sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pieniä

Pieniä lentelijöitä ja pieniä kukkia. Ihanata. Kunnon puutarhatöihin ei vain tunne ehtivän, vaikka marjapuskat alkavat silmujaan jo pullistella siihen malliin, että leikkuuhommat saisi alkaa. Onneksi on vappupäivä tulossa ja ehkä kunnon pihatyöpäivä.

Pihalle laitoin viime syksynä kahta eri kevätkurjenmiekkaa. Iris Reticulate Cantab on sinisempi kuin Harmony. Kummastakin olen ylen tyytyväinen. Hienosti ovat heränneet kukkimaan. Näitä saisi olla lisää vaikka kuinka paljon.


Nyt MissVain botaaniset krookukset ovat vähän aiempaa paremassa kuvassa.


Lentelevät pienet ovat heränneet. Ja keräävät jo saalista.


Perhoset ja kärpäset yrittävät lämmitellä herttavuorenkilven lehdillä. Ei ollut aamulla mikään helle.


Kohta heräävät myös muut pienet, kuten lehtokotilot. Niistä liikkuvista on jo tehty havaintoja. Alkaa siis pian armoton keräily. Ja hermojen menetys.
(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kevät

Viime vuonna näillä kohdin kasvoi balkanin vuokkoa. Nyt löysin vähän toisesta kohtaa, kurjenpolven lehtien seasta pienen pieniä vuokon näköisiä, mutta olivat melkoisen värittömiä. Ovatkohan nämä niitä vai jotain muita. Yllätyksiä löytyy, vaikka muka nyt yritän pitää kirjaa kaikesta.


Tänään ei tuullut niin paljon, aurinko tuli esiin ja näin väläyksen siitä ihanuudesta, joka pian koittaa. Nyt näkyy  paremmin krookukset ja sinivuokot, mutta pian noi scillat ovat komeita.


Kohta väistyy jo ruskea, ainakin paikka paikoin. Voisi tosin näyttää hyvin mutaisiakin kuvia pihalta, niitä kyllä riittää.

Muistiinpanoja syksyksi: Lisää krookuksia, eri lajeja, eri paikkoihin. Lisää kevätkurjenmiekkoja. Talventähtiä ja kevättähtiä. Ja siten, että niitä voi ihailla kaikista ikkunoista, myös sisältä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kameraa välttelevät kukat (tai surkea kuvaaja)

Olisi käyttöä kunnon jäjestelmäkameralle, makro-objektiiville ja valokuvauskurssille. Alla muutamia epäonnistuneita kuvia. Vaikka tuulikin paljon ja voisin myös syyttää tuulta, niin kyllä silti pitäisi jotain tehdä myös kamera- ja taitorintamalla. Ja pihaa ei ole rapsuteltu tai haravoitu, eikä kukkapenkkejä siistitty.

Suurimmat scillat alkavat olla jo korkeuksissa. Merta ei vielä ole, vähän myöhemmin toivottavasti. Tarkkaa lajikenimeä ei ole, edellisen omistajan peruja.


Samoin nämä kamerassa tuhruisesti näkyvät sinivuokot, joita on sekä aniliinipunaisena että sinisenä kukkapenkissä, scillojenkin seurava.




Ois tällä vähän tarkentamisen kanssa tekemistä. Ja miten ihmeessä saa kuvattua valkoista tuulessa? Kysyn vain, kun yritin Botaanisia krookuksia Miss Vainia kuvata. Taas. Ovat kyllä niin neitejä. Ei erotu heidän hienoutensa.



Takapihalla sentään edellisen vuoden bellikset, kaunokaiset suostuvat olemaan paikoillaan. Onneksi.


Mutta sitten. Aivan ihana livenä. Kevätkurjenmiekka Iris Reticular Harmony. Ja miten se ei suostu kuvattavaksi. Paras otos. Oikea väri enemmän lilahtava.


Epätarkka otos.



