sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toukokuun viimeinen

Mihin toukokuu taas hävisi? Toukokuussa kasvuvoima on niin valtava. Sekä istutetuilla että luonnonkasveilla. Ja varsinkin rikkaruohoilla. Olin vähän aikaa sitä mieltä keväällä, että kitkeminen on kivaa. Nyt viholliseni elämänlanka, on taas aktivoitunut nostamaan itsensä maan pinnalle ja kitkeminen tuntuu enää sellaiselta ikiliikkujalta. Paria päivää aikaisemmin olen kerinyt joltain alueelta metreittäin juurakkoa ja tilanne on lähes sama kuin aloittaessa. Onneksi katson usein toisaalle. Kuten tulppaaneja.


Nämä keltaiset yksinkertaiset tulppaanit siirtyvät ensi vuodeksi yläkuvan penkkiin, jos kukkivat enää toiste.


Kirsikkapuu, joka on siirretty rääpäleenä appivanhempien pihasta, on kasvanut kunnon kukkaan. Taustalla herttavuorenkilpien vaaleanpunaisuutta (ja myös niitä voikukkia). Herttavuorenkilpi on sellainen, jota pikkuhiljaa karsin pihalta, kunhan aina keksin ensin, mitä tilalle. Kirsikka emo on anoppini isoäidin pihasta, kirsikat eivät ole kovin makeita, mutta on pala historiaa taas pihalla. Meillä on samasta pihasta yksi pionin juurakon palanen ja anopin toisen isoäidin pihalta toinen pioninjuurakko.


Oikein mukavaa kesäkuuta. Lapset lomailevat. Minä en vielä, kuten ehkä edellisestä kirjoituksesta olisi voinut päätellä. Jatkan vielä pari viikkoa töitä, mutta arkeen tulee rentoutta, kun lasten aikataulu väljenee. Koululaisten kesäloman ajan palapeli on tehty siten, että koko porukan yhteistä lomaa on vähemmän, mutta näillä mennään nyt vielä tämä ja ehkä seuraava kesä vielä.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Puutarhurointi haittaa keskittymistä

Tai muu elämä puutarhurointia. Ihan miten vain. Sunnuntaina vietin aikaa pihalla. Oli selvästi kevät. Saniaiset ja kalliokielo nousemassa korkeuksiin.


Maanantaina tärkeässä ja mielenkiintoisessa työhön liittyvässä koulutuksessa ajatukset karkasivat vain saniaisiin. Muu elämä on pitänyt kiireisenä, joten keskiviikkona kitkiessä yläkuvan penkkiä, totesin nyt kyllä on jo kesä. Kalliokielot pukkaavat jo kukkien nuppuja. Ja kuinkas monta päivää sitä menikään tässä välissä. Narsissi Thalia ehti kukkaan valkovuokkojen aikaan. Vai onko se niin, että valkovuokkoaika on ollut tänä vuonna pitkä.


Tänä vuonna kaikki korkeat tulppaanit, aikaiset, keskiaikaiset ja myöhäiset tuntuvat kukkivat ihan samaan aikaan. Yleensä niissä on ollut selkeämpi rytmi. Vuodet eivät ole veljeksiä. Tai tulppaaniaika samanlainen joka vuosi. Nämä tulppaanit ovat ihania, juhlallisia, ihan tulee kuninkaallinen olo näitä katsellessa. Väri on itsensiivinen. Ja nimilappu hukassa.


Ballerina-nimellä ostetut tulppaanit lisääntyneet ja karviaispuska takana kasvanut siten, että jotain pitää ehkä noillekin sipuleille syksyllä tehdä. Monista muista paikoista tulppaanikanta vähän verottui, tästä ei.


Lisää tulppaaneita myöhemmin. Viikon viimeinen työpäivä alkaa pian. Huomenna saavat lapset todistukset ja sitten eletäänkin yli kaksi kuukautta vähän vähemmillä aikatauluilla.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

No, jo on

Nurmikon leikkuunkin lomassakin pitää pysähtyä ottamaan kuvia.



