lauantai 22. huhtikuuta 2017

Mikä kevät muka

Tänään on välillä paistanut aurinko. Välillä ei.


Herneen kokoisia rakeita satanut ajoittain. Ei enää ole kivaa.


Täällä kaivataan jo lämpöä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kukkia ja sirpaleita

Tänään on ollut kaikenlaista säätä täällä päin. Illalla otin muutamia kukkakuvia. Yhä lumikellot jaksavat kukkia. Se onkin ainoa hyvä puoli viileistä säistä. Näiden lumikellojen joukkoon on kaatunut yksi sademittarin pidike.


Kerrotut puistolumikellot ovat samassa kukintavaiheessa kuin pari viikkoa sitten.


Krookuksia on uskaltautunut ihan vähän enemmän pintaan paikoin ja vähän jopa jonain aurinkoisempana iltapäivänä avautumaan.


Krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja kasvaa meidän lämpimässä kukkapenkissä, jossa on ikään kuin lattialämmitys.


Lattialämmityksen virkaa toimittaa kotoisasti kakkakaivo. Tämän lämmön takia tajusin tänään, että penkin eräässä kulmauksessa (juuri siinä on varmasti lämpimintä) on jo kirjopikarililja hyvinkin pitkällä (kun toisessa puolella pihaa on vielä routaa). Tarkennus on tuohon kasviin erittäin hankalaa, varsinkin tuulella.


Mutta olen tulkitsevani, että nuo pienet ruoholta näyttävät alut voisivat olla pikkuisia tulevia kirjopikarililjoja.

Toisessa kukkapenkissä näyttää nyt tulevan todeksi haaveeni nähdä omalla pihalla jouluruusu talvehtimisen jälkeen kukassa.


Aivan ihana nuppu. Yritän nyt olla skarppina, että näen tämä kukassa. Tänään ajoin jo toisesta kukkapenkistä krookuksia haistelevaa jänistä takaa. En tiedä ovatko jouluruusut jänisten ruokalistalla.


Katharine Hodgkin Irikset ovat olleet todella pitkään lähes kukinta valmiina. Jääkylmät yöt ovat pitäneet ne pitkään tiukasti supussa. Mutta tänään lumimyrskyn jälkeen paistoi aurinko ja useampi uskaltautui avautumaan etupihalla. Takapihalla vain yksi ainoa.


Minulta alkoi mennä jo hermot takapihan routaan. Kasvimaata ei pysty työstämään, kun multa on jäässä. Ajattelin sitten kokeilla ikkunalaseja parin kasvimaalaatikon päällä. Siinä ne olivat pari päivää. Tänään aamulla vesisateen takia otin lasit pois. Pari laitoin nojaamaan kiireessä väärään paikkaan. En edes keskellä päivää vielä tajunnut huolestua, vaikka ulkona riehui lumi/räntämyrsky kuin konsanaan talvella. Lähistöllä taas ukkosti, kuten kesällä. Kotiin tullessa näin jo kaukaa, että tuuli oli kaatanut lasit rikki.


Ihan pari kirosanaa meinasi lipsahtaa. Piti vain käydä noukkimaan sirpaleita yksi kerrallaan. Samalla mietin sitä, että jos joskus sen kasvihuoneen haluan, niin pitäisikö kuitenkin hylätä näistä kerätyistä laseista kasvihuoneen valmistus ja suosiolla hommata aikanaan kasveille parhain eli kennolevyllinen. Minun sähläystaidoillani lasinen olisi kyllä vaarallinen kapistus. Vaikka kauniimpi.

Kasvarihaaveet ovat nyt kyllä aika kaukaisia haaveita. Juuri nyt on hankintalistalla kaikkea muutakin.

Toivotan kuitenkin hyvää ja kaunista viikonloppua (ja toivottavasti myös lämmintä).


Sinivuokkojen kukinta kestää meillä kauan, kun aloittavat lämpimältä seinustalta aikaisin ja lopettelevat siellä täällä varjossa myöhemmin.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Palelee

Tämän pääsiäisen säät olisivat kuuluneet maaliskuuhun. Kukat värjöttelevät. Välillä saattaa sataa lunta hyvinkin paikallisesti.



