Pihakierros perjantaina

Välillä paistaa ja sitten taas on pilvessä ja jossain vaiheessa tulee vettä. Vaihtelevaa säätä. Olen näistä oman pihan uusista esikoista ihastuksissani. Näissä on väriä ja näkyvät vähän kauemmaksikin.

Niiden vieressä on Persian Pearl Tulppaania. Odotan oikein, milloin se avautuu auringossa, että näen ovatko kuin hyvin väreiltään yhteen sopivia.

Nämäkin tulppaanit pitävät itsensä pilvisellä säällä supussa. Aurinkoisena päivänä olisivat auki. Nämä ovat siis kääpiötulppaaneja.

Osa aikaisemmista hankinnoista on varhain kukassa, kuten nämä sekoituspussin hyasintit. Muita hyasintteja on liian vähän ja ne ovat vasta nousemassa.

Myös sinikämmen on elossa (!). Uusi hankinta viime vuodelta. Luulin, että tämä edessä ei ole yhtään sipulikukkaa. Luulin väärin. Jotenkin sinne multaan oli jäänyt yllätyksiä, joten tämä jää vähän niiden jalkoihin. Eli siirtoja tiedossa, kun sipulikukat alkavat kuihtua ja pääsen jäljittämään niiden ovelasti piiloutuvat sipulit.

Ostin kaksi vuotta sitten tarha-kylmäkukan, jonka laitoin huonolle paikalle, jossa se ei kukkinut ollenkaan. Siirsin sen toiseen paikkaan ja luulin sen paikan olleen liikaa. Tänään näinkin jotain tällaista. Tarhakylmäkukka on elossa! En enää muista, mitä väriä tämä on. Todennäköistä sitä samaa vaaleaa lilaa, jota ostin jo uuden. Kyllä osaan hoppuilla ja en malta odottaa aina tarpeeksi. Tämä uusintahankinta tosin oli vähän edullisempi kuin uusi kamera. Ja taitaa useilla ihmisillä olla tapana ostaa useampi kappale aina kutakin taimea, kun minä pihistelen ja ostan yhden ja sitten odotan iäisyyden sen mahdollista leviämistä. Kunnes luulen kasvin heittäneen henkensä ja riennän uusintaostoksille.

Pionit kasvavat. Viime vuonna sain pioni-innostuksen. Oli tarkoitus tuplata niiden määrä. Nyt pitäisi laskea, monta uutta ja monta vanhaa on elossa. Yhden taisin menettää, kun jätin sen kuitenkin liian pinnalle. Onneksi siitä tulen ehkä saamaan myöhemmin jakopalan, sillä siirsin emokasvin paikkaa anoppilan pihalla ja sain siitä jakopalan. Anopin pihalla oleva on hengissä. Viime vuoden keväällä pioneja oli pihalla 3 eri lajia. Nyt niitä on 8 lajia, ehkä.

Akileijoista päättelin, että tänään on ehkä myös ripsauttanut vettä. Ihan oikeankin vesimittarin voisi ostaa, kun edellisen sain halki syksyllä, kun tuli eka pakkasyö.

Olen myös iloinen, että Tarha-Alpikärhö Cecile on elossa. Viime vuonna siinä oli vain pari kukkaa, jotka taisi vielä olla kotiloiden vaurioittamia. Ne lehtokotilotkin ovat heränneet. Olen niitä jo kerännyt ja keittänyt, mutta näistäkin kuvista löysin jo kaksi kotiloa. Kiroilisin asiasta enemmän, ellei se näyttäisi kirjoitettuna niin törkeältä kielenkäytöltä.

Luonto on herännyt eloon. Kitkeä saa taas. Ne rikkaruohotkin kukoistavat. Niitä en kuvaa vielä, ainoastaan vahingossa.