Krookusten seassa. Ja taas kamera vääristää sinisemmäksi värejä.


Ja sellainen kysymys viisaammille. Voiko krookus vaihtaa väriä. Siis noita vaaleampia en muista istuttaneeni. Muuten ovat hyvin samankaltaisia kuin sinisemmät. Voiko väri vaalentua? Kysyy tyhmä. Viime syksynä mylläsin edellisen omistajan jäljiltä jättämään yhtä kukkapenkkiä, jonka pieniä sipuleita kiikuttelin myös tähänkin penkkiin, ehkä. Voivatko krookuksen sipulit uinua vuosikausia ja sitten jossain vaiheessa herätä uudelleen? Vai olenko unissani ostanut myös tuon värisiä krookuksia? Arvoitus. Vähiten uskon tuohon unissa osteluun ja istutukseen.


No, ujoja kukkia on myös pihallamme. Lumikello Galanthus Woronowii ujostelee ja kasvattaa vain lehtiä. Voikohan tämä kukkia joskus? Myöhemmin tänä keväänä? Tai ensi vuonna?


Myös eräs krookus ei viitsinyt pukea päälleen terälehtiä. Oiskohan tämä sitten vähän laiskanpuoleinen?


Vähän hitaampia, mutta hyvässä kasvussa olevia on myös pihalla. Kuten helmililjoja


Ja jippii, myös joku kasvitieteellinen tulppaanikin on kasvussa jo näin pitkällä. Tässä komeilee todennäköisesti Tulipa Pulchella Violancea. Kukkavana pitkällä.


Toiset tulppaanit taas koreilevat vielä erivärisille lehdillään ja toiset tietty yrittävät parantaa asemiaan erilaisilla koristeilla.


Nyt on virallisesti alkanut kukkien kauneuskilpailut ja niiden voittajaa ei edes voi valita. Suosikkeja on niin monta. Myös ujoimmat ihastuttavat luonnossa, vaikka kameraan onkin vaikea heitä saada.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Suunnitelmia ja muistiinpanoja ja ideoita

Muistilista itselle: Muista, että kouliminen on kurjaa hommaa. Seuraavalla kerralla siemeniä vain vähän yhteen pottiin ja valmiiksi jo pohjalle tomaateille vahvat mullat. Äläkä liioittele missään muodossa. Ikkunalaudat täyttyvät kyllä 20 tomaatin taimesta. Mihin ne muut mahtuvat?

Suunnitelmia: Tilanjakajana voisi toimia vanha sängynraato pihalla, siihen voisi laittaa niitä köynnöksiä. Kuten Salpauksen (ammattikoulu) osastolla Lahden pihapiiri-messuilla. Heidän osastollaan oli kyllä hyvä tunnelma ja kierrätysaiheisia asioita. Onneksi, sillä messut eivät olleet suuren suuret.



Myös näistä vanhoista metallisista pukukaapeista oli ehostettu vallan päheän näköiset tarvikekaapit.


Nämä ideat ovat pienelle budjetille paljon parempia kuin ne kaikki, joissa on käytetty kaikkea uutta. Muutkin osastolla tehdyt olivat mm. jätelaudoista rakennettuja.

Yksi pieni sinivuokko penkissä raotteli jo eilen vähän kukkaansa, niin vähän, etten oikein kuvaa saanut. Tänään sateisena päivänä jo moni muukin sinivuokko on valmiina nuppuna. Jos pian paistaa aurinko, alkaa vuokkojen kukinta. Jee!