Ne kasvit, jotka voivat, eivät edes avaudu.


Kylmässä ilmassa on hyvin ymmärrettävää pitää kukinta niin supussa kuin pystyy.


Vaikka aurinko välillä paistaa, eikä edes sada lunta, on niin jäätävää, että vain kevätkurjenmiekat ovat auki.


Sisällä kasvaa taimivalikoimaa. Vielä on osa esikasvatuksista kylvämättä ja jotain itämättä. Alkaa olla ahdasta, mutta aina niin käy. Välillä käy mielessä jo epätoivoinen ajatus, tuleekohan kesä tänä vuonna.

Alakerran lähes etelään suunnatulla ikkunalla on ruuhkaa. Sitä katsellessa muistaa, että kevät ja kesä on tullut joka ikinen vuosi.


Ihan alavasemmalla näkyy teekasvia. Suuressa ruukussa kasvaa paprika. Paprikaa lähentelee tuoksupelargoni Cola. Muutamia muita pelargoneja on myös mukana ja taustalla muutamia yksivuotisia köynnöksiä. Tomaatin, basilikan ja chilin taimet jäävät piiloon. Noissa on jo jonkinlainen sekasotku. Alkaa olla jo vahtimista, ettei keijumekot lähde kasvamaan solmuun tai kelloköynnökset sotkeudu mihinkään. Ne ovat nyt köytetty kahden tikun väliin. Tuossa on vain kaksi taimea, jotka ovat ostettu valmiina taimina, mutta kotona ne ovat kasvaneet vähintään puoli metriä jo tähän mennessä. Vierellä on pari kilpipiileaa, jotka ovat vasta erotettu emostaan. Loppui aluslautaset kesken.


Näiden kasvien lomassa istahtamisessa tuntuu jo kovasti kevään odotus.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Todellinen puutarhapäivä

Olin päättänyt tänä keväänä jättää kaikki puutarhamessut väliin. Jätin kaikkien blogien arvonnatkin väliin. Mutta .. Ystävä lykkäsi liput kouraan. Pari puhelua ja sain naapurin mukaan. Tänään siis teimme pienen kevätretken. Messujen jälkeen omassa puutarhassa oli vastassa huhtikuinen kukkatykitys (siinä riemussa osa kuvista tärähti ja enää ei valo kunnolla riitä, joten huomenna koetan vielä uusilla kuvilla). Huhtikuinen kukkatykitys on erilainen kuin toukokuinen. Huhtikuussa saatetaan kuvata lähes kaikki kasvit. Ei sentään kaikkia rikkaruohoja.

Eilen putsattu kukkapenkki ja lähes auringossa avautuneet pikkuiset krookukset (vai sahramit?).


Kevätkurjenmiekkoja auki jo kaksi.


Kaukaa ylhäältä kuvattuna penkki ei näytä ihan näin värikkäältä. Alaviistosta otettu kuva epäonnistui.


Krookukset ovat auki osittain myös toisessa lämpimässä kohdassa. Useissa paikoissa on taas hyvin heikon näköistä krookusten suhteen.


Sinivuokkoja on avautunut nyt ryppäinä.


Nämä punaiset ovat suloisia.


Ja väreinä on minusta ihania yhdistelmiä. Toki pitää aika tarkasti katsoa tai kumarrella.


Ai niin. Kävin minä niillä kevätmessuillakin Helsingissä.





Kuvaaminen jäi vähälle. Ostoksia tein. Pari perennaa. Mutta myös kummasti jotain pelargonejakin hyppäsi mukaan. Ja minähän olen kertonut suureen ääneen, että en kerää pelargoneja. Nyt kuitenkin valkkasin muutaman, jotka matkustivat ihan kotiin saakka. Sain talven yli pari tuoksupelargonia säilymään hengissä. Enempää en anna itselleni lupaa näihin hamstrauksiin, sillä ikkunalaudat ovat kohta täynnä, eikä edes kaikkia esikasvatuksia ole vielä kylvetty.

Tila tulee loppumaan toukokuussa kesken, kuten joka vuosi. Onneksi sentään kesällä on pari kuukautta, kun ei tarvitse sisätiloja täyttää ruukuilla.

