tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun viimeinen

Tänään ei enää lumikelloja näy lumen alta. Eilen ne olivat vasta hautautumassa lumeen.


Minä (ja lapset) vaihdan paiksi päiväksi lumen, rännän ja loskan meri-ilmaston lumettomuuteen, sateeseen ja tuuleen. Ja toivottavasti pilkahduksiin aurinkoakin. Ja ainakin kevätkukkiin, muihinkin kuin lumikelloihin. Palailen linjoille jossain vaiheessa huhtikuuta..

torstai 26. maaliskuuta 2015

Oppimista

Muisti on siitä ihmeellinen asia, että joskus jotain unohtaa täysin ja osaa yllättää itsensä. Tänään näin lumen seasta pilkottavan lumikellon sellaisessa paikassa, joka tuli minulle yllätyksenä. Iloisena yllätyksenä.



Kun asiaa aloin pohtia, palautui muistiin syksyn mietteet. Muistinkin oikeasti viime syksynä miettineeni asioita sipuleita piilotellessani. Muistin ajatella, että alkukeväästä haittana on lumi, ei perennoiden varjot. Tulppaanienkaan kohdalla ei tarvitse miettiä vielä muiden kasvien luomia varjoja, mutta myöhempään kukkivien pienempien laukkojen kohdalla asiaa pitää jo vähän miettiä, tai aika paljonkin.

Syksyllä kukkivien kanssa pitää miettiä tosi tarkasti, että mihin aurinko oikein tällä varjoisella pihalla oikein enää yltää.

Olen siis edistynyt neljän - kolmen vuoden takaa, jolloin istuttelin korkeita penkin eteen ja matalia penkin takaosiin. En osannut oikeasti muistanut, että aurinko paistaa eri vuodenaikoina eri korkeuksilta ja varjoihin vaikuttaa myös lehtipuiden puhkeavat lehdet. Aika moni asia pitää opetella kantapään kautta.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Muka-hortoilijan tunnustukset

Näin keväisin huomaan aina itsestäni tiettyjä puolia, minkä vuoksi en ole ikinä ajatellut puutarhurin työtä itselleni sopivaksi. Ihmettelen näin keväisin myös sitä, että miten minä oikeasti muka luulen olevani edes harrastelija puutarhuri. Parempi nimitys olisikin muka-hortoilija.  Minä muka hoidan puutarhaa hortonomin elkein. Enemmän aikaa menee oikeasti kaikkeen ees takas hortoiluun ja haahuiluun ja enemmän sinne viitsisinkö-osastolle.

On ihan hieno huomata kesäkuvista, kuinka elämänlanka on taas kerran voittanut ja uhkaa kuvissa kuristaa liljat ja vähän muutkin kasvit. Energiaa on ottaa kuvia, mutta ei kitkeä.


Tänään vihdoin kylvin siemeniä. Ja totesin ties monetta kertaa, että minä en saa mitään kiksejä mullan hipelöimisestä. En yhtään mitään. Oikein ärsyttävää puuhaa nyhertää sisällä mullan ja purkkien ja siemenien ja jälkikasvun kanssa kylpyhuoneessa, joka muuttuu mutavelliseksi. Ei se ole yhtään kivempaa yksinkään. Myös kesällä käytän mielummin puutarhahanskoja. Multa sormissa, ei mitään positiivista tunnetta.

Nämä kasvit ostettu valmiina taimina pari viikkoa sitten. Voivat hyvin, saivat hyvän alun kaupan valolamppujen alla. Tälläinen määrä olisi ihan sopiva esikasvatukseen.



En myöskään aina oikein jaksa hoivata kasveja. Oli pieni suunnitelma saada viime vuonna ostettu paprika selviämään talven yli, lapsen toiveesta. No, oli se vielä joulukuussa hengissä. En enää muista mihin aikaan se kuoli, mutta.. Se raato töröttää vieläkin ikkunalaudalla, maaliskuussa. Just.


Listaa voi jatkaa kaikesta epätyypillisestä hortoilusta. Kuten pihaa ja kasveja ja puutarhaa hoidetaan silloin kuin huvittaa ja ei ikinä varsinkaan helteellä (paitsi ehkä kastelua).

