lauantai 27. helmikuuta 2016

Kasvattaako itse vai ei?

Yleensä tähän aikaa vuodesta olen jo tilannut sen vuoden tomaatin siemenet ja alkanut haaveilla kylvämisestä. Nyt en. En tiedä, onko syynä järki vai tunne vai mikä. Muistan, kuinka hankala esikasvatus vuosi viime vuosi oli. Maalis-huhtikuussa oli muistaakseni hyvin vähän valoisia päiviä. Meillä on pieni ikkunalauta ja en ole vieläkään hankkinut lisävaloa. Sen verran kuitenkin esikasvatan, että ostin jo basilikan siemenet ja minulla on jo ystävältä saatuja Zinnian siemeniä. Eihän niitä voi jättää kasvattamatta.

Suurin ongelma on vain ne tomaatit. Tomaattien kasvatus menee meidän olosuhteissa (ilman kasvihuonetta, ei kovin aurinkoinen tontti) enemmän harrastuksen kuin hyödyn puolelle. Ensimmäistä kertaa tässä pihahurhahduksen aikana nyt vakavasti mietin, että mitä niiden tomaattien kanssa tekisin. Kuvassa tomaatteja rivissä kahden vuoden takaa huhtikuussa. Ja minähän en juuri mitään muuta hyötyviljele kuin joitain yrttejä ja tomaatteja.


Kasvihuonetta en tänä kesänä haaveile tosissani. Ja muutenkin mietin, että olenko ylipäätään tarpeeksi vastuullinen tyyppi kasvihuoneen omistajaksi. Unohdan kuitenkin kasvit ilman vettä tai avata kasvaria kuumassa tai ovet auki kylminä öinä.

Meillä on pihalla hommia tiedossa, jotka voivat toteutua ihan milloin vain ajanjaksolla huhtikuu-lokakuu. Nämä hommat voivat vaikuttaa jatkossa esim. siihen, paljonko viljelylaatikoita on pihalla. Ne voivat vähentyä tai lisääntyä. Kaikki on niin auki, että en osaa vielä päättää koitanko laajentaa hyötyviljelyitä vai en.

Voihan olla, että tarpeeksi kauan asiaa jahkailtuani luonto päättää minun puolestani. Tomaatin kylvöaika kun ei ole kovin kaukana. Jos sen menetän, niin sitten en esikasvata. Ainakaan siemenestä saakka.

Onneksi kelit ulkona luovat nyt toiveikkuutta valoisasta keväästä.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Näen punaista

Siis kuvissa. Kaikkea pientä punaista eksyy joskus kuviin. Toukokuussa istutin lopulta ruusuherukan rusokirsikan lähelle. Punainen pikkusanko on jostain syystä hengaillut hommissa mukana. En muista miksi.

 
Kesäkuussa olen kai yrittänyt kuvata etupihan kantoa, joka piileskelee tuon mudan ja vihreän sekaisen systeemin sisällä. Kannon ympärille minulla on suunnitelmissa kohopenkki. Joten tätä kohtaa olen kuvaillut aika ajoin. Ajatellen kai, että näin talvella suunnittelen sen kohopenkin toteuttamista. (No, en ole suunnitellut.) Taustalla (yläkulmassa vasemmalla) taitaa olla punaiset kottikärryt kumollaan jossain ihan muussa projektissa. Jotka myös jäivät kumolleen, sillä minuutti kuvan ottamisen jälkeen oli matkalla Avoimiin puutarhoihin. Mies ehkä osaisi kertoa, kuinka monta päivää kottikärryt olivat liikahtamatta samassa asennossa.


Löysin nimittäin kuvan, jossa kottikärryt olivat samassa asennossa ainakin päivää aikaisemmin. Toki en ole varma, onko kyseessä sama vai eri kuorma.


Nyt täällä kuvia katsoessa ihan pyörittelen päätäni ja silmiäni itselleni. Nimittäin tajusin juuri, että tuokin projekti on osittain kesken. Ihan vähän vain, mutta kesken silti. Just. Niin tyypillistä minua.

Onneksi sentään elokuun kuvissa kottikärryt alkavat pyöriä jo muuallakin pihaa, joten eivät ne koko kesää samalla paikalla seisseet.


