Koko ajan olen vähän myöhässä puutarhan tapahtumista. Saatikka blogimaailmasta. Tässä nyt kuvia äitienpäivän illalta. Nämä viileät säät jarruttelevat nyt uusien kasvien rajua kasvua, joutuu silti vähän suojaamaan liian aikaisin maahan laitettuja kasveja. Tuuli uhkaa napata harsoista kiinni ja lennättää ne jonnekin. Onneksi suurimmalla osalla kevätkukkijoista on pakkasen suojaa jo omastakin takaa. Alakuvassa kasvaa kantopenkissä narsisseja, joista pienemmät ja puhtaamman vaaleat ovat muistaakseeni Thalia-narsisseja. (Kantopenkissä on siis keskellä penkkiä kanto, joka saa rauhassa lahota siinä ja olla samalla muutamien ötököiden koti.)
Pari syksyä sitten minulla oli enemmän sipulipusseja kuin kukkapenkeissä oli tilaa, joten iskin kantopenkin viereen tiukahkoon savipitoiseen maahan narsisseja. Sai ihan kaivaa niille koloa. Siinä ne nyt kukkivat kai kolmatta kevättä. Maata en yhtään parannellut. Paremmin kasvavat kuin monessa kukkapenkissä. Kun kuihtuvat, kävelen vielä joskus noiden kasvupaikan päältä. Nämä ovat joskus Lidlista ostetut narsissit, joissa taisi lukea Color Changing, mutta ei tarkempaa lajiketta. Näiden keskusta on keltaisempi heti kukan auettua. Hyvin kukkivat.
Etupihalla pysytään yhä, se on vielä hetken kukkaisempi kuin takapiha. Esikkojen kukinta tuo väriä matalalle. Nuo paksut vaaleansiniset hyasintit eivät paljon pysy pystyssä. Olen ne yhdestä paikasta tuohon siirtänyt, kun silloin rötköttivät kaikkien pienten kasvien päällä. Osa hyasinteistä vanhetessaan ovat jo vähemmän kukkaisia, nämä nyt eivät, vaikka ne sitten pysyisivät ehkä paremmin pystyssä. Ne saattavat olla lajiketta City of Bradford. Ne eivät oikein edes sovi pihani (eli siis minun) värimaailmaan, joten en tiedä luopuisiko noista, vai mihin ne laittaisi, jossa ne voisi makoilla rauhassa. Tarkemmin sanottuna, onhan minulla lähes samanvärisiä helmililjokakin, joista pidän, mutta ehkä vain noiden muu tuhti ja pötköttelevä olemus on vähän hassu.
Muualla etupihan puolella kasvaa myös hempeitä vaaleanpunaisia hyasintteja, joiden nimet olen jo hävittänyt. Valkoiset helmililjat toivottavasti lisääntyvät. Myös yksi vaaleanpunainen hyasintti on kai näistä tekemässä sivusipulia, täytyy se kukkinan jälkeen tarkastaa. Harmi, että näiden istutusvuotta en muista, joten lajikeken nimen etsiminen muuttuu aina silloin hankalaksi. En nimittäin jaksa tehdä istutuskarttoja, ne jäävät aina kesken.
Seuraavassa penkissä on parit eri sävyiset palloesikot ihan vierekkäin. Näitä aion siirtää hieman kauemmaksi toisistaan, jotta niiden värisävyt tulevat paremmin esiin. Molemmat tekevät poikaisia kai kolmannen vuoden kasvamisen jälkeen jo aika mukavastikin. Helmililjat ovat lisääntyneet paljon, nämä ovat omalta tontilta siirrettyjä. Erikoisemmat helmililjat eivät ole läheskään samanlaisia sivusipuleiden tekijöitä.
Ja tummahelmililjoja täytyy kohta joissain paikoin jopa alkaa rajoittaa. Onneksi niille löytyy myös aina ottajia. Näiden kahden yhdistelmä tulee nyt taas uudestaan, mutta näistä väreistä tykkään aina.
Pian täytyy tehdä jo ensimmäinen ruohonleikkuu ja kanttauksiakin voisi aloittaa. Mutta piha on taas räjähtänyt. Tai minun purkitusprojektini ovat vähän tiellä. Onneksi suurimmasta osasta noista purkeista pääsee taas eroon kuun lopusssa. Toki vielähän tässä vähän ehtisi jakotaimia purkittaa. Onneksi suurin osa on ehtinyt olla jo purkeissa sen verran pitkään, että ovat ehkä ehtineet juurtuakin. Sama maisema on huomenna tai ylihuomenna jo ihan erilainen, sillä kuvassa risuna näkyvä kirsikka puhkeaa kohta kukkaan kokonaan. Alakuvassa se ei kuki vielä. Nyt on parit kukat auki ja kohta kukkii koko puu.
Huomenna kuvailen taas lisää, vaikka töissäkin käyn. Kaikkea yllättävää taas kukkii ja on alkamassa tulppaanienkin kukinta täydellä voimalla. Kivaa loppuviikkoa!