Ja silti.. Olen tänään taas kylvänyt siemeniä multaan. Minun ei pitänyt järkiperustein laittaa kasvamaan tomaatin tomaattia, koska pihalla ehkä myllätään ja liian vähän tilaa ja.. Silti minulla on kasvamassa viiden (!) eri lajikkeen siemenet. (aiemmin kuvatuissa purkeissa yksi laji lisää.) Joista kaksi lajiketta on kasvihuonetomaatteja. Ja minullahan ei ole kasvihuonetta. Kasvihuoneettomuudelle on myös hyviä syitä laiskuudesta lahopäisyyteen (ja toki arvokas hankintahinta). Arvaatkaapa vain, mikä ajatus on tässä tänään virinnyt. Polttelee ihan kamalasti ajatus siitä kasvihuoneesta. Huoh. Muistuttelen tässä itseäni, että se terassikin on vielä rakentamatta ja niin edelleen.

No, joo. Näillä mennään. Esikasvatustilan kanssa tulen olemaan enemmän kuin pulassa. Sillä eihän hommatut siemenet toki tomaatteihin ja basilikaan lopu. Onhan tuossa pari perennaa ja kurkkua ja mitä nyt sellaista pientä esikasvatusta vaativaa nyt voi hommata silloin, kun ei pidä esikasvattaa yhtään mitään. Ainakaan sisätiloissa.

Ulkotiloissa siementen kasvatusta kokeilin viime kesänä ja se oli ihan hyvä ajatus. Eri asia on, että onko niistä tänä vuonna mikään hengissä. Kunhan taas muistelen, että mihin ne taimet istuttelin.

Lahopää hortoilija täällä myös kyselee, että oletteko kasvatelleet sinivaleunikkoa siemenestä? Kun ohjeessa lukee, että pitää hapahkosta maasta, niin minkälaisesta multaseoksesta olette saaneet hyviä tuloksia? Täällä arvon kylvömullan, rodomullan tai niiden sekoituksen välillä.

Olen ihan toivoton tapaus.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Hidasta postausta

Jossain vaiheessa viikon aikana lumikellot vihdoin avautuivat. Ja muistin myös kuvata nämä ihanat.



Nyt ne taas ovat supummassa, eivät pidä kylmenevistä säistä. Lumikellot pysyvät yhä lähes ainoana piharaportoinnin aiheena, vaikka hivenen enemmän on maata näkyvissä. Hivenen enemmän on näkyvissä muiden aikaisten sipulikukkien piippoja. Hivenen enemmän on myös alkaa lumen alta näkyä muiden kasvien jämiä tai alkuja tai jopa jotain, joka pysyy vihreänä talvenkin läpi. Viikko vei kyllä taas mehut, joten mitään ei jaksa kuvata, eikä edes pienennellä kuvia. Joten jos saisi vähän unta taas kaaliin, niin voi herätä huomenna pakkaspäivään.

Myös kaikki luonnonilmiöt tällä viikolla menneet vähän ohi, vaikka yritin tihrustaa pihalla revontulia. En nähnyt. Olin töissä auringonpimennyksen aikana, ehdin vain huomata ulkona vähän erikoisen värisen taivaan. Täytyy sitten yhä kulkea naama maassa, jotta ehtii huomata näitä luonnon ihmeitä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ihana aurinko

Muuten alkuvuosi oli niin älyttömän pilvinen, että aurinkoiset ilmat tuntuvat nyt aivan juhlalta. Joillakin on ollut jo sinivuokkohavaintoja, joten menin varovasti etsimään seinänviereltä sinivuokkojen lehtien seasta nuppuja. Ja kumma kyllä, löysin pari pientä naamioitunutta nuppua. Oman kameran makro ei oikein riitä, mutta kyllä noista nupuista ilahduin kovasti.



Ja päivän pakollinen lumikellokuva. Lumet eivät nyt ehdi sulaa kovin nopeasti. Öisin on pakkasta -5- (-10) välillä, joten hanki pysyy lujana.



Lumikellot eivät ole pakkasta pelästyneet, vaan joka päivä ovat vähän enemmän auki tai vähän enemmän kasvaneet. Muutokset ovat ehkä milleissä, mutta ilahduttavat.

Aurinkoinen ilma innoitti grillaamaan pihalla makkaraa. Ja pitkästä aikaa myös jälkkäriksi maailman helpoin kuumennettu jälkiruoka. Suklaabanaanit.


