkukankin jakotamia. Keltatörmäkukka ei kuki näyttävämmin multaisessa maassa vaan juuri soraisemmassa penkissä. Tämän perennaniittyni ulkonäkö ja värimaailma vielä vaihtuu viikkojen edetessä.

Elokuu kolkuttelee nurkan takana. Onneksi sekin on nykyisin puutarhassani hyvin kukkaisaa aikaa. On kuitenkin kannattanut hommata syysleimuja, kaunopunahattuja ja myös muita syyskukkijoita. 

Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!

Kuvia aamuvalossa

Parina aamuna olen ottanut kuvia aamuvalossa. Vastavalo ja hajavalo, ja valo matalammalta, saavat jotkut kasvit esiin eri tavalla. Nyt näkyy paremmin väinönputki (kun ei sulaudu takana olevaan vihreään).

Tarhavaleunikko valokylvyssä.

Kurjenpolvi Orionin väri vastavalossa.

Kimalaisen aamutyöt.

Laukka (mahdollisesti Ping Pong) omassa valospotissaan.

Kärhökaaren varjot.

Takapihalle tulevat varjot aamulla.

Lomalla on mukavaa, kun voi rytmittää eloaan välillä siten, että keskeyttää aamupalan, kun ulkona valo liikkuu hienosti. Ei tarvitse vahtia kelloa, että ehtii. Vaikka sitten loman aikatauluttumuuden jälkeen olen usein tyytyväinen taas arkirytmistä. 

Koostetta ja kiitokset!

Kiitos kävijöille eilisestä puutarhapäivästä! Olimme ensimmäistä kertaa auki avoimissa puutarhoissa. Kävijät harmittelivat, että avoimien puutarhojen sivut olivat hidastuneet ja kaatuilleet samana päivänä. En tiedä, vaikuttiko se paljon ihmisten suunnitelmiin.  Riina Versoja Vaahteranmäeltä tuli myös käymään, oli ihana nähdä sinua ja ystävääsi. Laitoimme esteillä pihatiet kiinni, jotta autojen peruuttelujen kanssa ei olisi ongelmia, mutta onneksi tien varteen mahtuu autoja.

Meillä kävi vieraita tasaisesti, moni viihtyi yllättävän kauan siihen nähden, että pihamme ei ole suuren suuri. Tonttimme on n 1100 neliötä. Laputin ehkä 40 kasvia ja kirjoitin joihinkin kukkapenkkeihin pienen tarinan sen penkin synnystä. Luulen, että laput auttoivat ihmisiä pysähtymään kasvien äärelle. Sää suosi, sillä aamun tihkusade lakkasi aamupäivän aikana ja aurinko tuli esiin sitten pari kertaa ja tapahtuman loppupuolella kauemmaksi aikaa. Tässä yksi kuva iltavalossa, kun tapahtuma oli jo ohi.

Väinönputki on tänä vuonna kukassa. On vaikea saada kuvaan sen kokoa, sillä on istutettu pieneen rinteeseen. Paksu se on. Kun se siementää, se kuolee. Ja ihan yhtä keskeiselle paikalle en sitä toista kertaa istuta, sillä sen kainaloihin on nyt jäänyt joitain kasveja. Joskus uudestaan sen voisi istuttaa paikkaan, jossa se ei jättäisi varjoon viereisiä kasveja. Meillä tämä ei ollut ihan kaksivuotinen, vaan kesti useamman kesän, ennen kuin kukki. Kimalaiset ovat kukista tykänneet. Tuolla näkyy vielä yksi kyltti, joita siis ripottelin ympäri puutarhaa. Kyltti on vihreällä pohjalla ja aika pieni. Kylttejä laminoin sekä vihreälle, pinkille, keltaiselle ja sinisille pohjille. 

Keijunkukkia minulla on vähän siellä täällä, jotkin niistä herättivät paljon kysymyksiä. Keijunkukkia myydään paljon myös kausikukkien puolella, ja kaikki tiedä, että ne ovat monivuotisia ja voivat selvitä hengissä maassa vuosien ajan, vaikka ovatkin niin erikoisen värisiä. Tässä alakuvassa matalana kasvavia erilaisia värikokeiluja, taustalla keijunkukat ja edessä keltalaakakatajaa ja jotain laukkaa (joka pelastettu liian varjosta).

Tarhavaleunikon kukinta on aina sellainen, josta ihmiset tykkää. Vaikka moni tätä kutsuukin sinivaleunikoksi. Minäkin kutsuin tätä sinivaleunikoksi kauan, kunnes Hiidenkiven puutarhan Minna teki tutkimustyön sinivaleunikon ja tarhavaleunikon välillä. Tämä kuitenkin on perenna, sillä sama juurakko on ollut kauan. Tämän olen pitänyt muista kasveista erillään omassa poterossaan, siten tulen kitkeneeksi tämän läheltä, ettei esim. elämänlanka jyrää tätä. Tämä kuva on otettu tänä aamuna vesisumusateen keskellä.