Tulppaanien aluissa on selvästi sen verran eroa, että joistain erottaa niiden olevan joko samaa tai eri lajiketta. Joissain alussa on hivenen punaista tai enemmän punaista tai lehdet ovat pidempiä tai leveämpiä. Vielä en tiedä, mitkä alut kuuluvat millekin. Jännitys pysyy yllä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Nimet hukassa

Minä vain kuvaan samalta näyttäviä krookuksia. Niiden vieressä tapahtuu jotain, koko ajan. Istutin syksyllä pionin, jonka nimi on nyt tosiaan siellä kukkapenkissä. Se kasvoi yhdellä varrella. Nyt noi punaiset alut kroosten lähellä ovat samaisen pionin alkuja ja niitä on kolme. Siis kolme. Kukinta ei ole taattu, mutta onpahan hengissä. Ja ei tällä kertaa tyydy yhteen kukkavarteen.


Takapihan takimmaisessa kukkapenkissä on alkuja myös tulppaaneista. Ehkä noi alut ovat Tulipa HotPantseista. Nimi oli sen verran mielenkiintoinen, että laitoin suosiolla (myös värisävyjen vuoksi) kuninkaaliset Orange Monarchit sitten toiseen penkkiin. Ei mene monarkeilta kukinnat pieleen kuumien pöksyjen vieressä. Tulppaanien alut ovat jo krookuksia suuremmat muutamilla yksilöillä. Ihanaa.


Pienillä kasvitieteellisillä tulppaaneilla on myös ihan pikkuruisia kukka-aiheita pienessä supussa lehtien suojissa, mutta suurennuslasilla jo nähtävissä. Ehkä ne sieltä tulevat pikkuhiljaa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Eilen avautuivat ekat

Aikaisempina vuosina ekat krookukset kukkivat yli 10 päivää aiemmin, tänä vuonna 20.4.2013 avautuivat sekä liloja (laji hukassa) sekä yksi valkoinen yllätyksekseni. Jos valkoinen on minun laittamani, se voisi olla Miss Vain tai sitten se on tullut muiden juurakoiden mukana, toisten pihasta. Mutta oli päässyt kukkaan ihan huomaamatta. Aurinko porotti sen verran, että kuvaamisessa ja tarkentamisessa oli hankaluuksia.




Toivottavasti raparperi ei ole menettänyt henkeään. Näin villin näköinen tai värinen se ei viime keväänä ollut.


Muutakin elämää alkaa jo olla pihalla. Nyt jännään, että selvisikö talvivalkosipuli. Aivan ihanaa on kuitenkin, että kevät tulee ja välillä ilmat hellii.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kevään merkkejä 2



Lumi sulaa pihaltamme, ihan oikeasti. Tilalle tulee mutaa, luonnon muovaamia vesiaiheita, joita myös kuralätäköiksi sanotaan. Ja näkyy yllätyksiä. Samat krookukset yhä supussa, ehkä jo huomenna auki.



Yrtit alkavat tulla esiin. Oregano maistui siltä, miltä pitikin. On vain hieman räjähtäneen näköinen. Timjaminkin uskon olevan hengissä. Viiniisuolaheinästä en ole ihan varma, uutta kasvua ei vielä ole, tosin eilen oli vielä luminen. Persilja on menetetty tapaus.


Olin mielestäni tehnyt tosi hyvät ja tarkat muistiinpanot, mitä missäkin kasvaa.  Yllätyin, kun parille kasville ei ollutkaan merkattu paikkaa. Tänään näin ja muistin. Olin väsyneenä jonain iltana saanut ihan mahtavan idean. Ruusupuskan juurella voisi kukkia keväällä jotain. Laitoin sitten sinne maahan näköjään tulppaaninsipuleita. Keväällä näyttää aika kummalliselta sinne tänne sojottavat ruusun varret ja tulppaanin alut. Saa nähdä, miltä tämä idea vähän myöhemmin näyttää. Jotenkin en vakuutu tuosta ilmestyksestä. Ja mitkäköhän tulppaanit olen tuonne tunkaissut. Just. Suunnitelman ja toteutuksen välillä on ehkä ollut noin minuutti. Tätä ei oltu harkittu. Enkä suosittele ehkä kenellekään tämän tyylistä inspiraation toteuttamista.