Kameran kuljettaminen taskussa alkaa olla vakio.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Nopeaa kasvua

Muutama SunLover- tulppaani (keltaiset tai oranssit pallot) taitaa olla säästynyt viime kesäkuun sateilta. Aika moni muu tulppaani on varmaan mädäntynyt silloin, monta vuotta korkea kohopenkki säästikin tulppaaneja. Huomenna tiedossa rikkaruohojen (ja perennojen kitkemistä). Keltavaleunikko viihtyy ja aina ehtii siementää. Ja joudun jopa kitkemään perennoja. Tämä on minulle ihan outoa, koska usein piheilen ja ostan vain yhden perennan yhtä lajia kerrallaan ja odotan kauan sen leviämistä.


Myös keltavuokot lisääntyvät mukavasti.


Pidän monista väreistä. Puutarhassa keltainen on kaunista (ehkä voikukkissa ei niinkään) Vaalean siniset pikkuiset rakeet saavat minut pitämään siitäkin haaleasta väristä. Niitä olen tänään heitellyt pitkin pihaa. Ihan vain ateriaksi näillä ruskeille otuksille. Jos joku säälii lehtokotiloita, niin voin kerätä muutaman (saa helposti ja vähällä vaivalla ison lauman). Niitä on tarjolla myös itsepoimintana käsipelillä. Hyvää harjoittelua marjanpoimintakautta ajatellen. Usein litran tai kilon saa saaliiksi noin tunnissa.


Alppikärhöni tekee ensimmäistä kertaa paljon nuppuja. Ravistelin vähän tämän tukikehikkoa. Kopse kävi, kun kotilosuku tipahteli maahan. En ihan pidä siitä, että sukukokousta pidetään minun kärhöjeni läheisyydessä. Ovat nimittäin imuroineet kärhön alut ihan tehokkaasti tässä eräänä vuonna. Huomasin toisen eläimen vasta kuvasta. Yökkö ei paljon tukipuunsa ravistelusta hätkähtänyt.


Suunnitelmana on ehtiä huomenna puutarhahommiin. On hyvin otolliset ajat myöskin rikkaruohojen kasvulle.

torstai 21. toukokuuta 2015

Mehut pois

Takana tämän kevään yksi jännittävimmistä urakoista. Nimittäin esikoisen luokkaretki Tukholman-risteilyllä. Sunnuntaina oli lähtö, lapset (yli 50kpl) olivat täpinöissään. Kotona pihalla sunnuntaina vielä nappasin kuvan tästä samasta aiheesta, jota olen täällä monta kertaa jo esitellyt. Nyt vain paistoi aurinko, niin Persian Pearl-tulppaanit olivat auki.



Jo bussissa menomatkalla, jossa oli puolet lapsista sekä 10 valvojaa, ihmettelimme, että melutaso ei ole sen kummempi. Laivalla ekat pari tuntia oli vähän sähläystä, sitten meno rauhoittui. Tukholmassa satoi vähän vettä, joten lapsia ei kiinnostanut hengailla puistoissa, vaan olivat enemmän kiinnostuneita shoppailuista. Vanhasta kaupungista bongasin kuitenkin tämän mangolian, joka oli pudottamassa terälehtiään. Kuvausaikaa noin kaksi sekuntia.


Tiistaina kotiin palatessa tuntui jo, että on takki vähän tyhjä. Lähinnä vain univelan vuoksi. Lapset käyttäytyivät hyvin, valvojia oli tarpeeksi ja myös valvojat käyttäytyivät hyvin. Kotona huomasin, että rusotuomipihlaja ei ollut kylmyydet takia kukkinutkaan, mutta jotain muuta oli avautumassa, muutamia suurempia tulppaaneja. Aurinkoinen tiistai-iltapäivä meni kyllä ihan koomassa.