Nuo sama kottikärryt ovat olleet käytössä meillä koko tämä yli 10 vuoden aika, kun olemme tässä kodissa asuneet. Ne osti aikoinaan kodin entinen omistaja ja ostettiin kottikset häneltä tähän muutettuamme. Ne ovat melko pienet, naisen (= tai siis minun) voimilleni ihan hyvät. Ajoittain meitä olisi täällä kaksi ihmistä, jotka kottiksia tarvitsevat. Ajoittain itse tarvitsisin kahtia kottikärryjä. Ei ole vain saatu ostettua kertaakaan uusia. Yhden ainoan kerran, viime syksynä, kävin jo kaupassa katsomassa uusia, mutta en osannut yhtään arvioida, kuinka suuret kottikset mieheni olisi halunnut, joten lähdin ostoreissuilta tyhjin käsin pois. Niissä paketeissa olisi minulle pitänyt lukea selvällä suomen kielellä, että Nämä ovat samankokoiset kuin kotona tai Nämä ovat punaisia kottiksia suuremmat.

Näköjään tässä samalla alkaa syntyä listaa tehtävistä kesän töistä sekä päivitettyä listaa, mitä voisi tarvita, jotta puutarhassa olisi kätevämpi työskennellä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Oikein mukavaa ystävänpäivää!

Tänään ystävänpäivänä olen huomannut, kuinka tämä blogistanian ihmeellinen maailma on tullut 4 vuodessa kovin tärkeäksi. Puutarhamaailmassa on niin paljon hienoa, jota on mukava jakaa näin netin välityksellä.


Oikein mukavaa ystävänpäivää blogini lukijat, kommentoijat ja muiden (varsinkin puutarha)blogien kirjoittajat.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Viime kesän ihastus

Viime kesänä hullaannuin täysin yhteen penkkiin. Siis oman pihan kukkapenkkiin. Se on muistiinpanoissani nimeltään Omenapuupenkki. Jos muihin kukkapenkkeihin tulee jatkossa omenapuita, olen tämän nimeämiseni kanssa sitten vähän pulassa.

Monilla on kauniita ja erikoisia nimiä omille kukkapenkeilleen. Itsellä taitaa olla aika suppea mielikuvitus nimien suhteen.

Omenapuupenkissä sijaitsee omenapuu, yllätys. Lajiltaan Huvitus, ja joutuu olemaan omenapuuleikkauksieni harjoituskappale. Tai harjoittelen minä myös toisella omenapuulla, mutta se puu ei ole ikinä tuottanut omenan omenaa syötäväksi saakka, joten en ole ollut varma, että syy puussa, kasvupaikassa vai minun harjoitteluissani.

Vuonna 2013 toukokuussa olen ottanut takapihaa kohden sisältä kuvan. Kuvan keskellä oleva puu sai kaatotuomion. Sitä olimme jo lähes 10 vuotta yrittäneet pelastaa sitä syöviltä ötököiltä. Tuloksia ei saavutettu. Usein jo juhannuksena puu oli aina lehdetön. Samaan kohtaan en uskaltanut laittaa puuta, joten puun paikka tuli hiekkalaatikon taakse (ajatuksella, että hiekkalaatikko tulee siirtymään).


Valopylvästä ei tulla siirtämään, se voi tulla rajoitteeksi jossain vaiheessa. Ennen keinutelinettä kasvaa saniaispuska ja siinä lähellä mm. valkovuokkoja luonnostaan.


Minunhan ei siis pitänyt rakentaa mitään kukkapenkkiä, vain istuttaa omenapuu kasvamaan ja jakamaan tilaa, mutta ei siis pahimmalle ötökkäalueelle. Ja ehkä vain vähän sipulikukkia omenapuun alle. Ja tottakai kärhö tai pari sen omenapuun lähelle, jotka voisivat sitten kasvaa siinä yhdessä.

Viime vuonna toukokuun alussa penkki oli aika valju. Omenapuu on myös istutettu ilman kunnon tukia jne. Penkki on kuitenkin alkuperäisestä ajatuksesta laajentunut ja myös sitä piti suojata, kun tuohon vierelle rakennettiin vuonna 2014 autotallia. Tässä kasvaa myös Alppikärhö Cecile, joka on saanut ihan oman postauksensa.


Mutta toukokuun 24. päivä se sai jo minut ihastumaan. Kuvassa vasemmalla kasvaa sekä saniaiset että kalliokieloa. Kodista katsottuna ne ovat taka-alalla. Valkoisia kirjopikarililjoja ja punaisia tulppaaneja.


Toukokuun vika päivä oli taas vihreämpää. Nyt saniaiset taka-alalla.


Sitten romahti kärhöteline ja sain mieheni puhuttua uuden tekoon. Vieressä oli vielä silloin jämät hiekkalaatikosta.