Kahtena päivänä peräkkäin pihahommia. Ehkä huomennakin vielä ehdin. Aika huippua.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kauden alku

Tänään aloitin puutarhakauden omassa puutarhassani. Tulin hyvin tietoiseksi keskittymiskyvyn ongelmista, kun olisi tehnyt mieli säntäillä joka paikkaan yhtä aikaa. Oli pakko päättää keskittyä etupihan kukkapenkkeihin. Tämä oli hyvä valinta, sillä etupiha on ollut kauan lumeton, takapiha ei. Tulee selvästi esiin kaikki mikroilmastot. Tai ehkä meidän takapiha sijaitsee eri kaupungissa.

Silppusin kolmesta penkistä perennanjätteitä pienemmäksi ja otin suurimpia lehtikasoja niistä pois (aina syksyllä laitan penkkeihin lehtiä). Osa sai jäädä maatumaan. Yhden sammaleen uhkaaman penkin kitkin. Sulaa oli siinä penkissä. Vieressä oleva kakkakaivo todennäköisesti sulattaa sen penkin kaikkein aikaisin, penkillä on oma lattialämmitys. Kalkitsin pari kukkapenkkiä ja pistin päälle ohuen kerroksen multaa sellaisesta pussista, joka oli valmiina viime syksystä.

Ehdin tänään jo olla vyöhykekade, kun kävin katsomassa Saaripalstan kurjenmiekkojen kukintaa. Mutta taas oma puutarha yllätti.

Uskomattominta oli oikeasti nähdä, miten silmissä tapahtui kukkapenkissä muutoksia. Näin kitkennän ja silppuamisen alussa, että kevätkurjenmiekka onkin jo lähtövalmiina kukkimaan.


Vähän ajan kuluttua olin kalkitsemassa ja levittämässä multaa ja en voinut uskoa silmiäni. Sama tai viereinen kevätkurjenmiekka oli uskaltautunut lähes auki.  Kerrankin tein hommat niin hitaasti ja varovaisesti, että ehdin nähdä tämän muutoksen. Alemmassa kuvassa siis multaa on jo lisäilty, siksi ympäristö näyttä erilaiselta.


Kerrankin myös keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan onnistui. Ja nyt tuntuu heti paremmalta, kun kaksi penkkiä on siinä kunnossa, että niihin minun ei tarvitse vähään aikaan puuttua.

Hommia kyllä riittää taas koko kasvukaudeksi, sillä aika monta muuta juttua odottaa. Onneksi tekeminen maistuu taas mukavalta.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Siivottomien penkkien aarteet

En ole siivonnut vielä yhtään kukkapenkkiä. Ainakaan kokonaan. Tänään melkein jo tartuin pieneen siivoamiseen, mutta en ehtinyt ennen, kun kropassa tuntui oudolta ja kuumemittari lähti nousuun. Sitä ennen olin ehtinyt kuitenkin ottaa pari kuvaa.

Tämän pihan ensimmäiset sinivuokot ovat auenneet.




Siellä ne kukkivat kaikista risuista huolimatta.

Lumikelloja kukkii useammassa paikassa, mutta ei vielä sellaisina ryppäinä. Nämä lumikellot ovat jo auki keijunkukkien lehtien joukossa.


Nämä ovat kerrottuja puistolumikelloja.


Tämä taas on turkinlumikello. Vierellään on jo kurjenpolvi aloittamassa uutta kasvukautta.



Ja nämä ovat .. lumikelloja.
On siellä yksi krookuksen alkukin, sekä aika paljon kaikkea ryönää..


Jätin talveksi eräät multasäkit ihan niille sijoilleen. Juuri vahingossa kohtaan, josta ensimmäiset krookukset usein pukkaavat pintaan. Näin vasta eilen, että säkkien ja ikkunan välissä sinertää. Joskus tämä huolimattomuus kyllä ottaa itseäänikin päähän. Osa krookuksista on yrittänyt kasvaa niiden säkkien alla. Aika heikoin tuloksin.