Eilen avautui lisää tulppaaneja, nämä orassit ovat luultavasti lahjaksi saatuja. Onneksi istutin ne, koska tuolta paikalta oli näköjään toiset kolme vuotta kukkineet tulppaanit puolestaan kadonneet. Olikohan syynä viime kesäkuun märkä jakso.


Näiden vieressä ja sivuilla ja takana on pienempää ja suurempaa projektia. On vaikea saada kuviin kokonaisuuksia tällä pihalla paljastamatta samalla niitä kesken olevia asioita. Ehkä tämä pikkuhiljaa.

On ollut hyvin vilkas kevät tapahtumien osalta. Eilen teetin paperikuvia ja niistä varsinkin sen tajusin. Ilmankos on vähän mehut pois. Samalla myös olen huomannut, että teetän paperiseksi aika vähän kasvikuvia, niitä katson enemmän koneelta ja käytän blogissa. Paperiseksi päätyy enemmän kuvat ihmisistä tai matkakuvat.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viileän toukokuun eteneminen

Näin eilen ja näin tänään sinistä taivasta. Onpa ihanaa. Olen pari vuorokautta pian pois ja ihan varmasti rusotuomipihlaja avaa nuppunsa kukkapilveksi sillä aikaa. Toivottavasti ehdin ne nähdä tänä vuonna. Eli ei myrskyä kiitos. Aika usein toukokuun puolivälissä tämä puu kukkii.


Olen istuttanut kirjopikarililjoja vähän sinne ja tänne, koska ekan istutusvuoden jälkeen niitä kukki niin vähän. Ajattelin vähän auttaa niiden leviämistä. Löysin myös yhden siamilaisen kirjopikarililjan. Näitä kasvaa nyt siis kukkapenkeissä monessa kohtaa. Esikoiden kanssa, matalien tulppaanien kanssa, isompien seassa. Myös ilman suunnitelmaa.


Koska vaaleat ovat hitaammin leviäviä, laitoin omenapuun juurelle pussillisen vain valkoisia, kolme-neljä nousi. Lemmikki leviää tuonne joka vuosi, kitken sitä vähän ennen kukintaa, enemmän kukinnan jälkeen. Siellä pitää taas kitkeä myös ihan oikeita rikkiksiäkin. Pioni on viime vuonna istutettuja, kuten osa tulppaaneistakin.


Kirjopikarililjoja on myös keskellä ei mitään. Tässä oli aiemmin kalliokielokin, mutta se joutui viime kesänä siirtymään, kun piti saada autoa siirrettyä. Kirjopikarililjat jäivät keltavuokkojen kera. Saa nähdä muodostuuko tähän pikkuhiljaa mininiittyä kirjopikarililjoille. Paikka on kyllä tarpeeksi kostea keväisin.


Assyrianpikarililjat ovat hentoisempia, pidempiä ja kukkaosa sirompi. Kuvassa tekevät vähän sekavan vaikutelman.


Sain viime syksynä tuliaistulppaaneja, joissa ei lukenut lajikenimikettä. Ostettu kai vain jostain hollantilaisesta ruokakaupasta. En olisi kuvan perusteella näitä valinnut. Ja nyt olen hyvin iloinen näistä, ovat kai jotain matalia lummetulppaneja. Muuten tulppaanit kyllä pitävät kukkiaan supussa. Viime vuonna samaan aikaan oli paljon useampia tulppaaneja kukassa.


Siellä täällä kasvaa myös sinisiä helmililjoja. Vain valkoisia olen näiden lisäksi istuttanut. Lajikkeita olisi vaikka millä mitalla. Siniset leviävät ihan itsekseen, niiden suhteen taidan olla omavarainen seuraavat vuodet. Nyt voisi vain hankkia niitä, mitä ei vielä ole.


Valkovuokkojen kukinta on kestänyt pitkään. Kuivissa paikoissa rinteessä kasvavat valkovuokot ovat aivan tavallisen kokoisia, mutta kostealla sammalpedillä kasvavat valkovuokot ovat suuria. Tästä ei ehkä erota oikein mittakaavaa.


