perjantai 27. huhtikuuta 2012

Huhtikuun loppu

Sinivuokot ovat kauniita! Ja myös pinkit. Ja ne ovat viime vuodesta levinneet. Hurraa!!


Tikka pitää soidimenojaan. Kilkatus kuuluu sisälle. Kevään merkkejä sekin.


Piha on sulanut ja ihan märkä. Mutta kurjenmiekka viihtyy savimaan lätäköissä kosteudessa. En ole saanut tapettua tätä yksilöä, vaikka en mitenkään sitä ole yrittänyt hoitaa. On siis edellisten asukkaiden peruja. Kaunis ja oikein on sopiva paikka sille, puolivarjo/varjo puun varjossa, savimaan syleilyssä.



Muistilistaan olisi syytä nyt merkitä ensi kevättä varten asioita. Haluan ensi kevääksi lisää valkoista pihaan mm. lumikelloja ja valkoisia krookuksia. Haluan myös, että ensi keväänä on yksi kukkapenkki lähellä taloa, jossa niitä kevätkukkia kasvaa. Märällä savimaalla kun ei oikein kannattaisi nyt kulkea, mutta jos on tyhmyyksissään pihan perille jotain istuttanut, on sieltä vaikea pysyä pois.



Ekat valkovuokot tuotu sisään, tuojana naapurin tyttö. Mistä ihmeestä löysikään. Meidän piha täyttyy kaunokaisista kyllä toukokuussa, nyt ei vielä yhtään näkyvillä. Kohta käydään toisissa maisemissa ja toivon, että maa kuivuu edes vähän sillä aikaa. Jos lapset eivät perinteisesti aloita kuumeilua (ovat siis flunssassa) juuri ennen matkaa tai matkan aikana. Matkakuvia ehkä sitten seuraavaksi.

Jännityksellä tietysti myös odotan, että miten ikkunalla esikasvatuksessa pärjäävät kasvit poissa ollessani.

Hauskaa vappua angry birds pallojen keskeltä!




sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kevätilma

Vihdoin on kevät. Kevään tunnistaa siitä, että sisällä on rapaa ja kuraa ja hiekkaa enemmän kuin ulkona. Eilen illlalla oli vihdoin hyvä ilma.


Ja pihan kuivilla kohdilla alkoi pensasaidan siistiminen. Meidän pensasaita on karseassa kunnossa ja siihen liittyy tarina. Edelliset asukkaat olivat taloa rakentaessa naapurin kanssa riidoissa. Istuttivat sitten kahta orapihlajaa vierekkäin. Naapuriin aitamalliin, meidän puolelle piheyden vuoksi sinne tänne muutaman. Meidän puolen harvoja orapihlajia koitan kaivaa pois ja käydä väsytystaistelua niitä vastaan. Naapurin puolella aita on ehtinyt liian pitkäksi ja huonoksi ja tämä talvi oli sille vielä katastrofaalinen. Aitaa on uhottu pistää matalaksi useita kertoja, sitä ei ole vielä tapahtunut. Joten aloitin siistimisen meidän puolelta ja sitä riittää.



Meidän piha on kolmosvyöhykkeellä. Koska olemme kakkosen ja kolmosen rajoilla, luulen, että naapureiden piha sijaitsee kakkosvyöhykkeellä. Ainakin lumen määrästä päätellen. Yllä oleva kuva otettu eilen harmaalla säällä.






Kuitenkin etupiha ja muutamat paikat kylpevät tänään valossa. Ja ihania kasvejakin taas näkyy kun tarkkaan katselee. Edellisten omistajien jäljiltä pihalla kasvaa monta hienoa kasvia sekä kukkia, pensaita että puita.

Ja toivotaan myös, että hevoskastanjamme yhä jaksaa tehdä uutta lehteä, eikä kamalasti kärsinyt koivun kaadettua päälleen.


maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tuliaisia

Mieheni Hollannin reissun tuliaisina sain kuvien lisäksi Daalian juurakot, joille pitäisi nyt löytää astia. Väri ja laji on nimetty, mutta ovat ostettu tämän kaltaisesta paikasta, voi sekoittumisen mahdollisuus olla olemassa tai jopa todennäköinen.

Jos kukat kasvavat ja ehtivät Suomen oloissa ihan kukkaan, laitan sitten kuvat.

Lapset saivat tuliaisiksi tulppaanit säilykepurkeissa. Tulip from Holland. Turisteille tarkoitettu. Lisää vain vesi.