Takapihalla kasvaa myös aika suuria kasveja. Tässä kuvassa näkyvillä on L:n muotoinen penkki, jossa kasvaa toisella sivulla suuria perennoja. Niistä kimikit tajusin nimetä, mutta en muistanut kirjoittaa punaluppio Pink Tannaan nimilappua. Sen rehoittava olemus ( ilman kukintaakin) herätti kuitenkin kysymyksiä. Sen jättipunaluppion takana/seassa nimittäin kasvaa keijuängelmä, jonka taas oli nimennnyt. Muutama Pink Tanna lähti omiin koteihinsa, kun sitä juurakkoa oli keväällä yrittänyt jakaa. Se oli sen verran tiivis, että en onnistunut montaa jakotaimea saamaan. Olen harmitellut, että istutin Pink Tannan niin reunaan kukkapenkkiä. Puutarhavieralle tätä selitin ja tajusin, että minähän levennän tuota penkkiä, niin saan lisää istutustilaa ja noiden suurilehtisen kasvien eteen jotain pienempää. Haa, hyvä syy taimistoreissulle. Tuossa penkissä on luultavasti todella hyvä kosteus, kun kasvit eivät lurpottaneet edes helteellä. Toki tuo penkki on myös varjommassa puolilta päiviltä eteenpäin.

Tässä keijuängelmä, joka juuri avasi kukkiaan. Tämä taas on todellinen herkkis, vaikka tekeekin korkea varren.

Takapihalla ihmiset onneksi kävivät myös ihan takana, jossa on aika huoleton meininki. Kitkeminen on siellä hyvin summittaista ja paikka varjoisa Terijoen salavan takia. Alla oleva kuva on otettu Terijoen salavan alta kasvimaalle. Puu varjostaa kyllä kasvimaata osin ja kasvaa aina vain suuremmaksi. Haukkaa suuren osan takapihaa, mutta puoliso ei halua sitä pois, vaikka se vielä tulee joku talvi romahtamaan. Minä laittaisin sen tilalle mielelläni jossain vaiheessa kasvihuoneen ja vaikka pari pienempää puuta. Mutta puutarha ja piha on meillä kompromissien paikka, joten olkoot ja kasvakoot siellä vielä. Ja en ole ehkä tarpeeksi säästänyt vielä kasvihuonetta varten.

Etupiha ei meillä ole yhtä kukkaisa kuin takapiha, koska se on hyvin täynnä suuria puita. Mutta sielläkin on kasveja, alan pikkuhiljaa ymmärtämään paremmin oman tontin etuja ja rajoitteita. Etupihalla on paljon suuria ja vanhojakin puita, joiden juuria on paljon. Juurien sekaan ei juuri mitään kamalasti kaivella, joten täytyy kaivella vain pakollinen ja muut tehdä mataliin kohopenkkeihin. Ja valita kasvit, jotka sietävät moista kohtelua. Mutta pieni halla ei samalla tavalla sinne etupihalle yllä, siellä kasvaa nyt jo useita syysvuokkoja ja taas aikaisin keväällä (ennen lehtien tuloa) etupiha sulaa aiemmin ja siellä voi nähdä monia kevätkukkia silloin, kun takapiha on vielä hyvin luminen tai vähintään vetinen ja jäinen. Tämä penkki on viime vuoden lähes kokonaan No Dig-tyylinen penkki: vain koristeomenapuulle ja ruusuille on kaivettu enemmän kuoppaa. 

Puutarhavieraille kerrottiin, että minä harrastan puutarhaa ja kasveja, ja puolisolla on enemmän autotallissa ja ajoneuvojen kanssa omat harrastuksensa. Yksi puolison harrasteautoista oli pihalla tarkoituksella esille ja muutama pyytäessä sai vierailun myös autotallin puolella, jossa oli yksi tekeillä oleva auto suojassa mahdolliselta sateelta. Puolisoni ei kamalasti tunnista kasveja eikä oikein uskalla tehdä enää pihalla mitään, ettei katko vääriä kasveja. Puolisoni on vähän sokeutunut tälle pihalle ja minun harrastukselleni. Ja taidan olla itsekin sokeutunut. Tämän päivän jälkeen me molemmat taas arvostimme omaa pihaa enemmän. Kiitos siitä kaikille kävijöille. Kuulimme kauniita sanoja. Ja moni ymmärsi oikein pihani luonteen: ei kovin nipoa hommaa, hieman keräilyä ja pikkuhiljaa tekemistä. Myös selkeyttä nähtiin, mitä minä en ehkä koe täällä olevan. Tai minä siis aina uuden penkin äärellä tavoittelen selkeyttä, kunnes homma karkaa lapasesta. 

Kivaa viikkoa!