Unohdin jo aiemmin esitellä, että Hollannissa on tänä vuonna hyötykasvien tai kukkien kasvattaminen muotia. Vaikka toimiston ikkunalaudalla. Joten huhtikuun alussa oli tavallisissa ruokakaupoissa hyllyjä, joissa hyötykasvien kasvattaminen oli mukavasti tuotteistettuna. Tyyliin, lisää vain vesi.


Samalla hinnalla olisi saanut kyllä aika monta litraa multaa ja muutaman erilaisenkin siemenpussin.

torstai 14. toukokuuta 2015

Pieni pilkahdus aurinkoa sateen keskellä

Nyt tämän viikon suurimmat kiireet alkavat helpottaa. Tämän päivän juhlien jälkeen juniori sai kuumeen ja nyt toivon, ettei se a) kestä kauan b) tartu meihin muihin. Olisi vielä tulossa pari luokkaretkeäkin.

Sadetta riitti tänäänkin ja kylmää ilmaa. Illalla oli kumma valoilmiö. Aurinkokin pilkahti. Vaikka samalla satoikin.


Samalla ehdin käydä nopean pihakierroksen. Tänään en jaksanut jäädä noukkimaan lehtokotiloita. Nehän tulevat esiin aina sateella ja kosteudella. En kuitenkaan usko, että lehtokotilot ovat narsisseja syöneet. Jostain muusta syystä vain yksi Mount Hood-narsissi on jäljellä. Mitä lie tapahtunut muille.


Yllätysherännäinen tarhakylmänkukka heräsi ja vähän väläyttää väriään. Muistin oikein, että ostin ihan samaa väriä myös tänä keväänä. Valkoisia hyasinttejakin istutin enemmän kuin nämä kaksi. En muista, missä loppujen pitäisi olla. Valkoiset helmihyasintit vierellä näyttävät kyllä hupaisan mineiltä noiden suurempien rinnalla, niitä hädin tuskin erottaa. Taustalla olevien tulppaanien nuput ovat vielä tiukasti supussa. Pionit ja liljat kasvamassa. Ja kaikki sikin sokin. Joskus minulla on joku suunnitelmakin, mutta sekin voi muuttua kesken kaiken.


Pelkäsin kotiloiden rakastavan sinikämmentä, jonka lehdiltä löysin yhden vähän aikaa sitten. Nyt sinikämmen on yhä elossa tuolla muiden kasvien seassa. Huh. Vaihdoin tähän penkkiin happamampaa multaa viime syksynä ja happamemman maan kasveja, kun tämän alueen kanssa oli kamalasti ongelmia lehtokotiloiden kanssa. Ihan kuin se olisi auttanut, sillä nyt lehtokotiloita on ehkä jopa vähän vähemmän kuin aiemmin. (Tai olen ollut liian vähän kotona.) Lehtokotilot ovat nimittäin enemmän lehtometsien asukkeja, ei niinkään havumetsien asukkeja. Olisi kuitenkin minulle vähän tylsää muuttaa koko piha mäntymetsäksi.


Toivon kovasti nyt terveyttä, jotta pääsen taas pian pihahommiin ja ehkä kuluttumaan pari kaloriakin. Jostain syystä juuri nyt ei enää tee mieli mitään makeaa.


P.S. Olen muuten kuullut, että on olemassa jotkut kisat tällä hetkellä, joissa jahdataan sellaista mustaa kiekkoa jäällä. Hämmästyn joka vuosi tätä samaa, sillä nythän on kevät. Kuka jaksaa katsoa jotain jäätä, vaikka vain telkkarista käsin? Jäähän kuuluu talveen. Olen selvästi eri mieltä kuin suurin osa kansasta.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Tiukan viikon kohokohtia

Tämän kevään kiireisin viikkoni on käsillä. Tiesin sen jo etukäteen, en silti voinut olla menemättä eilen Kotipuutarha-lehden järjestämään bloggari-iltaan. Kutsu oli tullut g-mail-osoitteeseen ja siellä mennyt suoraan mainokset kansioon, jonne en oikeasti kurkkaa kovinkaan usein. Usein siellä mainokset-kansiossa on vain hyviä tarjouksia käyntikorteista tai jotain muuta yhtä tarpeellista. Sattumalta kurkkasin tarpeeksi ajoissa tällä kertaa.