Ja pari tulppaaninpiippoa näkyi ja yllätti saniaisen juurella. Ne kyllä ovat luultavasti viime vuotiset sipulit, joiden kukinnasta ei ole hajuakaan. Ylläreitä itselle. Muuten kukkapenkeissä näkyy piippoja sielläkin, mihin niitä muistin laittaneeni. Nyt jännitän, että onko osa niistä lumikellon alkuja (niitä laitoin kai pariin paikkaan, eikä mitään valkoista ole näkyvissä) ja tuleeko jostain myös mm. pikarililjoja. Vielä riittää jännättävää myös väriyhdistelmissä ja muissa hyvissä ideoissani. En ole ihan varma, että onko syksyn hyvät ideat näin keväällä yhtä hyviä. Aika näyttää.

Jännitystä riittää vielä pitkäksi aikaa. Onneksi sentään eloa näkyy pionissa. Kaivoin ylös syksyllä pari pionia, jotka pihalla ovat olleet ilman hoitoa vähintään 10 vuotta. Samalla ne vähän vahingossa myös jakautuivat. Ainakin pari niistä on hengissä, huh. Kukintaahan se ei vielä takaa, mutta helpottaa nähdä eloa. Olisi ollut sääli tuhota jotain kaunista. Jos kaikki juurakot ovat elossa, saa myös tätä pionia annettua sukulaiselle, jolla on enemmän viherpeukalo-osaamista.


Sama pioni kesällä. Jos joku tunnistaa lajin, otan tiedon kiitollisena vastaan.


Pihalla on hyvin kolmiulotteista. Routa tehnyt kaikenlaisia kivoja kohoumia kulkureiteille. Osa roudasta jo vähän alkaa sulaa. Kumma ajatella, että vappuun ei ole kuin alle kaksi viikkoa. Ehkä vappuna on lumetonta.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Vähän väriä

Ihan vähän näkyvissä lupausta krookusten avautumisesta. Tänä vuonna aloitetaan taas sinisen ja liilan sävyillä. Keltainen ja valkoinen eivät vielä ehdi mukaan lumikinoksen alta. Ihana oli nämä löytää.




Onneksi eilinen ilma teki ihmeitä pihalla. Vettä ja aurinkoa ja lumi vajosi. Ja pälvipaikat suurentuivat. Tätä on odotettukin.

Ehkä minunkin on pian aika lähteä pihalle huiskimaan lapion kanssa auttamaan kevättä.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Haasteita

Kauan mietin, että voinko julkistaa huhtikuun ikkunahaastekuvaa. On sen verran ankeaa näyttää huhtikuussa lumista maisemaa. Ja vielä ilman aurinkoa. Ja näiden takia kuvaaminen meni iltaan, joten tulos on ihan syksyinen, kaamosmainen jne. Parissa päivässä on tosin grilli tullut vähän näkyviin ja myös yksi viljelylaatikko alkaa pilkistää. Kohopenkeisstä on pikkuisen näkyvissä tuhkan ansioista. Uusia tuhkia heittelin ennen vesisateita. Nyt seuraavaksi siis aurinko tekee niihin kohtiin monttuja.


Olen saanut muita haasteita. Kokeilen niihin vastailla.
Miia Villa Gardennista haastoi Viitos-haasteeseen. Tässä siis tulee:


Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
- uni
- kunnon lounas
- perhe
- hiljaisuus
- lukeminen muodossa tai toisessa

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
- John Irvingin tuotannosta mitä vain
- pään nollauksen chick lit Shopie Kinsellaa
- Paulo Coelhon Alkemisti
- Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taitelijan
- Viimeistä on vaikea valita. Joten luettelen kirjailijoita/sarjoja, joiden LASTEnkirjat ovat sellaisia, joita aikuinenkin jaksaa lukea uudestaan ja uudestaan ääneen esikoiselle ja seuraavalle kyllästymättä: Havukainen & Toivonen: Tatut ja Patut, Noronen, Paula: Supermarsut, Nopolat: Risto Räppääjät, Parvela: Ella-sarja, Kunnaksen Maurin kirjat.