Tällä viikonlopulla jaksaa taas seuraavan työviikon.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Siro vai Ruso

Pihamme tuomipihlaja ilahduttaa sekä kukilla keväällä että syysvärillä syksyllä. Pidän näistä pikkupuista kyllä muinakin vuodenaikoina. Puita on pihallamme kaksi kappaletta. Toinen sai osumaa puunkaadon yhteydessä, joten ei kasva enää luonnollisessa muodossaan. Onko teillä tietoa, onko tämä puu siro vai ruso?

Huhtikuussa



Toukokuussa








Syyskuussa




Pikkupuu tekee rusehtavat marjat, jotka katoavat välillä yhdessä päivässä lintujen suuhun. Aamulla on marjat, pari lintua pyrähtää ja sen jälkeen puu on tyhjentynyt. Kuulemma edellinen omistaja on nämä kasvattanut sellaisesta marjasta. Viime syksynä ruska oli enemmän kellertävä, joskus enemmän punertava. Joskus ehtii mennä nopeasti ruskeaksi.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Mikä ihana yllätys!

Aamulla katsoin kukkapenkkiäni, josta pilkisti ensimmäinen pienen pieni pälvipaikka. Ajattelin aamulla, että tuosta pitää ottaa kuva illalla, jotta muistan syksyllä laittaa siihen kohtaan lumikelloja. Koko päivän on meillä paistanut ihana aurinko. Kun tulin kotiin, oli pälvipaikkoja enemmänkin muualla pihaa, mutta juuri sillä aamuisella pälvipaikkakohdalla kukkapenkkiä odottikin yllätys.




Tänään aurinko tuli esiin viikkojen harmauden jälkeen. Ja olin kuin olinkin istuttanut juuri tuohon paikkaan syksyllä lumikelloja. Mikä ihana yllätys. Ja miten huono muisti minulla onkaan.

Toki pälvipaikkoja ei ole joka paikassa.
Tilanne kukkapenkissä: Nuo kohdat, joissa on eniten maata näkyvissä, eivät ole maata vaan likakaivojen kannet..



Etupihalla:



Takapihalla:





Nyt kuitenkin on kevät! Ihan sama miltä takapihan lumitilanne näyttää.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Napattu haaste

Sametti Hortensian blogissa Pikkuinen puutarhani oli haaste, jonka nappasin mukaani. Haasteessa vastataan kysymysten laatijan kysymyksiin ja halutessa voi keksiä omat uudet 5 kysymystä ja haastaa toisia blogeja.

Tällä hetkellä pihalla ei tapahdu juuri mitään raportoitavaa. Vastailen siis kysymyksiin.

1. Minkä kasvin tahtoisit hankkia ensi kesäksi puutarhaasi/parvekkeellesi?

- Tänä vuonna ajatuksissa on ollut jo monta eri kasvia. Ei vielä ole hajuakaan, mitkä ajatuksista jalostuvat teoiksi. Pihalla ei ole yhtään atsleaa eikä alppiruusua. Näitä olen alkanut miettimään ja kuvittelemaan, että mihin niitä laittaisi. Ja pari havukasvia myös lisää. Jos kaivuri tulee pihalle ja sattuu kaivamaan sopivasta paikasta, voi istutustilaa tulla paljonkin.



Pari uutta pioniakin on ollut mielessä, jopa puupionin hankinta. Olen arponut, että pitäiskö tänä vuonna panostaa pariin arvokkaampaan kasviin vai ostaa edullisimpia useampia. Pitäisi sitä ennen löytää vanhat muistiinpanot kesältä, että mitä pioneja olen jo hankkinut. Olisi hienoa myös löytää muistiinpanot siitä, mihin olen ne myös istuttanut.
Syksyllä pitäisi muistaa kaivaa ainakin metsätulppaanien (Tulipa Sylvestris) sipuleita maahan. Ja ehkä lisää laukkoja ja kaikkea muitakin. Ja talventähtiä ja..

2. Lempipuusi? Kevyet perustelut?

Pidän pihallamme kasvavista kukkivista puista, joiden nimeä en tiedä. Kun ostimme talon, talon myynyt leskirouva kertoi nimen. Ja minä unohdin sen samantien. Kun leskirouva haahuili pihallamme useita kertoja viime kesänä dementoituneena, oli hänkin unohtanut tuon (tai siis niiden kahden) puun nimen. Joka vuosi odotan kukintaa ja jännään, osuuko kukinta esikoiseni synttäripäiväksi.