Nykyisin penkissä on pionin alkuja, paria eri kurjenpolvea, unikkoa. Lemmikit siinä jo oli ihan luonnostaan, niitä ja metsämansikkaa pitää vähän rajoittaa rikkaruohojen ohella.

Nyt tänä vuonna siinä myös kukki kaunopunahattua sekä se on saanut kokeiluun tädykkeitä sekä yhteen hiekkaiseen ja kuivaan kohtaan jopa timjamia. Vielä siellä on jotain muitakin kasveja, jotka ehkä jäävät tuonne tai sitten eivät. Teemaahan tässä ei tunnu olevan ollenkaan, mutta en oikein välitä nyt siitä puutteesta. Myös päivänliljaa olen sinne siirtänyt. Kuvasin tuon penkin kasveja kesällä paljon. Tässä niistä koostetta, vaikka osa on jo blogissa ollutkin.

Nimetön kurjenpolvi.


Punainen tähtiputki on todennäköisesti jatkossa rajoitettavien listalla.


Unikko Royal Wedding


Kurjenpolvi Orion kohosi tänä kesänä myös tuota kärhötukea pitkin (jäi vahingossa kärhötuen keskelle). Orionia kuvasi yhdessä jättipoimunlehden kanssa.

 

Ja tähtiputken kanssa.




Ja poimunlehden kanssa.


Elokuussa jatkoin Orionin kuvaamista päivänliljan kanssa.


Ja lyhyeksi jääneiden kaunopunahattujen kaverina.


Kärhö Aljonushka kukkii penkissä myös.



Elo- ja syyskuussa tein penkin etuosaan vähän tilaa lisää. Vanhan hiekkalaatikon vuoksi löytyi etuosasta myös sen verran kuivana pysyvää paikkaa (ihme tällä takapihalla), että siihen kokeilen myös kuivuudesta pitäviä matalia kasveja. Saa nähdä miten käy.

Syyskuussa kuvasin taas ikkunasta pihaa, kun takapihalle tehtiin muutoksia. Kaukaa on vain kovin vihreää. Ja kuvassa vähän utuista.



Penkki on saanut myös syysvuokon, jotta saisin sinne pidemmällekin vuotta kukkivia kasveja. Lähelle on todennäköisesti tulossa muita kasveja ja ehkä muita istutuksia. Jännittävää nähdä, minkälaisen takapihakuvan saan parin vuoden päästä.
 
Olen viime aikoina koonnut koosteita kasveista tai piha-alueista. En osaa iloita ulkona olevista plussakeleistä. Se tarkoittaa täällä nimittäin jäätä tai märkää lunta. Silti ihan pikkaisen olisi tänään tehnyt mieli kaivaa toisaalla pihaa jouluruusun kohdilta lunta pois, mutta pelkään, että ainoa nuppu (jonka joulukuussa näin) on kuollut tammikuun pakkasiin. Yritän siis odottaa ja kaivaa muistiinpanojani ja muistella, mitä olen mihinkin istuttanut.
 
Tuohon omenapuupenkkiin olen syksyllä näköjään laittanut kasvamaan pinkin Rosenrot tähkätädykkeen, kokeilen myös jotain yksittäisiä muita kasveja. Myös kokeilen tuolla Kaukasian törmänkukkaa.
 
Uusia sipulikukkia sinne on laitettu pari valkoista koiranhammasta ja oranssia Orange Monarch-krookusta (haluan aikaisin keväällä voimakkaita värejä saviselle takapihalle, sillä ne saattavat jopa erottua ikkunasta). Myös jossain tuolla penkissä pitäisi olla valmiina myös matalampia kasvitieteellisiä tulppaaneja LilacWonderia, muistaakseni lähellä jotain kulkuväylää, että ne myös näkyisivät. Näköjään olen myös laittanut kurjenmiekka Katherin Hodginia jonnekin tuonne. Tätä minulla kasvaa myös etupihalla. Kokeilen välillä jotain samaa kasvia moneen kohtaan, opin parhaiten kasvien paikkoja kantapään kautta.
 
Värejä tuolla on siis monenlaisia ja värimaailma muuttuu alkukesän punavalkoisesti hempeämpiin sävyihin. Suunnitelmaa ei siis ole juurikaan tai se muodostuu tehdessä.
 
Pahoittelen postauksen pituutta. Nyt taisin vahingossa kirjoittaa itselleni puutarhapäiväkirjaa.