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:
- kirjoja, kirjoja
- suklaata
- kasvihuone
- matkoja
- kasveja (voivat olla kalliita, jos ei saa kavereilta ylijäämätavaraa)

Viisi paikkaa, joihin haluaisin matkustaa:
- Bardelona, Madrid
- Italiassa monta eri paikka
- Alankomaat, (äidille kylään) monta paikkaa näkemättä
- Britteihin
- Toiselle puolella maapalloa, käy yhtä hyvin Australia tai Uusi-Seelanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
- nautiskelija
- rauhallinen
- silti joskus kärsimätön (tule jo kevät!)
- suurpiirteinen
-

Viisi lempiruokaani:
satunnaisessa järjestyksessä ja tämä voi vaihdella ja oli aika vaikea keksiä, joten supistui kolmeen
- pinaatti-savulohilasagne
- vuohenjuusto+ broileriyhdistelmä useassa eri muodossa
- suppilovahvero + munakoiso +sipuli +smetana-muhennos
- ?
- ?

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
- Elä tänään, eikä sitten joskus
- Ole iloinen pienistä, voi olla iloinen usein
- Kaikkea ei tarvitse itse kokea, koska on kirjat ja leffat
- Perhe ja ystävät ovat aarteita (tähän määritelmään sisältyy ajatus siitä, että perhe ja ystävät eivät ole taakkoja)
- Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan

Huh, jatkan seuraavalla kerralla toisesta haasteesta. Tällä kertaa en haastetta laitan eteenpäin. Ottakaa ken halajaa.

Mukavaa viikon alkua! Toivottavasti pian olisi lumetonta ja kukkivaa!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kevään merkkejä 1

Eilen bongattu joutsenpariskunta lennossa. Pitivät sen verran ääntä, ettei voinut olla kuulematta.

Eilen bongattu krookuksia. Ei omalla pihalla, vaan samalla kadulla. Jossa pienilmasto on pienellä alueella varmaan luokka I, eikä meidän II tai III vyöhykettä.

Näyttää siltä, että syksyn märkyys ei mädännyttänyt kaikkia sipuleita. Jotain on tulossa kohopenkeissä.

Muistiksi itselle. Ei aikaisia kevätkukkia lumikasojen keskelle. Vaan lähelle taloa. Sitten syksyllä 2013 muista tämä istuttaessa.

Valitan kuvattomuutta. En halua ikuistaa lunta, yhä.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Huhu

Kuulin tänään huhun, että ensi viikolla voisi olla kumminkaiman parturin sedän mukaan ennustettu jopa +15 asteen lämpötilaa. En kyllä usko, ennen kuin koen. Minut saa kuitenkin iloiseksi se, että näin sääennusteessa viikonlopuksi pari yötä, jolloin ei olisi pakkasta. Mikä riemu pelkästä odotuksesta. Kumma tämä ihmismieli. Tyytyy 0 tai +1 lämpöasteeseen +10 sijaan.

Viime vuonna ihan tähän samaan aikaan 9.4. näkyi pihallamme ensimmäinen krookus. Ja lunta.




Ja sitä edellisenä vuonna useampi krookus. Ja kasoja lunta ja halkoja. Eli vuonna 2011.




Nyt ei näy. Yritän olla tätä ajattelematta. Vaikka luulenkin, että lumet eivät sula ikinä. Olen silti tosi optimistinen, enkä yhtään kitise. Kevään jouduttaminen on kamalan hankalaa. Olen jo ryhtynyt boikottiin talvea vastaan. En tee lumitöitä. En silti pysty siihen, että jouduttaisin kevättä syömällä lunta, kuten monet muut polvenkorkuset pikkuihmiset tapaavat tehdä.

