sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pihalla taas

Olen ihan uuden kameran lumoissa, vaikka (häpeäkseni) täytyy myöntää, että löysin kuitenkin myös sen vanhan naarmulinssisen omilta jäljiltäni. Kotoa lasten naulakosta roikkumassa pussukkansa lenkistään, vaatteiden alla. Olen torille lähtiessäni, laittanut sen johonkin. Vaikka mylläsin joka paikan, en silti tajunnut tuota paikkaa. Tähän voisi laittaa hymiön, jossa pyörittelen itselleni silmiäni. En olisi kameraa kyllä ostanut, ellen olisi vanhan kanssa tuskaillut muutenkin ja uuden osto ollut mielessä joka viikko. Joskus saatan kuitenkin olla vähän turhan nopea ja hätäinen. Olen meidän perheen kaasu jossain asioissa ja puoliso on se jarru.

Seuraava kamera on silti jo mielessä, sen on oltava järkkäri. Pitää kai alkaa jo säästämään siihen rahaa. Vaikka pokkarin ostinkin, ei se ikinä ole täysin automaatilla.

Myöskään retiisin siemenet eivät löytyneet siemenlaatikosta, vaan tietenkin keittiöstä mikron päältä. Tottahan toki, ihan looginen paikka.

Tänään on kuitenkin ollut osittain myös pihapäivä, kun vettä ei enää sada kuin saavista. Takapihalle ei ole asiaa ilman saappaita, harkitsen jonkin kosteikon rakentamista niihin kohtiin, joihin saapas uhkaa jäädä jumiin, muualle rakennan kohopenkkejä. Nämä Balkanin vuokot eivät selvästikään pidä kosteista oloista. Ovat levinneet vain niissä kohdin, joissa muuten vähän kosteammassa penkissä on ne kuivemmat paikat, eli joku kivi mullan ja savisen maan välissä.


Tätä lilaa esikkoa ostin joltain viime syksynä pihakirppispäivänä. Tätä on nyt paljon. Ja tämän väristä ei ollut aiemmin minulla. Ihana. Varmaan vanhaa lajia.


Vikat krookukset alkavat olla tässä, vierestä nousee jo sininen hyasintti. Hyasintit ovat viime päivinä nousseet kiitettävää tahtia. Onneksi ostin muutaman lisää viime syksynä, niitä voisi muistaa ostaa joka syksy useita lajeja.


Tarhakylmäkukkien kanssa olen jo kerran epäonnistunut. Nämä ovat uusia ja vasta istutettuja. Yritin tehdä näille edellisiä paremman paikan. Toivottavasti tällä kertaa en mokaa.


Ja tätä tähtitulppaania Violacea Black Basea ihailen joka päivä, taustalla pikarililjan lehti. Kylmä ja sade saa tämän nuokkumaan ja aurinko herättää. Ihan kuin minä.


Valkovuokkojen aika on meidän pihalla kerroksellinen. Näitä nousee sieltä täältä ja kukinnasta voi päätellä, missä on aurinkoisimmat tai varjoisimmat kohdat näin keväisin. Nämä pitävät majaa puskan juurella.


Kuvat nyt uudella kameralla otettuja. Kuvaaminen nyt taas astetta helpompaa.

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Eikö vaan olekin kivaa ottaa kuvia uudella kameralla, toivottavasti vanhan löytyminen ei harmita...
    Mä kyllä täällä tyrskähtelen ääneen sun hassuille jutuille, toivottavasti et pahastu! Kerrot niin hauskasti.
    Supersuloiset kevätkukkijat! Esikkosi näyttää suikeroesikolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On uudella kameralla kuvien ottaminen kyllä hienoa. Pikseleitäkin on niin paljon, että pitää tarkkailla nyt koneen muistin täyttymistä. Meidän perheen molemmat miehet ilahtuivat vanhan kameran löytymisestä. Tajusivat, että heilläkin voisi olla joskus kamera käytössä.
      Ei haittaa, jos naurattaa. Pitää repiä hupia siitä, mistä sitä löytää. Joskus aika paljon ihan omasta elämästä.

      Poista
  2. Oii, ihanaaa ...paljon aplodeja. tap tap tap tap...Noin nuorillekin voi käydä noin. Eihän mulla ole hätäpäivää omien hukkaamisteni suhteen....voi, että tulin iloiseksi :D Ihania kevätkuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä sähläykseni ilahduttaa. :) Kyllä olen välillä aika sählä.

      Poista
  3. Mukavasti on jo kuvattavaa. Puissakin alkaa olla hiirenkorvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvattava tosiaan lisääntyy. Näin vasta tänään ekojen koivujen hiirenkorvat.

      Poista