Kunhan olo tästä paranee, niin pääsen siivoamaan jälkiäni.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Huhtikuun alussa

Kovin on ollut sateinen ja vähävaloinen meillä huhtikuun alku. Tähän kaipaisin jotain sananlaskua, vaikkapa: Sateinen aprillipäivä, kaunis ja pitkä kesä.

Lumikellotkaan eivät jaksa sateessa avautua.


Toisaalla pilkottaa vähän jo turkinlumikelloa. Lehtiä pitäisi jo vähän alkaa kaivaa tietyiltä paikoilta pois kukkapenkeistä, jotta osa kasveista pääsisi esille.


Löysin myös ilokseni paikan, johon syksynä laitoin talventähden mukuloita. Laitoin niitä enemmän kuin kaksi, mutta nyt vain kaksi kukkii. Nämä ovat sitä pienempää lajia, eli kai italiantalventähti. Ainakin muistini mukaan viime vuonna meillä kukkivat talventähdet olivat rotevampia.


Kaikkea pientä muutakin alkaa jo näkymään kukkapenkeistä. Vastapainoksi kaikki lumi ja jää ei ole vielä meiltä hävinnyt.


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Viherkasveja ja paprikan kuulumisia

Olen aina ajoittain onnistunut hommaamaan viherkasveja. Olen myös saanut niitä monipuolisilla tavoilla hengiltä. Viime syksynä otin kasveja sisään talvetus tarkoituksessa. Ja jotkin niistä selvisivät. Kuten yksi sitruunalle tuoksuva tuoksupelargoni ja yksi colan tuoksuinen tuoksupelargoni. Myös paprika selvisi koko pimeän talven. Ostin äskettäin ensimmäisen kasvivalon. Olen ollut siitä hyvin iloinen. Tänäänkin luonto on järjestänyt hyvän aprillipilan ja lunta sataa taivaalta sen verran täydeltä tuutilta, että ei tuota luonnonvaloa ihan hurjasti sisälle asti tulvi.


Talvehtinut paprika on aivan eri koko luokkaa tänä vuonna kuin viime vuonna. Annoin paprikan kukkia, en vaihtanut multaa. Annoin pieniä määriä lisämultaa edellisen päälle ja olen tökkinyt multaan ravinnepuikkoja. Kukkia olen ajoittain pölytellyt.


Ja aika nopeasti tämä sen jälkeen on tuottanut kasvua.


Viherkasvi-innostus kai sai tästä vähän tuulta alleen, että sain talvetettua kasveja. Reilun kuukauden takainen bloggaajareissu kukkakauppaan oli seuraava askel ja nyt päätä pakottaa koko ajan, kun kotona mietin, että mitä kaikkea viherkasveja voisi olla kiva saada.

Huonevilliviini aloitti kasvun jokin aika sitten. Tämän kasvin sijaintia ehkä joudun vielä miettimään tai sitten täytyy huomenna pestä toi ikkuna. Sillä jos annan tämän kiivetä ikkunan yläpuolelle, voi ikkunan avaaminen olla hivenen haastavaa. Tämä sijaitsee nyt pohjoisen puolella.


Tyttären huoneessa on hänen oma valintansa saniainen kaapin päällä. Takana näkyy orrella kultaköynnöstä.


Kultaköynnös on hyllykön päällä. Kesäisin tuo paikka muuttuu jo aika kuumaksi, kun lämmin ilma menee katon rajaan.


Pojan huoneessa on rönsylilja ja sukulaisilta meille tullut kaktus.


Juoru alkaa jo juoruilla ja siitä varmaan tulee saamaan jossain vaiheessa pistokkaita.



Ilmakasveja on meille tullut pari kappaletta. Ne ovat tuikkukipossaan kahden ikkunan välissä siten, että aurinko ei pääse niihin porottamaan, mutta saavat valoa.


Ilmakasvit saavat kylvyn aina viikon välein missä sattuu astiassa.


Traakkipuu oli edullinen, joten se suorastaan hyppäsi Ikeasta syliin. Se tulee varmaan vielä etsimään paikkaansa, jos se pysyy hengissä ja kasvaa.


Kunhan yksi kukkapöytä on korjattu, niin saattaa joku kasvi vielä hypätä syliin uudestaan.