Ja kivoja kukkakuvia suuresta ja hienosta kukkapuistosta Keukenhofista:

 Tällaista kukkaloistoa oli ihailemassa muutama muukin turisti, kuulemma. Perheenä käymme keväällä myös Hollannissa, mutta se on enemmän sukulais-perhe-huvipuisto-vierailu, joten aikaa ei Keukenhofiin valitettavasti jää aikaa. Täytyy sitten bongailla sitä, mitä siellä muuta näkee.





perjantai 13. huhtikuuta 2012

Iloa

Kevät tuo hymyn huulille. Lumet ihan oikeasti alkavat sulaa.

Näkyy jo parissa kohtaa kevätkukkien alkuja jopa meilläkin, vaikka viikko sitten vaikutti siltä, että talvi on tullut jäädäkseen. Myös pieni kännykkäkameran hyvin epätarkka kuva, kun kengät alkoivat päästää vettä sisään valkosipulin alku näkyvissä lumen väistyttyä hieman. Toivottavasti niitä paljastuu lisää. Ja toivottavasti kasvavat ja kehittyvät maukkaiksi.

Tämän takia olin hymy huulilla pitkään, ja olen varmasti jatkossakin. Meillä jo vihertää. vaikka ei kyllä tuota vielä kovin voimalliseksi vihreän vallankumoukseksi voi vielä sanoa.


Iloa tuo myös lempeä ilma, jonka mahdollista takapakkia en juuri nyt mieti.

Iloa tuo myös mahdollinen pieni projekti.

Minä suunnittelen noista ikkunoista joko kasvulavoja tai jotain vähän isompaa. Koska toteuttaa en osaa, jää tulos nähtäväksi tulevaisuuteen.

Vaikka kevättä olen odottanut paljon, sen huomaa kyllä myös kuraisista kengänjäljistä, joiden siivoaminen sisällä ei ole lempipuuhaani, mutta kyllä kaikki ulkona tapahtuva kevää ihmeet sen ketutuksen voittaa, mikä turhan päiväisestä siivoamisesta tulee.

Huomenna taas ihmettelemään ja iloitsemaan kaikista kevään merkeistä.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Taimikasvatuksen ja lannoituksen pulmia

Kun ensimmäistä kertaa kasvattaa taimia siemenestä ja valmiita taimia näin paljon tavoitteellisesti (aiemmat ovat olleet huomattavan paljon enemmän vain kokeiluja), niin alkaa myös tiedon lisääntyessä olla enemmän ongelmia kuin tietämättömänä.

Nyt siis pohdin lannoituksia. Milloin taimia lannoitetaan ja millä. Tomaateille kai voi laittaa lannoitusta ja jymäkämpää multaa kuin muille? Mutta missä vaiheessa? Ja mitkä ovat hyviä/huonoja lannoitteita. Onko myös alehintaan kaupasta ostamani kanankakka (ulkokäyttöön) yhä voimissaan (varmaan on viimevuotista)?

Myös paria kasvia voin latvoa, mutta siirränkö samalla myös kasvin suurempaan ruukkuun vai kärsiikö kasvi niin monesta asiasta kerralla? Vai latvonko ensin ja sitten siirrän vain toisinpäin?

Tieto lisää tuskaa, näemmä.

(Kamera on nyt reissussa kera miehen, joten kuvia ei vähän aikaa kotoa tule.)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kevään merkkejä

Pääsiäiskelit olivat vaihtelevat, lumisateesta kauniiseen aurinkoisiin kevättalven päiviin. Pääsiäisen herkkuja:


 Koska pääsiäistä en viettänyt kotona, oli tosi mielenkiintoista katsoa mitä pihalla ja sisällä oli tapahtunut. Ulkoa kotona löytyo jo hieman sinistä. oi ihanaa.
Ja sisällä oli minun mielestäni pikkutaimet taas hieman kasvaneet. Ehkä kukaan muu ei eroa huomaa. Näissä ennen ja jälkeen kuvissa, mutta uusia lehtiä on tulossa tomaatin taimiin. Ja vain 3  yötä pois kotoa.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Puutarhaohjelmat ja tee-se-itse

Satuin eilen katsomaan Liv-kanavan Eden ohjelmaa ja huomasin lähes voivani pahoin tajusin, miksi aikaisemmin olen myös välttänyt ajatusta pihamme kuntoon laittamisesta. Minulle ei tulisi mieleenkään laittaa kerralla koko pihaa kuntoon suurella rahalla. Kaivurit ja maa maksaa. Saatikka valmiit taimet. Siksi ehkä pidänkin siitä Tanskalaisesta maajussista, joka tekee paljon itse.