Espoon Marketanpuisto oli minulle aivan uusi paikka. Nytkin kyllä jäi paljon näkemättä. Hyvä syy mennä uudestaan. Tuonne voisi mennä myös vaikka perheen kanssa, sillä siellä oli lapsillekin nähtävää.

Ensimmäinen, mitä ihastelin, oli rusokirsikkojen kukinta. Mini-hanami.


Toinen asia, jota ihastelin, oli kukkivat kirsikkapuut. Tietystä syystä olin nyt kovinkin kirsikka-orientoitunut.


Sää oli sateinen, mutta ei niin sateinen, kuin oli luvattu. Paikalla oli Kekkilä, Rudus, Tahvoset ja Tikkurila Kotipuutarha-lehden lisäksi. Puutarhaetsivien Tanja Nieminen kertoi matkan varrella eri asioista, puun istuttamisesta tuli oikea näytös.


Tuli vähän sellainen olo, että nyt opin vähän kantapään kautta. Olisin ehkä tarvinnut tämän näytöksen lauantaina ennen oman rusokirsikkani istuttamista. Varsinkin tukinarun solmimiseni oli hieman erilaista kuin ammattilaisen tekemä. Tänään tukea on myös koeteltu. On nimittäin tuullut. Ehkä se puu kuitenkin on vielä pystyssä. Tai oli ainakin äsken, kun ikkunasta katsoin.

Paikalla oli paljon mukavia ihmisiä. Moneenkaan en ehtinyt tutustua, mutta monen kanssa taas ehdin keskustella. Hienoa, että osalle tuttuja blogeja sai kasvot ja hienoa, että tututuin myös tapahtuman kautta muutamaan sellaiseen blogiin, jonne nyt tiedän mennä vierailulle. Kunhan tämän viikon härdelli rauhoittuu. Ja mikä erikoisinta, näin hyvin tutun näköiset kasvot. Kasvojen omistaja kirjoittaa blogia Onnistain on puolet sinun ja olemme tosiaan olleetkin samassa koulussa viime vuosituhannella. Pieni maailma.

Illalla matkustin junassa kotiin päin. Sylissäni Tahvosten lahjoittama ihana ruusuherukka, jota ihastelin ihan lähietäisyydeltä. Olisi se herukkapensas voinut olla lattiallakin, mutta pääsinpä salaa nuuhkimaan tuoksua junassakin. Junassa eräs vanhempi nainen piirsi kanssamatkustajia, tuosta noin vain. Siinä vaiheessa tuli vähän epätodellinen olo, että siis missä minä olenkaan. Siis muka jurojen suomalaisten maassako. Kesken työviikon tällainen matka sai kyllä irtaantumaan arjesta.

Tänään on jatkunut viikon tapahtumat työpaikan tyhy-päivällä ja kotona huomisen juhlia järjestäessä. Usein toukokuun puolivälissä olen jännänyt, onko oman pihan rusotuomipihlajani kukassa, kun on esikoiseni synttärit. Tänä vuonna en ole edes jännittänyt moista. Säät ovat olleet sen verran viileät, että ihmettelen kovasti, jos yksikään pihan puu uskaltaisi avata kesken sateiden kukkiaan. Omaa pihaa olen parin päivän ajan ehtinyt vilkaista mennessä tai tullessa tai ikkunasta. Ehkä huomenna taas. Sääennuste vain näyttää kovin sateiselta, taas.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivän iltana

Äitienpäivä on aiheuttanut monenlaisia fiiliksiä eri vuosina. Varsinkin äitiyden erittäin univelkaisina vuosina päivä aiheutti enemmän paineita kuin suoranaista nautintoa. Mitä vähemmän etukäteissuunnitelmia, sitä helpompaa nykyisin. Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille! Ja voimia niille, joille tämä päivä aiheuttaa haikeutta, surua tai tuskaa.