Tekisi mieli kapinoida ja pukeutua kesävaatteisiin, mutta kun tulee kylmä. Tosi hankalaa.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Pakko uskoa

Nyt on omin silmin nähty, että kevät on tulossa. On päiviä, jolloin en tähän usko, myönnetään. En ehtinyt eilen tehdä pihakierrosta. Tänäänkin pääsin pihalle vasta äsken. Ja näin ihmeitä.

No, ei nyt ihan mitään suuria ihmeitä. Ihmeen kuvaamiseen ei meinanut kameran makro riittää. Pieni väriläiskä. Tosi minimittainen.


Pieni helmililjan tai scillan vauva. Edellisen asukkaan, ties milloin, kylvämä. Ainakin 10 vuotta uskollisesti tuossa ollut. Näkyi sinistä, ei pelkästään mutaa. Jihuu!!!!

Ja toissapäivänä näkyi vain yksi kivi lumen seasta. Nyt kukkapenkissä, jonka nimi on takapenkki, näkyy piippoja. Jos oikein muistan, osa piipoista kuuluu, tai voisi kuulua, Kevätkurjenmiekka Reticulata Harmonylle. Mutta varmahan en voi olla. Jännittävää.

Tosi jännää.

Kuvassa ne piipot ehkä ovat noita vihreämmän sävyisiä. Tai sitten noita punaisemman sävyisiä. Hmm. Ei hajuakaan. Ja jos toiset ovat kevätkurjenmiekkoja, en sitten tiedä, mitä noi toiset ovat. Muistiipanoni ovat kuitenkin vain osittaiset ja vähän sinne päin tehdyt. Mutta piippoja penkissä, jonka pelkästin hukkuvan veteen syksyllä. (muokkaus, saattaa tuolla olla myös sekä kasvitieteellisiä krookuksia ja/tai tulppaanejakin)




Aurinko ihan oikeasti sulattaa lunta. Ja jos välttelee katsomasta muuta pihaa, voi kuvitella jo kevään tulevan kohisten.

Vietin pari päivää pääkaupunkimme keskustassa. Joka oli lumeton ja näkyi ruukuissa tete-narsisseja. Ja rautatieaseman vieressä luisteltiin. Juuri tällainen ihan ristiriitainen kevät tämä on. Muistan lasten vanhan muumilehden tarinan, jossa Talvi ja Kevät riitelivät vuodenajasta. Talvi ei väistynyt millään. Muumit eivät tienneet, miten pukeutua, kun sää vaihteli koko ajan. Talvi uskoi kevään ajan tulleen vasta, kun näki Nuuskamuikkusen kävelevän paikalle.

Nyt tässä sitten huhuilenkin, että voisko Nuuskamuikkunen jo tulla, että talvi väistyisi.

Huojennus kuitenkin kävi tämän päivän todisteiden takia. Kevät tulee, vaikka hitaasti.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Itku

Itku meinasi tulla, kun tajusin, että aikaisemmin hehkuttamani tulppaani olikin hätää kärsimässä. Routa, naapurin kissa syksyllä tai minä itse oli tähän syypää. Tulppaani oli noussut ylös ja ei ollutkaan maan sisällä suojassa. Piilotin sen heti uudelleen maahan. Aika hankalaa, kun maa on jäässä. Nyt sitten täällä nyyhkin ehkä menetettyä kukintaa.

Silti nyt on jo aika tehdä joka ikinen iltapäivä töiden jälkeen pihakierros. Vaikka lunta riittää. Ei huvittaisi enää huhtikuussa näyttää lumikuvia. Olen pahoillani näistä.

Ikkunan alla on eniten sulaa ja eniten piippoja. Ei uskoisi tästä kuvasta. Lähinnä käytän joka päivä tarkastelussa suurennuslasia. Vieressä kohoaa pieni vuori lunta.