Minä olen melko surkea tee-se-itse-tyyppi, kun kysessä on rakentaminen. Onneksi on talossa mies, joka osaa käyttää poraa ja vasaraa.

Budjettia olen nyt vähän varovasti laskenut. Multa ja mullan rahti maksoi ja maksaa. Hiekan tuonti savimaahan myös. Siemenet ja taimet maksavat myös, ellei saa jakotaimia. Myös muita pieniä tarvikkeita tarvitsee.

Onneksi piha on täynnä risuja, joita voi upottaa kohopenkkiä sisuksiin ja toivoa, että ne joskus myös maatuvat ja tekevät sitä maalaadun parantamista. Hommaa niiden risujen kanssakin saa tehdä, mutta onpahan niillä joku jatkopaikka. Mutta silti niitä riittää vielä useampaan kohopenkkiin.. Ja on meillä myös ravinteikaista savimaatakin.


Tämä keko on vaatinut työtä. En itsekään uskoisi, kuinka työlästä oli, ellen olisi kokeillut. Kaivoin hieman maata. Savimaa syksyllä ei ole helppoa työstettävää. Ruohoturpeet laitoin sivuille odottamaan. Ja tulleeseen kuoppaan aloin viemään risuja. Risuja on tosi paljon meillä, mutta esim. orapihlaja-aidan oksat eivät houkuttele sen lähempään tuttavuuteen. Mutta olin huonosti laittanut piikikkäät ja ei-piikikkäät samaan kasaan. Fiksua. Erään kiroilun kera, sain oksakasaa tehtyä vaaditun puoli metriä ainakin optimistisesti mitattuna. Seisoin kasan päälläkin ja hyvältä näytti. Kunnes ladoin osan saviturpeista risujen päälle. Ja sehän piru painoin niin paljon, että risukasa kutistui silmissä. Ja savikököt pois ja lisää risuja.Kun savet oli taas ladottu päälle, aloin laittamaan ohjeiden mukaan multaa, lehtiä, kompostia, multaa täytekakkumaisesti. Ja meinasin tirauttaa ihan pari kyyneltä, kun tajusin, että ihmiset rakentavat nämä keot eri tavoin ja että minulla toisistaan poikkeavia ohjeita. Sain homman tuosta kuvasta vielä vähän edistymään ja käytetty hivenen kärsinyt pressu pääsi suojaamaan kumpua turhalta liukenemiselta sadeveden mukana ja säästymään useammilta naapurin kissan kakkakasoilta. Vinkkejä otetaan vastaan, miten opettaa naapureiden kissoille, että meidän multakasat eivät ole muiden kuin kastematojen käymälöitä.  Keon koko ei sitten ollut lopulta metrin korkuinen, kun en enää jaksanut niitä risuja rahdata..


Nyt malttamattomana odotan, että mitä taas lumen ja pressun alta ilmestyy. Tämä ja viereinen kapeampi kohopenkki olivat multaa lukuunottamatta tontilta ja pihalta saatuja ja toivottavasti lämmin peti ensi kesän kasvustoille. Ja tämän kokemuksen myötä mietin jo, että rakentaisko vielä keväällä yhden kohopenkin lisää vai vasta syksyllä. Näihin tulee osa kasvimaatani, hyötykasveja siis.

Muutenkin pihalla on tarkoitus kierrättää mahdollisimman paljon sitä, mitä pihalla on jo ennestään muualla käytetty tai sitä, mitä meiltä milloinkin löytyy. Kukkien erilaisia kohopenkkejä reunustaa liuskekivet, jotka ennen olivat katoksemme "lattiana", mutta ruota ja aika saaneet ne vinksottamaan. Pari vuotta olivat ilman uutta käyttötarkoitusta.

Ja on meillä haaveissa myös kasvihuone. Ja isäni ikkunaremontin jäljiltä me ollaan jo alettu hamstraamaan ikkunoita ja alettu suunnittelemaan.

Vaikka pari kertaa olenkin miettinyt, miltä tuntuisi saada piha kerralla kuntoon, on tämä pikkuhiljaa suunnittelu kuitenkin aika paljon kiinnostavampaa.