Sain ihanan äitienpäivälahjan jo etukäteen, jonka istutuskin tapahtui etukäteen. Olin saanut pakkomielteen rusokirsikasta (jonka siis sain valita lahjaksi), jonka rungon kauneutta ihailin huokaillen ulkona. Kaikilla muilla perheenjäsenillä oli koleassa tihkusateen uhkassa kiire sisälle. Mies yritti sentään vähän hymyillä, kun ihailin runkoa. Kummaa porukkaa.


Istuttelin tämän kohopenkkiin, jonka on tehty savimaalle jo muutama vuosi sitten muka hyötyviljelyä varten. Ei siitä hyötyviljelystä mitään tullut, ainakaan siinä penkissä. Joten nyt kuorin sen kummun kaikesta kummasta kasvustosta. Sen ympärillä on hyvin vaarallista aluetta uutuuksia ajatellen. Vuohenputkikasvusto uhkaa, elämänlanka uhkaa. Metsästä viimeistään lehtokotiloarmeija. Joten nyt tämä lähistön alue on väliprojekti tälle kesälle, eli sen siistiminen. Haluan, että puu juurtuu kasvualustaansa, joten kastelua varten asensin tuollaisen putken, jotka pitkin vesi menee suoraan juuristolle. Kiitos Hernepensaskujanteelle tämän esittelystä. Ainakin omenapuille suositellaan istutusvuonna 10 litraa vettä juuristolla kerran viikossa, ellei sada muuten tarpeeksi.


Vieressä pressutettu aluetta, joka olisi jossain vaiheessa tarkoitus ottaa johonkin käyttöön. En nyt vain jaksa lähteä perkaamaan sitä maata kaikesta rikasta. Hyvä keino olisi muuten toi muovitus, mutta toi pressun alaosa kerää niitä kotiloita. Sinne pitää kylvää myös pieniä sinisiä rakeita. Myös taustalla olevan kuusen ja rusokirsikan kasvua pitänee seurata. Meidän piha on hyvin omavarainen kuusien suhteen, joten ei tarvitse arvata, kumpi näistä puista on se, jonka kasvua suojelen enemmän. Nuo mullan pinnalla olevat vaaleat kummallisuudet ovat kuihtuneiden narsissien entisiä varsia. Samalla mullan alle menivät Avalon-narsissien sipulit. Toivottavasti eivät kuivuneet liikaa säilytyksessään. Rusokirsikka on tontin takaosassa, mutta tuossa on vielä kapea alue meidän tonttia ennen metsää, jossa on mm. halkopinot.

Tänään äitienpäivänä avautui eka isompi tulppaani Apeldoorn. Tämä on vähän yksinäinen kukkapenkissä, kaunis sellainen.


Perjantaina esittelin supussa olevaa Persian Pearlia esikoiden kanssa. Tässä ne ylhäältä.


Kukkapenkissä, joka näyttää symmetriseltä.


Vaikka penkki ei olekaan symmetrinen.


Jotkut penkit ovat vähän täynnä sipulikasvien lehtiä. Olen nyt vähän joka puolelle istuttanut (varhain syksyllä) kirjopikarililjoja, kun tuskastuin odottelemaan niiden leviämistä ihan itsekseen. Oli aikaisempina vuosina istuttanut varmaan liian myöhään ja kuivina kirjopikarililjojen pienet sipulit.


Ja toisaalla samaa penkkiä on tulossa pian Assyrian pikarililjoja kunnolla kukkaan.


Vihdon sain myös ulkoilutettu tomaatteja, joiden heikohko runko osoitti tuennan tarpeen. Tällä kertaa tukikepeiksi päätyivät vuosikerta kertakäyttölusikat ehkä remontoinnin ajalta (yli 10 vuoden takaa).


