Puutarhavierailulla omassa puutarhassa

Kun ei tee juuri ollenkaan puutarhatöitä toukokuussa, eikä kesäkuussa, mutta on sopinut heinäkuuhun puutarhavieraita. Tulos oli se, että ensimmäiset päivät kesälomaa menikin kantatessa, kitkiessä, kasvien siirroissa (kiitos vesisateiden). Lopulta selän lihakset hieman menivät juntturaan. Hierojakaan ei ihan saanut niitä vielä auki. Eli liika on liikaa myöskin puutarhahommia (varsinkin liian samanlaisia putkeen). Kuten istumista ämpärin päällä etukenossa tuntitolkulla rikkaruohojen kanssa. Samalla siistin yhden kivituhkakäyätän osan kokonaan. Vielä osa kivituhka-alueista pitäisi käydä läpi yhtä tarmokkaasti. Ja vaihtaa myös terassialueen kivituhkan ja mullan väliset reunukset. Täytyy sitä ennen antaa selän hieman huilata ja käydä tekemässä vähän taas vatsa- ja pakaravahvistuksia jumpassa, jotta selkä taas jaksaa.

Oman puutarhaseurani väkeä kävi torstaina puutarhassani. Itse näkee omassa pihassa ja puutarhassa liian helposti kaikki ne viat. Omat penkkinihän ovat aika tilkkutäkkimäiset, koska ostan harvoin kasveja kaksin kappalein. Olen myös pienimuotoinen keräilijä, mutta en järjestelmällinen keräilijä. Muutamia saniaisia, imiköitä, rotkolemmikkejä ja ruusuja olen viime aikoina keräillyt eri lajeja. (Joiden nimeäminen pitäisi tehdä nyt, jotta muistan, missä mikäkin kasvaa.) Kurjenpolvia, tulppaaneja, narsisseja ja keijunkukkia on monia tässäkin puutarhassa, vaikka kaikkien nimiä en enää muistakaan.

Kärhöt ovat myös haastava laji, niitä helposti tarttuu mukaan kaupasta pienenä. Ja kotona tajuan, että useat kärhötuet ovat täynnä. Toki nyt näin, että yhden ei-raivatun penkin yksi kärhötuki on hieman valju. Kärhö ehkä kasvaa nyt väärässä paikassa tai on menehtynyt. Kärhö Aljonushka on hyvin voiva tänäkin vuonna. Sen sijaan vierellään kasvava kurjenpolvi Orion voi niukasti, kun taas jotkut muut kurjenpolvet elävät elämänsä runsainta kesää. 

Meidän puutarhassamme kasvoi jo ennen meitä suuret, tummanvihreät saniaiset. Ne ehkä lisääntyvät parhaiten maarönsyillä, koska olen joutunut niiden kulkua hieman rajoittamaan. Ja joskus tuntuu, että joku hyvin samanlainen alkaa kasvaa jossakin muuallakin päin pihaa. Onko täällä linjoilla saniaisasiantuntijaa, joka voisi veikata tämän nimeä? Tästä saniaisesta oltiin puutarhavierailulla kiinnostuneita.

Puutarhavieraiden käynti kuitenkin usein avaa silmiä näkemään puutarhaa muiden silmin. Ja se on ihan avartavaa. Voi nähdä puutarhansa kauniimpana taas, mitä edeltävänä päivänä. Myös uusia ideoita saa, kun puhuu ääneen ongelmakohdista. Puutarhavieraita varten kaivoin viime vuonna Avoimiin puutarhoihin tekemiäni kasvikylttejä esille, koska en mitenkään muista aina heti kasvien nimiä. 

Puutarha on taas näyttäytynyt kivalta paikalta vieraiden käynnin jälkeen. Osan kasveista unohdin esitellä, kuten aina käy. Kuten yksivuotinen hyötykasvin nimeltään hunajalippia, jota voisi käyttää makeutuksena teessä. Sen tuoksu on kuitenkin makean sekä pissamaisen sekoitus, joten olen arkaillut vielä sen kokeilua teen seassa. Noin ajatuksena pissanhajuista kasvia ei haluaisi laittaa omaan juomaan. kuvassa seon tuo laidan yli roikkuva. Vieressä vasemmalla laidassa kasvaa oregano, joka kasvaa missä vain, vaikka kivituhkalla.

Hunajalippia on ostotaimi. Sen sijaan tämän vuoden tsinniani ovat tanskalaisen puutarhagurun Claus Dalbyn markkinoimia Luminiosa sekä Envy Double merkkisiä. Ne ovat minunkin surekeissa kasvatusoloissa kasvaneet tanakoiksi, korkeiksi ja paksuvartisiksi kukiksi. Olen ihmeissäni. Kannatti ostaa vähän kalliimmat siemenet, jotta saa surkeakin esikasvattaja kauniit kasvit. Siemeniä jäi ensi vuodeksi, joten kokeilen sitten taas uudestaan.

Mukavaa viikonloppua!