Olen ensimmäisen kerran käynyt vähän heittelemässä tuhkaa hangille joskus maaliskuun alussa. Tuhkat on heitetty mihin sattuu, kun samalla hörppäsi saapas lunta ja tasapainottelu oli vaikeaa. Kuvasta on hankala hahmottaa, mutta 20-40 senttiä on alempana tuhkainen lumi kuin valkea lumi. Aurinko päässyt kovertamaan lumeen koloja.



Kolojen ansioista kohopenkkeihin, joissa kasvaa kukkia, alkaa myös tulla muutosta. Ekat reunuskivet ovat näkyvissä. Mutta se lumen määrä on uskomaton. Tuo pieni kaistele tummaa alhaalla on reunuskivi. Lunta on päällä noin puoli metriä, huhtikuussa. Siis keväällä. Jos se huhtikuu oli kevätkuukausi?


Joten pakkohan nämä todistusaineistot on tallentaa. Tästä keväästä, joka saa uskomaan, että vielä  heinäkuussakin luistellaan.


Kun vielä muistaisi, onko näiden kivien läheisyydessä arkoja kasveja vai ei. Päällä on joka tapauksessa lunta iso kinos.


Pienet väripilkut löytyvät lumen alta. Ei kyllä ihan sitä, mitä toivoin. Jos ei kukkia, niin leluja.


Sinivuokot kyllä ovat olleet urheita joka vuosi. Lehdet tulevat usein esiin pakkasten aikana ja sitten se silti kukkii. Toivottavasti tänäkin vuonna.


Huoh. Olipa lumista. Tänä keväänä ei ole lumetkaan tulleet katolta rumisten alas, vaan hiljalleen sulaneet katolle. Kumma kevät. Tai siis talvi. Vai mikä tämä nyt onkaan.


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Jännittää

Jännittää. Nyt se kevät on ihan oikeasti tulossa. Hitaasti, mutta silti. Eka tulpun alku näkyvissä. Tämä yksi ylhäinen Apeldoorn on kukkinut tässä ties kuinka kauan ja sitkeästi se sieltä tulee. Muista tulppaaneista ei ole vielä mitään näkyvissä. Jos tämä jää ihan ainoaksi tulppaaniksi, niin sitten on suru ja ilo samaan aikaan. Suru muiden menettämisestä, mutta yksikin tulppu on kaunis. Vaikka olisikin ihan perusmallia.

Mutakuvia alkaa taas tulla. Tässä tulpun alku eilen.



Tässä tulppu viime toukokuussa.


Eilisenkin jälkeen on pihassa tapahtunut muutosta, jos suurennuslasilla taas katsoo. Tuon tulpun ympärillä on vähemmän lunta kuin eilen (kun mitataan senteissä, ei metreissä). Ja muita pieniä sipulinalkuja, tosin ei kovin vihreitä, on näkyvissä. Välillä laitoin niiden suojaksi lunta. Mutta enää ei ole kuin ehkä -9 astetta pakkasta öisin, niin en ole niin huolissani ollut. (Miettikää, miten voi ilahtua siitä, että on öisin vain -9 astetta pakkasta.) Vieressä talo suojaa ja tuossa kohdin ei pakkasta varmaan ole ihan niin paljon öisinkään.

Kylläpä muta ja savi näyttävät taas ihanilta, tai ainakin mukavaa vaihtelua. Ja kuinka paljon ilahdunkaan kaikista pälvipaikoista. Meidän pihalla pälvipaikkoja kyllä vähän, mutta ilahduin kovasti, kun pihatiestä oli tänään näkyvissä noin 3 prosenttia. Huomenna jo ehkä 5. Tällä helleaallolla oli vaikutusta. Toisella puolella kaupunkia lämpöä tänään oli jopa +6 astetta iltapäivän muutamina minutteina. Hiphurraa.

Kun kevään kukkia miettii, on olo kuin lapsella ennen synttäreitä. Nyt ei vaan ole hajuakaan, milloin synttärit ovat ja saako edes yhtää lahjaa. Se tosin tiivistää ennestäänkin tunnelmaa.