Tuleva viikko on aika täyteläinen kaikista tapahtumista mm. erilaisia menoja ja synttärijuhlintaa. Toivottavasti koko viikko ei ole niin sateinen, mitä tällä hetkellä ennustetaan.

Mukavaa viikkoa!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Pihakierros perjantaina

Välillä paistaa ja sitten taas on pilvessä ja jossain vaiheessa tulee vettä. Vaihtelevaa säätä. Olen näistä oman pihan uusista esikoista ihastuksissani. Näissä on väriä ja näkyvät vähän kauemmaksikin.



Niiden vieressä on Persian Pearl Tulppaania. Odotan oikein, milloin se avautuu auringossa, että näen ovatko kuin hyvin väreiltään yhteen sopivia.


Nämäkin tulppaanit pitävät itsensä pilvisellä säällä supussa. Aurinkoisena päivänä olisivat auki. Nämä ovat siis kääpiötulppaaneja.



Osa aikaisemmista hankinnoista on varhain kukassa, kuten nämä sekoituspussin hyasintit. Muita hyasintteja on liian vähän ja ne ovat vasta nousemassa.



Myös sinikämmen on elossa (!). Uusi hankinta viime vuodelta. Luulin, että tämä edessä ei ole yhtään sipulikukkaa. Luulin väärin. Jotenkin sinne multaan oli jäänyt yllätyksiä, joten tämä jää vähän niiden jalkoihin. Eli siirtoja tiedossa, kun sipulikukat alkavat kuihtua ja pääsen jäljittämään niiden ovelasti piiloutuvat sipulit.



Ostin kaksi vuotta sitten tarha-kylmäkukan, jonka laitoin huonolle paikalle, jossa se ei kukkinut ollenkaan. Siirsin sen toiseen paikkaan ja luulin sen paikan olleen liikaa. Tänään näinkin jotain tällaista. Tarhakylmäkukka on elossa! En enää muista, mitä väriä tämä on. Todennäköistä sitä samaa vaaleaa lilaa, jota ostin jo uuden. Kyllä osaan hoppuilla ja en malta odottaa aina tarpeeksi. Tämä uusintahankinta tosin oli vähän edullisempi kuin uusi kamera. Ja taitaa useilla ihmisillä olla tapana ostaa useampi kappale aina kutakin taimea, kun minä pihistelen ja ostan yhden ja sitten odotan iäisyyden sen mahdollista leviämistä. Kunnes luulen kasvin heittäneen henkensä ja riennän uusintaostoksille.



Pionit kasvavat. Viime vuonna sain pioni-innostuksen. Oli tarkoitus tuplata niiden määrä. Nyt pitäisi laskea, monta uutta ja monta vanhaa on elossa. Yhden taisin menettää, kun jätin sen kuitenkin liian pinnalle. Onneksi siitä tulen ehkä saamaan myöhemmin jakopalan, sillä siirsin emokasvin paikkaa anoppilan pihalla ja sain siitä jakopalan. Anopin pihalla oleva on hengissä. Viime vuoden keväällä pioneja oli pihalla 3 eri lajia. Nyt niitä on 8 lajia, ehkä.



Akileijoista päättelin, että tänään on ehkä myös ripsauttanut vettä. Ihan oikeankin vesimittarin voisi ostaa, kun edellisen sain halki syksyllä, kun tuli eka pakkasyö.



Olen myös iloinen, että Tarha-Alpikärhö Cecile on elossa. Viime vuonna siinä oli vain pari kukkaa, jotka taisi vielä olla kotiloiden vaurioittamia. Ne lehtokotilotkin ovat heränneet. Olen niitä jo kerännyt ja keittänyt, mutta näistäkin kuvista löysin jo kaksi kotiloa. Kiroilisin asiasta enemmän, ellei se näyttäisi kirjoitettuna niin törkeältä kielenkäytöltä.



Luonto on herännyt eloon. Kitkeä saa taas. Ne rikkaruohotkin kukoistavat. Niitä en kuvaa vielä, ainoastaan vahingossa.