Pihalla taas

Olen ihan uuden kameran lumoissa, vaikka (häpeäkseni) täytyy myöntää, että löysin kuitenkin myös sen vanhan naarmulinssisen omilta jäljiltäni. Kotoa lasten naulakosta roikkumassa pussukkansa lenkistään, vaatteiden alla. Olen torille lähtiessäni, laittanut sen johonkin. Vaikka mylläsin joka paikan, en silti tajunnut tuota paikkaa. Tähän voisi laittaa hymiön, jossa pyörittelen itselleni silmiäni. En olisi kameraa kyllä ostanut, ellen olisi vanhan kanssa tuskaillut muutenkin ja uuden osto ollut mielessä joka viikko. Joskus saatan kuitenkin olla vähän turhan nopea ja hätäinen. Olen meidän perheen kaasu jossain asioissa ja puoliso on se jarru.

Seuraava kamera on silti jo mielessä, sen on oltava järkkäri. Pitää kai alkaa jo säästämään siihen rahaa. Vaikka pokkarin ostinkin, ei se ikinä ole täysin automaatilla.

Myöskään retiisin siemenet eivät löytyneet siemenlaatikosta, vaan tietenkin keittiöstä mikron päältä. Tottahan toki, ihan looginen paikka.

Tänään on kuitenkin ollut osittain myös pihapäivä, kun vettä ei enää sada kuin saavista. Takapihalle ei ole asiaa ilman saappaita, harkitsen jonkin kosteikon rakentamista niihin kohtiin, joihin saapas uhkaa jäädä jumiin, muualle rakennan kohopenkkejä. Nämä Balkanin vuokot eivät selvästikään pidä kosteista oloista. Ovat levinneet vain niissä kohdin, joissa muuten vähän kosteammassa penkissä on ne kuivemmat paikat, eli joku kivi mullan ja savisen maan välissä.

Tätä lilaa esikkoa ostin joltain viime syksynä pihakirppispäivänä. Tätä on nyt paljon. Ja tämän väristä ei ollut aiemmin minulla. Ihana. Varmaan vanhaa lajia.

Vikat krookukset alkavat olla tässä, vierestä nousee jo sininen hyasintti. Hyasintit ovat viime päivinä nousseet kiitettävää tahtia. Onneksi ostin muutaman lisää viime syksynä, niitä voisi muistaa ostaa joka syksy useita lajeja.

Tarhakylmäkukkien kanssa olen jo kerran epäonnistunut. Nämä ovat uusia ja vasta istutettuja. Yritin tehdä näille edellisiä paremman paikan. Toivottavasti tällä kertaa en mokaa.

Ja tätä tähtitulppaania Violacea Black Basea ihailen joka päivä, taustalla pikarililjan lehti. Kylmä ja sade saa tämän nuokkumaan ja aurinko herättää. Ihan kuin minä.

Valkovuokkojen aika on meidän pihalla kerroksellinen. Näitä nousee sieltä täältä ja kukinnasta voi päätellä, missä on aurinkoisimmat tai varjoisimmat kohdat näin keväisin. Nämä pitävät majaa puskan juurella.

Kuvat nyt uudella kameralla otettuja. Kuvaaminen nyt taas astetta helpompaa.