3. Onko sinulla jokin unelma, joka on mahdollista toteuttaa?

Minulla on monta mahdollista unelmaa. Minun mielestäni elämässä pitää olla aina monenlaisia unelmia. Osa on helppo toteuttaa ja osa voi olla vaikea tai mahdoton toteuttaa.
Tällä hetkellä puutarhaan liittyy paljon pieniä kasviunelmia (kohta 1), jotka ovat toteutettavissa, ainakin hetkeksi. Ikinä ei ole varmaa tuo talvenkestävyys, hoito jne.
Puutarhaan liittyy terassitoive ja ehkä kasvihuone toive. Terassi on toteutettavissa. Kasvihuonetta emmin sitten kuitenkin. Olenko oikeastaan niin huolellinen, että muistaisin aina antaa kasvihuonekasveille tarpeeksi hoivaa.
Toteutan yhtä unelmaani parhaillaan ja maksan taidelainaamolle eräästä taulusta kuukausivuokraa, noin vuoden kuluttua taulu on minun omistuksessani.
Matkakuume on nyt valtaisa. Osa matkoista joudun ehkä tekemään vain netissä tai haaveissani. Osa on ehkä toteutettavissa ja osasta etsin keinoja toteuttaa niitä. Silti minulla on jo yhdet lentoliput ostettu (matka sukuloimaan), yksi laivareissu tiedossa (luokkaretkivalvojana, auts), mutta monta tuntia on mennyt eri lentoyhtiöitä, hotelleja jne etsiessä muita mahdollisia matkoja ajatellen. Tätä unelmaa varten, joudun laittamaan itseni ruotuun ja tekemään budjettia. Eräs unelma on sekin, että olisin tietoinen omasta rahankäytöstä.. Ainakin viime vuonna en budjetoinut ollenkaan kasveja varten ja taisi kuitenkin lopulta mennä aika paljon rahaa kaikkiin kasveihin yhteensä. Taisin syksyllä uhota laskevani kaikki sipuliostokseni yhteen, mutta unohdin lopulta tehdä sen.

4. Lempiherkkusi?

Tästäkin uhkaa tulla yhtä pitkä luettelo kuin edellisestä. Olen liian perso sokerille ja hiilareille. Suklaa ykkösenä. Jäätelö kausittain. Leivonnaiset paljon pienemmissä määrin kuin rakas suklaa.

Arvostan kauniita kakkuja, joita itse en osaa tehdä. Parhaimman makuiset suuhuni ovat kermakakut.


Ninjakoriste mieheni tekemä.

5. Suosikkipuutarhakirjasi? Ja suosikkipuutarhalehtesi?

Pitäydyn kotimaisessa Kotipuutarha-lehdessä, joten se on nyt suosikki. En ole vielä niin pitkällä harrastuksessa, etteikö kotimaiset lehdet pystyisi aina tuomaan jotain uutta itselleni. Suosikkipuutarhakirjaa ei ole. Se riippuu niin paljon juuri siitä, mitä milloinkin on mielessä, suunnitteilla tai millä mielellä olen. Ja itse asiassa luen puutarhakirjoja satunnaisesti ja paljon vähemmän kuin olisin luullut. Ehkä enemmän inspiraatiota saan blogeista, ohjelmista ja näköjään joskus ihan omasta mielikuvituksestani. Tästä sellainen esimerkki, että näin eräänä syksynä kuvan laukka- ja tulppaani-istututuksesta. Tämä kuva mielessäni etsin vastaavia tulppaania ja laukkoja ja istutin ne. Odotin keväällä kovasti tätä mieleeni painautunutta näkyä. Näky oli kieltämättä ihan kaunis, vaikka mielestäni alkuperäisessä kuvassa vielä kauniimpi ja runsaampi. Mutta kun löysin esimerkkikuvan myöhemmin, oli se kuitenkin lopulta ihan erilainen, kun mitä olin muistanut. Kuvassa oli vain pari hassua laukkaa ja yksi ainoa tulppaani. Mieleeni oli painautunut kuva suuresta määrästä laukkoja ja tulppaaneja.


Oli mukava kertoilla kysymysten muodossa asioista. En tainut kyllä pysyä kysymyksissä, vaan rönsyillä miten sattuu.